Nettiä pitää sensuroida
Mikä on pahin kirosana internet-maailmassa? Mikä on siellä kaikkein pyhintä? Sanoisin, että sensuuri ja sananvapaus.
Pienikin viittaus sensuuria muistuttaviin toimenpiteisiin saa verkossa aikaan uskonnollista fundamentalismia muistuttavan paheksunnan vyöryn. Pyhää Sananvapautta ei saa loukata kukaan, koskaan, eikä mistään syystä.
Mielipiteen ja sanomisen vapaus on eittämättä länsimaisen yhteiskunnan hienompia ja eniten vaalimisen arvoisia asioita. Todellisuus ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, eikä reaalimaailmassa voi aina toimia kuten utopiassa.
On parempi, että joidenkin asioiden esilletuomista rajoitetaan. Kunhan vain rajoituspolitiikkaa johtaa demokraattisesti valittu elin, ja rajoittaminen perusteet ovat läpinäkyviä.
Miksi vaikkapa lapsia vahingoittavaa tai jotakin ihmisryhmää syrjivää materiaalia pitäisi saada levittää vapaasti mihin tahansa? Ei mistään syystä.
Kutsuttakoon rajoituksia vaikka rumasti sensuuriksi, tärkeämpää on lapsien ja muiden heikompien suojelu.
Se, miltä asioilta ja ketä suojellaan, on vaikeampi kysymys. Rajanvetoa pitää tehdä jatkuvasti ja julkisesti.
Eniten ehkä ärsyttää se, kuinka sananvapaus-argumenttia käytetään välillä todella tarkoitushakuisesti. Olen nähnyt sananvapauden nimissä puolustettavan esimerkiksi kaiken mahdollisen aineiston rajatonta kopiointioikeutta. Kyllä minustakin olisi kiva saada uusimmat leffat ilmaiseksi netistä, mutta sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa.
Ei kaikki vertaisverkkoliikenne tietenkään ole laitonta kopiointia, mutta aikamoinen hurskastelija on se, joka väittää, ettei suurin osa ole.
Tai mitä jos kirjastojen koneilla rajoitetaan pelaamista ja pornosurffausta? Kuinka sellaisessa tapauksessa esimerkiksi köyhä pornotutkija pääsee aineistonsa pariin? (Todellakin, tällaisenkin argumentin olen kuullut.) Ei kirjaston rajoituksissa mistään sensuurista ole kyse, ainoastaan järkevästä priorisoinnista. Ja kyllä kirjaston täti varmasti päästää pornotutkijankin nettiin, jos kauniisti pyytää.
Lapsipornoa tai muuta vastaavaa torjuttaessa en pitäisi edes kovin vaarallisena, jos joskus joku asiallinenkin sivu jäisi filtteriin. Pienempi paha niin päin - siis jos rikollista sisältöä siten todella saataisiin torjuttua.
Olennaista on huolehtia siitä, että lasten suojelua tai rikollisen toiminnan rajoittamista ei voi käyttää esimerkiksi asiaa hoitavan viranomaisen kannalta epämieluisten asioiden sensuroimiseen. Rajoitustoimien pitää olla vahvasti läpinäkyviä. Jos sitä ei voida taata, ei pakkosuodattamista pidä ottaa käyttöön.
Suodattaminen ja estojen tekeminen on äärimmäisen haastava tehtävä, eivätkä rajoitukset nykytekniikalla toimi kunnolla. Se ei kuitenkaan saisi olla syynä lopettaa yrittämistä.
