Aika erikoinen juttu

Kommentit kursiivilla: Santtu Toivonen

Tiedonvälityksen mahdollisuudet ovat nyt paremmat kuin koskaan. Lehtien tekeminen ei silti ole muuttunut juuri mitenkään. Miksei lukijoiden osaamista ja innostusta hyödynnetä, kun siihen kerran on niin hienot välineet?

Voisiko lisäksi vielä mainita sen, että ihmiset on nyt sosiaalisen median ansiosta tottuneet osallistumaan? Eli paitsi että välineet on muuttuneet, myös käyttäytymismallit on. Nämä muutokset etenevät rinta rinnan.

Päätimme kokeilla, voisiko jutun tehdä kokoaan netissä.

Kaikki alkoi Santtu Toivosen ideasta. Lyhyen aivoriihen jälkeen heitin ajatuksen keskustelupalvelu Qaikuun. Se sai innostuneen vastaanoton, joten aloitimme.

Valitsimme jutulle aiheen, ideoimme jutun sisällön ja rakenteen Qaikussa. Tekstit kirjoitimme EtherPad-yhteiskirjoituspalvelussa. Jutun taittomalli kehittyi Google Docsin esitysohjelmassa. Kaikilla oli mahdollisuus vaikuttaa kaikissa vaiheissa – siis myös muokata lopullista tekstiä.

Lopputulos julkaistiin Tietoviikon numerossa 5/2010. Jutusta on myös verkkoversio.

Mitä opittiin?

Jutun tekeminen avoimesti verkossa oli hienoa ja hirveää. Oli mahtavaa päästä tekemään asioita uudella tavalla ja huomata, miten niin moni tuli mukaan. Alussa hirvitti, kun lopputuloksesta ei ollut mitään takeita. Toisen kerran pelotti, kun tekstin tuottaminen ei käynnistynyt odotetusti.

Näillä tehtiin

Qaiku on suomalaisen Rohean kehittämä keskustelupalvelu, joka voi näyttää ulospäin Twittermäiseltä mikroblogilta, mutta on sitä selvästi parempi keskustelujen synnyttämiseen, seuraamiseen ja arkistointiin.

Qaiku valikoitui jutun työstöympäristöksi, koska siellä oli valmiiksi aktiivinen ja uusista toimintatavoista innostunut yhteisö.

Googlen nykyään omistama EtherPad on erittäin helppokäyttöinen yhteiskirjoittamispalvelu, ikään kuin verkkosivulle tallennettu yksinkertainen Word-dokumentti, johon useampi henkilö voi yhtä aikaa kirjoittaa tekstiä ja muokata sitä.

Käytimme EtherPadia, koska se ei vaadi rekisteröitymistä tai sisäänkirjautumista ja käyttö on kaikin puolin vaivatonta. Esimerkiksi jutun vanhempiin versioihin on helppo palata ja eri kirjoittajien tekstit erottuvat eri väreillä. (Emme käyttäneet tätä ominaisuutta, koska halusimme madaltaa toisen kirjoittaman tekstin muokkaamiskynnystä.)

Taittomallin ideointiin käytimme Google Docs -toimisto-ohjelmistopaketin esitysgrafiikkaohjelmaa. Sen valinta oli sattumanvaraisempi, eikä ohjelman merkitys ollut muutenkaan suuri. Taitto tehtiin Tietoviikossa.

Saimme kuin saimmekin jutun valmiiksi.

Lopputulos jää lukijan arvioitavaksi, mutta prosessin osalta pidän hanketta onnistuneena.

Tein monta asiaa väärin.

Olisi pitänyt varata enemmän aikaa, mainostaa asiaa useammalla ihmiselle ja haastaa osallistujia aktiivisemmin. Opimme kuitenkin paljon, ja sehän hankkeen tarkoitus ennen muuta oli.

Tässä voisi ehkä vetää pienen analogian yleensä someen ja osallistamiseen. Sehän kiinnostaa monia yrityksiä. Eli että aikaa ja resursseja pitää varata yhteisön aktivointiin ja hienovaraiseen ”ohjaamiseen”. Pelkkä Facebook-sivun perustaminen ei riitä.

Avoin ryhmätyöskentely verkossa sopii hyvin ideointiin ja tekstien arviointiin. Tekstin tuottaminen on vaikeampaa, sillä se vaatii motivaatiota ja sitoutumista.

Prosessin vetäjän rooli on ratkaiseva: pitää löytää innostuneet tekijät, varmistaa että keskustelu pysyy käynnissä ja kirjoittaminen etenee.

Jonkun pitää myös tehdä lopulliset valinnat ja vastata siitä, että juttuun tulee riittävästi merkkejä määräpäivään mennessä. Nyt se tarkoitti sitä, että jouduin itse tuottamaan enemmän tekstiä, kuin olisin halunnut – mutta en kuitenkaan tarpeeksi kokeakseni tekstin omakseni.

Jutun tuottaminen avoimesti verkossa on vaikeaa ja epävarmaa, mutta siinä on paljon potentiaalia. Laajapohjainen tekijäkaarti ja koko ajan kehittyvät välineet mahdollistavat paljon sellaista, mihin yksittäinen toimittaja ei pysty.

Tämä oli vasta alkua.

Tekijät

Seuraavat henkilöt osallistuivat tämän juttukokonaisuuden tekemistä koskevaan keskusteluun. Osa kirjoitti yhden kommentin, jotkut kymmeniä. Toistakymmentä heistä myös tuotti tekstiä juttuun. Kiitos kaikille!

Tuija Aalto, Kari Ahokas, Christina Forsgård, Kari A. Hintikka, Ferrix Hovi, Jouni K. Juntunen, Petja Jäppinen, Timo Kantola, Helge V. Keitel, Juha Matti Keskinen, Mitro Koivunen, Petri Kola, Suvi Korhonen, Ossi Kuittinen, Jarmo Lahti, Marjatta Laine, Antti Lindström, Karoliina Luoto, Pirjo Näkki, Mace Ojala, Tarja Ollas, Ilkka Pirttimaa, Antti Poikola, Harto Pönkä, Samuel Rinnetmäki, Teemu Ropponen, Janne Saarikko, Pekka Sarkola, Tuija Sonkkila, Arto Toivanen, Santtu Toivonen, Kim Viljanen, Kimmo Virtanen

Jutun tekemiseen liittyviä linkkejä

Ketjut Qaikun Avoin journalismi -kanavalla: