Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, 3.2.2010, 13:49Tyytyväisen käyttäjän resepti
Mikä tuppaa helposti jäämään ajallisesti pienemmälle prioriteetille, kun rakennetaan uusia it-infrastruktuureita ja tuodaan käyttäjille uusinta uutta? No, kaksi asiaa tulevat aina välillä vastaan keskusteluissa: sovellukset ja käyttäjien työpöydän pienet asiat.
Aika nurinkurista, eikö?
Sovelluksen pitäisi seurata käyttäjää eikä käyttäjän sovellusta. Eri sovellusten lukumäärä on isommissa organisaatioissa melkoinen, ja kalenteriajallisesti saattaa kestää pitkään, ennen kuin kaikki tarvittavat ohjelmistot on läpikäyty ja mallinnettu.
Sovellusvalikoiman järkeistämiseen, rakentamiseen ja testaamiseen pitääkin varata tarpeeksi aikaa. Miettimiseen ja testaamiseen vaaditaan aikaa myös asiakkaan ihmisiltä. Sisällöllinen testaus on keskeistä, mutta asiakkaan pitää osallistua pohdintaan, puukottaako vanhaa sovellusta vai päivittääkö uuteen.
Käyttäjillä on erilaisia rooleja ja eri rooleissa olevat ihmiset hyödyntävät eri päätelaitteita ja tapoja päästäkseen käyttämään sovelluksia. Uutta rakennettaessa useimmiten kannattaa tehdä sovelluksista jakelupaketit eli vakioida automatisoitua toimitusta varten sovellukset sopiviin formaatteihin. Sana on monikossa, koska jatkossa entistä useammin sama sovellus saatetaan toimittaa käyttäjille eri arkkitehtuureilla. Virtualisointi on tässä trendissä avainasemassa.
It:ssä on aika ajoin samoja haasteita kuin monella muullakin alalla; ymmärtää ja toteuttaa loppukäyttäjän, eli asiakkaan, toiveita ja näkökulmaa. Asiakkaana kun ei ole pelkästään tietohallinto tai talousjohto.
Se, mikä on järjestelmäarkkitehdin mielestä parasta käyttäjille, saattaa käyttäjän näkökulmasta olla jotain aivan muuta.
Hyvä mieli loppukäyttäjille on asiakkaan tietohallinnon ja palvelutoimittajan tavoitteena yhteinen. Raha ja tehokkuus ovat tärkeitä, mutta yhtä varmaa on se, että jos loppukäyttäjiä palvellaan huonosti, järjestelmät ja toimittajat menevät vaihtoon.
Muistan jo 90-luvulta saakka, että yksi suurimmista kiistanaiheista käyttäjien ja ylläpitäjien välillä oli se, voiko loppukäyttäjä vaihtaa työpöydän taustakuvaa tai säilyttää työpöydän kuvakkeiden järjestyksen. Keskitetyn hallinnan toimenpiteet eivät sopineet kovin hyvin yhteen yksilöllisyyden kanssa ja kiistaa tuli aika usein. Nykyisin onneksi valinnan vapautta on enemmän.
Kyse ei siis ole isoista asioista mutta silti tärkeistä. Haluamme personoida työpisteemme ja tehdä työympäristöstämme omannäköisen. Miksi työasema poikkeaisi tästä tavoitteesta?
Gartnerin mukaan tämä trendi vain vahvistuu ja käyttäjät vaativat tulevina vuosina entistä enemmän tietohallinnolta. On puhuttu valinnan vapaudesta, omista läppäreistä ja omista oheislaitteista.
Tietohallinnon rooliin kuuluisi jatkossa entistä enemmän sovellusvalikoiman tarjoaminen oikeille käyttäjille ja käyttäjäryhmille. Kaikki sovelluksia ajavat eivät ole omia työntekijöitä vaan esimerkiksi kumppaneita, ulkopuolisia konsultteja, asiakkaita ja vuokratyöläisiä.
On tärkeää pystyä huolehtimaan siitä, että sovellustarjonta on hyvin näpeissä, ja että ne, ja vain ne, joilla on oikeus sovelluksiin kulloisenakin aikana, saavat sitä käyttää. Näihin tarkoituksiin soveltuvat sovellusportaalit, itsepalvelu ja identiteetin hallinnan taustajärjestelmät. Näistähän on puhuttu jo yli kymmenen vuotta mutta nyt niitä alkaa vihdoin tulla enemmän ja enemmän.
