Hoida vaivaa, älä oiretta, virtualisoija!

It:n kaksiminuuttinen

Ylläpitäjän mentävä aukko

Julkisen pilven hyödyt eivät puhuttele vain startupeja tai innovatiivisia teknopajoja. Suomessa on firmoja, joiden asiakkaat löytyvät ulkomailta, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Globaalien haasteiden kanssa kamppaileville julkipilvi olisi ratkaisu moneen tuskaan, joista ainoat eivät liity kustannuksiin. Ongelmanratkaisu olisi tosin kiva ostaa palveluna, eikä rakentaa itse.

Käytän blogissa esimerkkinä Amazonin EC2:sta, vaikka periaatteessa käsiteltävä infrapilvi voisi olla minkä tahansa toimittajan Microsoftista IBM:ään. Tosiasiat on pakko myöntää. Amazon on yhä alan tunnetuin nimittäjä, jopa brändi, johon kulminoituu vahva mielikuva joustavuudesta ja innovatiivisuudesta.

Ylläpidon edelläkävijät puuttuvat

Ruuhka-Suomesta löytyy muutama pioneerifirma, joiden pellepelottomat ovat tehneet hyvää tienraivaustyötä juuri Amazonin parissa. Eräs perusongelma tai -tarve on kuitenkin ratkaisematta: varsinaisia pilviylläpitäjiä ei ole.

Kuka huolehtisi virtuaalikoneista eli tietoturvasta ja päivityksistä julkaisupäivämäärän jälkeen?

Väitän useassa Amazonia nyt hyödyntävässä firmassa ratkaisun olevan seuraava. Yksi ylläpitäjä tai parhaassa tapauksessa tiimi on perehtynyt muiden töidensä ohella Amazonin toimintaan. Mitään ratkaisevaa erityisosaamista, kehitysideoista puhumattakaan, ei pääse syntymään. Siitä pitää muu ylläpitotyö huolen.

Vaikka varsinainen pilvestä tarjottava palvelu olisi ydinliiketoimintaa ja näin perusteltavaa pitää osaaminen sisällä, päivystys- ja päivitystyöt tuskin tätä ovat. Mekaanisen työn voisi hoitaa jotenkin muuten.

Kypsyttele tästä itsellesi liikeidea

Suomesta puuttuu selvästi rohkea ja innovatiivinen ylläpitopaja, jonka ydintoimintaa on serverinhalailun sijasta pilvipalveluiden ylläpito ja tarvekonsultointi. Ylläpitoporukka voi tarttua remmiin siinä vaiheessa, kun ohjelmistokehittäjän vastuu, osaaminen tai into loppuu.

Erikoistuneelle firmalle on tietysti kunnia-asia tarjota uutta teknologiaa sitä mukaa, kun Amazon lisää tätä palvelureppuunsa. En usko, että omien servereiden kanssa painiskelevat perinteiset ylläpitofirmat pysyvät vauhdissa mukana.

Kohderyhmä on mukavan rajallinen, mutta jatkuvasti kasvava:

teknoyritykset, jotka tiedostavat itse Amazonin tarjoavan ainoan järkevän alustan palveluiden toimittamiselle. Mausta kansainvälisyysargumenteilla, niin annos on valmis.

Mikä parasta ainakin paperilla toteuttaminen vaatii vain pari liiketoimintahörhöä ja kourallisen päteviä linux-ylläpitäjiä.

Kotimainen kysyntä hiipuu

Pidän hyvin todennäköisenä, että vuosikymmenen sisällä suuri osa suomalaisesta internetistä toimitetaan globaalista julkisesta pilvestä. Suomalaiset palveluntarjoajat taas keskittyvät kutistuvaan osaan asiakkaista, jotka sitoutuvat yksityiseen tai hybridipilveen.

Erikoistuminen ylläpitoon tuntuu huomattavasti tuottavammalta ratkaisulta, kuin panostaa laitteistoihin. Ihan jokaisella ei kuitenkaan riitä paukkuja rakentaa globaalisti kilpailukykyisiä konesaleja.

Mahdollisista tulevaisuuden pilviylläpitäjistä ei tule uusia Rovio-miljonäärejä. He voisivat kuitenkin auttaa uusia suomalaisia menestystarinoita samalle lähtöviivalle kansainvälisten kilpailijoiden kanssa ja pöyhiä muuten melko paikalleen jämähtänyttä hosting-skeneä.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Avioliittoneuvontaa ylläpitosopimuksiin

The Oatmealin nettisarjis kuvastaa myös keskivertoa it-palvelusopimusta.

Aluksi uusi yhteistyö on tähtitieteellisen upea juttu, pulloja kuplivia korkkaillaan ja korusanoja vaihdetaan kick-offissa.

Aloitusprojektin jälkeen yhteistyö syvenee, dokumentointia höllennetään, mutta mikäli ihmiset ja kemiat synkkaavat, kumppanuus toimii ja töitä tehdään. Naimisissa oleminen ei pelota kumpaakaan osapuolta.

Jossain vaiheessa innostus kuitenkin lopahtaa. Asiakkaan tai toimittajan fokus on siirtynyt muualle tai lipsahduksia sattuu keskittymisen herpaantuessa. Molemmat osapuolet – useimmiten asiakas – alkavat kaivella sopimuspapereita ja miettiä, koska uuden tietokoneen – siis sopimuksen – voisi ostaa ja heittää vanhan nuhapumpun roskikseen.

Vastuu kumppanuuden toimivuudesta on molemmilla osapuolilla.

Asiakkaan tulee osata vaatia, toimittajan vastata vaatimuksiin ja mieluiten ylittää asiakkaan vaatimukset.

Kokemusta it-hankinnoista omaavat organisaatiot ovat laatineet omat reunaehtonsa hygieniatekijöistä, jotka toimittajan tulee täyttää, ennen kuin neukkariin edes katetaan pullakahveja.

Pienemmissä organisaatioissa vastaavia sääntöjä on harvemmin laadittu ja päätökset perustuvat enemmän johdon intuitioon.

Ohessa muutama suoraviivainen vinkki asiakasosapuolelle, joilla sopimuksen elinkaarta voi ehkä hieman pidentää ja päänsärkyä välttää.

#1 Seuraa sopimuksen toteutumista

Kuulostaapa kammottavan raskaalta, mutta on kaukana siitä.

Toivottavasti sopimuksessa on muutama numeerinen arvo ja selkeä reunaehto, jotka ohjaavat toimittajaa. Helppoa tilanteessa on, että voit hyvin mielin vaatia toimittajaa raportoimaan toteutumista itsellesi sopivissa jaksoissa.

Kehitätkö sitten omat seurantamekanismit vertailumahdollisuuden vuoksi esimerkiksi saatavuuden mittaamiseen, on oma asiasi.

#2 Reagoi poikkeamiin

Vahinkoja ja haavereita sattuu kaikille. Olennaisempaa on miten näihin reagoidaan ja miten vastaavilta vältytään jatkossa.

Vaadi selvitystä häiriötilojen syystä ja seuraa näiden korjausta. Varsinainen korjaus voi viedä tuntien sijasta viikkoja, joten norsun muistista – siis dokumentoinnista – ei ole haittaa. Ikävää aihetta ei saa palaveripöydässä ohittaa.

#3 Edellytä ylläpitotöiden raportointia

Toimittaja toivottavasti tekee jatkuvasti työtä palveluidesi ylläpitämiseksi, jos ylläpidosta laskutetaan.

Edellyttämällä toimittajaa raportoimaan mitä töitä on tehty, pysyvät molemmat osapuolet varpaillaan. Hiljainen kuukausi tai kvartaali on varmasti signaali jostakin.

#4 Kannusta automatisointiin

Kyse on it-alasta ja jokainen it-ammattilainen inhoaa rutiininomaisia toistuvia töitä.

Kannustamalla toimittajaa automatisoimaan palveluidesi toimitustapaa, parannat todennäköisesti palveluidesi laatua.

#5 Flirttaile sopivasti

Ainoastaan oma moraalisi – eli laiskuutesi – rajoittaa sinua flirttailemasta nykyisen toimittajan kilpailijoiden kanssa.

Keskustelu ei edellytä ostamista.

Voit saada hyvän idean kilpailijalta, voit mittauttaa nykyisen toimittajasi kilpailukykyä ja vaatia sopimukseen lisää potkua.

Muista että samat kirjoittamattomat säännöt pätevät niin baaritiskeillä ja neukkareissa: Älä anna vääriä signaaleita.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Teinkö hyvät kaupat?

Indonesialainen surffilautavuokraaja näyttää minulle lehtistä tarvitsemistani pikavenepalveluista hintaa osoittaen. Voin järjestää tästä tuntuvan alennuksen, kerro vain niin järjestän asian.

Rantatuolissa makoilu surffauksen lomassa tuntui muutenkin mukavammalta vaihtoehdolta, kuin tinkausralli venetoimistossa, joten tartuin tarjoukseen.

Olin muutenkin oppinut kaksoishinnoitteluun, jossa turisteilta veloitetaan vähintään tuplahintaa paikallisiin nähden.

Illalla minulle kiikutettiin varauslappu nimelläni varustettuna. Hinta tipahti kolmanneksen alaspäin alkuperäisestä.

Hypätessäni seuraavana päivänä veneeseen luulin ensiksi olevani ainoa matkustaja. Pian vene kuitenkin täyttyi täpötäyteen paikallisista matkalla takaisin kotisaarelleen. Nauratti. Maksoin lipustani paikallisella mittapuulla kolmen päivän palkan. Olin vakuuttunut etteivät paikalliset maksaneet lähellekään samaa hintaa. Tyydyin hyväntahtoisen auringon alla kohtalooni ja nautin matkasta.

Mikä on oikea hinta?

Aasiassa tinkaaminen kuuluu tapakulttuuriin, koska eurooppalaista oikean hinnan käsitystä ei tunneta. Ainoa yhdistävä tekijä on tuotteesta saatava kate, jolla myyjä kattaa ruokapöytänsä.

Eurooppalaisen myyntimiehen ei kuitenkaan kannata ottaa oppia aasialaisesta kollegastaan.

Entinen esimieheni näytti taannoin otteita sähköpostikeskustelustaan it-palveluita tarjoavan operaattorin myyjän kanssa. Etsimämme palvelutuotteen hinta oli parin viikon ja muutaman sähköpostin aikana tipahtanut lähes puoleen lähtötasosta.

