Projektipäällikkö on unelmien ammatti

Kuntakentän laidalta

Vanhan tietokantamiehen testamentti

Yritän nyt jo kolmatta kertaa jäädä alalta eläkkeelle. Aiemminkin oli päällä kova yritys, mutta en onnistunut. Ei tietokoneista ja -järjestelmistä niin vain irti pääse. Nyt päätös on lopullinen. Ikäkin alkaa muistuttaa kohta Commodoren lukemia.

Virallinen erkautuminen on vuodenvaihteessa, mutta siihen asti on kevyttä surutyön aikaa. Pidän jäähyväisluentoja kyynel silmässä siellä täällä ja tämä olkoon viimeinen julkinen kirjoitukseni rakkaasta atk-alasta.

Onko mikään kuitenkaan muuttunut

Kun syyskuussa 1970 astelin Tampereen yliopistoon opiskelemaan matikkaa ja atk:ta, kuten silloin sanottiin, en ollut edes nähnyt tietokonetta. Sellainen massiivinen otus möllötti suljettujen ovien takana konekeskuksessa ja sitä syötettiin peltilaatikkoon työnnetyillä reikäkorteilla, kone antoi vastauksen paperilla seuraavana päivänä. Opiskeluaikana ilmestyivät kirjoituskoneen näköiset teletypet, joilla pystyi keskustelemaan keskustietokoneen kanssa, näyttöpäätteitä ei näkynyt.

Koneet ovat pienentyneet, tehot lisääntyneet valtavasti ja tietoliikenteen kehitys on avannut yksilölle koko maailman käyttöön. Tekninen kehitys on ollut huikea, mutta yksi asia on säilynyt entisellään. Tietojärjestelmien keskeisin elementti, ihminen, on ihan samannäköinen ja -tapainen kuin ennen. Siitä oliosta ohjelmiston järki syntyy, tietokone on vain ihminen. Nuori diginatiivi haluaa ehdottomasti tehdä samat mokat kuin mekin, kantapään kautta menestykseen. Sankarikoodaajia syntyy yhä.

Onko ICT tulevaisuuden ala?

Tulin alalle, koska kuulin luotettavalta taholta huhun, että atk on tulevaisuuden ala. Tätä samaa tarinaa on kerrottu liki 40 vuotta. Vasta aivan viime aikoina ovat jutut kääntyneet. Pidimme itseämme koskemattomina, kun puhuttiin irtisanomisista ja yt-neuvotteluista. Ne tapahtuivat jollakin toisella planeetalla, mutta nyt ne ovat arkipäiväämme. Onko alasta tullut tavallista työntekoa muun puurtamisen tapaan? On, ja se on tavallaan hyvä juttu. Tästäkin pulasta noustaan nöyrinä mutta entistä vahvempina.

Olin koko kasarikymmenen Nokia Datan miehiä, hienoa aikaa. Silloinen Nokia valmisti myös renkaita, saappaita ja vessapaperia. Nyt ajatellen pakkohan siitä oli kriisi tulla, joka selvitettiin hienosti erikoistumalla tulevaisuuden alaan. Nyt tämä tie on pahassa risteyskohdassa, mutta on sitä aiemminkin oikea polku löytynyt. Niin käy varmaan nytkin. Entisiä kasari-Nokian työntekijöitä löytyi aikoinaan joka seminaarissa, noin puolet osanottajista. Se porukka on jo katoamaan päin, mutta lähivuosina uudet entiset nokialaiset tekevät saman tempun ja jalostavat Suomen yritykset osaamisellaan, toivottavasti.

Tietokannat veivät sydämeni

Kun relaatiokannat tulivat, se oli minun juttuni. Se rakkaus on säilynyt näihin päiviin. Hyvin suunniteltu tietorakenne on kuin Asiakkaan ystävälliset äidinkasvot. Sen varaan on helppo rakentaa terveet liiketoimintaa tukevat järjestelmät. Tuskaa tunnen, kun huomaan vanhan kunnon kantasuunnittelun tyystin unohtuneen. Tieto on roiskaistu vain levyn kulmalle ja integraatio on kateissa. Vanhan kaljupäisen tietokantamiehen metsästysvaisto herää yhä, kun kuulee valituksia suorituskyvystä, vastausajoista ja järjestelmän jumiutumisesta. Tekee heti mieli pyytää tietokantakaavio nähtäväksi, sieltä se yleensä kuitenkin kiikastaa.

Julkisen hallinnon vilkas keskustelu ict-ongelmista juontaa samaan läjään. Järjestelmiä on rakennettu pala kerrallaan, yhteentoimivuudesta ja rajapinnoista ei ole huolta paljon kannettu. Tietokantaongelmien paikkaaminen jälkikäteen on tuskaista, mutta haastavaa puuhaa. Master Data on paljon käytetty termi, mutta se ei ole syy mihinkään, vaan seuraus kokonaisnäkemyksen puutteesta ja suljetusta ajattelusta.

Yrittäjyys teki teknikosta asiakaspalvelijan

Ysikymmenluku meni yrittäjänä, se oli elämän parasta aikaa. Silloin viimein käsitin, ettei it-ala ole tekniikkaa vaan palveluala, jos mikä. Asiakkaan toiminnan ymmärrys loi pohjan toimiville ratkaisuille ja aikataulussa pysyville projekteille. Nuorena rakennettiin moduuleja, nyt uudelleenkäytettäviä komponentteja ja palveluja. Asia oli sama, mutta uusi teknologia ja web mahdollistivat terveesti tietokannan erottamisen ohjelmalogiikasta sekä käyttöliittymästä. Tietokanta sai vielä suuremman merkityksen kaiken pohjana. Avoimuus sai minusta vahvan kannattajan ja sanansaattajan.

Yrittäjänä ehdin myös it-hypen huumaan. Yrityskauppa pörssiyhtiön kanssa toi sellaisen vauhdin, että työssä tarvittiin potkulautaa. Terveyshän siinä meinasi mennä, ja kupla puhkesi yhtä nopeasti kuin se täyteen puhallettiin. Jälkiä paikataan vieläkin, mutta kaikki ne taisivat rahansa saada, joiden suunnitelman mukaan pitikin. Samaa henkeä on nyt pelihurmoksessa. Se on muuten hyvä juttu, mutta varokaa vauhtisokeutta, lopulta se iso raha pyörii ihan oikeissa tietojärjestelmissä. Itse odotan, että pelitekniikka saadaan liitettyä järkevästi operatiivisiin sovelluksiin.

Vuosituhannen alun suuri yksinäisyys

Nyt sitten pelastetaan porukalla tietohallinnon avulla Suomen julkista sektoria. JulkICT-strategia on oikealla tiellä, nyt tehdään sama, minkä yritysmaailma joutui lamasta selvitäkseen aloittamaan jo parikymmentä vuotta sitten. Tietohallinto on tärkein keino kehitettäessä valtion ja kuntien toimintaa, mutta pelkkä ict ei riitä, myös palvelujen omistajien on taivuttava toimintojen muutoksiin ja yhdistämiseen. Muutosvastarinta voidaan nujertaa rehdillä johtamisella.

Tietohallintolaki, kokonaisarkkitehtuuri ja yhteentoimivuus ovat kullanarvoisia asioita Suomelle. Niiden edistymistä seuraan eläkkeellä keinutuolistani mielenkiinnolla odotellen uutta potilashallinnon järjestelmää ja helppokäyttöisiä omahoitoliittymiä kännykkääni.

Lopuksi toive kaikille nuorille ict-guruille :

Tehkää yhteistyötä, olkaa avoimia, kuunnelkaa Asiakasta ja olkaa ihmisiksi! Rakkaudesta lajiin.

Kiitos kaikille. Teppo

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Hetki lyö, JulkICT-strategian keikka-arvio

Lupasin antaa keikka-arvion, kun JulkICT-kiertue ehtii Tampereelle. Nyt moni tuttu odottaa, että haukun tilaisuuden lyttyyn.

Eihän se mikään varsinainen täydellinen levynjulkistus ollut, mutta nyt on aika yrittää jotakin uutta, mullistavaa. Siihen on edelleenkin ainekset ja ennen kaikkea kiire. Hetki lyö, lauloi Kirka.

Virkamiehet oikealla asialla, mutta tapahtuuko mitään

Kun saavuin Technopoliksen aulaan, pisti silmään vaatenaulakossa pitkien mustien takkien rivi. Piilotin kuluneen Tappara-takkini ääripäähän ja voitin ennakkoasenteen.

Tunnelma oli lopulta ihan leppoisa. Pirkanmaan liiton alkupuheessaan toivoma kansalaisnäkökulma ei ollut unohtunut, asiakkaan vinkkeli on tiedostettu. Vihdoinkin.

Tahatonta komiikkaa tuotti livenä lavalla aluksi tehty hankeorganisaation kalvon päivitys. Entinen sekatyömies oli muuttunut yhdessä yössä hankejohtajaksi. Toivottavasti tämä oli vain osoitus yksikön nopeasta päätöksenteosta eikä merkki pian alkavista jäsentenvälisistä.

Aloitetaanko taas kaikki nollasta

Ihmettelen yhä, kuinka strategian teko voi kestää näin kauan, aikataulu tähtäsi vasta loppuvuoteen. Tämä kuitattiin sillä, että nyt vasta kerätään näkemyksiä ja kokemuksia.

Olen varma, että tieto siitä, ”mitä pitäisi tehdä”, on jo olemassa monessa muistiossa. Nyt ei tarvita kuin rivakkaa toteutusta. Varman päälle pelaamiseen pitkä aikataulu antaa kyllä tuen, mutta onko meillä enää siihen aikaa?

Konkreettisia projekteja tietojärjestelmien yhteiseen kehittämiseen ja sähköiseen asiointiin voisi aivan hyvin käynnistää jo nyt. Onhan niitä toki menossa, mutta vaara on niiden eriytymisessä omille poluilleen ilman keskitettyä johtoa. Työkalut ja taitavat tekijät löytyvät vaivatta, jos vaan uskalletaan. Tilaus on olemassa.

Jaettu vastuu ja poliittinen ohjaus pelottavat

Ymmärtääkseni JulkICT-yksikkö on perustettu nimenomaan varmistamaan valtion tasolla yhteinen sävel. Tilaisuudessa useaan kertaan nostettiin kuitenkin esiin ”Jaettu vastuu”, eli kukin taho sohlaa edelleen omia teitään. Käytävällä korvaan tarttui lause ”Ei me sille STM:lle kuitenkaan mitään mahdeta”. Ilman keskitettyä vahvaa johtoa muutos parempaan ei onnistu.

Toinen kummajainen on ”Poliittinen ohjaus”. Tietohallintoa ei johdeta äänestämällä, se ei ole kansanhuvia. Jos se taas tarkoittaa tuen saamista toimien takuuksi, on sekin lyhytjänteistä, koska valta näyttää tiheään tahtiin vaihtuvan.

Strategia näytti olevan myös vahvasti kuntauudistuksen työkalu, mutta jos puhuttaisiin varovasti vain palveluiden yhdistämisestä, niin tunnekuohu kentällä voisi olla laimeampaa. Kukaan ei löisi.

Toimialariippumattomat ict-palvelut projektina käyntiin

Kansankielellä puhutaan valtion konesalien yhdistämisestä. Projekti on alkamassa, ja sen kokoonpano vaikuttaa hyvältä.

Tekijäryhmä kiinnitetään vuodeksi VM:n hommiin johtavien toimittajien virkavapailla huippukonsulteilla. Se on piristävä kokeilu, asiantuntijatyö kun ei tahdo virkamiesmentaliteetilla aina luistaa. Odotan mielenkiinnolla konsulttien sopeutumista. Toivottavasti tämä mammuttiprojekti ei syö kaikkia resursseja.

Samaa keinoa voisi kokeilla muissakin toimissa.

Pahaa ei tekisi myöskään JulkICT-yksikön tukena toimiva ”Nopean päätöksenteon yksikkö”, jolla olisi valtuudet tehdä linjauksia totuttua virkatietä nopeammin. Toimittajien mukaantulo toisi porukkaan myös vaadittavan asiantuntemuksen. Pahaa ei tee myöskään suunniteltu ulkomainen konsulttiapu.

JulkICT:n kriittisin osaamispeikko sijaitsee…

LInkedIn sen kertoo. Järjestetyssä kyselyssä voitti ylivoimaisen ykköstilan ”Johtamisosaaminen”. Vallan ja vastuun pitää kulkea yhtä jalkaa ja keskeisten asioiden myös yksissä käsissä.

Yhteen hiileen puhaltaminen on saatava vihdoin aikaan. Se ei onnistu papereita kirjoittamalla ja pelkästään ”linjaamalla” asioita. Johtaminen vaatii rohkeaa esiintuloa, edellä kulkemista, tarvittaessa reipasta äänenkäyttöä ja joskus lieviä painiotteita. Virheiden tekemisen pelko ei saa olla este tiellä eteenpäin, vaikka muotia tuntuu olevankin pääuutisissa pistää lyttyyn ict-projekti toisensa jälkeen. Pääasia, että puhutaan.

JulkICT-yksikön johtamiseen liittyy oleellisesti myös toimittajakentän hallinta ja sitoutuminen. Mitä pidemmälle strategian toteutus venyy, sitä syvempään ehditään vanhoja rakenteita kentällä paaluttamaan ja kehittäminen tulee jatkossa yhä vaikeammaksi. Jopa räjäyttämistä joillakin sektoreilla kaivataan. Lanka palaa jo.

Hetki lyö, on tuhannen taalan paikka

Pelkkä raudassa säästäminen ja leikkauslistat eivät riitä mihinkään.

Todellinen ict-hyöty saadaan vasta, kun julkisia toimintamalleja ja prosesseja kehitetään tietotekniikan avulla. Yritysmaailma automatisoi toimintansa jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, nyt on vihdoinkin julkisen sektorin aika hypätä pois kivikautisista toimintatavoista.

Vaikka tuossa hieman kritiikkiäkin annoin, on nyt viimeinen hetki ratkaista Suomen ict-sektorin tulevaisuus. Älkää jääkö neuvotteluhuoneiden ja palaveripöytien taakse, tehkää jotakin konkreettista. Vielä ehtii. Suomi kaipaa rohkeaa johtajaa. Tilausta on.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Saunan lauteilta löylyä tietotekniikkaan

Valtiovarainministeriön JulkICT-yksikkö on aloittanut maan kattavan kiertueensa. Tapaamme pian Tampereella. Katselin Kalevalan päivän ensi-illan linjaa, ja tekniikka toimi erinomaisesti.

Koska rundi on vielä kesken, jätän lopullisen arvion tuonnemmaksi. On kuitenkin pakko todeta, että tilaisuus ei odotuksiani täyttänyt. Konkretia loisti poissaolollaan. Kyllä kuka vaan strategian vääntää, mutta harva sen oikeasti toteuttaa. Nyt kaivataan tekoja.

Ideoita saunan lauteilta, oluen merkki oli Olvi

Meillä on Tampereen seudulla kymmenen äijän joukko, joka määrävälein kokoontuu illanviettoon pohtimaan ajankohtaisia asioita. It-alan kokemusta taitaa porukasta löytyä yhteensä kohta 400 työvuoden verran. Muutama ukko on jo eläkkeellä, mutta yhä mukana yritystoiminnassa, suurin osa jatkaa aktiiviuraansa. Dementiaa ei ole havaittavissa.

Saunan lauteilla muutaman oluen jälkeen suhisi höyrynä ilmaan runsaasti kommentteja julkisen sektorin tilasta. Tässä tulee muutamia lainauksia raadiltamme.

Teknologia-kylki edellä kulkeminen vie tuhoon

On oikea asenne valtiovallalta, että se uskoo tietohallinnon ja tietotekniikan olevan avainasemassa, kun valtion ja kuntien toimintaa kehitetään. Tekniikka ei ole silti pääasia, se on mahdollistaja. Ilman toimintamallien, rakenteiden ja prosessien muutosta ei tapahdu mitään. Kolmikirjaimiset lyhenteet haihtuvat savuna ilmaan. Tekniikka ei yksin takaa tuottavuutta.

Vallan ja oman jakkaran menettämisen pelko eivät saa olla kehityksen esteenä. Miksi vallasta luopuminen on niin vaikeaa, kun ei sitä kuitenkaan oikeasti edes ole? Suomi on pelastettava ja tekniikasta se ei jää kiinni. Nyt on keskityttävä olennaiseen. Joku heitti muutaman kipollisen kiukaalle, ”Täällähän jäätyy”.

