Uutiskommentti

Uutiskommentti

Nokia näyttää tietä - mutta minne?

Pahalta näyttää. Varsinkin, kun ajattelee lapsiamme ja lapsiemme lapsia. Siinä missä meidän vanhempamme antoivat meille eväitä parempaan elämään (näinhän he todella tekivät, kuten tekivät myös heidän vanhempansa), mitä me jätämme perinnöksi omillemme? Kurjistuneen ja köyhtyneen Suomen?

Jos nykymeno jatkuu, se tuntuu väistämättömältä.

Luvut puhuvat puolestaan. Ja niitä lukuja riittää. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli huhtikuun lopulla 279 000 työttömäksi tilastoitua. Määrä on 40 000 suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Huhtikuussa työttömiä tuli lisää 13 000.

Huolestuttavinta on tietysti nuorisotyöttömyys, joka keikkuu aina vain lähellä 25 prosenttia. Huolestua pitäisi varmasti myös siitä, että vastavalmistuneiden, korkeasti koulutettujen työttömien määrä oli tämän vuoden helmikuussa 36 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin.

Eikä se juuri lohduta, että monissa muissa Euroopan maissa luvut ovat huomattavasti karmeampia.

Nokia tipahti viime vuonna ykköstilalta kakkoseksi, ja Itella nousi kärkeen, kun Talouselämä listasi Suomen sata suurinta työllistäjää. Kisa oli tosin kyseenalainen, koska Itella nappasi ykkössijan pelkästään sillä, että se vähensi väkeään vain sadoilla, kun Nokia irtisanoi tuhansia.

Kaiken kaikkiaan sadan suurimman suomalaisen työllistäjän palkkalistoilla oli viime vuonna 16 000 työntekijää vähemmän kuin edellisenä.

Ict-alan suurista työllistäjistä TeliaSonera sijoittui hyvin irtisanomiskisassa. Se antoi viime vuonna potkut 241 työntekijälle.

Hyvässä vauhdissa on ollut myös Tieto. Viime kevään yt-neuvottelut poikivat irtisanomisia reilulle kolmelle sadalle työntekijälle. Viime vuonna it-palvelutalon väki väheni parilla sadalla, ja viimeiset irtisanomiset toteutuivat vain joitain viikkoja ennen viimeviikkoista ilmoitusta uusista yt:istä. Nyt tulilinjalla on enintään 180 työpaikkaa.

Kun isot irtisanovat, usko ja toivo on suunnattu pienempiin yrityksiin. Siksi tuoreen kyselyn tulos, jonka mukaan peräti joka kymmenes pienistä aikoo siirtää toimintansa ulkomaille, on vähintäänkin masentava.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Näinhän se taitaa valitettavasti olla.

Uutiskommentti

Pilvi vaatii luopumaan jostakin

Suomalainen arkkitehtuuri on minimalistista ja puhdaslinjaista. Analogia perinteisen ja it-arkkitehtuurin välillä toimii siinä mielessä, että myös jälkimmäisessä pyritään nykyisin kohti yksinkertaisempia ratkaisuja. Spagetista halutaan eroon, viidakko raivata.

Selkeys tuo joustoa ja sovellusten karsiminen säästöä. Molempia näitä asioita halutaan myös pilvipalveluista. Raha ei ole kuitenkaan suurin motiivi pilvipalveluihin siirtymiselle. Säästöjä enemmän yritykset kaipaavat nopeita ja tilanteisiin skaalautuvia ratkaisuja.

Julkiset pilvipalvelut vastaavat toiveeseen. Jostain on kuitenkin pystyttävä luopumaan, sillä erityisvaatimuksia ei tässä palvelumuodossa kuunnella. Koko juju piilee yksinkertaisuudessa.

Pilvimetaforat alkoivat kyllästyttää monta vuotta sitten. Siitä huolimatta pilvikehitys on vasta alkutaipaleella. Oikeasti emme tiedä, mihin se lopulta vie. Pian tiedämme enemmän, sillä lähivuosina pilvipalvelut yleistyvät rytinällä. Tällä hetkellä niiden osuus kaikista Suomen it-palveluista on vain muutama prosentti.

Asioiden edetessä höttöinen pilvi-termi vaatii viitseliäisyyttä tarkentaa asioita. Sovellusten, infrastruktuurin ja alustojen saamisesta palveluna, julkisesta, yksityisestä ja hybridipilvestä puhutaan nyt liiaksi yhdellä yleisnimellä.

Tähän mennessä on selvinnyt, ettei valinta julkisen ja yksityisen pilven välillä ole joko tai -kysymys. Samassa yrityksessä käytetään usein molempia. Startupit suuntaavat suoraan yläilmoihin ja pärjäävät usein pelkillä julkipilviratkaisuilla. Puhtaalta pöydältä on helppo lähteä liikkeelle ja olla funktionaalinen.

