Enfon vastaus Gartnerin kristallipallolle

Sorvin ääressä

Kyllä Nokia tarvitsee huippurekrytointinsa – ja niin me muutkin

Lueskelin viime viikolla, miten Novell ostettiin pois, ja pohdin yrityksen tulevaisuutta.

Novellin tuotteet tai ainakaan niistä tärkeimmät tuskin häviävät, mutta osa voi vaihtaa omistajaa, kuten vaikkapa Suse-Linux.

Mikä sitten oli ongelma? Miksi Novell ei saanut potentiaalisia asiakkaitaan vakuutetuksi siitä, että sen arkkitehtuurilla homma toimisi paremmin? Vai luotettiinko liikaa teknisiin ratkaisuihin ja ajateltiin niiden puhuvan puolestaan? Oltiinko liian ylimielisiä ja keskityttiin toisarvoisiin asioihin?

Mieleen tulee eräs kotimainen puhelinvalmistaja...

Stephen Elopin aloitettua Nokian toimitusjohtajana moni on odottanut kiinnostuneena ensimmäisiä näkyviä liikkeitä. Mikä muuttuu ja millä prioriteeteilla asioita lähdetään uudistamaan? Pitäisikö ensiksi buustata myyntiä, tuotekehitystä, teknologiaa vai markkinointia?

On kiinnostavaa, että Nokian uusi toimitusjohtaja valitsee ensimmäisenä isona rekrytointinaan markkinoinnin ja viestinnän osaajan, ei muotoilun tai teknologian.

Teknologia ei myy itse itseään

Markkinoinnin korostaminen on ehkä amerikkalainen tapa. Silti, olen vahvasti sitä mieltä, että tässä olisi meille oppimisen paikka.

Meidän täytyy opetella jäsentämään (usein teknistä) ylivertaisuuttamme asiakkaan ymmärtämälle kielelle. Meidän tulee löytää omasta tekemisestämme ne aidosti hyödylliset ominaisuudet, joilla on arvoa asiakkaalle. Meidän tulee osata viestiä tehokkaasti oman organisaation kyvykkyydestä sekä ulospäin että talon sisällä.

Markkinointi ja viestintä jätetään helposti vähän toisarvoiseen kastiin. Ajattelemme liian usein, että hyvät tuotteet puhuvat puolestaan eikä niitä tarvitse mainostaa. Suurimmat ponnistukset kehityshankkeissa kohdistuvat teknisiin ratkaisuihin ja prosesseihin, mitkä toki ovat tärkeitä, mutta usein panostus lopahtaa siihen.

Nykyisessä viestinnän tulvassa on vielä aiempaakin tärkeämpää ponnistella, jotta viesti saisi kohdeyleisön huomion. Informaatiota vain on niin paljon, että valtava määrä oleellistakin tietoa menee ohi.

Novellin tarinan voi lukea myös siinä valossa, että onnistumisia ja epäonnistumisia tapahtuu kaikkialla. Emme ole synnynnäisesti sen huonommassa asemassa kuin muutkaan. Pystymme Suomessa yhtä hyviin menestystarinoihin omilla tuotteillamme ja palveluillamme kuin muutkin. Tämäkin on ahkeruuslaji, ja ne, jotka jaksavat panostaa oikeisiin asioihin riittävällä tarmolla, menestyvät varmasti.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Pilvipalvelun päivitys voi muuttaa myös työasemia

Useimmat meistä pitävät pilvipalveluja aika stabiileina. Omaan ympäristöön rakennetuissa järjestelmissä taas eri komponentit päivittyvät ja versiot vaihtuvat välillä kiivaaseenkin tahtiin. Isoissa ympäristöissä jokin osa on aina muuttumassa, ja on tärkeää säilyttää kokonaisnäkemys vähintään vuoden perspektiivillä eteenpäin.

Pilvipalvelut ovat erilaisia. Ne edustavat pysyvämpää ja ongelmattomampaa tietojenkäsittelyä, jossa muutokset tapahtuvat hitaammin tai eivät ainakaan aiheuta kovin näkyviä muutoksia.

Näin ainakin kokemukseni mukaan moni ajattelee pilvestä. Onko se kuitenkaan totuus?

Office 365 on melkoinen harppaus

Pari viikkoa sitten julkistettiin Microsoftin bpos-kokonaisuuden eli yhdistetyn viestinnän pilvipaketin seuraava versio, Office 365. Ensi vuonna markkinoille tuleva kokonaisuus on iso harppaus eteenpäin. Se aiheuttaa muutoksia myös oman infrastruktuurin puolella eli omassa työasema- ja palvelinarkkitehtuurissa.

Kehitys on tervetullutta. Muutoksia on paljon. Uuden version myötä voidaan esimerkiksi rakentaa federaatioita eli luottamussuhteita pilven ja oman organisaation välille. Tämän ansiosta työasemien single-sign-on-ohjelmistoa ei enää tarvita yhden kirjautumisen saavuttamiseksi sekä pilveen että omaan hakemistopalveluun.

Aitoja Exchange 2010 -version ominaisuuksia tulee myös pilveen, ja pikaviestinnän ja ryhmätyön ohjelmisto päivittyy uuteen Lync-nimellä kulkevaan versioon.

Sekä pienille että isommille

Bpos-paketista on ollut kaksi eri versiota, joista isompaa tarvittiin Suomen mittakaavassa melko vähän. 365 tarjoaa puolestaan sekä suurille että aivan pienille yrityksille erilaisia kokonaisuuksia, joita voi nyt myös räätälöidä ja tuunata mieleisikseen.

Miksi näin?

On tärkeää huomata, että organisaatioiden tarpeet vaihtelevat todella paljon. Fakta on, että pienemmissäkin ympäristöissä räätälöinti on oleellista.

Pilvellä voidaan tuoda pienempiin organisaatioihin monia hyviä ominaisuuksia, jotka aiemmin olivat kustannusmielessä mahdottomia. On siis mahdollista yhdistää omaa tai lähipalvelutoimittajan tarjoomaa ja pilveä.

Tässä korostuu edelleen konsultoinnin ja luotetun asiantuntijuuden rooli: mitä sirpaleisempi infrastruktuuri on, sitä tärkeämpää on ymmärtää, että mistä se koostuu ja miten sitä voidaan edelleen kokonaisuutena kehittää.

Pilvelläkin on silti paikkansa tietotekniikka-arkkitehtuureissa – vaikka ne sitten välillä olisivatkin uudistuneet ihan erilaisiksi.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Enfon vastaus Gartnerin kristallipallolle

Lueskelin Gartnerin visiota työtapojen uudistumisesta seuraavien kymmenen vuoden aikana. Gartnerin ennustama muutos kuulostaa ensi lukemalta aika kovalta, mutta osittain se on kyllä jatkumoa tietotyön muutokselle 2000-luvulla.

Gartner nimittäin ennustaa työn olevan nopearytmisempää. Sille on ominaista, että mitä moninaisemmat ympäröivät asiat muuttuvat usein. Työhön liittyvät projektiryhmät elävät kaiken aikaa ja ryhmien jäsenet saattavat olla toisilleen aika vieraita ja sijaita eri toimipisteissä ja/tai eri yrityksissä. Tämä on ollut arkipäivää jo pitkään.

Millaisia vaatimuksia nämä muutokset tuovat organisaatioiden tietotekniikan näkökulmasta ja miten voisi "nostaa valmiutta" siltä varalta, että Gartnerin ennustus pitäisi paikkansa?

Sisäverkko ja internet

Kun yhteisiin tavoitteisiin sitoutuu organisaation omia työntekijöitä, vuokratyöntekijöitä, kumppaneita, alihankkijoita ja asiakkaita, jotka työskentelevät kuka missäkin, käsite sisä- ja ulkoverkosta hämärtyy. Oleelliseen tietoon ja tarpeellisiin järjestelmiin tulee päästä mistä tahansa, internetin kautta ja turvallisesti, mutta mahdollisimman yksinkertaisin edellytyksin käyttäjän päätelaitteesta asiaa katsoen. Toimiston työasemaverkko on samanarvoinen lähikahvilan wlanin kanssa tiedon saavutettavuutta ajatellen.

Koska tätä projektityötä tehdään myös omista tiloista aika ajoin muuttuvin voimin, kannattaa aluksi varmistaa että omissa toimipisteissä löytyy laadukas langaton verkko, joko vierailija- tai työntekijätarpeita ajatellen. Palvelin- ja palvelinkeskus-verkot on suojattava entistä tehokkaammin virustorjunta- ja hyökkäyksentunnistusmekanismein, mieluiten hyödyntäen hyviä loki- ja päivitysautomatiikkatoiminnallisuuksia.

Joustavuus, joustavuus ja joustavuus

Muuttuvassa maailmassa on vaikeaa saada luotua ja ylläpidettyä täydellistä pidemmän aikavälin kokonaisarkkitehtuuria, vaikka sellainen ilman muuta on tavoittelemisen arvoista jatkossakin. Sen tueksi kannattaa nostaa valmiuksia joilla voi ottaa osaksi haltuun epäsopivampiakin elementtejä ilman isoja remontteja.

