Lisää tunteja yrittäjän päivään

Helene@startup-maailma

Näiden asioiden täytyy olla toimistolla kunnossa, jotta luovun kokonaan etätöistä

Monet tuttuni tekevät paljon etätöitä. Moni heistä ei varmastikaan suostuisi olemaan työpaikassa, jossa etätyö olisi kielletty.

Haastoin itseäni miettimään sitä, että voisinko olla töissä sellaisessa paikassa, jossa ei saisi tehdä etätöitä. Tulin siihen tulokseen että voisin olla, mutta muutaman asian tulisi tuolloin olla kunnossa.

Tässäpä siis koottuna lista seikoista, joita täydellisessä fyysisessä työpaikassa tulisi mielestäni olla kunnossa:

Työilmapiiri

Työilmapiiriin luen kuuluvaksi sekä ihmiset että itse työympäristön. Jos työkaverit ovat fiksuja, mukavia ja kaikin puolin hyviä tyyppejä on töihin mukava tulla. Mutta ihan yhtälailla itse työtilat ovat tärkeitä. Niiden tulee olla sellaiset, että työtä voi tehdä vaihtelevissa ympäristöissä. Välillä haluan tehdä töitä hiljaisuudessa, joskus sohvalla, välillä musiikin pauhatessa. Tämä riippuu päivästä. Jos työpaikka on esimerkiksi avotoimisto, jossa ei ole erillisiä tiloja voi työnteko kärsiä ja etätyön tekeminen toisinaan olla parempi vaihtoehto.

Monitori

Yksi syy miksi menen työpaikalle silloinkin, kun tiedän, ettei paikalla ole muita (muun muassa viikonloppuna) on iso monitori. Mitä kauemmin minulla on ollut tuo iso näyttö, sen tärkeämmäksi se on muodostunut. Sen avulla töitä voi tehdä huomattavasti tehokkaammin ja en malttaisi tehdä hommia enää pelkän läppärin ruudulta.

Nettiyhteys

Joissain asiakasorganisaatioissamme on ollut kiellettynä esimerkiksi Facebook ja yhdellä asiakkaalla ei ollut pääsyä edes yrityksemme nettisivuille (mikä lie syynä). Nämä asiat tulisi tietysti olla kunnossa. Jos nettiyhteys on supernopea ja sen kanssa ei ole ongelmia, saa töitä tehtyä.

Tuki ja apu

Kun eteen tulee ongelmia tai haasteita, saa siihen apua työkavereilta oli kyseessä sitten haasteita tietokoneen kanssa tai vaikka tarjouksen tekemisen kanssa. Usein pienet akuuttitilanteet saadaan kuntoon nopeammin, kun ollaan fyysisesti työpaikalla.

Tee ja kahvi

Jos töissä tarjotaan pelkkää peruskahvia tai teetehtaan lattiapölyjä, ei siellä ehkä huvita tehdä niin paljon hommia kuin kotona, jossa voi nautiskella työnteon ohessa herkullisia juomia. Tämä voi kuulostaa pienelle asialle, mutta siirtyessäni teenjuojaksi on hyvää teetä osannut arvostaa ihan eri tavoin. Hinnassakaan ei nyt niin paljoa eroa ole.

Ohjelmistot

Eräs tärkeä syy, mikä saa minut työpaikalle (tosin suhteellisen harvoin) on hyvät softat. Kaikki tärkeimmät minulla onkin omalla koneellani mikä kulkee mukanani, mutta jos tarvitsen jotain erityissoftia (kuten kuvankäsittelyyn tai editointiin liittyviä), on pakko suunnata työpaikalle jossa ne löytyvät yhteistietokoneelta.

Lounasmahdollisuudet

Jos työpaikan ympäristöstä löytyy hyviä lounasvaihtoehtoja, on ruokatauon pitäminen kaksin verroin miellyttävämpää. Jos taas työruokalan ruoka on kamalaa ja kallista, voi omien ruokien syöminen kotona olla huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto.

Whiteboard ja isot paperit

Viimeisenä ja ehkä vähäisimpänä syynä on minulla valkoiset paperit. Tämä on vain pieni lisä listaani ja ehkei pakollinen, mutta ehdottomasti työntekoani auttava asia. Eli tykkään käyttää usein töitä tehdessäni valkoisia isoja papereita (joihin piirrän mindmappeja) tai sitten whiteboardia.

Mitä muuta kaipaisit täydelliselle fyysiselle työpaikalle?

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Onko organisaationne sosiaalisen median ohjeistus kunnossa?

Olen viime viikkoina osallistunut usean eri sosiaalisen median ohjeistuksen ja strategian tekemiseen. Tähän joukkoon on mahtunut niin suomalaisen julkishallinnon kuin globaalinkin yrityksen ohjeistuksia.

Jokaisella organisaatiolla on erilainen käsitys siitä, minkälainen ohjeistuksen tulisi olla.

Toiset ovat työntekijöidensä suhteen luottavaisia kuten Aller, jonka sosiaalisen median ohjeistus on: "Käyttäydy fiksusti".

Toiset taas haluavat rajoittaa hyvinkin paljon, tästä esimerkkinä muun muassa Apple.

Sitä voisi luulla, että sosiaalisen median ohjeistusten tekeminen olisi pelkästään "leikkaa-ja-liimaa" osaston juttuja, mutta niin se ei ole. Jokaisen ohjeistuksen työstämiseen on yleensä otettu mukaan yli kymmenen ihmistä juristeista viestinnän osaajiin.

Näkökannat vaihtelevat ja myös ohjeistuksessa mainitut asiat herättävät usein yrityksessä paljon erilaista keskustelua, joka yltää myös sosiaalisen median keskustelujen ulkopuolelle.

Miksi sosiaalisen median suunnitelmaa aletaan yleensä työstää organisaatioissa?

Sosiaalisen median ohjeistus on minusta organisaatiolle (mikäli ollaan hitusenkin isompi yritys) erittäin tärkeä asia. Sen päätarkoitus on auttaa työntekijöitä, mutta myös tiettyjä työntekijöiden rajoituksia sekä muistutuksia on siihen yleensä laitettava mukaan.

Monille yrityksen henkilöstön jäsenille yrityksen sosiaalisen median suhtautuminen on valitettavasti edelleenkin epäselvää ja ohjeistusta odotetaan. Myös yrityksen viestintä ja markkinointi kaipaavat usein tätä paperia avukseen.

Olen ollut todistamassa tapausta, jossa organisaation oma työntekijä sabotoi työpaikkansa kampanjaa sosiaalisessa mediassa. Toisessa tapauksessa taas yrityksen työntekijä markkinoi innostuksissaan useaan otteeseen työnantajaansa, kertomatta linkkiä kyseiseen työpaikkaan. Molemmissa tapauksissa kaivattiin ohjeistusta ja jotain minkä kautta asiasta olisi voitu helpommin keskustella työpaikalla.

Miten sosiaalisen median ohjeistuksen tekeminen etenee käytännössä?

Heti alkuun yrityksessä päätetään tietyt reunaehdot: Kuinka paljon halutaan kieltää asioita, vai annetaanko pääpaino kannustamiselle. Annetaanko työntekijöille vapauksia vai rajoitetaanko sosiaalisen median käyttöä. Kannustaminen ja vapauksien antaminen on yleensä parempi vaihtoehto.

Yleensä ohjeistuksessa kerrotaan yrityksen yleinen suhtautuminen sosiaaliseen mediaan. Tämän lisäksi työntekijöille annetaan työvälineitä selvitä haastavista tilanteista sekä yleisiä suosituksia muun muassa siitä saako työpaikan sähköpostia käyttää sosiaalisen median palveluihin kirjautuessa. Ohjeistuksessa kerrotaan aina myös se, keneen työntekijä voi olla yhteydessä hätätilanteen sattuessa kohdalle.

Kun ohjeistus on työstetty tiimissä, se lähtee aina kommenttikierrokselle. Haluankin lopettaa blogikirjoitukseni erääseen kommenttiin, joka tuli vastaani eräällä kommenttikierroksella:

"Ole varovainen erityisesti vapaa-ajalla pienessä viinissä, kun käytät somea."

Tämä kommentti ei mennyt ohjeistukseen, mutta minut se sai hymyilemään. Mietin, että minkälainen kohu tuosta olisi kyseisessä organisaatiossa syntynyt, jos olisimme ohjeistuksessa ottaneet kantaa työntekijöiden alkoholinkäyttöön tuolla tavoin.

Onko teidän organisaatiossanne (iso tai keskisuuri) sosiaalisen median ohjeistus jo tehty?

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Voiko yrittäjä todella lomailla keskellä vuotta?

Vietin viime viikon Intiassa: Delhissä, Agrassa ja Jaipurissa.

Kyseessä oli ensimmäinen lomani koko yrittäjyyteni aikana, jolloin olen ollut poissa töistä niin sanotusti keskellä vuotta, eli joulun tai kesäloman ulkopuolella.

Yrittäjänä tuli mietittyä etukäteen, että voinko tosiaan olla poissa töistä näin ihan muuten vaan. Lentoa varatessa mietin, että ehkä olin tekemässä isoa virhettä ja kuinka juuri tuolle viikolle saattaisi tulla jotain tuiki tärkeää tehtävää töissä.

Kun lennot oli varattu, oli matkalle pakko lähteä. Ja hetkeäkään en ole katunut sen tehtyäni. Matka oli loistava.

Loma on hyvä pitää lomana ja myönnän, että minun on suhteellisen vaikea päästä eroon töistäni.

Jotta saisin lomastani kaiken irti, yritän nykyisin tehdä sitä varten seuraavat toimenpiteet:

a) Laitan puhelimeni kiinni (ainakin muutamiksi päiviksi)

Valitettavasti en voi olla koko lomaani vielä täysin ilman puhelinta. Ehkä muutaman vuoden päästä se on mahdollista, mutta ainakin vielä tällä hetkellä on vilkaistava tekstiviestit muutaman päivän välein.

b) En mene lukemaan sähköposteja kuin muutamaan otteeseen, mieluiten en ollenkaan.

Netti on haastava siitä syystä, että vaikka olenkin lomalla, tykkään muun muassa lukea uutisia ja käydä katsomassa Facebookissa ja Twitterissä mitä kavereille kuuluu. Kun noihin palveluihin on menty, tulee avattua se sähköpostikin lähes takuuvarmasti. Ainakaan minä en oikein voi vastustaa kiusausta.

Asioita helpottaa tietysti se, että on muistanut laittaa sähköpostiin automaattivastauksen päälle, jossa kehotetaan olemaan yhteydessä johonkin toiseen henkilöön tai hätätapauksissa laittamaan viestiä puhelimeen.

c) Jätän käyntikortit kotiin ja yritän välttää työhön liittyviä keskusteluja

Lomalla yritän asennoitua siihen, etten tekisi mitään työhön liittyvää. No, Intiassa tämä juttu ei mennytkään ihan putkeen. Lomani lähti työraiteille aina silloin kun joku kysyi, että mitä teen työkseni ja vastasin siihen, että olen yrittäjä. Luotin siihen ettei Intiassa työni kiinnostaisi sen kummemmin ketään (Suomessa yleensä jos sanon olevani yrittäjä, keskustelu jää lähes poikkeuksetta lyhyeen töiden osalta).

Intiassa suhtautuminen olikin täysin toinen. Ihmisten silmissä alkoi kiilto ja he halusivat tietää tarkemmin mitä myin ja mikä oli hintani. Intialaiset alkoivat heti ideoida yhteistyömahdollisuuksia. Yksi halusi tehdä yhteistyötä hänen oman matkatoimistonsa kanssa, toinen auttaa tuomaan intialaista teetä Suomeen, kolmas oli innoissaan avustamassa suitsukkeiden maahantuonnissa ja neljäs halusi lokalisoida oman kuva-albumien skannauspalvelunsa Suomeen. Siinähän sitten aloin ideoida uusia harrastusbisneksiä lomallani.

d) Jos joku työasia tulee mieleeni, yritän siirtää sen syrjään.

Tämä vaatii mielenvoimaa. Minulle tuli matkan aikana ainakin kolme työasiaa mieleen, jotka jäivät polkemaan paikallaan ja vaivaamaan minua. Olen viime aikoina lukenut joitain NLP-kirjoja (neuro-linguistic programming, Wikipedia) ja alkanut ottaa niitä käytäntöjä käyttöön. Aina kun joku työasia tuli lomalla mieleeni, yritin siirtää sen syrjään ja haudata sen, pistää pienen pieneksi. Onnistuin tässä osittain, mutta se vaatii selkeästi harjoitusta.

Viime viikon kokemukseni siivittämänä, minun täytyy sanoa, että jokaisen yrittäjän kannattaisi pitää lomaa myös keskellä vuotta, sillä se on oikeasti todella virkistävää. Joudut oikeasti delegoimaan omat työsi muille. Ja tämä on ollut minulle haastavaa.