Tiesimme viimeisen tarjouksen olevan suurin piirtein käypä markkinahinta, mutta kaupat jäivät silti tekemättä. Myyjä ruokki liikaa pelkoamme oikeasta hinnasta. Jos hinta tippui liki puoleen lähtötasosta, paljonko tästä löytyisi vielä ilmaa?

Paratiisisaaren venematkaajalle tuo ilma voi olla pari euroa, työelämässä sama ilma on talousjohtajan mahahaavan alku.

Inhoa hintaneuvotteluita

Tiedän inhoavani hintaneuvotteluita, mutta pidän tätä myös hyveenä.

Hintaneuvotteluiden tulee olla hautajaisten tapaan pakollinen muodollisuus, joista kukaan ei nauti.

Miksi vääntää hinnasta, jos tämä aiheuttaa epävarmuutta kaupan syntymiseen? On parempi pysyä lujana ja tulla vastaan pakon edessä muualla.

Mikäli esitetty hinta aiheuttaa asiakkaassa kakomista kertoo tämä, että jossain muualla on tehty virheitä. Myyjä ei ole esitellyt hyötyjä tarpeeksi hyvin, kehitys ei ole aiheuttanut asiakkaalle ostopakkoa tai johto on valinnut asiakkaat liian maksukyvyttömästä laarista.

Tinkaavan myyjän leipä on vanhan viisauden mukaan kapea. Alennus annetaan aina katteesta ja hyvin järjestetyssä organisaatiossa myyjän komissio sidotaan katteeseen. Ihmisen ahneus huolehtii lopusta.

Riittävä komissio

Päästyäni perille saarelle kysyin mukavalta isäntäperheeltäni, kuinka paljon paikalliset maksavat samasta pikavenematkasta. Maksamani alennettu hinta olikin lopulta vain neljänneksen indonesialaisten maksamaa kalliimpi.

Tunsin tehneeni hyvät kaupat.

Ilmeisesti rannalta löytynyt fikserini oli aasialaisen ystävällinen, eikä eurooppalaisen lisenssikauppiaan tapaan hyödyntänyt röyhkeästi ostopakkotilaani. Fikserin järjestelykomissioksi muodostui vain yhden päivän palkka.

Aika velikulta.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Sensuuria ja salakuuntelua tekijänoikeuksien nimissä

Yhdysvalloissa kiistellyt Sopa- ja Pipa-lakiäänestykset työnnettiin tulevaisuuteen ilman uutta äänestyspäivämäärää. Tämä tarkoittanee koko lakialoitteen romuttumista ja voittoa netin vapauden puolustajille.

Kyse on kuitenkin vain voitetusta erästä, ei ottelusta. Uskomatonta, mutta Suomessa yritettiin vieläpä saman tien toteuttaa oma Sopa

Suuremman uhan netin vapaudelle ja yksityisyydensuojalle aiheuttaa kuitenkin Acta-kauppasopimus. Läpimeno on käytännössä enää EU-parlamentin äänestyksestä kiinni.

Kitkerän Sopan keittelyä

Palataanpa vielä hetkeksi Sopan ääreen. Toteutuessaan laki olisi velvoittanut yhdysvaltalaisia internet-palveluntarjoajia ja hakukoneita suodattamaan eli sensuroimaan internetiä niiltä osin, joissa sivujen tulkittaisiin esittävän, levittävän tai muuten luvatta hyödyntävän tekijänoikeuden alaista sisältöä.

Mikkihiiri-figuurilla tämän blogin visualisointi voisi antaa Disneylle (yksi aloitteen tukijoista) oikeuden vaatia koko tivi.fi:n sensurointia Yhdysvalloissa. Tiviä ei tarvitsisi varoittaa toimenpiteestä.

Teknisten virheiden ja ylilyöntien mahdollisuus olisi merkittävä, jonka takia muun muassa Wordpress-blogipalvelu ja Wikipedia protestoivat aloitetta vastaan sammuttamalla palvelunsa päiväksi. Myös Valkoinen Talo huomioi katkoksen.

Arveluttavin periaatteellinen vaikutus olisi ollut Yhdysvaltojen päätyminen Kiinan, Iranin ja Saudi-Arabian kaltaiseen roskasakkiin, jotka häpeilemättä suodattavat maansa verkkoliikennettä. On loppujen lopuksi sananvapaudelle merkityksetöntä sensuroidaanko sisältöä uskonnollisen, poliittisen tai taloudellisen intressin nimissä.

Suomi haluaa oman Sopansa?

Hesari uutisoi 27.1.2012, että kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäelle on luovutettu pitkälti Sopaa muistuttava esitys lakialoitteeksi tekijänoikeustoimikunnan toimesta.

Pienen etujärjestöklikin täyttämän toimikunnan mielestä Suomen pitäisi siis liittyä Kiinan kumppaniksi asettamalla rajalle palomuurin, jonka suodatussäännöt määritetään, ei nyt sentään poliittisesti epäilyttävän aineiston suodattamiseksi, mutta tekijänoikeusbisneksen suojelemiseksi.

Internetin perusperiaate on olla vapaa tiedonvälityskanava.

Sensurointi ja tiedonvälityksen rajoittaminen on jyrkästi tämän periaatteen vastainen. Yksipuolisesti sanellut ja lobatut lainsäädännöt pyrkivät muuttamaan avoimen Internetin luonteen tiukasti kontrolloiduksi kaupalliseksi verkoksi.

Hesarin tulkinnan mukaan esitys on kuitenkin niin surkeasti valmisteltu, ettei tätä tulla hyväksymään. Toisaalta taannoinen Lex Karpela meni läpi, vaikka tämänkin valmistelussa oli käytetty varmasti enemmän tunteja Abban, kuin asiantuntijoiden kuunteluun.

Puolivillaisesti ja sivuvaikutukset huomiotta ottavia tekijänoikeuslakeja tulee vastustaa. Ne ovat vaarallisia, koska perustuvat sensuurin käyttämiseen liiketoiminnan turvaamiseksi. Ne eivät myöskään auta millään tavalla varsinaisten tekijänoikeusrikollisten saattamiseksi vastuuseen.

Mitä seuraa tekijänoikeussensuurin jälkeen?

Operaattori kuuntelee jokaista klikkaustasi

Anti-Counterfeiting Trade Agreement on kansainvälisenä kauppasopimuksena huomattavasti kansallisia lakialoitteita laajempi kokonaisuus. Actan tavoite on estää tuoteväärentämistä Bossin piraattiboksereista feikkiviagraan. Tukijajoukko on yhtä mittava nimilista kansainvälisiä yrityksiä Pfizeristä Time Warneriin.

Teknologiateollisuuden osalta yksi Actan sisältö on esitys internetoperaattoreiden velvoittamiseksi valvoa tekijänoikeusrikkomuksia nykyisen vastuuvapausperiaatteen sijasta.

Nyt pitäisi hälytyskellojen soida jokaisella ja kovaa.

Tekijänoikeusrikkomusten valvonnan siirtyessä internet-operaattoreille ja vastaaville on menetelmänä väistämättä verkkoliikenteen kuuntelu.

Riski miten ja mitä liikennettä seurataan, on sekä yksityishenkilöille, että yrityksille valtava ja saa Ruotsin puolustusvoimien terroriviestisniffailun vaikuttamaan viattomalta puuhastelulta.

Valmistelu suljettujen ovien takana

Actaa on valmisteltu tutkan alla normaalien tekijänoikeuselimien ulkopuolella suljettujen ovien takana. Siinä missä lakivalmistelut ovat julkisia, kauppasopimuksen jumppaamisen aikana on muun muassa nda-sopimuksilla (non-disclosure agreement) suojeltu sisällön leviämistä julkisuuteen. Melko epäilyttävä toimenpide, kun kyseessä on kuitenkin julkisesti hyväksyttävä kansainvälinen sopimus.

Huvittaviakin piirteitä löytyy. EU-komissio käsitteli sopimusta kokouksessaan, jonka pääteema oli kalastus- ja maatalous.

Yhdyn Forbesissa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan Acta ei välttämättä tarkoita kaikkien orwellimaisilta kuulostavien uhkien toteutumista. Sen sijaan valmistelun läpinäkyvyyden puute ja vaikutusten arvioinnin vaikeus on huolestuttavaa.

EU ja Suomi saattavat huolimattomuuttaan hyväksyä kansainvälisen kauppasopimuksen, joka estää tai rajoittaa valtion oman lainsäädännön toteuttamista ja ohjeistaa pahimmillaan verkon salakuunteluun voittoa tavoittelevien yritysten toimesta. Nimet ovat tosin jo paperissa.

Jäävuoren huippuna sopimus ohjaa allekirjoittajiaan poikkeuksellisesti myös rikosoikeudellisten seuraamusten määrittämisessä. Karrikoidusti kansainvälisten yritysten lobbaama kauppasopimus asettaa reunaehtoja myös Suomen lainsäätäjille, koska ja kuinka pitkäksi aikaa häkki tekijänoikeusrikkomuksista heilahtaa.

Ehkä hieman sarkastisesti, suomen EFF ei pahemmin pelkää rikosoikeuden tiukentumista.

Taustalla bisnesvirheet

Yllätyksettömästi tekijänoikeuslakien sekä Actan ajajista löytyy samoja tahoja, jotka ovat vuodesta toiseen jättäneet kehittämättä jakelutapoja verkossa omistamansa sisällön nykyaikaiseen ja käyttäjäläheiseen jakeluun.

Pelkkä tekijänoikeuksien omistajien innovaatiokyvyn puute eli toimialan huonot bisnesratkaisut eivät synnyttäneet Actaa. Retoriikka on kuitenkin mielestäni selvä. Tekijänoikeuksien nimissä voidaan uhrata yksityisyydensuoja verkossa, tukea sensuuria ja välillisesti rajoittaa valtioiden oikeutta omaan lainsäädäntöön, lähinnä suuryritysten lobbaamana.

En tiedä kuinka moni muusikko yhtyy tuohon periaatteeseen, vaikka kyseessä on myös heidän elinkeinonsa suojelemisesta. Artistien vika aloite ei tietenkään ole.

Kaikista nolointa lienee, ettei kauppasopimus tai tiukentuvat tekijänoikeuslait mitenkään estä piraattileffojen päätymistä schezuanilaisen torikauppiaan valikoimaan.

Hämmentävästi pc-pelaamisen puolella Valveen Steam-palvelu on käytännössä muuttanut pelien jakelukanavan vähittäiskaupan pahvipaketista verkkoon ja osaltaan vähentänyt piratisoitujen pelien lataamista. Muun viihdeteollisuuden puolella tämä on edelleen mahdotonta?

Siinä sivussa Twitter ilmoitti mahdollistavansa sensuurin oletettavasti saudirahan ansiosta ja englannissa tehtiin masentava ennakkopäätös valokuvien tekijänoikeuksiin liittyen.

Lienee aika lukea Orwellin Vuonna 1984 uudelleen.

Jos Acta ärsyttää, Suomen europarlamentaarikkojen yhteystiedot löytyvät täältä.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Vuoden tähtihetket

Jostain syystä muistan olleeni Tavastialla DJBB:n keikalla, kun Lordi voitti euroviisut ja matkalla Kallion kirjastoon, kun ensimmäinen TwinTowereista New Yorkissa sortui.

Vuosi 2011 oli it-uutisten suhteen hiukan epädramaattisempi, mutta uskon osan tapahtumista aiheuttaneen kahvikupposten läikkymistä pöydälle ärräpäiden tai riemunkiljahdusten säestämänä.

Ohessa viisi Oho! -hetkeäni vuodelta 2011, jotka vastaanotin leuka näppäimistöllä tai kasvot kädellä peittäen. Listaus on totta vie subjektiivinen ja mahdollisesti yllätyksetön, eivätkä tapahtumat ole sen kummoisemmassa tärkeysjärjestyksessä.

Missä sinä olit, kun kuulit seuraavista?

#1 Applesta tulee maailman arvokkain, mutta kuningas kuolee.

Apple kiilaa Exxonin ohi maailman arvokkaimpana firmana näyttäen pitkää nenää Googlelle, Microsoftille ja Facebookille. Pari kuukautta myöhemmin Steve Jobs menehtyy. Omppukansa viettää surujuhlaa ja sytyttää kynttilöitä ikkunalaudoille.

Joulukuussa bongaan Jobsin naamalla varustetun espanjankielisen muistokirjan Argentiinalaisessa kirjakaupassa. Epäilen saman teoksen löytyvän myös Inarinjärven S-Marketista suomenkielisenä pokkarina.

Maailma unohtaa alihankkija Foxconnin itsemurhaturvaverkot suuremman Jobs-tragedian takia ja jää odottamaan uutta iPadia.

Aino-Lehden jutussa ohjeistetaan harjalla olevia hipstereitä boikotoimaan Applea ja ostamaan Nokiaa. Hauskasta ja osuvasta jutusta huolimatta ennakoin, että vuonna 2012 myydään Härmässä ennätysmäärä uusia iPhoneja.

#2 Tieto lisää tuskaa

Tuskainen vuosi 2011 Tiedolle. OP-Pohjolan toiminnot lamautuivat tammikuussa, koska Tiedon toimittama runkokytkin ei ollut asennettu oikein. Finanssialalle tyypillinen konesalikahdennus ei kappas kummaa toiminutkaan. OP-Pohjola ihmettelee miksi maksaa Tiedolle miljoonia pelastusrenkaasta, joka ei pidä pinnalla.

Tiedon kilven tahriintuminen saa jatkoa, kun VR:n lippu-uudistus karahtaa kiville. Lippuautomaatit sylkevät pihalle matkalippujen sijasta virheilmoituskoodia ja kansa matkustaa junilla viikon ilmaiseksi. Tieto lisää konesalikapasiteettia ja Accenturella koodataan.

Testattiin, testattiin, julkisuuteen kerrotaan. Puolustusvoimista tutuilla termeillä: ei mennyt niin kuin elokuvissa.

Jälkikäteen VR:n toimarilta kysyttiin A-Studiossa, miten lentäminen Ouluun voi olla halvempaa kuin junalla matkustaminen, konsulttifirman nöyryyttäessä veeärrän verkkokaupan käytettävyyttä. Lippuverkkokauppa on muuten avoinna vain aamukuudesta puolen yön kieppeille. Pitäähän palvelintenkin levätä.

Joulukuussa Tivissä esiteltiin uusi termi datastrofi, Tiedon levyjärjestelmän piiputtaessa Ruotsissa. Oli syy sitten EMC:n tai ei, Tiedon aura on pakkasen puolella.

Vaikka syy epäonnistumisiin ei olisi yksin Tiedon, alkaa keskivertotallaaja muistaa nimen, joka on isojen sähköisten kuluttajapalveluiden ongelmien takana. Suosta on raskas nousta.

Vilpittömästi parempaa vuotta 2012.

#3 Stocka avasi verkkokaupan

Jee! Ei enää nilkoille ostoskärryillä karauttavia ja ruotsia puputtavia mummeleita. Ei enää hullujen päivien turkkilaista saunaa ja pakokauhua. Ei enää yleisöhissien vaivautunutta hiljaisuutta.

Suurin ja kaunein Iso Vihreä avasi verkkokaupan. Kansa odotti ihmettä, jota ei tullutkaan. Ei Stockmannin verkkis ollut mitään fruugohypeen verrattuna, mutta jotain pientä kivaa odoteltiin. No, ainakin kantispisteet saa kaupasta kotiin.

Bisnespuolella toisaalta kohistiin. Jos Stocka on monikanavainen, niin kai sitten meidänkin pitää olla. Stockan ansiosta

verkkokauppakauppiaiden kännykät pirisevät entistä tiuhempaan.

#4 Google (yrittää) ostaa Motorolan kännykkäbisneksen

Patenteilla rahaa tehdään (ja niinhän niillä tehdään), Googlella funtsittiin ja laitettiin ylimääräiset miljardit haisemaan Motorolan kutistuvaan kännypuoleen.

Salakavalasti haastajasta kännyjätiksi kivunnut Samsungilta ei syystäkään ollut tyytyväinen. Soulissa aprikoidaan aikooko Google ryhtyä itse kännyvalmistajaksi eli antaa oman tallin Motorolalle Androidin parhaat herkut ennen muita valmistajia. Vai pelkääkö Google todella niin paljon nöyryytyksestä hitaasti elpyvää MicroNokiaa, että oma rautavalmistaja hankittiin varuiksi?

Onneksi sentään kommunistinen Eurooppa hidastaa kauppaa ja Etelä-Korean jätti saa lisää funtsimisaikaa.

Kauppaa kuvattiin it- ja bisnesuutisissa joko nerokkaimmaksi tai typerimmäksi liikkeeksi ikinä. Maailma ja minä jäämme odottamaan mitä Mountain View'ssä päätetään.

#5 Nokian palava alusta

Tämä lienee yllätyksettömin listalla, mutta jos väität ettei oman duunipaikkasi kahvituvan jääkaapin ovessa tai ilmoitustaululla ollut printattuna Elopin muistio, olet joko valehtelija tai työskentelet kauneus- tai hoitoalalla.

Liekeissä oleva öljynporauslautta ja tuntemattomaan hyppäävä mies. Voi veljet miten synkkää retoriikkaa. Muistion jälkeen alkoi aasialaisella innolla vedonlyönti Nokian tulevasta käyttöjärjestelmästä.

Nokian vuosi sisälsi vähän vauhtia ja enemmän vaarallisen tilanteita. Pari suomalaisinsinööriä pillitti Symbianin perään, vaikka tuote on ollut ulkokuoriltaan vuosia sika, jolle on vain lisätty huulipunaa. Stephen Elopia pidettiin ja pidetään edelleen Microsoftin kätyrinä. Jotain kivuliasta piti kuitenkin tehdä.

Nokian kurssi dippasi ennätysalas. Samaan aikaan yhtiöllä arvioitiin olevan kassassa enemmän rahaa kuin mitä osakkeiden arvo on. Hesarin kuukausiliite teki jutun, jossa esiintyi mystisesti nimettömänä entisiä duunareita ja pamppuja kritisoiden entistä työnantajaansa. tv-uutisissa kerrottiin yt-neuvotteluista. Nokian arvostus oli monellakin tapaa pyöreä nolla.

Loppuvuonna valoa tunnelin päässä alkoi näkyä. Ensimmäiset WP7-kännyt saatiin pihalle ja toivo palasi Keilaniemeen.

Tätä kirjoitettaessa Nokian pörssikurssi on melko tasan puolet mitä vuosi sitten samaan aikaan. Samalla osake nousi kotitalouksien omistamana Suomen suosituimmaksi osakkeeksi.

Pohjoisessa on vahva luotto nousuun.

Julkisuudessa naurettiin mallinimikkeen Lumia tarkoittavan prostituoitua espanjaksi. Voi hyvin olla, mutta ainakaan sevillalainen kaverini tai perulainen hotellirespa eivät tunteneet slangia.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Minne elektroniikkaromu katoaa?

Lusikoin ecuadorilaisen pikkukaupungin katukeittiössä keittoa, teini-ikäisten ravatessa sisään ja ulos viereiseen nettikioskiin.

Eteläamerikkalaiset nuoret kokoontuvat joka toiselta kulmalta löytyvään nettiputiikkiin hihittämään toistensa profiilikuville, suomalaisen teinin facebookatessa julisteilla verhotussa huoneessa.

Paikallisesta alkuperäisväestöstä koostuvista teineistä pojilla on pitkät palmikot ja tytöillä perinnemekot. Värikkäisiin kankaisiin pukeutuneet tytöt skypettävät ja mesettävät samaan tapaan, kuin espoolaisten paritalojen ullakoille linnoittauneet ikäsiskonsa. Netti ei ole onneksi länsimaiden yksinoikeus.

Miten se sitten tapahtuu?

Suomalaisen käyttäessä useimmiten uutuudenkarheita läppäreitä nettiaddiktionsa kitkemiseen, kehittyvien maiden nettikahviloiden asiakkaat käyttävät monin paikoin koneita, joista voi bongata yhteensopivuustarroja Vistaa vanhemmille Windows-versiolle.

Ellei Suomessa osteta laitteistoja firman kassavaroin, osa laitteista saattaa päätyä kolmenkymmenenkuuden kuukauden leasing-kierron jälkeen köyhempien maiden nettikahviloihin tai konesaleihin.