Uusiin teknologioihin liitetään mahdollisuuksien ohella läjäpäin uhkia. Pilvipalveluiden tietoturvasta on puhuttu vuosien varrella paljon, suhteessa liikaakin. Tulevaisuudessa puhutaan enemmän integraatiohaasteista. Yritykset pohtivat siirtymistään pilvipalveluihin suhteessa oman yrityksensä integraatiokuormaan. Oman it-infrastruktuurinsa rakentaneen yrityksen pilvipalveluihin siirtyminen vaatii käytännössä aina jonkinmoisen rakennusurakan.

Myös pilvilainsäädäntö puhuttaa. Toisille Safe Harbour riittää turvasatamaksi, toiset yritykset taas piirtävät pelottavia uhkakuvia siitä, kuinka pieni suomalaisyritys ei voi riitatilanteessa koskaan pärjätä kansainväliselle jättiyritykselle. EU-virkamiehet tekevät parhaillaan työtä lainsäädännön eteenpäin viemiseksi.

Pilvipalveluihin liittyvä päätöksenteko vaatii kokonaisvaltaista näkemystä yrityksen nykytilasta ja tulevaisuudesta:

Mikä on olemassaolevan arkkitehtuurin hinta ja tuottavuus? Millaisia vaikutuksia remontilla saadaan aikaan? Mikä on tiedon kriittisyyden aste ja liittyykö se olennaisemmin yrityksen liiketoimintaan vai asiakkaisiin? Miten pilvestä tullaan pois? Miten lisenssisopimukset hoidetaan niin, että päällekkäisiltä kustannuksilta säästytään?

Journalistille hyvät kysymykset ovat mitä- ja miksi-alkuisia. Sama pätee it-päättäjiin.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

MeeGo, se elää sittenkin!?

Nokian MeeGo-käyttöjärjestelmään perustuva N9 oli hieno ja edistyksellinen luksuspuhelin. Se ei lämmittänyt, kun laite saapui markkinoille myöhässä, valmiiksi kuopattuna. Nokia oli jo solminut liiton Microsoftin kanssa. Suomalaisjätti on ollut mielikuvissa pitkään Windows-talo.

Liikevaihtomielessä halvat puhelimet merkitsevät Nokialle paljon, mutta otsikoissa elävät kalliit laitteet.

Nokian strategia tuoda edistyksellisiä puhelinominaisuuksia laajan yleisön ulottuville halpoihin puhelimiin elää nyt kiinnostavaa vaihetta. Kesällä ilmestyvien uusien Asha-puhelimien myötä MeeGo-alusta virkistyy jälleen. Uuden Asha-alustan on sanottu muistuttavan MeeGosta.

Muotoilujohtaja Marko Ahtisaari hehkutti aikoinaan N9:n pyyhkäisymenetelmää, joka on nyt tulossa alle sadan euron Asha-puhelimiin. Nykyaikainen tapa käyttää kännykkää on Ahtisaaren mielestä orgaaninen ja vähäeleinen - asioita voi vain pyyhkäistä. Ahtisaarta on myös harmittanut suuren yleisön kiinnostus pelkkiä luksuspuhelimia kohtaan. Häntä itseään on kiinnostanut myös halpojen puhelimien muotoilu ja se, miten köyhempien maiden ihmisten arkea voidaan parantaa.

Yhtiön strategia tehdä puhelimia kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa on edelleen kiinnostava. Helpommaksi sitä ei ole tehnyt Samsungin Android-puhelimien jyrääminen samalla areenalla.

Suuri haaste on edelleen markkinointi. Ilman Microsoftia Nokia ei olisi pystynyt läheskään niin näyttävään Lumia-mainontaan.

Aivan kuin Intian-markkinoille räätälöity Asha-nimi antaa markkinointi-ihmisille tuhannen taalan mahdollisuuksia maassa, jossa Nokian brändi on pysynyt vuodesta toiseen vahvana.

Amerikan-markkinoillakin toivo häivähtelee. Mutta miten saada sitä myös Kiinan-markkinoille?

Jännittävä alkukesä tiedossa, kun Kiinan-markkinoille hamuava Jollakin lanseeraa ensi viikolla puhelimensa.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

Terveydenhuolto tehostaa ilman tietotekniikkaa

Tämä juttu ei liity varsinaisesti tietotekniikkaan, mutta toisaalta se liittyy siihen paljonkin. Kyse on nimittäin julkisesta terveydenhoidosta.

Itse en ole joutunut juurikaan käyttämään pariin vuosikymmeneen sen palveluita, joten mielessäni on ollut varsin ruusuinen kuva sen tehokkuudesta.

