Uutiskommentti
Juha-Matti Mäntylä, 12.11.2007, 10:38Emme tarvitse lisää poliiseja
”Minkä viestin yhteiskunta nyt antaa, kun keskusrikospoliisi sanoo, etteivät sen voimavarat riitä internetin valvontaan”, kysyttiin Talouselämän perjantain uutiskommentissa.
Internetin valvonta? Eiväthän poliisin voimavarat riitä edes reaalimaailman valvontaan!
Esimerkiksi minä olen useasti syyllistynyt rikesakon arvoisiin törkeyksiin, ja joskus olisi vilahtanut päiväsakkojenkin puolelle, mikäli virkavalta olisi ollut valvomassa oikeaan aikaan oikeassa maantien mutkassa.
Jossain suunnitellaan tälläkin hetkellä kultasepänliikkeen tai rahankuljetusauton ryöstöä, eikä lähistöllä ole poliisia korviaan höristämässä.
Ei siis mikään ihme, ettei heillä ole voimavaroja koko internetin valvontaan.
Pitäisikö olla?
Ei. Kaikkea ei pidä valvoa.
Sen sijaan voisimme pohtia hetken sitä, miksi jokapäiväinen reaalimaailmamme on niinkin siedettävä paikka elää, kuin se suurimman osan ajasta on. Se ei ole poliisivalvonnan ansiota. Se on meidän ansiotamme.
Jos joku ryhtyy oikeassa maailmassa suureen ääneen uhkailemaan, solvaamaan tai käyttäytymään muutoin epäsosiaalisesti, hän todennäköisesti joutuu yhteisön paheksunnan kohteeksi. Se on omiaan ohjaamaan yksilön ruotuun.
Viranomaiset astuvat kuvaan vasta ääritapauksissa.
Internetin virtuaalimaailmassakaan emme tarvitse ensisijaisesti lisää poliisivalvontaa vaan tervettä yhteisöllisyyttä ja reaalimaailmasta tuttuja käyttäytymiskoodeja.
Internetin tulevaisuus on sen käyttäjissä. Kaikkien väestöryhmien laajalla osallistumisella olisi tervehdyttävä vaikutus verkon epäsosiaalisiin aineksiin. Pitkässä juoksussa Matti ja Maija Meikäläiset ovat paljon vahvempia kuin verkon nimettömänä pysyttelevät marginaalityypit.
Me Meikäläiset voisimme aloittaa vaikka siitä, että kerromme nimemme. Esittäytyminen lienee yksi sivistyneen kanssakäymisen perusperiaatteista – mutta verkossa olemme jostain syystä halunneet pysytellä anonyymeinä.
Kollegani mukaan ongelmaksi muodostuu tunnistautumisteknolgisten ratkaisujen kehittymättömyys ja yleispätevien standardien puute. Mutta emmehän me Meikäläiset tarvitse viranomaisten myöntämiä ajokortteja, passeja tai hst-kortteja aloittaaksemme keskustelun kadulla tai baarissa – miksi me tarvitsisimme niitä verkossa?
Seuraavaksi käytän F-sanaa. Viimeisten kuukausien aikana Facebook-verkkoyhteisö on kasvanut hirmuista vauhtia. Käyttäjät rekisteröityvät sinne, ainakin pääosin, oikeilla nimillään. Nimeään käyttäen he linkittyvät ystäviinsä ja tuttuihinsa. Väärää nimeä käyttäen se olisi kovin vaikeaa.
Naamakirjassa esittäytyminen on sosiaalisesti palkitsevampaa kuin anonyymi piilottelu.
En todellakaan yritä puffata. Facebook on mielestäni yliarvostettu palvelu, jossa ”sisältöjä” luodaan laiskasti hiirtä napsuttelemalla. Esittäytymisen kulttuuri on kuitenkin hieno piirre – toivottavasti se säilyy vaikka itse palvelu kaatuisikin miljardien dollareiden mahdottomuuteensa.
Entä kiinalaiset, bagdadilaiset ja muut maailman vaiennetut, jotka käyttävät internetiä ja saavat sanottavansa sanottua vain blogien ja verkkokeskustelun kautta? Heille nimettömyys saattaa olla elossa pysymisen ehto.
Internet on uskomattoman voimakas kansalaiskeskustelun väline. Ja sen vapauden puolesta moni on valmis nousemaan barrikadeille. Voimme kuitenkin pohtia, syntyvätkö todelliset muutokset nimettömien kirjoitusten pohjalta. Che Guevara antoi eräälle vallankumoukselle kasvonsa, ja Martti Lutherillakin oli pokkaa kirjoittaa nimensä väitteisiin, jotka hän kävi naulaamassa kirkon oveen.
Onko Verkkojen Verkon kaunein piirre se, että kaikki saavat äänensä kuuluviin, vai se, että siellä kuka tahansa voi elää kaksoiselämää? Oma vaakani kallistuu ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan.
Kaikki tämä voi olla haihattelua, mutta jostain on aloitettava. Yhteisöllisyyden näkökulmasta katsottuna perinteiset tavat määritellä Netiketti tuntuvat kovin viestintäkeskeisiltä. Itse tein päätöksen, että tästä lähin kirjoitan nettiin vain omalla nimelläni tai en ollenkaan.
