Tietoviikko

Taneli Tikka (kuvassa) fanittaa Aber-crombie Fitchin huppareita, Atomicin Smoke On the Water -sukellusräpylöitä ja Applen läppäriä. Hän on aktiivinen harrastelija, joka ”tuntee dilentanttimaista kiinnostusta lähes kaikkia asioita kohtaan”.

Asia selviää, kun luen RunToShop-intenetpalvelussa Tikan profiilisivua. Hän on kyseistä verkkopalvelua kehittävän yhtiön toimitusjohtaja.

”Lähes jokaisella on rakkaita brändejä ja niihin liittyviä tunnesiteitä. Monet haluavat kertoa hyvistä jutuista, joita he ovat löytäneet”, hän kuvailee.

”Jokainen on oman erikoisalansa asiantuntija. Kun paikalla on vaikkapa 700 golfin pelaajaa, on aika helppoa kysyä, että mikä maila olisi minulle paras, kun olen vasenkätinen ja etsin ensimmäistä kunnon driveriani.”

Palvelussa käyttäjät kertovat omista suosikkitavaroistaan. Tikan mukaan kyse on intohimoisesta ja subjektiivisesta fanittamisesta, joka voi kohdistua yhtä hyvin autoihin, golfmailoihin kuin huippuhyväksi todettuun parturikampaajaankin.

Syyskuun yhdeksäntenä päivänä yleiseen käyttöön avattu RunToShop ei ole vielä kerännyt suuria käyttäjämassoja. Mutta jos ensimmäiset käyttäjät pitävät näkemästään ja kutsuvat mukaan ystävänsä, jotka taas kutsuvat omat ystävänsä, lumipalloefekti voi hyvinkin käynnistyä.

Silloin myös golf-mailojen ja sukellusräpylöiden kauppiaat haluavat ehdottomasti palveluun mukaan.

Amazon-logiikkaa matkailuun

”Kiipeä Hörnlihüttelle vaikka et aikoisikaan Matterhornin huipulle, niin näet vuoren jyrkkyyden omin silmin. [...] Ainakin yksi henkilö kuoli minun täällä ollessani, joten älkää tehkö typeryyksiä.”

Näin kuvailee TripSay-yhteisössä toimitusjohtaja Juha Huttunen Alppien rinteellä sijaitsevaa matkakohdetta. Huttusen johtaman Vailoma-yhtiön kehittämästä palvelusta voi lukea esimerkiksi sen, että hän matkustaa mieluummin kavereiden kanssa tiukalla budjetilla kuin lähtee luksuslomalle perheen kanssa ja hänen unelmakohteensa on Australian Iso Valliriutta.

TripSayn tarina alkoi vuonna 2006, kun hän kavereineen huomasi, miten aikaa vievää karttakirjojen, matkaoppaiden ja internetin matkailusivustojen selaaminen on. He uskoivat, että web 2.0 -teknologioilla ja yhteisömedialla voitaisiin vastata kysymykseen, mitä tehdä, jos on kaksi viikkoa aikaa, kaksi tonnia rahaa ja pitää vaelluksesta ja historiasta.

Elokuun alussa julkaistu TripSay-palvelu yhdistää Lonely Planetin, Route 66:n, Wikipedian, Wikitravelin ja kymmenien muiden verkkopalveluiden tietoja Googlen karttapohjalle ja tarjoilee tätä mash-up-pakettia käyttäjäyhteisölle.

Matkailupalveluita on kuitenkin verkossa jo paljon, ja yhteisöllisten web 2.0 -palvelujenkin kategoriassa alkaa olla tungosta. TripSayn kanssa samalla viivalla ovat esimerkiksi brittiläinen start-up Rummble, itävaltalainen TripWolf sekä yhdysvaltalaiset Travelmuse ja Nileguide.

”TripSayllä on kuitenkin eräs etu kilpailijoihin nähden. Meillä kavereiden suositukset ovat hyvin keskeisessä asemassa – ja erityisesti meidät erottaa Amazon-henkinen kollaboratiivinen filtteröinti”, Huttunen sanoo.