Ja kun puhutaan tehokkuudesta, tai sen parantamisesta, ensimmäinen ajatus on se, mitä kaikkea hyvää tietotekniikalla voisi sillä saralla saada aikaisesti. Siis sitten, kun järki voittaa tunteet.

Tässä pieni tarina siitä, mikä tiputti minut maan pinnalle.

Ulkomailla opiskeleva tyttäreni oli lomailemassa Suomessa vapun tienoilla. Hänellä oli kasvoissaan pahasti kutiavaa ihottumaa, joten kehotin häntä varaamaan ajan terveyskeskuslääkäriltä.

Ajanvarauksesta kuitenkin sanottiin, että koska hän ei ole tekemässä kuolemaa, asiaan voi palata kesäkuussa.

Koska loma läheni loppuaan, ei auttanut muu kuin lähettää tyttö yksityiselle lääkärille. Viisi minuuttia, resepti ja melkein sata euroa.

Ja näin saatiin siirrettyä yksi asiakas pois julkisen terveydenhuollon harteilta.

Mihin sitä tietotekniikkaa oikeastaan tarvitaan, kun toimintaa voi tehostaa tälläkin tavalla?

Uutiskommentti

Ostetaanko projekti vai vuokrataanko tekijöitä?

Voisiko ketteryydestä löytyä viisasten kivi, jolla julkisten it-hankintojen ongelmat ratkeavat?

Tällä viikolla ilmestyvässä Tietoviikossa kerrotaan kahdesta ketterästä it-hankinnasta. Kansaneläkelaitos päätti uudistaa verkkopalvelunsa ja liikenteen turvallisuusvirasto Trafi merelliset järjestelmänsä ketterästi.

Molemmissa tapauksissa kilpailutuksessa oli sama ajatusmaailma. Ei osteta toimittajalta kokonaista projektia, vaan ainoastaan vuokrataan tekijät. Ja hekin tulevat paiskimaan töitä tilaajan katon ja johdon alle.

Projektia tehdään pala palalta valmiimmaksi, ja tuotetta parannetaan kierros kierrokselta.

Vastaavaa toimintatapaa on kokeiltu myös muissa julkisissa hankinnoissa, ainakin Sitrassa ja Maanmittauslaitoksessa.

Kelan ja Trafin projektit ovat edelleen kesken. Kokemukset niistä ovat kuitenkin rohkaisevia.

Tilaajien mukaan ketterän toimintatavan yhtenä vahvuutena on, että se pakottaa priorisoimaan. Projektissa tuotteen omistaa loppukäyttäjä eikä tietohallinto.

Silmiä on auennut, kun käyttäjät ovat nähneet, miten paljon työtä ja rahaa pienen nippelin rakentaminen järjestelmään todellisuudessa vaatii.

Budjetissa ja aikataulussa pysyminen on ketterässä mallissa todennäköisempää. Myös lopputulokset ovat kuulemma laadukkaampia, kun vaatimuksia ei lyödäkään lukkoon ennen toteuttamisen aloittamista.

Kaikkiin hankintoihin ketterä toimintamalli ei sovi. Eikä se varmasti ole hopealuoti. Mutta jos tilaajien innostuksesta edes osa kanavoituu lopputuloksiin, on niiltä lupa odottaa hyviä asioita.

Uutiskommentti

Pilvi voi pelastaa pk-yrittäjän

Suomen noin 322 000 yrityksestä 99,8 prosenttia oli vuonna 2011 pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja niistä 99 prosenttia pieniä. Suomalaisyritysten 385 miljardin euron liikevaihdosta 50,7 prosenttia syntyi pk-yrityksissä.

Eikä siinä kaikki. Voittoa tavoittelevat yritykset, pois lukien maatalouden, työllistivät toissa vuonna 1 486 137 ihmistä, joista pk-puoli 64,6 ja niistä pienyritykset 48 prosenttia. Vuosina 2001–2011 työllisten määrän nettokasvu oli pk-yrityksissä 110 082 ja suuryrityksissä 9 484.

Olen toki tiennyt, että pk-yritysten rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on suuri, mutta siitä huolimatta nämä luvut yllättivät. Varsinkin se, että pk-puoli on vastannut lähes yksin uusien työpaikkojen synnystä. No, jonkunhan se on ollut pakko tehdä, kun suuret yritykset keskittyvät työpaikkojen hävittämiseen.

Suomi on korkeintaan keskitasoa kansainvälisessä palveluiden tuottavuusvertailussa, ja tuottavuutemme kohenee etanan vauhdilla. Pk-yrityksillä haastetta riittää keskivertoa enemmän: puutetta on niin resursseista kuin teknologiaosaamisestakin.