Muutosjoustavuus on kaiken perusta. Erilaiset virtualisointitekniikat ja useamman sovellusten tarjonta-arkkitehtuurin olemassaolo on tärkeä, jotta tässä onnistutaan. On todennäköistä että takavuosien tapaista tiukkaa vakiointia ei enää saada pidettyä, jolloin tietohallinnon rooli muuttuu vahvemmin palveluntarjoaja-tyyppiseksi.

Samassa yhteydessä yritetään edelleen pitää huolta tietoturvasta ja muista hyvistä periaatteista mutta ehkä enemmän taustalla ja automatiikan hoitamana.

Identiteetin hallintaa kannattaa tosissaan pohtia, koska sitä kautta on mahdollista hallinnoida muutoksen kaaosta paljon helpommin ja etenkin olla turvallisemmin mielin siitä, että vahinkoja ei satu. Mitä muuttuvampi maailma on, sitä nopeammin erilaiset identiteetinhallintapalvelut tuovat merkittävää hyötyä.

Sovelluksia kannattaa lähteä suuntaamaan kohti palveluportaaleja, joista loppukäyttäjä pystyy entistä omatoimisemmin valitsemaan ja jopa asentamaan itselleen sopivia palveluita. Samalla automatiikkaa voidaan valjastaa varmistamaan että tarvittavat suojaustasot ja -ohjelmistot löytyvät työasemista.

Palveluportaaleilla ja itsepalvelulla saadaan myös muutokset läpivietyä nopeammin kuin odottamalla, koska työntekijä on oman lähiverkon piirissä jotta päivitykset saataisiin vietyä läpi.

Missä on tieto?

Gartnerin mukaan tiimit muuttuvat entistä häilyvimmiksi ja enemmän tuntemattomiksi toisilleen ja nämä ryhmän jäsenet ja ryhmät parveilevat erilaisten akuuttien hankkeiden parissa. Jatkuvan muutoksen tilassa välineet ja järjestelmät on saatava käyttöön käytännössä ilman viivettä. Rajat omien, kumppaneiden ja julkisten järjestelmien välillä hämärtyvät, ja osa tiedosta on enemmän tai vähemmän julkisissa paikoissa.

Myös yrityksissä enenevä osa tiedosta tulee sijaitsemaan omien suljettujen järjestelmien sijaan verkon avoimissa julkisissa palveluissa, ja niitä suojataan näiden julkisten palveluiden omin oikeusmekanismein, ilman omaa vaikutusmahdollisuutta esim. suojauspalveluiden tasoon. Jo nyt esimerkiksi Facebook, LinkedIn ja Youtube ovat pullollaan yritysten ja organisaatioiden dataa, joka aiemmin on sijainnut sisäverkon palveluiden puolella.

Tiedon avoimuus lisääntyy huimasti ja on tärkeää löytää se oleellinen, suojausta vaativa tieto julkisen tiedon massasta.

Miten työaseman käy?

Entä työaseman rooli? Käytämmekö kaikki kymmenen vuoden päästä tyhmiä web-päätteitä? Itse ajattelen, että työasema on tuossa visiossa aika pitkälle itsenäinen työskentelyn väline.

Työaseman merkitys saattaa korostua nykyistä enemmän kun se on entistä itsenäisempi työskentelyn yksikkö. Alati muuttuvia tarpeita varten vaaditaan päätelaitteelta joustavuutta ja mahdollisuuksia mukautua monenlaisiin tarpeisiin. Voi olla, että iso osa sovelluksista ja palveluista on web-käyttöisiä, mutta voisin hyvin kuvitella, että tarve omaan työkaluvalikoimaan, omaan tuttuun työvälineeseen on edelleen olemassa.

Muoto voi olla tabletti, kannettava tai erikokoinen päätelaite, mutta laitteessa jatkossakin näkyvän sekä henkilökohtainen että työnantajan näkökulma. Sen kanssa on sitten tulevaisuudessakin mukavampi parveilla.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Autoakin ajetaan kaikilla vaihteilla, miksei it:tä?

Jos ostaisit uuden auton, haluaisit varmaan että voisit hyödyntää sen kaikkia ominaisuuksia, eikö vain? Esimerkiksi ajaessa olisi fiksua käyttää kaikkia vaihteita, eikä vain kolmea ensimmäistä. Aina välillä tuntuu, että tietotekniikassa ajellaan näillä kolmella ensimmäisellä vaihteella, eikä muiden vaihteiden hyötyä ulosmitata.

Tietotekniikan ratkaisujen myötä on tullut mahdollisuus tehdä työn prosesseja toisin, sujuvammin ja itselle sopivampaan aikaan. Tälläkin palstalla on kirjoitettu videoneuvotteluista, etätyön tekemisestä entistä helpommin ja aika- ja paikkariippumattomuudesta. Tekniikka mahdollistaa näiden tekemistä entistä helpommin.

Miksi näitä ratkaisuja siis hyödynnetään laajamittaisesti vielä suhteellisen vähän tällä hetkellä? Varmasti yksi hidastava tekijä on yrityskulttuuri, tapa toimia. Sen muutos lähtee johdosta ja avoimuudesta kertoa halutuista toiminnan malleista: millaisia ohjeistuksia annetaan ja miten virallisesti ja epävirallisesti vaikkapa etätyön tekemiseen kussakin organisaatiossa suhtaudutaan.

Jos ihmisille tuodaan uudet järjestelmät muun kokonaisuuden yhteyteen opettamatta hyödyntämään niitä, on turha luulla asioiden muuttuvan paremmaksi itsestään.

Olen vuosien mittaan törmännyt monta kertaa esimerkiksi siihen, että uudet etätyöratkaisut eivät ole saaneet niin suurta suosiota kuin tavoiteltiin. Tarkemmin asiaa kaiveltaessa keskeinen syy on löytynyt osaamisesta ja alkuvaiheen epävarmuudessa. Jos vaikkapa kyky selvittää pieniä ongelmatilanteita omin päin on huono, ei työntekijä uskalla lähteä kokeilemaan. Takavuosina monissa vpn-ohjelmistoissa piti osata käyttäjien näkökulmasta turhan vaikeita asioita, jotta yhteyden sai toimimaan. Onneksi uusissa ratkaisussa nimenomaan käyttäjien näkökulmasta sovellusten etäkäyttö on samanlaista kuin fyysisesti toimistossa, jolloin sitä on helppo hyödyntää myös satunnaisessa käytössä.

Projekteissa on usein paljon erilaisia tavoitemittareita, mutta vielä aika vähän yritetään samassa yhteydessä tavoitella käyttäjien toimintatapojen muuttamista ja sen mittaamista. Se ei oikeastaan kuulu kenenkään tavoitteisiin.

Tietohallinnon rooli on pitää huolta kustannuksista ja aikatauluista, ja ehkä varmistaa tekninen toiminnallisuus loppukäyttäjille saakka. Uusien toimintatapojen juurruttaminen organisaation eri kerroksiin ei sinänsä kuulu tekniseen projektiin, mutta sehän vasta kuitenkin monissa ratkaisuissa tuottaa tavoitellun tehokkuushyödyn.

Tarvittaisiin siis lisää laatumittareita. Uudet tavat toimia tulisi saada myytyä ja perehdytettyä omalle henkilökunnalle riittävän panostuksen kautta, ihmisten tulisi saada nähdä ja kokeilla uusia ratkaisuja ja päästä keskustelemaan ja saamaan tuntumaa erilaisissa lanseeraus- ja koulutustilaisuuksissa.

Näistä koulutuksista on viime vuosina säästetty ja riskinä on, että uudet ratkaisut jäävät vain pienen innokkaan porukan käyttöön. Tavoite on kuitenkin saada täysi hyöty irti uusista ratkaisuista ja se vaatii, että myös muut käyttäjäryhmät kuin varhaiset omaksujat lähtevät mukaan. Silloin voi varmistaa että pääsee täydellä vauhdilla eteenpäin.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Infrauudistus – lukijoiden vastaisku

Kirjoitin viime kerralla olemassa olevista, hyvistä komponenteista, jotka kannattaa huomioida kun oman organisaation perusinfrastruktuuria lähtee uudistamaan. Sain muutaman kommentin, miksi listalla ei ole sitä tai tätä, joten tässä hieman jatkumoa aiheeseen.

On aina mielenkiintoista seurata uusia teknologioita, joista rakennetuilla ratkaisuilla voidaan tuoda uusia tehostavia tai kustannuksia säästäviä ominaisuuksia. Kiinnostava kysymys on, ovatko kyseiset teknologiat jo riittävän kypsiä että niitä kannattaa suuressa mittakaavassa lähteä hyödyntämään.

Kaikki lähtee tietysti omasta business casesta eli jos akuutti tarve on olemassa, ja se mahdollista ratkaista uusilla ratkaisuilla, kannattaa lähteä ainakin pienemmässä mitassa kokeilemaan. Ja jos konsepti toimii omassa käytössä hyvin ja osoittautuu kannattavaksi, voidaan puhua parhaimmillaan merkittävän kilpailuedun saamisesta.