Leasing-yhtiöiden bisneksessä ei ole päällisin puolin mitään vikaa. Loppujen lopuksi on merkityksetöntä onko pääsy internetiin uusimmalla Macilla vai länsimaissa elektroniikkaromuksi luokitellulla tietokoneella.

Vaihtoehto kolmelle vuodelle

Kolmen vuoden laitteistokierto on standardi, jolla tietohallintovastaava suojaa omaa selustaansa. Periaatteessa

käyttökelpoista laitteistoa päätyy kiertoon, koska tämä on tuotantokäyttöön liian epäluotettavaa. Ymmärrettävää, mutta osittain lyhytkatseista.

En ole vielä törmännyt teknologiayritykseen, jossa ei olisi ollut tarvetta testi- tai kehitysympäristölle. Lisäksi olen kohdannut teknologiayrityksiä, joissa kehittäjille tehottomiksi tai trendittömiksi käyneet työasemat ja palvelimet on siirretty virtualisoinnin avulla saattohoitoon suljettuina kehitysympäristöinä.

Kiireisellä ylläpitäjällä tai -tiimillä on tuskin aikaa viritellä kuormasta tippuneita koneita nippuun. Projekti on toisaalta sopiva kolmen tai kuuden kuukauden työharjoittelijalle.

Kierrätyskolikon molemmat puolet

Uuden tekniikan ja palveluiden hintojen noustessa saattaa omatoiminen kierrätys tuntua taloudellisesti miellyttävältä vaihtoehdolta. Energian hinta voi kuitenkin kuolettaa hankintakustannuksien hyödyt. Uusi laitteisto on pääsääntöisesti energiatehokkaampaa kuin vanha. En kadehdi talousjohtajan tehtävää, joka joutuu tiiraamaan myös sähkölaskua.

Vihreiden arvojen kannalta kierrätys tuntuu luonnollisemmalta vaihtoehdolta, mutta asetelma on haastava. Olisiko tarvittava laskentateho halvinta ja ekologisinta hankkia vaikkapa Amazonilta. Mikäli aiheesta on tehty gradu tai edes näennäisesti puolueeton tutkimus, kirjoittajalle saa vinkata.

Ecuadorilaisen nettikahvilanpitäjän puolesta ei sen sijaan kannata huolehtia, vaikka laitteistovirta lännestä ehtyisi. Kahden kuukauden aikana näkemäni perusteella, kehittyvien maiden yrittäjien kyky ratkaista saatavuus- ja muut ongelmat voittaa moninkertaisesti suomalaisen IT-päättäjän omaperäisyyden.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Kohta pilvipalvelut toteutetaan kuluttajatyyppisenä operaattorimallina

Koin Karibianmerellä elämäni ensimmäisen trooppisen sateen, jonka tuloksena kaikki tavarat olivat hetkessä läpimärkiä.

Olin osittain ennakoinut tulevan hankkimalla veden- ja iskunkestävän kännykän matkapuhelimeksi, sillä kaupunkipuhelin olisi muuttunut olosuhteissa elektroniikkaromuksi.

Esteettisesti raksamallisen kännykän alkutaival ei kuitenkaan ollut ruusuinen. Kaupunkipuhelimesta sain puhelinluettelon ja muut tiedot turvaan pilveen tai paikallisena kopiona, mutta raksamallista puuttuivat kaikki vastaavat ominaisuudet. Sim-korttikikkailun sijasta päädyin tallentamaan muutamat tärkeimmät puhelinnumerot manuaalisesti.

Kiroillessani ärsyttävää näpyttelyä kollegoille, ei sympatiaa herunut. Vastaavien yhteensopimattomuusongelmien ja manuaalisen työn kanssa kamppailee työkseen yhdeksän it-ammattilaista kymmenestä.

Lisää järjestelmiä, lisää työtä

Oli integraatioaste matala tai korkea, järjestelmien ja sovellusten määrän kasvaessa ylläpitoon suttautuva työmäärä konehuoneessa kasvaa.

Usein riesa on sysätty asiaankuuluvasti ulkoistuskumppanin harteille, jolla pitää olla kyky hanskata uudet tarpeiden mukaiset sovellukset.

Panokset kovenevat ja arkajalat luikkivat takavasemmalle, kun inhottavista historiallisista syistä tai yritysostojen kautta tietohallinnon riesaksi siunaantuu useita eri virtualisointialustoja ja -tekniikoita.

Microsoftin, VMwaren, Citrixin ja haastajien kehittäessä virtualisointitekniikoita omiin suuntiinsa, omiin ekosysteemeihin, on häviäjänä työmäärään hukkuva ylläpitoporukka. Juuri kun sovellukset ja järjestelmät on saatu niputettua keskitettyyn hallintaan, pitäisi pystyä hallinnoimaan viittätoista eri virtualisointitekniikkaa. Konehuoneesta kuuluu huokausten sarja.

Pidän erilaisten ekosysteemien hallintaan soveltuvia työkaluja, kuten Eucalyptusta seuraavana isona juttuna, koska ylläpidon suoraviivaistamisen lisäksi nämä pienentävät infran hankkimiseen valuvia eurovirtoja.

Hybridipilvestä operaattorimalliin

Jos markkinajohtajaa on uskominen, tämän vuoden infratrendi on ollut oman konesalin muuttaminen yksityiseksi pilveksi. Käytti pilvitekniikkana mitä hyvänsä, avaa konesalin virtualisointi ja pilveentyminen tietohallinnolle uusia mahdollisuuksia hallinnan lisäksi sopimusrintamalla.

Kun oma infra on saatu haalittua samaan hiekkalaatikkoon yhden hallintajärjestemän alle voi palvelunsa ainakin teoriassa siirtää nappia painamalla konesalista ja palveluntarjoajalta toiseen. Tarvittavan laskentakapasiteetin voi ostaa päivä päivältä sieltä missä tämä on halvinta tai joka palvelee tarvetta parhaiten.

Hieman vastaavaan perustuu Amazonin EC2-kapasiteetin oma huutokauppatekniikka, jossa kapasiteetin hinta tietyllä tavalla vaihtelee kysynnän mukaan. Entä jos firman oma hallintajärjestelmä automaattisesti ostaisi kapasiteetin sieltä, missä tämä on milloinkin halvinta?

Tilaa tänään, käytä huomenna.

Ajatus vaihtelevasta tarjoajasta on sikäli jännittävä, että raskaat ulkoistusneuvottelut, pitkät sopimuskaudet ja muut 2000-luvun jutut voi vaihtaa kuluttajatyyppiseen operaattorimalliin.

Laskentakapasiteetista maksaa käytön mukaan valitsemilleen palveluntarjoajille, vieläpä siten että eri komponentit voi ostaa haluamaltaan tarjoajalta. Jos tallennustila on halpaa, mutta muisti kallista, voi muistin hankkia edullisemmalta tarjoajalta.

Kustannuksia pienentävän hopealuodin tiellä on riittävästi hidasteita, joten ihan yhdessä yössä muutos ei tapahdu.

Pelkästään teknistä tietoturvaa tulee ajatella ihan uudella tavalla, kun suoritinkapasiteettia voi käyttää omasta konesalista, muistia usealta eri palveluntarjoajalta, datan tallennuksen tapahtuessa Amazonin pilveen.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Pilvi on kaikille sama

Iltapäiväruuhka New Yorkissa. Ruuhkaisten katujen kiireisen väkimassan keskellä olo tuntuu kovin pieneltä.

Selvitäkseen on pakko sopeutua ympäristöön, laskea katse pilvenpiirtäjien kattojen tasalta eteenpäin, laittaa kamera taskuun ja ottaa rivakkaammin askelta toisen eteen, tarvittaessa punaisia päin.

Jokainen kaupungissa vieraillut muistaa varmasti newyorkilaisten kävelyn nopeuden ja kaupungin sykkeen.

Kävelläänkö Suomessa liian hitaasti?

Yhdysvaltojen ja Suomen suora vertailu ei ole teknologia- tai startup-skenessä reilua tai edes järkevää. Markkinat ja rahoitus löytyvät yhdysvaltalaiselle omalta kotikadulta.

Pilvipalvelut poistavat rikkailla kotimarkkinoilla toimivien etumatkaa. Yksi tärkeimmistä hyödyistä, joka usein kotimaisessa keskustelussa ohitetaan, on että pilvi tarjoaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden kansainvälistyä.

Suomalainen teknologiayritys ei voi jäädä selittämään epäonnistumisiaan tekniikan puutteella, koska samoja välineitä voidaan käyttää niin Yhdysvalloissa, Suomessa kuin Nicaraguassakin.

Uutta Nokiaa ei tule ja härmäläisestä Googlesta on aiheetonta haaveilla. Jonnekin Twitterin tasolle on kuitenkin hyvä tähdätä. Ilman pilvipalveluita pelkkä ajatus olisi käytännössä mahdoton.

Teknologiayhtiöt samalla lähtöviivalla

Pilven kautta tuotetut palvelut voidaan teknisesti viedä niin aasialaisille kuin pohjoisamerikkalaisille markkinoille ilman sen ihmeempiä toimenpiteitä. Hidastaako suomalaisten teknologiayritysten kansainvälistä menestystä enemmän maksuttoman korkeakoulutuksen tuottama koodareiden massa, innovaation puute vai kainous? En tiedä.

Tarkastelen asiaa konehuoneen rasvaisesta ja öljyisestä näkökulmasta.

Palveluiden tuottaminen ei ole enää välineurheilua, koska pääsy täsmälleen samojen infrastruktuuripalveluiden käyttäjäksi on kaikille yhtäläinen.

Infrapalveluista useimmiten esillä on tietysti Amazonin EC2, mutta mahdollisuuksia tuottaa palvelut myös muilla alustoilla riittää, jos kirjajätin yksittäiset käyttökatkokset tai tietoturva ovat epäilyttäneet.

It-pampun ei myöskään kannata keskittyä etsimään uhkia tietoturvaupseerin kanssa vaan laittaa tietoturvapuoli etsimään turvallisia reittejä pilveentymiseen.

Ei pelkkää säästöä

Kansainvälistyminen ei luonnollisesti ole itseisarvo taloudelliseen menestymiseen. Startup-kentällä tämä olisi toisaalta outoa tai jopa vastuutonta.