Ei siis mikään ihme, että huoli pk-yritysten tuottavuudesta ja sitä kautta niiden olemassa olosta kasvaa, ja erilaisia avauksia asian ympärille onkin jo tehty. Erityisesti huomio on kiinnitetty tieto- ja viestintäteknologiaan, jonka avulla suomalaisen pk-sektorin uskotaan tai ainakin toivotaan kovasti nousevan suomalaisen hyvinvoinnin veturiksi.

Itse asiassa muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Yksi tällainen avaus on Tampereen seudulla käynnistynyt Tuottavuusloikka-pilottiprojekti. Siinä kevään ja kesän aikana viisi tamperelaistaja hyvin erilaista palvelualan pk-yritystä etsii uutta liiketoiminnallista ajattelua ict:tä hyödyntämällä.

Keskeinen tavoite on saattaa yritykset tunnistamaan teknologian luomia, tuottavuutta parantavia innovaatiomahdollisuuksia päivittäisessä toiminnassa. Yritykset pitävät kevään ja kesän aikana kirjaa toiminnastaan, ajankäytöstään ja muutosten vaikutuksista työhön ja asiakkaisiin.

Tampereen yliopiston seurantatutkimuksella puolestaan selvitetään, miten projektin aikana tehdyt muutokset konkretisoituvat hyödyiksi erityyppisissä palveluyrityksissä.

Vaikkei tällä projektilla eurooppalaista talouskriisiä ratkaista, tässä on kiehtovaa hankkeen käsin kosketeltavuus.

”Talouskasvua syntyy, kun meillä on paremmin toimivia työyhteisöjä ja teemme älykkäämpää sekä tehokkaampaa työtä”, hankkeen suojelija, työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen on todennut.

Tietoviikon tämän viikon teemana on pilvipalvelut.

Pilvipalveluiden avulla pk-yritykset voivat nostaa järkevin kustannuksin ict-teknologiansa samalle tasolle kuin isoissa yrityksissä. Ne voivat muun muassa hyödyntää samoja mittakaavaetuja kuin suuryritykset.

Mikäli palveluiden tarjoajat haluavat aidosti osallistua suomalaisen pk-yrittäjyyden tuottavuustalkoisiin, niiden on unohdettava kaikenlainen rahastusmentaliteetti. Muussa tapauksessa homma ei toimi.

Uutiskommentti

Angry Birds siivittää maailmalle muitakin suomalaisbrändejä

Rovion vihaisista linnuista on tullut Suomelle merkittävä vientituote. Vielä hienompaa on se, että Angry Birdsin siivillä maailmalle lentää nyt muitakin suomalaisbrändejä, kuten Fazer ja Lappset.

Fazer hakee menestystä maailman makeismarkkinoilta esimerkiksi lintuhahmoisilla hedelmäkarkeillaan. Leikkivälineiden valmistaja Lappset taas haluaa tehdä Angry Birds -aktiviteettipuistoistaan maailmanlaajuisen ilmiön.

Yhteistyökumppanit kiittävät avoimesti Roviota, peliyhtiölle yhteistyössä tuntuu olevan kyse muustakin kuin pelkästä rojaltien keräämisestä firman kassaan.

Esimerkiksi Fazer Leipomot & Makeiset -liiketoiminta-alueen toimitusjohtajan Pekka Rantalan mukaan Fazerin ja Rovion välille on syntynyt erikoissuhde. Rovion designerit ovat osallistuneet aktiivisesti Angry Birds -tuotteiden suunnitteluun sekä miettineet tuotteiden ulkomuotoa ja makua hartaasti yhdessä Fazerin tuotekehittäjien kanssa. Yhteistyöhön kuuluu myös sosiaalisen median ja vihaisten lintujen peliympäristön hyödyntämistä tuotteiden markkinoinnissa.

Rovion uusia yhteistyöbrändejä ovat Iittala ja Reima. Iittalan Angry Birds -mukit tulevat kauppoihin Suomessa toukokuussa, ja kenties niitä nähdään pian myös lentokenttien myymälöissä kotimaan rajojen ulkopuolellakin. Reiman uudet kosteussuojatut, lintukuvioidut lastenvaatteet ovat varma hitti suomalaisten päiväkotien pihoilla ensi syksynä - ehkä pian muissa Pohjoismaissa ja Venäjälläkin.

Maailmalle on vaikea ponnistaa yksin. Suomalaisfirmojen yhteistyöllä se onnistuu aavistuksen helpommin. Tarvitaan kourallinen suomalaista it-osaamista, ripaus asiantuntevaa brändinrakennusta, huipputuotteet ja kas: menestysresepti on syntymässä.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimitussihteeri.

Uutiskommentti

Heimo Vesasta it-pomo

Pitäisikö yritysten palkata Pertti Jarla tietohallintoonsa? Ei hullumpi idea, mikäli Sofigaten ammattilaisia on uskominen.