Tiedän, ettei loman pitäminen ole kaikille yrittäjille välttämättä taloudellisesti mahdollista. Loman voi kuitenkin pitää myös lyhyenä, sen voi toteuttaa omassa kotikaupungissa esimerkiksi Nopsa Travelsin tyyliin tai sitten vaikka pikaisella Tallinnan matkalla. Tärkeää on se, että saa ajatukset pois töistä ja pääsee näkemään ja kokemaan uutta, löytämään hieman uutta perspektiiviä omaan elämään ja työhön.

Niin ja oma vastaukseni otsikon kysymykseen "Voiko yrittäjä todella lomailla keskellä vuotta?” on, että voi periaatteessa, mikäli se on taloudellisesti mahdollista. Mutta lomalla on erittäin vaikeaa irrottautua täysin yrittäjyyden arjesta ja olla tekemättä töitä ollenkaan. Minä en siinä ainakaan täysin onnistunut viime viikolla.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Opiskelijat! Opiskelkaa sitä mitä haluatte, jos haluatte pärjätä työelämässä

Vierailin Oulussa Finanssi ry:n juhlatilaisuudessa panelistin roolissa. Aiheena oli suomalaiset ekonomit sekä suomalainen koulutus yleensäkin. Pohdimme muun muassa koulutuksen roolia, yrittäjyyttä ja liikkeenjohtamista.

Tapahtuman jälkeen mieleeni jäi pyörimään muutama asia omiin opintoihini liittyen ja haluan jakaa ne teidän kanssanne.

Tämä kirjoitus on osoitettu etenkin opiskelijoille sekä nuorille, jotka harkitsevat opiskeluvalintaansa ja työuraansa.

Huijaus, joka minulle kerrottiin jo ala-asteella

Kun olin lapsi, minulle opetettiin että koulussa olisi pärjättävä, jotta pääsisi ensin hyvään lukioon ja sieltä sitten hyvään yliopistoon. Jos tämä onnistuisi, elämä olisi turvattu.

Noh, minä uskoin tämän ja paahdoin koko nuoruuteni koulussa sekä luin vielä täysillä pääsykokeisiin.

Kun Kauppakorkeakoulun tulokset tulivat, olin onnesta aivan sekaisin ja mietin, että nyt voin vihdoin relata oikein kunnolla. Olihan tulevaisuuteni turvattu. Tämän seurauksena otin iisisti koko ensimmäisen opiskeluvuoteni ja keskityin enemmän juhliin kuin opintoihin. Toisena vuonna sitten oli otettava muita kiinni ja panostin opiskeluihin jälleen.

Koulussa keskityin yleensä siihen, että saisin hyvän arvosanan. En välttämättä halunnut oppia niitä asioita, joita luin ja kehitin erilaisia kikkoja muistisäännöiksi, joiden avulla pärjäsin tenteissä. Seurauksena oli, että tiedot pyyhkiytyivät sitten mukavasti kuormittamasta aivojani heti seuraavana päivänä... Ei hyvä. Opiskelin siis usein vain koulua varten.

Mutta, määrittikö koulu muka oikeasti jotenkin elämäni? No ei todellakaan, minusta se oli ehkä suurin huijaus ikinä, mikä minulle sanottiin.

Ei se koulu, minne pääsee ole merkittävä, vaan se mitä teet siellä ja keihin tutustut. Tutustumisella tarkoitan lähinnä sitä, että tutustut niihin ihmisiin, jotka ajattelevat kanssasi samoista asioista intohimolla. Kaikista tärkeintä minusta on kuitenkin se, että löytää itsensä ja sen mikä kiinnostaa oikeasti.

Jos voisin vaikuttaa, muuttaisin opiskeluissani seuraavia asioita näin jälkikäteen:

a) Olisi pitänyt mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppia tunnistamaan ne asiat, jotka minua kiinnostivat oikeasti. Eli katsomaan missä olen oikeasti hyvä tai missä haluaisin kehittyä. Tämän sijasta vedin valtavirran mukana horroksessa. Voin rehellisesti sanoa, että elämäni koulun jälkeen on ollut paljon parempaa. Löysin vasta viisi vuotta sitten sen oman juttuni.

b) Olisi pitänyt tehdä työharjoittelu heti opiskelujeni alkuvaiheessa, jotta minulle olisi muodostunut realistisempi kuva työelämästä. Tähän asiaan törmään myös usein kun haastattelen meille töihin uusia opiskelijoita. Intoa löytyy, muttei realistista käsitystä siitä minkälaista työn teko on.

c) Olisi pitänyt opiskella jotain aivan muuta kouluni opintojen ohella, vaikka meikkaajaksi, personal traineriksi… Ihan mitä vaan, mikä olisi tuonut minulle enemmän perspektiiviä asioihin ja vapauttanut minua ajattelemasta tietyllä tavalla. Luulen että olisin sitä kautta pystynyt rikkomaan rajojani ja löytämään nopeammin omat mielenkiinnon kohteeni.

d) Olisi pitänyt liittyä erilaisiin seuroihin ja kerhoihin mukaan. Minun olisi pitänyt yrittää löytää enemmän niitä ihmisiä, jotka ajattelevat kanssani samalla tavalla. Yrittäjyys olisi ollut minulle se juttu ja olisin varmasti kuulunut Aalto Entrepreneur Societyyn, mikäli se olisi ollut tuolloin olemassa.

e) Olisi pitänyt mennä vaihtoon tai tehdä työharjoittelu ulkomailla. Se kaduttaa minua nyt todella paljon, että olen ollut aina vain Suomessa.

f) En olisi saanut stressata niin paljon sitä, mitä muut ajattelevat tai että asioita tulisi tehdä tietyllä tavalla.

Elämässäni yksi ratkaiseva hetki oli se, kun menin Kauppiksesta Taideteolliseen korkeakouluun ja ymmärsin ensimmäisen kerran elämässäni, että minun ei tarvitse tehdä asioita tietyllä tavalla tai mennä tietynlaisiin töihin. Voin itse vaikuttaa siihen minkälaisen tulevaisuuden rakennan itselleni, ja loppujen lopuksi olen siitä myös itselleni vastuussa.

Toivoisin, että myös te lukijat jakaisitte opiskelijoille omat vinkkinne. Ne otetaan varmasti innolla vastaan.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Näin tapat töissäsi uudet ideat tehokkaasti

Olen aina silloin tällöin ihmetellyt sitä, kun joissakin yrityksissä pidetään konseptointipäiviä (tai "muodikkaammin" kutsuttuna innovaatiopäiviä), joudutaan niiden alussa pitämään erityinen puhe siitä, ettei muiden ideoita tulisi jyrätä ja että tunnelman tulisi pysyä positiivisena.

Eikö näiden asioiden tulisi olla jokaisessa yrityksessä itsestäänselvyyksiä? Eikö kaikessa toiminnassa tulisi kannustaa luovuuteen ja arvostaa muiden ideoita? Ilmeisesti ei.

Tässä muutama vinkki, miten voit taata sen ettei ideoita synny yrityksessäsi:

Idean tyrmäys

Tämä on klassikko. Tiimiläisen ideat torjutaan sanomalla esimerkiksi, ettei ideassa ole mitään järkeä ja sen toteuttaminen on täysi mahdottomuus. Mitä epämääräisemmin tyrmäyksen tekee, sitä hankalampaa sitä on haastaa ja idean esittäjä häviää alta aikayksikön. Resurssipulaan voi myös aina vedota ja rahakirstun vartija on tällöin hyvä ottaa keskusteluun mukaan.

Toisen idean esittämisen voi myös keskeyttää ja tyrmätä jo ennen kuin asiaa on edes ehditty esittää. Tämä takaa sen, ettei ideaa viedä eteenpäin.

Idealle nauraminen

Idean voi tyrmätä helposti myös nauramalla sille, jolloin idean keksijän voi saada näyttämään idiootilta. Tätä voi tehostaa saamalla myös muut tiimiläiset mukaan hekotteluun. Tämä ideoille nauraminen on edellistä "idean tyrmäystä" astetta tehokkaampi vaihtoehto, sillä nauramalla väärällä tavalla idean keksijälle, voidaan pitää varmana sitä, ettei ideoita tule enää tulevaisuudessa.

Luovuuden ymmärtämättömyys

Hyvä tapa tappaa luovuus yrityksessä on olla ymmärtämättä luovuutta ollenkaan. Luovuuteen voi suhtautua esimerkiksi niin, että siitä on haittaa ja sitä tulisi hallita tarkoin. Luovuutta voi esimerkiksi sallia ainoastaan yrityksen innovaatiopäivillä ja sielläkin se tulisi hoitaa hallitusti.

Ideoiden tuen puute

Jos syntyneille ideoille ei anna tukea jatkossa kun niitä yritetään viedä käytäntöön, voidaan myös taata se, etteivät tulevaisuudessa samat ihmiset halua antaa enää ideoita.

Kaiken kaikkiaan haitallisinta yleisellä tasolla on se, että luovuutta ei ymmärretä ja se koetaan jotenkin uhkana. Kun ideoita tulee, voimme ehkä joutuakin muuttamaan asioita.

Jos tunnistat itsesi idean tyrmääjänä tai keksijöille naurajana, suosittelen miettimään syitä siihen miksi toimit niin. Muista myös nämä asiat:

• Jokainen ihminen on luova.
• Jokaisella on ideoita ja niitä tulisi arvostaa.
• Kaikkien ideat eivät ole aina hyviä, mutta ne voivat edesauttaa parempien ideoiden syntymistä.
• Kannusta ideointiin ja muista, että ilman ideoita ei yrityksillä ole tulevaisuutta.

Oma taustani luovuuden opiskelussa on Taideteollisen korkeakoulun puolelta ja sen jälkeen käytännön kokemukset työelämästä.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Onko Suomessa liian pitkä kesäloma?

Kesäloma tuli ja meni ja tänä vuonna se tuntui viuhahtavan niin nopeasti, etten melkein ehtinyt huomata koko lomaa. Muistona siitä on pieni rusketus ja rauhallisempi mieli, ja olihan meillä töissäkin hieman rauhallisempaa, mitä nyt ahersimme joidenkin sisäisten projektien parissa.

Onko kesäloma Suomessa liian pitkä? Joka vuosi sama aihe nousee pinnalle. Vaikuttaisi siltä, että Suomen toimistotöistä kadottaisiin lomille juhannuksena ja takaisin tultaisiin vasta elokuun toisella viikolla.

Kun perustimme yrityksemme, meidän oli melko vaikea sulattaa tätä pysähdystä.

Olimme intoa ja puhtia täynnä, mutta jos halusimme saada asioita eteenpäin muiden kuin startup-yritysten kanssa, oli se käytännössä aivan mahdotonta. Ensin kukaan ei halunnut tehdä mitään ennen lomia, koska hommat olisivat jäissä loman aikana, ja sitten oltiinkin jo lomilla. Tämän jälkeen vielä odotettiin, että kaikki pääsivät takaisin töihin. Näin lomaa tuntui ulkopuolisen näkökulmasta jatkuvan noin puolitoista kuukautta. Startupeissa sen sijaan aherretaan töitä aamut, päivä ja illat, oli sitten kesä tai talvi.

Vaikka tunteeni ovat viilenneet noista startupin alkuajoista, on minusta edelleen kummaa, että Suomi tuntuu pysähtyvän niin pitkäksi aikaa. Monesti olen miettinyt sitä, onko Suomella oikeasti varaa olla tehoton niin pitkään ja mistä tämä on alun perin lähtöisin.

Toivoisin, että saisin teiltä, arvoisat lukijani, ajatuksia aiheesta!

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Sinäkin tarvitset egyptiläisen myyjän

Olen tällä hetkellä lomalla Egyptin Hurghadassa. Tämänkertainen kirjoitukseni ei kuitenkaan ole lomakertomus, vaan haluan jakaa muutaman ajatuksen siitä, mitä voisin tuoda mukanani Egyptistä.

Myynnin jalo taito

Egyptiläiset osaavat myydä. He näkevät asiakkaansa (turistit) jo kaukaa ja tekevät kaikkensa, jotta saisivat ensin heidän huomionsa ja lopulta tehtyä kauppaa.

Myynti alkaa aina positiiviseen sävyyn ja koko kaupanteko (tinkaus mukaan lukien) on oma seremoniansa. Tinkaustaen kyllä välttämättä Suomeen haluaisi, mutta pidän siitä tavasta, jolla sitä täällä tehdään: positiivisessa hengessä ja jopa nauraen (paitsi tilanteissa joissa tinkaat aivan liian alhaista hintaa!).

Myynti on täällä luova prosessi, jonka kestoa on etukäteen mahdoton arvioida. Tehokkuushaasteitakin on: yhden teepussin ostaminen voi kestää yli puoli tuntia.

