CIO 100 -BLOGI
Tarja Berg, 20.10.2011, 14:03Riittääkö osaaminen?
Legacy-haasteet vanhojen välineiden ja ympäristöjen ylläpidossa alkavat
tulla entistä konkreettisemmiksi, kun eri puolilla mietitään, kuinka kauan
cobol- tai pli–osaajia tai muiden vielä harvinaisempien välineiden osaajia
on käytettävissä.
Oikeanlaisen osaamisen riittävyys on monitahoinen haaste varmaan lähes kaikilla toimialoilla. Onko osaamista tarpeeksi, onko se oikeanlaista ja vielä ajankohtaista, löytyykö oikeaa osaamista uusiin asioihin, entäs sitten niihin vanhoihin? Ja mistä sitä osaamista löytyy, jos on löytyäkseen; lähipiiristä, omasta organisaatiosta tai kumppaneilta, omasta maasta vai onko lähdettävä merta edemmäs kalaan? Osaamiseen liittyvää pohdittavaa riittää paljonkin, mutta tällä kerralla keskityn kuitenkin legacy-ratkaisuihin liittyviin osaamishaasteisiin.
Uusia cobolisteja tai muidenkaan perinteisten työvälineiden osaajia ei valmistu enää mistään. Vaikka cobolia ja muita mainframe-ympäristöjen kehitysvälineitä väitettiin kuolleiksi jo yli kymmenen vuotta sitten, tuotannossa on edelleen yllättävän paljon noilla välineillä toteutettuja ratkaisuja.'
Näin on varmaan ainakin osaksi siksi, että näiden ratkaisujen korvaamisesta aiheutuvat kustannukset ovat isoja ja aikataulut pitkiä, eikä kustannussäästöihin perustuvaa business casea ole helppo rakentaa. Kun osaamiseen liittyvät henkilöriskit eivät ole vielä täysin toteutuneet, on helpompaa ajatella, ettei hankalaan asiaan tarvitse tarttua ihan vielä.
Menneinä vuosina mietittiin, miten rakentaa näiden välineiden osaajille polkua tulevaisuuteen uusien teknologioiden parissa. Nyt sitten pohditaan, mistä saada kehittäjiä ja ylläpitäjiä vanhenevien teknologioiden järjestelmille ja ympäristöille sitten, kun nykyiset osaavat ammattilaiset siirtyvät hyvin ansaittuja eläkepäiviään viettämään.
Ihan pelkästään valtiovallan haluun työurien pidentämisestä ei voi luottaa ratkaisuna osaamishaasteeseen. Vaikka olenkin tätä keskustelua seuratessani varoitellut hankkivani työsuhderollaattoreita it-ammattilaistemme käyttöön siltä varalta, että eläkeikä alkaa siirtyä horisontin lailla eteenpäin, ehkä sekään ei ole riittävä varautumisratkaisu.
Ei ehkä myöskään työporukan lounaspöytäkeskusteluissa kehittelemämme ajatus oman yhtiön perustamisesta vanhenevan teknologian ratkaisujen ylläpitoa ja jatkokehittämistä varten sitten, kun itse alamme olla eläkeiän kynnyksellä. Nimikin meillä tuolle yhtiölle tosin olisi jo mietittynä, siitä tulisi Geriatric IT.
Jos kuntoa ja terveyttä riittää, jotkut jo eläkkeelle jääneet saattaisivatkin pienen hengähdystauon jälkeen jopa innostua uudelleen töiden pariin palaamisesta jollain kevennetyllä tavalla. Eihän se pitkään kokemukseen perustuva hyvä ja syvä osaaminen mitenkään eläkepäätöksen myötä häviä tai nollaudu.