Heidän mukaansa esimerkiksi Apotti-hankkeen voisi aloittaa siitä, että lääkärin työ kuvataan sarjakuvana. Tietohallinnon palvelutalo Sofigate käyttää jo itse jonkin verran piirtämismenetelmää.

Toiminta on hahmotettava vaikka rautalangasta vääntämällä. Toiminnan ja toimialan tunteminen on it-työssä niin tärkeää, että mitään ei kannata tehdä, ennen kuin tämä kuva on kirkastettu.

Olisi mukava väittää jotain muuta, mutta suomalaiset organisaatiot katsovat asioita edelleen järjestelmä- ja teknologiakeskeisesti. Palvelu- ja tuotteistamisosaaminen ei ole toivotulla tasolla.

Tuoreen The Global Information Technology -tutkimuksen mukaan Suomi on silti maailman ykkönen kansantalouden kyvykkyydessä hyödyntää tietotekniikkaa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin luomisessa. Hieno suoritus, mutta asiat voisivat olla vielä paremmin.

Toivottavasti kohta ovatkin. Suomen julkishallinnossa otetaan käyttöön Sofigaten ja ICT Standard Forumin kehittämä Tietohallintomalli tämän kevään aikana. Päämäärä on saada tietotekniikka tuottamaan hyödyllisiä palveluita julkishallinnon organisaatioille ja käyttäjille sekä selkeyttää ja yhtenäistää tietohallinnon johtamiskäytäntöjä.

Puheen tasolla jokainen päättäjä korostaa tietotekniikan ja digitalisoitumisen merkitystä, silti vielä vuonna 2013 tietohallinto jää helposti kabinettien ulkopuolelle, vaikka asioita pitäisi kehittää yhdessä.

Sofigaten selvityksissä tietohallinnon maine houkuttelevana työnantajana ei ole edelleenkään hyvä edes johtotasolla. Se on outoa, sillä 80 prosenttia työstä on tavallista johtamistyötä.

Pitäisi olla, mutta ei ole. Suomalaisorganisaatioilla on vielä pitkä matka mutta selvä tavoite.

Liikkeelle voi lähteä vaikka siitä oivaltavan sarjakuvapiirtäjän palkkaamisesta. Heimo Vesan tähdittämiä fingerporeja syntyy takuuvarmasti.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

Sitku, mutku ja Supermatrix

Finnet-liiton ”kuluttajasuurkone” eli Supermatrix-hanke on kitkunut vuosikaupalla toteutumisen vedenjakajalla.

Yhtäältä sille on tilausta tänä aikana, jolloin kaikki organisaatioiden tietojenkäsittely on menossa kapasiteetin ostopalveluiksi.

Toisaalta kuluttajapuolen käyttökokemus siroaa mitä erilaisimpiin mobiilipäätelaitteisiin. Yhdessä nämä kaksi ilmiötä muodostavat kuluttajistumiseksi kutsutun ilmiön.

Visionäärisenä alkaneen hankkeen tila tekee näkyväksi digiteknologian valtavan vauhdin. Perusperiaatteessa ei ole mitään vikaa, palveluita kohti digitalisoiminen kaikkinensa kulkee.

Nyt kuitenkin voidaan nähdä, että Supertmatrixia olisi pitänyt voida jalkauttaa todeksi heti alusta alkaen, vaikka vain paloina ja piloteilla siellä täällä.

Nyt se näyttäytyy staattisena möhkäleenä, joka yrittää sinnitellä elossa kun maailma ympärillä ajaa molemmin puolin ohi.

Tämä sama ”sitku”- ja ”mutku”-väistely kuvaa suurinta osaa it-keskeisistä hankkeista yleisemminkin.

Ne speksataaan vanhan maailman tapaa alkamaan kahden vuoden päähän jollain grandiöösillä lähtölaukauksella, vaikka asioita pitäisi hivuttaa käytäntöön heti ja vähän kerrassaan, tarvittaessa niitä matkan varrella viilaten ja höyläten.

Uutiskommentti

Nokia näyttää tietä - mutta minne?

Pahalta näyttää. Varsinkin, kun ajattelee lapsiamme ja lapsiemme lapsia. Siinä missä meidän vanhempamme antoivat meille eväitä parempaan elämään (näinhän he todella tekivät, kuten tekivät myös heidän vanhempansa), mitä me jätämme perinnöksi omillemme? Kurjistuneen ja köyhtyneen Suomen?

Jos nykymeno jatkuu, se tuntuu väistämättömältä.

Luvut puhuvat puolestaan. Ja niitä riittää. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli huhtikuun lopulla 279 000 työttömäksi tilastoitua. Määrä on 40 000 suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Huhtikuussa työttömiä tuli lisää 13 000.