Toissa päivänä maustekaupan myyjä esitteli meille kaikki mausteensa ja teensä. Tämän jälkeen myyjä päätyi yllättäen tekemään meille ilmaiset kasvohoidot aloe veralla ja kamelinmaidolla. Kun halusimme lopulta ostaa tiettyä teetä, sen sanottiin olevan ilmaista. Mutta eihän kaiken tuon hyvän asiakaspalvelun jälkeen kaupasta voinut lähteä maksamatta mitään?

Päädyimme maksamaan hänelle teestä omasta mielestämme reilun summan, ja saimme vielä toista teetä ilmaiseksi mukaan. Veikkaan, että ilman koko tuota seremoniaa hän olisi saanut meiltä ehkä 10 % siitä hinnasta minkä nyt maksoimme vapaaehtoisesti. Jos päädymme vielä ostamaan täällä mausteita, ostamme ne mitä luultavimmin juuri häneltä, sillä nyt tunnemme niin hänet, kaupan tuotteet kuin hänen kolme kameliaan.

Myyntiin panostetaan täällä täysillä. Jokainen suomalainen startup voisi ottaa yhden egyptiläisen myyjän. He ovat sinnikkäitä, ovelia ja positiivisia.

Leikkimielisyys asiakaspalvelussa

Palvelu on täällä sanoisinko mielenkiintoista. Kun Egyptissä näytin matkalippuni kännykästäni, sanoi virkailija "hieno lippu sinulla, saanko pitää sen?" ja nauroi päälle. Kun veimme taksikuskille laukkumme, hän vitsaili, että saisiko pitää laukun. Eilen kun menimme sukelluskeskukseen, autokuski halusi pitää minut.

Egyptiläiset pitävät koko ajan hauskaa ja heillä on pieni pilke silmäkulmassa.

Leikkisyys on sellainen asia, jonka voisin tuoda Suomeen ja osaksi asiakaspalvelua. Sen voisi minusta tehdä tyylillä ja siten, että kaikilla on hauskaa.

Palautetta samppanjan kera

Hotellissamme Steigenberger Al Dau Beachissa on joka lauantai "Management cocktail" klo 19. Paikalla on tuolloin hotellin johtoa, ja tarjolla on cocktail-paloja, samppanjaa ja elävää musiikkia.

Vieraat saavat tuolloin jutella johdon kanssa ja antaa palautetta. Minusta tämä oli hieno idea, ja näkisin mielelläni vastaavaa myös suomalaisissa yrityksissä. Tilaisuus oli arvokas ja antoi hotellistamme vielä astetta luotettavamman ja laadukkaamman kuvan.

Entä vienti?

Miten Suomi näkyy sitten täällä Egyptissä?

• Nokia on täällä todella suosiossa ja monet kauppiaat esittelevät meille innoissaan omia puhelimiaan, kun kuulevat, että olemme Suomesta. Nokia on kauppiaiden mukaan Egyptin myydyin puhelin. Myös televisiosta tulee jatkuvasti Nokian mainoksia.
• Myös Suunto on tullut useaan otteeseen esille. Sukellusretkillä on ollut käytössä Suunnon kelloja.
• Eräällä ranskalaisella turistilla oli Nightwish-paita päällä eräällä sukellusretkellämme. Hän tosin selitti ystävälleen kovaan ääneen, että se on hänestä maailman paras amerikkalainen bändi.

Muihin suomalaisiin brändeihin emme ole täällä törmänneet. Aina kun noihin edellämainittuihin brändeihin on törmätty, on oma ylpeys suomalaisuudesta noussut esiin.

Vaikka täällä onkin ollut mahtavaa, on Suomeen silti mukava palata.

Inspiroivaa lomaa kaikille niille, joilla sitä on vielä jäljellä!

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Oletko sosiaalisessa mediassa toimitusjohtaja vai tavis?

Olen viime aikoina puhunut muutaman eri ison yrityksen toimitusjohtajan kanssa sosiaalisesta mediasta ja siinä heitä askarruttavista kysymyksistä. Tapetille ovat nousseet etenkin kysymykset liittyen yksilön työ- ja siviiliminään sekä siihen, tulisiko ne erottaa toisistaan sosiaalisessa mediassa.

Koska vastaukseni kyseisiin aiheisiin ovat suhteellisen vakiot, halusin jakaa teille nämä kysymykset ja omat mielipiteeni niistä:

a) Tulisiko minun perustaa kaksi eri tiliä esimerkiksi Facebookiin?

Yleisesti sanoisin, ettei näin kannata tehdä. Yksi tili on yleensä aina parempi vaihtoehto, ja itse asiassa esimerkiksi Facebookin säännöt kieltävät useamman profiilin luomisen samalle henkilölle.

Sen sijaan toimitusjohtajan tai esimiehen (tai kenen tahansa sosiaalisen median palvelun käyttäjän) tulisi miettiä yksityisyysasetuksia. Esimerkiksi Facebookissa on mahdollista säätää sitä, kuka näkee ja mitä näkee.

Monet eivät näytä näistä asetuksista välittävän ja ovat erittäin julkisia, toiset taas salaavat esimerkiksi kuvat ja videot. Osa taas ei halua jakaa oikeastaan mitään, mutta suostuvat kuitenkin solmimaan Facebook-ystävyyden.

Yksi asia, joka kannattaa aina säännöllisin väliajoin tehdä, on käydä tarkistamassa omat asetuksensa. Facebook nimittäin sattuu muuttamaan asetuksiaan aika ajoin ilman erillisiä ilmoituksia.

Suosittelen myös, että kukin miettii tarkoin sen, mitä tietoja ja ajatuksia haluaa sosiaaliseen mediaan laittaa. Käytännössä on aina hyvä muistaa, että se, minkä kyseisiin palveluihin on kerran laittanut, pysyy siellä.

b) Mitä teen, kun alainen pyytää Facebook-kaveriksi?

Tämä kysymys on tuntunut mietityttävän jokaista esimiestä, jolla on tili Facebookissa. Käytännössä jokainen joutuu ratkaisemaan tämän asian itse. Itse olen kaikkien työkavereideni kaveri – ja jopa asiakkaitteni.

Joissakin yrityksissä on otettu sosiaalisen median ohjeistuksiin mukaan sääntö, että alainen voi pyytää esimiestä esimerkiksi Facebook-kaveriksi, mutta esimiehen ei tule näin tehdä. Esimies saa kuitenkin päättää, vastaako alaisensa kaveripyyntöön.

Nämä kaveruus- ja kontaktiasiat on usein hyvä keskustella yrityksessä etukäteen, sillä ne aiheuttavat usein vaikeita tilanteita.

c) Onko minun nyt oikeasti pakko mennä sosiaaliseen mediaan, kun en oikeasti haluaisi?

Ketään ei tietenkään oikein voi pakottaa sosiaalisen median käyttäjäksi etenkään yksityishenkilönä. Tiedän kuitenkin tapauksia, joissa esimerkiksi markkinointipäällikön on ollut käytettävä esimerkiksi Facebookia, sillä sen on koettu kuuluvan hänen työtehtäviinsä. Tällöin on kuitenkin yleensä hyödynnetty erilaisia yritystilejä.

Yrityksen johdon jäseniä velvoitetaan toisinaan kirjoittamaan myös blogitekstejä. En kuitenkaan tiedä yhtään tapausta, jossa tähän olisi suorastaan pakotettu, vaan käytännössä blogikirjoittamiseen on suhtauduttu positiivisesti. Hyvä kirjoitus kuitenkin vaatii aina myös innon ja inspiraation, joten pakottamalla ei yleensä hyviä lopputuloksia syntyisikään.

Onko teidän yrityksessänne keskusteltu esimerkiksi Facebook-kaverisuhteista? Jos on, niin millaiset pelisäännöt olette laatineet? Tuntuuko blogikirjoittaminen haastavalta?

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Jos haluat yrittäjäksi, etsi itsellesi sankari

Minulta kysytään aina silloin tällöin haastatteluissa ja seminaareissa, että minkälaista on olla nuori yrittäjänainen ja etenkin teknologia-alalla. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan, että onko se jotenkin vaikeampaa.

Yksinkertainen vastaukseni on, etten ole joutunut käytännössä kohtaamaan negatiivisia ennakkoluuloja. Minusta kukaan ei ole kohdellut minua mitenkään eriarvoisesti. Mitä nyt alkuaikoina minua joskus luultiin kokouksissa sihteeriksi, mutta se oli minusta vain huvittavaa, enkä kokenut sitä mitenkään loukkaavana. Lähinnä se vain piristi päivääni. Nykyisin kokouskumppanit tuntuvat tietävän, että olen yrityksen toimitusjohtaja.

Suurin epäilijä

Se henkilö, jolla on ollut eniten ennakkoluuloja minua kohtaan on ollut minä itse. Kun perustimme yrityksen vuonna 2007, olin 24-vuotias ja huolissani: mietin, että otetaanko minua tosissaan. Olin itse asiassa melko varma siitä, että jotain negatiivisia asioita tulisi vastaan. Toisin kuitenkin kävi.

Yhden pienen ja pinnallisen asian huomaan kuitenkin näin jälkikäteen. Vaihdoin nimittäin vaatteeni astetta poikamaisempiin: farkkuihin, Converse-tennareihin ja t-paitoihin. Vasta tänä vuonna olen alkanut kävellä korkokengillä. Halusinkohan kuulua paremmin joukkoon?

Olisin halunnut yrittäjyyteni alkutaipaleella tavata muita yrittäjänaisia ja jakaa kokemuksiani heidän kanssaan. Etsinkin tuolloin ahkerasti naisyrittäjää roolimallikseni, mutten oikein löytänyt niitä Suomesta. Keskustelin asiasta silloin tällöin Peter Vesterbackan kanssa, ja hän sanoi aina, että Suomi tarvitsee lisää roolimalleja. Allekirjoitan tämän täysin. Viime vuosina onkin ollut aivan mahtavaa huomata, kuinka tämä ala on alkanut kasvaa ja uusia yrittäjänaisia on noussut esiin.

Nämä naiset inspiroivat

Tällä hetkellä fanitan etenkin kahta suomalaista yrittäjänaista. Ensimmäinen heistä on Tina Aspiala, joka on Eat.fi -sivuston perustaja. Hän on pystynyt keksimään ja rakentamaan hienon palvelun, jota käytän itsekin lähes päivittäin. Tina on kaiken lisäksi erittäin jalat maassa ja hyvä tyyppi, jonka seurassa on todella mukavaa.

Eat.fi:n Tina Aspiala on yksi roolimalleistani

Toinen yrittäjänainen, jota kunnioitan todella paljon on Ulla-Maaria Engeström, joka on ThingLink-palvelun takana. Hän on erittäin luova ja inspiroiva persoona. Odotan aina innolla mitä uusia projekteja hänellä on meneillään. Thinglinkin lisäksi hän on kehittänyt Nopsa-lähimatkapalvelua yhdessä toimittaja Liisa Jokisen kanssa.

Jos itse olet aikeissa perustaa startupin, suosittelen, että keräät rohkeutesi ja astelet tapahtumaan, jossa voit tutustua muihin yrittäjänaisiin tai yrittäjiksi tähtääviin. Heitä löytyy esimerkiksi Future Femalen ja Arctic Startupin tapaamisista. Olen tavannut heitä myös ICT Ladies -tapahtumissa.

Mitä muita tapahtumia tiedätte? Olisiko vinkkejä kehäkolmosen ulkopuolelle?

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Osta hyvä printteri – Facebookista?

Tällä kertaa minulla olisi kerrottavana pieni käytännön esimerkki sosiaalisen median hyödyntämisestä b2b-yrityksessä.

Meillä on aiemmin ollut Zipipopissa kaksi eri tulostinta, mutta toimistomme muuton jälkeen kumpaakaan ei saatu enää elvytettyä. Koska yrityksen pyörittäminen on aika mahdotonta ilman printteriä (vaikka kuinka yritämmekin pitää kaiken mahdollisen digitaalisessa muodossa), oli uusi pakko hankkia ja nopealla aikataululla.

Koska olemme sosiaalisen median toimisto, päätimme käyttää Facebookia hyödyksemme printterinmetsästyksessä.

Laitoimme viestin yrityksemme Facebook-seinälle: "Minkälaista verkko-monitoimi-tulostinta suosittelisitte? Voi olla värilaser tai mustesuihku, kunhan on taloudellinen myös käyttää. Tarvitsisimme laitetta lähinnä tekstiprinttaukseen sekä harvemmin kopiointitöihin. Kuvaprinttaus & skannaus toissijaista. t. Pii".

Ei aikaakaan, kun eräs yritys otti meihin yhteyttä. Meidän käyttötarpeemme arvioitiin ja meille tarjottiin erästä monitoimitulostinta.