Mutta toki elämän prioriteetit oman ajankäytön suhteen varmasti muuttuvat, ja työn merkitys elämän rikastuttajana vähenee. Harkinta-aikaa tarvitaan ehkä myös enemmän, ja kaiken kaikkiaan teho ei ehkä ole enää huipussaan. Eikä varmaan pitkän työuran jälkeen ole enää aikaisemmanlaista halua sitoutua hektisiin aikatauluihin ja koviin odotuksiin. Pelkästään eläkeläisreserviinkään emme siis voi tulevaisuuden osaamishaasteita perustaa. Jotain muuta pitääkin keksiä. Mutta siinäpä se haaste onkin.
Järjestelmien uudelleenkirjoittaminen tuntuu tosiaan haastavalta ratkaisulta. Aikaa ja rahaa palaa; lopputuloksen toimivuus arveluttaa etenkin, koska isoilla järjestelmäprojekteilla on usein taipumus pitkittyä ja mutkistua. Mistä siis ratkaisu? Onko yritettävä vain pidentää olemassa olevien järjestelmien elinkaarta korvaamalla ja kunnostamalla vanhaa pala kerrallaan. Ja jatkaa näin, kunnes vanhenevasta teknologiasta on päästy eroon. Kysymykseksi vain jää, riittääkö aika?
Mielestäni uudelleenkirjoittaminen on ainoa järkevä vaihtoehto. Tärkeintä on että aloitetaan työt heti eikä huomenna.
On totta että isoilla projekteilla on tapana on taipumus pitkittyä ja mutkistua. Tuo ongelma on ratkaistavissa valitsemalla nykyaikaiset toimintatavat ja menetelmät sekä hankkeeseen oikeasti osaavat ihmiset. Lopulta teknologia, arkkitehtuuri tms... ei pilaa hankkeita, syy on ihmisessä.
Big Bang-uudelleenkirjoitusprojekti joka aloitetaan vuonna 2011 ja valmistuu 2014 ei ole järkevä koska tuollainen hanke epäonnistuu taatusti ja lopputulos on että tuli tehtyä kasa uutta legacya.
Järjestelmät kannattaa uudistaa pienissä osissa pyrkien välttämään sitä että uudesta järjestelmästä tulee vanhan kaltainen monoliitti!
Kaikki tulee joskus tiensä päähän! Mutta legacyt tulevat elämään vielä kauan!
Kukaan ei varmaankaan ole eri mieltä uudelleenkirjoittamisen tarpeesta! Kyse on mielestäni vain keinoista miten se tehdään. Teknologialla on vaan ominaisuus, josta kukaan ei pidä; se happanee.
Keinoina onnistua tuossa uudelleenkirjoittamisessa, on minusta tärkeätä ymmärtää liiketoimintaan liittyvän tiedon ja järjestelmäkokonaisuuden arkkitehtuuriin liittyvät tekijät.
Jotta onnistutaan rakentamaan kestäviä ratkaisuja on meidän siirryttävä rakenteisiin, joissa samassa järjestelmässä on useita eri ikäisiä ja teknologisia valintoja. Näiden uusiminen toteutetaan vaiheittain.
Koko tämän muutoksen aikana me tarvitsemme legacy-järjestelmien syväosaamista, jota Tarja perää.
Voisiko vanhan järjestelmän korvaamista lähteä miettimään prosessien muuttumisen/tehostamisen kautta. Yleensä vanhat legacyt saattavat tukea aikoinaan toimivaa toimintamallia eikä suinkaan nykyaikaan kuuluvaan prosessia. Legacy on jopa räätälöity tukemaan tätä meidän mallia. Eli miettitään uusi prosessi ja sitä tukemaan otetaan legacya huomattavasti kevyempi järjestelmä. Jotta sovellussalkusta ei muodostu tulevaisuuden epämääräinen tilkkutäkki, niin arkkitehtuuriyksikön pitää olla vahvasti mukana uusia sovelluksia hankittaessa ja integroitaessa toisiinsa.
CIO 100 -BLOGI
Marco Halén, 20.1.2012 14:21Toimintavarmaa tuottavuutta
Tuottavuuden parantaminen on meille välttämättömyys paitsi yritysten tasolla myös kansakuntana. »
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.