Olisiko vaikkapa Sofanatics saanut yhtä paljon huomiota, jos kohderyhmänä olisivat olleet vain Veikkausliigan fanit Euroopan suurseurojen ja eliittiliigojen sijaan?

Pienemmässä mittakaavassa mikro- ja pk-yritykset ovat saaneet pilven kautta samat saas-palvelut jo parin vuoden ajan, jotka ovat aikaisemmin olleet lisenssimaksujen takia vain isompien yhtiöiden ulottuvilla.

Pilvi ei ole myöskään pelkkää säästöä lisensseissä, laitteistossa tai henkilöstössä. Pilvi avaa pienille yhtiöille uusia mahdollisuuksia.

Toimintojen tehostus tai menestys uuden tekniikan kautta on kuitenkin omasta innovoinnista ja innostuksesta kiinni. Tekosyille ja selittelyille ei ole sijaa.

Samaan tapaan New Yorkin kaduilla voi kävellä hitaammin, ihailla jyrkästi nousevia rakennuksia ihmisvilinässä ja tulla jossain vaiheessa tönäistyksi kumoon. Kestäisikö suomalaisen psyyke enää toista Nokia-traumaa?

Vaihtoehtoisesti teknologiayritys voi nostaa kauluksensa pystyyn, ottaa kulmakuppilasta mukillisen pilvipalvelua ja kävellä nopeammin.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Ihan oikeasti nyt, GreenIT

Vierailin ravintola Nokan vieraana Svarfarsin ja Bovikin ekotiloilla tuijottelemassa luomukurkkuja ja -lehmiä. Hauska kokemus stadilaiselle. Maaseutumatkan taustalla oli Nokan erottumiskeino lähi- ja luomuruoalla.

Ekoilu ravintola- ja elintarvikealalla voi auttaa erottumisessa kilpailijoista ja nostaa pois keskinkertaisuuden ja mitäänsanomattomuuden välimaastosta. B2b-kaupassa pidän kuitenkin GreenIT:tä ja muuta ekopuhetta tyhjänpäiväisenä puuhasteluna.

Keskisuuria ei eko kiinnosta

Kuluttaja voi valita marketissa tuotteen vihreän hintalapun perusteella, koska häntä ohjaa moraali ja oma etiikka. Yksityisyrittäjä voi vielä rimpuilla halvemman hinnan ja moraalikäsityksiensä välillä, mutta yrityksille palveluita tai laitteita ostavalle ekomerkki ei merkkaa juuri mitään.

Suuret kansallisesti tai globaalisti toimivat yhtiöt joutuvat toki ajoittain harkitsemaan ja selvittämään yhteiskunnallista vastuutaan. Sikailemalla luonnon ja kehitysmaiden kustannuksella päätyy yleensä vain vastaamaan julkisuudessa kolttosistaan ja juuri näin pitää ollakin.

Yksityisyrittäjien ja jättien väliin jää kuitenkin huikean suuri määrä firmoja, joiden hankintapäätöksiä GreenIT tai muut eettiseet aloitteet eivät ohjaa ja jotka lentävät kokonsa takia aktivistien ja journalistien tutkan alla. Voiko monikaan työkseen hankintapäätöksiä tekevä osoittaa, että hankintaprosessia – jos sellaista edes on – ohjaisivat millään tavalla ekologiset arvot?

Vihreys tulee dollareista

Yhtiöiden vihreät arvot juontavat periaatteelliset juurensa dollarinvihreästä eikä luonnosta. En ole keksinyt mitään järkevää syytä yhtiölle soveltaa GreenIT:tä, ellei tämä pienentäisi kustannuksia esimerkiksi energiankulutuksen muodossa tai vähentyneinä kierrätysmaksuina.

Olisiko reilumpaa myöntää, että b2b:ssä ekoarvot vaikuttavat päätöksenteossa vain silloin, kun näiden valintaan liittyy konkreettinen taloudellinen hyöty?

Jos yritykselle tarjottaisiin kahta identtistä erp-projektia, joista toisella on luomutarra, mutta sata tonnia kalliimpi hinta, kuinka moni bisnesostaja päätyisi luomuun? Ellei ostajan omaatuntoa kolkuta, on yrityksen etua ajavan pakko valita kahdesta halvempi.

Yrityksille taloudellisen voiton tavoittelu on itseisarvo, mutta ekologisuus ei. Ellei yrityksen strategiaa ja arvoja ole kyllästetty vihreällä, jää ekoilu lähinnä markkinointiosaston puuhasteluksi. Konkreettiset teot haihtuvat kuin johtoryhmän jättiaudien pakokaasut ilmakehään.

Vihreys on fiilishommaa

Suurin osa ostopäätöksistä tehdään tunteella, jota sitten järkiperustein perustellaan itselle ja muille. Samaan hengenvetoon voi summata, että ekologisuus voi välillä olla se tunnesyihin perustuva niitti, joka saa kynän pyörähtämään katkoviivan yläpuolella. GreenIT ei siis ole mikään it-alan omantunnon ilmentymä vaan ainoastaan yksi hyvä työkalu osaavan ja ihmisluontoa tuntevan myyjän reppuun.

Jos firmoilla yleisesti olisi omatunto, voisi niille myydä ajatuksia voittojen sijasta. Vihreä jalanjälki pakettiauton kyljessä tai muu ekojeesustelu markkinoinnissa tuntuu kuitenkin teennäiseltä rahastusyritykseltä.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Pelastaako insinööri artistin levy-yhtiöiltä?

Yksityisellä musiikinkuluttajalla on tänä vuonna kissanpäivät. Sekä Amazon että Apple julkaisivat omat kuluttajapilvensä, ja Google betailee perässä. Palvelut ovat kuitenkin tylsiä, eivätkä oikein jaksa innostaa.

Palveluiden filosofia tuntuu olevan Amazonin ja Applen tapauksessa olla musiikkiverkkokaupan jatke, verkkolevyn ja streamauspalvelun välimuodossa. Teknisesti palvelut eivät tarjoa mitään uutta, jota ei olisi voinut tehdä jo kuukausia tai vuosia sitten.

Musiikkipilvipalvelut voivat kuitenkin olla lopun alkua tuotantoyhtiöiden jakeluliiketoiminnalle.

Tuotantoyhtiöt norsunluutorneissaan

Vanhan it:n tornihuhun mukaan dvd:n virallista julkaisua viivästytti kuukausia tai vuosia tuotantoyhtiöiden painostus saada kopioinnin estävä suojausmekanismi levyille. Dvd:n kopiointia rajoittava 40-bittinen css-suojaus kuitenkin murrettiin hetkessä.

Reilu kymmenen vuotta dvd:n esittelyä myöhemmin on erikoista, että taloudellisia intressejään suojelevat tuotantoyhtiöt ovat antaneet pilvipalveluille näinkin paljon liekaa.

Musiikin ja muun sisällön helpossa levityksessä käyttäjille ei ole mitään vikaa – päinvastoin. Applen, Amazonin ja todennäköisesti myös Googlen tapa toteuttaa palvelu on vain hieman arveluttava. Mikään ei estä käyttäjää lataamasta musiikkia laittomasti verkosta ja työntämästä tätä esimerkiksi iTunesin kautta Applen pilveen. Applen tapauksessa kahdenkymmenen taalan vuosimaksu iCloudista menee varmasti Applen taskuun infran pyörittämiseen. Skenaariossa käyttäjien voi olettaa maksaneen musiikista, joten pilvipalveluntarjoaja voi pestä kätensä tekijänoikeuskeskustelusta.

Spotifyn ja Groovesharkin lähestymistapa on huomattavasti omaperäisempi ja parempi sekä käyttäjälle että artistille. Jos kaikki sisältö on valmiiksi verkossa, ei käyttäjällä ole tarvetta paisuttaa ensin laillisesti tai laittomasti kovalevyä tai virtuaalista musiikkitiliä.

Ennen Spotifyn maksullista tilausta en ollut ostanut vuosiin yhtäkään äänitettä. Nyt maksan vuodessa noin kuuden äänitteen hinnan, josta toivon edes seitinohuen siivun päätyvän myös artistin kukkaroon.

Taiteilijalle ratkaisu insinööriltä

Applen iCloud, Amazonin Cloud Player ja Googlen Music eivät ole palveluina ollenkaan huonoja. Lähestymistapa on vain jo julkaisuvaiheessa vanhentunut. Teknologiayritykset voisivat kuitenkin tukea artisteja tunkemalla tuotantoyhtiöiden varpaille tarjoamalla tekniikkaansa jakelukanavana. Artisti voisi hyvin tarjota minimipreemiota vastaan jakeluoikeudet teknologiayrityksille nykyisen levy-yhtiön jakelukanavan sijasta. Verkkokaupassa on helppo myydä ne levyt, joita vielä yleensä ostetaan fyysisinä tuotteina.

Suurin osa artisteista ei myöskään tarvitse kerrostalon seinän kokoisia banderolli- tai koko sivun lehtimainoksia saadakseen tupaa täyteen, koska pelkkä sosiaalinen media voi riittää promoamiseen ja keikkapaikan täyttämiseen.

Maallikkona minun on hankala keksiä, miksi myydä oikeuksia yhtiölle, kun kaiken voisi tehdä periaatteessa itse tai yhteen osa-alueeseen erikoistuneiden konsultointiyritysten avulla.

Pienen bändin seikkaileminen ei juuri maailmaa muuta, mutta muutaman megabändin suunnanvaihdos voisi järisyttää markkinaa positiivisella tavalla.

On hyvin todennäköistä, että suuret tuotantoyhtiöt joutuvat luopumaan juuri sisällön jakelusta kymmenen vuoden sisällä kokonaan, koska teknologiayritykset hoitavat tämän niin paljon vaikkapa Sonya, BMG:tä ja Universalia nykyaikaisemmalla tavalla. Pelkkä vastaan haraaminen ja piraattikortin toistuva käyttö viimeisen kymmenen vuoden aikana aiheutti levy-yhtiöille tappion omalla kotikentällä.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Puheluita uimarannalle

Sain kesäloman kynnyksellä teleoperaattorilta mainosmailin videoneuvotteluista ja etäyhteyksistä. Mainosviesti ei olisi voinut tulla huonompaan aikaan. Loma-aikaa odotellessa en olisi voinut olla vähempää kiinnostunut ajatuksesta liittyä laiturin nokasta videoneuvotteluihin. Spammi meni suoraan roskakoriin.