Onko toimittaja vihollinen vai yhteistyökumppani?

Hankintalaki sai tietysti kyytiä. Tuijotetaan liikaa hintaan laadun kustannuksella. Vanhat toimijat ovat paaluttaneet reviirinsä niin tiukkaan, että uusien toimittajien on vaikea päästä mukaan kehitystyöhön. Pienet ja ketterät tekijät suljetaan ulos mahdottomilla perusvaatimuksilla. Ensimmäisen kaupan saamiseksi pitää olla valmiina kymmeniä referenssejä.

Entinen softatalon vetäjä muisteli, kuinka julkinen puoli eroaa yritysmaailmasta suhtautumisessa toimittajaan. Yritykset näkevät it-talon yhteistyökumppanina, jonka kanssa yhdessä kehitetään asiakkaan liiketoimintaa. Julkinen sektori taas kohtelee usein kaltoin, seuraa muotoa enemmän kuin sisältöä, ja toimittaja kokee olevansa mieluummin vihollinen kuin innovatiivinen partneri. Tähän on saatava asennemuutos.

Toiminnanohjaus on kaikille sydäntä lähellä

Porukkamme on täynnä miehiä, joilla on ollut vastuu mahtavien erp-järjestelmien toteutuksesta isoille yrityksille. Julkisen puolen erp-himo herätti varoituksen sanoja. Liian iso kokonaisuus on mahdoton ylläpitää muutostilanteissa, siihen jää kiinni ikiajoiksi. Modulaarinen, terveeseen arkkitehtuuriin pohjautuva kokonaisuus mahdollistaa myös osien lisäämisen ja vaihtamisen yöunien menemättä. Silloin myös pienillä toimittajilla on toivetta päästä mukaan.

Ikivanhojen sovellusten liittäminen tuleviin terveisiin rakenteisiin herättää epäilyä. ”Ei ne niitä avoimia rajapintoja suostu tekemään, niiltä mene bisnes alta”. Kyllä ne tekee, kun pannaan tekemään.

Uusi sukupolvi nauraa vanhoille tietojärjestelmille

Jätkissämme on monta it-yritysten sparraajaa ja hallitusjäsentä. Nuoria yrittäjiä ja alan guruja seuratessaan ovat he huomanneet erilaisen suhtautumisen tietotekniikkaan, se on valmiiksi selkäytimessä. On vaikea kuvitella uuden sukupolven suostuvan käyttämään julkisen sektorin iänikuisia sovelluksia. Käyttöliittymät kun muistuttavat kivikautista riimukirjoitusta. Me vanhat unelmoimme joskus paperittomasta toimistosta, unelmaksi se jäi. Nuorilla se taas on ja se kulkee taskussa mukana.

Nuoret yrittäjät osaavat tekniikan, mutta usein liikeidean kiinnostus on pienissä yksityiskohdissa. Niiden liittäminen julkisen kokonaisarkkitehtuurin osaksi vaatii kokonaisnäkemystä ja JulkIT-yksiköltä jämäkkää johtajuutta. Vielä on hommia meille vanhoillekin.

Vauhti vaan kovenee ja meno yltyy hurjemmaksi

Muutamat epäilivät valtion hanketta yhdistää tietokonesalit, niitähän taisi olla ainakin 150 kappaletta. Ei löytyne sellaista projektipäällikköä, joka sen hankkeen loppuun asti hoitaa. Hurjin meistä oli kuitenkin jutun kannalla ja innostui sisustamaan pyöreää saunaamme konesaliksi. Mittailun jälkeen tultiin tulokseen, että nykytekniikalla kaikki vaadittavat serverit ja muut kilkkeet mahtuvat saunatilaan. Pakko se oli uskoa. Pefletit saivat edustaa servereitä.

Toinen hurja ehdotti konkreettista mobiilipalvelua. Tuntuu siltä, että monet toiminnot julkisella sektorilla ovat kiinni siitä, että joku jättää jollakin SAP-näytöllä ok-toiminnot tekemättä. Innovatiivinen idea oli saada kännykkään SAPpi-nappi, jolla voi vaikka autoa ajaessaan hurauttaa koko työjononsa kerralla eteenpäin. Ketterää.

Erehdyin heittämään väärän kysymyksen

Heitin lopulta hetken mietittyäni ilmaan lempiaiheeni. ”Mitä mieltä olette kuntauudistuksesta?”.

Hiljaisuuden ja tuijottelun jälkeen alkoi hillitön puheensorina, tai oikeastaan huuto. Tästä asiasta ei Suomessa pysty ilman tunnekuohua keskustelemaan.

Pirkkalan ja Lempäälän miehet lähtivät suihkuun ja tamperelaiset jäivät uhoamaan keskenään Suur-Tampereesta. Päätimme lähteä jatkamaan keskustelua Oluthuoneelle.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

JulkICT aloittaa odotetun keikkaputken

Nyt kuuluu lupaavaa. Valtiovarainministeriön JulkIT-yksikkö on saanut strategiansa niin pitkälle, että sisällön esitteleminen ja palautteen kerääminen alkaa.

Helmikuun lopun yleisen tilaisuuden jälkeen lähtee keikkabussi Katajanokalta maakuntiin ja kiertää 11 paikkakunnalla alkaen Rovaniemeltä ja päättyen Poriin.

Aion olla Tampereen keikalla eturivissä fanittamassa. Tätä tilaisuutta on odotettu kuin pitkältä tauolta palaavia Eppuja aikoinaan.

Millainen on biisilista ?

JulkICT-strategian aluekierroksella läpikäydään strategian linjaukset sekä hankesuunnitelma.

Avoin data on ansaitusti saanut oman osionsa. Esitellään myös toimenpiteet valtion toimialariippumattomien ict-tehtävien kokoamisesta.

Asialista on vielä työn alla, mutta tuskin kuntauudistuksen vaikutuksiakaan voidaan ohittaa.

Tietohallintolain sisältö ja sen toteuttaminen sekä kokonaisarkkitehtuurin rakentaminen tietojärjestelmien yhteentoimivuuden pohjaksi ovat varmaa hittikamaa. Suuri osa yleisöstä osaa ainakin jo kertosäkeiden sanat.

Lisäksi tilaisuudessa järjestetään paneelikeskustelu, ja osallistujilla on mahdollisuus antaa palautetta innon ja rohkeuden mukaan.

Nyt on läpimurron paikka, otollinen yleisö odottaa

Nyt alkaa olla hetki, jolloin ratkotaan Suomen tulevaisuutta niin maar perusteellisesti.

Bändin nimi JulkICT-strategia ei sinällään ole seksikäs, eikä yksinään ratkaise mitään. Se on kuitenkin peruskalusto julkisen sektorin toimintamallin, prosessien ja palveluiden terveisiin kehitystöihin.

Strategia tarjoaa perusrytmin, basson ja rummut, mutta itse käytännön toiminnan ja etenkin johdon puolelta vaaditaan mukaan heittäytyminen. Parhaat soolot tulevat eri toimialoilta. Lukuisat toimittajat pitää myös saada svengiin mukaan vaikkapa täyteläisenä torvisektiona.

Alue on niin laaja, että tulee olemaan haasteita keskittyä oleelliseen.

Yksi puhuu strategiassa laajakaistan vedosta, toinen panostaa sähköisiin palveluihin ja kolmas kokee demokratian parantamisen avoimen datan avulla keskeiseksi teemaksi.

Pieniin yksityiskohtiin ei saa jäädä jumiin. Nyt on oltava näkemystä.

Nyt on vahvan johtajuuden aika, mallia yritysmaailmasta

Toivottavasti strategiakierroksen vastaanotto ei ala samanlaisin banderollein kuin kuntauudistuksen vastaava maan kattava turnee. Vastustusta ja muutosvastarintaa tulee vastaan silti yllin kyllin, koska väkisin on edessä muutoksia arkipäivän rutiineihin.

Toimintoja ja palveluja on pakko kehittää ja vuosien saatossa tutuksi tullut toimenkuva voi joutua ravistelun kohteeksi. Tähän ei julkisella sektorilla ole juurikaan totuttu, pelko tulevaisuudesta nostaa tunteet pintaan.

Ihmisistä huolehtiminen onkin asia, johon pitää panostaa, mutta ei saa alistua tappiomielialaan. Nyt on tuhannen taalan paikka onnistua. Työilmapiiri paranee, jos on yhteinen tavoite.

Strategia ja suunnitelma eivät riitä, ne pitää toteuttaa

Jotain on tehtävä, jotta Suomi säilyisi miellyttävänä kotimaana.

JulkICT-strategian toteuttamiseen vaaditaan kunnon johtajuutta. Vielä ehtii rohkeasti ottaa oppia yritysmaailman tavasta johtaa, reagoida ja tehdä linjauksia. Kaikkia päätöksiä ei julkisella sektorillakaan ehkä tarvitse enää tehdä äänestämällä.

Virheiden tekemisen hurja pelko estää rohkean, ketterän ja innostuneen päätöksenteon.

Olisi paikallaan etsiä strategian jalkauttamiseen ja hankkeiden toteutukseen yritysmaailman melskeissä kokeneita näkijöitä ja tekijöitä vetovastuuseen. Muutama rock-kukko ja blues-mimmi pistäisivät mukavasti tuulemaan.

Toiseksi suurin ongelma on se kuuluisa muutosvastarinta

Johtajuuden puute on suurin ongelmamme, mutta hyvänä kakkosena vaanii kaiken taantumisen äiti eli muutosvastarinta. Kerron muutoksiin suhtautumisen eron yrityselämän ja julkisen sektorin välillä tarinan kautta.

Tampereella on pyörinyt kuusi vuotta täysille katsomoille mainio musikaali Vuonna -85, täynnä vanhaa kunnon Manse-rokkia. Eräässä kohtauksessa Lokomon metallimiehet istuvat kahveella. Tapparan mies on tohkeissaan, koska eilisehtoona tuomari oli hylännyt selvän maalin. Ruma-Ruba Korpela hetken mietittyään lohduttaa miestä, ”Mää oon ihan varma, että muutaman vuoden päästä tuollaiset kiistatilanteet katotaan videolta”.

Kahviporukka nauraa kippurassa ”Jaa, että peli pannaan poikki ja tuomari menee kattomaan videoita, älä naurata”. Niinpä sitten kuitenkin kävi, että tänä päivänä videotarkistus on jääkiekossa ilmiselvyys. Jääkiekko toimi kuin yritys, liiketoimintaa kehittävä innovaatio otettiin mukisematta käyttöön.

Entäs mitä tekee maailman suosituin urheilulaji, jalkapallo? Pallo on metrin sisällä maalissa, kymmenet miljoonat katsojat tv:n äärellä näkevät maalin syntyneen, samoin koko katsomo, mutta päätuomari vain levittelee käsiään. Maalia ei syntynyt ja videoita ei käytetä, koska tuomarin inhimillisyys on kuulemma osa pelin luonnetta. Terve. Jos joku Sir aikoinaan Englannin maalla laati säännöt, niin niitä ei voi muuttaa sata vuotta myöhemmin sitten millään. Tätä on muutosvastarinta pahimmillaan.

Vertaan tarinassa siis jalkapalloa julkiseen sektoriin. Meillä olisi niin paljon oppimista jääkiekosta eli yritysmaailmasta.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Olemmeko jo strategiatyön vankeja?

Joka strategialle nauraa, se viimeisen kerran nauraa.

Tiedän sohaisevani arkaa aihetta, miltei pyhää kohdetta. Silti uskallan epäillä, meneekö strategiaperusteinen johtaminen joskus hieman liian pitkälle varsinkin julkisella sektorilla.

Olemmeko jo tämän trendin vankeja?

On löytynyt uusi hyvä tekosyy muutosvastarinnalle

Ennen riitti muutosvastarintaan ja periaatteelliseen vastustukseen toteamus: ”On niin kiire, ettei ehdi tekemään mitään”.

Nyt löytyy samalle asialle parikin hienompaa ilmaisua. ”Emme voi tehdä päätöksiä, koska strategiatyömme on kesken” tai ”Emme voi tehdä tätä, koska se on varmaankin strategiamme vastaista”.

Siinä ketterämpi it-toimittaja meinaa vallan hermostua. Onko byrokratian ja virkamiesmäisyyden rinnalle nousemassa hidastava tekijä ”Strategisesti keskeinen pointti”.

Totta kai strategia tarvitaan, mutta kuinka paksu sen pitää olla?

Yrityspuolella on jo opittu, että strategiaprosessin ei tarvitse kestää tolkuttoman kauan. Käytetty aika ei välttämättä paranna tavoitteita, visioita ja niihin liittyvää toimintamallia. Strategian ei tarvitse olla paksu kuin Raamattu, ja sitäkin voidaan päivittää tarpeen mukaan, se ei nykyaikana voi olla kiveen hakattu. Maailma muuttuu ja ennustaminen samalla yhä vaikeammaksi. Strategia on suureksi osaksi tulevaisuuteen katsomista.

Tavoite on saada henkilökunta sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin ja pelisääntöihin, mutta jos julkaisu on paksu, harva sitä jaksaa läpi lukea. Kun se usein on vielä kalliin konsultin viimeistelemä, puolet porukasta ei sitä edes ymmärrä. Kyllä hyvän strategian pitää mahtua alle kymmeneen sivuun. Muoto ei saa olla sisältöä tärkeämpi. Tuloksen pitäisi olla iloinen ja helposti nieltävä asia, ei moneen suuntaan tulta syöksevä pelote.

Kun strategiatyö venyy pitkäksi, ehtii organisaatio vaihtua ja mitä tekee uusi päällikkö ensi töikseen. Käynnistää tietysti uuden strategiaprosessin. Julkisen sektorin tapa on päättää asioista äänestämällä, mutta strategiaan se sopii varsin huonosti, sen mitaksi tulee helposti korkeintaan vaalikausi. Kahvia kuluu turhaan demokratian nimissä ja kaikilla on tylsää.

Arvot mekin joskus ansaitsimme

Edellinen vastaava huuma koettiin, kun piti määritellä yrityksen tai toimijan arvot. Koko henkilökunnan piti niihin tietysti pokkana sopeutua. Arvoja oli kaikilla neljä tai viisi, ja kun nettisivuja selaili, samat arvot esiintyivät kaikkialla. Jotkut käyttivät kuvaamiseen adjektiiveja, jotkut kokonaisia lauseita, mutta tulos oli sama. Asiakaslähtöisyys, rehellisyys, asiantuntemus ja muu sielun kirkkaus olivat aina listalla.

Erään yrityksen nettisivuilla olivat vierekkäin arvot, joihin pyrittiin, sekä synnit, joita sitouduttiin välttämään. Talosta potkut saanut sivujen ylläpitäjä teki viimeisenä työpäivänään varsinaisen tempun. Hän vaihtoi otsikot keskenään, synnit muuttuivat arvoiksi, ja meni viikkoja niin, ettei muutosta kukaan huomannut. Onneksi arvokeskustelu on jo hiljentynyt.

Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä

Näin kertoo sanakirja ja sotateorioistahan taas kerran liikkeelle on lähdetty.

Ongelma syntynee siinä, ettei strategian tekoa osata lopettaa ajoissa, siirrytään sujuvasti miettimään toimintamallia viimeiseen yksityiskohtaan asti ja jokainen haluaa organisaatioon oman leimansa, eli jakkaransa varmistuksen.

Itse tekemiseen ei uskalleta lähteä, ennen kuin jokainen pilkku on paikallaan ja värit kohdallaan. Detaljit nappaavat helposti roolin kokonaisuudelta, se on niin turvallista. Strategiatyö ei ole kansanhuvia, vaan tulokseen tähtäävää raakaa työtä.

Strategiajulistuksen muoto voi olla vapaa, kunhan visio, tavoitteet, päämäärät ja toiminta-ajatus ovat selkeästi kuvatut.

Strategia ei korvaa johtajuutta

Strategia ei kuitenkaan ratkaise julkisen sektorin suurinta pulmaa, rohkeaa johtajuutta ja päätöksentekoa.

Peräänkuulutan taas sivistynyttä diktaattoria, joka ottaa julkisen it:n vastuulleen. Diktatuurista huolimatta hän ei tapa vastustajiaan, vaan kuuntelee heitä, mutta ei aina silti tottele. Hän on strategi, mutta ennen kaikkea nopea johtaja, joka uskaltaa myös pomottaa ja räjäyttää vanhoja rakenteita. Muuten ei synny valmista.

