Kouluttajien salainen valttikortti

Eivät ole mitään märkäkorvia nämä Tieturin kouluttajat.

”Olin vanhimmasta päästä jo vuonna -88, kun tulin pääkaupunkiseudulle Nokia Datalle töihin”, hykertelee Tieturin järjestelmäasiantuntija Ilpo Malmioja. Tosin silloin työkaverit olivat parikolmekymppisiä nuorukaisia.

Malmioja, Lindroos ja Kykkänen.

Erilaisista titteleistä huolimatta Malmioja ja hänen kollegansa ohjelmistoasiantuntija Anita Lindroos ja koulutuspäällikkö Ritva Kykkänen ovat ”tavallisia” it-kouluttajia.

Ruuvimeesseli ja buuttilevy

Silloin kun hiirtä kutsuttiin ohjausrasiaksi ja skanneri oli vielä juustohöylän näköinen laite, vaadittiin kouluttajaltakin käsityötaitoja.

”Minullahan oli ennen käsilaukussa ruuvimeisselikin. Välillä kävi niinkin, että asiakkaat toivat koneet luokkaan juuri ennen koulutusta. Itse siinä oli hihat käärittävä ja oltava mukana verkon pystytyksessä”, muistelee Kykkänen.

Ruuvimeesselin lisäksi mukana kulki ylimääräinen käynnistyslevyke.

”Silloinhan Dossissa oli mahdollista tuhota käynnistystiedostot. Anitan kanssa loistimme, kun meillä oli käynnistyslevyke mukana. Nykyäänhän käynnistystiedostojen tuhoaminen ei ole enää mahdollista”, jatkaa Kykkänen.

Käynnistyslevykkeelle tuli käyttöä, kun yhdellä kurssilla oli kaksi Juhaa. Lindroos neuvoi toista poistamaan kaikki tiedostot yhden hakemiston sisältä. Samaan aikaan toinen Juha toteutti del *.* -komennon omassa hakemistossaan, joka sattui olemaan c-aseman juuri.

”Sieltä meni juuresta kaikki ja kysyin, että miksi sinä näin teit. Toinen Juha vain totesi, että sinähän käskit. Silloin pääsin gurun maineeseen sen käynnistyslevykkeen avulla.”

Tai eivät ihan tavallisia, vaan vähän kokeneempia. Kaikki kolme ovat aloittaneet it-uransa jo 80-luvulla ja mennä porskuttavat edelleen. Kahvihuoneesta kantautuu iloinen nauru.

”Eikös se olisi aika ikävää huomata olevansa väärässä työpaikassa tässä iässä”, hyrähtää Malmioja.

”Onhan se varmasti niinkin, että atk-ala on nuorten. Mutta vanhemmiten korostuu kokonaisuuksien hallinta ja miettiminen miksi asioita tehdään. Silloin ei enää ole merkitystä näppäräsormisella suitsukkelaan-tekemisellä”, tarkentaa Malmioja.

Lindroos muistuttaa väliin, että ikä antaa myös uusia mahdollisuuksia ja muskeleita ryhmän haltuun ottoon.

”Iän myötä tulee sellainen vaisto, että ryhmästä lukee jo melkein esittelykierroksesta mikä se porukka oikein on. Ryhmä pitää saada nopeasti kasaan ja järjestää jokaiselle hyvä tila oppimista varten”, tuumii Lindroos.

Osaaminen hiljentää yleisön

Koulutettavissa on paljon erilaisia persoonia. Nörttipoikia, toimiston tyttöjä, osastonjohtajia, ujoja ja aktiivisia. Kaikki pitää ottaa huomioon, mutta toisaalta näyttää, kuka on kouluttaja ja kuka oppilas.

”Joissain koulutustilaisuuksissa missä tupa on täynnä nuoria ihmisiä, siinä on tiettyä jännitystä, että mitä tuo luulee osaavansa. Kun ottaa sellaisen roolin, että homma hoituu, niin kyllä se tupakin siitä hiljenee”, sanoo Malmioja.

Samoin hiljenevät tarvittaessa ammattijohtajatkin tai esimerkiksi piispat ja kirkkoherrat.

”Usein juuri nämä arvokkaat johtajatyypit hihkuvat käsi pystyssä ’opettaja opettaja’”, naureskelee Kykkänen.

Hankalia tapauksia

Kesän kouluttajat

It-koulutusta bootsit jalassa

Jäärä - päivitä tietämyksesi

Aina oppilaat eivät hihku käsi pystyssä. Pelätyin kurssilaistyyppi on sabotoija. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa yrityksessä talon uusille sisäisille kursseille ilmoittautui pelätty ”älä puhu paskaa” Lauri.

”Niinpä tämä Lauri tuli kerran minunkin kurssille. Edellisenä iltana oli ollut firman joku juhla ja Lauri hoidettiin jo aamulla kaikkia tyydyttävään tilaan. Kun Lauri uinahti, niin kaikki kurssilaiset olivat ihan hiljaa, ettei häntä vaan herätetä ja niin saatiin kurssi kunnialla loppuun”, tarinoi Malmioja.

Samankaltaisiin hankaliin tapauksiin ovat törmänneet muutkin.