Olennaisempaa olisi miettiä, miten yhteydet kesälomalta konttorille voi minimoida.

Suomalaisen vuosiloman aikana, kun kesämökit kutsuvat hukkumiskuolemien ja puukkohipan pariin, ei tietenkään pitäisi ajatella työasioita. Valitettavasti kourallinen meistä ei pääse täysin irti sorvista edes loman aikana.

Yhteyden toteuttamisen sijasta operaattoreiden tuotekehitys voisi tuumia, miten aiheettomat yhteydenotot voi suodattaa, mutta kriittisimmät päästää läpi. Vaikka kokenut uraohjus kykenisi vaihtamaan lomamoodista työmoodiin ja takaisin minuuteissa, stressihormonitaso pomppaa pilviin jokaisesta lomalla luetusta työsähköpostista ja -puhelusta.

Suodatus ratkaisee

Kaksi puhelinnumeroa työlle ja vapaa-ajalle ei ratkaise ongelmaa, vaan tekee vain elämästä hankalampaa. Ratkaisu löytyisi hallinnasta, jonka avulla äidin, puolison ja sen parhaan asiakkaan puhelut pääsevät läpi, mutta joka muille kertoo kohteliaasti vastaanottajan olevan kesälaitumella.

Olisi upeaa pystyä määrittämään asiakkuuksille erinomaisuustaso, jonka perusteella voi päättää, mitkä puhelut päästää läpi ja kenelle puhelinvastaaja lurauttaa lomatervehdyksen. Kaino suomalainen todennäköisesti jättäisi asemastaan riippumatta puhelimen taskuun, jos tietäisi soittonsa vastaanottajan irtautuneen hetkeksi oravanpyörästä. Tätä eivät operaattorit ole vielä tietääkseni toteuttaneet.

Parempi käytettävyys kaupan päälle

Microsoft osti Skypen, Facebook betailee puheviestien tuomista palveluun, Googlella on Talkin lisäksi Voice. Puheluiden siirtäminen puhelinverkoista tietoverkkoihin on muutenkin kuumaa kamaa.

Kaiken huhumyllyn jälkeen olin hyvin pettynyt saadessani Facebookilta vain oman aliakseni mukaisen sähköpostiosoitteen. Olisin toivonut Facebookin tekevän palvelustaan maailman laajimman henkilöluettelon, jonka kautta olisi voinut reitittää puhe- ja tekstiviestinnän, käytettävästä tekniikasta tai protokollasta riippumatta.

Skype on käyttäjämäärän, tekniikan ja ominaisuuksien puolesta seuraava vaihtoehto, mutta sekään ei ratkaise puhelinviestinnän surkeinta ominaisuutta – puhelinnumeroa. Google Voice taas on vasta tuloillaan ja ymmärtääkseni tämä ratkaisee vain useiden numeroiden pattitilannetta. Suunta on kuitenkin oikea.

Koodista selkokieleen

Käyttäjän kannalta kryptisestä kymmennumeroisesta koodista eli puhelinnumerosta pitäisi päästä eroon. Eihän webissäkään käytetä IP-osoitteita, vaan muistaminen on ratkaistu selkokielisillä domain-nimillä ja nimipalveluilla. Numeron takaama anonymiteetti voidaan toteuttaa myös aliaksilla.

Jos puhelinnumeron sijasta käyttäjä valitsisi yhteystiedoksi Facebook-aliakseni tai sähköpostiosoitteeseeni, voisin varmasti määrittää, mistä organisaatioista päästän puhelut läpi.

Käyttäjäystävällisyys olisi niin ikään huippuluokkaa, kun numeroiden sijasta voitaisiin käyttää helpommin muistettavia henkilöiden nimiä. En tiedä soitetaanko Skypellä Exchange- tai Lync-palvelimeen jo parin vuoden päästä.

Jos näin, toivottavasti myös vapaa-ajan Gmail-osoitteeni kelpaa puheluiden yhdistämiseen.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

99,9% on myyjän huijaus

Saatavuuslupauksen tarkoitus on tehdä myyjän työ helpommaksi poistamalla pelkoa. Mitä enemmän yhdeksikköjä saadaan tungettua SLA-tasoa mittaavaan saatavuuslupaukseen, sitä helpommaksi myyjän työ teoriassa käy. Etenkin kansalliset rajat ylittävässä pilvipalvelubisneksessä numeroilla revittely on tärkeää. Verkkosivuille lätkäisty prosenttiluku on esperanto, jota kaikki ymmärtävät.

Mieli päättelee suuren tai painavan olevan aina parempaa. Pääsemällä lähelle sataa prosenttia, ollaan lähempänä täydellisyyttä – lähempänä autuutta. Tuota mielihyvänystyrääsi myyjä hieroo esittelemällä isoja ja vakuuttavia lukuja.

Saatavuuden mittauksessa pieni on kaunista.

Prosenttia olennaisempaa on esittää suurin sallittu katkosten kesto eli MTD (maximum tolerable downtime). Laittamalla aikajanalle suurimman teoreettisen riskin, havaitsee haitan omalle toiminnalle paljon purevammin kuin prosenttiluvusta.

Kolmen ysin (99,9%) saatavuuslupauksella varustetussa palvelussa on sopimuksen kannalta hyväksyttyä vetää piuha irti seinästä hieman alle kolmeksi vartiksi kuukaudessa. Se on pitkä aika, jos palvelua käyttää samanaikaisesti sata henkilöä tai jos tämä tuottaa liikevaihtoa verkkokaupan muodossa.

Sähköpostin toimimattomuudesta hermostuminen voi tuntua nipoilulta, mutta olen nähnyt muuten rauhallisten henkilöiden alkavan täristä hermostuksesta hakatessaan Outlookin synkronointinappia alle tunnin käyttökatkoksen aikana.

Metsää puilta

Auttavalla laskimen käyttötaidolla varustettu henkilö osaa laskea triplaysien taakse piiloutuvan ajan minuuteissa. Kun sopivalta tuntuvasta prosentista tai minuuttimäärästä on päästy yhteisymmärrykseen, on vitsi määrittää käytettävyyden mittauskohde ja kuuluvatko annetun lupauksen piiriin.

Mittauskohde ja tämän määritelmä on helposti epämääräistä sanamössöä, jonka perusteella puolivillainenkin juristi vetää palveluntarjoajan tosipaikassa kuiville. Näin meidän kesken, pelkkä palveluntuottajan verkkoyhteyden toimivuus ei kerro tuon taivallista palvelun todellisesta toiminnasta. Hieman sama kuin olettaisi auton lähtevän tulipalopakkasilla käyntiin vain koska tämä on yhä kadulla parkkeerattuna.

Jos haluaa asettaa palveluntuottajalle todellista painetta, kannattaa ohimennen kysäistä, miten käytettävyyslupaus todellisuudessa taataan. Ei ole mitenkään tavatonta, että palveluntuottaja tarjoaa lupauksensa ottamalla katteen erillisen lupauksen muodossa. Tekninen toteutus on kuitenkin annetusta lupauksesta riippumatta sama.

Prosentti on brändi

Korkea saatavuuslupaus toimii ensisijaisesti vain mielikuvien tuottajana. Neuvottelupöydässä tai sopimusehtoja netistä tavatessa, mieti onko saamallasi mielikuvalla todellisuudessa mitään katetta.

Etenkin erillinen SLA-palvelu voi olla vain palveluntuottajan vakuutusmaksu niille sakoille, joita maksetaan vikatilanteen sattuessa tilillesi. Maksatko siis vararenkaasta takakontissa vai lupauksesta, että varangas on takakontissa?

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Hoida vaivaa, älä oiretta, virtualisoija!

Työnantajani Louhen asiakasyritykselle piti hankkia uusia työasemia ja kännyköitä vanhojen rapistuvien tilalle. Päädyin ihmettelemään asiakkaan toimitusjohtajan kanssa vaihtoehtoja.

Tarvetta tietyn valmistajan suosimiseen hankintasopimuksien kautta ei ollut, joten valinnanvaraa riitti koko markkinan leveydeltä. Puhelimien kohdalla annoin oman HTC:ni toimitusjohtajalle näpelöitäväksi vinkkaamalla, että voisi harkita väliaikaista defacto-E-sarjan vaihtamista kilpailijoihin tai odotella MicroNokioiden saapumista markkinoille.

Toimari näppäili hetken käyttöliittymää ja kysyi lyhyesti, että toimiiko tällä kaikki niin kuin aikaisemminkin.

Menin hieman hämilleni kysymyksestä, joten vastaukseni muodostui latteasta omien käyttökokemuksien hehkuttamisesta ja parin Twitter-sukupolvelle tärkeän ominaisuuden esittelystä. Onneksi en saa palkkaa tietyn kännyvalmistajan suosimisesta, sillä en kyllä vastannut mitenkään esitettyyn kysymykseen.

Jäin pureskelemaan kokemustani. Jos en pysty myymään olemassa olevalle asiakkaalle edes henkilökohtaista viestintälaitetta, miten selviän monta kertaa monimutkaisempien virtualisointihankkeiden kanssa?

Tietohallinto taipuu ylipanostukseen

Kävin huonon laite-esittelyni jälkeen kuuntelemassa VMwaren markkinointihehkutusta Vanhalla. Mieleen jäi erityisesti Santeri Stoltin presis liiketoimintakriittisten sovellusten virtualisoinnista. Esityksen mukaan yli puolet palvelimista toimitetaan nykyisin virtualisoituina, eli juna olisi viimein kääntynyt dedikoiduista rautapalvelimista virtuaalimaailmaa kohti.

En liene ainoa, joka hämmästelee trendin muuttumista vasta nyt, vaikka virtualisointi ei ole pitkään ollut pelkkää trendsettereiden puuhastelua. Oma näkemykseni on toki puolueellinen: käytti tekniikkana ylihinnoiteltua markkinajohtajaa tai haastajia, mielestäni kaikki kannattaa virtualisoida.

Esityksessä tuotiin esille myös itse havaitsemani taipumus järkyttävään ylimitoitukseen virtualisointihankkeissa. Tietohallintovastaavat varmistavat selustaansa ylipanostamalla kapasiteettiin, sillä jos kokonaisuus ei toimi alimitoituksen takia, kolahtaa kapula tietohallintojohtajan takaraivoon. Ylimitoituksen lopputulokset muistuttavat usein autolauttoja, vaikka todellinen tarve olisi soutuvene.