Jalkapallon ikämiesjoukkueellani on muuten selkeä ja yksinkertainen strategia: ”Hauskaa pitää olla, mutta voittaakin saa”. Strategia on välttämätön ja tärkeä, mutta ei tehdä siitä ehdoin tahdoin itsellemme upottavaa suota. Nyt on tekemisen, ei jahkailun aika. Eteenpäin.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Avoimen tiedon lähteellä

Avoin data. Avoin tieto. Open knowledge.

Ne ovat kiihottavia nimiä polttavalle trendille, joka päästelee vasta vauvan röyhtäyksiä, mutta tulee kuin juna.

Aiheesta en vielä paljon mitään tiedä, mutta yritän kovasti ottaa selvää. Onko avoin data bisnestä vai vain yksi uusi it-gurujen ihastus, hetken huuma?

Mistä oikein on kysymys?

Avoimella datalla tarkoitetaan erityisesti julkishallinnolle, mutta myös yrityksille, organisaatioille ja yksityishenkilöille kertynyttä jalostamatonta informaatiota, johon on avattu maksuton pääsy organisaation ulkopuolisille. Käytännössä avoin data on sellaista digitaalista informaatiota, jonka hyödyntäminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Tiedon tekninen saatavuus, maksuttomuus, löydettävyys ja ymmärrettävyys ovat hyvän avoimen tiedon tunnusmerkkejä. Näin määrittelee Helsinki Region Infoshare -projekti sivuillaan

Kuulostaa hyvältä. Julkiset suljetut tietovarannot sisältävät markkinapotentiaalia liike-elämän käyttöön valtavan määrän. Kannat pitää vain saada auki, tietosuoja totta kai huomioiden. Onneksi tietohallintolaki ja valtion toimet tavallaan sanelevat toimimaan juuri tämän tien eteen.

Helsingin seudun liikenteen reittiopas palkittiin tämän vuoden uutena ilmiönä ja se onkin mainio käytännön esimerkki julkisen tietokannan hyödyntämisestä kuluttajille. Samaan aikaan tuntuu oudolta, että jo pitkään varmana pidetty kansallisen karttatiedon avaaminen ehdittiin kertaalleen perua, mutta onneksi tämä päätös nopeasti korjattiin.

Miten avoimuus myydään julkisille toimijoille?

Avoin data on myös lievä hurmosliike, joka haluaa kaivaa esiin piilossa olleet väärinkäytökset ja katteettomat lupaukset sekä panna poliitikot vastuuseen. Tämäkin on muuten ok, mutta myyntiargumenttina on vaarallista käyttää taktiikkaa ”Antakaa meille rahaa, niin paljastamme, kuka teistä on konna”.

Demokratian kehittäminen on tietysti se varsinainen tavoite, joka pitää pystyä myymään niin, että sen hyöty näkyy myös julkiselle toimijalle itselleen. Pelkkä hyökkäys ei riitä. Tällä sektorilla avoimuuden hyödyntämiseen on vain taivas rajana, mutta syntyykö siitä tekijöille liiketoimintaa?

Myyntiargumentteja kunnanisiä varten

Kunnan virkamiehet ja poliitikot kaipaavat tietojohtamiseen uudenlaista näkökulmaa. Ulkoisten tietokantojen yhdistäminen kunnan sisäisiin operatiivisiin sovelluksiin voisi terästää kuntajohtajan tilannekuvaa ja avata tiedon tosiaikaisuuteen kokonaan uuden näkökulman. Tämä taas voi poikia toiminnan ja prosessien tehostamista, mikä on helposti kustannuksissa mitattavissa. Raha on paras myyntiargumentti.

Avoimen datan uudet tavat rouhia tiedon sisältöä laajentavat mahdollisuuksia. Kuntauudistuksen ollessa kiihkeimmillään näiden tekniikoiden yksi vahvuus voisi olla eri kuntien tietovarantojen yhdistäminen ja yhdenmukaistaminen. Vertailut perustuisivat faktaan, eivät tunteeseen.

Potentiaalia avoimen tiedon hyödyntämiseen kunnissa on kaikilla toimialoilla. Helpoin aloitus löytyy asianhallinnasta, päätöksentekoprosesseista, kuntademokratiasta ja teknisestä toimesta. Myös koulutus ja kulttuuri ovat pullollaan avointa ja kiinnostavaa tietoa. Suurin tarve on terveydenhuollossa, mutta se vaatii hieman tarkemman alkupohdinnan tietosuojan vuoksi.

Paljon on jo tekeillä

Suomessa on menossa yksittäisiä projekteja ja avattuja tietokantoja jo kosolti. Niistä löytyy listaa www.suomi.fi -sivuilta. Ne ovat kuitenkin hyvin yksittäisiä pikku piikkejä itse aiheeseen. Pitäisi malttaa ottaa kokonaisnäkemys haltuun ja rakentaa yleispäteviä ratkaisuja ja tuotteita. Nuoret, avoimuuden jo syntyessään omaksuneet tekijät, ovat valmiit verkostoina kokoamaan parhaat ideat ja ratkaisumallit. Antakaa palaa.

Open Knowledge Foundation on jo askel oikeaan suuntaan. Tunnuslauseensa on ”Me olemme Suomi” ja ensimmäinen kansallinen Meetup marraskuussa keräsi melko joukon osaajia ja aiheesta kiinnostuneita. Vanhempana miehenä pyörin porukoissa ja nautin tekemisen meiningistä ja tunnelmasta. Aion sukeltaa avoimeen dataan yhä syvemmälle.

Yksi toive minulla on. Tehdään yhdessä avoimesta datasta demokratian uusi kivijalka, mutta myös kannattavaa liiketoimintaa!

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Projektipäällikkö on unelmien ammatti

Poikkesin projektipäivillä. Osallistujamäärä, 900 henkilöä, todistaa yhä projektinhallinnan tärkeyttä. Yleinen käsityshän on, että varsinkin it-projekti epäonnistuu aina. Se myöhästyy, maksaa maltaita, ei vastaa käyttäjän odotuksia ja on täynnä virheitä.

Käsitys on väärä. Kyllä se onnistuu, jos halutaan, asiakkaan ja toimittajan jouhealla yhteistyöllä. Avainasema on hyvällä projektipäälliköllä, jolle annan tässä käytännön toimiin muutaman vinkin.

On selviä merkkejä, joihin pitää reagoida ajoissa

Jos projektipäällikkö ryhmältään tilannetta kysyessä saa vastauksen ”Projekti on muuten valmis, mutta pari pikku juttua on kesken”, on se paha hälytysmerkki. Näitä paria pikku juttua olen etsinyt 40 vuotta, enkä vielä ole löytänyt. Ne pitää kaivaa heti esiin vaikka talikolla.

”Kaikki on kunnossa, mutta dokumentit ovat tekemättä”. Taas vireä projektipäällikkö herää ja oivaltaa, että ollaan menossa metsään. Viimeistään ylläpitovaiheessa ollaan takuulla lirissä. Jotain on tehtävä nopeasti.

”Projekti menee oikein hyvin, eilen saatiin värimaailma sovittua”. Tämä on nettipainotteisten toteutusten valomerkki. Herää epäilys, onko muoto tärkeämpi kuin sisältö. Pitää skarpata.

Pahin oire on kuitenkin toteamus ”Asiakas on tyhmä ja vaatimusmäärittely on tehty päin peetä”. Nyt on katastrofi lähellä. Ei asiakas ole koskaan tyhmä, jos meiltä on homman tilannut. On asennekasvatuksen paikka.

Projektipäällikkö on asiakkaan strateginen kumppani

Asiakas ja toimittaja ovat yhteistyökumppaneita, joiden päätavoite on kehittää porukalla asiakkaan toimintaa ja palveluita. Asiakas ei enää kyykytä projektipäällikköä, jos tämä kuuntelee asiakasta ja ymmärtää sekä puhuu liiketoiminnan kieltä. Asiakas ei osta kolmikirjaimisia lyhenteitä eikä tekniikkaa, vaan itselleen ratkaisua. Tietokone ei korvaa ihmistä. Hyvä toimittaja ei tuotettaan tuputa.

Projektipäällikkö saattaa olla ensimmäinen ihminen vuosiin, joka kuuntelee asiakkaan vastuuhenkilöä. Silloin kannattaa olla pelkkänä korvana. Ollaan jo hyvässä suhteessa, jos yhdessä pohditaan lapset, koulut ja harrastukset. Sinä päivänä, kun asiakas avaa henkilökohtaiset ongelmansa, joita varmasti riittää, projektipäällikkö voi olla varma luottamuksellisen asiakassuhteen synnystä. Sitä etuoikeutta ei saa käyttää väärin hyväkseen. Projekti kulkee.

Hyvä valmentaja valitsee oikeat pelipaikat ja roolit kentällä

IT-projekti muistuttaa jalkapalloa. Perinteisesti lihavin pannaan maaliin, suoraviivaisin luunkovaksi pakiksi, pitkät kolhot toppareiksi, lommoposkiset keskikentälle ravaamaan ja juuri linnasta päässyt keskushyökkääjäksi, koska hän ei pelkää ketään.

Samat periaatteet sopivat IT-projektiin. Tekninen huippuguru, jota ei uskalla asiakkaan luo edes päästää, on se maalintekijä, joka ratkoo hädän tulleen pahatkin pulmat. Keskikentälle valikoituu syöttötaitoiset asiakasrajapinnan hallitsijat, joilla on sielussa kentän kokonaisnäkemys. Takalinjassa ovat työmyyrät, jotka itseään säästämättä puristavat homman purkkiin niin, ettei oma pää soi. Vasempana pakkina luutii projektisihteeri. Liian usein projektipäällikkö joutuu maalivahdiksi noukkimaan pahat ylänurkat, vaikka oikea paikka olisi kentän laidalla puku päällä valmentajana. Sieltä näkee kunnolla koko kentän, jotta voi tehdä vaihtoja ja taktisia muutoksia.

Asiakassuhde voi olla pienestä kiinni

Hienovarainen projektipäällikkö tietää rajansa ja välttää herkkiä aiheita. Tampereella hän ei uhoa paikallisottelun jälkeen koskaan oman seuransa voitosta, vastapuolella istuu 50 prosentin todennäköisyydellä henkilö, joka on vasta toipumassa tappiosta. Uskonnosta ei pidä vitsailla.

Vaikka inhoaisi itse golfia, pitää innostua valtavasti huoneen nurkassa seisovasta bagista ja hankkia seuraavaan palaveriin riittävät perustiedot lajista. Hyvä projektipäällikkö uhrautuu tarvittaessa.

Saunaillat ovat usein projektin vaa´an kieli. Projektin vetäjä pitää huolen, ettei asiakasta loukata tai motata kuokkaan, tiukka projektiaikataulu kun saattaa kiristää tunteita löylyn jälkeen. Tämän tavoitteen saavuttamiseen auttaa paljon se, että projektipäällikkö kestää virvokkeita hieman muita paremmin.

Hyvällä projektipäälliköllä on lämmin sydän ja herkät korvat

Hyvällä projektipäälliköllä on inhimillinen kosketus asiakkaaseen ja projektiryhmään. Hän kuuntelee asiakasta, on aidosti kehittämässä asiakkaan kanssa tämän toimintaa. Hän puhuu suomea ja uskaltaa tehdä päätökset ajoissa. Ihmiset sen projektin rakentavat.

Kaikesta huolimatta, asiakkaaseen ei saa rakastua. Projekti menee silloin varmasti kuralle ja seurauksena voi olla jopa elinikäinen vankeus.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Minä sitten nautin tuosta tietohallintolaista

Olen pitänyt lakimiehiä pikkutarkkoina ja lakeja tylsinä. Jalkapallojoukkueen valmentajana ohjaan varatuomarin tylysti vasemman pakin tontille. Lakia on toki pakko noudattaa, mutta luovaa innovaatiota pykälistä on vaikea kaivaa.

Mieleni muuttui, kun kauan odotettu tietohallintolaki valmistui. Sehän on kuin vanhemman konsultin salainen toiveuni, ainakin paperilla. Itse laki on lyhyt ja naseva, mutta liitteet vahvoja aikalaisdokumentteja.

Tietohallintolaki on ollut pari kuukautta voimassa

Laki on ollut voimassa pari kuukautta, mutta varsinainen kickoff tapahtuu aivan näinä päivinä, kun valtiovarainministeriö antaa ohjeet toimeenpanolle ja tulkinnoille.

Pidän peukkua rajusti pystyssä. Etukäteen tulleen tiedotteen mukaan tietohallintolaissa säädetään mekanismeista ja toimivallasta, joilla yhteentoimivuus toteutetaan julkisessa hallinnossa. Käytännössä julkisen hallinnon viranomaiselle tulee kolme keskeistä velvoitetta, viranomaisten tulee:

Suunnitella ja kuvata tietohallintonsa julkisen hallinnon tietohallinnon kokonaisarkkitehtuurin mukaisesti.

Nyt isketään oikeaan kohtaan. Kokonaisuus on päässyt unohtumaan ja mielenkiinto eri toimijoilla sekä toimittajilla on keskittynyt toimija- ja toimialakohtaisiin toteutuksiin. Tämä on johtanut kohtuuttomaan sovellusten määrään ja niiden hallinnan mahdottomuuteen.

Kokonaisarkkitehtuurin kuvaukset ovat hyvin pitkällä. Ne eivät ole täysin valmiit, mutta aivan riittäviä kokonaisuuksien ja liittymien kuvaamiseen. Pelkkä arkkitehtuuri ei riitä, myös sen hallintamalli on tärkeä. Unohtaa ei sovi, että kokonaisarkkitehtuurissa on neljä osaa. Toiminto, tieto, tietojärjestelmä ja teknologia ovat neljä kovaa teetä. Kokonaisarkkitehtuurin toteuttaminen vaatii myös asiakkaalta paljon. Onneksi se on vain raakaa työtä.

Noudattaa tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä sekä toimialakohtaisia kuvauksia ja määrityksiä, joiden sisältö määritellään asetuksissa.

Suljetut tietokannat ovat olleet riesanamme julkisissa tietojärjestelmissä. Sujuvia palveluja on vaikea toteuttaa, jos tiedot ovat lukon takana tai hajallaan. Avoimien rajapintojen tulisi olla tänä päivänä itsestään selviä. Laki ei kuitenkaan peitä sitä totuutta, ettei master datan eli ydintiedon haltuunotto vuosikymmenten vapaan putoamisen jälkeen ole helppo nakki. Suomi on pieni maa ja yhteisiä rekisterejä on päästävä hyödyntämään kunnolla.

Laki toimii suljettujen kantojen purkinavaajana. Ehkä vihdoin kuntakenttäkin aukeaa kokonaisvaltaisten ”kohdusta hautaan” – palvelujen tehokkaaseen toteuttamiseen.

Ottaa käyttöön sellaisia sähköisen asioinnin ja hallinnon tukipalveluja, jotka luovat edellytykset yhteentoimivuudelle.

Nyt toivottavasti loppuu yksittäisten pienten nettitoteutusten roiskiminen. Palveluiden elinkaari ja asiakkuuden hallinta saavutetaan vain yhtenäisten ja ajantasaisten tietojen pohjalta. Katto voidaan rakentaa pitäväksi vasta, kun perusta on kunnollinen ja terve. Näin saadaan myös kustannukset kuriin.

Jotkut vanhat tietojärjestelmät ovat tulleet tiensä päähän. Niiden tappolista on yksi tärkeä tehtävä, kaikkea vanhaa ei kannata edes yrittää uudistaa. Myös räjäyttämiselle on oltava mahdollisuus.

Kauppatorilla lokakuussa 2005 lensi lokki päätäni hipoen

Unelma kokonaisvaltaisesta lähestymisestä julkisen it-sektorin tietoviidakkoon syttyi itselläni Helsingin Kauppatorilla syksyllä 2005. Se tapahtui osaltani ensimmäisen SixPack-kaupunkien tietohallintojohtajien kokouksen jälkeen.

Yritysmaailmasta juuri tulleena ihmettelin sitä sekavuutta, joka kentällä vallitsi. Laista en osannut unelmoida, suunnitelmallisuus ja edes jonkinlainen järjen käyttö olivat vain kuvitelmissa.

Onneksi en ollut tuskan kanssa yksin ja pikku hiljaa useiden toimijoiden yhteistyönä ollaan tämän haaveen satulinnan portailla. Kuusi vuotta, mutta ei suotta.

