Näin minua huijattiin verkossa
Kuva: tivi
WinCapitan ja Store24:n kaltaiset tapaukset osoittavat, että netissä on helppo tulla huijatuksi.
Itse jouduin petetyksi nettihuutokaupassa, osittain tahallani ja osittain hyvien kauppojen toivossa. Toivottavasti nämä kokemukseni estävät muita astumasta samaan ansaan.
Loistotarjous
Olen metsästänyt jonkin aikaa 46-tuumaista televisiota kahlaten läpi kotimaisia ja ulkomaisia nettihuutokauppoja.. Olen ostanut ja myynyt eBayn kautta vuodesta 1997 saakka satoja tuotteita joka maanosasta Afrikkaa lukuun ottamatta.
Muista nämä nettihuudoissa
1. Onko myytävän tuotteen ”osta nyt” -hinta liian halpa? Kokenut myyjä osaa kyllä arvioida järkevän hintavarauksen.
2. Tuote voi olla oikea mutta varastettu. Eräässä tapauksessa henkilö löysi varastetun kannettavansa myynnissä netistä, sai ostettua sen takaisin ja pystyi palauttamaan tietokoneella olleet datatkin takaisin ennen rikosilmoituksen tekemistä.
3. Ovatko myyjän saamat palautteet aidon tuntuisia? Vaikka palautteen antajia olisi kymmeniä, huolella tehdyssä huijauksessa ne voivat olla väärennettyjä.
4. Ovatko tuotteen kuvat varmasti aitoja? Myyntisivulle on helppo helppo kaivaa kotona otetun näköisiä kuvia.
5. Onko myyjällä kiire hoitaa kauppa heti, mahdollisesti toiseen ostajaehdokkaaseen viitaten?
6. Onko myyjän viesteissä ristiriitaisuuksia? Näin käy, jos uhreja on samanaikaisesti useita ja huijarin käsikirjoitus tai muistiinpanot pettävät.
7. Ovatko myyjän yhteystiedot kunnossa? Voit tarkistaa puhelinnumeron omistajan numeropalvelusta.
8. Luota omaan epäluuloosi ja kysy neuvoa tuttavilta. Jos kohde vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, suhtaudu kaupankäyntiin erityisellä varovaisuudella!
9. Suomalaiset ovat olleet liiankin sinisilmäisiä. Nettihuijaukset eri muodoissa tulevat olemaan valitettava osa tulevaisuuttamme.
10. Jos tulet huijatuksi, älä viivyttele rikosilmoituksen tekemisessä. Niin huijarin jäljille päästään mahdollisimman pian ja muut välttyvät petetyksi tulemiselta.
Lisätietoa: Poliisi, http://www.poliisi.fi -> Neuvot -> Tietotekniikkarikokset
Torstaina 17.4 tärppäsi.
Kotimaisen Mikko.fi -huutokauppasivuston myyjä tarjosi Sonyn 46-tuumaista hintaan 1 250 euroa tai kolme kappaletta 3 600 eurolla.
Näin kohdetta kuvattiin sivustolla:
”Messukaytossa eli esittely kaytossa olleita telkkareita, tuotteet ovat virheettomia ja taysilla takuilla ja dokumenteilla varustettuja. – – Tuotteet sijaitsevat normaalisti tsekeissa kauppahetkella joitain poikkeuksia lukuunottamatta. HUOM:emme laheta tai toimita tuotteita postiennakolla siita syysta etta tuotteita on jatetty lunastamatta.”
Jätin yhteydenottopyynnön. Heti perjantaina myyjä, joka varmaankin esiintyi väärällä nimellä, soitti ja vastaili auliisti kysymyksiini.
Henkilö kertoi myyvänsä Tsekeistä tuttavansa yrityksen kautta hankittuja laitteita. Hän lupasi mukaan paikallisen Sony Centerin osto- ja takuukuitit. Kun pyysin saada ne skannattuna, se ei onnistunut, koska myyjä kertoi olevansa tavaranhakumatkalla Tanskassa ja palaavansa vasta sunnuntaina Prahaan. Sain sähköpostissa tarjouksen ja laskun Prahassa sijaitsevaan pankkiin.
Tässä vaiheessa epäilys iski ensimmäisen kerran. Miksi joku myisi vähän käytettyä kolmen tuhannen euron televisiota alle puoleen hintaan, kun siitä saisi varmasti noin 2000 euroa? Keskustelin muutaman tuttuni kanssa ja päädyimme siihen, että huijauksen todennäköisyys oli suuri.
Päätin kuitenkin ostaa tuotteen. Ajattelin, että jos tulen huijatuksi, saan tapauksesta erinomaisen esimerkin muille kerrottavaksi. Ja jos kyseessä tosiaan on aito myyjä, saan television halvalla.
Hyvämaineinen myyjä
Myyjästä oli huutokauppasivustolla annettu viisi positiivista palautetta. Kysyin palautteen antajilta sähköpostilla, miten kaupat olivat sujuneet. Sain viikonlopun aikana kaksi vastausta, joissa todettiin, että kaupankäynti oli sujunut erittäin hyvin.
Molemmat palautteenantajat käyttivät yleisiä sähköpostipalveluja. Koska vastauksia tuli vain kaksi, uskoni huijaukseen alkoi vahvistua.
Myyjä otti vielä yhteyttä ja kysyi hieman närkästyneenä, miksi epäilin hänen rehellisyyttään; hänen asiakkaansa oli ottanut häneen yhteyttä. Kun kysyin häneltä, onko tarjolla suurempiruutuisia televisioita, hän kertoi myyntiin tulevan ajoittain myös 52- ja 70-tuumaisia malleja.
