CIO 100 -BLOGI
Raimo Mäenpää, 25.11.2011, 11:08Ei enää Tietohallintoa
Olen saanut vaihteeksi pohtia tietohallinnon peruskysymyksiä. Mitä
se tietohallinto yrityksessä oikeastaan lopulta on, ja miksi se on? Mikä
tekee tietohallinnosta juuri tietohallinnon, ja miksi siihen pitäisi vielä
erityisesti satsata?
Yleisellä tasolla kysymys tietohallinnon olemassaolon tarkoituksesta on helppo, koska kaikkien yrityksen toimintojen tulee toteuttaa yhteistä missiota. Edelleen yhtä kattavasti voi vielä täsmentää, että todennäköisesti se on hyvällä asialla, jos se edistää liikevaihdon kasvua tai paremman tuloksen saavuttamista. Tavoitellun strategisen muutoksen edistäminen on sekin hyväksyttävä harrastus toiminnolle kuin toiminnolle.
Osaamiseen se perustuu. Yllättävän selkeäkin yhteinen pohja tuntuu löytyvän osaamisesta.
Aikojen alussa kyse oli tietojenkäsittelyn teknologiasta ja sen osaamisesta. Nykyisin monissa yrityksissä välittömästi teknologiaan liittyvät tehtävät, kuten tekninen suunnittelu ja ohjelmointi, on kuitenkin ulkoistettu.
Tässäkin tilanteessa yrityksessä on oltava niitä, jotka osaavat hankkia tietotekniikkaa yrityksen käyttöön, nyt vain ulkoisen toimittajan tekemänä. Tässä tarvitaan vielä toistaiseksi erityistä osaamista.
Tietohallinnon vastuulle, tarkoittaen toimintoa eikä organisaatiota, lankeaa pakosta vastuu siitä, että yrityksen toiminnassa hyödynnetään informaatioteknologiaa tehokkaasti ja tuottavasti.
Tavoitteen saavuttaminen edellyttää ymmärrystä haetusta liiketoimintahyödystä ja toteutuksen reunaehdoista yrityksessä. Se edellyttää myös erityistä osaamista toteuttamiseen käytettävistä menetelmistä, valitun ratkaisun ominaisuuksista ja käytön edellytyksistä. Sekä nyt että tulevaisuudessa.
Osaamista tarvitaan strategisesta suunnittelusta aina siihen perinteiseen teknologian osaamiseen ja käyttäjäpalveluihin. Juuri tuon palveluosaamisen merkitys tuntuu olevan kasvussa ja osaajista ajoittain jopa pulaa.
Triviaalia? Toivottavasti! Aika taajaan kuulee kuitenkin tilanteista, joissa it-organisaatio on haastettu vastuuseen tietohallintotyöhön lukeutuvasta päätöksestä, joka on asiallisesti tehty aivan muualla. Ratkaisu on jo valittu, ja it:n tehtäväksi on jäänyt sen onnistunut implementointi.
Vaan onnistumisen kokemus saattaa jäädä tulematta, jos valittu teknologia tai sen tukipalvelut eivät kerta kaikkiaan asetu olemassa oleviin reunaehtoihin, joita ei ole osattu huomioida ratkaisua valittaessa. Luottokortilla ostettu pilvi saattaakin olla haasteellinen integroitava. Tietohallintotyö, jollei sitä tunnisteta, voi karata tietohallinnon organisaatiolta.
Se tiedettiin jo DDR:ssä. Miksi tietotekniikan hyödyntäminen on sitten niin erityistä, että sitä ei muka voisi tehdä osana muuta yrityksen hankintatoimintaa? Organisatorisesti estettä ei olekaan, mutta tietohallinto on silti tietohallintoa.
Tietotekniikkaan, sekä palveluna että teknisinä komponentteina hankittuna, liittyy erityisiä riskejä, jotka realisoituvat ikävästi, ellei niitä osata tunnistaa ja hallita.
On realismia olettaa, että hyvälläkin toimittajalla, jota jo partneriksikin halutaan kutsua, on oma strategiansa ja omat tavoitteensa. Ne saattavat ohjata toimittajan ottamaan riskejä asiakkaan lukuun. Riskeissä on sellainen huono ominaisuus, että ne lakkaavat olemasta spekulatiivisia todennäköisyyksiä vasta realisoituessaan.
Tässä kohdin vanha DDR:läinen viisaus pätee mainiosti, luottamus hyvä mutta kontrolli paras.
No eikös tämä kaikki hoidu sitten sla:lla pilvestä? Ehkä, onnittelen niitä, jotka sillä pääsevät.
Niin keskeisiä ja toimivia kuin palvelutasosopimukset ovatkin, niiden voima tuppaa rajoittumaan palvelun hinnan aiheuttamaan taloudelliseen menetykseen. Erityinen ongelma tästä tulee, jos hinnaltaan vähäinen palvelu muodostuu liiketoiminnalle kriittiseksi.
Sanktioilla on vaikea varmistaa, että palvelun toimittaja tekee varmasti oikeita valintoja palvelua toimittaessaan. Ammattitaitoinen tietohallinto osaa tunnistaa ja arvioida toteutuksen kaikki riskit ja valita parhaan palvelun toimitusmallin, joista yksi vaihtoehtoinen on pilvi.
Ei taida olla pilvestä tietohallinnon käärmeöljyksi, joka auttaisi kaikkiin vaivoihin.
Palvelu on hyvästä. Jotenkin tuo sana ”tietohallinto” on alkanut tuntua sopimattomalta noihin kysymyksiin vastaillessa. Aavistelen, että samanlaisia tuntoja on monella ”taloushallinnosta” tai ”henkilöstöhallinnosta” vastaavalla.
Liiketoiminnan ja tietohallinnon rooleja ajatellessa olen kovasti mieltynyt ajatukseen palvelusta. Tietohallinto tuottaa ict–palveluja liiketoiminnan käyttöön. Palvelu ei nimittäin ole palvelua, jollei sitä joku halua tilata ja maksaa.
Palvelun tilaaja, joka voi muuten olla eri kuin sen käyttäjä, tulee automaattisesti tunnistetuksi ja mukaan neuvottelupöytään. Tietohallinto, joka on palvelusta vastuussa oleva tuottaja, voi etsiä palvelulle parhaan toimitusmallin ja mahdollisesti ulkoisen toimittajan. Palvelun käyttäjä nauttii palvelun toimituksesta, jota voidaan mitata ja kehittää mittauksen perusteella.
Tuottajan vastuulle jää siis palvelun toteutus sen mukaan, mistä käyttäjiä edustavan tilaajan kanssa keskustellaan. Päästään puhumaan asiasta.
Entäpä jos käyttäjiä edustava tilaaja ei välttämättä haekaan parasta ratkaisua, vaan pelaa omaan pussiin (osinkoja tai muita etuja silmälläpitäen)?
Mitä tällaisessa tilanteessa voi kukaan tehdä ja onko tutkittu ettei näin ole jo käynyt esim terveydenhuollossa, koska siellähän ohjelmistot eivät tunnu olevan kovin vakuuttavia...
CIO 100 -BLOGI
Marco Halén, 20.1.2012 14:21Toimintavarmaa tuottavuutta
Tuottavuuden parantaminen on meille välttämättömyys paitsi yritysten tasolla myös kansakuntana. »
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.