Mihin hukkui terveyshankkeiden 100 miljoonaa?

Päivitetty 20.10.2008, 17:00. Valtiontalouden tarkastusvirasto käynnistää tarkastuksen sosiaali- ja terveyshuollon tietojärjestelmähankkeista.

Hankkeet ovat vieneet vuodesta 2003 nykyhetkeen ainakin noin 100 miljoonaa euroa valtion rahoja. Tarkastusviraston mukaan on epäselvää, mitä rahoilla on saatu aikaan, ja onko loppusumma vieläkin suurempi.

Tomi Voutilainen

Myös järjestelmien yhteentoimivuudessa on puutteita. Tietoja täytyy pahimmillaan siirtää käsipelillä järjestelmästä toiseen. Tämä lisää inhimillisen virheen mahdollisuutta ja heikentää siten potilasturvallisuutta.

Hankinnat hunningolla

Joulukuussa alkavan tarkastuksen kohteena ovat julkista rahoitusta saaneet sosiaali- ja terveyshuollon alueelliset ja valtakunnalliset tietojärjestelmähankkeet.

Tekemänsä riskikartoituksen perusteella tarkastusvirasto kiinnittää huomiota osa-alueisiin, joilla on suurimmat taloudelliset ja toiminnalliset riskit. Tämä tarkoittaa käytännössä etenkin hankintapuolta eli valtion varojen käyttöä.

Tarkastuksella pyritään siis selvittämään, mitä 100 miljoonalla eurolla on saatu aikaan ja mikä todellinen luku on. Luvussa on mukana kansallisen Kanto-hankkeen eli sähköisen reseptin ja potilasarkiston tähänastiset kustannukset.

Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo tietysti viime kädessä hankkeita. Ministeriön kehityspäällikkö Pentti Itkonen on aiemmin kommentoinut projekteja lehdistölle, mutta hän on eronnut tehtävästään viime viikolla.

Kemiat eivät pelaa

Kanto-hankkeen lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt varoja alueellisiin kehityshankkeisiin.

Rahalle on löytynyt ottajia, mutta Voutilainen ihmettelee järjestelmähankkeiden valtakunnallisen koordinoinnin puutetta. Hankesuunnitelmiakaan kaikilla ei ole esittää kuin yleisellä tasolla.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Annakaisa Iivari kertoo, että valtion avustusten taloudellinen valvonta on kuulunut lääninhallituksille. ”Ministeriö on pitänyt katselmointeja, joissa on katsottu hankkeiden sisältöä muilta osin”, hän täsmentää.

Järjestelmien hankkiminen yhteishankintana on usein kustannustehokasta. Voutilainen syyttää viranomaisyhteistyön puutetta siitä, että yhteishankintoja ei ole edes ryhdytty selvittämään.

Tarkastusvirasto on saanut selkeitä viitteitä siitä, että ilmassa ei ole ainoastaan yhteistyökyvyttömyyttä vaan suoranaista yhteistyöhaluttomuutta.

Tilaajan asiantuntemus hukassa

Voutilainen toivoisi viranomaisilta myös enemmän asiantuntemusta. Hänen mukaansa näyttää siltä, että hankintoja on tehty ilman, että tilaaja on ymmärtänyt mitä on tilaamassa. Lopputuloksena voi pahimmassa tapauksessa olla järjestelmäraakile, josta ei ole hyötyä kenellekään.

Asiantuntemusta tarvitaan erityisesti silloin, kun hankittava järjestelmä on saatava kommunikoimaan muiden järjestelmien kanssa. Suljetut ohjelmistorajapinnat aiheuttavat sosiaali- ja terveyspuolella valtavasti lisätyötä, kun tietoja joudutaan siirtämään jopa käsin järjestelmästä toiseen.