Usein kuluu kuitenkin vuosia, ennen kuin jokin uusi teknologia on riittävän kypsää ja se implementoidaan laajassa mitassa käyttöön. Mutta tässä jatkoa edelliseen blogikirjoitukseen. Mielenkiintoisia asioita, joita voisi ottaa osaksi yrityksen infraa lähivuosina, harkitusti ja tarvittaessa:

Työasemavirtualisointi eli VDI

Lataamalla koko työasema keskitetystä datakeskuksesta, saadaan helpommin ylläpidettävä ympäristö. VDI on keskitys-hajautus-keskitys –keskustelun keskitetty lähestymistapa.

On helppo ymmärtää, että mitä yhdenmukaisempi kokonaisuus on käytössä, sen yksinkertaisempaa on ylläpito. Vaikeusastetta aiheuttaa se, miten toimiva esimerkiksi paljon liikkuvien kannettavakäyttäjien mobiliteetti oikeasti on, eli miten hyvää ja tasalaatuista kaistaa on tarjolla kohtuullisin kustannuksin.

Toki VDI on saatavilla myös ilman verkkoa offlinena, mutta minusta kiintoisin VDI-malli on työaseman piirisarjoihin integroitu virtualisointi. Se on myös lähellä Gartnerin visiota siitä, miten lähitulevaisuudessa käyttäjät voivat hyödyntää omia päätelaitteitaan ja organisaation tehtävänä on tarjota päätelaitteelle yrityksen palvelunäkymä, eli ohjelmistot ja palvelut.

VDI:n lisensointimallit ovat osin jäykkiä ja vaikeuttavat businessa casen laskemista.

Itsepalvelujärjestelmät

Itsepalvelun hyödyntäminen olisi voinut olla jo viime listalla, se on periaatteiltaan järkevä ja perusteltu malli. Itsepalvelu liittyy vahvana osana myös pilveen ja erilaisiin verkon muihinkin palveluihin, mutta tulee vahvasti myös organisaatioiden omiin järjestelmiin enemmän ja enemmän.

Monelta toimittajalta on tullut ja tulee jatkossa ratkaisuja, joilla voidaan siirtää osa rutiiniluonteisista tehtävistä itsepalvelupohjaisiksi. Yksinkertaisia esimerkkejä ovat erilaisten sisäisten palveluiden hallinta ja tilausjärjestelmät, jakelulistojen muokkausmahdollisuudet, omaehtoiset salasanojen resetointijärjestelmät tai sovellusportaalit, joista voi ladata esimerkiksi organisaation hyväksymät vakio-ohjelmistot, jos omalta työasemalta sellainen puuttuu.

Siirretään siis osa työstä käyttäjälle. Palvelu on nopeampaa ja etenkin nuorempi sukupolvi on muutenkin tottunut tekemään asioita itse.

Pilvitietojenkäsittely

Tämä on vähän kaksijakoinen aihe: toisaalta pilvityyyppisiä palveluita on ollut jo vuosia mutta jos tarkoitetaan yrityskäytön palveluita, ollaan aika alussa.

Joitakin yksittäisiä toimivia palveluita on jo tuotannossa kuten Microsoftin Business Productivity Online Suite, tai SalesForcen CRM, mutta suurempi tarjonta kypsyy varmaan parin vuoden kuluessa. Mielenkiintoinen teknologia.

Miten pilvitietojenkäsittelyä yrityksissä tullaan lähivuosina hyödyntämään, on todennäköisesti hybridimalli eli yhdistellään julkisen ja yksityisen pilven palveluita, samoin omissa käsissä olevia ja palveluna ostettavia palveluita.

Tällä alalla kuukaudessa tapahtuu paljon ja vuoden päästä markkina näyttää varmasti jo erilaiselta. Isompien kokonaisuuksien tarjoamista pivistä hankaloittaa lisensointi, eli pilven ”rajaton skaalautuvuus” tai ”käytön mukainen lisensointi vaikkapa maanantaista keskiviikkoon 8-16” ei ihan taivu lisenssiehtoihin.

Kaikilla isoilla toimijoilla lisensoinnissa tultaneen tulevaisuudessa huomioimaan paremmin pilvityyppinen laskutus.

Kuluttajapohjaisten järjestelmien ja yritysjärjestelmien konvergenssi

Hyvin monilla kuluttajille alun perin tarkoitetuilla palveluilla on paljon yrityskäyttöä. Youtube, Facebook ja LinkedIn lienevät tutuimpia esimerkkejä.

Mitä enemmän yritysdataa on näissä järjestelmissä, sitä suurempi on tarve rakentaa yhdistävää kehikkoa näiden välille. Samalla muodostuu myös yritysturvallisuudesta vastaaville haastava yhtälö: miten varmistetaan riittävä tietoturva ja samalla sallitaan varsin vapaa, tiettyjen tärkeiden julkisten palveluiden käyttö?

On mahdollista, että ajan myötä joihinkin merkittävimpiin palveluihin muodostuu yrityskohtaisia, suojattuja laajennuksia, joihin ulkopuoliset eivät pääse mutta jolla voidaan tietyiltä osin edelleen hyödyntää yhteisöllisyyttä ja verkon voimaa. On siis aika muodostaa sosiaalisen median strategia, jos sitä ei vielä ole tehty.

Mobiliteetti

Niinkuin aika moni muukin, olen ollut jo reilut kymmenen vuotta sitä mieltä, että pienlaitteet tulevat ottamaan oleellisen roolin organisaatioiden tietojenkäsittelyssä. Olin jo aikeissa kääntää kelkkani, mutta onneksi sitten push mail –sähköpostin/kalenterin tulo kännyköihin vahvisti asiaa.

Uutena elementtinä sosiaalisen median järjestelmät ja niiden hyödyntäminen yrityskäytössä voi tuoda uutta ja vahvistaa mobiililaitteiden hyödyntämistä yritysinfraan liittyvissä yhteisöpalveluissa.

Perinteinen ongelmahan mobiilisovelluksissa on ollut että käyttäjämäärän vähäisyyden takia eri päätelaitteille ei ole kannattanut työstää omia mobiiliohjelmistoja. Mutta jos sovelluksen käyttäjämassa on iso, asia on aivan toinen.

Käyttöomaisuuden hallittavuutta kannattaa terävöittää, samaan tapaan kuin työasemissa on totuttu toimimaan. Kannattaa täsmentää, miten mobiiliympäristöjä hallinnoidaan ja hallitusti vakioidaan luotettavaksi ja käytettäväksi osaksi yrityksen infrastruktuuria. Laitemalleja ei ehkä enää jatkossa vakioida yhtä tiukasti kuin ennen, mutta hallintaominaisuudet tai niiden puute rajaavat valikoimaa.

Omien laitteiden käyttö

Muun muassa Gartner ennusti jo vuosia sitten, että tietohallinto tulee kohtamaan aivan uudenlaisia vaatimuksia nuoremmilta sukupolvilta. Ei varmaan haittaisi yhtään, että tätäkin asiaa pohdittaisiin muiden lomassa kun mietitään infrastruktuurin kehittämistä entistä palvelukeskeisempään suuntaan.

Käytännössä ympäristöön tarvitaan palveluportaaleja, erilaisia kerroksellisia rakenteita, joilla voidaan huolehtia riittävästä tietoturvasta ja suojauksesta, yleisistä asetuksista ja muista tarpeellisista resursseista. Virtualisoinnista on paljoa apua myös tähän tarpeeseen.

Uusilla sukupolvilla on paremmat valmiudet omatoimisuuteen ja he myös vaativat enemmän ja nopeammin. Ero vapaa-ajan ja yrityssovellusten välillä hämärtyy ja tarve toimia samantyyppisesti sekä töissä että vapaalla leimaa tarpeita.

Hyvin tiukka ja suojattu tietohallintotapa on uuden sukupolven kanssa vaikeuksissa.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Infrauudistuksen Top 7 -lista

Viime vuoden säästökuurien jälkeen moni yritys hakee nyt vähintäänkin loivasti uutta kasvua. Nyt ei olla välttämättä enää pelkästään säästömoodissa, vaan mietitään myös uusia tapoja tukea liiketoiminnan kasvua.

Yksi tapa on luoda vahvempi side liiketoiminnan ja it:n välille. Miten se sitten onnistuu käytännössä?

It:n arvoketjussa strategisesti tärkeimmät linkit löytyvät liiketoimintajärjestelmien puolelta, mutta käyttäjänäkökulmaa ei saa unohtaa. Myös perusinfrastruktuurin toteutustavalla on paljon merkitystä ja sieltä löytyy myös mahdollisuuksia tukea omaa jokapäiväistä businesta paremmin.

Mitä asioita organisaation työasema-/palvelinympäristön uudistuksessa kannattaa huomioida, jotta saadaan hyvä lopputulos? Alla oleva lista ei ole paremmuusjärjestyksessä, mutta toivottavasti antaa lisämateriaalia pohdinnalle tulevaa varten.

1. Virtualisoi palvelimet

Jos palvelinympäristön virtualisointia ei vielä ole aloitettu, nyt on hyvä hetki arvioida sen mahdollisuuksia ja ottaa sitä hallitusti käyttöön.

Liiketoiminnan listalla it:lle ympäristön joustavuus ja modulaarisuus ovat varmasti kaksi eniten toivottua ominaisuutta, ja niitä voidaan lisätä virtualisoinnilla. Reagointinopeus paranee ja kapasiteetin käyttöaste on parempi.