Huolestuttavinta on tietysti nuorisotyöttömyys, joka keikkuu aina vain lähellä 25 prosenttia. Huolestua pitäisi varmasti myös siitä, että vastavalmistuneiden, korkeasti koulutettujen työttömien määrä oli tämän vuoden helmikuussa 36 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin.

Eikä se juuri lohduta, että monissa muissa Euroopan maissa luvut ovat huomattavasti karmeampia.

Nokia tipahti viime vuonna ykköstilalta kakkoseksi, ja Itella nousi kärkeen, kun Talouselämä listasi Suomen sata suurinta työllistäjää. Kisa oli tosin kyseenalainen, koska Itella nappasi ykkössijan pelkästään sillä, että se vähensi väkeään vain sadoilla, kun Nokia irtisanoi tuhansia.

Kaiken kaikkiaan sadan suurimman suomalaisen työllistäjän palkkalistoilla oli viime vuonna 16 000 työntekijää vähemmän kuin edellisenä.

Ict-alan suurista työllistäjistä TeliaSonera sijoittui hyvin irtisanomiskisassa. Se antoi viime vuonna potkut 241 työntekijälle.

Hyvässä vauhdissa on ollut myös Tieto. Viime kevään yt-neuvottelut poikivat irtisanomisia reilulle kolmelle sadalle työntekijälle. Viime vuonna it-palvelutalon väki väheni parilla sadalla, ja viimeiset irtisanomiset toteutuivat vain joitain viikkoja ennen viimeviikkoista ilmoitusta uusista yt:istä. Nyt tulilinjalla on enintään 180 työpaikkaa.

Kun isot irtisanovat, usko ja toivo on suunnattu pienempiin yrityksiin. Siksi tuoreen kyselyn tulos, jonka mukaan peräti joka kymmenes pienistä aikoo siirtää toimintansa ulkomaille, on vähintäänkin masentava.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Näinhän se taitaa valitettavasti olla.

Uutiskommentti

Haaste: Lähde mukaan High Tech Runille

Kohta on taas it-alan kovimman kotimaisen juoksutapahtuman aika. Tietoviikko järjestää High Tech Runin Espoon Otaniemessä kesäkuun 6. päivänä 2013. Matkaa on yhteensä 25,5 kilometriä, ja osallistua voi yksin tai 3-5 juoksijan joukkueena.

Järjestimme High Tech Runin viime kesänä ensimmäisen kerran. Kokemus oli upea. HTR otti kerralla paikkansa ICT-alan toimijoiden yhteisenä liikuntatapahtumana, johon voivat osallistua yhtä hyvin paljon ja vähemmän juosseet.

Meille oli alusta asti selvää, että tapahtumasta tulee toistuva ja haastankin nyt kaikki alan toimijat ja teidän asiakkaanne mukaan. Tietoviikon joukkue on kasassa ja harjoittelee aktiivisesti.

Laittakaa työporukalla lenkkarit jalkaan ja valmistautukaa aurinkoiseen (toivottavasti) ja mukavaan (varmasti) iltapäivään Espoon upeissa maisemissa.

Joukkuiden ja soolojuoksijoiden ilmoittautumisen löydät täältä

Lisää tietoa High Tech Runista osoitteessa http://www.tietoviikko.fi/hightechrun/

t. Mikko Torikka, Tietoviikon ja MikroPC:n päätoimittaja

Uutiskommentti

Mistä löytyy seuraava Hadoop?

Big data, Hadoop, kaiken internet – asiantuntijoiden mukaan elämme nyt keskellä massiivisempaa it-murrosta kuin oikein tajuammekaan.

Esiin nousee toinen toistaan mullistavampia teknologioita ja hype ihkauusien kolmi- tai nelikirjaimisten lyhenteiden ympärillä kiihtyy. Joka kuukausi tuntuu löytyvän uusia hienoja anglismeja toimituksen suomennettavaksi.

Osa mullistavista uutuusteknologioista painuu ajan myötä taka-alalle – toisien ympärille taas kasvaa ihan oikeaa bisnestä.

Avoimen lähdekoodin big data -työkalulla Hadoopilla tehdään maailmalla jo varteenotettavaa bisnestä. Menestyksekkäimpien yhdysvaltalaisten Hadoop-yritysten markkina-arvot liikkuvat jo sadoissa miljoonissa dollareissa. Suomessakin Hadoopin käyttökokemukset karttuvat kovaa vauhtia, vaikka alan osaajista onkin kova pula.

Hadoop on nyt kova juttu, mutta mikä onkaan se tajunnan räjäyttävä it-teknologia kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Alkaako data liikkua tietoverkoissa valoa nopeammin? Tehdäänkö planeettojen välisen internetin avulla bisnestä?

Tänä vuonna kuhistaan Raspberry Pistä, mutta mistä tulee vuoden 2020 kuumin uutuuslaite?