”Eräässä terveydenhuollon hoitoyksikössä hoitaja tulostaa aamulla töihin tultuaan tietoja paperille yhdestä järjestelmästä, kirjaa päivän aikana tietoja paperista toiseen tietojärjestelmään ja työpäivän lopuksi ottaa tästä toisesta tietojärjestelmästä tulosteen ja kirjaa tiedot ensimmäiseen tietojärjestelmään, josta ne voi taas aamulla tulostaa”, Voutilainen kertoo esimerkkinä saamistaan alustavista tiedoista. Manuaalisessa siirrossa voi tulla potilasturvallisuutta heikentäviä virheitä.

Kilpailutuksen puute tavallista

Viraston keväällä valmistuneen tunnistautumismenetelmien kehittämistä koskevan tarkastuksen yhteydessä ilmeni, että sosiaali- ja terveysalalla on tavallista tehdä järjestelmähankintoja kilpailuttamatta. Se mikä rikkoo kilpailulainsäädäntöä.

Mikäli valtion avustuksia on käytetty väärin eli hankintaan, jota ei ole kilpailutettu, avustus voidaan periä takaisin.

Voutilainen kertoo, että yksi tapaus on jo johtanut rikostutkintaan. Se on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin järjestelmähankkeen toteutus, jossa sairaanhoitopiirin silloisen johtajan epäillään tilanneen järjestelmän omalta lähisukulaiseltaan kilpailuttamatta hankintaa. Toisin kuin jutun aiemmassa versiossa väitetään, sairaanhoitopiirin tietohallintojohtajalla ei ole osuutta asiaan.

TEO taas tilasi tunnistusjärjestelmän terveydenhuollon kansallisiin tietojärjestelmiin suorahankintana Fujitsulta perustellen asiaa sillä, että kilpailuttaminen veisi liikaa aikaa. Laki edellyttää, että uusi järjestelmä on käytössä vuonna 2011, eikä TEO halua rikkoa lakia.

Voutilaisen mielestä perustelu on kummallinen, sillä yhden lain rikkomista ei voi perustella sillä, että se estää toisen lain rikkomisen.

Ministeriön Iivari kuitenkin kertoo, että hänen tietoonsa ei ole tullut puutteita kilpailuttamisessa.

Rajapinnat kiristyskeinona

Voutilaisen mukaan järjestelmien suljetut ohjelmistorajapinnat toimivat suoranaisena kiristyskeinona, jolla sosiaali- ja terveyshuollon yksiköitä painostetaan hankkimaan kaikki palvelut samalta toimittajalta. ”Raaputetaan yhdestä kulmasta, että päästään sisälle, ja valloitetaan koko alue”, hän kuvailee.

Ongelmat suljettujen ohjelmistorajapintojen kanssa uhkaavat levitä käsiin kuntaliitosten myötä. Silloin järjestelmät on saatava toimimaan yhdessä.

Yhteentoimivuus ei kuitenkaan voi olla peruste kilpailuttamatta jättämiseen. Suorahankinnan peruste ei voi olla se, että naapurikunnassa on jo käytössä sama järjestelmä. Voutilaisen tiedossa kuitenkin on jo yksi tällainen tapaus.

Voutilaisen mielestä suljetuilla rajapinnoilla kiristäminen vääristää markkinoita.

”Pahimmassa tapauksessa markkinat on käytännössä jaettu kolmen suuren järjestelmäntoimittajan, Fujitsun, Logican ja TietoEnatorin kesken.”

Tällöin uusilla ja pienemmillä yrityksillä ei käytännössä ole mahdollisuutta päästä markkinoille. Lisäksi tämä vaikuttaa myös alan kehitykseen. Uudet, innovatiiviset järjestelmät parantavat työn laatua ja pitävät hinnat kohtuullisina.

Fujitsun viestintäjohtaja Satu Pelttari kertoo yhtiön suosivan järjestelmäarkkitehtuureissa avoimia ohjelmistorajanpintoja.