2. Virtualisoi sovellukset

Virtualisointi ei ole syyttä suotta ollut Gartnerin ja muiden alan tutkimus- tai seurantalaitosten listoilla. Sovellusten virtualisoinnin peruste on parantaa merkittävästi sovellusten elinkaaren hallintaa, poistaa konfliktiongelmat sovellusten välillä ja vähentää ylläpidon kustannuksia. Tästä on apua myös lisenssien hallintaan.

3. Uudista työasemien asennusympäristö

Jos nykyisen työasema-asennusmalli on useiden vuosien takaa, sen uudistaminen kannattaa. Nykyisillä työkaluilla (esimerkiksi System Center Configuration Manager) voidaan toteuttaa rautamallivaihdoksille entistä tunteettomampia asennusympäristöjä, jolloin käyttöjärjestelmän levykuva (image) säilyy käyttökelpoisena pidempään, eikä niitä enää synny ajan kuluessa hallitsemattomia määriä.

4. Paketoi sovellukset

Oltiin sitten hyödyntämässä sovellusten virtualisointia tai ei, sovellukset kannattaa paketoida tai uudelleenpaketoida kuten termi virallisesti kuuluu. Paketoitujen sovellusten hallinta, niiden käyttö osana työasema-asennusjärjestelmää ja elinkaaren aikainen ylläpito on paljon tehokkaampaa.

5. Hyödynnä viestintä- ja konferenssipalveluita, tue ryhmätyötä

Työ on nykyään ryhmätyötä ja projekteja. Tämä on yksi tehokkaimmista tavoista tukea liiketoiminaa käytännössä it:n avulla. Työntekijät liikkuvat ja on paljon tehokkaampaa, ettei aina tarvitse kokoontua samaan fyysiseen tilaan vaan kokoontua virtuaalisesti, kukin sopivassa paikassa. Kaiken lisäksi rahaa ja työaikaa säästyy.

6. Hyödynnä lisenssiomaisuutesi

Ohjelmistolisenssien käyttöomaisuuden hallinta kannattaa saattaa ajan tasalle. Kun hahmotellaan uutta ympäristöä, pohdintaa kannattaa tehdä myös ohjelmistolisenssisopimusten kannalta. Monesti organisaatioilla saattaa olla päällekkäisiä sopimuksia eli käyttöoikeuksia useampaan samaan käyttötarkoitukseen tehtyä ohjelmistoa.

Ohjelmisto-omaisuus kannattaa inventoida, ja järkeistää ajatellen, voidaanko sama lopputulos saavuttaa isompaan kokonaisuuteen tarkoitetulla sopimuksella.

7. Pidä huolta henkilöstösi motivoinnista

Vaikka toimintaa on pakko tehostaa ja työntekijöiden työkuormat eivät ainakaan ole laskussa, pitää muistaa, missä on yrityksen arvo. Hyvät ja motivoituneet työntekijät ovat kullanarvoinen pääoma sekä talouden nousuissa että laskuissa. Toivottavasti henkilöstösi kokee olevansa tärkeä ja arvostettu osa kokonaisuutta ja haluaa olla mukana rakentamassa menestyksellistä tulevaisuutta yrityksessäsi.

Ja toivottavasti aikaa jää myös ansaitulle lomalle, ilman että laiturin nokassa on pakko pitää puhelin ja läppäri valmiustilassa. Myös itsellesi, eikä vain työntekijöillesi.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Onko pilvellä järjestelmähallintaa?

Miten järjestelmähallinnan käy jos siirretään palveluita pilveen? Tarvitaanko sitä enää ollenkaan ja mitä sillä muka tehdään, kun sovellus päivittyy automaattisesti jossain päin maailmaa käsin koskematta?

Toissa viikolla pidin parissa eri tilaisuudessa esityksiä siitä, miten pilvitietojenkäsittely muuttaa perusinfrastruktuuria, esimerkiksi järjestelmähallintaa. Vaikka pilvimalli sovelluspalveluissa tuo hyviä ominaisuuksia ja tehokkuutta ympäristöön, se väistämättä lisää pirstaloitumista.

Kun järjestelmähallinnalla parhaimmillaan yhdellä tai parilla välineellä muokataan kaikkea perusinfraan liittyviä asioita, pilvitietojenkäsittely tuo uusia komponentteja: yhden hallintakomponentin, yhden uuden sovellusten tarjonta-arkkitehtuurin, yhden uuden käyttäjähakemiston ja oikeuksiin liittyvän osion. Täytyyhän käyttäjiä ja oikeuksia myös pilvessä jonkun hallinnoida ja muokata.

Järjestelmähallinta on peruspalvelu vähän samaan tapaan kuin konttorin siivous: kukaan ei huomaa sitä, paitsi kun se tehdään huonosti, tai kun se jää kokonaan tekemättä. On kuitenkin tosiasia, että pilvipalveluiden aikakaudella sovellusten ja palveluiden toimittajat voivat muuttua vielä nopeammalla vauhdilla kuin aiemmin, ja se kasaa paineita pitää kokonaisuus entistä paremmin keskitetysti hallinnassa.

Toimiva järjestelmähallinta onkin avainkomponentti haettaessa ylläpidon tehokkuutta ja kustannussäästöjä koko ympäristön elinkaaren aikana.

Pitää muistaa että pilvitietojenkäsittely on yksi teknologia muiden joukossa. Aika näyttää, millaisen markkinaosuuden se saa ja miltä maailma näyttää viiden tai kymmenen vuoden päästä. Pilvipalvelutarjoajien määrä varmasti kasvaa hurjasti seuraavien muutamien vuosien kuluessa, ja joukkoon mahtuu varmasti myös niitä, jotka kisaavat yksinomaan hinnalla laadusta piittaamatta. Siksi on tärkeää selvittää myös miten pilvestä pääsee pois tarvittaessa.

Jo nyt on nimittäin pilvipalveluita, joista pääsee helposti pois ja sitten sellaisia, joista helppoa paluuta ei ole. Aivan samalla tavalla kannattaa tutkia, missä palvelutoimittajan vastuuraja sijaitsee, ja onko asiakkaan vastuulla asennella joitakin "tosi pieniä, helppoja ja nopeita" sovelluksia työasemille. Ja jatkossa aika ajoin päivittää näitä työasemasovelluksia. Sellaisiakin pilvipalvelusovelluksia varmasti tulee paljon ja siksi on tärkeää muistaa oman hallinnan rooli ja kunnossapito.

Myös järjestelmähallintaa on tulossa pilvestä. Viime viikolla julkistettiin betaversio pilvestä tarjottavasta hallintatuotteesta Windows Intunesta. Sen avulla on mahdollista tehdä monipuolista hallintaa ja päivitysten jakelua työasemaympäristöön. Harmi, että testiohjelmaan ei Euroopasta taida päästä ainakaan vielä.

Pilvipalveluna hallintaa hankittaessa pitää myös miettiä, millainen rooli sillä on ja miten helposti se on muutettavissa tai siirrettävissä jos tarve vaatii. Onko järjestelmähallinta strateginen komponentti tietohallinnon agendassa, ja mitkä arkkitehtuurin osat ylipäänsä ovat sellaisia, joiden paikka on talon sisällä ja mitä voidaan siirtää tarvittaessa ulos? Pohdinta on vähän samantyyppinen kuin pilvipalveluiden datan osalla, ja silläkin saattaa olla yllättävän isoja kustannusvaikutuksia jos asiat menevät oikein hankaliksi.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Tiedon lähteellä vai jalostamossa?

Peruskoulun opinto-ohjelmaan ollaan tuomassa uusia aineita jotka paremmin vastaavat nykypäivän kansalaisten käytännön tarpeisiin ja arjessa selviämiseen. Minusta ajatus on tosi hyvä. Nykyisessä teknistyvässä ja monimutkaistuvassa arjessa korostuu erilainen osaaminen ja toimintamalli kuin vaikkapa 1970-1980 -luvulla, kun itse kulutin peruskoulun penkkejä.

It:n eli informaatioteknologian parissa työskentelevänä on jo pitkään ollut suurimpana haasteena isojen tietomassojen järkevä hyödyntäminen ja jalostaminen, ei niinkään se että itse ei tiedä tai osaa jotakin. Tietysti myös itse hakuprosessi on tiedon määrän kasvaessa muuttunut hankalammaksi ja eri lähteitä enemmän hyödyntäväksi.

Organisaatioissa tiedon arvo on helpossa jalostettavuudessa ja edelleen hyödyntämisessä. Ne talot, joissa edelleen ajatellaan että "jaettu tieto ei ole tietoa", ovat auttamatta tuomittu häviämään kisa. Muutos monilla aloilla on niin nopeaa, että yksittäinen ihminen ei pysty omaksumaan riittävän nopeassa tahdissa muuttuvaa tietoa verrattuna ryhmään, joka osaa ja haluaa jakaa tietoa keskenään tehokkaasti.

