Hidas ei aina lakkoile

Kuva: Jii Roikonen

”Yksi heitti tikkaa, kaksi katseli vierestä ja vain pari henkilöä nosteli laukkuja hitaasti hihnalle.”

Näin kuvaili Finnairin lennolta perheen matkalaukkuja turhaan odottanut Pauliina Airaksinen-Aminoff tilannetta Helsinki-Vantaan lentokentällä Iltalehdelle.

Kyse on tietysti Finnairin matkatavarakaaoksesta ja italialaisesta lakosta , johon ulkoistuspäätöksestä suivaantuneet työntekijät mitä ilmeisimmin ovat langenneet.

Verkkainen työskenteleminen kaikkia mahdollisia sääntöjä noudattaen on Finnair-kahinassa jopa lievä syytös, kun ilmassa risteilevät myös epäilykset matkalaukkujen lähettämisestä tietoisesti vääriin kohteisiin ja muu sabotaasi.

Kriisiyhtiössä on kriisiyhtiön rähinät. Ilmapiirin kiristyminen työmarkkinoilla on silti yleisempi ilmiö.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan työtaisteluiden määrä nousi viime vuonna noin neljänneksellä. Jäsenyritykset raportoivat EK:lle viime vuonna yli 170 lakkoa ja muuta selkkausta, joista valtaosaa ne pitivät laittomina.

Yli puolet työtaisteluista johtui työvoiman vähentämisestä tai sen uhasta. Kakkosena tilastoissa tulevat työn järjestelyihin liittyvät syyt, joihin ulkoistussopimuksetkin lukeutuvat.

Tietoista kuhnailua vai normaalia työpanosta?

Tietoinen kuhnailu on työsopimuksen voimassa ollessa työehtosopimuslain vastaista. Kiusaus hidasteluun voi silti olla ylittämätön, jos kiistat työnantajan kanssa ovat kovin repiviä.

Laittoman hidastelun erottaminen ei ristiriitatilanteissakaan ole silti yksinkertaista.

”Ihan rauhassa teen näitä hommia”

Italialaisessa lakossa väki hidastelee tahallisesti. Ihmiset noudattavat määräyksiä ja sääntöjä pilkuntarkasti ja kieltäytyvät kaikista hommista, jotka eivät nimenomaisesti kuulu heidän tontilleen.

Kyse on protestista, jolle on syynsä. Jos syy ei ole ilmeinen, se pitää selvittää pikimmiten.

Sopu ei löydy väittelemällä vaan neuvottelemalla. Väitellessä energia kuluu omien väitteiden puolustamiseen. Neuvotellessa keskeistä on toisen kuunteleminen.

Kiistojen reposteleminen julkisuudessa vaikeuttaa lähes aina sovun löytymistä.

Jos keskusteluyhteys on huono, apuun kannattaa kutsua ulkopuolinen sovittelija.

Vaikka tunteet olisivat pinnassa, syyllistäminen kannattaa unohtaa.

Ensimmäinen askel sopuun on luottamus: tämäkin kiista selviää.

Lähde: Rauno Korpi ja Pertti Tanhua. Yhteispeli työelämässä. Kasva esimiehenä ja alaisena.

Italialaista lakkoa voi epäillä, jos työn tuottavuus laskee yhtäkkiä selvästi. Myös tiukka työnkuvien vahtiminen voi olla merkki tarkoituksellisesta hidastelusta.

Kuhnailu voi näkyä esimerkiksi tuotantomäärien pienenemisenä, asiakaspalvelun hidastumisena, tilausten viivästymisenä ja reklamaatioiden kasvuna – tai matkalaukkujen sumana.

”Raja on usein veteen piirretty viiva. Työyhteisössä saattaa olla vain muutama tyyppi, joka laittaa kapuloita rattaisiin ja painostaa muitakin hidastelemaan”, sanoo EK:n asiantuntija Tuija Vehviläinen.

Työtahti voi myös hidastua ilman tietoista, kollektiivista päätöstäkin.

On inhimillistä, että esimerkiksi irtisanomiset heijastuvat ihmisten työpanokseen: Yksi voi jännittää työpaikkansa puolesta niin, että uni karkaa ja työteho laskee. Toiselta yt-rumba vie fiilikset ja innon antaa kaikkensa.

Kannattaa myös miettiä, mitä normaali työpanos tarkoittaa.

Ihminen ei ole kone. Jos koko tiimi on kuukauden painanut tukka putkella kasaan isoa tilausta, on ymmärrettävää, että urakan valmistuttua tehot notkahtavat. Kuka jaksaisi aina porhaltaa 110 prosenttista päivää?

Italialaisessa lakossa

Syytös italialaisesta lakosta on sen verran kova, ettei sitä kannata singota työntekijöiden niskaan kevein perustein. Ikävä väite vaatii konkreettisia todisteita.

Jos sellaisia löytyy, on johdon ensimmäinen keskustelukumppani työpaikan pääluottamusmies. Kun vaatimus työrauhan palauttamisesta on esitetty, on pikimmiten selvitettävä, mistä tossu puristaa. Lakko on aina protesti jostakin.

”Ensimmäinen neuvo on, että tällaiset tilanteet pitää ratkaista neuvottelemalla ja yrittää etsiä molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu”, Vehviläinen muistuttaa.

Jos mahdollista, sopua kannattaa hakea omassa piirissä.

Finnairissa julkisuutta on ollut riesaksi asti ja eläkkeelle jäänyt valtakunnansovittelija Juhani Salo-nius on jouduttu kutsumaan jo kahdesti selvittämään kahinaa.

Myös muut yritykset voivat löytää avun sovittelujärjestelmästä, vaikka ratkaisu sovitteluavusta tehdään aina tapauskohtaisesti.

Jos ihmiset ovat työpaikalla ja tekevät edes jotain, työnantaja ei voi keskeyttää palkanmaksua. Lain mukaan yritys voi kuitenkin hidastelun takia alentaa pakkoja samassa suhteessa kuin työn määrä on vähentynyt.

Työnantajaliitto voi viedä italialaisen lakon myös työtuomioistuimeen, joka voi tuomita ammattiliiton ja -osaston sakkoihin, jos lakko on laiton. Tilanne on yleensä tällöin jo niin klikkiytynyt, että tuomioistuimen päätös enää harvoin yksin palauttaa työrauhaa.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Talouselämässä.

Lähetä

Tulosta

Kommentoi artikkelia

Re: Hidas ei aina lakkoile 4.2.2010 1:48

Jännä huhu. Tosin koko lentokentällä ei ole yhtäkään tikkataulua todistetusti. Mutta se ei estä tarkoituksellisesti väärän huhun levittämistä.

Muuten, onkohan tuo Iltalehteen kuvattu tahti kummoisempi kuin valtion virastossa tavallisena työpäivänä - tikanheittäjän asemasta vaikkapa nettilehteä työmikrollaan selaileva.

Tapsa. Vastaa

Siirry keskusteluun / Katso kaikki kommentit