Suomiweb 2.0
Juha-Matti Mäntylä, 5.10.2008, 18:26Mitä sijoittaja tahtoo aloittelevalta nettiyhtiöltä?
Viime viikolla Tietoviikko listasi viisitoista suomalaista web 2.0 -yritystä, jotka haluavat seurata Facebookin ja YouTuben jälkiä kansainväliseen menestykseen. Artikkelissa yrittäjät kritisoivat suomalaisia pääomasijoittajia haluttomuudesta.
”Maassa ei ole ensimmäistäkään pääomasijoittajaa, joka ymmärtäisi tätä liiketoimintaa tai uskaltaisi sijoittaa siihen”, eräs yrittäjistä totesi.
Yrittäjien mukaan pääomasijoittajat vaativat heiltä ensin niin kovia näyttöjä, että siinä vaiheessa saa rahaa jo kansainvälisiltäkin yhtiöiltä, jotka ovat tehneet aikaisemmin lukuisia vastaavia sijoituksia internetyhtiöihin.
Juha Mikkola
”Sijoitamme mielellämme alueelle, kun löydämme hankkeen, jossa on iso potentiaali – ja pääsemme yrittäjän kanssa yksimielisyyteen sijoituksen ehdoista.”
Web 2.0:ssa on usein kyse hyvin varhaisen vaiheen liiketoimintasuunnitelmista. Varhainen vaihe tai korkea riski ei Mikkolan mukaan ole sinällään ongelma.
Eqvitec Partners
Tyypillinen ensimmäisen kierroksen sijoitus 1–8 miljoonaa euroa. Hallinnoi kuutta rahastoa, joista viimeisimmän koko 140 miljoonaa euroa. 12 työntekijää.
Conor Venture Partners
Tyypillinen ensimmäisen kierroksen sijoitus 0,5–1 miljoona eurooa. Rahaston noin 20 miljoonaa euroa. Kolme työntekijää.
Inventure
Tyypillinen ensimmäisen kierroksen sijoitus puolesta miljoonasta ylöspäin. Rahastojen koko reilut 50 miljoonaa euroa. Viisi työntekijää.
Mobiiliportaali IObox myytiin Telefonica Mobilelle yli 200 miljoonalla eurolla kahdeksan vuotta sitten.
”Mielellämme tekisimme saman uudelleen”, Mikkola sanoo.
Toisaalta hän huomauttaa, että Suomessa on vielä hyvin vähän alan yrityksiä, joihin sijoittaa.
”Kohdeyrityksiä on paljon vähemmän kuin vaikkapa telekommunikaatio- tai ohjelmistopuolella – tällä teidän listallanne mainitut yritykset ja pari muuta. Sijoittajakollegani Piilaaksossa katsovat vuosittain tuhatta tällaista firmaa ja sijoittavat sitten niistä kahteen.”
Hittibisnes
Myös Conor Venture Partnersin partneri Sami Ahvenniemi sanoo yhtiön sijoittavan web 2.0 -yrityksiin, jos johto ja liiketoimintasuunnitelma vakuuttavat.
”Yrittäjät ovat kuitenkin oikeassa siinä, että eihän näitä sijoituksia juuri kukaan Suomen pääomasijoittajista tee”, hän arvioi.
Ahvenniemi kuvaa, miten sijoittaja saa softa- tai telealan liiketoimintasuunnitelmien ohessa tarkasteltavakseen patentteja, tarkkoja teknisiä dokumentaatioita, ensimmäisiä pilottiasiakkuuksia tai jotain muuta konkreettista. Web 2.0 -puolella ei juuri ole tarjolla todisteita ennen kuin suuret käyttäjämassat ovat ottaneet palvelun omakseen.
”Online-markkina on vähän kuin pelipuolen hankkeet. Ne joko ottavat tuulta tai eivät. Ja jos yritys ei ota tuulta alleen, siitä ei jää sitten mitään jäljelle”, Ahvenniemi sanoo.