Loppukäyttäjän näkökulma ei kuitenkaan varmaan paljoa muutu. Toiminnan pitää olla automaattista tai helppoa eikä se saa vaatia liikaa aikaa tai kaistaa. Silloin käyttäjätyytyväisyys kukoistaa.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, Tietoviikko, 1.3.2010 16:55Turbulenssia työmarkkinoilla
Tiukan talousvuoden 2009 jälkeen tulevaisuus näyttää it-alalla ainakin alkuvuonna valoisammalta. Ensimmäisen vuosineljänneksen uudet hankkeet viittaavat siihen, että investointeja voidaan taas tehdä ja valmistautuminen tulevaan kasvuun on monissa organisaatioissa aloitettu.
Monissa käynnistyvissä hankkeissa tehostuksen hakeminen tietotekniikan avulla on silmiinpistävämpää kuin ennen. Tavoitteita on myös enemmän ja ne ovat konkreettisempia kuin aiemmin. Taustalla oleva perinteinen maali on saada aikaan enemmän entistä vähemmällä työmäärällä/tekijämäärällä/rahalla, vaikkapa itsepalvelua ja automatisointia hyödyntäen.
Taustalla oleva infrastruktuuri muuttuu edelleen monimutkaisemmaksi ja monimutkaisemmaksi, jotta loppukäyttäjille ja operoijille toiminnot olisivat entistä automatisoidumpia ja yksinkertaisempia. Leimallisia ovat myös korostuvat joustavuuden tarpeet, koska muutokset yrityksissä itsessään ovat nopeampia ja suurempia kuin aiemmin, ja integrointien pitää sujua tehokkaammin ja pienemmällä työmäärällä kuin ennen.
Viime vuosi oli tietotekniikassa niin kuin monella muullakin alalla tiukka ja ajoittain aika ikävä. Ulkoistuspalvelutoiminnoissa meno oli aika stabiilia, jopa positiivista, koska monivuotiset sopimukset tuovat toimintaan jatkuvuutta huonoinakin aikoina.
Laite-, ohjelmisto- ja projektiliiketoiminnoissa turbulenssi oli reippaampaa ja varmasti kautta linjan, niin meillä kuin muillakin, eniten muutoksia koettiin niissä. Tähän liittyen tai sitten ei, vuoden vaihteen molemmin puolin on ollut käynnissä it-markkinassa myös työpaikan vaihtoviikot.
Olen jutellut useiden kilpailijoiden ja kumppaneiden kollegojen kanssa ja yllättävän moni löytyy nyt uudesta paikasta. Aiemmat taantumat eivät ole ennen kouraisseet tietotekniikka-alaa kovinkaan pahasti, koska kasvuprosentit ovat olleet ennen taantumia niin isoja. Vuosi sitten pysähdys it:ssäkin oli kova. Veikkaan, että se pani monen punnitsemaan omia arvojaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Alalla muutama vuosi on ollut aika stabiilia vaihetta, mutta nyt tauon jälkeen useita uusia yrityksiä on syntynyt ja monia uusia yrittäjiä (ja monia vanhoja) testaa omien konseptiensa toimivuutta. Onnea uusille yrittäjille, kovalla työllä ja yrittäjän intohimolla on edelleen saavutettavissa menestystä!
Jos hyviä asiantuntijoita lähtee talosta, tulee väistämättä miettineeksi, miten hallita osaamiseen liittyvää muutosta ja epäjatkuvuuskohtia. Palvelutoiminnassa ITIL on tuonut paljon ryhtiä toiminnan yhdenmukaiseen mallinnukseen ja laadukkuuteen. Projektiliiketoiminnassa eräs iso yhteinen nimittäjä on yhteinen, M-kirjaimella alkava teknologia-alusta ja sen laaja osaajaverkko.
Yhtenäisellä mallilla toteutettavat hankkeet ovat sekä ostajan että myyjän kannalta turvallisia, koska syväkään osaaminen ei ole vain yhden tai kahden asiantuntijan korvien välissä. Osaajajoukko on myös iso, mikä on taas hinnoittelun kannalta asiakkaalle myönteinen asia.
