Kohti vapauden aikaa

Harva asia on tänään niin henkilökohtainen kuin kännykkä, tabletti tai kannettava tietokone. Varmasti joiltain löytyy edelleen puhelin, jolla vain soitetaan tai tietokone, jolla pyöritellään sähköposteja tai kirjoitellaan word-dokumentteja. Tuolloin on suhteellisen samantekevää, millaisella vempaimella puuhiaan harrastaa.

Mutta monella käyttö on jo huimasti monimuotoisempaa. Dokumentteja muokataan porukalla pilvipalvelussa, elokuvat nauhoitetaan ja taksit tilataan mobiilipalveluilla. Julkisen liikenteen aikataulut ja reittisuositukset löytyvät niin ikään kännykästä, ja itselleni arvokkaaksi palveluksi on noussut sovellus, joka kertoo reaaliaikaisesti, missä kukin ratikka kulloinkin on. Ei tarvitse enää vanhemmilla päivillään juosta ratikoiden perässä.

Googlet ja muut nettisaitit ovat saaneet rinnalleen twitterit, facebookit ja audioboot. Tämä kokonaisuus avautuu hetkessä flipboardilla. Elämä sujuu ja aikaa riittää moneen, kun tämä kokonaisuus rullaa, ja toiminnot ovat tuttuja.

Yllättävän moni työpaikka elää kuitenkin puhelu- ja sähköpostiaikaa. Talo pakottaa käyttämään laitteita, jotka ovat kömpelöitä, ja joiden valinnassa painaa lähinnä hinta ja tietohallinnon työn helppous. Omat sovellukset on usein kielletty. Tästä syntyy tehottomuutta, jonka aiheuttama tappio kansantaloudellemme pyörii taatusti miljardeissa euroissa. Lukemattomien suomalaisten työntekoa kuvaa parhaiten verbi ”puuhastella”. Vika ei ole tekijöissä vaan tekijöiden laitteissa. Eduskunnassa kännykät reistailevat, ja koneiden käynnistämiseen saattaa kulua puolikin tuntia. Yhteydet pätkivät, ja tuhottomasti aikaa kuluu odotteluun tai ongelmien setvimiseen.

Tämä nykyinen tapa tehdä työtä ei selvästikään toimi. Ongelmaa syventää se, että nykyisessä monimutkaisessa ja kiivaasti muuttuvassa maailmassa tietotyöläisen kohtaamat haasteet ovat joka päivä erilaisia. Rutiinit ovat hävinneet, koska maailma ei enää kulje tuttuja rutinoituneita polkuja.

Tehokkain tapa vastata tähän olisi antaa jokaiselle työntekijälle tilaa ja vapautta tehdään työtään enemmän omalla harkinnalla. Monet säännöt estävät tämän. Lukemattomiin päätöksiin täytyy hakea lupa jostain ylempää, ja nämä lupapyynnöt halvaannuttavat esimiehet. Ei ihme, että niin moni suuri organisaatio on nykyisin polvillaan ja ymmällään pienempien tai ketterämpien kilpailijoidensa edessä.

Minä ymmärrän, että säännöistä ja kontrollista luopuminen on vaikeaa monelle perinteiselle johtajalle. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, kuinka hankalaa näyttää olevan saattaa työntekijöiden työkalut asianmukaiselle tolalle. Se kun olisi niin helppoa. Riittää kun antaa työntekijöiden itse valita omat kännykkänsä ja tietokoneensa sekä sopeuttaa sitten yrityksen tietohallinto näihin ratkaisuihin.

Vapauttamalla porukka hankkimaan ja käyttämään itse valitsemiaan tai omia laitteitaan tehokkuus loikkaa valovuosia eteenpäin ilman, että se maksaisi juuri lainkaan. Tuottavuuden kasvua ei otettaisi kenenkään selkänahasta, vaan työnteko päinvastoin helpottuisi ja muuttuisi miellyttävämmäksi.

Taantuma ei voi olla kovin syvä eikä kilpailu kovinkaan veristä, niin kauan kuin työnantajilla on varaa olla vapauttamatta työntekijöitään tekemään työtään parhaalla mahdollisella tavalla parhailla käytettävissä olevilla välineillä.

Lähetä

Tulosta

Jaa

Kommentoi artikkelia

Katso kaikki kommentit (11 kappaletta)

Re: Kohti vapauden aikaa 6.10.2011 16:17

Tämän kirjoituksen voisi ottaa jo melkoisena trollauksena :D. Työntekijäkö itse osaa määritellä, kuinka tehdä töitä "parhaalla mahdollisella tavalla" saati "parhailla mahdollisilla työkaluilla"? Ja sitten niiden työkalujen pitäisi vielä toimia yhteen, ylläpidon toimia ja tietoturvan oltava kunnossa?

JepjepMän Vastaa Ilmoita asiattomasta viestistä

Ilmoitus epäasiallisesta viestistä Sulje

Teit ilmoituksen epäasiallisesta viestistä.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.