Avoimuus on kaiken perusta. Organisaation sisällä tiedon julkisuuden tulisi olla lähtökohta. Yksinkertainen peruslinjaus on se, että jos ei ole erityistä syytä suojata, tieto on avointa. Mitä sitten jakaa organisaation ulkopuolelle, on jo hieman vaikeampi asia. Kun nykypäivän yritykset toimivat tiiviimmissä kumppanuussuhteissa eli verkostossa, tästä verkostosta tulee uusi yksikkö. Sosiaalisen median tyyppiset, yrityskäyttöön kohdistetut välineet tulevat olemaan tässä eniten käytössä.

Entistä enemmän se tieto, mikä on aiemmin ollut vain organisaation yksikön sisäistä tietoa, siirtyy verkoston, yksikön hyödynnettäväksi. Vaikka tässä onkin riski tiedon joutumisesta vääriin käsiin, tämä verkosto pystyy kehittämään toimintaa tehokkaammin ja jalostamaan tietoa enemmän uusia näkökulmia huomioiden kuin organisaation sisällä olevat toiminnot. Sama periaate pätee asiakkaisiin. Ottamalla entistä enemmän prosessiin mukaan asiakkaat, saadaan tiedon jalostus uudelle tasolle ja kyetään nopeammin uudistumaan ja luomaan uutta. Samalla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja tiivistetään verkostoa.

Tietoa voidaan suojata muillakin tavoin kuin vain luku- tai kirjoitusoikeuksilla. Yksi vähän käytetty ominaisuus on oikeuksien hallinta -palvelu Windows-ympäristössä, jolla voidaan määrittää dokumentille ominaisuuksia kuten sen kopiointi, eteenpäin lähettäminen tulostaminen tai editointi. Vaikka kyseessä ei ole mikään kaiken kattava suojausjärjestelmä, se sopii hyvin ohjaavaksi välineeksi.

Vaikka tieto olisi miten hyvin luokiteltu portaaleihin, hakutoiminnoista tulee aina vain keskeisempi työkalu datamassojen hallintaan ja oikean tiedon löytämiseen. Jos tietoa on sekä organisaation sisäpuolella että verkostossa hyödynnettävänä, hakutoimintojen järkevällä suunnittelulla saadaan merkittävää helpotusta oikean tiedon löytämiseen päivittäisissä toiminnoissa.

Ympäristön uudistusprojekteissa näitä uusia toiminnallisuuksia kannattaa lähteä hakemaan koska tulevaisuuden kilpailuetua luodaan juuri sillä, kuka kykenee nopeimmin mukautumaan alati kehittyvässä ja muuttuvassa toimintaympäristössä. Se, joka pystyy uudistuessaan hyödyntämään aiemman tietomassan ja tehokkaasti jalostamaan sitä edelleen, on kisassa hyvissä asemissa.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Filosofiaa sähköpostin TCO:sta

Hesarissa oli muutama viikko sitten kiva kolumni kännykkäsähköpostin arkisesta tehosta. Siinä ei niinkään tuskailtu sillä, että mobiilipostin käyttäjää stressaa sähköpostitulva 24 tuntia vuorokaudessa, vaan se yksinkertaisesti antaa lisää aikaa jokapäiväisten työasioiden ja rutiinien lomaan.

Esimerkiksi lapset pystyy hakemaan aiemmin hoidosta kun muutaman asian pystyy hoitamaan työmatkoilla junassa tai bussissa, eikä ole niin sidottu työpaikan tai kodin työpisteisiin.

Lyhyet jutut voi hoitaa nopeasti pois myös mieltä häiritsemästä. Hyöty ei ole ehkä yhden päivän aikana mikään valtaisa, mutta se tekee työpäivän mielekkäämmäksi ja antaa enemmän vapautta.

Monet tietotekniikan pienistä innovaatioista ovat saman tyyppisiä. Maailma ei muutu näiden keksintöjen myötä yhdessä eikä kahdessa yössä, mutta ne muokkaavat vähitellen ihmisten tapaa toimia.

Tehostus ja mielekkyyden lisääntyminen tapahtuu usein vähittäin ja huomaamatta. Paperiton toimistokin alkaa vasta nyt, 20 vuotta julkistuksensa jälkeen, olla pikku hiljaa toteutumassa.

Sähköpostin mukana tullut kalenteri on itselleni ollut se kaikkein kriittisin. En kuitenkaan itse pystynyt luopumaan paperikalenterista aikanaan sähköpostikalenterin rinnalla (nyt puhutaan siis vuosituhannen vaihteen ajoista), vaikka kannettava olikin useimmiten mukana. En ennen kuin pda-laitteiden, eli nykyään kännyköiden, kalenterisynkronointi tuli niin varmatoimiseksi ja luotettavaksi, ettei paperista kalenteria enää tarvittu.

Ruokahalu on kuitenkin kasvanut syödessä. Nykyään kriittistä on pystyä buukkaamaan oman kalenterin lisäksi myös kollegat ja tämä asettaa haasteita etenkin mobiilipuolella. Pitäisi saada näkymiä myös työkavereiden vapaisiin aikoihin.

Ryhmätyö ja projektityyppinen lähestyminen kaikkeen työhön on vahvasti tätä päivää ja se näyttää vahvistuvan myös toimistosovellusten ominaisuuksissa. Olen pari kuukautta käyttänyt uutta Office 2010-pakettia ja eniten olen tutustunut Outlookin ryhmätyöominaisuuksiin, jotka ovat lupaavia.

Ihastuin esimerkiksi conversation-näkymän (joka on tuttu jo aiemmasta versiosta) lisäksi uuteen viesti-näkymän oheen tulevaan oheistieto-ikkunaan, jossa on aikaisempaa yhteistä keskustelua, kalenteritapaamisia, kokouksia ja statustietoja.

Samaan ikkunaan linkittyy ilmeisesti myös tuleva SharePoint uusine yhteisöllisine ominaisuuksineen. Uudessa Outlookissa korostuu sen räätälöitävyys omaan käyttöön valikoimalla oikeita näkymiä ja palkkeja ruudun reunoille. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa hyvältä, hiottu versio 2007-paketista.

Kuten aina aiemminkin, sovelluksien uusista ominaisuuksista voi vähitellen hioutua joitakin uusia toiminnan tapoja, jotka yksinkertaistavat tai tehostavat päivittäistä toimintaa. Ensin toimintamme ei juurikaan muutu tai muutos on hidasta. Kun aikaa on kulunut enemmän, toimimme uudella tavalla mutta emme oikeastaan muista tai kiinnitä huomiota, koska ja miksi muutoksen teimme tai miten toimimme aiemmin.

Hyvä esimerkki on vaikka Outlook. Sen ominaisuudet ovat muokanneet ainakin oman työni prosesseja, toisaalta käyttäjien palaute on muokannut uusia versioita. Väittäisin, että ainakin tietyiltä osin muidenkin kuin oma toiminta on muuttunut järjestelmällisemmäksi ja tehokkaammaksi.

Se, miten se sitten on rahassa mitattavissa, on jo paljon visaisempi kysymys. Esimerkiksi alun mobiilipostiesimerkissä rahan säästö tai tuotto ei varmaankaan merkittävästi suoraan lisäänny, sen sijaan työntekijä tekee työtään motoivoidummin (=tuottaa enemmän) ja virkeämmin (=plussaa työyhteisölle), ja sitoutuu paremmin työnantajaan. Ja näillä tekijöillä on varmasti myös rahallista merkitystä.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Turbulenssia työmarkkinoilla

Tiukan talousvuoden 2009 jälkeen tulevaisuus näyttää it-alalla ainakin alkuvuonna valoisammalta. Ensimmäisen vuosineljänneksen uudet hankkeet viittaavat siihen, että investointeja voidaan taas tehdä ja valmistautuminen tulevaan kasvuun on monissa organisaatioissa aloitettu.

Monissa käynnistyvissä hankkeissa tehostuksen hakeminen tietotekniikan avulla on silmiinpistävämpää kuin ennen. Tavoitteita on myös enemmän ja ne ovat konkreettisempia kuin aiemmin. Taustalla oleva perinteinen maali on saada aikaan enemmän entistä vähemmällä työmäärällä/tekijämäärällä/rahalla, vaikkapa itsepalvelua ja automatisointia hyödyntäen.

Taustalla oleva infrastruktuuri muuttuu edelleen monimutkaisemmaksi ja monimutkaisemmaksi, jotta loppukäyttäjille ja operoijille toiminnot olisivat entistä automatisoidumpia ja yksinkertaisempia. Leimallisia ovat myös korostuvat joustavuuden tarpeet, koska muutokset yrityksissä itsessään ovat nopeampia ja suurempia kuin aiemmin, ja integrointien pitää sujua tehokkaammin ja pienemmällä työmäärällä kuin ennen.

Viime vuosi oli tietotekniikassa niin kuin monella muullakin alalla tiukka ja ajoittain aika ikävä. Ulkoistuspalvelutoiminnoissa meno oli aika stabiilia, jopa positiivista, koska monivuotiset sopimukset tuovat toimintaan jatkuvuutta huonoinakin aikoina.

Laite-, ohjelmisto- ja projektiliiketoiminnoissa turbulenssi oli reippaampaa ja varmasti kautta linjan, niin meillä kuin muillakin, eniten muutoksia koettiin niissä. Tähän liittyen tai sitten ei, vuoden vaihteen molemmin puolin on ollut käynnissä it-markkinassa myös työpaikan vaihtoviikot.