Vaikka puhutaan uusimmista teknologioista ja ratkaisuista, on positiivista, että tämä ekosysteemi tuottaa nopeasti uutta osaamista ja helpotusta asiakkaiden tarpeisiin.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, Tietoviikko, 3.2.2010 13:49Tyytyväisen käyttäjän resepti
Mikä tuppaa helposti jäämään ajallisesti pienemmälle prioriteetille, kun rakennetaan uusia it-infrastruktuureita ja tuodaan käyttäjille uusinta uutta? No, kaksi asiaa tulevat aina välillä vastaan keskusteluissa: sovellukset ja käyttäjien työpöydän pienet asiat.
Aika nurinkurista, eikö?
Sovelluksen pitäisi seurata käyttäjää eikä käyttäjän sovellusta. Eri sovellusten lukumäärä on isommissa organisaatioissa melkoinen, ja kalenteriajallisesti saattaa kestää pitkään, ennen kuin kaikki tarvittavat ohjelmistot on läpikäyty ja mallinnettu.
Sovellusvalikoiman järkeistämiseen, rakentamiseen ja testaamiseen pitääkin varata tarpeeksi aikaa. Miettimiseen ja testaamiseen vaaditaan aikaa myös asiakkaan ihmisiltä. Sisällöllinen testaus on keskeistä, mutta asiakkaan pitää osallistua pohdintaan, puukottaako vanhaa sovellusta vai päivittääkö uuteen.
Käyttäjillä on erilaisia rooleja ja eri rooleissa olevat ihmiset hyödyntävät eri päätelaitteita ja tapoja päästäkseen käyttämään sovelluksia. Uutta rakennettaessa useimmiten kannattaa tehdä sovelluksista jakelupaketit eli vakioida automatisoitua toimitusta varten sovellukset sopiviin formaatteihin. Sana on monikossa, koska jatkossa entistä useammin sama sovellus saatetaan toimittaa käyttäjille eri arkkitehtuureilla. Virtualisointi on tässä trendissä avainasemassa.
It:ssä on aika ajoin samoja haasteita kuin monella muullakin alalla; ymmärtää ja toteuttaa loppukäyttäjän, eli asiakkaan, toiveita ja näkökulmaa. Asiakkaana kun ei ole pelkästään tietohallinto tai talousjohto.
Se, mikä on järjestelmäarkkitehdin mielestä parasta käyttäjille, saattaa käyttäjän näkökulmasta olla jotain aivan muuta.
Hyvä mieli loppukäyttäjille on asiakkaan tietohallinnon ja palvelutoimittajan tavoitteena yhteinen. Raha ja tehokkuus ovat tärkeitä, mutta yhtä varmaa on se, että jos loppukäyttäjiä palvellaan huonosti, järjestelmät ja toimittajat menevät vaihtoon.
Muistan jo 90-luvulta saakka, että yksi suurimmista kiistanaiheista käyttäjien ja ylläpitäjien välillä oli se, voiko loppukäyttäjä vaihtaa työpöydän taustakuvaa tai säilyttää työpöydän kuvakkeiden järjestyksen. Keskitetyn hallinnan toimenpiteet eivät sopineet kovin hyvin yhteen yksilöllisyyden kanssa ja kiistaa tuli aika usein. Nykyisin onneksi valinnan vapautta on enemmän.
Kyse ei siis ole isoista asioista mutta silti tärkeistä. Haluamme personoida työpisteemme ja tehdä työympäristöstämme omannäköisen. Miksi työasema poikkeaisi tästä tavoitteesta?
Gartnerin mukaan tämä trendi vain vahvistuu ja käyttäjät vaativat tulevina vuosina entistä enemmän tietohallinnolta. On puhuttu valinnan vapaudesta, omista läppäreistä ja omista oheislaitteista.
Tietohallinnon rooliin kuuluisi jatkossa entistä enemmän sovellusvalikoiman tarjoaminen oikeille käyttäjille ja käyttäjäryhmille. Kaikki sovelluksia ajavat eivät ole omia työntekijöitä vaan esimerkiksi kumppaneita, ulkopuolisia konsultteja, asiakkaita ja vuokratyöläisiä.
On tärkeää pystyä huolehtimaan siitä, että sovellustarjonta on hyvin näpeissä, ja että ne, ja vain ne, joilla on oikeus sovelluksiin kulloisenakin aikana, saavat sitä käyttää. Näihin tarkoituksiin soveltuvat sovellusportaalit, itsepalvelu ja identiteetin hallinnan taustajärjestelmät. Näistähän on puhuttu jo yli kymmenen vuotta mutta nyt niitä alkaa vihdoin tulla enemmän ja enemmän.