Sami Ahvenniemi
Kuva: Juha-Matti Mäntylä
”Sijoittajan pitäisi tällä alueella panostaa vähintään kymmeneen tai kahteenkymmeneen yritykseen. Meidän 20 miljoonan euron sijoitusrahastollamme on hyvin vaikea tehdä edes kymmentä pientä sijoitusta.”
Kyllä kiinnostaa
Inventuren toimitusjohtaja Sami Lampinen puhkuu innostusta.
”Teemme nyt töitä usean kuluttajille suunnatun online- ja mobile-hankkeen kanssa. Valitsemme kokeneiden johtajien vetämiä yhtiöitä, joilla on vähintään orastavia näyttöjä käyttäjämääristä ja selkeä polku merkittävään liikevaihtoon.”
Reilun 50 miljoonan euron rahastoista ei kuitenkaan vielä ole web 2.0 -kentälle panostettu.
”Tulemme varmasti jossain vaiheessa niin tekemään”, Lampinen sanoo.
Hän kaipaa koukuttavia palveluja ja uusia hyvin mietittyjä rahantekomalleja banner-mainonnan ja voitonjakomallien rinnalle.
Kotimaisten pääomasijoittajien sijasta web 2.0 -yritykset ovat tähän mennessä keränneet tukijoikseen lähinnä yksityisiä enkelisijoittajia ja joissain tapauksissa ulkomaisia sijoitusyhtiöitä.
Suomi-Facebook karkaa
Suomalaislähtöinen Stardoll keräsi neljä miljoonaa euroa brittiläiseltä Index Venturesilta ja muuttui ruotsalaisyhtiöksi. Palvelussa on tätä nykyä yli 20 miljoonaa rekisteröityä käyttäjää. Uhkakuvana onkin se, että Suomen omat googlet tai facebookit, jos sellaisia on ylipäätään kehittymässä, päätyvät ulkomaille liian aikaisin.
Tämän mahdollisuuden tunnistaa myös Conorin Ahvenniemi. Hänen yöpöydällään odottaa Sarah Laceyn kirja Once You’re Lucky, Twice You’re Good, joka kertoo Piilaakson uudesta noususta ja web 2.0 -ilmiöstä.
”Se kertoo Piilaakson mallista, jossa rahaa sijoitetaan kaveriin, joka viimeksikin teki sijoittajalle rahaa”, hän kuvaa.
Myös Mikkola kuvaa sijoittajien panostavan mielellään ihmiseen, jonka taidot ja paineensietokyvyn he tuntevat ennestään.
Suomessa menestyneitä ja sitä kautta sijoittajien luottamusta herättäviä internetyrittäjiä ei vielä juuri ole. Onneksi esimerkiksi sähköistä kauppaa mullistamaan lähtevä Fruugo ja mainosrahoitteinen teleoperaattori Blyk ovat saaneet taakseen voimia muualla liike-elämässä menestyneistä henkilöistä.
Tuntuu välillä kyllä siltä, että suomalaiset start up-yrittäjät ovat enemmän kiinnostuneet omasta exitistään mahdollisimman pian kuin siitä, että yrityksen business malli olisi pidemmän päälle toimiva ja kannattava.
Usein kuulee sanottavan, että noin 90-95 % näiden yritysten kassavirrasta tulee mainostajilta, mutta harvemmin yrittäjät ovat kiinnostuneita siitä, millaista tuottoa mainospanostuksilleen mainostajat saa. Jos tämä unohtuu kokonaan, niin silloin parasta onkin haaveilla nopeasta exitistä... Miksiköhän pääomasijoittajia ei aina meinaa löytyä?
Web 2.0 on kuollut tai ainakin kuolemassa. Ja allaoleva artikkeli on vuodelta 2007.
http://earlystagevc.typepad.com/earlystagevc/2007/03/web_20.html
Ollaan juuri ponnistamassa omaa projektia pystyyn. Pian alan tietää henkilökohtaisesti mitä sijoittaja haluaa.