Laki kanssani syntynyt toivottavasti jälkeheni jää

Nyt varmaan moni ajattelee, että ”Ei tästä mitään tule, ei ole ennenkään tullut”. Tulee siitä, jos kerrankin puhalletaan yhteen hiileen koko julkisella sektorilla. Suomen pelastamisestahan tässä on kysymys. Hoidetaan homma porukalla. Itse laki ei ratkaise mitään, vaan sen tavoitteisiin pyrkiminen. Liitteet puhuvat. Vihdoin on aika tehdä jotakin konkreettista.

Muutosvastarinta ei saa ottaa niskalenkkiä urheista yrittäjistä. Laki vaatii johtoa ja yhdenmukaista toimintamallia, minkä uskon saavan julkistuksensa lähipäivinä. Konsultit ympäri maata ovat jo tehneet myynti-iskuja lain toteuttamisen tiimoilla. Kenttä vaatii nyt vahvan johdon ja koordinaation, ettei hyvä yritys karkaa käsistä.

Minä uskon tietohallintolain ja sen liitteiden voimaan. Voin todeta kuin Kiviojan Vikki Pohjantähdessä: ”Jumalauta, minä nautin tuosta tietohallintolaista”.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Julkisen sektorin it-diktaattori kirvoitti kielet

Viimeksi tuli leikittyä ajatuksella julkisen hallinnon it-diktatuurista. Kommentteja on tullut eri suunnilta niin paljon, että vastailen kaikkeen kuulemaani kootusti.

Ilahduttavaa oli, että kannustustakin tuli. Se ei ole julkisella sektorilla lainkaan tavallista. Kiitos siitä. Taas jaksaa.

”Tietohallinnon ja tietotekniikan kehittäminen on tärkein keino julkisen sektorin vaikuttavuuden ja tuottavuuden kehittämiseen.”

Tähän väitteeseeni uskon yhä rajusti.

Ankarasta vastuksesta huolimatta kuntauudistus toivottavasti etenee ja sen onnistumisen edellytyksenä ovat toimivat tietohallinnolliset ja tekniset ratkaisut, joilla toimintojen päällekkäisyys ja sujuvammat integroidut palvelut voidaan toteuttaa.

Julkinen sektori on vuosia jäljessä yritysmaailmaa siinä, miten toimintoja ja palveluja kehitetään.

Raha on pakottanut yritykset ottamaan tietohallinnon vakavasti tärkeimpänä kehitystoimena liiketoiminnan edistämiseen. Nyt vihdoin ollaan julkisella puolella samassa tilanteessa.

Perinteisestä tukitoiminnosta syntyy väkisin keskeinen kehityksen tukijalka.

Julkinen sektori kaipaa visionääristä ja rohkeaa johtajuutta

Diktaattoreja on ollut kuulemma ennenkin ja huonosti on kaikille käynyt.

Julkisen sektorin johtaminen ei ole helppoa. Henkilökohtaiset intrigit ja valtapeli vaikuttavat taustalla vahvasti. Yritysmaailmasta tuttu ketterä johtaminen hyytyy sisäisiin palavereihin ja komiteoihin. Kahvia kuluu.

Rakenteiden avaaminen ja uudistaminen tuo väkisin uutta läpinäkyvyyttä, toivottavasti.

Visiottomuudesta puhuttiin useassa kommentissa. On niin turvallista toimia kuten aina ennenkin, kun on vanhat tutut kaverit ympärillä.

Yrityselämässä kunnostautuneet johtajat eivät helposti julkiselle puolelle hairahdu, tämä byrokratian ja jäykkyyden pelko pitää purkaa.

Hyviä ajureita on, ei muuta kuin toteuttamaan

Lailla ei voi pakottaa hyviin it-ratkaisuihin. Voimaan tullut tietohallintolaki antaa kuitenkin hyviä eväitä.

Lain yleisesite (www.yhteentoimivuus.fi) kokonaisarkkitehtuurin tukemana on kuin it-ammattilaisen toiveuni. Siinä annetaan selvät raamit julkisille toimijoille, miten pitää toimia ja mistä löytyy etenemiselle pohjat ja ohjeet.

Käytännössä julkisen hallinnon viranomaiselle tulee laista kolme keskeistä velvoitetta:

1. Suunnitella ja kuvata tietohallintonsa julkisen hallinnon tietohallinnon kokonaisarkkitehtuurin mukaisesti.
2. Noudattaa tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä sekä toimialakohtaisia kuvauksia ja määrityksiä, joiden sisältö määritellään asetuksissa.
3. Ottaa käyttöön sellaisia sähköisen asioinnin ja hallinnon tukipalveluja, jotka luovat edellytykset yhteentoimivuudelle.

Siinä on kaikki tarpeellinen sanottu. Nyt johtajuutta peliin, niin ei tarvitse enää muuta kuin tehdä ja toteuttaa, yhteistyössä. Annetaan palaa.

Hankintalaki ei ole yksin syyllinen

Hankintalaki ei ole yksin syyllinen vaikeuksiin, jos tarjouspyyntö on epäselvä, puutteellinen tai vaatimuksiltaan kohtuuton. Vaatimusmäärittely eli tarjouksen kohteen kuvaaminen ei ole kansanhuvia, se vaatii kovaa osaamista asiakkaan puolelta.

Muuttuva maailma tekee sen, ettei jäädytettyä määrittelymappia enää ole olemassa. Joustavuutta puolin ja toisin vaaditaan.

Eniten julkisissa hankinnoissa pännii hinnan merkittävä osuus. Halvalla pitää saada, vaikka tulos olisi hakusessa. Päivähinnat eivät merkitse mitään, jos päiviä on liikaa. Kertolasku on armoton.

Puitesopimuksissa usein pelkkä tuntihinta ratkaisee voittajan, kun taas tulevan projektin menestys riippuu siitä, millainen tekijäsakki ovesta sisään lopulta astuu.

Laadulla on tekijänsä, ja työn tehokkuus ei katso kalenteriaikaa. Joku tekee tunnissa sen, mitä toinen tahkoaa viikon.

Kuntauudistuksen kannattaja olen vahvasti

Ankarasta vastuksesta huolimatta kuntauudistus toivottavasti etenee ja sen onnistumisen edellytyksenä ovat toimivat tietotekniset ja tietohallinnolliset ratkaisut, joilla toimintojen päällekkäisyys ja sujuvammat integroidut palvelut voidaan vihdoin toteuttaa.

Olen vahva kuntauudistuksen kannattaja. Pahaa tekee lukea niitä tunnepohjaisia kirjoituksia, joita media on nyt pullollaan. Nauramme Kreikan tavalle hoidella asioitaan, mutta tuntuu joskus siltä, että samanlaista pellossa elämistä harrastamme itsekin julkisella saralla. Kun rahat loppuvat, niin pakko siihen köyhyyteen on joskus herätä.

Iso kunta ei välttämättä ole paha susi. Yhteinen palvelujen kehittäminen on organisaatiorakennetta tärkeämpi.

Työpaikkojen menetystä pelätään, mutta hallittu eläköityminen on kunnissa ratkaisu pulmaan, ja se vaatii toiminnan ja prosessien hiomista. Palvelujen katoamista kuulutetaan, mutta miten sellainen voi kadota, jota muutenkaan ei juuri ole.

Avoimuus on herkkä asia ja ulkoistaminen vielä enemmän

Avoimuus on herkkä asia, mutta totta ja tätä päivää. Nyt vaan pitää edetä avoimin mielin kohti avoimia rajapintoja, avointa arkkitehtuuria, avointa tietoa ja avointa mieltä. Maailma on avoin ja ihana paikka. Kaadetaan turhat muurit.

Ulkoistaminen ei ole automaattinen keino asiantilan parantamiseen. Kukaan ei tänään kuitenkaan osaa kaikkea. Toteutus kannattaa tilata sieltä, missä asiat parhaiten hallitaan. Töitä ei pidä ohjata monopoleihin, vaan toimiviin verkostoihin.

Asiantuntijatyötä ei voi tehdä virkamiehen asenteella, se vaatii kyseisen alueen ammattilaisen ja tekemisen meiningin.

Hymyä kyynelten läpi

Joku kirjoittaja ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun seuraa julkisia it-toteutuksia.

Näinä ankeina VR-aikoina toteamus on aiheellinen. Minä silti hymyilen salaa ilosta, koska ihon alla on kutina siitä, että Suomesta tulee vielä sivistynyt ja kilpailukykyinen yhteiskunta, mutta johtajuus siihen tarvitaan.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Saisinpa olla julkisen sektorin it-diktaattori

Muutama vuosi sitten toimiessani Tampereen kaupungin tietohallintojohtajana vierailin ensi kertaa Turussa. Kun istuin neuvottelupöytään, pisti vihainen ampiainen takapuoleen todella kipeän laakin. Paikallinen kollega totesi kylmän rauhallisesti: ”Sillä on ihan varmaan TPS:n paita päällä”.

Silloin aloin epäillä, että yhteistyö julkisella sektorilla eri toimijoiden välillä sisältää haasteita.

Turun kanssa syntyi mainio yhteispeli, mutta laajemmassa mittakaavassa tehtävä on tuntunut joskus mahdottomalta. Siksipä päätin unelmoida tilanteesta, jossa olisin koko Suomen julkisen IT-kentän itsevaltias diktaattori. Uuden hallitusohjelman tukemana päätin seuraavaa. Julistukseni Suomelle olisi:

”Tietohallinnon ja tietotekniikan kehittäminen on tärkein keino julkisen sektorin vaikuttavuuden ja tuottavuuden kehittämiseen.”

Pieni keskitetty organisaatio saisi kaiken päätösvallan

Valtiovarainministeriö on sopiva paikka JulkIT-yksikölle, mutta myös kehittämisen ja päätösten yksinvalta maan osalta pitäisi keskittää. Rahat olisivat yhdessä kukkarossa. Näin päästäisiin päällekkäisistä ratkaisuista kohti yhteistä tavoitetta, joka pohjautuisi jo hyvin rakennettuihin kokonaisarkkitehtuurin ja ydintietojen määrittelyihin. Nyt kaivataan tekemistä, ja se tilattaisiin markkinoiden parhailta osaajilta. Valtio ja kunnat olisivat tasapuolisesti mukana.

Hyviä tietohallinnon päätöksiä ei voi tehdä äänestämällä, sivistynyt itsevaltias tukijoukkoineen saisi uutta potkua päätösten vitkauteen. Organisaation koko ei ole ratkaiseva. Ottaisin tuekseni myös asiantuntijaryhmän, joka koostuu vain yritysmaailman nuorista lupauksista. Ryhmä suuntaisi rohkeasti katseet myös ulkomaille, miksi muka pitäisi tehdä kaikki itse täällä pienessä pohjoisen valtiossa. Terveydenhuolto olisi erityisen tutkailun alla.

Kuntauudistukseen panostaisin täysillä

Kuntauudistuksesta ollaan monta mieltä. Jos halutaan selvitä tulevaisuuden leikkauksista ja rahapulasta, se on vain tehtävä. Yhteisillä sähköisillä asiointiratkaisuilla ja tukitoimilla päästään pitkälle, jos vain yhteinen sävel löytyy. Tekniikasta homma ei ole kiinni. Valtion ja kuntien tietohallinnon tavoitteissa ei ole ristiriitaa.

Tietohallinnollisesti kunnat kaipaavat keskitettyä toimijaa ja edunvalvojaa. Kentän omistama Kuntien Tiera -yhtiö voisi sellainen olla, jos se malttaa pysyä tilaajan roolissa eikä lähde kilpailemaan tuottajien markkinoilla. Diktaattori hoitaisi pois heti tämänkin pulman.

Hankintalaki joutaisi heti remonttiin

En ole vielä tavannut ketään, joka kehuisi nykyistä hankintalakia. Varmistaisin muutoksilla sen, että tarjouskilpailun voittaisi kokonaistaloudellisesti ja laadullisesti paras ratkaisu, ei se toimija, joka osaa pelata parhaan päivähinnan kertomatta, montako niitä tarvitaan.

Avoimuus on asia, mihin nykyisessä konkurssissa tulisi kääntää huomio. Kun avoimuudesta puhutaan, on sitten kyseessä lähdekoodi, arkkitehtuuri, rajapinnat tai data, pitäisi kaikkien keskusteluun osallistuvien kulkea tunteen paljastuskoneen läpi. Vain asialinjalla olevat päästettäisiin sisään neuvotteluun. Jostain syystä avoimuus on herkkä asia.

Kaiken takana ovat kuitenkin ihmiset

Homma ei kulje, jos työnteko on kurjaa ja tylsää. Olosuhteisiin panostaisin rajusti. Veisin työryhmäni pois tunkkaisista virastohuoneista avokonttoriin ja pakottaisin heidät tekemään ainakin yhden etäpäivän viikossa. Suunnittelutyö laiturin nokassa avaa kummasti uusia näkökulmia.

Tietohallinto on tahtolaji ja asenne on tärkeä. Sen parantaminen vaatisi alkuun myös hieman kuria. Jos kuulisin työntekijöiltä lausahdukset ”On niin kiire, etten ehdi tehdä mitään”, ”Sori, en voi tulla, meillä on sisäinen palaveri” tai ”Miksei voida tehdä niin kuin aina ennenkin?”, niin paukahtaisi heti kirjallinen huomautus ja kolmesta sellaisesta siirto arkistonhoitoon olisi selvä.

Miten diktaattorille lopulta kävisi

Näillä ajatuksilla hankkisin niin paljon vihamiehiä, että urani voisi jäädä lyhyeksi. Silti kannattaisi yrittää edes, koska jotain tarttisi tehdä. Nyt tarvitaan johtamista ja rohkeita tekoja.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Kesäloma ilman tietokonetta: uhka vai mahdollisuus?

Vanhempi neuvonantaja otti muutaman neuvoa-antavan ja alkoi miettiä, voiko edes kesälomalla elää ilman tietokonetta, kännykkää, sähköpostia ja facebookia.

Ajatus oli vaivannut häntä pitkään ja niinpä sitä piti kokeilla. Pääsikö hän irti pahasta riippuvuudestaan sähköisiin viestimiin?

Eka viikko: kalteva torni ja vieroitusoireet uimarannalla

Tamperetta on kohdannut taivaan lahja: Ryanair lentää halvalla kuin Vilenin Sulo yli kymmeneen Euroopan kohteeseen. Uusinta linjaa Pisaan oli pakko kokeilla heti ensimmäisellä lomaviikolla.

Tietokoneen jätin siis kotiin ja päätin olla käyttämättä kännykkää sähköpostin ja netin selailuun. Äänettömälle kytketty puhelin saisi riittää. Ensimmäinen houkutus pyörtää päätös tuli jo Pisan kentällä, kun heti koneen saavuttua maan pinnalle alkoivat kännyt helistä alkusoittoaan ja viestejä pukkasi joka riviin. Pysyin kuitenkin kovana: minähän en joutavien viestien perässä kesällä säntäile.

Torni oli kalteva, katsoi sitä miten päin vain ja Italian rento ilmapiiri loitonsi minua tietokoneista. Uimarannalla jouten maatessa iski kuitenkin paniikki. Kaivataanko minua jossakin, onko työrintamalla paineita, onko FB:ssä jotain kiintoisaa? Olenko menettämässä jotakin tärkeää?

Jalkani kaivoivat hiekkaa epätoivoisesti. Niinpä etsin kännykän ja sorruin kaikkiin netin houkutuksiin ja sähköpostin käyttöön. Operaattori muistutti pian kasvavasta laskusta, mutta se ei päätäni kääntänyt. Minä surffasin ja laineet liplattivat. Pettymyksekseni suuri maailma ei minua juurikaan ollut kaivannut.

Toinen viikko: musiikkiterapiaa

Kotiin palatessa liityin heti lentokentällä kännyn vinguttajien joukkoon ja tunsin itseni tasavertaiseksi muiden kanssa. Päätin kuitenkin ryhdistäytyä, kun tiedossa oli festariviikko. Musiikki auttaisi minua varmasti tavoitteessani.

Alku meni hyvin, mutta Beach Boysin ikääntynyt solisti yritti pilata tunnelman keksimällä, että hitaan biisin kynttilämeren voi korvata kuulijoiden kännyköiden valoilla. Homma meni täysin pieleen, koska ilta-aurinko porotti kännyjä tiukemmin. Myhäilin hiljaa luonnonvoimien voitolle tekniikasta.