Loppukäyttäjän näkökulma ei kuitenkaan varmaan paljoa muutu. Toiminnan pitää olla automaattista tai helppoa eikä se saa vaatia liikaa aikaa tai kaistaa. Silloin käyttäjätyytyväisyys kukoistaa.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, Tietoviikko, 3.12.2009 13:16Näin saa konsultinkin kokoukseen
Kun tänä päivänä työ tehdään projekteissa, joiden kokoonpanot ja ihmisten
sijainnit vaihtelevat, uusilla viestintäratkaisuilla työprosesseja voidaan
tukea tehokkaasti. Omassa ympäristössämme jatkuvana haasteena on ollut saada
ihmiset samaan aikaan säännöllisiin palavereihin.
Viime keväänä teimme omassa talossa ison harppauksen neuvotteluratkaisuissa. Moninkertaistimme verkkoneuvottelukapasiteetin kaikissa toimipisteissä Microsoftin RoundTable-laitteiden, Office Communications Serverin (OCS) ja Live Meetingin avulla.
Tilanne on paljon helpottunut uudistuksen myötä. Kannettavissa olevan OCS, kamera ja kuulokeyhdistelmän avulla jatkuvasti liikkeellä olevat konsultitkin saadaan paremmin osallistumaan lyhyisiin projektikokouksiin, siellä siis missä kukin sattuu olemaan. Vaikka olisikin kotona sairasta lasta hoitamassa, saattaa silti ehtiä hyvin kommentoida kymmenessä minuutissa työprojektin statukset.
Olen itsekin ollut aika vaikuttunut siitä muutoksesta, mikä saadaan aikaan järkevällä kokousdokumentin hallinnalla, kuvalla ja äänellä ryhmäkokouksissa verrattuna aiempiin puhelinkonferensseihin. En väitä, että se korvaa sataprosenttisesti fyysiset kokoukset, mutta enää tarvitse istua nokatusten joka kerta.
Toinen viestintäratkaisuihin liittyvä asia on organisaatiorajojen yli toimivat verkostot. Tässä tuntuu olevan edelleen haastetta. Pelkkä puhelin tai sähköposti eivät riitä asioiden hoitoon, vaan kriittiset prosessit tarvitsevat myös muita välineitä.
Uuden Exchange 2010:n myötä on tullut paljon tarpeita uudistaa konseptia ja miettiä asioita puhtaalta pöydältä. Tajusin taas kerran, että ajan myötä syntyy helposti harha siitä, että aiempi ratkaisu on jo niin hyvä, ettei sitä pysty kovin merkittävästi kehittämään. Mutta onneksi maailma ei ole vielä valmis.
Exchangen kylkeen sopivan Office Communications Serverin avulla voidaan luoda organisaatiorajojen yli meneviä viestintäyhteyksiä, joilla saadaan yhdistettyä verkostoja tehokkaammiksi. Sähköposti on kuitenkin aika hidas väline monen prosessin hoitoon. Pikaviestinnän lisäksi yksinkertaisuudessaan minusta kaikkein hienoin ominaisuus on läsnäolotieto eli se, onko tavoittelemasi henkilö paikalla vai poissa, palaverissa vai puhelimessa vai tekemässä jotain niin tärkeää, ettei häntä juuri nyt saa häiritä.
Taikasana tässä on federointi eli yli organisaatiorajojen menevä yhteinen käyttäjäoikeuksien hallinta. Siihen läheisesti liittyy PKI (julkisen avaimen salaukseen perustuva infrastruktuuri) ja identiteetin hallinta, joista todennäköisesti ainakin ensimmäinen tulee tutuksi uuden Exchange-ympäristön myötä.
Erilaisten viestintävälineiden kanssa korostuvat hakemistot. Eri hakemistojen hallinnasta täytyy vähitellen päästä keskitetympiin tietovarastoihin. Pieniä hakemistoja vain on kertynyt ajan myötä yllättävän moneen paikkaan. Esimerkiksi kuinka monella organisaatiolla on edelleen lankapuhelinverkko? Yllättävän monella. Sieltä löytyy oma hakemisto, joka ei useinkaan ole Active Directory -integroitu.
