Ubiikkiyhteiskunta hiipii huomaamatta

Ubiikkiyhteiskuntaa on kuvailtu innokkaasti paljon ennen kuin itse sanaa alettiin käyttää. Tunnettu – joskin negatiivisuudessaan yksipuolinen – kuvaus ubiikista yhteiskunnasta on George Orwellin klassikkoteos 1984.

Nasevan kuvauksen ubiikkiyhteiskunnasta suomalaisille tarjoili kymmenen vuotta sitten Elisan Kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa -mainos. Ubiikki-sana tarkoittaa huomaamattamme kaikkialla toimivaa tietotekniikkaa.

Mikä ubi?

Sulautettu tietotekniikka (ubiquitous computing) on huomaamattomasti toimivaa ja ympäristöönsä sulautuvaa kaikkialla olevaa tietotekniikkaa. Se ei häiritse käyttäjäänsä eikä keskeytä hänen muuta toimintaansa. Se toimii ihmisten ja yritysten arkitoimissa kaikkialla ja koko ajan. Arjen esineet ja koneet viestivät langattomasti keskenään sekä säätävät toimintaansa itsenäisesti.

Tulevaisuudessa pesukone saattaisi säätää itse itsensä pyykin laadun ja likaisuuden mukaan, terveyskeskuksen pääte tietää onko kotona asuva vanhus ottanut iltalääkkeensä tai lentokoneen moottori tilata varaosan itseensä seuraavalle lentokentälle.

Englannin ubiquitous-sana pohjautuu latinan ubique-sanaan, joka merkitsee kaikkialla. Kielitoimiston suosittama termi on kuitenkin jokapaikan tietotekniikka.

Ensimmäisen kerran nimitystä käytti Mark Weiser vuonna 1988. Kirjoitettuna hän käytti sitä Scientific American -lehdessä syyskuussa 1991 artikkelissaan The computer for the 21st century. Englanninkielisissä tietotekniikkakirjoituksissa se yleistyi 1990-luvulla.

Lähde: Wikipedia

Lue myös: Suomi taitaa ubiikin

Sulautettu tietotekniikka on ollut tieteiskirjailijoiden herkuttelunaihe. Myös lehtikirjoituksissa villiinnyttiin vuosituhannen vaihteessa siitä, kuinka kukkapurkit keskustelevat pian keskenään ja jääkaappiin voi ottaa työmatkalla yhteyden.

Kohta on vuosi 2010, mutta onko mitään oikeasti tapahtunut? Mieleen hiipii ajatus, että koko ubiikki oli huijausta.

Mersu tarvitsi lisää älyä

Näin ei kuitenkaan ole, mikäli tutkijoita on uskominen. Ubiikki etenee vääjäämättä ja tasaista tahtia.

Näissä asioissa on toki tapana mennä hype edellä.

”Ubi tulee ja on arkea. Utopististen kuluttajatapausten kautta se ei ole tullut. Mutta viiden vuoden päästä jääkaapissakin on huomattavasti enemmän älyä, sen voin taata. IBM:t, Googlet ja muut mammutit tekevät ubia täysillä, ei sitä voi pysäyttää”, toteaa Tekesin johtava teknologia-asiantuntija Kimmo Ahola.

VTT:n tutkimusprofessori Heikki Seppä huomauttaa, että etenkin rfid-etätunnisteteknologian hyödyntäminen etenee tasaisesti.

Aholan ja Sepän mukaan sulautettua tekniikkaa on jo nyt valtavasti ympärillämme, mutta ihmiset eivät kiinnitä siihen huomiota. Matkakortit, autojen lukitukset, kirjastotoiminta, työpaikan kahviautomaatit ja kodin energiansäätö käyvät jo esimerkkeinä älykkyydestä.

”Kun uunituore Mercedes-Benz kaatui takavuosina hirvitestissä, autofirma ei tehnyt ulkomuodolle mitään korjatakseen ongelman. Auto sai sisuksiinsa ainoastaan lisää elektroniikkaa”, Ahola havainnollistaa.

