Elisa ja IBM sotajalalla

Teleyhtiö Elisa piilotti tilinpäätöstiedotteensa kiinnostavimman uutisen parin rivin lakoniseksi tiedonannoksi: ”Elisan ja IBM:n välinen välimiesmenettely laskutus- ja asiakkuudenhallintajärjestelmän käyttöönottoa ja ylläpitoa koskevista erimielisyyksistä päättyi joulukuussa 2009.”

Edellisen kerran yhtiö käsitteli kiistaa tulosraportoinnissaan kesällä 2008, silloinkin yhtä niukkaan tyyliin:

”Välimiesmenettely Elisan ja IBM:n välisen kiistan ratkaisemiseksi on aloitettu. Erimielisyydet liittyvät Elisan laskutus- ja asiakashallintajärjestelmän käyttöönottoon ja ylläpitoon.”

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä tässä välissä on tapahtunut, sillä välimiesmenettelyn yksityiskohdat pysyvät salassa.

On siis pakko arvailla.

Juupas, eipäs -lausuntoja

Elisa vaati IBM:ltä korvauksia kolmen vuoden takaisista tapahtumista, jolloin sen laskutusjärjestelmän uusiminen muuttui painajaiseksi.

Elisan mielestä syyllinen oli IBM. Koska yhtiöt eivät päässeet sopuun korvauksista, kiista vietiin välimiehen ratkaistavaksi.

Yllättävää kyllä, edes välimiesoikeuden päätös ei näytä ratkaisseen erimielisyyksiä.

”Välimiesmenettelyn taloudellinen vaikutus ei ole ollut merkittävä”, Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila sanoi tulostiedotustilaisuudessa: ”Vaikutus on Elisalle jonkin verran positiivinen mutta ei merkittävä.”

Mattila vakuutti Elisan kuitenkin olevan tyytyväinen päätökseen.

Sen jälkeen, kun Talouselämä oli kirjoittanut asiasta, IBM otti yhteyttä. IBM:n mukaan välimiesoikeus hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan. Päätös oli yhtiön kannalta hyvä.

Elisa puolestaan kuittasi IBM:n kommentin ilmoittamalla, ettei väite kanteen hylkäämisestä kokonaisuudessaan pidä paikkaansa.

Lausunnot ovat ristiriitaisia eikä vastauksia kysymyksiin saada, sillä yhtiöt eivät halua puhua välimiesmenettelyn yksityiskohdista.

Puolentoista vuoden käsittely

Välimiesoikeus pui asiaa puolentoista vuoden ajan eli selvästi normaalia pidempään.

Voi vain arvailla, paljonko Elisa vaati korvauksia. Kovin pienten rahojen takia Elisa tuskin olisi välimiesmenettelyä käynnistänyt. Todennäköisesti korvausvaatimukset nousivat miljooniin. Yritysten välisissä kiistoissa miljoonavaatimukset ovat melko harvinaisia, mutta eivät ainutlaatuisia.

Ilmeisesti Elisa ei kuitenkaan saanut kiistassa haluamaansa korvausta.

Jos IBM olisi määrätty maksamaan esimerkiksi kymmenen miljoonan euron korvaus, Elisan olisi todennäköisesti pitänyt erikseen tiedottaa asiasta. Sen sijaan toimitusjohtaja Mattila kuittasi asian sanomalla, ettei ratkaisun vaikutus ollut taloudellisesti merkittävä.

Ratkaisussaan välimiehinä toimineet juristit joutuivat ottamaan kantaa kolmeen asiaan: Millaisia velvoitteita IBM:llä alkuperäisessä sopimuksessa oli? Hoitiko yhtiö velvoitteensa vai jäikö joitain asioita toteutumatta? Ja mikäli velvoitteet jäivät toteutumatta, oliko syy IBM:n vai kenties Elisan?

Välimiesoikeus uskoi kiistassa ilmeisesti enemmän IBM:n kuin Elisan väitteitä.

Voisi olettaa, että niin järjestelmien toimittajat kuin tyytymättömät asiakkaatkin haluaisivat kuulla, millä perustein tuomarit ratkaisuunsa päätyivät.

Elisa ja IBM sen sijaan halunnevat unohtaa kiistan mahdollisimman pian. Välimiesoikeuden ratkaisun perustelut jäävät todennäköisesti ikuiseksi salaisuudeksi

Aiheesta laajemmin Talouselämässä: Elisa ja IBM sotajalalla