Asiakaskokemuksemme oli aivan loistava. Meidän ei tarvinnut nähdä paljoa vaivaa, vaan meihin otettiin yhteyttä. Myyjä oli asiantunteva ja löysi meidät sieltä kanavasta, jossa olimme (no, itse asiassa hänelle ilmeisesti vinkattiin meidän FB-viestistämme). Tietysti tarkistimme hinnan, mutta koska hinta vaikutti järkevältä, päädyimme tilaamaan tuotteen, ja jo muutamassa päivässä se oli meillä.

Myy säästämällä asiakkaan aikaa

Uskon, että tulevaisuudessa tämän tyyppiset esimerkit ovat melko tavanomaisia. Näin säästyy asiakkaan aikaa ja vaivaa. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva myynti koetaan erinomaisena asiakaspalveluna, mikäli yritys kommunikoi siellä muutenkin.

Kuluttajapuolella tämä tuotteista ja palveluista kysyminen on jo melko tuttua. Facebookissa kysytään kavereilta ja Twitterissä seuraajilta. Toistaiseksi en kuitenkaan ole törmännyt siihen, että b2b-toimijat kommunikoisivat näin keskenään. Tietysti myös tämä keskustelu on ihmisten välistä, joten se on melko luontevaa, kun sitä on jo harjoiteltu muutama vuosi kuluttajapuolella. Meille Facebook oli sopiva kanava pyytää apua, ja aihe kiinnosti muitakin. Firmamme ”fanit” neuvoivat printterin ostossa: mikä on hyvä brändi ja mikä ei?

Facebookin lisäksi yksi aika luonnollinen kanava avun pyytämiseen on oma blogi. Siksi haastankin lukijoitani vastaamaan tähän:

Mistä voisimme ostaa hyvän astianpesukoneen noin 10 hengen toimistolle? Mitä kannattaa huomoida sitä ostaessa? Jos joku palveluntarjoaja lukee tämän, meihin voi ottaa yhteyttä myös sähköpostitse. ;)

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Onko työpaikkaa ilman sähköpostia?

Minkälainen olisikaan työpaikka ilman sähköpostia?

Kun pohdin tätä asiaa ensimmäistä kertaa, reaktioni on varsin positiivinen:

"Sepäs olisikin hieno juttu. Silloin minulla olisi niin paljon enemmän aikaa tehdä muita töitä... ja olisipa todella hienoa, kun ei tarvitsisi kahlata läpi sitä mieletöntä sähköpostitulvaa joka päivä."

Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen.

Sähköpostien viestit eivät nimittäin katoa minnekään, vaikka itse sähköpostia ei käyttäisi. Niiden muoto vain muuttuu, kun ne siirtyvät toiseen kanavaan. Jos sähköpostiviestejä ei olisi, olisi Facebook-viestejä, chat-viestejä, Twitter-viestejä, Qaiku-viestejä jne. Se olisi kamalaa, etenkin jos samat uutiskirjeet ja työviestit pommittaisivat vapaa-ajan palvelujen kautta yötä päivää.

Ja ennen kaikkea: Miten selviäisin kaikista noista eri kanavista ja niihin tulleista viesteistä? Miten saisin eroteltua työviestit vapaa-ajan viesteistä?

Ehkä se sähköposti on sittenkin ihan kiva olla olemassa.

Konkreettista kokeilua

Olemme Zipipopissa tehneet kokeiluja sähköpostien suhteen. Olemme pyrkineet siirtämään sisäisen viestinnän ja joissakin tapauksissa asiakkaiden välisen kommunikoinnin kokonaan pois sähköpostista. Pääviestittelykanavaksi on toistaiseksi muodostunut "yrityksen sisäinen Twitter", Yammer.

Kyseinen palvelu on toiminut ihan hyvin, ja etenkin lyhyiden viestien lähettämiseen se on ollut toimiva väline. Viestittely on ollut läpinäkyvämpää ja sanoisin, että toimintamme on tehostunut, kun aikaa on säästynyt erilaisten sähköpostiviestiketjujen hallinnalta. Yammerin lisäksi olemme käyttäneet paria muuta välinettä siihen, ettei tiedostojen lähettämistä tarvitsisi tehdä sähköpostin välityksellä.

Sähköpostista luopuminen on minusta kuitenkin tällä hetkellä meille täysin mahdotonta, sillä asiakkaat lähettävät edelleen sähköposteja. Niiden siirtäminen toisiin kanaviin taas on hieman tehotonta ainakin nykyisillä välineillä.

Miten voit tehdä toimistosta sähköpostittomamman jo tänään

Sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, miten toimistosta voisi tehdä sähköpostittoman (mitä kuulen aina välillä), keskittyisin sähköpostin järkeistämiseen.

Olen hyötynyt huomattavasti esimerkiksi siitä, että olen ottanut sähköpostissani käyttöön automaattisen ja manuaalisen lajittelun. Kun viesti tulee asiakkaalta, se menee heti "tärkeisiin" ja esimerkiksi to do -tyyliset tehtävät heitän omaan "to do -viestiboksiin".

Toinen konkreettinen ja erittäin helppo kikka on lopettaa kaikkien turhien sähköposti-ilmoitusten tilaamisen. Esimerkiksi turhat Facebook-ilmoitukset kannattaa poistaa, samoin Twitterin, Flickrin, Linkedinin ja muiden yhteisöjen viestit.

Kun teet tätä siivousta, keskity siihen, onko kyseisen ilmoituksen tilaaminen sen ajan arvoinen, minkä se vie sinulta kuukaudessa tai vuodessa.

Kun tämän siivouksen on tehnyt, ei se sähköpostitulva ehkä enää niin pahalta tunnu. Itse asiassa siisti työsähköpostilaatikko on aika kiva juttu.

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Yrityksen suurin haaste: Nimi

Yrityksen nimen valinta on haastavaa puuhaa. Se on tullut todettua jo useaan otteeseen viime vuosien aikana. Joskus nimen pyörittelyssä menee viikkoja tai jopa kuukausia, ja toisinaan se voi tapahtua ihan muutamassa minuutissa. Vaikeutta lisää usein se, että nimen valinta tuntuu aina lopulliselta päätökseltä, vaikka sitä voikin periaatteessa myöhemmin vaihtaa.

Tämä aihe on minulle taas ajankohtainen, sillä edessäni on uuden yrityksen nimen pohdinta. En ole kuitenkaan vaihtamassa työpaikkaa, vaan kyseessä on sivutoiminen yritys. Uutta nimeä en ole vielä keksinyt, mutta ainakin tiedän sen polun, jota aion seurata sen keksimisessä.

Oma prosessini menee näin:

1) Mieti sanan osa, jonka haluat yrityksesi nimeen

Minun kohdallani nimen keksiminen on lähes aina lähtenyt siitä, että löydän jonkun sanan tai tavun, josta pidän. Sen jälkeen alan rakentamaan nimeä sen ympärille. Tämä vaihe toimii minulla tietynlaisena nimivalinnan rajauksena.

Kun keksimme Zipipopin nimeä, yhtiökumppanilleni Richard von Kaufmannille ja minulle oli selvää, että halusimme siihen sanan "pop". Kokeilimme vaikka mitä erilaisia versioita, mutta viimeinen inspiraatio tuli Richardin swahilin kielen sanakirjasta. Sieltä löysimme sanan "zipi", joka tarkoittaa "mikä". Siitä se sitten tuli, Zipipop.

2) Pysyykö nimi mielessä?

On todella hyödyllistä yritystoiminnan kannalta, että nimi muistetaan ja se osataan lausua.

Myönnän, että Zipipopin nimessä oli aluksi pieniä haasteita. Jouduin useasti korjaamaan yrityksemme nimeä, kun sen kuultiin olevan Zippop tai Zippo. Hyvä puoli nimessä on kuitenkin ollut se, että se on usein koettu energiseksi ja positiiviseksi. Jatkossa aion kuitenkin heti valita sellaisen nimen, joka on helppo lausua ja muistaa.

3) Etsi vapaa nettiosoite

Tämä on erittäin tärkeä vaihe. Kun olet löytänyt hyviä nimiehdokkaita, kannattaa tarkistaa, löytyykö niille vapaita nettiosoitteita. Kaikki ne nimet, joille en löydä vapaata .com -osoitetta, päätyvät yleensä roskakoriin. Nimen pitäisi olla todellinen helmi, jotta saattaisin silti harkita sen pitämistä. Joissain tapauksissa myös .fi-pääte voi riittää.

4) Tee haku

Yrityksen potentiaalisia nimiä kannattaa aina myös hakea netistä ja selvittää, mitä muita sivustoja samalla nimellä tulee vastaan. Jos kilpailu on kovaa ja näyttää siltä, ettet mitä luultavimmin tule pääsemään Googlen etusivulle, luopuisin nimestä.

Haku kannattaa myös tehdä Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilla. Kahta samannimistä yritystä kun ei Suomeen saa perustaa.

Uuden yritykseni nimeäminen on nyt edennyt vaiheeseen yksi. Osa nimeä on siis valittu ja se on star, tähti. Muusta en vielä tiedä, joten nimiehdotuksia voi myös antaa. Otan mielelläni vinkkejä vastaan myös siitä, miten sinä olet keksinyt yrityksesi nimen!

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Pienyrittäjä ja sosiaalisen median ABC

Pienyrittäjät tuntuvat usein menevän hieman hämilleen, kun puhutaan erilaisista yhteisöllisistä palveluista ja siitä, miten niitä kannattaisi käyttää. Olin viime viikolla puhumassa kyseisestä aiheesta Markkinoinnin luovat mahdollisuudet -seminaarissa, ja haluan jakaa muutaman vinkin pienyrittäjille myös tämän kanavan kautta.

A) Aloita aina kuuntelulla

Sosiaalisen median kuuntelua kutsutaan yleensä monitoroinniksi. Aloita aina tästä!

Miten tämä käytännössä tapahtuu?

Selvitä, mitä sinusta puhutaan – vai puhutaanko ollenkaan. Selvitä myös se, mitä partnereistasi ja muista alan toimijoista puhutaan. Kiinnitä huomiota siihen, missä asiakkaat puhuvat ja minkä tyylisesti.

Hakuja voi tehdä esimerkiksi Googlen tai Bingin kautta. Lisäksi esimerkiksi Twitterissä voi tehdä yhteisön sisäisiä hakuja.

Markkinoilla on myös tarjolla pitkä lista kehittyneempiä monitorointityökaluja, kuten maksullinen Meltwater ja ilmainen Social Mention. Monitorointityökaluihin kannattaa myös tutustua, mutta käyttöä suosittelen vasta sitten, kun yrityksestäsi tai sen tuotteista puhutaan tarpeeksi usein. Yksityisyrittäjä pärjää maksuttomalla palvelulla yleensä oikein hyvin.

B) Valitse kanavat

Kun monitorointi on tehty, on sinulle muodostunut hyvä käsitys siitä, puhutaanko tuotteistasi tai palveluistasi ja jos puhutaan, niin mitä. On aika tehdä valintoja sen suhteen, missä yhteisöpalveluissa haluat olla läsnä.

Yksi valinta voi olla myös se, ettei sosiaaliseen mediaan haluta mennä ollenkaan. Jos sosiaalisen median käyttö ei tunnu luontevalta ja epäilet, että kiinnostuksesi saattaa lopahtaa, voit jättää somen väliin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asiakkaat saattavat puhua sinusta sosiaalisessa mediassa osallistut sitten itse keskusteluun tai et.

Miten tämä käytännössä tapahtuu?

Kun kohta A on tehty huolella, tiedät, missä asiakkaasi ovat. Käytä tätä tietoa kanavavalintasi tukena.

On myös tärkeää miettiä, minne sinun on luonnollisinta ja helpointa mennä mukaan. Jos olet jo entuudestaan ahkera Facebookin käyttäjä, on sinne ehkä helpompi mennä myös yrittäjänä kuin kuvata nettivideo YouTubeen.

C) Paikoillanne – Valmiina – Hep

Kun kanavat on valittu, on aika asettaa tavoitteet ja aikataulut. Mitä sosiaaliselta medialta oikein halutaan ja kuka siitä on vastuussa?

Miten tämä käytännössä tapahtuu?

Mieti jokaiselle kanavalle mittarit. Kuinka monta kävijää pyrit saamaan nettisivuillesi Facebookin tai Twitterin kautta? Kuinka monta fania haluat saada? Kuinka paljon pyrit myymään näiden kanavien kautta?

Tee valituista kanavista myös aikataulu. Milloin mennään mihinkin ja kuinka usein kanavaa päivitetään? Kuka päivittää?

Suosittelen, että pienet yritykset ottavat kanavat haltuun yksi kerrallaan. Moneen kanavaan ei kannata siis rynnätä yhdellä kertaa. Jokainen uusi kanava, oli se sitten Facebook, Twitter, YouTube tai blogi, kannattaa muistaa linkata valmiiksi käytössä oleviin.

Muista myös se, että sosiaalisessa mediassa kerrot tarinaasi. Hyvä tarina saa ihmiset osallistumaan. Mikä sitten on hyvä tarina jota kannattaisi kertoa? Jokaisen tulee löytää omansa. Se onkin sitten jo eri projekti!

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Uusi vuosi, terveempi työpäivä

Uusi vuosi on alkanut ja sosiaalisen median kanavat ovat olleet täynnä uudenvuodenlupauksia. Myönnetään, olen minäkin lupaukseni tehnyt. Tänä vuonna yksi niistä liittyy terveyteen ja etenkin siihen, että aion tehdä terveellisempiä valintoja työajallani, sillä vietän töissä 9–12 tuntia päivässä.

Blogiani seuranneille lukijoille seuraava ilmoitus tuskin tulee yllätyksenä: Olen nimittäin aloittanut osa-aikaiset etäopiskelut health coachiksi eli terveysvalmentajaksi.

Viimeiset pari lomaviikkoa olen imenyt tietoa kurssikirjoista ja luennoilta. Olen ollut todella innoissani kaikesta oppimastani, ja haluankin jakaa teille muutaman vinkin siitä, miten työpäivästä voi tehdä hieman terveellisemmän.

Nämä neljä ohjetta ovat hyvin yksinkertaisia ja helppoja muistaa, ja toimivat niin it-yrityksen johtajalle kuin opiskelijallekin. Tämän lisäksi niiden toteuttaminen ei ole kallista tai aikaavievää. Toivottavasti useampi teistä tarttuu haasteeseen!

Kuva: Helene Auramo

1. Juo enemmän vettä.

Ota työpöydällesi aina joko vesipullo tai vesikannu, ja juo vettä pitkin päivää. Limuja, energiajuomia, teetä ja kahvia ei valitettavasti lasketa vedeksi! Juo puhdasta vettä, ja lisää siihen halutessasi sitruunaa tai vaikka kurkkua.

Kropasta noin 75 prosenttia on vettä, joten tarvitset jatkuvasti uutta vettä, muuten kuivut ja väsyt. Juomalla vettä noin 1–2 litraa päivässä kulutat muita nesteitä vähemmän (energiajuomat, kahvi ja tee) ja mitä luultavimmin myös syöt vähemmän, mikä auttaa painonhallinnassa.

2. Paranna välipalojen laatua.

Osta välipalat töihin etukäteen tai varmista, että tarjolla on muuten hyviä välipaloja. Nälkäisenä sorrut helposti suklaapatukoihin tai leivonnaisiin. Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi hedelmät, vihannekset ja marjat. Mieti, mistä hedelmistä pidät ja missä muodossa, ja muista myös kokeilla uusia hedelmiä. Milloin maistoit viimeksi vaikka persimonia?

Minä pidän hedelmäsmoothieista ja teen niitä nykyisin joka aamu. Samalla kun teen aamupalasmoothien, teen myös yhden lasin jääkaappiin. Se on hyvä välipala myöhemmin päivällä.

3. Vähennä kahvia.

Join ennen kahvia joka kokouksessa ja vielä niiden välillä, yhteensä 5–8 kuppia päivässä. Voitte vain kuvitella, kuinka vaikeaa oli luopua kahvista joululomalla! Päänsärky oli todella kova. Nyt olen ollut ilman kahvia yli viikon ja voin hyvin.

Kun palaan ensi viikolla takaisin töihin, aion kokouksissa juoda vain vettä tai teetä. Teen suhteen pyrin suosimaan vihreää teetä ja jälkiruoan tilalla lakritsiteetä, joka on tämän hetken suosikkini.

4. Syö lounaasi ja välipalasi muualla kuin tietokoneen edessä

Lounaaseen keskittyminen auttaa niin rentoutumiseen kiireen keskellä, mutta toisaalta myös välttämään ahmimista ja lihomista. Nauti siis tauoistasi ja keskity siihen ruokaan, mitä syöt. Pureskele myös ruokasi kunnolla. Pyydä työkavereita mukaan lounaalle, ja tee siitä oma rauhallinen hetkesi, joka rytmittää työpäivää. Olet taukosi ansainnut.

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Alasti lasiseinäisessä talossa - oletko sinä?

Sosiaalinen media tulee muuttamaan yrityksiä enemmän kuin olemme alun perin osanneet kuvitellakaan. Kyse ei ole pelkän Facebook-profiilin pystyttämisestä. Yrityksistä tulee läpinäkyvämpiä, ja puhutaan jopa vallansiirrosta johdolta työntekijöille, asiakkaille ja muille sidosryhmille.

Asiakkaat puhuvat sinusta netissä, halusitpa sinä sitä tai et

Netti on pullollaan erilaisia palveluita, joissa asiakkaat voivat vapaasti keskustella yrityksistä niin hyvässä kuin pahassa. Jos tuote tai palvelu ei ole yhtä hyvä kuin on mainostettu, tieto leviää nopeasti.

Yrityksen on jatkuvasti kuunneltava mistä asiakkaat keskustelevat ja reagoitava palautteeseen. Sosiaalisen median monitorointiin voi käyttää esimerkiksi ilmaista Social Mention -työkalua. Tiedätkö sinä, mitä teistä puhutaan?

Nykyiset, tulevat ja entiset työntekijät puhuvat sinusta netissä, halusitpa sinä sitä tai et

Nykyiset ja entiset työntekijät puhuvat netissä työnantajastaan tarkoituksella tai vahingossa vaikka LinkedInin välityksellä. Tiesitkö, että sieltä saa yrityksestäsi esimerkiksi kasvu- ja koulutustietoja (mikäli työntekijä on perustanut sinne oman henkilökohtaisen tilinsä)? Katso esimerkkinä vaikka meidän yrityksemme tiedot täältä.

Kun Glassdoor-tyyppiset palvelut lisääntyvät, eivät edes työhaastattelut jää salaisuudeksi. Kyseisessä palvelussa työntekijät voivat kertoa oman palkkansa, työhaastatteluiden kysymykset sekä antaa plussia ja miinuksia yrityksen johdolle.

Mitä läpinäkyvyys tarkoittaa yrityksen arjessa?

Yhteisöpalveluiden myötä yritysten on opittava olemaan aidosti vuorovaikutuksessa asiakkaidensa, työntekijöidensä ja muiden sidosryhmiensä kanssa. Yritykset joutuvat myös ottamaan kunnolla vastuuta toiminnastaan ja perustelemaan valintojaan niin työntekijöilleen kuin asiakkailleenkin. Yritysten on muututtava aidosti läpinäkyvämmiksi.

Meillä Zipipopissa läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että jaamme sisäisesti kaiken tiedon myynneistä taksikuitteihin. Keräämme myös aktiivisesti palautetta asiakkailtamme, jonka julkaisemme sisäisesti reaaliajassa. Haluamme koko ajan parantaa toimintaamme ja reagoida heikkoihin signaaleihin mahdollisimman nopeasti, mikäli se on tarpeen.

Ehdottomasti haastavinta tässä on minulle henkilökohtaisesti ollut asiakaspalautteiden jako. Jos esiintymiseni menisi aivan puihin, se käytäisiin yhdessä läpi. Ensimmäisten palautteiden jako olikin hieman nöyryyttävää. Tuloksena meidän yhteenkuuluvuuden tunteemme kuitenkin lisääntyi.

Ajattelemme kritiikkiä heikkoina signaaleina ja keskitymme sitä saatuamme prosessien parantamiseen emmekä yksittäisten ihmisten kritisointiin. Näin opimme ja kehitymme yrityksenä.

Yrityksen läpinäkyvyys tekee omasta olosta paljaan. Joudut olemaan itsellesi ja muille rehellinen omista heikkouksistasi ja vahvuuksistasi. Läpinäkyvyys pakottaa sinut myös katsomaan peiliin ja ymmärtämään kuka olet omana itsenäsi ja osana yritystänne. Uskaltaisitko sinä olla täysin paljas ja läpinäkyvä?

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Tee työpaikasta onnellisempi – vaikka jo tänään

Tapasin muutamia viikkoja sitten Vilma Helmisen, joka on terveysvalmentaja. Hän puhuu liikunnan, ruokavalion ja terveyden merkityksestä sekä järjestää yrityksille aiheeseen liittyviä koulutuksia.

Vilman puheet ja monet muut onnellisuuteen liittyvät asiat ovatkin pyörineet mielessäni viime aikoina. Oikeastaan ajatukseni ovat kulminoituneet siihen, miten työpaikasta voisi luoda onnellisemman ympäristön.

Ostin sitä varten jopa kirjan The How of Happiness, ja olen pohtinut sitä, miten tuon kirjan opit voisi siirtää yrityksen palkitsemisjärjestelmään. Kuinka voimme antaa työntekijöille enemmän ja tehdä heistä onnellisempia?

Liikkumalla vähemmän sairauspäiviä

Liikunta on osa ihmisten onnellisuutta. Ihminen tuntee urheilun avulla, että hallitsee oman vartalonsa. Usein suorituksen jälkeen hän näkee itsensä parempana yksilönä.

Työpaikat voivat jakaa virikeseteleitä, joiden avulla työntekijä voi harrastaa liikuntaa maksimissaan 400 eurolla per vuosi. Kun työntekijät liikkuvat, sairauspäivät vähenevät ja onnellisuus lisääntyy. Lisäksi työnantaja voi vähentää kulut verotuksessa – työntekijöille etu on verovapaa.

Entä hengenravinto?

Virikesetelien tuen avulla työntekijät voivat käydä myös teattereissa ja museoissa. Kirjan mukaan onnellisilla ihmisillä on paremmat ihmissuhteet kuin niillä, jotka eivät koe itseään onnellisiksi. Näin ollen onnellisuutta lisäävät kaikenlaiset kannustimet siihen, että ihmiset tapaisivat toisiaan ja tekisivät enemmän asioita yhdessä.

Lisäksi yrityksen tulisi ehdottomasti muistaa virkistyspäivien pitäminen. Silloin työntekijät tapaavat toinen toisiaan ja yrityksessä syntyy enemmän ja syvempiä sosiaalisia yhteyksiä. Mikä olisi sinun mielestäsi paras virkistyspäivän teema?

Apua sosiaalisista sovelluksista

Voiko sitten myös sosiaalisilla sovelluksilla, kuten yrityksen sisäisellä mikroblogipalvelulla Yammerilla, syventää työpaikan sosiaalisia suhteita?

Minusta kyllä. Kun mietin omaa työpaikkaamme, on meillä koko ajan netissä käynnissä pieniä keskusteluja. Niistä 95 prosenttia liittyy suoraan töihin.

Yammer lisää me-henkeä mahdollistamalla toisten työntekijöiden kommenttien peukuttamisen tai "likettämisen" kuten Facebookissa. Tällä yhdellä toiminnolla on ollut meidän yrityksessämme suuri vaikutus.

Etenkin etänä työskenneltäessä on sosiaalisista sovelluksista suurta hyötyä. En voisi olla enää töissä työpaikassa, jossa minulla ei olisi käytössäni vastaavia sähköisiä välineitä.

Positiivinen ajattelu tavaksi

Positiivisuudella on todettu olevan monia hyötyjä. Sen avulla stressi vähenee ja itsetunto paranee. Optimistit eivät myöskään luovuta helposti.

Sen lisäksi että muistetaan kiittää toisia, voidaan yrittää myös suhtautua asioihin positiivisemmin esimerkiksi ajattelemalla ongelmia haasteina ja kiirettä vauhdikkuutena. Positiiviset asenteet ja ihmiset tartuttavat hyvää mieltä ja onnellisuutta.

Miten sitten töissä voidaan kannustaa positiivisuuteen?

Yksi keino on varmasti esimerkki, jota voidaan näyttää suullisesti mutta myös netin välityksellä.

Kirjan luettuani olen kuitenkin ymmärtänyt entistä vahvemmin sen, ettei työpaikka yksin voi tehdä ihmistä onnelliseksi, vaikka työntekijälle annettaisiin kasapäin tavaroita, huipputyövälineitä ja etuja.

Onnellisuus lähtee yksilöstä itsestään. Ihmisen oma positiivinen asennoituminen elämään on onnellisuuden ykköstekijöitä ja työpaikalla tuskin voidaan tähän suoraan vaikuttaa. Tähän voidaan kuitenkin vaikuttaa epäsuorasti eri tavoin, kuten rekrytoinnin avulla ja omalla positiivisella esimerkillä.

Sinunkin kannattaa aloittaa oman onnellisuutesi kehittäminen saman tien. Tee jo tänään viisi pientä hyvää tekoa ja mittaa, kasvoiko onnellisuutesi. Kirjan mukaan niin pitäisi käydä.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan Sonja Lyubomirskyn kirjan The How of Happiness. Siitä löydät lisätietoa mm. flow-kokemusten lisäämisestä, vertailujen haitallisuudesta ja monesta muusta tärkeästä asiasta.

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Olet brändi, jos olet Facebookissa

Kävin ostamassa Lisa Sounion uuden kirjan nimeltä Brändikäs. Viimeistään siinä vaiheessa kun kuulin, että minut ja Zipipop mainitaan siinä, en voinut vastustaa kiusausta vaan kipittelin kauppaan heti samalla viikolla. Myönnän, etten ole kirjaa vielä kokonaan lukenut, mutta muutama ajatus siitä nousi heti mieleeni liittyen henkilökohtaiseen brändäykseen ja halusin jakaa ne tietysti lukijoideni kanssa.

Sosiaalinen media tuo jokaisen ihmisen lavalle. Jokainen on brändi. Jokainen on esillä eri areenoilla ja luo siten tietoisesti tai tiedostamatta omaa brändiään. Mikä on sinun brändisi Facebookissa, Twitterissä, blogissasi tai LinkedInissä? Etenkin yrittäjille tässä on aivan uudenlaisia isoja mahdollisuuksia ja sosiaalisen median workshopit ovatkin olleet viime aikoina tupaten täynnä.

Systemaattinen oman itsensä henkilöbrändäys on erittäin haastava prosessi. Yksi syy tähän on se, että jokainen on liian lähellä kohdetta eli itseään ja se sumentaa ajatuksia. Itseään on myös usein vaikea hahmottaa ulkopuolisen silmistä ja oman itsensä määrittely liian suppeasti voi tuntua kummalta. Myös oman brändin systemaattinen toteutus on yllättävän vaikeaa, sillä monet käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa melko spontaanisti. Itse asiassa en tiedä pystyykö kukaan systemaattisesti rakentamaan omaa brändiään ilman että aina silloin tällöin tekisi virheitä.

Vaikka olen opiskellut pääaineena vuosia markkinointia Kauppakorkeakoulussa ja sen jälkeen jatkanut sitä työelämässä, en osaa luoda itselleni brändiä. Vaikka olen kuullut ihmisten juttelevan minusta brändinä, en ole "omaa brändiäni" luonut mitenkään tietoisesti eikä sitä ole kukaan ulkopuolinen luonut. Muita sen sijaan pystyn auttamaan brändin rakennuksessa. Itse asiassa jopa nautin siitä. Ulkopuolisena on helppo auttaa tässä rakennustyössä.

Miten voit pohtia omaa henkilökohtaista brändiäsi?

Lisa Sounio puhuu kirjassaan brändin pärstästä ja sielusta. Pärstään voi vaikuttaa helposti miettimällä vaikka omaa tyyliä. Uniikit tyylit erottuvat massasta. Onko minun pärstäni isot silmälasit tai pitkät hiukset? Mihin haluan muuttaa sitä? Mikä on se minun oma tyylini? En usko, että olen sitä vielä täysin löytänyt vaikka olenkin etsinyt. Näkevätkö muut ihmiset kuitenkin oman tyylini vahvemmin? Mikä on sinun tyylisi?

Entä Lisa Sounion mainitsema brändin toinen osa eli sielu. Millaisena se näkyy? Miten sen voi määritellä? Voinko nostaa sielustani systemaattisesti esiin mediassa ainoastaan positiivisia puoliani esimerkiksi yrittelijäisyyden, ahkeruuden, intohimon ja uteliaisuuden. Voinko peittää huonot ominaisuuteni tästä, joita ovat esimerkiksi ujous, mustavalkoisuus ja ymmärtämättömyys. Ja jos en tuo molempia puolia esiin, olenko enää aito?

Tähän asiaan liittyen olen kyllä miettinyt tarkkaan sen, miten en halua näkyä. Eli tavallaan siis kuitenkin brändännyt . Lyhykäisyydessään en tuo nettiin tai haastatteluihin:

• mitään sellaista asiaa, jonka takana en voisi seistä.
• en kritisoi kavereitani enkä muitakaan tuttujani netissä (asiat voi sitten sanoa suoraan jos on tarve).
• en kritisoi mitään tai ketään mistä minulla ei ole käsitystä tai tietämystä
• olen tarkka kuvissani joita menee nettiin.
• pyrin yleensä olemaan positiivinen negatiivisuuden sijaan.
• Facebookissa en halua markkinoida liikaa jokaista asiaa, jonka olen tehnyt. En usko, että kukaan haluaa olla markkinoijan kaveri.

Mitä sinä lisäisit tähän listaan?

Sosiaalisen median asiantuntija, Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Hyi, miten epäreilua!

Yksi yrittäjyyden viidakoista on ehdottomasti erilaiset etuudet, joita tulee pohtia viimeistään ensimmäistä työntekijää palkatessa.

Jokaisessa päätöksessä tulee taloudellisten seuraamuksien ja työntekijöiden motivoinnin lisäksi huomioida myös pitkäaikaisvaikutukset. Olen jutellut monien yrittäjien kanssa, ja nämä asiat eivät ole kenellekään yksinkertaisia.

Näitä asioita jokaisen yrittäjän tulisi miettiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Yrityksen työvälinepolitiikka

Työvälinepolitiikalla tarkoitan niin tietokoneen, ohjelmistojen, puhelimen ja myös työtuolien hankintojen suunnitelmallisuutta. Jokaisesta edellä mainitusta asiasta on meillä töissä käyty keskusteluja.

Nämä eivät ole mitenkään yksiselitteisiä asioita ja makuja on monenlaisia. Esimerkiksi minä istun oikein mielelläni Artekin vanhalla puutuolilla, jolla olen istunut lapsesta saakka. Olen tähän ratkaisuun todella tyytyväinen, mutta kukaan muu Zipipopissa ei varmasti suostuisi istumaan kyseisellä tuolilla.

Miten toimitaan kun yksi työntekijä haluaakin uuden ja arvokkaan tuolin? Ostetaanko sellaiset kaikille vai ainoastaan tälle yhdelle työntekijälle, joka ei ole nykyiseen tyytyväinen?

Muutama kuukausi sitten meillä ilmeni konkreettinen ongelma liittyen työntekijöiden tietokoneisiin. Olemme ostaneet kaikille työntekijöille kannettavat tietokoneet. Jos kuitenkin yksi siirtyy osa-aikaiseksi ja tekee jatkossa vain 8 tuntia viikossa, onko hän silloin oikeutettu kannettavaan tietokoneeseen ja erityisesti siihen koneeseen, joka hänellä on ollut?

Esimerkkitilanteeni tekee kiemuraiseksi se, että työntekijöitä on kaksi, ja molemmat tekevät samantasoista työtä. Toisella on kuitenkin uudempi kone, joka on parempi ja tehokkaampi. Kun uudemman koneen haltija siirtyykin osa-aikaiseksi tehden töitä vain päivän viikossa, tulisiko hänen edelleen pitää se sama kone, ja antaa kokoaikaisen jatkaa hitaammalla koneella?

Tämän tietokonekeskustelun seurauksena rakensimme yritykselle tietokonepolitiikan, jonka mukaan kenenkään kone ei saisi huonontua. Sääntöön on kuitenkin poikkeus: Jos joku siirtyy tekemään töitä alle 10 tuntia viikossa, niin kone saattaa huonontua. En usko, että säännöstä syntyy erimielisyyksiä kun jokainen tietää tämän aloittaessaan työntekoa.

Työterveydenhuollon järjestäminen

Työnantajalla on velvollisuus järjestää työterveyshuoltoa työntekijöille turvatakseen työntekijöiden työkykyisyyttä ja työturvallisuutta. Tätä säätelee työterveyshuoltolaki.

Työterveyden järjestäminen on siis pakollinen asia jokaisessa yrityksessä. Monelle yrittäjälle se tulee yllätyksenä.

Lomapolitiikan ja vapaiden suunnittelu

Lomapolitiikassa on otettava huomioon useita eri asioita. Osakkaiden näkökulmasta lomia olisi hyvä miettiä jo yrityksen perustamisvaiheessa.

Tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi se, miten ylitöihin suhtaudutaan ja toisaalta mitä tehdään pitämättömien lomien suhteen. Minulla siirtyi viime vuodelta kuukauden ylimääräinen loma tälle vuodelle, koska en kiireiden vuoksi ehtinyt pitää sitä. Suoraan sanottuna en usko että tälle lomalle riittää aikaa loppuvuodesta. Mitä sitten tapahtuu? Maksetaanko se minulle rahana vai onko minun pakko pitää lomani vaikka väkisin?

Myös isyys- ja äitiyslomapolitiikka tulisi huomioida tasa-arvoisena ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Meillä kaikille (naisille, miehille, osakkaille ja työtekijöille) on samat säännöt. Tässä keskustelussa olisi hyvä huomioida myös hoitovapaat.

Osakkaistamme neljällä miehellä on lapsia. Minä olen osakkaista ainoa nainen, ja minulla ei ole lapsia. Mitä tapahtuu, kun minä saan lapsen? Päätökset, jotka teemme nyt isyyslomien ja -vapaiden suhteen, tulevat vastaan minun ja naistyöntekijöiden osalta tulevaisuudessa. Siksi äitiyslomapolitiikka tulee huomioida jo nyt näissä päätöksissä.

Erilaiset seteliviidakot

Monet työntekijät ovat isoissa yrityksissä tottuneet saamaan kasan erilaisia seteleitä, niin lounasseteleitä, virikeseteleitä kuin työmatkaseteleitäkin. Kun tähän viidakkoon lähtee ensimmäistä kertaa, se voi tuntua erittäin haasteelliselta. Pienen yrityksen on myös usein vaikea kilpailla isojen yritysten kanssa näissä etuisuuksissa.

Haasteita syntyy myös silloin kun työntekijöiden mielipiteet seteleistä vaihtelevat. Osa ei halua lounasseteleitä, ja osa taas taistelee virkistysseteleistä. Meillä on toistaiseksi ollut käytössä ainoastaan lounassetelit. Koska kyseinen systeemi on ollut tehokas ja ongelmia ei ole ilmennyt, olemme laajentamassa tätä seuraavaksi virikeseteleihin ja työmatkaseteleihin.

Lounasseteleistä löytyy lisätietoa täältä. virikeseteleistä täältä ja työmatkaseteleistä täältä.

Onko teillä yrittäjät ollut haasteita näiden päätösten kanssa?

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Kaikista ei ole yrittäjäksi

Minä en haaveillut yrittäjyydestä koskaan nuorempana. Kielsin yrittämisen itseltäni, koska olin nuorempana nähnyt yrittäjyyden monet kasvot isäni kautta. Jotenkin yrittäjyys kuitenkin löysi minut kolme vuotta sitten, ja tiesin että yrittäjäksi oli lähdettävä.

Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat luovuttaneet yrittäjänä kuukauden tai vuosien päästä. Yrittäjyys ei vain sopinut heille. Ehkä he eivät olisi koskaan lähteneet yrittäjiksi, jos olisivat tunteneet itsensä hieman paremmin.

Luovutatako helposti?

Jos olet elämässäsi kyllästynyt tai luovuttanut helposti, ei yrittäjyys välttämättä sovi sinulle. Yrittäjänä joutuu olemaan erittäin kärsivällinen. Aina toisinaan joudut ottamaan yhden askeleen taaksepäin, jotta pääsisit kolme eteenpäin. Silloin kun menet taaksepäin, et saisi koskaan heti luovuttaa. Kestätkö sinä tämän?

Minulla ei ole yleensä tapana luovuttaa. Jos joku sanoo minulle, että kannattaa luovuttaa, silloin minä en sitä yleensä ainakaan tee. Juuri muiden epäilykset saavat minut mielessäni julistamaan: “Minäpähän näytän!”

Näin minulle kävi Kauppakorkeakouluun (nykyinen Aalto) pyrkimisen suhteen. Olin samalla töissä Siwan kassalla kun luin pääsykokeisiin. Eräs asiakas tiesi pyrkimiseni, ja aina kun hän näki minut töissä (lähes joka päivä), hän pudisti päätään ja voivotteli, kuinka en sinne pääsisi.

Mielessäni päätin näyttää nimenomaan hänelle, että kyllähän pääsen kouluun. Se oli hauska päivä, kun pääsin kertomaan tästä hänelle.

Oletko utelias?

Yrittäjänä joudut opettelemaan asioita, jotka eivät välttämättä heti kiinnostaisi. On tärkeää ymmärtää kirjanpidosta, sopimuksista, myynnistä ja markkinoinnista. Sanoisin, että yrityksen kaikkien osakkaiden tulisi ymmärtää noita asioita ainakin vähän. Miten on sinun laitasi tai tiimiläistesi tilanne?

Näiden asioiden opettelu on minulle tullut osittain Kauppiksen kautta, mutta pääosin töideni rinnalla. Mitä pidemmälle yritys on mennyt, sitä enemmän olen oppinut ja ymmärtänyt kuinka vähän tiesin kolme vuotta sitten. Tämä jopa kauhistuttaa. Miten uskalsin aloittaa yrittämisen, kun oli niin paljon asioita, joita en tiennyt esimerkiksi sopimuksista ja laskentatoimest?