Rfid tekee rautahermot

Kaikki tietävät, miten hermoja raastavaa on asioida suuressa rautakaupassa. Tuotteita, myyjää tai tuotetietoja ei löydä mistään.

Sepän mukaan nyt alkaa olla aika viedä rfid-teknologia oikeasti asiakasajatteluun. Älykkäät lipukkeet eli tagit tulevat pian kaupanhyllyille. Ja tämä tarkoittaa sitä, etteivät asiakkaan hermot enää jatkossa riekaloidu.

Ongelmiin tuovat lähitulevaisuudessa ratkaisun esimerkiksi wlan- ja rfid-tekniikat. Siihen, mikseivät rfid-tagit kaupan hyllyillä ole yleistyneet nopeammin, löytyy Sepän mukaan monia syitä.

”Vaatii niin monta palasta, jotta kaikki olisi kunnossa. Muna-kana-ongelmia on ollut siellä täällä. Ja kun kaikki on bisnesvetoista, vyyhdin purkaminen vain kestää”, hän sanoo.

”Lamakin on ollut jarruttava tekijä. Kaupan palvelut ovat lykkääntyneet, räikeästi tämä näkyy esimerkiksi autoteollisuudessa”, hän lisää.

Viivakoodit korvataan Sepän mukaan monin paikoin älykkäillä tageilla, mutta niitä ei juurikaan laiteta yksittäisiin tuotteisiin vaan hyllyyn tuotteen eteen.

”Sellainen visio, että asiakas vain kävelisi kassan läpi, ei ole lähitulevaisuutta eikä edes toivottavaa.”

Kännykällä kannattaa tökkiä

Mutta miten ongelmat rauta- ja ruokakaupoissa sitten käytännössä ratkaistaan.

Sepän mukaan kännykällä on ongelmanratkaisussa tulevaisuudessa merkittävä rooli. Kännykkää erilaisissa paikoissa ”tökkimällä” saamme tietoa ympäriltämme ja käytämme palveluita.

Rfid-kännykät yleistyvät lähivuosina. Se, ettei niitä tähän asti ole ollut, on jarruttanut kehitystä.

”Tuotteen edessä hyllyllä on tagit, joita kännykällä tökkäämällä saamme vastauksen vaikkapa siihen, onko tuotteessa pähkinää tai onko se energiatehokas. Sen lisäksi maksamme sillä erilaisia lippuja ja virvokkeita. Myyjä tänne heti -palvelukin mahdollistuu olemassa olevilla teknologioilla.”

Rfid-puhelimissa on siis rajapinta, joka mahdollistaa puhelinten maksukorttiominaisuudet. Rfid:ssa on Sepän mukaan salattu mifare-tekniikka valmiina, ja se on yhteensopiva nykyisten maksuteknologioiden kanssa.

”Liputtaminen tulee ja on jo tullut busseihin. Nykybussilippu on jo rfid-tekniikkaa. Samoin on autonlukitus, mutta kukaan ei vain tiedä sitä”, hän kertoo.

Tulevaisuudessa mitä erilaisimpien lippujen lunastaminen käy kätevästi kännykällä. Alusta maksamiselle on jo olemassa.

”Rfid-tarrassa on älyä, se on pieni tietokone. Myös maksukortti on eräänlainen sulautettu tietokone”, vahvistaa Tekesin Ahola.

Ahola puhuu sekä maksukorteista että kännyköistä. Hänenkin mukaansa tulevina vuosina kännyköiden äly lisääntyy ja niistä tulee entistä henkilökohtaisempia. Silloin niitä ei enää lainailla.

”Niissä on paljon sensoreita jo nyt ja lisää tulee. Mikrofoni, nappulat ja gps-vastaanotin ovat jo olemassa”, hän muistuttaa.

Eikö ubiikki ylläkään kotiseinien sisäpuolelle? »

Sivu 1 / 3