Omassa kyhäelmässä on paljon web 2.0 piirteitä, mutta pohjimmiltaan koko juttu rakentuu toisin. Kysymyksessä on kuitenkin verkkopalvelu.
Takana on satoja tunteja työtä, neuvottelua ja suunnittelua. Koodattu on selkä kipeäksi. Ohessa olen tutkiskellut toisten tekeleitä, sen mitä niistä saa irti netistä ja muutaman keskustelun perusteella. Jotenkin on tullut olo, että kaikki perus web 2.0 jutut on olemassa. Esimerkiksi matkustaminen, löytyy Dopplr'ia ja TripSay'tä. Onko niihin oikeasti mitään lisättävää ..? Ehkä se vaikuttaa pääomasijoittajien mielipiteeseen.
En nyt väitä, että omakaan olisi aivan ennen kuulumaton. Ja missään tapauksessa en halua lannistaa ketään. Ainahan kannattaa kokeilla tikulla ampiaispesää.
Haluaisin kommentoida Tiina Siltalan pääkirjoitusta "Nettikuplan paluu" viime viikolta, joka liittyi tähän kotimaisista pääomasijoittajista kirjoitettuun juttuun. Siltala valitsi allekirjoittaneen nimen ja muutaman lainauksen minulta sekä muilta yrittäjiltä osoittaakseen, että web 2.0 -firmojen ansaintamallit ovat huuhaata ja että koko bisnes on vain iso kupla. Haluaisin oikaista näitä varsin virheellisinä pitämiäni käsityksiä.
Siltala käyttää lainaustani "Jos meillä olisi miljoona käyttäjää, tästä voisi tulla miljoonabisnes" hieman tarkoitushakuisesti. Tuohon lausahdukseen tuli kieltämättä yksi konditionaali liikaa. Oikea muoto on: Jos meillä olisi miljoona käyttäjää, niin tämä olisi miljoonabisnes. Esimerkkinä voidaan käyttää monia eri yrityksiä, mutta käytän esimerkkinä bisneksenä hienointa tietämääni matkailupalvelua eli TripAdvisoria. TripAdvisorin liikevaihto 6/2007-6/2008 oli 260 miljoonaa dollaria, josta voittoa tuli 129 miljoonaa (49,6%). Heinäkuussa 2008 heillä oli 25,5 miljoonaa kävijää, joka on kasvanut vuoden takaisesta. Tästä voidaan laskea, että liikevaihtoa heillä syntyi jopa yksi dollari per saitilla kävijä. Voittoa syntyi puolet siitä. Kyseessä on toki jo pitkään bisnestä tehnyt firma, jonka myynnin optimointi hakee vertaistaan, mutta tuossa on mielestäni kyse fantastisesta bisneksestä, ei mistään jossittelun varassa olevasta liiketoimintamallista. Vaikka laskisi yhden käynnin tuovan kymmenen senttiä kassaan, puhutaan miljoonalla kävijällä jo miljoonabisneksestä. Kymmenen senttiä on varsin realistinen arvio fokusoituneelle palvelulle ja aina voi vuosien saatossa kasvattaa tuota summaa. Jossittelun varassa on tietysti se, onko meillä tai muilla jutussa mainituilla suomalaisilla internetyrityksillä joskus miljoonia käyttäjiä, mutta kaikessa uudessa liiketoiminnassa on riskinsä. Tarvitsee se perinteisiä ohjelmistotuotteita tekevä yrityskin ensimmäiset asiakkaansa samoin kuin internetpalveluyritys ensimmäiset käyttäjänsä. Meillä TripSayssa on käyttäjien hankkimiseen mielestämme kohtuullisen hyvä strategia, joka nopeasti näyttänee, onnistummeko saamaan kriittisen käyttäjämassan kerättyä.