Filtteröinnissä on kyse siitä, että käyttäjän profiili kehittyy ja hänelle tarjotaan sisältöä sen mukaan, mistä muut hänen kaltaisensa käyttäjät ovat pitäneet.

TripSay tarjoaa sisältöjään myös esimerkiksi matkatoimistojen käyttöön. Matkatoimisto Kalevan sivuilla vieraileva Lontoosta kiinnostunut henkilö löytää sisältömoduulin, jossa TripSayn käyttäjät arvioivat kohdetta. Vastaavia sopimuksia TripSayllä on myös Suomen Matkatoimiston, Blue1-lentoyhtiön, Best Western -hotelliketjun ja Plaza.fi-portaalin kanssa.

”Tarjoamme useampia sisäänkäyntejä samaan yhteisöön. Tätäkään kilpailijat eivät meidän nähdäksenne vielä tee”, Huttunen sanoo.

Liikematkustajien luksuspalvelu

Toimitusjohtaja Lisa Sounio (kuvassa alla) on juuri nyt Parikkalassa, mutta pian Lontoossa ja sen jälkeen Ateenassa. Tämä käy ilmi Dopplr-palvelussa, jossa käyttäjät jakavat lentosuunnitelmiaan kontakteilleen.

Ajatus joko koukuttaa tai sitten se ärsyttää. Miksi ihmeessä joku haluaisi kertoa menemisistään ja tulemisistaan?

Sounion mukaan Dopplr on suunnattu ”kansainvälisesti verkostoituneille aktiivimatkustajille, jotka haluavat optimoida ajankäyttöään”.

Kun liitän hänet kontaktikseni, ymmärrän mitä on kyse. Palvelusta näen, että Sounio saapuu Pariisiin vain muutamia päiviä sen jälkeen kun olen poistunut kaupungista. Mutta kuinka ollakaan, eräs kontaktini on hänen kanssaan yhtä aikaa Lontoossa.

Dopplrissa jaetaan aikomuksia ja seurataan kohtaamisen mahdollisuuksista. Souniolla näitä mahdollisuuksia lienee paljon, sillä hänen Dopplr-verkossaan on mukana 329 henkilöä.

Viime vuonna palvelun käyttäjät tekivät keskimäärin 10 lentomatkaa. Sounion mukaan palvelu on otettu yleiseen käyttöön esimerkiksi Nokialla ja IBM:llä.

”Vaikka yrityksillä on yhteisiä kalentereita ja matkavarausorganisaatioita, työntekijät eivät pysty helposti näkemään missä toinen on. Ongelma korostuu, kun mukaan otetaan laajempi verkosto, kuten entiset kollegat, asiakkaat ja kumppanit.”

Toisin kuin Facebookilla ja MySpacella, Dopplrilla on hyvin rajattu kohderyhmä. Ja se näkyy jo yhtiön sisältökumppaneissakin. Luksushotelleja ja ravintoloita listaava Mr & Mrs Smith -opas ja kulttimainetta nauttiva Monocle-aikakauslehti eivät todellakaan ole karvalakkibrändejä.

”Suomesta käsin nämä valinnat näyttävät käsittämättömiltä, mutta haluamme olla premium-brändi”, Sounio sanoo.

”Uskomme, että relevantti kohdeyleisön koko voisi olla esimerkiksi The Economist -lehden levikki, eli maailmanlaajuisesti noin puolitoista miljoonaa ihmistä.”

Tuo näkökulma selittää myös yhtiön syyskuussa keräämää pääomasijoituskierrosta. Sounio kertoo, että tarjolla oli myös kansainvälisiä pääomasijoitusyhtiöitä, mutta Dopplr keräsi mieluummin ympärilleen samanhenkisiä enkelisijoittajia, kuten mediajätti Thomson-Reutersin pääjohtajan Tom Glocerin, Monocle- ja Wallpaper-lehtien perustajan Tyler Brûlén, Del.icio.us-palvelun perustajan Joshua Schachterin ja saksalaisen kontaktipalvelu Xingin perustajan Lars Hinrichsin.