Olen jutellut useiden kilpailijoiden ja kumppaneiden kollegojen kanssa ja yllättävän moni löytyy nyt uudesta paikasta. Aiemmat taantumat eivät ole ennen kouraisseet tietotekniikka-alaa kovinkaan pahasti, koska kasvuprosentit ovat olleet ennen taantumia niin isoja. Vuosi sitten pysähdys it:ssäkin oli kova. Veikkaan, että se pani monen punnitsemaan omia arvojaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Alalla muutama vuosi on ollut aika stabiilia vaihetta, mutta nyt tauon jälkeen useita uusia yrityksiä on syntynyt ja monia uusia yrittäjiä (ja monia vanhoja) testaa omien konseptiensa toimivuutta. Onnea uusille yrittäjille, kovalla työllä ja yrittäjän intohimolla on edelleen saavutettavissa menestystä!

Jos hyviä asiantuntijoita lähtee talosta, tulee väistämättä miettineeksi, miten hallita osaamiseen liittyvää muutosta ja epäjatkuvuuskohtia. Palvelutoiminnassa ITIL on tuonut paljon ryhtiä toiminnan yhdenmukaiseen mallinnukseen ja laadukkuuteen. Projektiliiketoiminnassa eräs iso yhteinen nimittäjä on yhteinen, M-kirjaimella alkava teknologia-alusta ja sen laaja osaajaverkko.

Yhtenäisellä mallilla toteutettavat hankkeet ovat sekä ostajan että myyjän kannalta turvallisia, koska syväkään osaaminen ei ole vain yhden tai kahden asiantuntijan korvien välissä. Osaajajoukko on myös iso, mikä on taas hinnoittelun kannalta asiakkaalle myönteinen asia.

Vaikka puhutaan uusimmista teknologioista ja ratkaisuista, on positiivista, että tämä ekosysteemi tuottaa nopeasti uutta osaamista ja helpotusta asiakkaiden tarpeisiin.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Tyytyväisen käyttäjän resepti

Mikä tuppaa helposti jäämään ajallisesti pienemmälle prioriteetille, kun rakennetaan uusia it-infrastruktuureita ja tuodaan käyttäjille uusinta uutta? No, kaksi asiaa tulevat aina välillä vastaan keskusteluissa: sovellukset ja käyttäjien työpöydän pienet asiat.

Aika nurinkurista, eikö?

Sovelluksen pitäisi seurata käyttäjää eikä käyttäjän sovellusta. Eri sovellusten lukumäärä on isommissa organisaatioissa melkoinen, ja kalenteriajallisesti saattaa kestää pitkään, ennen kuin kaikki tarvittavat ohjelmistot on läpikäyty ja mallinnettu.

Sovellusvalikoiman järkeistämiseen, rakentamiseen ja testaamiseen pitääkin varata tarpeeksi aikaa. Miettimiseen ja testaamiseen vaaditaan aikaa myös asiakkaan ihmisiltä. Sisällöllinen testaus on keskeistä, mutta asiakkaan pitää osallistua pohdintaan, puukottaako vanhaa sovellusta vai päivittääkö uuteen.

Käyttäjillä on erilaisia rooleja ja eri rooleissa olevat ihmiset hyödyntävät eri päätelaitteita ja tapoja päästäkseen käyttämään sovelluksia. Uutta rakennettaessa useimmiten kannattaa tehdä sovelluksista jakelupaketit eli vakioida automatisoitua toimitusta varten sovellukset sopiviin formaatteihin. Sana on monikossa, koska jatkossa entistä useammin sama sovellus saatetaan toimittaa käyttäjille eri arkkitehtuureilla. Virtualisointi on tässä trendissä avainasemassa.

It:ssä on aika ajoin samoja haasteita kuin monella muullakin alalla; ymmärtää ja toteuttaa loppukäyttäjän, eli asiakkaan, toiveita ja näkökulmaa. Asiakkaana kun ei ole pelkästään tietohallinto tai talousjohto.

Se, mikä on järjestelmäarkkitehdin mielestä parasta käyttäjille, saattaa käyttäjän näkökulmasta olla jotain aivan muuta.

Hyvä mieli loppukäyttäjille on asiakkaan tietohallinnon ja palvelutoimittajan tavoitteena yhteinen. Raha ja tehokkuus ovat tärkeitä, mutta yhtä varmaa on se, että jos loppukäyttäjiä palvellaan huonosti, järjestelmät ja toimittajat menevät vaihtoon.

Muistan jo 90-luvulta saakka, että yksi suurimmista kiistanaiheista käyttäjien ja ylläpitäjien välillä oli se, voiko loppukäyttäjä vaihtaa työpöydän taustakuvaa tai säilyttää työpöydän kuvakkeiden järjestyksen. Keskitetyn hallinnan toimenpiteet eivät sopineet kovin hyvin yhteen yksilöllisyyden kanssa ja kiistaa tuli aika usein. Nykyisin onneksi valinnan vapautta on enemmän.

Kyse ei siis ole isoista asioista mutta silti tärkeistä. Haluamme personoida työpisteemme ja tehdä työympäristöstämme omannäköisen. Miksi työasema poikkeaisi tästä tavoitteesta?

Gartnerin mukaan tämä trendi vain vahvistuu ja käyttäjät vaativat tulevina vuosina entistä enemmän tietohallinnolta. On puhuttu valinnan vapaudesta, omista läppäreistä ja omista oheislaitteista.

Tietohallinnon rooliin kuuluisi jatkossa entistä enemmän sovellusvalikoiman tarjoaminen oikeille käyttäjille ja käyttäjäryhmille. Kaikki sovelluksia ajavat eivät ole omia työntekijöitä vaan esimerkiksi kumppaneita, ulkopuolisia konsultteja, asiakkaita ja vuokratyöläisiä.

On tärkeää pystyä huolehtimaan siitä, että sovellustarjonta on hyvin näpeissä, ja että ne, ja vain ne, joilla on oikeus sovelluksiin kulloisenakin aikana, saavat sitä käyttää. Näihin tarkoituksiin soveltuvat sovellusportaalit, itsepalvelu ja identiteetin hallinnan taustajärjestelmät. Näistähän on puhuttu jo yli kymmenen vuotta mutta nyt niitä alkaa vihdoin tulla enemmän ja enemmän.

Loppukäyttäjän näkökulma ei kuitenkaan varmaan paljoa muutu. Toiminnan pitää olla automaattista tai helppoa eikä se saa vaatia liikaa aikaa tai kaistaa. Silloin käyttäjätyytyväisyys kukoistaa.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Näin saa konsultinkin kokoukseen

Kun tänä päivänä työ tehdään projekteissa, joiden kokoonpanot ja ihmisten sijainnit vaihtelevat, uusilla viestintäratkaisuilla työprosesseja voidaan tukea tehokkaasti. Omassa ympäristössämme jatkuvana haasteena on ollut saada ihmiset samaan aikaan säännöllisiin palavereihin.

Viime keväänä teimme omassa talossa ison harppauksen neuvotteluratkaisuissa. Moninkertaistimme verkkoneuvottelukapasiteetin kaikissa toimipisteissä Microsoftin RoundTable-laitteiden, Office Communications Serverin (OCS) ja Live Meetingin avulla.

Tilanne on paljon helpottunut uudistuksen myötä. Kannettavissa olevan OCS, kamera ja kuulokeyhdistelmän avulla jatkuvasti liikkeellä olevat konsultitkin saadaan paremmin osallistumaan lyhyisiin projektikokouksiin, siellä siis missä kukin sattuu olemaan. Vaikka olisikin kotona sairasta lasta hoitamassa, saattaa silti ehtiä hyvin kommentoida kymmenessä minuutissa työprojektin statukset.

Olen itsekin ollut aika vaikuttunut siitä muutoksesta, mikä saadaan aikaan järkevällä kokousdokumentin hallinnalla, kuvalla ja äänellä ryhmäkokouksissa verrattuna aiempiin puhelinkonferensseihin. En väitä, että se korvaa sataprosenttisesti fyysiset kokoukset, mutta enää tarvitse istua nokatusten joka kerta.

Toinen viestintäratkaisuihin liittyvä asia on organisaatiorajojen yli toimivat verkostot. Tässä tuntuu olevan edelleen haastetta. Pelkkä puhelin tai sähköposti eivät riitä asioiden hoitoon, vaan kriittiset prosessit tarvitsevat myös muita välineitä.

Uuden Exchange 2010:n myötä on tullut paljon tarpeita uudistaa konseptia ja miettiä asioita puhtaalta pöydältä. Tajusin taas kerran, että ajan myötä syntyy helposti harha siitä, että aiempi ratkaisu on jo niin hyvä, ettei sitä pysty kovin merkittävästi kehittämään. Mutta onneksi maailma ei ole vielä valmis.

Exchangen kylkeen sopivan Office Communications Serverin avulla voidaan luoda organisaatiorajojen yli meneviä viestintäyhteyksiä, joilla saadaan yhdistettyä verkostoja tehokkaammiksi. Sähköposti on kuitenkin aika hidas väline monen prosessin hoitoon. Pikaviestinnän lisäksi yksinkertaisuudessaan minusta kaikkein hienoin ominaisuus on läsnäolotieto eli se, onko tavoittelemasi henkilö paikalla vai poissa, palaverissa vai puhelimessa vai tekemässä jotain niin tärkeää, ettei häntä juuri nyt saa häiritä.