Virtualisointi ei tietenkään poista mittauksen ja ennakkoarvioinnin tarvetta, mutta on myös osaratkaisu pulmaan. Toteutti palvelut omassa privaattipilvessä, omasta konesalista tai julkisessa pilvipalvelussa, voi energiansa käyttää sovelluksen eikä alustan skaalautumiskyvyn miettimiseen, laitteisto kun venyy nopeammin ja helpommin kuin softa.

Epävarmuus muuttuu peloksi

Liiketoimintavastaavien on helppo poistaa pelkoa epäonnistumisesta siirtämällä vastuu tietohallinnolle. Paineen alla operoiva tietohallinto pelkää oman pallinsa puolesta ja päätyy yliampumaan. Molempien ratkaisut ovat ymmärrettäviä, mutta heikkoja. Yhteisen hyminän saattelemana on helppo pidättäytyä vanhassa ja toimivassa ratkaisussa, eikä ottaa riskiä uuden tekniikan kanssa. Talousjohtajan vaikerrus kalliimman ratkaisun kustannuksista on helppo vaimentaa riskeihin vedoten.

Virtualisoinnin ja pilvipalveluiden myyminen on ensisijaisesti pelon poistamista, joka korostuu, kun vastapuolella on kyyninen tai kokenut tietohallintojohtaja. Mehukkaimmatkin referenssikertomukset muuttuvat vain saduksi, ellei ostaja oikeasti vakuutu myyjän loruilusta.

Lukiessani omia ja kilpailijoiden referenssejä nousee puna poskille – pelkoa virtualisointiratkaisun toimimattomuudesta ei juuri taklata, mutta jousto, eurot ja muut toisilta kopioidut fraasit tulevat hyvin esille. Tekniseen jargoniin takertuva palvelinkauppias ei pysty poistamaan ensin tietohallinnon ja myöhemmin liiketoiminnan pelkoa uutta tekniikkaa kohtaan.

Miten sitten asiakasyrityksen toimarin ja puhelinten kanssa kävi? Surkeasta suorituksestani johtuen standardimalli firmassa on edelleen nokialainen. En poistanut pelkoa uudesta tuntemattomasta valmistajasta saati myynyt asiallisesti haastajan hyötyjä.

Buu minä.

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Häiriötiedote sähköpostitse? Unohda koko juttu

Asun Helsingin keskustassa, ja pidän postinumeron pienuutta suoraan verrannollisena hyvään elämänlaatuun.

Palvelut ovat lähellä, mutta pysäköinti haastavaa, eli autottomuus on luontevaa. Sulat kaudet työmatkat heilahtavat ekologisesti fillarilla, mutta talvisin julkinen liikenne tulee valitettavasti tutuksi.

Suurimmalle osalle meistä on tuttu se tunne, kun julkinen liikenneväline on myöhässä, ja kiire ja stressi nostattavat ohimoille hikikarpaloita. Tieto liikennevälineen myöhästymisestä, sen syystä ja arvioidusta saapumisajasta eivät löydä bussipysäkille asti. Tieto tarvitaan silloin, kun tilanne on päällä.

Samaan aikaan Lähi-idässä

Iranin ja Egyptin kansannousuissa yhdeksi tärkeimmistä tiedonvälityksen välineistä nousi Twitter. Perinteiset tiedonvälitysvälineet, kuten televisio tai sanomalehdet nettijulkaisuineen, eivät pysyneet enää satojen tai tuhansien twiittaajien vauhdissa mukana.

Sadallaneljälläkymmenellä merkillä ei toki pysty antamaan kattavaa kuvaa tilanteesta, eikä twiittaajan riippumattomuutta tai tiedon paikkansapitävyyttä voi mitenkään tarkistaa.

Journalismilla on siis paikkansa twittermaailmassa, mutta tiedonvälityksen välineet muuttuvat vääjäämättömästi. Sanomalehden printtiversio ja television uutislähetys ovat auttamattomasti myöhässä, kun havaintonsa voi dokumentaatioineen ladata heti haluamiinsa verkkopalveluihin kaikkien saataville. Yksittäinen henkilö tai ryhmä on twiittauksineen, Flickr-kuvineen ja Youtube-videoineen tuntikaupalla ripeintäkin toimittajaa edellä.

Entä it-maailmassa?

It-yrityksillä on paljon opittavaa räntäsateessa värjöttelevän työmatkaajan kiukusta ja Lähi-idän mielenosoittajilta.

Häiriöviestinnän laiminlyönti on kuin luottaisi oman palvelun olevan it:n ikiliikkuja. Jokaisen yrityksen on mietittävä prosessit ennakkoon kuntoon tai saa maksaa oppirahat jälkikäteen.

Järkevä yritys ei tyydy tiedottamaan häiriöistä pelkän verkkosivun kautta saati käyttämään sähköpostia ensisijaisena häiriötiedottamisen välineenä. Sähköposti on vian iskiessä luonteeltaan kuin aamun sanomalehti. Sen informaatioarvo on viiveen takia pyöreä nolla.

Työmatkaajan tapauksessa kallista ilmoitusta tekstiviestitse ei voi lähettää, koska henkilö voi olla tai ei ole pysäkillä hytisemässä ja purnaamassa. Lisäksi puhelinnumero on voinut vaihtua moneen kertaan. Kuka oikeasti muistaa kaikki rekisterit joissa omat yhteystiedot ovat, jotta niitä kaikkia voisi pitää ajan tasalla?

Miten olisi Twitter?

Häiriöviestinnässä olennaista on nopeus, jolla tieto saadaan asiakkaalle. Toistaiseksi en ole keksinyt parempaa ja nopeampaa tapaa viestittää asiakkaille häiriöistä ja korjauksen etenemisestä kuin Twitter.

Käyttö ja lukeminen on toki kiinni asiakkaasta itsestään, mutta tiedonvälitys ei ainakaan petä vanhentuneiden yhteystietojen takia. Useimmissa tapauksissa viestit luetaan matkapuhelimella, mikä tekee kontaktista osiltaan nopeampaa. Twitterin integroiminen Facebookiin on hyvin yksinkertaista, jos yhteisösivu on jo luotu.

Twitter ei ratkaise kaikkia häiriöviestinnän haasteita. Sen sijaan sitä voi ajatella erottautumis- ja tehostamiskeinona viestinnän suhteen. On aika hämmästyttävää, miksei esimerkiksi kodin nettioperaattorini kerro mahdollisista häiriöistä Twitterissä. Puolustukseksi niin tekee aika harva muukaan operaattori.

Mieti, tarjoaisiko nopea ja välitön häiriöviestintä lisäarvoa sinun asiakkaillesi!

Areenan bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Tietohallinto, tarvitsette menopeliksenne hybridin

Journalistiystäväni hekotteli äskettäin, että moni käyttää pilveä tietämättään. Samaa analogiaa käyttäen voisi sanoa, että moni it-alan päättäjä haluaisi kokeilla pilveä, mutta julkisesti ei kannata leimautua käyttäjäksi. Ja sitten on vielä se lainsäädäntö.

Tiivistetään seminaarien, kirjojen, nettidiojen ja blogipostauksien sisältö yhteen kappaleeseen:

Julkiset pilvipalvelut sisältävät niin paljon uusia ja vanhoja tietohallinnon mörköjä, ettei näihin siirtyminen ole kertarysäyksellä mahdollista. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin kannattaa tehdä.

Kaikkien palveluiden siirtäminen portaattomasti omasta tai käyttöpalvelukumppanin konesalista Azurelle, Amazonille tai Rackspacelle on suurin piirtein yhtä todennäköistä kuin öljysulttaanin hyppääminen sähköauton rattiin. Sheikkejä ei juuri petroolin litrahinta heilauta, mutta taviksia tankkaus kirpaisee.

Myös autokulttuurista rikkaassa Kaliforniassa suhaillaan yhä enemmän hybridiautoilla.

Tietohallinto tarvitsee itsensä ja maailman välille jotain pehmeää

Hybridipilvet ovat vääjäämätön kehitysaskel nykyisistä toimintamalleista kohti jättikonesaleja, joista koko internet toimitetaan. Hybridillä tarkoitan palvelua, jossa tietohallinnon määrittämät palaset toteutetaan oman palomuurin sisältä, kun taas joustavuutta vaativat eli perinteisesti eniten euroja nielevät osat siirretään julkiseen pilvipalveluun.

Väliaskeleessa on järkeä. Suurin osa laskentakapasiteetin volyymistä käytetään joka tapauksessa erilaisten web-palveluiden tai kehitysympäristöjen tuottamiseen, jotka voidaan suhteellisen turvallisesti ja helposti siirtää pilveen. Hallinnon kannalta olennainen sisältö, kuten varmennukset, käyttäjä- ja konfiguraationhallinta kannattaa palomuurittaa auditoitavissa ja helposti hallittavissa olevan infran sisälle. Työkalupakkeja erilaisten hybridimallien toteuttamiseen on monta.

Hybridipilvi on luontevin vaihtoehto, jonka avulla budjettipaineessa kärvistelevä tietohallintojohtaja voi 2010-luvulla säilyttää pestinsä, mutta välttyä tietoturvaupseereiden inkvisitiolta. Kaupan päälle ahdistuneet serverinhalaajat voidaan siirtää tuottavampiin hommiin ja suuri osa konesalissa ruostuvasta romuraudasta voidaan sälyttää leasing-yhtiön murheeksi.

Kuplamaista hypeä

Yleisin kuulemani mantra on, että pilveen siirtymiseen painostavat hintalappu ja joustavuus. Liki samat runoilut olen kuullut niin pörssiyritysten tietohallinnolta kuin startupin teknologiapampulta.

Hintalappuhaaste ei ratkea siirtämällä pelkkää bitinrouskutusta puoli-ilmaisen laskentakapasiteetin päälle. Tietohallinnon työmäärä ja haasteet eivät siirry minnekään, vaikka konesali ja laitteisto toimitettaisiinkin Irlannista. Inhottava hallinto-osa tippui asialistalta hypen tanssittaessa päättäjiä. Teknologiayrityksen koko tietohallinto pitäisi siirtää Intiaan, jos säästötavoitteena on saada toimitusjohtajalle vuosittain uusi bemari.