Mukana olivat myös suomalainen mainostoimistojohtaja Ami Hasan sekä uusmedian pitkäaikainen vaikuttaja Kim Weckström. Jo aiemmalla kierroksella mukana olivat LinkedIn-palvelun perustanut Reid Hoffman sekä Fon-yhteisön perustanut Martin Varsavsky.

Jokaista näistä enkeleistä voi pitää vähintäänkin puoliammattimaisena lentomatkustajana.

”Me olemme sen verran erikoinen porukka, että tämä on ehkä parempi vaihtoehto. Ja olemme aika paljon näiden ihmisten kanssa tekemisissä muutenkin”, Sounio kertoo.

Ehkä sen pitääkin olla naivia

Edellä kuvatut ja oheiseen listaan kerätyt verkkopalvelut saattavat kuulostaa yksinkertaisilta, jopa naiiveilta. Kuitenkin juuri sellaisia ovat olleet monet viime vuosien suurimmista menestystarinoista.

Eihän Facebookissakaan ole kyse muusta kuin ystävien listaamisesta, mielentilojen kirjaamisesta, virtuaalilahjojen lähettelystä ja muista tempauksista. Siitä huolimatta yhtiön markkina-arvoksi laskettiin vuosi sitten peräti 15 miljardia dollaria.

Moni on ollut valmis tuomitsemaan myös LinkedIn-palvelun aikuisten leikkikaluksi, käyntikorttienvaihtoleikiksi, josta ei ole hyötyä kenellekään. Kuitenkin palvelulla on tätä nykyä 27 miljoonaa rekisteröityä, hyvin toimeentulevaa käyttäjää. TechCrunch-verkkopalvelussa kerrotaan, että LinkedIn laskuttaa mainostajilta kymmeniä dollareita per tuhat näyttöä (cpm). Tyypillinen jokamiehen nettipalvelu saa usein tyytyä muutamaan dollariin.

Kovin naiivi on myös Suomessa syntynyt paperinukkepalvelu Stardoll, jonka Lasse Enersen loi vuonna 2004 äitinsä harrastuksen ympärille. Sijoitusyhtiö Index Ventures osti neljällä miljoonalla dollarilla yhtiöstä enemmistöosuuden pari vuotta myöhemmin, ja siirsi yhtiön Ruotsiin. Tätä nykyä Stardollilla on 21 miljoonaa käyttäjää.

Entä Sulakkeen Habbo ja IRC Galleria? Ehkä lapsellista, mutta ainakin alkuvuonna voitollista. Viime vuonna Sulake teki liikevaihtoa 43 miljoonaa euroa, ja yhtiön listautumisesta puhutaan ihan tosissaan.

Verkkoyhteisöt kannattaa siis ottaa vakavasti.

Bisneskonseptien happotesti

Sosiaalinen media muuttaa ihmisten tapaa kommunikoida. Ja he ovat yhä valmiimpia jakamaan itsestään tietoa, jos he kokevat saavansa siitä hyötyä.

Usein jää kuitenkin epäselväksi, miten yhtiöt aikovat kääntää suuret käyttäjämassat liiketoiminnaksi. Google maksoi YouTubesta 1,3 miljardia euroa ja eBay Skypestä yli kaksi miljardia. Kumpikaan ei ole vielä löytänyt sitä viisasten kiveä, jolla jättisijoituksille saataisiin vastinetta.

Toisaalta moni arvioi, ettei uusille Facebookin ja MySpacen kaltaisille yleispalveluille ole enää tilaa.

Uusille yrittäjille onkin eduksi selkeä ansaintalogiikka ja rajattu fokus.

Esimerkiksi TripSay ottaa komission, kun se ohjaa käyttäjiään verkon varauspalveluihin. Juha Huttusen mukaan kattava globaali palveluvalikoima syntyy tekemällä sopimuksen 10–15 suuren lento-, hotelli- ja loma-aktiviteetteja tarjoavan toimijan kanssa. Hotels.comin, Bookings.comin, Viatorin ja Isangon kaltaisille jättiläisille tämä kaikki on jo vakiintunutta käytäntöä.

”Olen tavannut ne kaikki alan messuilla ja me tiedämme sopimusehdot. Ei tarvita kuin nimet alle, jonka jälkeen voimme toteuttaa integraatiot heidän ohjelmointirajapintoihinsa”, Huttunen sanoo.

Hän ei voisi kuvitella lähtevänsä yrittämään esimerkiksi mikrobloggauspalvelu Twitterin kaltaisella konseptilla, jonka ansaintalogiikka on avoin.

”Olen tehnyt aiemmin b2b-kauppaa ja kai siksi päädyin tekemään bisnestä, josta on helppo nähdä mistä raha tulee. Jos tämän konseptin saa toimimaan ja palveluun liikennettä, niin sen jälkeen laskukaava on ainakin alustavasti olemassa.”

Huttunen kertoo, ettei käyttäjän johdattaminen lentolippuja ostamaan tuo yhtiölle suurtakaan provisiota, mutta hotelleista ja aktiviteettipaketeista voi saada jopa muutamia kymmeniä euroja.

”Jos meillä olisi miljoonakin käyttäjää kuukaudessa, tämä voisi olla miljoonabisnes”, Huttunen laskeskelee.

Komissio kannattaa

Myös Taneli Tikan vetämän RunTo-Shopin ansaintalogiikka perustuu mainonnan lisäksi komissiosopimuksiin.

”Kun RunToShopista tuodaan innostuneita asiakkaita ostamaan eri yhtiöiden tuotteita, me saamme siitä neljän, kahdeksan tai joissain tapauksissa jopa 40 prosentin komission”, Tikka sanoo.

Hän kertoo, että yhtiöllä on jo 160 komissiosopimusta esimerkiksi Fortumin, Elloksen, Niken ja usean matkatoimiston kanssa. Huiman 40 prosentin komission yhtiö perii erään palveluna myytävän yritysohjelmiston kaupasta.

Lentomatkustajille suunnatun Dopplrin kohdalla ansaintalogiikka on yhä epäselvä, vaikka yhtiö onkin virittänyt yhteistyötä luksusbrändien kanssa. Lisa Sounion mukaan se, että ansaintamalli ei ole julkisesti tiedossa, ei suinkaan tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa.

Se lienee varmaa, että Dopplrin kohdeyleisö kiinnostaa markkinoijia, mikäli Sounio vain onnistuu kasvattamaan yhteisöä kohti tavoitteena olevaa puolentoista miljoonan käyttäjän rajapyykkiä. Palvelu on hänen mukaansa yhä kehitysvaiheessa, eikä tämänhetkistä käyttäjämäärää paljasteta.

Kuinka kauan pinna kestää?

TripSay ja RunToShop valmistautuvat rahoituskierroksen hakemiseen. Palvelujen on kyettävä nopeasti näyttämään sijoittajille, ja samalla myös yrittäjille itselleen, onko niistä eläjiksi.

Taneli Tikalla on monta rautaa tulessa ja hän suhtautuu asiaan hyvin pragmaattisesti.

”Konseptin toimivuuden näkee nopeasti, viimeistään puolessa vuodessa”, hän arvioi.

TripSayn Huttunenkin keskittyy vain ja ainoastaan TripSayhin. Hän kuitenkin tietää, että kyse on raadollisesta pelistä.

”Kuluttajapalvelu on hittituote, joka on saatava nopeasti kasvu-uralle. Ensi kevääseen mennessä tiedämme saammeko kumppaneita, käyttäjiä ja sitä kautta rahaa. Jos se ei tapahdu reilussa puolessa vuodessa, se ei tapahdu ollenkaan.”

Huttunen on kuitenkin optimisti. Hän valmistautuu muuttamaan Yhdysvaltojen länsirannikolle, kunhan lumipalloefekti ensin käynnistyy.

”Jos haluaa tehdä ison jutun internetissä, mukana on oltava Piilaaksoon verkottunut jenkkisijoittaja”, Huttunen linjaa.

Lue aiheesta lisää:?Suomalaiset nettiyhtiöt 2.0, Suomalaiselle pääomasijoittajalle ei kannata soittaa