Taikasana tässä on federointi eli yli organisaatiorajojen menevä yhteinen käyttäjäoikeuksien hallinta. Siihen läheisesti liittyy PKI (julkisen avaimen salaukseen perustuva infrastruktuuri) ja identiteetin hallinta, joista todennäköisesti ainakin ensimmäinen tulee tutuksi uuden Exchange-ympäristön myötä.

Erilaisten viestintävälineiden kanssa korostuvat hakemistot. Eri hakemistojen hallinnasta täytyy vähitellen päästä keskitetympiin tietovarastoihin. Pieniä hakemistoja vain on kertynyt ajan myötä yllättävän moneen paikkaan. Esimerkiksi kuinka monella organisaatiolla on edelleen lankapuhelinverkko? Yllättävän monella. Sieltä löytyy oma hakemisto, joka ei useinkaan ole Active Directory -integroitu.

Sen lisäksi omissa mobiililaitteissa (joita siis saattaa olla useampia) on omat puhelinmuistiot eli hakemistot, joita ei myös useinkaan ole integroitu yrityshakemistojen kanssa. Edistyneemmät käyttäjät tosin onneksi synkronoivat omat puhelinmuistionsa sähköpostipalvelinta vasten vaikkapa Nokian Mail for Exchangella. Mutta kuinka monella tämä hakemisto on sama kuin sähköpostin osoitekirja eli kontaktit? Ja näiden lisäksi, miten monessa sovelluksessa on omaa käyttäjähallintaa eli omia hakemistoja?

Identiteetin hallinta on kiinnostava juttu. Aion tutustua aika tarkkaan pian tulevan Forefront Identity managerin ominaisuuksiin.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Pää pilvissä, jalat maassa

Cloud computing eli pilvilaskenta on eräs viime aikojen isoista hype-aiheista. Pilvimallin on ennustettu radikaalisti muuttavan tapaa hankkia ja käyttää tietotekniikkaa.

Idea on vanha, kapasiteettia töpselistä (siis verkkopistokkeesta). Vähän samalla tapaa kuin asp (application service providing) vuosituhannen alussa, soa (service-oriented architecture) vuosikymmen puolivälissä ja saas (software as a service) pari vuotta sitten.

Tuleeko pilvilaskennasta hittituotetta? Veikkaukseni on, että lyhyellä aikavälillä tulossa on enemmän puhetta kuin tekoja. Tosin yksittäisiä palveluita tai sovelluksia siirretään enemmän ja enemmän ulkopuolisen palvelutoimittajan hoitoon. Näin palveluita ostavien asiakkaiden lukumäärä lisääntyy. Mutta onkin sitten jo terminologian määrittelykysymys, onko kyse pilvestä, sovelluspalveluista vai joistain muusta.

Olen itse ymmärtänyt pilven liiketoimintamallin puhtaimmillaan niin, että mittakaava on todella iso. Puhutaan vähintään kymmenistä tuhansista (virtuaali)palvelimista. Tunnetuimmat pilvipalveluntarjoajat Microsoft, Google ja Amazon eivät ole ihan pienimmästä päästä. Suuresta infrastruktuurin kapasiteetista tuotetaan mahdollisimman pitkälle automatisoidusti monistettavaa palvelua isolle määrälle asiakkaita.

Totuus on että Suomessa varmasti tulemme näkemään pienempiä pilviä ja dedikoituja ympäristöjä, jotka eivät tiukimman määrittelyn mukaan enää ole pilvimallia. Infrassa kaikki tuskin menee pilveen, vaan osa sovelluksista on pakko hoitaa perinteisemmällä mallilla.

Skaalautuvuus, joustavuus ja modulaarisuus ovat pilven avaintermejä: kapasiteetti skaalautuu tarpeen mukaan ylös ja alaspäin. Siis oikein luettu, myös alaspäin. Pilvessä tuotettavat palvelut ovat yhdestä ympäristöstä viipaloitavissa monelle asiakkaalle (multi-tenant), ja sovellukset on tehty pilveä varten. Tässä on varmaankin keskeisin hidastava tekijä siirtymisessä pilvimalliin.

Keskusteluissa sovellustalojen ihmisten kanssa olen ymmärtänyt, että siirtyminen perinteisestä sovelluskehityksestä aitoon pilvimalliin on lievästi sanottuna aika iso harppaus. Miten sovelluksen logiikka toimii, miten käyttöliittymä toimii ja minne suojattu data menee, ovat tärkeitä kysymyksiä. Pilvimallissa nämä toteutetaan toisin kuin perinteisessä mallissa.

Myös sovellusarkkitehtuurin valinta on tärkeä. Jotta sovellus kannattaisi koodata pilveä varten, sen potentiaalisen käyttäjäkunnan pitää olla iso. Vuosien mittaan osaaminen ja mallit kyllä kehittyvät, eikä haaste ole enää niin suuri - nyt se on.

Työasemapuolella pilven hyödyntäminen on mahdollisesti (selain-)sovellus muiden joukossa. Voi olla, että sen vaatimukset eli työasemapuolen ohjelmistot ovat melko vähäisiä. Mutta kyllä jo web-sovellukset näyttivät, että erilaisten komponenttien hallittu olemassaolo työasemissa on jatkossakin tarpeen, ja ne on huomioitava osana järjestelmähallintaa.

Pilvi varmasti muuttaa markkinaa 2010-luvulla. Palvelutoimittajan näkökulmasta se saattaa edesauttaa toimittajien välistä verkostoitumista. Kaikkien ei kannata tehdä kaikkea itse, pitää fokusoida. Standardeja kaivataan pilven eri sovellusten ja toimittajien välisen yhteensopivuuden ja muokattavuuden helpottamiseksi. Sovellusarkkitehtuurien ja oheispalveluiden, muun muassa tietoturva-mallien pitää kehittyä vastaamaan pilven tarpeita.

Suurkone (mainframe) ei silti ole tulossa takaisin, pilven idea on toinen vaikka yhteisiäkin elementtejä on.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Apua vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin

Windows 7:n ohessa tänä vuonna on puhuttu paljon vdi-teknologioista. Lyhenne tulee sanoista virtual desktop infrastructure eli työasemavirtualisointi.

Onko vdi:ssä liiketoimintakielellä business casea?

Ei ja kyllä. Palaan tähän asiaan myöhemmin, mutta ensin kerron vielä mistä on vdi:ssä varsinaisesti kyse.

Kuten muutkin virtualisointiteknologiat, vdi purkaa yhtenäistä työasemaa eri kerroksiksi. Aiemmat tiukasti toisiinsa sidotut osat voidaan tuoda erillisinä kerroksina eri hallintamekanismien kautta. Näitä ovat käyttöjärjestelmä, varusohjelmat, sovellusohjelmat ja käyttäjän asetukset sekä profiili.

Eri valmistajien ratkaisuissa on eroja, mutta vdi-ratkaisuilla voidaan tarjota virtuaaliset työasemat hyödyntämällä yhtä lähde-imagea. Tekniikka on lähellä Terminal Services, Citrix tai Remote Application Services -tyyppisiä teknologioita. Siinä missä näillä tuodaan sovellus loppukäyttäjälle, niin vdi:ssä tuodaan koko työasemaympäristö ruudulle. Molemmat teknologiat ovat edelleen relevantteja.

Ja sitten siihen business caseen.

Jos ajatellaan tavanomaista toimistokäyttöä, jossa suhteellisen vakiolla työntekijämäärällä tehdään suhteellisen vakioita päivittäisiä toimintoja, niin vdi ei ole paras ratkaisu.

Jos taas ajatellaan ympäristöä, jossa on paljon muutoksia, skaalaustarvetta, vauhtia ja yllättäviä käänteitä, vastaus on kyllä. Mitä suurempia erityisiä tarpeita ympäristössä on, sitä varmemmin vdi-ratkaisuista voitaisiin saada lisää tehokkuutta ja toiminnallisuutta.

Runsas ulkopuolisen työvoiman käyttö, yhteiskäyttöiset työasemat, koulu- ja oppilaitoskäyttö, terveydenhuolto, muuttuvat käyttäjämäärät ja katastrofivalmiusympäristöt ovat esimerkkejä, joissa vdi-teknologioilla voi olla paljon annettavaa. Osassa tarpeista sopivin ratkaisu voi edelleen olla edellä mainitut päätepalvelut.

Miten tämä sitten liittyy Windows 7:ään?

Sovellusten testaus on oleellinen osa projektia. Jos on tarpeita tehdä projektitoteutus muun toiminnan ja tuotannon pyörimisen ohella päivittäistä bisnestä vaarantamatta, niin vdi:n käyttö on järkevää.

Sovellustestaajat saavat työasemat käyttöön sotkematta vanhaa ympäristöä millään lailla. Samalla keskitetyn hallinnan kautta voidaan tuoda muutoksia vdi-mallityöasemaan käymättä paikalla. Tämä ei poissulje tarvetta päivittää itse fyysisiä työasemia, mutta mahdollistaa suuremman joustavuuden.