Sosiaali- ja terveysministeriön Iivari myöntää, että suljetut ohjelmistorajapinnat ovat tuottaneet aiemmin ongelmia, mutta niiden pitäisi olla nyt menneisyyttä.

Hän kertoo, että ”sairaanhoitopiireillä on ollut tiettyjen järjestelmäntoimittajien kanssa pitkäkestoisia sopimuksia, joiden johdosta sairaanhoitopiirit ovat tietyllä tapaa aika toimittajariippuvaisia”.

Iivarin mielestä Suomen sosiaali- ja terveyspuolen markkinat ovat liian pienet, jotta todellinen kilpailuasetelma voisi syntyä.

Lisäys 20.10. klo 17:00. Tomi Voutilainen tarkentaa juttua:

Tarkastusvirasto on julkaissut kaksi aihetta sivuavaa toiminnantarkastuskertomusta "Alueellisten tietoyhteiskuntahankkeiden toteutus" ja "Tunnistuspalveluiden kehittäminen ja käyttö julkisessa hallinnossa". Tarkastukset ovat koskeneet osittain sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeita.

Tarkastusvirasto korostaa, että Tietoviikon artikkelissa ilmenevistä tiedoista vain osa on tarkastushavaintoja, jotka koskevat erityisesti Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) varmennepalveluhankkeen toteutusta sekä siinä yhteydessä TEOlta saatuja tietoja sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien rajapintoja koskevia ongelmia on sivuttu alueellisia tietoyhteiskuntahankkeita koskevan tarkastuksen yhteydessä. Nämä tarkastushavainnot ovat olleet yksi monista tekijöistä, joiden perusteella tarkastusvirasto tulee käynnistämään marraskuun alussa toiminnantarkastussuunnitelmaan jo vuonna 2007 otetun tarkastusaiheen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeiden toteutuksesta.

Asiallisesti on syytä pitää erillään tarkastuskertomusten havainnot ja niistä ilmenevät tarkastusviraston kannanotot sekä tulevaan tarkastukseen liittyvät kysymyksenasettelut ja riskitekijät. Tältä osin artikkelista voi saada virheellisenkin kuvan aiemmin todettujen ongelmien ja toisaalta arvioitujen riskien suhteesta.

Tarkastuksen aloittamiseen vaikuttaa tarkastuskokonaisuuden taloudellinen ja toiminnallinen merkitys sekä siihen kohdistuvat riskit, jotka eivät ole tarkastushavaintoja, vaan niiden olemassaolo käynnistyvällä tarkastuksella halutaan selvittää. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeita ei ole siten laajemmin tarkastettu vielä, vaan tarkastus tullaan käynnistämään. Tarkastuskohteet ja tarkastusnäkökulmat selviävät myöhemmin tarkastuksen edetessä.

Hankinnat ja niiden tekemiseen liittyvät ongelmat perustuvat TEOn varmennepalveluhankkeen tarkastuksen yhteydessä ilmenneisiin havaintoihin ja ilmi tulleisiin alalla oleviin laajempiin ongelmiin. Tältä osin asia on nostettu riskiksi, jonka toteutumista tarkastuksessa lähdetään selvittämään. Samoin tietojärjestelmien rajapintojen ongelmat on todettu aiemmassa tarkastuksessa ongelmaksi, jonka laajuutta käynnistyvällä tarkastuksella pyritään selvittämään.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeiden koordinointiin liittyvät ongelmat on nostettu esiin tunnistuspalveluiden kehittämistä ja käyttöä koskevassa tarkastuksessa, jossa todetaan sanatarkasti, että "Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole ollut selkeää ohjausvastuuta terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisestä. Tämä on tullut esiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen varmennetoimintaa tarkastettaessa. Hankkeita on johdettu ilman selkeää hankejohtoa, kustannusarvioita ja hankesuunnitelmaa."

Tarkastuskertomus on ollut lausunnolla aikanaan sosiaali- ja terveysministeriössä eikä havaittua ongelmaa ole kiistetty.