Ja kuinka ollakaan, perjantaina tuli tekstiviesti, jossa myyjä tarjosi suurempia televisioita. Myyjä kysyi puhelimessa, paljonko olisin valmis tarjoamaan Sonyn 70-tuumaisesta, ja sovimme hinnaksi 3 600 euroa – noin kymmenesosan laitteen hinnasta Suomessa!
Totesin, että palaan asiaan sunnuntaina, jolloin voisimme sopia maksujärjestelyistä ja laitteen toimittamisesta. Tässä vaiheessa olin lähes varma, että kyseessä on huijaus.
Hinta nousee
Ilmoitin sunnuntaina myyjälle, että laitan rahat tilille heti, kun saan skannatut kuvat ostokuiteista ja laitteesta. Myyjä totesi, että laite on valmiiksi pakattu ja tositteet paketin sisällä, joten hän ei voi niitä toimittaa.
Ihmettelin samalla laitteen puoli-ilmaisuutta. Myyjä palasi asiaan myöhemmin ja totesi tehneensä hinnoitteluvirheen.Hinta nousi saman tien 9 000 euroon, mikä oli minulle liikaa mistä tahansa televisiosta.
Sovimme sunnuntaina, että maksamani 46-tuumainen televisio postitetaan heti, kun rahat näkyvät tilillä, eli joko tiistaina tai keskiviikkona. Tämän jälkeen myyjä toimittaa minulle postin seurantanumeron kuljetuksesta.
Jätin maanantaina postia myös huutokauppayrityksen tukipalveluun ja kysyin, onko heihin oltu kyseisestä myyjästä yhteydessä. Kukaan ei ollut valittanut.
Tiistaina myyjä soitti ja ilmoitti, että tavara tuleekin Tanskasta pakettiautolla siten, että auto on perjantaina aamulla Turussa ja pääkaupunkisedulla noin kello 11. Pakettiautossa olisi myös myytävänä olevia kannettavia tietokoneita, joihin voisin rauhassa tutustua. Mikäli laitteet kiinnostaisivat, voisin maksaa ne nettipankin kautta ja saada itselleni saman tien.
Kannettavien hintataso oli noin puolet Suomen tasosta, mutta ne saatiin vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta mukana seuraavan laajan ohjelmistopaketin ansiosta. Tästä erästä olisi ollut mahdollista ostaa myös toinen televisio, jonka ostaja olikin viime hetkellä jättänyt maksamatta.
Kulissi romahtaa
Kun perjantai koitti, pakettiauton kuljettajalta tuli tekstiviesti, jonka mukaan hän joutuukin ajamaan Turusta Tampereen kautta ja toimitukseni venyisi iltapäivän puolelle.
Tämä jäi viimeiseksi yhteydenotoksi. Kun yritin tavoittaa kuljettajaa, tekstiviesteihin ei vastattu ja puhelut yhdistyivät kreikkalaiselle operaattorille, joka ilmeisesti ilmoitti, että liittymä ei ole käytössä.
Myyjän Yahoo-postiosoitteesta tuli ilmoitus, jonka mukaan postitiliä ei enää ole. Myyjän tsekkiläinen numero ei vastannut, ja matkapuhelinnumero yhdistyi Telian vastaajaan. Ei ollut enää epäselvää, että myyjä oli huijari.
Olin yhteydessä keskusrikospoliisiin, josta pyydettiin tuottamaan mahdollisimman yksityiskohtainen kuvaus tapahtuneesta ja toimittamaan se rikosilmoituksen yhteydessä oman kunnan poliisille.
Rikoksen selviämiseen ja huijarin kiinni saamiseen vaikuttaa se, kuinka hyvin huijari on pystynyt jälkensä peittämään. Todennäköisesti puhelinnumerot olivat prepaid-liittymiä.
Viranomaiset saanevat puhelinnumeroiden avulla selville korkeintaan muiden huijatuksi joutuneiden tietoja, jolloin ainoaksi johtolangaksi jää Prahassa sijaitseva pankkitili. Arvatenkin se on perustettu huijausta varten ja tyhjennetty esimerkiksi pankkiautomaatilta.
Mitä tästä opimme?
Jos jokin tuntuu liian hyvältä ja halvalta ollakseen totta, kannattaa luottaa vaistoihinsa! Suosittelen tervettä epäluuloisuutta erityisesti ulkomailla operoivien myyjien kanssa. Mikäli kyseinen myyjä olisi toiminut esimerkiksi jossain eurooppalaisessa eBayssä tai kotimaisessa huuto.netissä, en luultavasti olisi vienyt ostoprosessiani näin pitkälle, koska myyjälle palautetta antaneet henkilöt olisivat vaikuttaneet liian epäilyttäviltä. Tuoreessa Mikko.fin kaltaisessa palvelussa menee vielä juuri ja juuri läpi, että huijarille myönteistä palautetta antaneet käyttäjät eivät ole antaneet kenellekään muulle palautetta.
Jos mahdollista, kannattaa käyttää postiennakkoa tai edellyttää myyjää toimittamaan muita todisteita tuotteen olemassaolosta. Laitteesta tulevaan digikuvaan ei pidä sokeasti luottaa. Useista elektroniikkalaitteista voi pyytää sarjanumeroa tai muuta yksilöivää tietoa.
Jos olet joutunut huijatuksi netissä, ota yhteyttä lähikuntasi poliisiin. Miksi muuten Suomessa ei ole yleistä nettipalvelua, jonne tällaiset huijausyritykset voisi kirjata?
Kirjoittaja on tietokirjailija ja tivi-kouluttaja.