Default=Ole hyvä ja tarkista, että vastauksesi on kuvan teksti. Voit vaihtaa kuvaa kuvan napsauttamalla "Uusi kuva"

Re: Kohti vapauden aikaa 6.10.2011 19:44

Olen täysin samaa mieltä Mikaelin kanssa, että tuo malli toimii jossain softatalossa tai muussa organisaatiossa, jossa koko henkilöstö on teknis-orientoitunutta. Ja tuo alkaakin vähitellen olla todellisuutta - viime aikoina on monesta "teknofirmasta" ollut juttua, jossa saa itse valita mieleisensä läppärin. Malli toimii jos loppukäyttäjät itse myös vastaavat ympäristön toimivuudesta ja tukevat toisiaan.

Mutta ajatus siitä, että virastossa X saisi kamreerista tiedottajaan kaikki valita työvälineensä, niin kuulostaa utopistiselta päiväunelta. Virastot/ministeriöt ovat täynnä kaiken maailman räätälöityjä ohjelmakikkareita, jotka eivät asennu Mac OSX:ään tai Linuxiin tai edes viimeisimpään Windows-versioon. Tämän asiantilan kuntoon laittaminen tulee paaaljon kalliimmaksi kuin tuon Mikaelin esittämän mallin tuomat säästöt/hyödyt olisivat.

BenDover Vastaa Ilmoita asiattomasta viestistä

Tähän kommenttiin 1 vastausta

Re: Kohti vapauden aikaa 7.10.2011 17:33

Muutamia käyttöjärjestelmän päivitysprojekteja vetäneenä - juurikin näin. Ei ole olemassa businessta itsessään, vaan ne paljon parjatut "loppukäyttäjät" sen liiketoiminnan tekevät. Ja heitä on todellakin moneen junaan: on heitä jotka osaavat työkoneensa/työkalunsa paremmin kuin tuki ja on niitä, jotka tosiaan puuhastelevat ja keskittyvät enmmän leikkimiseen, tai kone on se pakollinen paha jossa jokainen muutos on pahasta. Malli, jolla heille työkalut toimitetaan, on siis loppupelissä viilattava lähes jokaiselle firmalle erikseen riippuen siitä mikä on firman kulttuuri ja millaisia työntekijöitä siellä on.

En siis sanoisi että varsinainen root cause on "huonot työvälineet", vaan pikemminkin ehkä noiden työkalujen painoarvon ymmärtäminen ja sitä kautta oikea suunnittelu ja sopivan summan käyttäminen tähän. Lähes firmassa kuin firmassa työasematiimi on se vähiten arvostettu tiimi (pakollinen paha), kun taas erppijengi (lue: SAP) on kingi. Kun SAP tulee taloon, niin mustapukuisia konsultteja vyöryy sisään ovista ja ikkunoista ja sitä rakennetaan luin La Sagrada Familiaa ikään. Ja työasemapuolelle rahasta (ainakin siitä kehitysrahasta) jäljelle jää murusia, joilla sitten pelataan. Asian merkitys on kuitenkin helppo konktretisoida: otetaan normi toimistotyöläiseltä työasema pois ja katsotaan miten työnteko sujuu. Jos sujuu niin hyvä niin, jos ei, niin voidaan todeta että toimivalla työasemalla on yksittäisen työntekijän kannalta vähintäänkin oleellinen vaikutus.

Kultainen keskitie, ei siis ikivanhaa kiinni hitsattua ympäristöä, eikä myöskään täydellistä vapautta niin kauan kuin ihmiset ovat ihmisiä. Teoriassa hienoa, kun jokainen osaisi itse hallita laitteensa, tai olisi edes olemassa tekniikoita jotka toimivat kaikissa mahdollisissa kokoonpanoissa, mutta aika harvassa näitä on näkynyt. Vai monenko työkalun (softan) esivaatimuksissa lukee "No requirements"? Tämän vapaushypetyksen sijaan kun alettaisiin edes miettimään sitä miten ne nykykokoonpanot saataisiin hallitusti toimimaan paremmin...

Hype Vastaa Ilmoita asiattomasta viestistä

Re: Kohti vapauden aikaa 8.10.2011 9:11

OIKEAT IT-ammattilaiset onneksi osaavat naureskella tälle kirjoitukselle :D

Jorrrma Vastaa Ilmoita asiattomasta viestistä

Tähän kommenttiin 2 vastausta

Re: Kohti vapauden aikaa 12.10.2011 14:21

Aivan. Miten joku voi heittää noin täydellistä tuubaa. Jos jonkun mielestä tehokkain väline itselleen onkin ruutupaperi ja Remington. Kuinkas integroit tällaisen retroilijan muuhun infraan, HAH !

hshsh Vastaa Ilmoita asiattomasta viestistä

Katso kaikki kommentit (11 kappaletta)