Porissa oli tarkoitus hiljentyä nauttimaan vanhojen herrojen klassikoista. Istuimme puupenkkien ahtaudessa ja joka puolella soi, nimittäin puhelimet. Naapurit kytkivät koko suvun ilmaiseksi musiikkinautintoon puheluillaan: ”Hei kuuntele, täällä on Tomppa Jones livenä!” Suomalainen ei myöskään puhu kännykkään ihan hiljaa festivaaleillakaan. Miten olen vuosia sitten pystynyt käymään jatseilla ilman sähköisiä välineitä?

Bajamaja-jono oli pitkä. Kun pääsin paikalleni pyöreään, avoimeen yhteisöpömpeliin, huomasin muiden ukkojen puhuvan siinä samalla kännykkään. Otin kainalosta sadeviittakäärön ja mölisin jotain siihen, kun en halunnut erottua porukasta. Kahden käden tekniikka ei ollut vielä hallussani, ja viitta putosi keltaiseen kitaan. Onneksi ei ollut oikeaa puhelinta mukana.

Kolmas viikko: kirjat tuovat lohtua

Kolmas viikko vierähti kesämökillä. Nettiriippuvuus on vienyt ajan kunnon kirjallisuuden läpikäynniltä. Nyt siihen oli lepotuolissa hyvä tilaisuus. Olin varannut mukaan muutaman rästiin jääneen aidon paperikirjan.

Nautin vihdoin elämästä. Tarinat kuljettivat minua maasta toiseen ja pulahdukset järveen toivat mukavan säväyksen juonen käänteisiin. Viidennen kirjan kohdalla iski yllätys: kirjan päähenkilö oli nettiriippuvainen ja säntäili sähköpostinsa kimppuun kuin hauki kaislikossa.

Huono omatunto palasi. Olenko jäänyt jotain paitsi, kaivataanko minua, onko työasioissa tulipalo? En saanut rauhaa, joten otin auton ja ajoin Euran kirjaston yleiselle nettipäätteelle. Jonoa ei ollut, koska kaikilla oli mukana omat koneet – paitsi minulla, tietoyhteiskunnan petturilla.

Kävin postit ja nettipalstat läpi raivokkaalla vauhdilla. Olin samalla iloinen ja pettynyt tuloksesta. Kaikki asiat pystyi ihan hyvin hoitamaan loman loputtua. FB-kaverit olivat lähinnä terassilla tai rannalla.

Neljäs ja viimeinen viikko: rauha, viimein!

Kiitos Euran mainiolle kirjastolle, joka lopulta sai minut uskomaan, että elää voi tänäänkin ilman teknisiä vempaimia. Viimeisen lomaviikon luin kaikessa rauhassa, pyöräilin hiljaisissa metsissä hirviä ja lintuja bongaillen. Saunoimme porukalla ja nautimme punaviiniä.

Elämä ilman tietokonetta otti koville, mutta onnistui lopulta.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Erp-viisaus: muutaman pysähdyksen taktiikka

Julkisen sektorin tietohallinto on murroksessa ja kovassa vauhdissa. Se on hyvä, kunhan ei sorruta vauhtisokeuteen tai jäädä peräti lähtöviivalle piiputtavan koneen kanssa, erilaisen polttoaineen kauppiaita kun on liikkeellä riesaksi asti. Monella taholla mietitään etenemistä hitaalla ja varovaisella usean pysähdyksen taktiikalla, toisilla on mielessä täräyttää samoilla renkailla ruutulipulle.

Mikä hemmetin kunta-erppi?

Kuntien kehityksestä kannan erityistä huolta. Kaikkien mielestä jotain pitää tehdä, jotta tiukasta budjetista selvitään ja silti palvelut paranevat. Kauhukuvissa saapuu paikalle myyntimies, joka perinteiseen tapaan syljettyään ensin kylmään parsakeittoon myy kunnan talousjohtajalle erpin. Erp, erp, mikä hemmetin erp, ihmettelee talousjohtaja, ja on ihmeissään eteen lyödyistä argumenteista. On meinaan sellaiset rätingit, ettei oikeastaan voi olla ostamatta.

Enterprise resource planning, yrityksen resurssien suunnittelu. Siinähän on jo vaaran paikka, mikä yritys muka kunta on? Sehän sellainen vasta onkin, ja lisäksi oikein monialayritys, siksi sen suunnittelutoiminta ja johtaminen eroaa useimmista yrityksistä. Se on nimittäin paljon vaativampaa ja vaikeampaa.

Sana suunnittelu on erittäin tärkeä. Hyvä johtaja katsoo eteenpäin, ei peräpeiliin. Tässä kunnat jäävät rata-ajossa komeasti yritysten jalkoihin. Renkaan kuluminen pitää ennakoida, ei vaan todeta.

Toiminnan ohjaus monialayrityksissä - siis myös kunnissa

Kunta on monialayritys, joka hoitaa sairaita, kouluttaa kuntalaisia, rakentaa teitä ja taloja, hoitaa sosiaalisia asioita ja yrittää hallitusti tehdä päätöksiä kuntalaisten eduksi. Näitä kaikkia tarpeita ei yhdellä erpillä hevillä hoideta. Jaan usein ”kuntaerpin” kolmeen osaan. Kokonaisuuden kattaa koko kunnan toiminnan ohjaus, jonka osina ovat hallinnon ohjaus ja tuotannon ohjaus.

Tuotannon ohjaus on sirpaleista ja hajallaan

Tuotannon ohjaus on todellista arkipäivän johtamista ja suunnittelua. Siinä pitää olla menoa ja meininkiä, moottorin pärinää.

Suurin osa julkisista palveluista kohdistuu näihin toimintoihin ja tietojärjestelmiin. Potilashallinto, oppilashallinto, sosiaalitoimi, varhaiskasvatus, rakentaminen ja ympäristötoimi ovat perinteisesti omissa järjestelmissään, ja näiden integraatio kunnan toiminnan ohjaukseen on eteenpäin katsomisen avainsana. On seurattava ennustettavuutta ja vaikuttavuutta, ei vain kustannuksia. Erpin keskeinen osio, asiakkuuden hallinta, on kunnissa useassa eri tuotannon järjestelmässä. Asiakkaan elinkaari on saatava hallintaan.

Hallinnon ohjaus on helpoin tapaus

Tähän sarkaan istuu perinteinen erp-ajattelu parhaiten. Talous- ja henkilöstöhallinto sekä palkat ovat perusmunat, jotka usein kuuluvat samaan koriin kuin esimerkiksi materiaalihallinto, toimittajien hallinta ja laskutus.

Henkilöstöhallinnon tietojärjestelmät ovat avainasemassa, kun mietitään tukitoimia johtamiseen ja henkilöstön tyytyväisyyteen. Sen arvoa on paatuneen myyntimiehen vaikea perustella, mutta se on vain uskottava. Ihminen on tietokonetta tärkeämpi.

Eikä siinä vielä kaikki

Jos ajatellaan ison kaupungin virastotaloa, sen toiminnan ohjaus on pitkälle dokumenttien eli asioiden hallintaa.

Arkipäivän tärkeitä erppejä ovat intranet ja sähköposti, sosiaalinen mediakin entistä enemmän. Niiden hallinta ja integraatio, jos mitkä, kuuluvat kunnan toiminnan ohjaukseen.

Tietojohtaminen kuuluu myös joukkoon

Jotta kuntaa pystyisi johtamaan ajantasaisesti ja tulevaisuuden karikkoja vältellen, pitäisi kaikki nämä osaset saada tiedolla johtamisen eli raportoinnin, kuten ennen vanhaan sanottiin, piiriin. Johtaja tarvitsee ajantasaisen tilannekuvan, missä juuri nyt tällä hetkellä mennään ja miltä seuraavat kuukaudet ja vuodetkin näyttävät. Kyllä ne kustannuksetkin pitää toki tietää, mutta se on helppo nakki kaikkeen muuhun verrattuna.

Tästä pääsenkin sopivasti lempiaiheeseeni. Jotta voisi puhua sujuvasta kunnan toiminnan ohjauksesta, pitää kokonaisarkkitehtuurin olla hallinnassa. Perustan pitää olla kunnossa ja valtavaa toimintakenttää pitää katsoa ylhäältä, ei sänkitasolta. Myös ydintiedon hallinta eli Master Data Management pitää olla toimivaa.

Ensin pitää laittaa tiedon pohja suunnitelmallisesti kuntoon, sitten vasta ostaa erppi, jos sitä nyt sitten enää perinteisessä mielessä tarvitaan. Suosittelen muutaman pysähdyksen taktiikkaa.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Master datan myrsky syntyy vesilasissakin

Master data on kuuma aihe. Siitä puhutaan paljon, mutta monet ovat aidosti ymmällään siitä, mistä kumman mestaritiedosta oikein kohkataan.

Aiheen suomentaminen ja rautalangaksi vääntö ei ole ihan helppoa. Master datan toimivuus on silti merkittävä selkäranka yrityksen liiketoiminnalle ja julkisen sektorin palvelutoiminnalle.

Mikä se sellainen master data oikein on?

Master datalla on monia suomennoksia. Puhutaan kuvaavasti yrityksen tai toimijan ydintiedosta.

Perustieto on vielä maanläheisempi termi. Hurjimmat puhuvat rohkeasti liiketoimintakriittisestä tiedosta. Se korostaa mukavasti asian suurta merkitystä. Itse olen valinnut käyttöön termin ydintieto.

Tiedon laatu vaikuttaa suoraan liiketoiminnan tulokseen ja palvelun laatuun. Siksi ydintiedon määrittely on tärkeä osa kokonaisarkkitehtuuria.

Se on otettava vakavasti ja se vaatii hellyyttä sekä huolenpitoa. Tiedon hallinnan prosessi on viilattava kuntoon ja vastuut määriteltävä. Tähän seikkaan panostaa mdm-toiminto eli master data management.

Master dataa tulee johtaa kokonaisvaltaisesti. Ydintieto ei saa karata käsistä.

Myyntijärjestelmien ongelmat ovat perinteisiä

Myynnin ja markkinoinnin järjestelmissä ongelma on perin tuttu. Asiakastietokantoja yrityksessä on useita, pahimmillaan joka myyntimiehen excel-taulukossa omansa.

Niiden yhdistäminen estää useiden tarjousten tekemisen samalle asiakkaalle ja tilauskannan seuranta on oleellisesti helpompaa. Asiakas ei saa montaa kutsua kesällä Porin jazzeille. Laskutuksen reklamaatiot vähenevät.

Keskitetyssä asiakaskannassa taas saattaa sama asiakas esiintyä useampaan kertaan. Joistakin puuttuu avaintietoja tai ne ovat ajan myötä rispaantuneet.

Niiden yhdistäminen ja korjaaminen jälkeenpäin vaatii usein käsityötä ja on työläs harmonisoinnin kohde. Prosessin ja ydintiedon määrittely on ajoissa tehtävä kunnolla ja ammattimaisesti.

Oli siinä toimitusjohtaja ihmeissään

Vikkelä toimittaja oli myynyt asiakkuudenhallinnanjärjestelmän tutulle toimitusjohtajalle. Hän oli ihastunut erityisesti ominaisuuteen, joka tallensi asiakkaan harrastukset tietokantaan. Nyt olisi helppoa syksyllä kutsua kaikki golfin harrastajat pomon nimikkoturnaukseen, toimitusjohtaja ajatteli.

Kun kutsun aika tuli, raportti näytti silti tyhjää. Sihteeri vakuutti syyttömyyttään. Myyntimiehet totesivat tylysti: ”Me vaan myydään, ei me keretä syöttelemään kantaan joutavia”.

Prosessi ei siis toiminut. Oli unohtunut määritellä se tärkeä ydintieto: asiakkaan harrastukset.

Kuntakentän erityisongelmat

Viime vuosina esiin ovat nousseet ongelmat kuntien tietojärjestelmien kehittämisessä. Eri toimialojen sovellukset integroituvat erittäin huonosti.

Erityisesti kuntalaisten perustietojen ja palvelutietojen kohdalla suurin ongelma on ydintiedon hallinnassa. Samat asiat ja tiedot ovat moneen kertaan eri tietokannoissa, joiden historia ja elinkaari ovat hyvin erilaisia. Viite-eheydet ja sitä myötä yhteinen sävel ovat pahasti hukassa.

Kuntien tietokantojen liittämisessä valtion vastaaviin on myös haastetta yllin kyllin. Valtion kokonaisarkkitehtuuri on nämä karikot kartoittanut ja toivoa sopii, että lähivuosina kansallinen tilanne paranee oleellisesti. Tehtävä ei ole helppo ja vaatii toimittajiltakin uudenlaista asennetta ja vastuunottoa.

Ydintietoa on monessa paikassa

Ydintietoa on monessa paikassa. Tyypillinen master datan ongelma on käyttöoikeuksien hallinnassa. Käyttäjätunnuksia riittää ja salasanoja unohtuu. Erilaiset koodistot ja tilikartat eivät ole standardeja saman toimialankaan sisällä.

Asioista puhutaan eri merkityksin ja käsitteiden yhtenäinen määrittely onkin osa ydintiedon hallintaa. Kuinka monella eri tavalla esimerkiksi sanat liittymä tai palvelu voidaan käsittää.

Myös erilaisten jakelulistojen rämettyminen ja nettisivujen yhteystietojen yli-ikäisyys ovat arkipäivän master data -ongelmia, koska niiden hallintaprosessi on usein irrallaan varsinaisten perustietojen ylläpitoprosessista.

Maailman pienin mdm-sekaannus

Master data -myrsky saadaan aikaan vesilasissakin. Todella perinteinen vääntö syntyy siitä, pidetäänkö henkilökunnan palkkatieto yllä palkkajärjestelmän puolella vai onko se henkilöstöhallinnon järjestelmän ydintietoa.

Kaksi vahvaa toimihenkilöä mittelevät vallasta ja päätyvät ratkaisuun, jossa tietoja pidetään yllä molemmissa. Päivityksiä tehdään sitten jonkin sortin liittymällä kahteen suuntaan ja maailman pienin mdm-ongelma on syntynyt.

Ratkaisu ongelmaan ei ole tekninen, vaan vahvasti toiminnan johtamisen puolella. Ydintiedon on oltava johdon sydäntä lähellä.

Ydintiedon hallinta on ydinprosessi

Tiedolla johtamisen ja raportoinnin kannalta ydintiedon merkitys on ratkaiseva. Sen hallintaan pitää panostaa johtoryhmän tasolla ja tiedon vastuut on määriteltävä.

Toimittajien kannalta katsottuna tämän sektorin hallitsija on voittajien puolella. Ydintietoon kannattaa panostaa.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Insinööri, lue ainakin nämä!

Minulta kysytään usein, miten pääsee sisään tietotekniikka-alan myyttiseen maailmaan. Onhan niitä oppikirjoja olemassa, mutta joskus tuntuu, että seuraavilla perusteoksilla pärjää ihan hyvin.

Hermann Hesse: Lasihelmipeli

Tietokoneen syvin olemus on kerrottu jo vuonna 1943 valmistuneessa klassikossa. Siinä luostariin eristäytynyt lahko pelaa illat joutessaan peliä, joka simuloi ympäröivän maailman toimintaa. Teos on ilmiselvä perusinfrastruktuurin oppikirja ja samalla siinä oppii elämän perusasioita. Johtavana lankana voi pitää sitä, että tietokone on ihmistä varten, ei toisin päin. Pidän Lasihelmipeliä ensimmäisenä toimivana tietokoneena.

Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Tarina Macondon kylästä on oiva oppipolku toimivaan projektinhallintaan. Sadan vuoden epätoivoinen taistelu banaaniyhtiöitä vastaan muistuttaa kovasti it-projektien problematiikkaa. Erilaisten sattumusten kautta päästään kuitenkin lopulta odotettuun lopputulokseen, kun sukuun syntyy saparolla varustettu perillinen. Buendian perheenjäsenten nimet ovat yhtä sekavia kuin alan kolmikirjaimiset lyhenteet.

Franz Kafka: Oikeusjuttu

Jos on saanut tarpeekseen julkisen sektorin kilpailutuksista ja hankintalain mutkikkaista pykälistä, helpottaa Oikeusjutun lukeminen kummasti. Pankin prokuristi Josef K joutuu henkisiin murskajaisiin byrokratian rattaissa. Tämän kokemuksen jälkeen tarjouskynä luistaa jälleen liukkaasti. Kirja sopii terapiana myös kaikille virkamiehille.