Oletko tiimityöskentelijä?

Jokaisen yrittäjän tulee olla yhteistyökykyinen. Välillä tapaan ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaiken itse. He ovat todella hyviä siinä mitä tekevät ja sillä he sitä perustelevat. Se on hieno juttu että on hyvä. Kasvavalle yritykselle on kuitenkin ehdottomasti huono asia, jos omistaja ei pysty jakamaan töitä muille.

Töiden jakaminen muille on ollut minulle erittäin haastavaa, sillä olen perfektionisti monessa suhteessa. Annan mielelläni vaikkapa ohjelmoinnin ja designin tekemisen muille, mutta monien muiden asioiden delegoiminen on minulle hankalaa.

Tässä suhteessa olen kuitenkin mielestäni kehittynyt vuosien aikana erittäin positiiviseen suuntaan, tosin pakon sanelemana.

Onko taloutesi turvattu seuraaviksi kuukausiksi?

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tehdä töissä hommia täysillä, kun kotona ei ole rahaa edes ruokaan. Tämä vaikuttaa luonnollisesti työhön ja myös kotiin. Tärkeää on muistaa se, että myös asiakkaat voivat maksaa myöhässä ja samoin apurahat voivat tulla vasta kuukausien päästä.

Kun aloitimme Richard von Kaufmannin kanssa yrityksemme, lainasin äidiltäni perustamisrahat. Opiskelijana minulle ei ollut kertynyt säästöjä. Tein koulua töiden ohella ja rahassa ei todellakaan kylvetty. Elin todella vähällä tuolloin.

Kun sain ensimmäisen palkkani, se tuntui juhlalta. Kun sain ensimmäisen normaalin palkan, se tuntui luksukselta. Tällä hetkellä en voi käsittää kuinka niin pienellä budjetilla pystyin edes elämään. En usko, että se olisi enää mahdollista.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Lisää tunteja yrittäjän päivään

Haluan elää pidempään, eli saada elämääni enemmän tunteja. Oma lähtökohtani on se, että haluan saada lisää aikaa jokaiseen päivään niin töiden kuin vapaa-ajankin osalta.

Kaikilla on kuitenkin se sama 24 tuntia käytössään. Voiko tämä lisäajan saaminen olla sitten mitenkään mahdollista?

Viime aikoina olen lukenut useampaa ajankäyttöön ja tehokkuuteen paneutuvaa kirjaa. Ja näyttää siltä, että erilaisilla taktiikoilla tosiaan voi niin töissä kuin vapaa-ajallakin saada huomattavasti enemmän aikaiseksi eli tavallaan saada päiviin siis lisää tunteja.

Kerron teille viisi vinkkiä, joita itse olen kokeillut ja todennut hyviksi. Vinkit ovat kirjasta The 25 Best Time Management Tools & Techniques - How to Get More Done Without Driving Yourself Crazy Pamela Dodd & Dougg Sundheim. Kirja on poiminut parhaat vinkit paristakymmenestä muusta tehokkuuteen keskittyvästä kirjasta.

Tehokasta, eikö?

1) Karsi informaatiotulvaa

Kirjoita viikon verran ylös niitä asioita, mitkä vievät sinun huomiotasi pois olennaisesta. Tämän jälkeen voit alkaa tehdä suunnitelmaa siitä, miten näitä häiriötekijöitä voi karsia.

Mieti mistä kaikesta informaatiotulvasta voit luopua. Itselläni on paha tapa ottaa sähköpostiini vaikka mitä ilmoituksia esimerkiksi Facebookista. Onkin suositeltavaa, että kaikenlaiset turhat sähköposti-ilmoitukset pyritään minimoimaan.

2) Priorisoi ja suunnittele

Kirjoita ylös ne asiat, jotka haluat oikeasti saavuttaa elämältäsi ja sitten liikut lähemmäksi nykypäivää. Mitä haluat saavuttaa tänä syksynä, tänä vuonna, viitenä seuravana vuonna?

Suunnittele nämä tavoitteesi sitten aina taaksepäin, eli mitä tämä tavoite vaatii, jotta pääset sinne. Priorisoi, tavoitteesi kannalta tärkeimmät asiat.

3) Tee listoja ihmisille

Tee lista ihmisistä, joiden kanssa puhut säännöllisesti. Aina kun mieleesi tulee joku asia, josta haluat puhua heidän kanssaan, kirjoita se listaan kyseisen henkilön kohdalle.

Seuraavalla tapaamiskerralla voit tuoda kaikki asiat kerralla esiin.

4) Laske oma hintasi

Arvosta omaa työaikaasi ja vapaa-aikaasi laskemalla itsellesi työtunnin hinta. Laske vuositulosi ja jaa ne vuosittaisilla työtunneillasi.

Kun tiedät oman arvosi, voit helpommin siirtää omia tehtäviäsi muille ja osaat arvostaa omaa aikaasi enemmän. Jos joku muu tekisi saman tehtävän edullisemmin, siirrä se hänelle.

5) Tee listoja itsellesi

Kirjoita päivän päätteeksi aina lista siitä, mitä aiot seuraavana päivänä tehdä.

Omat huomisen tehtäväni ovat:

a) Aamulla jumppa ja illalla Circuit Training

b) Blogikirjoituksen tarkistus

c) Seminaariesiintymisen kuvauksen kirjoitus Piille (hyväksyntä)

d) Kahden sopimuksen läpikäyminen ja hyväksyntä

e) Powerlunch Anssin kanssa

f) Asiakasprojektin viimeistelyä

g) Indiedaysin töitä illalla

Mitä sinä teet huomenna?

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Startup-yrittäjän loma jää pitämättä

Suomen Yrittäjien tekemän kyselyn mukaan vain viidennes yrittäjistä pitää pitkän loman ja 10 prosenttia yrittäjistä ei pidä lainkaan kesälomaa. Yrittäjien kesäloman pituus on keskimäärin kaksi viikkoa.

Olen ollut yrittäjänä nyt kolme vuotta ja tämän vuoden kolmen viikon loma on toistaiseksi pisin lomani. Ensimmäisenä vuonna ei ollut lomaa, toisena oli viikon ja nyt on kokonaiset kolme viikkoa. Syyt lomien lyhyeksi jäämiseen on listattuna alla.

Ensimmäisenä vuonna en pitänyt lomaa, sillä kuvittelin asioiden etenevän vain, jos olen töissä. Samaan ansaan jäävät myös monet muut yrittäjät. Etenkin yksityisyrittäjillä on suurempi riski jäädä tähän ajatusansaan, sillä asiat eivät oikeasti etene, jos he eivät ole töissä.

Toisaalta vastapainona rentoutuneen loman jälkeen asiat etenevät huomattavasti tehokkaammin ja toivottavasti uusilla ideoilla. Joten uskoisin, että loppujen lopuksi loma on aina kannattavaa.

Toisen vuoden kesälomani meni sen sijaan innostuksen piikkiin. Päädyin heti ensimmäisellä viikolla niin sanotusti "käväisemään töissä" eräässä kokouksessa ja sen seurauksena olinkin seuraavat kaksi lomaviikkoani siellä pyörimässä.

En vain pystynyt olemaan sieltä poissa, koska kaikki mitä tein oli niin mielenkiintoista ja innostavaa.

Kolmantena vuonna viisastuin edellisvuodesta ja merkitsin lomani ylös. Päätin, että työpaikalle ei saa mennä, ja työnteko on yksinkertaisesti kiellettyä.

Toistaiseksi päätös on pitänyt melko hyvin. Tänä vuonna nimittäin tein yhden asian, jota ei sitten ensi vuonna saa tehdä: Olin lomalla Zipipopista, mutta tein töitä toisessa yrityksessä, jossa olen osakkaana.

Joten tunnustan, etten vielä tänäkään vuonna täysin onnistunut loman pitämisessä. Itselleni perustelin toista työtä ”harrastuksena”. Tämä on myös yksi yleinen startup-henkisten yrittäjien syy olla pitämättä lomaa. Kaikilla on useampi projekti meneillään ja loma toisesta merkitsee työtä toisessa.

Monella yrittäjällä tuntuu olevan myös huono omatunto lomalla olemisesta. Esimerkiksi minulle yritettiin sopia yhtä palaveria täksi lomaksi ja minun oli erittäin vaikea kieltäytyä kun pyydettiin: "Hei, se on vain yksi kokous". Koska viime vuonna menin juuri siihen "yhteen" kokoukseen joka päätyikin olemaan viikkojen mittainen useampien kokouksien ja töiden putki, en tänä vuonna yksinkertaisesti voinut suostua. Ja huono omatuntohan siitä tuli.

Herääkin kysymys, miksi loman pitämisestä tulee yrittäjille helposti niin huono omatunto? Ikään kuin ei saisi pitää lomaa jos on hyvä yrittäjä.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Ehkäpä Aalto onnistuu

Oletko huomannut, miten yliopisto-opiskelijat ovat alkaneet kiinnostua yrittäjyydestä? Iso muutos on tapahtunut muutaman vuoden aikana. Minusta siitä voi kiittää osaksi Ville Vesteristä ja Antti Vilpposta, jotka aloittivat Arctic Startupin. Mutta nyt uusi aalto on tulossa ja mistäs muualta kuin Aalto-yliopiston saattelemana Aalto Entrepreneurship Societyn toimesta.

Kyseisen järjestön vetovoimana ovat yrittäjyydestä innostuneet entiset Kauppiksen, Taideteollisen ja Teknillisen korkeakoulun opiskelijat. Nykyisin he ovat osa Aalto-yliopistoa. He järjestävät tapahtumia, retkiä ja liiketoimintaidea-kilpailuja kaikille startuppilaisuudesta kiinnostuneille. Aalto-yliopisto onkin minusta yksi paras asia, mitä Suomen opiskelijoille on tapahtunut vähään aikaan. Ja tätä tarkoitan etenkin uusien yrityksien syntymisen kannalta.

Aalto Entrepreneurship Society on tehnyt loistokasta työtä saamalla opiskelijat niin kiinnostuneiksi yrittäjyydestä. Heidän tapahtumansa ovat kiinnostavia ja kannustavia. Samanlaista yrittäjyyden ilmapiiriä en ole Suomessa aiemmin nähnyt, pikemminkin yrittäjyyteen suhtauduttiin melko negatiivisesti minun opiskelijanaikana. Muistan kun ensimmäisellä opiskelijavuotena opettaja kysyi, ketkä ovat harkinneet lähtevänsä joskus yrittäjiksi, vain muutama käsi nousi sadasta. Nyt tilanne näyttää olevan toinen.

Se, että kauppislaiset, teekkarit ja taikkilaiset saadaan tutustumaan toinen toisiinsa ja tekemään projekteja yhdessä, synnyttää varmasti monta uutta yritystä. Ideoiden luominen ja kehittäminen helpottuu, kun lähettyvillä on eri alojen osaajia ja toisaalta opitaan ajattelemaan uusilla tavoin. Kun tekninen idea tarvitsee suunnittelijaa tai kaupallistamista, on kyseisten alojen opiskelijoita lähellä.

Olen opiskellut kaikissa noista kolmesta yliopistoista. Kauppiksesta olen valmistunut, Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriossa taas olen maisteriopiskelijana ja TKK:lla tein sivuainetta IDBM-ohjelman kautta.

Kaikista paras oppini koko kouluajalta oli kuitenkin se, miten eri tavoin näissä koulussa opiskelijat ajattelivat. En olisi koskaan uskonut, että maailmat olisivat olleet niin erilaisia eri kouluissa.

Yksi mieleenpainuvimmista harjoituksista Taikin eräällä luennolla oli se, että ihmiset listasivat ylös niitä asioita, jotka saavat heidät tuntemaan projektin onnistuneen. Kauppislaisena minä vastasin tietysti, että silloin kun asiakas on tyytyväinen.

Olin erittäin varma siitä, että tämän vastaisi varmasti yli puolet opiskelijoista, mutta vastaukseni ei mennyt lähellekään taikkilaisten ajatuksia. Heistä jotkut sen sijaan kummaksuivat minun vastaustani. Heidän vastauksiinsa kuului muun muassa heureka-elämykset, flow-tilat ja työrauha. Olin tästä aivan kummissani ja meni vuosi ennen kuin ymmärsin heidän ajatusmaailmaansa.

Tärkeimpänä seikkana koko kirjoituksessani haluan tuoda esille sen, että hyviä yritysideoita syntyy tiimissä, jossa on laaja-alainen osaaminen ja ymmärrys. Kaikenlainen yhteistyö jo opiskelujen aikana on tärkeää tulevaisuuden kannalta.