Sen lisäksi omissa mobiililaitteissa (joita siis saattaa olla useampia) on omat puhelinmuistiot eli hakemistot, joita ei myös useinkaan ole integroitu yrityshakemistojen kanssa. Edistyneemmät käyttäjät tosin onneksi synkronoivat omat puhelinmuistionsa sähköpostipalvelinta vasten vaikkapa Nokian Mail for Exchangella. Mutta kuinka monella tämä hakemisto on sama kuin sähköpostin osoitekirja eli kontaktit? Ja näiden lisäksi, miten monessa sovelluksessa on omaa käyttäjähallintaa eli omia hakemistoja?
Identiteetin hallinta on kiinnostava juttu. Aion tutustua aika tarkkaan pian tulevan Forefront Identity managerin ominaisuuksiin.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, Tietoviikko, 11.11.2009 13:32Pää pilvissä, jalat maassa
Cloud computing eli pilvilaskenta on eräs viime aikojen isoista hype-aiheista. Pilvimallin on ennustettu radikaalisti muuttavan tapaa hankkia ja käyttää tietotekniikkaa.
Idea on vanha, kapasiteettia töpselistä (siis verkkopistokkeesta). Vähän samalla tapaa kuin asp (application service providing) vuosituhannen alussa, soa (service-oriented architecture) vuosikymmen puolivälissä ja saas (software as a service) pari vuotta sitten.
Tuleeko pilvilaskennasta hittituotetta? Veikkaukseni on, että lyhyellä aikavälillä tulossa on enemmän puhetta kuin tekoja. Tosin yksittäisiä palveluita tai sovelluksia siirretään enemmän ja enemmän ulkopuolisen palvelutoimittajan hoitoon. Näin palveluita ostavien asiakkaiden lukumäärä lisääntyy. Mutta onkin sitten jo terminologian määrittelykysymys, onko kyse pilvestä, sovelluspalveluista vai joistain muusta.
Olen itse ymmärtänyt pilven liiketoimintamallin puhtaimmillaan niin, että mittakaava on todella iso. Puhutaan vähintään kymmenistä tuhansista (virtuaali)palvelimista. Tunnetuimmat pilvipalveluntarjoajat Microsoft, Google ja Amazon eivät ole ihan pienimmästä päästä. Suuresta infrastruktuurin kapasiteetista tuotetaan mahdollisimman pitkälle automatisoidusti monistettavaa palvelua isolle määrälle asiakkaita.
Totuus on että Suomessa varmasti tulemme näkemään pienempiä pilviä ja dedikoituja ympäristöjä, jotka eivät tiukimman määrittelyn mukaan enää ole pilvimallia. Infrassa kaikki tuskin menee pilveen, vaan osa sovelluksista on pakko hoitaa perinteisemmällä mallilla.
Skaalautuvuus, joustavuus ja modulaarisuus ovat pilven avaintermejä: kapasiteetti skaalautuu tarpeen mukaan ylös ja alaspäin. Siis oikein luettu, myös alaspäin. Pilvessä tuotettavat palvelut ovat yhdestä ympäristöstä viipaloitavissa monelle asiakkaalle (multi-tenant), ja sovellukset on tehty pilveä varten. Tässä on varmaankin keskeisin hidastava tekijä siirtymisessä pilvimalliin.
Keskusteluissa sovellustalojen ihmisten kanssa olen ymmärtänyt, että siirtyminen perinteisestä sovelluskehityksestä aitoon pilvimalliin on lievästi sanottuna aika iso harppaus. Miten sovelluksen logiikka toimii, miten käyttöliittymä toimii ja minne suojattu data menee, ovat tärkeitä kysymyksiä. Pilvimallissa nämä toteutetaan toisin kuin perinteisessä mallissa.
Myös sovellusarkkitehtuurin valinta on tärkeä. Jotta sovellus kannattaisi koodata pilveä varten, sen potentiaalisen käyttäjäkunnan pitää olla iso. Vuosien mittaan osaaminen ja mallit kyllä kehittyvät, eikä haaste ole enää niin suuri - nyt se on.
Työasemapuolella pilven hyödyntäminen on mahdollisesti (selain-)sovellus muiden joukossa. Voi olla, että sen vaatimukset eli työasemapuolen ohjelmistot ovat melko vähäisiä. Mutta kyllä jo web-sovellukset näyttivät, että erilaisten komponenttien hallittu olemassaolo työasemissa on jatkossakin tarpeen, ja ne on huomioitava osana järjestelmähallintaa.
