TIETOYHTEISKUNTA
Kauko Ollila, 25.11.2009, 16:30Hätähuuto digikehitykselle
”Suomi on tippunut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä. Pudotus on todellinen. Suomen kanssa vertailukelpoiset yhteiskunnat ovat kiirehtineet Suomen edelle ja etenevät yhteiskunnan digitalisaation seuraavaan vaiheeseen. Nämä maat tulevat hyötymään tekemistään edistysaskeleista. Suomi ei voi enää jäädä polkemaan paikoilleen.”
Näin alkaa Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n raportti (pdf) Suomen tietoyhteiskunnan korjausliikkeestä. Raportti julkistettiin Helsingissä keksiviikkona 25.11. illansuussa.
Risto Siilasmaa
Ryhmään kuuluvat Siilasmaan lisäksi Sari Baldauf, Matti Lehti ja Pekka Ala-Pietilä. Raportin on kirjoittanut Teppo Turkki, Sitran tuore viestintäjohtaja.
VM:lle paljon vahvempi rooli
Raportti korostaa Valtiovarainministeriön keskeistä roolia vaaditussa korjausliikkeessä, koska se vastaa hallinnon kehittämisestä.
VM:n on raportin mukaan otettava nykyistä paljon tiukempi ote julkisten tietojärjestelmien toiminnallisessa yhteenliittämisessä ja jaettujen perusrekisterien toteuttamisesta.
Julkiset palvelut pitää tuoda kansalaisten ulottuville sähköisten asiointitilien kautta.
Jorma Ollila
Raportin julkistukseen toivat lisäpainoarvoa Jorma Ollila ja viestintäministeri Suvi Lindén. Raportin laatijat uskovat lujasti siihen, että esitetyillä toimenpiteillä luotaisiin edellytyksiä paitsi julkisen sektorin tuottavuuden selvälle paranemiselle, myös yksityisen digitaalisen palvelusektorin kehittymiselle.
”Suomi on nyt ohittanut digitaalisen infransa rakentamisen puolenvälin. Se kestää yhteensä noin kaksikymmentä vuotta. Se on kuitenkin paljon nopeampi prosessi kuin valtakunnan sähköistäminen, joka kesti 50-60 vuotta. Keskeistä on, että ymmärrämme laajasti tässä maassa sen, että tällainen infra luo perustan tulevalle yhteiskunnalle palveluineen, sellaisinekin palveluineen joita me emme tässä voi edes vielä hahmottaa, sanoo Matti Lehti.
Lujaa konserniohjausta
Sekä Lehti että Pekka Ala-Pietilä uskovat siihen, että päättäjät ovat vihdoin saaneet VM:ään mallilleen sen kaltaisen konserniohjauksen, jonka turvin ainakin valtiolliset järjestelmät saadaan harmonisoitua ja tavoittavat rekisterit avattua.
Kuntapuoli on sitten suuri kysymysmerkki myös raportin laatijoille. Kelle siellä valistuneen diktaattorin oikeudet ja mitkä välineet?
Sari Baldauf haluaa yhteiskunnassa laajan ymmärryksen sille, että kansalaiset ovat olennaisin osa koko digitaali-Suomea, eivätkä siinä roolissaan ainoastaan objekteja joiden suhteen toimitaan, vaan subjekteja jotka itse toimivat ja vaikuttavat paljon siihen, millaiseksi digitaalinen Suomi muodostuu.
Etsijöiden toimenpideohjelma
Raportti päättyy ehdotukseen kahdeksasta konkreettisesta askeleesta.
1. Digitalisaatiokehityksen konsernijohto kuntoon. Nykyinen valtionhallinnon malli hidastaa tietoyhteiskunta-asioiden hoitoa. Julkisella sektorilla tarvitaan yksi taho, jolla on selkeä vetovastuu ja mandaatti panna toimeen.
2. Yhteiset rekisterit ja kansalliset käytännöt voimaan. Paikallisten tietoyhteiskuntautopioiden aika on ohi. Julkisella sektorilla on viivytyksettä otettava käyttöön yhteinen kansallinen järjestelmäarkkitehtuuri, yhteiset rajapinnat sekä jaetut perusrekisterit ja tietovarannot.
3. Sähköinen asiointitili liikkeelle. Asiointitili tulee olemaan Digitaalisen Suomen kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen keskeisin käyttöliittymä ja rajapinta julkisiin palveluihin sekä viranomaisiin.
4. Tunnistaminen käyttöön. Edellytys asiointitilien käyttöönotolle ja turvalliselle asioimiselle on toimivan tunnistamisen käyttöönotto. Kansalaisen henkilötunnistamisen ratkaisut ovat jo valmiina
5. Sähköinen lasku ja automatisoitu kirjanpito nopeasti eteenpäin. Taloushallinnon prosessien digitalisointia pitää vauhdittaa. Kyse ei ole ainoastaan kulujen säästämisestä, vaan laajasta toimintatapojen muutoksen ketjusta, jolla tulee olemaan suuria vaikutuksia taloudellisen raportoinnin tehokkuuteen ja hyödynnettävyyteen sekä kaikkien osapuolten hallinnollisen taakan keventämiseen.
6. Julkisen sektorin hallussa oleva tieto on vapautettava. Julkisen sektorin on luovuttava immateriaalioikeuksistaan. Tiedon keruu ja sen jakaminen mahdollisimman laajalle on tämän päivän digitaalista taloutta tukevaa, digitaalisen ajan julkista palvelua.
7. Siirtyminen digitaaliseen talouteen edellyttää toimenpiteitä. Digitalisaatio avaa palvelusektorilla mittavat mahdollisuudet luoda uusia toimintatapoja ja parantaa tuottavuutta. Myös jo valmiiden digitaalisten palveluiden käyttöönottoa pitää nopeuttaa.
8. Digitalisaatio ei etene ilman rahaa. Raportin suositusten edistäminen maksaa rahaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole kulu vaan investointi, jota Suomella ei ole varaa jättää tekemättä.
Mielenkiintoisin kohta tässä pykälässä seuraava lause: ”Valtionhallinnon tulee ratkaista kysymys siitä, miten määrärahat voidaan budjetoida useampien vuosien investointiohjelmana vuosittaisen kulubudjetoinnin sijaan.”
Raportin otsikko ”Nykyaikaa etsimässä” on allegorinen monellakin tapaa. Se on toisinto nuoren Tulenkantajan Olavi Paavolaisen samannimisestä varhaistyöstä, jossa Paavolainen pohti elämän koneellistumista ja kaupungistumista sekä esitteli uusia taidevirtauksia, joista tuon ajan Suomessa ei juurikaan tiedetty.
Toisaalta raportin kehys ja sen nimi muistuttavat Marcel Proustin jättieeposta ”Kadonnutta aikaa etsimässä”, jossa keskeistä on illuusioiden katoaminen ja kasvu idealismista realismiin.