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Meiltä tietotekniikan ammattilaisilta peräänkuulutetaan jatkuvaa uudistumista. Terävä innovaatio pitäisi polkaista esiin joka aamu. Hyytyy sitä ihminen vähemmästäkin. Sen tuskan keskelle tuo lievityksen mielikuvituksen mestari Kuhmon Lentiirasta. Ajatus on hiirihaukka. Huovisen luontoa liippaava kieli rentouttaa asiantuntijan luovuuden lähteille.

John Steinbeck: Ystävyyden talo

Työilmapiirin kireys heikentää viihtyvyyttä ja pudottaa työn tuottavuutta. Työ alkaa harmittaa. Varsinkin esimiehille on syytä suositella Dannyn taloa, joka huokuu suloisuutta ja riemua. Työnteon pitää olla hauskaa ja työkaverikin on ihminen. Silloin varmasti saa, kun itsekin jotain antaa.

John Irving: Ystäväni Owen Meany

Tietojärjestelmäprojektit ovat yhteistyötä. Siinä tarvitaan toisen tukemista. Ryhmätyön pitää kestää oudoimmatkin oliot. Owen Meany opettaa sen taidon. Irvingiltä löytyy toinenkin alan oppikirja. Kaikille vikamiehille ja takapäivystäjille suositellaan teosta ”Kunnes löydän sinut”. Kirjailija löytää isänsä liki 900 sivun punnerruksen jälkeen, ja se touhu muistuttaa kiusallisen toimintahäiriön ratkaisemista.

Albert Camus: Sivullinen

Dokumentaation kanssa painitaan alalla aina. Se jätetään viime tippaan, ja ammattilainen tekee siitä tuotoksesta liian yksityiskohtaisen. Camus näyttää, miten pääsee nobelistiksi ohuella teoksella tarkkailemalla asiaa sivusta ja kirjaamalla vain oleellisen viiltävän tarkalla lauseella. Maalivahti Albertilla on myös kuolematon ajatus: ”Kaiken minkä tiedän elämästä, olen oppinut jalkapallosta”. Sekin ajatus kantaa pitkälle.

Hannu Salama: Juhannustanssit

Kunnon projekti päätetään reippaasti saunaillassa. Salama näyttää mallia, miten päätöskaronkassa voi tyhjentää päänsä. Meille sulkeutuneille it-ihmisille tekee oikein hyvää pistää välillä ranttaliksi.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Nyt on näytön paikka

Kuntien it-palvelukeskuksen, Kuntien Tieran, tarjousaika kunnille meni umpeen maaliskuun lopussa. Hinta, eli euro kuntalaista kohden, houkutteli mukaan asiakasomistajiksi viime tiedon mukaan 191 kuntaa ja 30 kuntayhtymää. Sen laskennallinen väestöpeitto on yli 46 prosenttia. Se lienee yllätys kaikille meille, jotka olimme Sitrassa käynnistämässä ajatusta.

Toisaalta se on todiste siitä sosiaalisesta tilauksesta, mikä tietohallinnon yhteistyölle on kentällä pitkään piillyt. Nyt alkaa Tieralla sitten se vaikein vaihe, näyttöjen ja lupausten lunastamisen aika.

Onneksi ei syntynyt sentään yhtä monopolia

Puolet Suomesta on siis nyt Tieran takana. Ulkona ovat kuitenkin muutamat suuret kaupungit. Tämä on varmaan ihan hyvä ratkaisu, koska näin vältytään yhden monopolin tieltä. Lisäksi näillä suurilla on jo varsin valmiit tietohallintostrategiat ja toimintasuunnitelmat, jotka sparraavat ja osittain tasoittavat mukavasti Tierankin tietä.

Kolmantena ryhmänä ovat sitten pienemmät Tieran ulkopuolelle jääneet kunnat, joilla tarpeet ovat kuitenkin hyvin samanlaiset tieralaisten kanssa.

Puitesopimustoimittajat on myös valittu

Tiera pisti liikettä toimittajakenttään ja kilpailutti puitesopimukset neljään eri kategoriaan. Kokonaistoimituksiin valittiin viisi toimittajaa samoin kuin tietohallinnon ja toimintaprosessien kehittämiseen. Suunnittelu- ja määrittelypalveluihin sekä ohjelmointi-, integrointi- ja testauspalveluihin valittiin isompi otos: kumpaankin mahtui 15 toimittajaa.

Kiinnostava ja iso tarjouskilpailu synnytti verkostoja ja yhteistyöryhmiä. Eri osa-alueiden osaajat muodostivat ryhmittymiä, jotka osallistuivat kilpailuun yhteisellä tarjouksella. Tämä uusi toimintamalli oli tervetullut ja poiki myös muutamia valintoja Tieran listalle. Kahdessa jälkimmäisessä sarjassa on joukossa mukana myös runsaasti uusia, pieniä ja ketteriä toimijoita.

Tuntihinta ei välttämättä kuvaa laatua

Julkisissa hankinnoissa on vieläkin virastomaista tylyyttä ja kylmyyttä. Tämä ei ole Tieran vika. Vanhana it-miehenä saan aina näppylöitä kun vertaillaan tuntihintoja, kertolaskussa kun on kaksi tekijää, kertoja ja kerrottava.

Tuntihinta ei kerro mitään, vaan se, paljonko työtä tehdään. It-alalla jos jossakin on huikeat erot siinä, mitä tunnilla saa. Pakko on hyväksyä, ettei oikein muuta vertailuperiaatetta hintaan ole, mutta tässä on se paikka, joka saattaa vuotaa.

Toinen vaikea asia tarjouskilpailuissa on laadun määrittely paperilla tai excel-taulukossa. It-hommat ovat niin ihmisistä kiinni, että tekijöitä näkemättä voi tehdä karkean virhearvion. Toisaalta on kohtuuton vaatimus, että kaikki pääsisivät raadin eteen esittäytymään.

Uskon Tierankin tehneet kovassa paineessa hyvät päätökset. Laadun ja tuntihinnan ristiriita on totta niin kauan, kun ihmiset tekevät it-työtä.

Pulma on sekin, että saadakseen ensimmäisen julkisen referenssinsä, pitää usein pohjalla olla lukuisia julkisia referenssejä. Siitä voi sitten kukin repiä oman huumorinsa.

Kärkihankkeet pääsevät pian vauhtiin

Valinnat ovat nyt tehty ja niillä mennään. Kärkihankkeet pääsevät toivottavasti pian vauhtiin.

Omistajien toivelistan yläpäässä on terveydenhuollon palvelujen ja perustietojärjestelmien sähköisen asioinnin kehittäminen. Toivottavasti kansallisen tason koordinointi pelaa niin hyvin, etteivät Tieran ulkopuolelle jääneet tee kovin kilpailevia ratkaisuja.

Tärkeää on myös talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmäkehitys, kuten myös asianhallinnan ja tiedolla ohjaamisen kehittäminen. Paineita on myös keskitetyn käyttövaltuushallinnan, yhteisöllisten työkalujen ja tuottavuuden parantamisen suhteen.

Haasteita Tieralla on paljon, mutta yhteistyö takaa onnistumisen. Muistakaa pysyä tilaajan ja järjestäjän roolissa, älkää ryhtykö tuottajaksi.

En voi kuin toivottaa kaikkea hyvää tämän Kalevalan hahmon seikkailuille korkean teknologian parissa. Onnea matkaan, Tiera!

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Tietotekniikka-ala on rakkautta täynnä

Kun pitkään on it-alalla toiminut, vastaan on tullut väkisin suuria rakkauksia. Niille ei ole mahtanut mitään, vaan ne ovat vieneet mennessään ja palaavat mieleen kauniina muistoina kiikkustuolissa.

Vaikka puhunkin tietysti nyt ohjelmistotuotteista, jotka ovat tehneet minuun suurimman vaikutuksen, ne tuntuvat joskus saavan ihmisen sielun ja hahmon.

Cics on kaiken tapahtumankäsittelyn äiti

Iso ja paha IBM istutti minuun ensimmäisen suuren rakkauden. Törmäsin siihen Postipankissa 70-luvun puolivälin jälkeen. Sillä korvattiin itse käsin tehty transaktio-monitori. Se ahmi tapahtumia sisäänsä kuin aamumuroja ja piti niiden eheydestä tarkan huolen.

Opin sanan thread elämänlangallisen merkityksen, ja cics pelasti meidät assembler-gurut monilta huolimattomuusvirheiltä, jotka tunkivat ikävästi uniin. Jos pankin vielä lapsenkengissä astellut päätetyöskentely kaatui kesken päivän, siitä ei selvinnyt pelkillä nuhteilla.

Cics elää yhä vahvasti ja on näyttänyt tietä monille myöhemmille suurten tapahtumamäärien toteutuksille. Kun kaksi vanhaa Cics-mestaria tapaavat, löytyy yhteinen sävel nopeasti. Laulumme on tietysti ”(Get your kicks on) Route 66”.

Oracle vei sydämen 80-luvulla

Jo yliopistolla sai hyvän pohjan tietokantasuunnittelun teoriasta. Osaamista ei vain tahtonut päästä soveltamaan käytäntöön. Indeksoidut peräkkäistiedostot tuntuivat tylsiltä ja harmailta kuin kulunut magneettinauha. Maailma kuitenkin avautui, kun ensin verkkorakenteiset tietokannat ja heti perään relaatiokannat olivat tuotantokelpoisia.

Tietokannan suunnittelu on taidetta samoin kuin jalkapallon hyökkäyskuvio. Hyvä tietokannan suunnittelija on aina palkkansa arvoinen. Huonoja kantoja kun on maailma täynnä. Hyvä tietomalli pelkistää yrityksen toiminnan selkeästi.

Kyllä tietokannan suorituskyvyn virittäminen saa onnenkyyneleet karskimmankin it-gurun villapaidan hihaan. Oracleen ihastuin joskus 80-luvulla.

Oliokannat uhkasivat mokata hienon taiteenlajin, mutta onneksi järki voitti. Silti olen hieman huolestunut siitä, että terveen tietokannan merkitys tietojärjestelmän suunnittelun ja toteutuksen kulmakivenä on jäänyt taas teknisemmän hömpötyksen jalkoihin.

Transaktioiden smokki eli Tuxedo

Vanha cics-mies heräsi uuteen intoon, kun 90-luvun alussa kuului kummia. Unix-ympäristöön oli rakennettu puuttuva monitori tapahtumankäsittelyä hallitsemaan. Tämä transaktioiden smokki eli tuxedo kääri vallattomat prosessit järjestykseen takin liepeiden alle. Parasta oli kuitenkin sen mukanaan tuoma uusi arkkitehtuurimalli, kolmitasoinen tapahtumankäsittely, jota voidaan pitää nykyisen palvelukeskeisen arkkitehtuurin esi-isänä. Olin jälleen kerran myyty.

Arkkitehtuurin perusajatus oli erottaa käyttöliittymä, ohjelmalogiikka sekä tietokannan käsittely toisistaan. Se luopui napanuoraisesta ajattelusta työaseman ja tietovaraston välillä sekä mahdollisti näin eri toimittajien tuotteiden avoimemman yhteensovituksen.

Kun maailman tuxedo-käyttäjät olivat ensi kertaa koolla Lontoossa, meitä oli paikalla 50. Kolme vuotta myöhemmin puhuttiin jo tuhansista, kun seikkailimme illat Bourbon Streetillä.

Bea otti sitten ajatuksen ja tuotteen omakseen. Siitä syntyi pian menestystarina. Taas miestä vietiin.

Tietotekniikka astelee kohti asiakkaan toimintamallin kehittämistä

Palvelukeskeinen arkkitehtuuri eli soa oli enää askeleen päässä. Yritysmaailma oivalsi ensin, että tietotekniikan tarkoitus on tukea liiketoimintaa ja olla mukana sen keskipisteessä, rakennuksen pohjana. Ryhdyttiin puhumaan yritys- tai kokonaisarkkitehtuurista, ja sehän iski jälleen kerran suoraan sydämeen.

Myös julkinen sektori alkoi herätä, ja samat ajatukset sopivat myös sinne. Arkkitehtuurin keskeinen alue ydintiedon hallintaan, master data management, sai pian erityishuomioni. Hänen kanssaan seurustelen tällä hetkellä vakavasti ja päivittäin. Se onkin yksi vaikeimmista morsiamista.

Avoimuus ja yhteisöllisyys jakavat sydäntä

Kukaan ei voi enää pitää rakastaan vain itsellään. Avoimuus ja yhteisöllisyys ovat avainsana kiintymyksen ja joskus myös sen aiheuttaman tuskan jakamiseen. Tämän sulhaspojan lyhenne on oss, ja sekin kuuluu, luonteestaan johtuen varsin platonisena, läheisteni listaan.

Siinä ne olivat, it-ammattilaisen suuret rakkaudet: cics, oracle, tuxedo, bea, soa, mdm ja oss. Kuulostaa tylsältä, mutta on kyllä kaikkea muuta. Mikähän tulee seuraavaksi ?

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Mitä, bloggaajalla on kerrankin positiivista asiaa?

Me blogistit, pakinoitsijat ja kolumnistit olemme mestareita löytämään vikoja. Olemme surutta valmiit pilkkaamaan asiakkaita, toimittajia ja kavereitakin. Sivaltelemme sukille kaikkea liikkuvaa.

Koska ikkunan takana tulee lunta niin, ettei ikkunasta valonpilkahdusta näy, ryhdyin etsimään poikkeuksellisesti iloa. Onko it-alalla tapahtunut jotain positiivista? Onko minulle niin rakas julkinen sektori nytkähtänyt johonkin suuntaan?

Kuntien palvelukeskus etenee kalevalaisin voimin

Kuntien it-palvelukeskuksen KPK-ICT Oy -nimihirviö korvataan uudella ja paremmalla. Yhtiö on nyt Tiera, yksi Kalevalan myyttisistä hahmoista. Lapsuudesta muistan samalla nimellä varustetut asfalttijyrät. Nekin hoitivat hyvin hommansa.

On hieno nähdä, että jo vuosia tuntemamme tuska kuntien tietojärjestelmien tilasta on tuottanut tulosta. Sitra on tehnyt perustyönsä ja kuntien täysin omistama yhtiö vastaa nyt haasteisiin, joita on riittävästi. Ensimmäiset tarjouspyynnöt ovat ulkona ja pyrkivät oikeaan suuntaan.

Tiera peräänkuuluttaa yhteistyötä kuntien välillä ja etsii avoimia ratkaisuja vanhojen siilojen sijaan. Toimittajakenttä on upeasti hyväksynyt pienen vallankumouksen. Tästä tulee vielä jotakin suurta.

Potilashallinnossa uusia tuulia ulkomailta

Luin potilastietojärjestelmiä käsittelevän Sirius-raportin, jonka ovat laatineet yliopistosairaalat, Sitra ynnä konsultit. Olin pudota jakkaralta. Ja putosinkin. Raportti on ihana.

Vuosia on epäilty, että löytyykö maailmalta Suomeenkin sopivia järjestelmiä potilashallintoon. Kun olen asian laitaa kysellyt, vastaus on ollut, että meillä on täällä niin erilaiset lait ja kun on tuo Kelakin tuossa – ja niin edespäin.

Löytyihän niitä järjestelmiä, kun oikein haettiin. Halukkuutta löytyy niiden suomettamiseenkin. Maksavathan ne toki maltaita, mutta niin maksaa nykytilakin. Jatkoselvitykset ehdokkaista kannattaa ilman muuta tehdä, kun kerrankin on vaihtoehtoja.

Arkkitehtuuri toimii neljällä kovalla teellä

Talossa pitää olla vankka perusta. Tietojärjestelmissä se tarkoittaa tervettä kokonaisarkkitehtuuria.

Idea on mennyt hienosti perille, ja sekä valtio että kuntakenttä ovat todella pitkällä pohjarakenteen määrittelyssä. Tulokset ovat yhdensuuntaiset, ja toivottavasti pian tuleva tietohallintolaki (kaverien kesken yhteentoimivuuslaki) suorastaan vaatii järkevän ja yhteisen kokonaisarkkitehtuurin noudattamista.

Neljä teetä ovat siis vihdoin kasassa. Toiminnot, tieto, tietojärjestelmät ja teknologia pinotaan samaan kokonaisuuteen. Toimiva integraatio mahdollistaa tehokkaan prosessien ja palvelujen kehityksen. Kunhan ydintieto saadaan vielä määriteltyä ja keskitettyä oikein, voimme huoahtaa hetken. Tieto kulkee.