Pilvi varmasti muuttaa markkinaa 2010-luvulla. Palvelutoimittajan näkökulmasta se saattaa edesauttaa toimittajien välistä verkostoitumista. Kaikkien ei kannata tehdä kaikkea itse, pitää fokusoida. Standardeja kaivataan pilven eri sovellusten ja toimittajien välisen yhteensopivuuden ja muokattavuuden helpottamiseksi. Sovellusarkkitehtuurien ja oheispalveluiden, muun muassa tietoturva-mallien pitää kehittyä vastaamaan pilven tarpeita.
Suurkone (mainframe) ei silti ole tulossa takaisin, pilven idea on toinen vaikka yhteisiäkin elementtejä on.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, Tietoviikko, 22.10.2009 12:36Apua vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin
Windows 7:n ohessa tänä vuonna on puhuttu paljon vdi-teknologioista. Lyhenne
tulee sanoista virtual desktop infrastructure eli työasemavirtualisointi.
Onko vdi:ssä liiketoimintakielellä business casea?
Ei ja kyllä. Palaan tähän asiaan myöhemmin, mutta ensin kerron vielä mistä on vdi:ssä varsinaisesti kyse.
Kuten muutkin virtualisointiteknologiat, vdi purkaa yhtenäistä työasemaa eri kerroksiksi. Aiemmat tiukasti toisiinsa sidotut osat voidaan tuoda erillisinä kerroksina eri hallintamekanismien kautta. Näitä ovat käyttöjärjestelmä, varusohjelmat, sovellusohjelmat ja käyttäjän asetukset sekä profiili.
Eri valmistajien ratkaisuissa on eroja, mutta vdi-ratkaisuilla voidaan tarjota virtuaaliset työasemat hyödyntämällä yhtä lähde-imagea. Tekniikka on lähellä Terminal Services, Citrix tai Remote Application Services -tyyppisiä teknologioita. Siinä missä näillä tuodaan sovellus loppukäyttäjälle, niin vdi:ssä tuodaan koko työasemaympäristö ruudulle. Molemmat teknologiat ovat edelleen relevantteja.
Ja sitten siihen business caseen.
Jos ajatellaan tavanomaista toimistokäyttöä, jossa suhteellisen vakiolla työntekijämäärällä tehdään suhteellisen vakioita päivittäisiä toimintoja, niin vdi ei ole paras ratkaisu.
Jos taas ajatellaan ympäristöä, jossa on paljon muutoksia, skaalaustarvetta, vauhtia ja yllättäviä käänteitä, vastaus on kyllä. Mitä suurempia erityisiä tarpeita ympäristössä on, sitä varmemmin vdi-ratkaisuista voitaisiin saada lisää tehokkuutta ja toiminnallisuutta.
Runsas ulkopuolisen työvoiman käyttö, yhteiskäyttöiset työasemat, koulu- ja oppilaitoskäyttö, terveydenhuolto, muuttuvat käyttäjämäärät ja katastrofivalmiusympäristöt ovat esimerkkejä, joissa vdi-teknologioilla voi olla paljon annettavaa. Osassa tarpeista sopivin ratkaisu voi edelleen olla edellä mainitut päätepalvelut.
Miten tämä sitten liittyy Windows 7:ään?
Sovellusten testaus on oleellinen osa projektia. Jos on tarpeita tehdä projektitoteutus muun toiminnan ja tuotannon pyörimisen ohella päivittäistä bisnestä vaarantamatta, niin vdi:n käyttö on järkevää.
Sovellustestaajat saavat työasemat käyttöön sotkematta vanhaa ympäristöä millään lailla. Samalla keskitetyn hallinnan kautta voidaan tuoda muutoksia vdi-mallityöasemaan käymättä paikalla. Tämä ei poissulje tarvetta päivittää itse fyysisiä työasemia, mutta mahdollistaa suuremman joustavuuden.
Kun kannettavien käyttö on nykyisin yleisempää kuin pöytäkoneiden, on pidettävä huolta myös liikkuvan käyttäjän ympäristöstä. Tällöin saatetaan päätyä kombinaatioon, eli normaalin perinteisen arkkitehtuurin oheen voidaan tuoda palvelinpohjaisia, virtualisoituja palveluja. Tämä ei kuitenkaan ole kaiken kattava vaan täydentävä ratkaisu.
Käynnistämme tällä viikolla uuden asiakkaan Seiska-projektin, jossa hyödynnämme vdi-teknologiaa nimenomaan tässä sovellusten pilottikäytössä. Uskon, että saamme lisää tehoa ja muokattavuutta pilottivaiheeseen. Samalla nopeutamme pilottivaiheen läpimenoa, kun muutoksia voidaan tehdä hallitusti ja keskitetysti.