Mitä sinä veikkaisit?

Kirjoittaja on Tietoviikon toimitussihteeri.

Uutiskommentti

Säästämällä ei rikastu

Taasko se on todistettu – lama ei jäädytä it-investointeja, sillä menestyvä organisaatio valjastaa it:n kasvattamaan rahavirtoja?

Tutkimusyhtiö Gartnerin mukaan it-menot kasvavat tänä vuonna maailmassa 4,1 prosenttia 2,96 biljoonaan euroon. Trendejä ovat siirtyminen mobiilikäyttöön, pilvitallennukseen ja -palveluihin.

Tietotekniikan nokkela hyödyntäminen on ikävä kyllä osoittautunut vaikeaksi tai vähintäänkin hitaaksi prosessiksi. Sen sijaan kalliit it-hankkeet ovat puhuttaneet viime aikoina suomalaisia.

Tommi Uschanov kirjoittaa mainiossa Miksi Suomi on Suomi -kirjassaan siitä, kuinka merkittävä hyve säästäminen on suomalaisessa kulttuurissa. Tämä näkyy edelleen poliittisessa sekä yritysten päätöksenteossa. Raha menee esimerkiksi etiikan edelle.

Kirjaa lukiessa tuli elävästi mieleen suomalaiset it-hankkeet. Sama kulttuuri heijastuu myös it-ostamiseen. Laatu ja vihreät arvot eivät paina vaakakupissa rahan rinnalla. Tarjousten välillä voi olla it-hankkeissa moninkertaisia hintaeroja. Aika usein halvin voittaa.

Siksi on ironista, että budjetit paisuvat siitäkin huolimatta yltiöpäisiksi. Halpa tulee usein kalliiksi.

Konsulteille Suomessa kyllä maksetaan mieluusti. Ostamisen vaikeudesta on puhuttu paljon. Konsultteihin turvaudutaan vaikeissa asioissa, joihin itsellä ei ole resursseja paneutua.

Kokonaisnäkemystä ei kuitenkaan voi ostaa ulkoa. Myös it-asioissa sen pitäisi tulla yrityksen sisältä ja sitä pitäisi johtaa. It-hankkeissa kyse on lopulta aina yrityksen liiketoiminnan ja toimintatapojen syvällisestä ymmärryksestä. Tietotekniikan hyödyntäminen on harvoin rakettitiedettä. Vaikeinta on olennaisimman hahmottaminen ja erottaminen.

Tietotekniikan edistyksellinen valjastaminen vaatii näkemyksiä.

Moni suomalaisyritys on yhä tilanteessa, jossa it-kuluja on paine laskea samalla, kun it:n hyödyntämiseen ladataan suuria kasvuodotuksia. Molemmat toiveet toteutuvat harvoin käytännössä.

Säästäminen on monimuotoisempi ilmiö kuin suomalainen kulttuuri antaa ymmärtää.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

Eletäänkö nyt uuden ajan alkua?

Tiistaina uutisoidut työttömyysluvut ja varsinkin nuorten sellaiset ovat kauheaa luettavaa. Yhtä pahalta tuntuu seurata sitä, kuinka moni yritys näyttää heittäneen pyyhkeen kehään.

Kaiken tämän luovuttamismentaliteetin keskellä koin jonkin asteisen heräämisen kuunnellessani viime viikolla järjestetyssä ICTexpo tapahtumassa paneelia, jossa Jukka Parkkinen OP-Palveluista, Jarno Limnéll Stonesoftilta ja Mari Puoskari CGI:sta keskustelivat siitä, mitä Suomi on Nokian jälkeen.

Kaikkien kolmen panelistin sanoma tuntui olevan se, että elämä jatkuu ja Suomi voi nousta notkosta. Mutta se vaatii ponnistuksia ja aivan uudenlaista ajattelua. Kortit on nyt pelattava oikein ja lähdettävä etsimään niitä vahvuuksia, joita meillä on. Ja uskokaa tai älkää, niitäkin on. Ne vain pitää löytää ja osata myydä maailmalle.

Puoskari peräänkuulutti epätavallisten asioiden yhdistämistä ja ennakkoluulottomuutta.

Omassa työssään hän yhdistää ympäristöhallintaa sekä it:tä ja uskoi, että sillä saralla voisi olla jotain annettavaa myös maailmalle. Suomen valttikorttina hän piti teknologiaosaamisen lisäksi erittäin puhdasta luontoa.

Limnéll taas kertoi, että hän haluaisi kääntää tietoturvamaailman uhkat mahdollisuuksiksi. Hän näki, että neutraalilla ja teknologiamyönteisellä Suomella olevan hyvät eväät toimia bisneksen kannalta houkuttelevana kyberympäristönä myös ulkomaalaisille yrityksille. Nyt täytyisi iskeä kansainvälisille markkinoille.