Avoimuus soljuu sisään ja lämmittää

Seminaareissa korostetaan avoimuutta: avoin arkkitehtuuri, avoin data, avoimet rajapinnat. Se on musiikkia korville. Tulevaisuus näyttää hyvältä, koska myös parjatut isot it-talot ovat täysillä mukana rintamassa.

Kun terveydenhuoltolakikin muuttanee tiedonvälityksessä oletusarvona olevan kiellon suostumukseksi, alkaa olo tuntua epätodelliselta. Tekijöistä tulevaisuus ei ainakaan jää kiinni, osaamisen taso maassa kyllä riittää. Heinolassakin jyrää.

Hyvältä näyttää ja tuntuu. Tietohallinto on nousemassa julkisella sektorilla sille kuuluvalle paikalle. Lumisade ulkona ei enää mieltä paina. Aurinkokin pilkistää. Kevät tulee. Tämä onni on totta.

Teppo Sulonen on it-konsultti, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Mikä niissä it-projekteissa oikein aina mättää?

Aina ne pieleen menee – näin kertoo tarina it-projekteista kansan suussa. Moni on onnistunutkin, mutta alan möhläykset ovat yleensä sitä mittaluokkaa, että tuska lienee aito.

Syitä olen miettinyt vuosia. Tässä muutama.

Kaikki mikä kiiltää

Tekniikan ihannointi on perinteinen synti. Toteutuksen tulos on ehkä nykyaikainen, virtaviivainen ja kiiltää viimeisen päälle, mutta ei vastaa asiakkaan odotuksia.

Siinä sitten porukalla mietitään, onko myyntimies luvannut tyhmyyttään liikaa vai onko projektipäällikkö ollut liian kokematon. Toimittaja pitää kiinni sopimuksista, vetoaa työmäärän täyttyneen aikaa sitten ja tarjoaa ongelmaan oikaisua huikealla lisätyötarjouksella. Asiakas ihmettelee ja tilaa pakon edessä.

Asiakas ei ymmärtänyt yhtään mitään, sanoo toimittaja

Tämä selitys pyörii mystisen vaatimusmäärittelyn ympärillä. Ammoin suurella vaivalla kasattu määritysmappi ei olekaan yhtä maata lopputuotteen kanssa. On helppoa syyttää kiirettä, resurssipulaa ja asiakkaan velttoilua. Viimeiseen asti piilotetaan, etteivät toimittajan gurut olleet mappia lukeneetkaan, heillä kun oli jo maailman paras tuote takataskussa.

Tietokannan suorituskyvyn viilaaminen on paljon hauskempaa kuin asiakkaan toimintamallin tonkiminen ja syvä ymmärtäminen. Eihän sitä koulussakaan opetettu.

Sopimustekniikka ei saa olla kangistava tekijä

Perinteinen toimitussopimus kytkee projektin tavoitteen kuuluisaan vaatimusmäärittelyyn kirjattuun sisältöön ja aikatauluun. Molemmat ovat tärkeitä asioita, mutta kiistatilanteessa epämääräisiä ja johtavat selittelykierteeseen.

Palvelutasoissa jaksetaan yhäkin vääntää siitä, mikä on palvelinten käytettävyys, millaiset ovat vastausajat ja montako virhettä koodissa saa olla tuhatta komentoa kohti. Näiden seikkojen pitäisi nykyisellä pilvikaudella olla itsestäänselvyyksiä. Eihän henkilöautoa ostettaessakaan kirjata tilaukseen erikseen sitä, että pyöriä on neljä ja ne oikeasti pyörivät.

Projektipäällikkö on asiakkaan asialla

Projektin kämmäys ei yleensä ole kiinni tekniikasta tai menetelmistä. Laatusertifikaatti ei auta, jos sitä ei noudateta. Projektipäällikkö on yhä se kunkku, jonka taidot ja ominaisuudet ratkaisevat suuren osan tuloksesta. Hyvä projektin vetäjä on palkkansa ansainnut.

Hyvä projektipäällikkö on asiakkaan asialla. Hän on valmentaja, joka sijoittaa oikeat pelaajat vaadituille pelipaikoille ja uskaltaa käyttää tarvittaessa sekä vilttiä että siirtolistaa. Hän kuuntelee asiakasta ja ennen kaikkea ymmärtää tämän liiketoimet perinpohjin.

Innostuneella johtajuudella hän tartuttaa saman suunnan porukkaansa. Nousu mestaruussarjaan on lähellä. Hänen katseensa on tunti-ilmoitusten yläpuolella. Perinteinen toimittajan konsultti kun on sitoutettu usein vain yhteen asiaan, laskutettavien tuntien määrän täyttymiseen. Se tavoite ei asiakasta tyydytä. Häntä kiinnostaa oma toimintansa ja sen kehittäminen hankitun tietojärjestelmän avulla.

Jos it-toimittaja sitoutuisikin asiakkaan liiketoiminnan tavoitteisiin

Sitoutumisen tasoa on nostettava, jotta toimittajan ja asiakkaan näkemykset kohtaisivat paremmin. Tähän suuntaan on toki edetty varsinkin yrityspuolella, mutta julkisen puolen hankkeet laahaavat armotta perässä.

Toimittajan tulisi sitoutua rohkeasti siihen, että asiakkaan myynti paranee tietyllä tahdilla tarjotun järjestelmän avulla. Luvataan asiakaspalveluun rakennetun sovelluksen lyhentävän jonotusaikoja toivottuun tasoon. Sitoudutaan myös siihen, että prosessien palveluaikojen tavoitteet eivät jää toimittajan puolelta kiinni. Itsepalveluasteen kohoaminen on yksi lupaus, mihin toimittaja voisi tarttua.

Hypätään aidan yli asiakkaan liiketoiminnan kentälle!

Vanha asiakas on paras asiakas

Esimerkkejä on vaikka millä mitalla. Vain mielikuvitus on rajana ja ne kaikki tulisi toteuttaa asiakkaan ehdoilla.

Kaikki nämä toimet tuovat toimittajan sisälle asiakkaan toiminnan kehitykseen. Se kai tietotekniikan tarkoitus onkin – kehittää asiakkaan toimia. Tätä kautta toteutuu helpoimmin myös jokaisen it-johtajan motto: ”Vanha asiakas on paras asiakas, ei entinen”.

Monet kokeneet toimijat pitänevät näitä ajatuksia idealistisina ja mahdottomina. Olen ehkä uneksija, mutta en ole onneksi ainoa. Näin totesi Lennonkin aikoinaan. Rohkeasti vaan.

Teppo Sulonen on Sitran vanhempi neuvonantaja, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin

Kuntakentän laidalta

Päivätansseista feisbuukkiin

”Emme me tarvitse sosiaalista mediaa, olemme isänmaallinen yritys”, totesi eräs johtaja saatuaan tarjouksen some-strategian rakentamisesta.

Väärinkäsitykset ovat kommunikoinnin arkipäivää, mutta eihän somessa, tai mitä termiä nyt halutaankin käyttää, mitään uutta ole. Savumerkit ja päivätanssit ovat myös yhteisöllisyyden ilmentymiä. Ihmisellä on ikävä toisen luo, ja jos tekniikka siinä pulmassa auttaa, niin hyvä.

On sitä osattu ennenkin

Opettelimme yhteisöllisyyttä Nokia Datassa jo 80-luvun keskivaiheilla. Projektin nimi oli Smail, ja sähköposti sekä keskustelupalstat olivat keskeisessä roolissa.

Tutut ilmiöt ponnahtivat heti esiin. Oli muutosvastarintaa ja vähättelyä. Täysin tuppisuuna pidetty työtoveri paljastui puikkoihin päästyään verbaalivirtuoosiksi, joka pisti firman asiat rajusti hetkessä järjestykseen ja asteli sitten sanattomana käytävän reunaa hipoen kahvia hakemaan.

Eräs ujo kaverini taas oivalsi sähköisen median voiman omalla tavallaan. Naisseuraa kartelleesta nuoresta miehestä kasvoi runohurmaaja, jolta ei koskaan kumppaneita puuttunut. Moni yritti perässä samaa, mutta sanat eivät rimmanneet, vaikka rivejä riitti. Sisällöllä on merkitystä.

Mikä meitä todella kiinnostaa?

Suosituin keskustelupalsta oli Nokia Datassakin tietysti ”Viinit ja herkut”. Aina se kunnon juoru tylsät työasiat voittaa.

Sitä puolta se somekin on pullollaan, mutta jos se pelastaa elämän tylsyydeltä ja antaa potkua työntekoon, niin siitä vaan. Jos on nimittäin pahalla päällä, pieni piipahdus Facebookiin auttaa. Sieltä löytyy aina joku valonpilkahdus kaamokseen. FB on iloinen asia, se on elämää täynnä.

Todellinen voima on vielä hyödyntämättä

Yritysmaailma ja julkinen sektori etsivät tapaansa hyödyntää somea. Vain mielikuvitus on rajana sosiaalisen median käytölle myynnin ja markkinoinnin tehostamisessa, ja julkisten palvelujen kehitys suorastaan huutaa yhteisöllisyyttä tuekseen.

Sosiaalinen media vaatii työkalupohjaisen lähestymisen sijaan kokonaisvaltaista strategiaa, joka syntyy arkipäivän liiketoiminnan tarkastelun kautta. Sen aika on nyt.

Vielä tulee se päivä, jolloin yritysjohtaja ylpeänä toteaa: ”Käytämme sosiaalista mediaa, koska olemme isänmaallinen yritys”.

Teppo Sulonen on Sitran vanhempi neuvonantaja, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin

Kuntakentän laidalta

Kuntakentän Ocean's Elevenistä eteenpäin

Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa, mikä Kuntien Palvelukeskuksen (KPK) nimi tulee olemaan. Avoin nimikilpailu on päättynyt ja toivottavasti voittava ehdotus kuvastaa sen avoimuutta, lennokkuutta ja suurta sydäntä.

KPK:n tarkoituksena on virtaviivaistaa kuntasektorin tietohallinnon prosesseja ja järjestelmiä. Sitra on jo siirtänyt vastuun KPK:n toiminnasta kahdelle osakeyhtiölle, joista toinen keskittyy tietohallintoon ja toinen taloushallintoon.

Varsinainen toiminta alkaa nyt vuodenvaihteessa, ja joulukuun alussa kaikille toimittajille kerrotaan yhteisessä tilaisuudessa suunnitelmat ja tavoitteet, niin lyhyet kuin pitkätkin. Siellä kohtaa Suomen it-kerma. Kahviakin tarjotaan.

Monille tämä Sitran Kuntaohjelman käyntiin pukkaama hanke on tullut yllätyksenä. Sen tausta on kuitenkin oletettua pidempi.

Ei niitä juttuja ihan hetkessä keksitty

Ensimmäisiä yhteistyön siemeniä kohtasin yli viisi sitten, kun kuuden suurimman kaupungin (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu) tietohallintojohtajat kokoontuivat. Tapaaminen laajeni kymmeneen suurimpaan, kun mukaan tulivat Kuopio, Jyväskylä, Lahti ja Pori. Kouvola täydensi kerhon Ocean´s Eleveniksi.

Alun perin kokoontumiset olivat hyvin tuotantokeskeisiä. Varsinainen tietohallinto oli vahvasti toimittajien varassa, ja suuri osa tietoteknistä tuotantotyötä taas kaupungeilla, siis juuri päinvastoin kuin luulisi. Laskettiin kovasti tco-lukuja, mutta lopulta päädyttiin aina siihen, ettei vertailukelpoisia saati oikeita tuloksia saatu millään kasaan.

En muutenkaan usko, että kun lasketaan toimijan it-kustannusten määrä jaettuna omien työasemien lukumäärällä, saataisiin kuva siitä, millä tasolla ovat esimerkiksi kuntalaisille tarjotut asiointipalvelut. Se alkoi kiinnostaa meitä, joten käänsimme katseen kohti kuntalaisten palveluja. Kahvit juotiin nopeasti ja ryhdyttiin hommiin.

KuntaIT näytti tietä mallikelpoisesti

Siitä on jo yli neljä vuotta, kun valtiovarainministeriö lähti rakentamaan yhteisiä ratkaisuja isojen kaupunkien kanssa. Tavoite on ollut tehdä yhdessä tietohallinnollisia ratkaisuja, joita perinteisesti on tehty erikseen ja eri tavoin.

Mainio yhteistyö toimii yhä. On syntynyt komea kuntien kokonaisarkkitehtuurimalli sekä yhteisiä komponentteja asiakkuuden hallintaan (ASPA-projekti), sähköiseen asiointiin (Kohti Kumppanuutta) ja tukipalveluihin. Lisäksi prosessipankki kokoaa kuntakentän parhaat käytännöt yhteen. Sitra tuli mukaan kaksi vuotta sitten jalostamaan toimintaa osakeyhtiöajatuksella ja laajemmalla yhteistyöllä toimittajien suuntaan.

Toimittajat ovat jatkossa avainasemassa, rohkeasti mukaan

Yhteistyö vaatii itsensä peliin pistämistä. On helppo olla katsomossa arvioimassa, mitähän mokia nuo tunarit taas saavat aikaan. KuntaIT:n projekteissa vastuuta kasattiin kunnille ehkä hieman liikaa.

KPK lähtee puolestaan siitä, että keskitettynä kuntien tietohallintoelimenä se kokoaa parhaat osaajat osaamisverkkoonsa, joka kattaa koko maan. KPK on tilaaja, it-toimittajat tuottajia. KPK on kuntien omistama ja toimii täysin niiden ehdoilla.

Kunnat on tietysti saatava mukaan. Nyt vaan rohkeasti ennakkoluulot pois ja analyysi päälle siitä, mitä hyötyjä KPK-toiminta voisi omalle kunnalle tuottaa! Jos mitään hyvää ei löydy, homman voi reilusti unohtaa. Älä sano ei, jos et tiedä, mistä kieltäydyt.

Muutosvastarintakin voi hiipua, älkää pelätkö

Reilu vuosi sitten kun aloimme ulkoistaa Tampereen kaupungin omaa tietotekniikan tuotantoa, kohtasimme todella rajun muutosvastarinnan. Oli marsseja, provosoivia t-paitoja ja henkilökohtaisia atakkeja. Toisaalta sen ymmärsi, kun kuntapuolella ei olla vielä tällaiseen totuttu.

Nyt kun siirto ulkoiselle toimijalle on toteutunut, luin ilokseni Aamulehdestä, kuinka henkilökunnan edustajat kiittelivät tilannetta, toimittajan toimintaa ja uuden työpaikan tarjoamia aivan uudenlaisia haasteita. Maailma voi muuttua. Kiitos, palautitte sanoillanne uskoni ihmisyyteen.

Teppo Sulonen on Sitran vanhempi neuvonantaja, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

"Älä rakastu asiakkaaseen" ja muut asiakas­suhteen opit

Asiakaslähtöisyys löytyy kaikkien it-yritysten arvoista. Olen miettinyt sen merkitystä usein pitkän urani aikana. Se ei ole mikään helppo nakki. Joskus kauan sitten se tarkoitti sitä, että asiakasta kohdeltiin niin kaltoin, että projektin päättyessä asiakas lähti ja lujaa, jos vain irti pääsi. Ne ajat ovat onneksi menneet.

Asiakaslähtöisyys on kuuntelemista

Meillä it-ihmisillä on tapana ihastua omaan tuotteeseemme. Sen toimivuus, kauneus, väri ja hieno uusi tekniikka ovat niin sykähdyttäviä, että meidän on päästävä todistamaan sen erinomaisuutta heti, kun kahvit on juotu. Tekniset argumentit on hiottu huippuunsa.

Ei asiakas ole meiltä tekniikkaa tai tuotetta ostamassa. Asiakas etsii ratkaisua omiin tarpeisiinsa, joskus jopa ongelmiinsa. Tietotekniikan tehtävä on kehittää asiakkaan liiketoimintaa, palvelua ja prosessia. Asiakkaan tarvetta pitää kuunnella ja etsiä siihen ratkaisuja. Ei saa tuputtaa.

Koulu ei opeta asiakkaan prosessien ja palvelujen ymmärtämistä

Alan koulutus takaa sen, että tekninen osaaminen, menetelmät ja teoria ovat erinomaisesti hallussa, kun työura aukeaa. Asiakasprojektiin pääseminen on usein kulttuurishokki. Kieli on outoa ja tavoitteena ei olekaan ohjelmakoodin korkea laatu vaan yrityksen tai julkisen toimijan toiminnan tehostaminen ja palvelun parantaminen.

Prosessipuolen osaamisen kehittämiseen jo kouluvaiheessa ei taida olla helppoa ratkaisua. Panostaa siihen pitäisi, jotta valmiudet työpaikkaan astuessa olisivat paremmat. Toki kehitystä on tapahtunut tällä saralla huikeasti verrattuna olio-ohjelmoinnin kulta-aikoihin.

Asiakkaan pöydän takana istuu usein yksinäinen ihminen

Yhteiskunnan vauhti on huimaa. Kiireinen yrityksen edustaja nauttii jo siitäkin, että saa puhua hyväsydämiselle kuuntelijalle. Asiakkaan harrastukset, matkat ja elämäntilanne ovat tärkeitä myyntiargumentteja.

Voi olla, että toimittajan edustaja on ensimmäinen ihminen pitkään aikaan, jolle hän sydämensä purkaa. Siinä tilanteessa syntyy pysyvän kauppasuhteen ohella usein myös pitkäaikainen ystävyys. Yhtä asiaa pitää kuitenkin varoa: jos asiakkaaseensa rakastuu, projekti lirahtaa helposti.

Älä hylkää asiakasta netin armoille

Asiakasrajapintaa hoidetaan yrityksessä monella tasolla. Se ei ole vain myyntimiehen murhe. Tukipalveluissa takavuosina tylyin neuvo pulassa olevalle asiakkaalle oli ”kato manuaalista”. ”Kato netistä” hoitaa tänään kai saman asian. Kuuntelu ja sitkeä ratkaisun etsiminen on kullanarvoista liiketoimintaa, bisnestä parhaimmillaan.

30 vuotta sitten jouduin nuorena esimiehenä kiusalliseen tilanteeseen. Alaiseni oli hermostunut asiakkaaseen, joka hänen mielestään toistuvasti kyseli turhia asioita puhelimessa.

Erään puhelun jälkeen meni minuutti, ennen kuin asiakas soitti minulle: ”Mitähän se Heinonen oikein tarkoitti, kun sanoi minua paskapääksi ja löi luurin korvaan?” Mietintäaikaa ei ollut paljon, mutta keksin vastauksen: ”Älä välitä, naapurifirman pomoa se haukkui vielä pahemmin”.

En käyttäisi enää tällaista kikkaa, mutta silloin se laukaisi tilanteen ja loi välillemme vuosia kestäneen ystävyyden.

Asiakas ja it-toimittaja eivät ole vihollisia

Varsinkin julkisella puolella asiakassuhde muistuttaa joskus asemasotaa juoksuhaudoissa. Kuulin kerran erään ostajan ylpeilevän: ”Tehtiin toimittajan kanssa todella hyvä sopimus. Kyllä selvästi näki, kuinka heitä harmitti, kun poistuivat hampaita kiristellen allekirjoitustilaisuudesta”.

Tuo sopimus ei poikinut hyviä tuloksia ja pitkäjänteistä asiakassuhdetta. Luottamus pitää saavuttaa molemmin puolin. Toista osapuolta ei saa kyykyttää. Tietojärjestelmien kehitys vaatii avointa ja pitkäjänteistä yhteistyötä.

Maksava asiakas ei ole koskaan tyhmä. Hän kyllä kuuntelee, jos häntä kuunnellaan.

Teppo Sulonen on Sitran vanhempi neuvonantaja, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin.

Kuntakentän laidalta

Luen sinua kuin avointa lähdekoodia

Avoimuus on kaunis sana. Ihmisluonteeseen liitettynä se kuvaa lähestyttävyyttä, suorasanaisuutta ja suorastaan houkuttelee luokseen. It-alaan kytkettynä termi saattaa aiheuttaa väärinymmärrystä ja painikilpailut saunaillassa.

Avoimuudesta tulee mieleen heti avoin lähdekoodi. Gurut kinaavat siitä, istuuko linux kaikkiin vehkeisiin ja onko OpenOfficessa varmasti kaikki vaadittavat ominaisuudet.

Hurjimmat myyvät ajatuksen asiakkaalle toteamalla ”Kun hankit avointa lähdekoodia, voit itse puukottaa sorsaa”. Kuntakentässä ei halukkaita puukottajia juuri löydy, mitä nyt vähän joskus ohimennen selkään huidellaan.

Tavoite näissä mainituissa lähestymistavoissa on aito ja hyvä, sanoisin jopa avoin.

Avoimuutta on onneksi monenlaista

Minulle, vanhalle atk-veteraanille, avoimuus merkitsee vielä enemmän ja se on muodostunut sydämen asiaksi.

Kuntakentässä olemme jo pitkään rakentaneet tietojärjestelmille uutta perustusta kuntoon ja lattialaatan päälle on noussut muutama kerros itse taloakin. Peruselementti on avoin arkkitehtuuri ja kunnille sopii palvelukeskeinen lähestymistapa. Kuntakentän kokonaisarkkitehtuurin suositus on valmis ja KuntaIT:n sivuilla saatavilla.

Vannomme siis palvelukeskeisen arkkitehtuurin, SOAn, nimiin. Se ei ole mikään uusi juttu, mutta vihdoin täysin valmis vaativiin toteutuksiin. Samaa ajatusta viljeltiin jo 90-luvun alkupuolella, jolloin älyttiin erottaa käyttöliittymä, ohjelmistologiikka ja tietokantapalvelut toisistaan.

Sekään ei ole paljon modulaarista ohjelmointia kummempaa. Tuolloin puhuttiin avoimesta kolmitasoisesta tapahtumankäsittelystä tai komponenttipohjaisesta toteutustekniikasta, olioistakin kuiskailtiin. SOA-nimi toi ajatukselle katu-uskottavuuden. Se toimii kuin Buick.

SOA-pilvet yhteen avoimien rajapintojen avulla

Kuntien lukuisat tietojärjestelmät ovat olleet suljettuja. Itse arkkitehtuuri ei ratkaise mitään, mutta avoimet rajapinnat mahdollistavat eri järjestelmien välisen kommunikaation ja sen, että myös toinen osapuoli pääsee kutsumaan palveluja entisen suljetun ja harmaan vankilamuurin takaa. Tämäkin on jo kuntakentässä totta.

Olen nähnyt unen, että kuntakentän it-kehys muodostuisi joukosta SOA-pilviä eri toimittajien hallinnassa. Nämä keskustelevat yhteisen arkkitehtuurin säännöin avoimin rajapinnoin integraatioalustojen välityksellä niin, että kunnan prosessit ja palvelut integroituvat sujuvasti välittämättä operatiivisen tietojärjestelmän merkistä tai sijainnista.

Se uni ei ollut painajainen vaan vapauttava kokemus. Herätessäni tuntui jopa, että Tappara on seuraava mestari.

Avoimuuden ydin piilee ihmisissä

Edellä mainitut tekniset perusteet mahdollistavat melkoisia kustannussäästöjä ja helpottavat kuntien tietojärjestelmien yhteistä kehitystä sekä ylläpitoa. Se ei ole silti mitään verrattuna varsinaiseen avoimuuden ytimeen, uusiin työtapoihin.

Olen viime vuosina saanut nauttia toimittajien uusista menetelmistä. Yhteisöllisyys, ketteryys ja verkottuminen ovat tehneet oman kokemukseni mukaan it-projekteista siedettävän mittaisia ja hintaisia, ylläpito on saanut uuden merkityksen. Siitä on tullut aitoa kehittämistä yhdessä asiakkaan kanssa. Keskustelu on jatkuvaa, it-guru ei enää katoa viikoiksi piiloon pitkän käytävän perähuoneeseen.

Tämäkään toimintatapa ei sinällään vaadi avointa lähdekoodia, se on kiinni ihmisistä ja toimittajan osastopäällikön asenteista. Toteutustapa voi olla myös lisenssipohjaisiin tuotteisiin perustuva, mikäli kustannustehokkuus ja kehitystyön laatu pystytään takaamaan.

Projektinhallinta on edelleen keskeinen elementti. Avoin ei ole sama kuin ilmainen.

Onko siitä avoimesta lähdekoodista sitten jotain hyötyä?

Älkää hermostuko, on siitä ja paljon. Avoimen yhteistyön verkosto jakaa tietonsa, opettaa, koulii ja luulisi laadun nousevan siitä, kun joutuu jakamaan tuotoksensa kaikkien ihmeteltäväksi. Maailma on jo täynnä vaihtoehtoja vanhoille perustietojärjestelmille ja niiden takana on valtava kehittäjäverkosto.

On turha luulla, että suomalainen koodari vastaa kymmentä ulkomaista ohjelmoijaa. Lisäksi se yhdestoistakin on juuri buutannut koneensa.

Avoimuus on ihana asia.

Teppo Sulonen on Sitran vanhempi neuvonantaja, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin

Kuntakentän laidalta

Kuntien käsijarru on muutosvastarinta

Yritykset olivat 90-luvun alussa samassa tilanteessa kuin kunnat nyt. Konkurssi uhkasi.

Nyt kunnilta loppuvat rahat. Suomi on putoamassa tietoyhteiskunnan vertailutilastoissa kovaa vauhtia kohti Balkanin sarjaa. Nyt on vihdoin oikeasti syytä tehdä jotain.

Kuntia on liian paljon, tällä hetkellä 342, ja lähes kaikilla on hallussaan samaa palvelua tuottavat tietojärjestelmät omana versionaan. Kun järjestelmiä on parikin sataa, ei tuollaista sovellusmassaa kukaan pysty hallitsemaan, saati kehittämään notkeasti.

Kun järjestelmien integraatio on alhaisella tasolla ja avoimet rajapinnat viipyneet aivan liian pitkään, on jouhean sähköisen asioinnin toteuttaminen Suomessa ollut vaikeaa ja kallista.

Toivo paremmasta rakentuu tietohallinnon ratkaisujen varaan. Perinteinen puhtaasti tietotekninen lähestyminen jää unholaan. Tietohallinnon tehtävähän kunnissa on palvelujen ja prosessien kehittäminen tietotekniikkaa hyödyntäen yhdessä ammattilaisten, eli it-toimittajien kanssa.

Pankkien 1990-luku

1990-luvulla pankit päättivät hallitusti työntää firman rutiinityöt asiakkaille. Ryhdyttiin rakentamaan internet-ratkaisuja, itsepalvelua. Pankit olivat tässä suunnan näyttäjiä ja muut palveluyritykset seurasivat nopeasti perässä.

Tänään on selvää, että matkat tilataan netistä ja jäähallien oville saavutaan viivakoodi taskussa. Pankissa vieraillaan enää vain sijoitusneuvonnassa, jos on kahvia tarjolla.

Toisena temppuna yritykset laittoivat kuntoon logistiikkansa. Asiakastiedot integroitiin yhteen paikkaan, tuoterekisteri laitettiin kuntoon ja tietojärjestelmät tukeutuivat niihin.

Sama on edessä kunnissa. Asiakkaiden eli kuntalaisten tiedot ovat pahasti hajallaan eri operatiivisissa järjestelmissä ja palvelutuotteet kuvattu kussakin omalla tavallaan. Ne pitää integroida yhteen avoimin rajapinnoin.

It-kehitys ei riitä, toimintamallia pitää muuttaa

Tietojärjestelmien kehitys ei missään nimessä yksin riitä. Tietohallinto ja tietotekniikka ovat vain työkalu, joiden avulla prosessien ja palvelujen kehittäminen mahdollistetaan. Vasta toimintamallin muutos tuo kustannussäästöjä rutiinityön vähentämisen ja prosessien sähköistämisen kautta. Näin tekivät myös pankit 90-luvulla.

Tavoitteena ei ole työntekijöiden irtisanominen ainoana ja viimeisenä kustannussäästökeinona. Eläköitymisen avulla saadaan kuntien tilanne pidettyä hallinnassa ja rutiinityön vähentäminen luo työntekijöille uusia, haastavampia tehtäviä palvelujen tarjoamisen parissa. Keskitytään ydintoimintoihin.

Tämä vaatii tarkkaa muutoshallintaa, laajaa jalkauttamista ja kattavaa koulutusta. Tärkeintä on silti positiivinen asenne ja yhteistyö.

Toimittajista homma ei jää kiinni

Olen Sitran Kuntien Palvelukeskus-hankkeeseen liittyen käynyt läpi Suomen it-toimittajakenttää. Haastatteluja on takana nyt 205 kappaletta, siinä olen runsaan kahvin juonnin ohella saanut loistavan näkymän maamme tarjonnasta. Olemme käyneet yhdessä läpi ideat, mitkä toimijoilla on takataskussaan yhteisen tavoitteemme saavuttamiseksi.

Rehellisesti uskallan sanoa, että kuntien palvelujen ja prosessien kehittäminen ei tule jäämään osaamisesta kiinni. Suomi on täynnä loistavia it-taloja, pieniä ja isoja, ja kaikki ovat valmiit sitoutumaan avoimeen yhteistyöhön. Nyt pitää uskaltaa tehdä uusia ja rohkeitakin ratkaisuja.

Kuntien välinen yhteistyö on voimaa ja KuntaIT on luonut erinomaiset valmiudet siihen, että joka kunnan ei tarvitse yksin vastata tietojärjestelmiensä hankinnasta, ylläpidosta ja kehityksestä. Myös Sitran Kuntien palvelukeskus -projekti tähtää nimenomaan tähän.

Asenteet kuntoon yhteishengellä

Tekniikasta ei siis kuntien pelastaminen jää kiinni, sen voin luvata. Suurin murhe on kentän muutosvastarinta. ”Miksi ei voida toimia kuten aina ennenkin” tai ”Mää en ainakaan suostu mihinkään muutokseen” ovat turhan tuttua tarinaa konsulteille. Myös ”on niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään” on paljon käytetty veruke.

Nykypäivänä vain muutos on pysyvää. Muutos ei ole luopumista, se on kehitystä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Muutos pitää rakentaa yhteisenä tavoitteena, intoa puhkuen, vaikka tutun kahvikerhon porukkaa joudutaankin joskus vähän vaihtamaan.

On miljoona tapaa sanoa ei. Myöntävä vastaus vaatii vain palan rohkeutta ja johtajuutta.

Ulkoistamista pelätään turhaan

Ulkoistaminen on vielä usein kuntakentässä kirosana. Se ei pelkkänä toimintona autakaan yhtään mitään, ellei myös toimintamalli samalla kehity. Kahta päällekkäistä organisaatiota ei kannata rakentaa, vaan noudattaa tilaaja-tuottajamallin periaatteita. Se vaatii toki uudenlaista osaamista ja johtajuutta tilaajapuolella.

Asiantuntijatyötä ei voi tehdä virkamiesmentaliteetilla, siksi it-toiminta kannattaa tilata alan ammattilaisilta. Kunnan työympäristö rakenteeltaan on sellainen, että tehokkaaseen työntekoon tahtoo jäädä vain pari-kolme työtuntia päivässä. Palaverit, sisäinen viestintä ja muu kunnan oheistoiminta syö tehokkaasti lopun ajan.

It-toimintaan keskittyneessä yrityksessä saattaa asiantuntijan tehokas työpäivä olla jopa 5-6 tuntia. Tämä tuo tuottavuuteen merkittävän eron, laadun mittaaminen on jo vaikeampaa. Nämä luvut eivät tosin perustu tieteeseen vaan omiin kokemuksiini molemmilla puolilla toimineena.

Lopuksi

Suomen kuntasektorin tietojärjestelmiin on tehtävä suuri rysäys, lähes vallankumous. Koko Suomen it-kenttä on lähtökuopissa toteuttamaan uudet ajatukset. Kaiken poliittisen valtapelin keskellä tarvitaan se rohkea ja pitkälle tähtäävä diktaattori, joka uskaltaa antaa lähtökäskyn. Paikka on henkisessä haussa. Se, joka ottaa vastuun, omaa myös vallan.

Tietotekniikka on ihmistä varten. Tietotekniikka on iloinen asia. Olemme vihdoin valmiit nauttimaan siitä. Suljetun ja itsekkään nuhjaamisen aika on ohi.

Teppo Sulonen on Sitran vanhempi neuvonantaja, jolla on 40 vuoden kokemus it-tehtävistä yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ja uppoutuu kirjoihin