Itse lopputuloksessa hyödynnämme perinteistä mallia. Tosin sovellukset ovat virtualisoituna sovellusvirtualisoinnilla, mutta ne ovat paikallisesti (offline) käytettävissä. Asiakkaalla vdi-ympäristön roolina on toimia jatkossa tietyssä erityiskäytössä. Tällä saadaan tehokkaita uusia ominaisuuksia muuten perinteiseen arkkitehtuuriin.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, Tietoviikko, 7.10.2009 13:33Oikean Windows 7 -projektin ensi puraisu
Työasemakäytössä Windows 7 on ollut yllättävän valmis jo ensimmäisistä
beetaversioista lähtien. Ensimmäisissä asiakasprojekteissa olemme päässeet
jo näkemään myös laajempaa verkkoympäristön toimivuutta.
Meillä on ollut tavoitteena tehdä työasema-asennukset keskitetysti mahdollisimman ohuilla levykuvilla eli imageilla. Tarkoitus on siis, että järjestelmän asennuspaketissa on sovelluksia mahdollimman vähän, mieluiten ei ainuttakaan.
Tämän ohuen levykuvan päälle varsinaiset liiketoimintasovellukset tulevat automaattisesti käyttäjäkohtaisen oikeusmäärittelyn kautta. Sovellukset tulevat ohuen käyttöjärjestelmäasennuksen päälle MSI-paketoituna tai virtualisoituna. Työasema siis rakentuu niin sanotulla kerrosmallilla.
Meillä on tavoitteena tehdä työasema-asennukset System Center Configuration Managerin (Sccm) Operating System Deployment -moduulilla (OSD). Sen virallinen Seiskaa tukeva versio tulee vasta vuoden lopussa, joten käytössä on vielä Sccm-versio 2007 SP2 RC. Varsinainen käyttöjärjestelmän kuva rakentuu Sccm:n task sequence tehtäväjonomekanismeja hyödyntäen.
Ensimmäinen bugikin tuli vastaan task sequence -määrittelyissä, kun asennukselle piti antaa lisenssiavain. Sepä ei suostunutkaan suosiolla menemään läpi, vaan asennus jäi säännöllisesti jumiin. Asiaa selviteltiin ja vika on näemmä vielä ominaisuus Sccm RC2-versiossa. Toivottavasti se korjaantuu ennen virallista versiota.
Tarpeeksi asiaa hierottuamme onnistuimme korvaamaan tuon task sequencen jumikohdan pienellä skriptauksella, ja homma pääsi jatkumaan normaalisti.
Jos Sccm-ympäristöä hyödynnetään työasema-asennuksissa, on muistettava riittävä raudan kapasiteetti. Nykypäivänä on totuttu ajattelemaan, että millä tahansa uudella raudalla pyörii mikä tahansa tavanomainen peruspalvelu, muttta Sccm vaatii tehoa.
Tarve on kyllä perusteltu, jos ajattelee että työasema-asennusten prosessissa palvelin asentaa rinnakkain montaa työasemaa linjan yli samanaikaisesti ja suorittaa jokaisessa task sequence -kohtaista parametrointia ja tehtäviä kovalla vauhdilla. Vähänkään isommassa ympäristössä mikään vanha käyttöikänsä loppupuolella oleva rakkine ei kelpaa.
Taas kerran tuli todettua, että Sccm:n toimipistearkkitehtuuri täytyy suunnitella tarkasti ja varata riittävä muisti- ja levykapasiteetti. Ainakin jos homman haluaa tehdä keskitetysti, nopeasti ja sujuvasti.
Palvelutaloja syytetään monesti loppukäyttäjän näkökulman ja mielipiteiden unohtamisesta. Siihen mekin olemme varmaan aika ajoin syyllistyneet, mutta Seiskan kanssa tässäkin yritetään parantaa. Nyt meidän asiakkaan määrittelemä loppukäyttäjien pilottiryhmä saa palautekyselyn, jossa ongelmakohtia yritetään löytää. Palautteen pohjalta rakennamme seuraaviin projekteihin täsmäratkaisuja, joilla ongelmia taklataan.