Kun kannettavien käyttö on nykyisin yleisempää kuin pöytäkoneiden, on pidettävä huolta myös liikkuvan käyttäjän ympäristöstä. Tällöin saatetaan päätyä kombinaatioon, eli normaalin perinteisen arkkitehtuurin oheen voidaan tuoda palvelinpohjaisia, virtualisoituja palveluja. Tämä ei kuitenkaan ole kaiken kattava vaan täydentävä ratkaisu.

Käynnistämme tällä viikolla uuden asiakkaan Seiska-projektin, jossa hyödynnämme vdi-teknologiaa nimenomaan tässä sovellusten pilottikäytössä. Uskon, että saamme lisää tehoa ja muokattavuutta pilottivaiheeseen. Samalla nopeutamme pilottivaiheen läpimenoa, kun muutoksia voidaan tehdä hallitusti ja keskitetysti.

Itse lopputuloksessa hyödynnämme perinteistä mallia. Tosin sovellukset ovat virtualisoituna sovellusvirtualisoinnilla, mutta ne ovat paikallisesti (offline) käytettävissä. Asiakkaalla vdi-ympäristön roolina on toimia jatkossa tietyssä erityiskäytössä. Tällä saadaan tehokkaita uusia ominaisuuksia muuten perinteiseen arkkitehtuuriin.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Oikean Windows 7 -projektin ensi puraisu

Työasemakäytössä Windows 7 on ollut yllättävän valmis jo ensimmäisistä beetaversioista lähtien. Ensimmäisissä asiakasprojekteissa olemme päässeet jo näkemään myös laajempaa verkkoympäristön toimivuutta.

Meillä on ollut tavoitteena tehdä työasema-asennukset keskitetysti mahdollisimman ohuilla levykuvilla eli imageilla. Tarkoitus on siis, että järjestelmän asennuspaketissa on sovelluksia mahdollimman vähän, mieluiten ei ainuttakaan.

Tämän ohuen levykuvan päälle varsinaiset liiketoimintasovellukset tulevat automaattisesti käyttäjäkohtaisen oikeusmäärittelyn kautta. Sovellukset tulevat ohuen käyttöjärjestelmäasennuksen päälle MSI-paketoituna tai virtualisoituna. Työasema siis rakentuu niin sanotulla kerrosmallilla.

Meillä on tavoitteena tehdä työasema-asennukset System Center Configuration Managerin (Sccm) Operating System Deployment -moduulilla (OSD). Sen virallinen Seiskaa tukeva versio tulee vasta vuoden lopussa, joten käytössä on vielä Sccm-versio 2007 SP2 RC. Varsinainen käyttöjärjestelmän kuva rakentuu Sccm:n task sequence tehtäväjonomekanismeja hyödyntäen.

Ensimmäinen bugikin tuli vastaan task sequence -määrittelyissä, kun asennukselle piti antaa lisenssiavain. Sepä ei suostunutkaan suosiolla menemään läpi, vaan asennus jäi säännöllisesti jumiin. Asiaa selviteltiin ja vika on näemmä vielä ominaisuus Sccm RC2-versiossa. Toivottavasti se korjaantuu ennen virallista versiota.

Tarpeeksi asiaa hierottuamme onnistuimme korvaamaan tuon task sequencen jumikohdan pienellä skriptauksella, ja homma pääsi jatkumaan normaalisti.

Jos Sccm-ympäristöä hyödynnetään työasema-asennuksissa, on muistettava riittävä raudan kapasiteetti. Nykypäivänä on totuttu ajattelemaan, että millä tahansa uudella raudalla pyörii mikä tahansa tavanomainen peruspalvelu, muttta Sccm vaatii tehoa.

Tarve on kyllä perusteltu, jos ajattelee että työasema-asennusten prosessissa palvelin asentaa rinnakkain montaa työasemaa linjan yli samanaikaisesti ja suorittaa jokaisessa task sequence -kohtaista parametrointia ja tehtäviä kovalla vauhdilla. Vähänkään isommassa ympäristössä mikään vanha käyttöikänsä loppupuolella oleva rakkine ei kelpaa.

Taas kerran tuli todettua, että Sccm:n toimipistearkkitehtuuri täytyy suunnitella tarkasti ja varata riittävä muisti- ja levykapasiteetti. Ainakin jos homman haluaa tehdä keskitetysti, nopeasti ja sujuvasti.

Palvelutaloja syytetään monesti loppukäyttäjän näkökulman ja mielipiteiden unohtamisesta. Siihen mekin olemme varmaan aika ajoin syyllistyneet, mutta Seiskan kanssa tässäkin yritetään parantaa. Nyt meidän asiakkaan määrittelemä loppukäyttäjien pilottiryhmä saa palautekyselyn, jossa ongelmakohtia yritetään löytää. Palautteen pohjalta rakennamme seuraaviin projekteihin täsmäratkaisuja, joilla ongelmia taklataan.

Yhtä kaikki, aika hyvältä nuo Seiskan kokemukset vaikuttavat ensimmäisten hankkeiden osalla. Vielä ei ole tullut vastaan juuri hankaliakaan sovelluksia, joiden vuoksi pääsisi tarkemmin tutustumaan yhteensopivuustyökaluihin ja ratkomaan ongelmia. Niitäkin on ihan varmasti tulossa.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.

Sorvin ääressä

Sittenkin vapaa ja turvallinen?

Mainosten mukaan Windows 7 on nopeampi, luotettavampi, yhteensopivampi ja kaikin puolin kivempi kuin mikään aiemmista Windowseista. Yllättävää asiassa on, että valtaosin kehut ovat pitäneet paikkansa aivan ensimmäisistä julkisesta beetaversiosta lähtien.

Ei siis enää samanlaista service packien odottelua, eikä samanlaista arpomista oheislaitteiden kanssa kuin Vistan tullessa. Ensiarviot Seiskasta ovat olleet aikamoista suitsuttelua. Palveluntarjoajan ja projektitoimittajan näkökulmasta se on hyvin lupaavaa.

Näyttää siltä, että Microsoft on oppinut vuosien mittaan omista virheistään. Liika ylimielisyys 2000-luvulla kostautui ja sai ihmiset etsimään vaihtoehtoja. Seiskan julkaisussa mukana on nöyryyttä Vistan virheistä ja jopa itseironiaa.

Nyt ylimielisyys kostautuu myös muille. Verkossa käydään jo keskustelua siitä, dominoiko Google tai Amazon omilla palveluillaan enemmän kuin Microsoft. Isompi keskustelu käynnistyi osittain siitä, kun Amazon poisti etäisesti keneltäkään kysymättä Kindle-lukulaitteestaan (enteellisesti) Orwellin 1984 –teoksen tekijänoikeusriitojen takia .

Olisi minuakin ärsyttänyt, jos joku palveluntarjoaja sensuroi jo hallussani olevaa ”omistamaani kirjaa”. Tosiasiassa omistin lukuoikeutta, kunnes jokin käyttöehdoissa muuttuu. Hyvän tavan mukaisesti Amazon pyysi äkkiä anteeksi.

Keskusteluissa on ollut kantavana ideana myös, että Microsoftin tarjoama omistusmalli tarjoaa ”vapaamman ja turvallisemman” tavan käsitellä tietoa ja toimia kuin Googlen tai Amazonin pilvimalli. Pilvessä kaikki tai ainakin suurin osa sijaitsee palveluntarjoajan konesaleissa ympäri maailmaa. Monopoleista monta kertaa syytetylle Microsoftille näkökulma on ollut jotain ihan uutta. Turvallisuudesta ja vapaudesta voi toki olla montaa mieltä.

No, Microsoft on myös menossa vahvasti tähän(kin) pilven suuntaan, ja ainakin Google taas myös toiseen suuntaan, joten kisa tasaantunee.

Ja takaisin Seiskaan

Seiska-projekteja ajatellen palaset alkavat olla koossa. Työasemaversion lopullinen koodi on valmis, samoin palvelinpuoli eli 2008 Server R2. Järjestelmähallinnan eli Sccm 2007 SP2:n RC-versio on ulkona. Lopullisen version ulostuloon ei liene enää kovin montaa viikkoa.

Joka tapauksessa ainekset sovellusten testaamiseen ovat olemassa. Samalla alkaa muodostua näkemystä siitä, miten seiska voisi omaan työympäristöön sovellusmielessä istua.

Meillä Enfossa ensimmäisten asiakkaiden Seiska-projektit ovat käynnistyneet. Lähiviikkoina voi odottaa väliaikatietoja, miten seiska työympäristöön istuu ja mitkä ovat niitä tuskan paikkoja uuden työasemaympäristön kanssa.

Sovelluksiahan tässä kaikki haluavat ympäristöissään ajella, ei käyttöjärjestelmää. Luultavasti Seiskan työkalusettiä sovellusten toimivuuden varmistamiseen hyödynnetään suurennuslasin kanssa. Setti on kasvanut aika lailla Vistan ajoista. Saattaa olla, että samanlaista näytöksen pysäyttäjää ei enää Seiska-projekteissa tulla näkemään. Aika näyttää.

Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.