Myös se, että kauppisopiskelijat oppivat luovien prosessien ja luovien ihmisten johtamista ja toisaalta, että luovat ihmiset oppivat bisnesajattelua. Kaikkia meitä tarvitaan ja monialaisessa tiimissä syntyy varmasti parhaiten uusia innovaatioita.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Ensimmäisen työntekijän rekrytointi startupiin

Kun pieni startup kasvaa ja pääsee palkkaamaan ensimmäisen kokoaikaisen työntekijän, se on juhlan paikka. Tämä on ollut myös yksi yrittäjyyteni huippukohdista.

Vuosi sitten ajattelin, että kun palkkaamme uusia tiimiläisiä, oma työni tulisi helpommaksi ja kiireeni vähenisi. Näin suhtauduin etenkin silloin, kun palkkasimme ihmisiä tekemään joitain minun tehtävistäni. Mutta toisin kävi. Nyt tämä ajatus tuntuu jopa hieman naurettavalta.

Kun palkkasimme ensimmäisen työntekijän, vastuuni muuttui täysin. Minä olen viimeisenä vastuussa jokaisesta palkkaamastamme työntekijästä ja siitä, että kaikilla on huomenna töitä. Työni ei siis ole helpottunut, siitä on tullut haasteellisempaa.

Jokainen ihminen, joka tulee uuteen tiimiin tuo mukanaan luonnollisesti omaa osaamistaan, mutta myös uudenlaista tunnelmaa ja haasteita. Jokainen ihminen voi muuttaa tätä palapeliä sisältä erittäin paljon. Siksi onkin tärkeää olla aivan varma ensimmäisistä palkattavista henkilöistä. Jos intuitio sanoo, ettei henkilö ehkä sovi joukkoon, sitä kannattaa kuunnella.

Rekrytointi onkin minusta yksi haasteellisimmista asioista startupissa. Meillä on onneksi toistaiseksi ollut onnea matkassa.

Uuden henkilön palkkaaminen startuppiin voi olla myös työntekijän näkökulmasta erittäin haastavaa, etenkin jos muut ovat osakkaita. Osakkaat kun ovat aina pitäneet yhtä, ja tiimi voi olla erittäin kova. Kun uusi jäsen tulee tähän yhteisöön, voi aluksi olo tuntua hieman orvolta.

Tämä vaatii myös osakkailta uudenlaista ymmärrystä, sillä työntekijät suhtautuvat yleensä töihin hieman eri tavalla. Yritys ei ole heidän, ja siksi he eivät ole samalla intohimolla siinä mukana. Startuppilaisille yritys on luonnollisesti äärimmäisen tärkeä asia. Sitä saattaa jopa unohtaa, että muille työ ei ole niin tärkeässä asemassa, eikä sitä voi työntekijöiltä olettaakaan.

Työntekijät elävät töissä enemmän tässä hetkessä ja yrittäjät tulevassa. Yrittäjät uskovat huomiseen ja ovat yleensä sujut sen asian kanssa, ettei tänään ole rahaa uuteen tietokoneeseen, sillä huomenna voi ostaa jo ehkä kymmenen.

Tässä vielä loppuun startupeille pieni lista asioista, jotka kannattaa selvittää ja järjestää ennen työntekijän palkkaamista:

1. Onko työskennellyt aiemmin pienessä yrityksessä?
2. Onko työntekijä tarpeeksi joustava tekemään erilaisia töitä. Startupissa ei yleensä voi palkata vain yhden asian osaajia. Kaikki kun joutuvat yleensä tekemään hieman kaikkea.
3. Selvitä miksi hän on lähtenyt aikaisemmista työpaikoista (kannattaa pyytää suositukset ja mahdollisesti soittaa aiemmille työnantajille)
4. Työsopimus kannattaa tehdä juristilla.

Minulle ensimmäisen työntekijän palkkaaminen oli huippuhetki ja sen jälkeen sama onnellisuuden tunne on toistunut jokaisen uuden työntekijän kohdalla. Jokaisena tällaisena päivänä koen onnistuneemme erinomaisesti ja että olemme ehdottomasti oikeilla jalanjäljillä.

Meneekö tämä onnen tunne jossain vaiheessa pois kun useita uusia työntekijöitä on palkattu yritykseen? Ehkä silloin siitä katoaa ainakin hieman taikaa, kun en itse enää pääse olemaan uusien työntekijöiden kanssa tekemisissä joka päivä.

Toistaiseksi kuitenkin jokainen palkkaus on kuin uusi kipinä ja tienviitta vielä parempaan tulevaisuuteen. Ja toivon, että se olisi minulle aina onnenpäivä vaikka meitä olisi niin monta, etten enää muistaisi kaikkia nimeltä.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Jyvät akanoista sosiaalisella medialla

"Kamalaa, ihmiset ovat vain koko ajan enemmän ja enemmän netissä. Kaikki ovat vain chatissä, eikä kukaan tapaa ihmisiä oikeasti. Mistä tämä kaikki on pois?"

Kuulen edellisen fraasin lähes joka viikko. Totuuden siemen siinä on, sillä olemme koko ajan enemmän ja enemmän netissä. Näin on kuitenkin hyvä ja kerron miksi.

En voi oikein kuvitellakaan minkälaista työnteko oli aiemmin. Jos joutuisin nyt tekemään töitä 20 vuotta sitten käytössä olleilla välineillä, en luultavasti haluaisi olla työelämässä. Palaisin mieluummin takaisin kouluun suorittamaan loput Taideteollisen korkeakoulun opintoni.

Tämä ehkä kuvastaakin hyvin sitä kuinka tärkeässä osassa netti on nykyistä työelämääni. Meidän yrityksessä pyrimme laittamaan lähes kaikki yrityksen tiedot ja sen henkilöstön ajatukset nettiin jakoon muille yrityksen työntekijöille. Netti kulkee siis rinta rinnan fyysisen työympäristön kanssa. Hieman tähän tavoitteeseen on kuitenkin vielä matkaa, sillä aivan kaikkea tietoa emme sinne ole vielä saaneet.

Miten tämä netin osuus sitten käytännössä näkyy jokapäiväisessä työssäni? Sähköpostit pyrimme korvaamaan mahdollisimman pitkälle Yammerin, Skypen ja IRCin avulla. Näillä kaikilla kanavilla on oma tarkoituksensa. Etenkin kun osa tiimistä työskentelee etänä, jokainen pysyy ajan tasalla yrityksen tapahtumista. Facebookissa viestitellään myös asiakkaiden ja partnereiden kanssa, joten se ei ole minulle enää pelkästään kaverifoorumi.

Vapaa-ajalla olen myös netissä, luen uutisia Twitterin kautta, seuraan muoti- ja tyyliblogeja, kirjoitan itse myös omaa vapaa-ajan blogia. Netti on kännykässä päällä koko ajan, tietokoneen kautta voi kuunnella musiikkia ja jopa kavereiden soittolistoja, katsoa elokuvia tai sarjoja ja olla yhteydessä perheeseen ja kavereihin.

Isoimmat henkilökohtaiset haasteet tästä kaikesta netissä olemisesta liittyvät kuitenkin sähköpostiin, ei sosiaalisiin medioihin. Siitä syystä olenkin kokenut tarpeelliseksi sähköpostien tehostamisen ja niiden lukemisen rajoittamisen. Käytän useita sähköpostilaatikoita automaattista lajittelua. Yrityksen sisällä on myös koodikieli käytössä, jolloin sähköposteista osa menee suoraan työntekijöiden tehtävälistalle.

Työsähköposti onkin hyvä erottaa vapaa-ajan sähköpostista, varsinkin kun sähköpostien määrä kasvaa yli viiteenkymmeneen viestiin per päivä.

"Eikö siellä sosiaalisissa medioissa vaan hukata aikaa turhuuteen?" on yksi kysymys jonka kuulen usein.

Sosiaalisissa medioissa autetaan muita löytämään hyvät jutut tai artikkelit, varoitetaan muita huonoista kokemuksista, opetetaan, autetaan ja viihdytetään muita. Kun kaverini pyysi minulta tietoja hyvästä kirjanpitäjästä, mainostin omaamme Twitterissä. Nyt hänellä on jo minun kauttani viisi asiakasta.

Hyvät voittavat sosiaalisessa mediassa, huonot häviävät.

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.

Helene@startup-maailma

Juridiikkaa, pölypalloja ja kulukontrollia

Kolmen vuoden yrittäjyyteni aikana on tullut tehtyä monia eri asioita. Olen muun muassa puhunut Turkin pääministerin kanssa samassa tilaisuudessa, ollut suorassa lähetyksessä puhumassa, palkannut ihmisiä, kouluttanut joitain idoleitani ja oppinut voittamaan monet pelkoni.

Olen myös töiden kautta löytänyt uusia ystäviä, joiden kanssa uskon olevani tekemisissä vielä vanhana. Kaiken kaikkiaan minulla on siis monta asiaa mistä iloita, ja olen nästä kaikista kokemuksista erittäin kiitollinen.

Tästä kaikesta huolimatta, olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä asioita olisin tehnyt toisin jos minulla olisi nyt mahdollisuus muuttaa niitä. Periaatteessa kaikki tekemäni asiat ovat opettaneet minua, joten on vain ollut hyvä tehdä virheitä, mutta toivoisin että olisin huomioinut monta seikkaa paljon aiemmin. Elämäni olisi ollut näin paljon helpompaa.

Tässä nämä kolme asiaa ovat:

1) Sopimukset heti kuntoon

Richard von Kaufmann ja Helene Auramo päivänä, jolloin yrittäjyyden ura alkoi heinäkuussa 2007.

Toivon että olisin jo ensimmäisestä päivästä lähtien panostanut sopimuksiin sataprosenttisesti. Jälkikäteen näin on tietysti helppo sanoa, mutta alussa tämä oli meille etenkin rahallinen kysymys.

Onneksi saimme yrityshautomosta, mentoreilta ja kasvuvalmennuksesta tähän tukea. Etenkin ilman näitä avustuksia, olisimme olleet aivan ulalla siitä huolimatta, että olen koulussa lukenut hieman sopimusjuridiikkaa.

Olen ollut onnekas, sillä meille ei ole toistaiseksi tullut mistään sopimusasioista vielä kiistaa. Monilla yrittäjätutuillani ongelmia on kuitenkin tullut ja kaikissa tapauksissa tietämättömyydestä.

Etenkin työntekijöitä palkatessa tai partnerisopimuksia tehdessä sopimusten on hyvä olla mallillaan. Myös osakassopimukseen tulee aina panostaa. Onneksi meillä on nykyään, yrityksemme pienestä koosta huolimatta, juridinen avustaja. Ilman häntä olisin pulassa.

2) Siivooja pelastaa maanantait

Tämä voi kuulostaa erittäin hölmöltä asialta ja sitä se onkin, mutta tunnustan pihtailleeni todella pitkään siivojan suhteen. Yrityksen osakkaat siivosivat itse tai yhdessä omat sotkunsa!

Eräänä päivänä kuitenkin hommasimme siivoojan ja se oli juhlapäivä, jonka muistan varmasti aina. Pöytä ja lattiat kiilsivät, pölypallot olivat johtojen väleistä poissa. Vieläki olen joka maanantaiaamu erittäin tyytyväinen siitä, kuinka ihanan siistiä toimistossamme on.

Näin jälkikäteen ajateltuna ei ollut mitään järkeä pitkittää siivoojan hankkimista niinkin kauan. Siivooja on nostanut työmotivaatiotakin uskomattoman paljon ja jo siten se on maksanut itsensä takaisin.

3) Läpinäkyvyys läpi koko yrityksen mahdollisimman nopeasti

Yksi asia, jota kehitän tällä hetkellä koko ajan, on läpinäkyvyys yrityksemme sisällä. Olen tehnyt julkiseksi esimerkiksi kaikki matkustustiedot ja muutkin yrityksen ostot. Periaatteessa lähes kaikki on julkista yrityksemme työntekijöille ja kehitämme tätä koko ajan. Näin jokainen työntekijä (ei vain johto) tietää aina kuka saa ja mitä etuja.

Esimerkiksi tällä viikolla olimme kollegani Kaisa Simolan kanssa Turussa ja Uudessakaupungissa. Kaikki hotelleihin ja muut matkaan liittyvät kustannukset tulevat heti maanantaina julkisiksi kaikille muille työntekijöillemme.

Tämä on helpottanut myös minun työtäni erittäin paljon, sillä minun ei tarvitse enää arvioida erilaisia työntekijöiden ostoja vaan luotan siihen, että yhteisö tuomitsee epäilyttävät ja turhat hankinnat ja menot.

Mitä sinä olisit muuttanut yrityksesi alkuvaiheessa?

Sosiaalisen median asiantuntija Zipipopin toimitusjohtaja ja osakas Helene Auramo kirjoittaa aloittelevista yrityksistä, verkosta, teknologiasta ja ihmisistä. Helene on myös digityttö, Twitter-aktiivi ja yksi Indiedaysin perustajista.