Yhtä kaikki, aika hyvältä nuo Seiskan kokemukset vaikuttavat ensimmäisten hankkeiden osalla. Vielä ei ole tullut vastaan juuri hankaliakaan sovelluksia, joiden vuoksi pääsisi tarkemmin tutustumaan yhteensopivuustyökaluihin ja ratkomaan ongelmia. Niitäkin on ihan varmasti tulossa.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
Sorvin ääressä
Pekka Järvinen, Tietoviikko, 23.9.2009 17:15Sittenkin vapaa ja turvallinen?
Mainosten mukaan Windows 7 on nopeampi, luotettavampi, yhteensopivampi ja
kaikin puolin kivempi kuin mikään aiemmista Windowseista. Yllättävää asiassa
on, että valtaosin kehut ovat pitäneet paikkansa aivan ensimmäisistä
julkisesta beetaversiosta lähtien.
Ei siis enää samanlaista service packien odottelua, eikä samanlaista arpomista oheislaitteiden kanssa kuin Vistan tullessa. Ensiarviot Seiskasta ovat olleet aikamoista suitsuttelua. Palveluntarjoajan ja projektitoimittajan näkökulmasta se on hyvin lupaavaa.
Näyttää siltä, että Microsoft on oppinut vuosien mittaan omista virheistään. Liika ylimielisyys 2000-luvulla kostautui ja sai ihmiset etsimään vaihtoehtoja. Seiskan julkaisussa mukana on nöyryyttä Vistan virheistä ja jopa itseironiaa.
Nyt ylimielisyys kostautuu myös muille. Verkossa käydään jo keskustelua siitä, dominoiko Google tai Amazon omilla palveluillaan enemmän kuin Microsoft. Isompi keskustelu käynnistyi osittain siitä, kun Amazon poisti etäisesti keneltäkään kysymättä Kindle-lukulaitteestaan (enteellisesti) Orwellin 1984 –teoksen tekijänoikeusriitojen takia .
Olisi minuakin ärsyttänyt, jos joku palveluntarjoaja sensuroi jo hallussani olevaa ”omistamaani kirjaa”. Tosiasiassa omistin lukuoikeutta, kunnes jokin käyttöehdoissa muuttuu. Hyvän tavan mukaisesti Amazon pyysi äkkiä anteeksi.
Keskusteluissa on ollut kantavana ideana myös, että Microsoftin tarjoama omistusmalli tarjoaa ”vapaamman ja turvallisemman” tavan käsitellä tietoa ja toimia kuin Googlen tai Amazonin pilvimalli. Pilvessä kaikki tai ainakin suurin osa sijaitsee palveluntarjoajan konesaleissa ympäri maailmaa. Monopoleista monta kertaa syytetylle Microsoftille näkökulma on ollut jotain ihan uutta. Turvallisuudesta ja vapaudesta voi toki olla montaa mieltä.
No, Microsoft on myös menossa vahvasti tähän(kin) pilven suuntaan, ja ainakin Google taas myös toiseen suuntaan, joten kisa tasaantunee.
Ja takaisin Seiskaan
Seiska-projekteja ajatellen palaset alkavat olla koossa. Työasemaversion lopullinen koodi on valmis, samoin palvelinpuoli eli 2008 Server R2. Järjestelmähallinnan eli Sccm 2007 SP2:n RC-versio on ulkona. Lopullisen version ulostuloon ei liene enää kovin montaa viikkoa.
Joka tapauksessa ainekset sovellusten testaamiseen ovat olemassa. Samalla alkaa muodostua näkemystä siitä, miten seiska voisi omaan työympäristöön sovellusmielessä istua.
Meillä Enfossa ensimmäisten asiakkaiden Seiska-projektit ovat käynnistyneet. Lähiviikkoina voi odottaa väliaikatietoja, miten seiska työympäristöön istuu ja mitkä ovat niitä tuskan paikkoja uuden työasemaympäristön kanssa.
Sovelluksiahan tässä kaikki haluavat ympäristöissään ajella, ei käyttöjärjestelmää. Luultavasti Seiskan työkalusettiä sovellusten toimivuuden varmistamiseen hyödynnetään suurennuslasin kanssa. Setti on kasvanut aika lailla Vistan ajoista. Saattaa olla, että samanlaista näytöksen pysäyttäjää ei enää Seiska-projekteissa tulla näkemään. Aika näyttää.
Pekka Järvinen on Enfon teknologiajohtaja. Hänellä on noin 20 vuoden kokemus it-alalta asiakkaan, ulkoistuspalvelutoimittajan, yrittäjän ja projektitoimittajan näkökulmasta.