Pilvipalveluissa kyse on joustosta, eli siitä tiedosta ja turvasta, että kapasiteettia saa heti kun saa kaivettua kännykän taskusta ja hallinnointisoftan käyntiin. Homma ei kuitenkaan hoidu teknisesti Strömsön malliin, ellei itse palvelu tue hiirenklikkauksella tapahtuvaa palvelinkapasiteetin venytystä.

Teknisesti rajaton ja palveluna hankittu laskentakapasiteetti on vain mahdollisuus kasvattaa pappatunturi sekunneissa maseratiksi. Jossain vaiheessa se paraskin kosla piiputtaa, vaatii tankkausta ja sytytystulppien vaihtoa.

Millainen huoltosopimus sinulla on?

Areenan tuorein bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Paikannuksella paikkakunnan parhaaksi

Kännykän gps-kilkkeellä on voinut jo hetken korvata satunnaiskäytössä olleen navigaattorin. Hieman tuoreempi villitys on paikkatietoon perustuva pelaaminen, josta ounastellaan mobiilipelaamisen World of Warcraft -tyyppistä menestystä.

Käyttäjien paikannusta ei ole Suomessa hyödynnetty markkinointikanavana oikeastaan ollenkaan, vaikka maksuttomia työkaluja on jokaisen käden ulottuvilla. Syynä lienee laiskuus tai tietämättömyys – ja useissa tapauksissa molemmat.

Paikannuksen sijasta Facebookiin ja muihin sosiaalisiin verkkopalveluihin on ollut monella yrityksellä kiire. Hoppu on ollut itse asiassa niin kova, että kuunteleminen ja jutteleminen unohtuneet, kun on keskitytty kasvattamaan faniryhmää eri kikoilla seuraavaan sataan tai tuhanteen jäseneen.

Entä, jos sosiaalisten verkkopalveluiden hyödyntämisen voisi yhdistää asiakkaiden paikkatietojen hyödyntämiseen? Moni yritys saisi tästä helpon perustelun ja tavan avata verkkoon uuden asiakasrajapinnan. Aika moni yritys myös aktivoisi uinuvan fani- tai seuraajamassansa.

Onko kriittinen massa ylittynyt?

Ihmettelin jo marraskuussa, miten helsinkiläiset yritykset ja ravintolapalvelut ovat jättäneet täysin hyödyntämättä paikannuksen potentiaalin ja tehneet muuten näppärästä Foursquaresta tylsää kunniamerkkijahtia. Tammikuussa tilanne on ennallaan, vaikka esimerkiksi oma kaverimääräni palvelussa on nelinkertaistunut. Mikä on kriittinen massa, joka herättää uinuvat yritykset?

Foursquaren kilpailija asiakaspaikannuksessa on sosiaalisen median kolossi Facebook, jonka Dealsin saapumista pohjolaan vasta odotetaan. Foursquare ja Microsoft ovat flirttailleet julkisesti keskenään, ja koska palvelun karttapohjana toimii Bing Maps, pyörii huhumylly edelleen.

Altavastaajina pidän Gowallaa ja Latituden check-iniä. Gowalla on kuitenkin jäänyt käyttäjämäärissä jälkeen, ja olettaisin Googlen keskittyvän Latituden kautta haastamaan Superbowlin vahausmainoksesta tuttua Grouponia (Suomessa CityDeal), joten pidättäydyn kahdessa ensimmäisessä.

Paikkatiedon hyödyntäminen on yksinkertaista

Molempien palveluiden perusmekaniikka on samanlainen: Jos palvelun käyttäjän kahvihammasta kolottaa, avaa hän älypuhelimella sovelluksen ja etsii lähistöltä kahviloita. Halutessaan käyttäjä voi turvautua muiden käyttäjien vinkkeihin. Aktiivinen kahvilanpitäjä voi erottautua lähiseudun kuppiloista tarjoamalla erikoistarjouksena ilmaisen pullan latten tilaajalle tai vaikkapa euron alennuksen, jos asiakas kirjautuu tilauksen yhteydessä virtuaalisesti asiakkaaksi.

Yritykselle hyöty on ilmeinen. Vaikka vierailu ei johtaisi ostopäätökseen, jakaa käyttäjä jokaisen kirjautumisen verkkopalveluissa ystävilleen. Mikäli asiakas lunastaa yrityksen määrittelemän tarjouksen, tietää mahdollisuudesta verkkopalveluiden kautta pian koko lähipiiri.

Aikaisemmin tuotteen tai palvelun suositteleminen on jäänyt tyytyväisen käyttäjän viitseliäisyyden varaan. Paikannuspalveluissa viraalimarkkinointi kuitenkin hyödyttää diilin molempia osapuolia, joten aktiivisuus kannattaa.

Olennaista on huomata, että paikannuspalveluiden käyttäjä on ostava asiakas, eikä satunnainen kauppakeskusteini. Avatessaan sovelluksen on asiakas etsimässä jotakin tai hänellä on aikaa vierailla liikkeessä. Kun tällä tavalla asiakkaita houkuttelevia yrityksiä ei ole Suomessa toistaiseksi oikeastaan yhtään, räjähtää yksittäinen tarjous silmille kuin kiinalainen uusi vuosi. Pienet ja ketterät edelläkävijät kampittavat hitaat jätit.

Pidättele hevosia hetki

Molemmat palvelut ovat käyttäjille ja yrityksille täysin ilmaisia. Kampanjan luominen onnistuu muutamalla hiirenklikkauksella ja vieläpä kotikonstein, mitä sissimarkkinoija arvostaa. Loin esimerkiksi omalle työnantajalleni proof-of-conceptina kampanjan Foursquareen nopeammin kuin kirjoitin tämän tekstin.

Foursquare ja Facebook Deals ovat vasta pääsemässä jaloilleen, joten vielä ei tarvitse hätäillä. Palveluiden yleistyminen luo kuitenkin lumipalloefektin, joten kannattaa miettiä, että onko kulman takana oleva kilpailija liikahtamassa käyttöönoton suhteen. Uudesta tekniikasta innostuu moni, mutta vain harvasta tulee mestari.

Pidin aikaisemmin palveluiden käyttöönoton rajoitteena Symbiania, jonka tuki sovelluksille on ollut heikko. Helmikuun yhdennentoista jälkeen uskon, ettei rajoitteena enää ole tekniikka vaan käyttäjien kiinnostus.

Paikkatietopalveluiden suosio on Suomessa nimittäin valitettavasti kiinni siitä, voiko alennuksia tarjota myös Nokia-kansalle.

Areenan tuorein bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.

It:n kaksiminuuttinen

Unohda jo kommari ja iPhone

Ihmettelen, miten vähän VMwaren ja LG:n kimppaprojektista uutisoitiin joulukuussa. Virtualisointijätti ja Etelä-Korean ikuinen kakkonen heittivät yläfemmat ja julkaisivat puhelinvirtualisointiprojektinsa.

Menikö ohi? En ihmettele. Änkasin kameraominaisuudet ja iPhonen itkuhälytinsovellukset puhuttelevat enemmän kuin tylsä virtualisointi.

Virtualisoinnissa on järkeä

Työn puolesta matkapuhelimen valmistaja ja käyttöjärjestelmä ovat olleet minulle oikeastaan merkityksettömiä. Toimiva tuki mobiili-exchangelle tai muulle mailitilille, etälukitus ja qwerty-näppäimistö ovat oikeastaan ainoat yksittäiset ominaisuudet, joita yrityskäyttäjänä olen matkapuhelimeltani vaatinut. Muu on plussaa.

LG:stä tuli uutisen myötä allekirjoittaneelle houkuttelevampi puhelinvalmistaja. Arvostan niin paljon tekniikkademossa esiteltyjä ominaisuuksia, että olen valmis ennakkotilaamaan sitten joskus ensimmäisen Suomeen saapuvan erän.

Tietoturvan kannalta on erinomaista, että yritys- ja yksityiskäyttäjän profiili pyörivät omissa erillisissä hiekkalaatikoissaan. En halua, että työntekijällä on oikeus asennella yrityksen puhelimeen pieru- ja nettipokeriohjelmia, mutta toisaalta spartalaisen kännykkäkurin vaatiminen masentaa.

Ratkaisu on ajaa yhdessä kännykässä kahta käyttöjärjestelmää, joka on huikeasti parempi ominaisuus kuin kököt tila- ja profiilivaihdot.

Valitettavasti demosta ei selviä, mikä on virtualisoinnin isäntäjärjestelmä. Nopeasti järkeillen myös tämän tulisi olla työnantajan hallinnassa. Odottelen myös tietoa siitä, miten näppärästi firman profiilin voi viedä puhelimeen. Suoraan levykuvana bluetoothin yli?

Eroon työnumeron kirouksesta

Käyttäjän tai yksityishenkilön kannalta rajuin hyöty tulee kahdesta puhelinnumerosta: toinen privaattiin, toinen korporaatiokäyttöön.

Jokainen tietää numeroloukun haasteet. Viime kesänä vastaanotin puhelun romanialaisen hippikylän rantabaarissa. Paljastui, että asiakas halusi tilata lisää palveluita. En oikein voinut jättää asiaa hoitamatta, vaikka olin muuten lomatilassa.

Kännykän lisääntyvät ominaisuudet tekevät taskukaverista yhä monimutkaisemman ja herkemmän laitteen, joten vanhan koulukunnan kasvatit voivat pitää mobiililaitteen virtualisointia turhana huttuna.

Privaattikäytössä eri käyttöjärjestelmät samassa puhelimessa kiinnostavat nörttejä ja muita tekniikkafriikkejä. Uskon näiden tarjoavan käyttäjilleen lähinnä näpertelyn iloa, ei niinkään merkittävää hyötyä.

Yrityksille hyöty virtualisoinnin tuomasta hallinnon helpottumisesta, tietoturvan parantumisesta ja toimitusten nopeutumisesta on niin ilmeinen, että veikkaan tällaisesta virtualisoinnista uutta de facto -standardia.

Elopin ja Jobsin vastausta odotellen.

Areenan tuorein bloggaaja Lari Lehtonen vastaa it-käyttöpalveluihin keskittyvän Louhen kapasiteettipalveluista ja tuomaroi blogissaan e-palveluita, -ilmiöitä ja -tuotteita.