Mikäli konseptin toimivuuden pystyy osoittamaan puolessa vuodessa niin sehän on aivan loistava juttu, koska näin myös epäonnistuminen on nopeaa ja paljon halvempaa kuin että tuotetta kehitettäisiin kaksi vuotta vain huomatakseen, että bisnestä ei synnykään. Myös tämä oli Siltalasta ilmeisesti huono asia, koska Taneli Tikan lainausta tästä aiheesta oli käytetty perusteluna sille, ettei pääomasijoittajan kannata tällaisiin firmoihin sijoittaa, koska yrittäjä pistää pillit pussiin puolen vuoden päästä. Kysehän on vain siitä miten paljon missäkin vaiheessa yritykseen kannattaa sijoittaa. Tuskin kukaan yrittäjä olettaa, että sijoittaja laittaisi kymmenen miljoonaa todentamattomaan konseptiin. Puoli miljoonaa sen sijaan on kokonaan toinen juttu jos bisnesmahdollisuus ja tiimi on houkuttava. Sillä tuon proof of conceptin pystyy tekemään ja sitten voi nähdä, onko firmassa potentiaalia menestyjäksi.
Facebookin valuaatio lienee ainoa asia, josta Siltalan kanssa olen samaa mieltä. Sen suuruutta en käsitä. Kuitenkin silläkin "jossitteluun perustuvalla" yhteisöbisneksellä tehtiin vuonna 2007 150 miljoonan dollarin liikevaihto, joka tänä vuonna ilmeisesti kaksinkertaistuu jos uskomme firman perustajaa Mark Zuckerbergia. Tuolla viime vuoden reilulla 100 miljoonalla eurolla pääsisi varsin korkealle kotimaisessa ohjelmistoyritysten listassa. Se on ihan kohtuullinen suoritus firmalta, joka ei kovin monen vuoden ikäinen ja jonka bisnesmalli on vielä hioutumatta kohdalleen. Facebook tason valuaatioita ei paljon muissa web-yrityksissä ole nähty, joten muutamasta tapauksesta sellaisen yleistyksen tekeminen, että kaikkien internetyritysten valuaatiot ovat pilvissä, on kohtuullisen turhaa. Facebook on tässäkin ihan omassa kastissaan.
Itse haluaisin Suomessa käytävän paljon enemmän keskustelua yrittäjyydestä ja erityisesti start up -yrittäjyydestä, oli sitten aiheena internetpalvelut, perinteiset ohjelmistot, clean tech, biotech tai mikä muu hyvänsä alue, jossa on mahdollista synnyttää merkittäviä kansainvälisesti toimivia yrityksiä. Niitä on täällä aivan liian vähän ja verraten saldoa vaikkapa Israeliin on Suomen tilanne lähinnä säälittävä. Samankokoisesta maasta on tullut paljon Nasdaqiin listattuja yrityksiä ja innovaatioita. Suomesta vastaavia menestyksiä ei ole tullut. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä mutta toivoisin kuitenkin perehtymistä faktoihin ennenkuin arvovaltaisen lehden pääkirjoituksessa aletaan kiiluvin silmin tyrmäämään kotimaista yrittäjyyttä. Yksinkertainen googletus tuo silmien eteen faktaa siitä, miten suurta ja kannattavaa bisnestä onnistuessaan internetpalvelu voi olla. Ei tarvitse puhua jossittelusta. Se, että Suomesta ei ole vielä montaa kansainvälisesti menestynyttä internet-yritystä tullut ei tarkoita, etteikö niitä voisi tulla. Onnistuminen on kiinni meidän kaikkien tekemisistä ja asenteista. Jos asenne on se, että homma on humpuukia, niin en ihmettele, vaikka menestys vielä antaisi odottaa itseään. Se ei ole ikävää vain yrittäjille vaan myös yrityksissä kovaa työtä hyvällä asenteella tekeville työntekijöille sekä ennenkaikkea Suomen kansantaloudelle, joka kipeästi tarvitsee korkeaan osaamiseen perustuvia kasvuyrityksiä. Toivotan kaikille positiivista suhtautumista uusiin asioihin ja riskinottoon!