Parkkisen mielestä Suomen ongelma ei ole pula osaamisesta. Sen sijaan johtamismallit pitäisi panna uusiksi: toimitusjohtaja kun ei enää ole se messias ja yrityksen aivot, vaan todellinen tietämys on työntekijöiden päässä.

”Uudet palvelut ja tuotteet syntyvät vain kyvyllä mitata ulos kaikki tämä osaaminen”, hän sanoi.

Tässä vain muutama esimerkki uudenlaisesta ajattelusta ja uusista liiketoimintamahdollisuuksista. Mutta ne panevat miettimään, pitäisikö perinteisen teollisuuden köhiminen nähdä mahdollisuutena uudelle alulle.

Uutiskommentti

Tuliko Koneesta uusi Nokia?

Mistä syntyy mielikuva hyvästä työpaikasta? Miksi Kone pärjää niin hyvin tuoreessa työnantajien mielikuvatutkimuksessa.

Se on niin Uratie-tutkimukseen vastanneiden ylempien toimihenkilöiden kuin pian valmistuvien opiskelijoidenkin mielestä Suomen houkuttelevin työnantaja. Sinne haluaisivat kiihkeästi töihin myös it-alan ammattilaiset.

Vaikuttaa siltä, että Koneesta on tavallaan tullut uusi Nokia. Koneeseen liitetään positiivisia mielikuvia kansainvälisyydestä, korkean teknologian hyödyntämisestä ja taloudellisesta menestyksestä. Muutama vuosi sitten nämä ominaisuudet yhdistettiin Nokiaan ja opintojensa loppusuoralla olevat haaveilivat kilpaa nousujohteisesta urasta matkapuhelinjätin palveluksessa.

Logica eli nykyinen CGI on pärjännyt hämmästyttävän hyvin it-alan houkuttelevimpien työnantajien listauksessa. Uuteen kanadalaiseen omistajaan ja tulevaan osakeohjelmaan liittyy ilmeisesti kovia odotuksia, vaikka yhtiössä on hiljattain käyty yt-neuvottelujakin.

It-jäteistä Microsoft, Tieto ja Google pärjäävät tutkimuksessa hienosti vuodesta toiseen, mutta uutta on, että it-spesset ovat innostuneet myös kaupan alasta. It-ammattilaiset haaveilevat urasta S-ryhmässä tai Stockmannilla. Kysynnän ennustamiseen liittyvät isot tietotekniset panostukset on huomattu.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimitussihteeri.

Uutiskommentti

Ennen kuin valitset it-toimittajan...

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Anteeksi kulunut sanonta. It-järjestelmähankkeissa vain tuntuu välillä siltä, ettei kukaan ole sitä kuullut. Lopputulos vaikuttaa ennemminkin puoliksi suunnitellulta.

Haastattelin viime viikolla Favexin toiminnanjohtajaa Petra Themania. Samana aamuna mediassa oli uutisoitu taiteilijoista, joille ei ollut maksettu tämän vuoden puolella vielä lainkaan palkkaa. Syynä oli Taiteen edistämiskeskuksen epäonnistunut it-järjestelmähanke.

Diplomaatin koulutuksen saaneella, av-alan etujärjestöä johtavalla Themanilla oli hyvä neuvo järjestelmähankkeiden kanssa painiville: palkkaa ensimmäiseksi palvelumuotoilija ja mieti vasta sitten hankkeen toimittajaa.

Hyvä neuvo. It-järjestelmähankkeissakin on pohjimmiltaan kyse hyvästä muotoilusta. Kaikki lähtee suunnittelusta. Muotoilu on käyttökelpoinen, hyvä sana järjestelmähankkeissa, vaikka en usko että se on ahkerassa käytössä.

Pohjimmiltaan koko Aalto-yliopiston ajatuskin pyrkii hyvään muotoiluun. Hyvä muotoilu kun ei ole pelkkää silmiä hivelevää estetiikkaa vaan funktionaalisuutta. Hyvän muotoilijan täytyy sisäistää kokonaistarkoitus, toiminnallisuus, ympäröivä kulttuuri ja rakenteet.

Monien kulttuurien yhdistämisessä piilee myös nykyaikaisen tietohallintojohtajan kovimmat haasteet. Kaikkea ei pidä tietää kaikesta, mutta olennaisimmat kysymykset pitää pystyä esittämään niin uusimpien teknologioiden kuin oman teollisuusalan liiketoiminnan, myynnin ja markkinoinnin saralla.

Aalto-yliopisto syntyi kauniista ajatuksesta yhdistää eri tiedekuntien viisaat päät. Käytännön toteutus on vielä päämääräänsä nähden alkutaipaleella. Kehitystä hidastuttavat monenlaiset kulttuuri- ja henkilöristiriidat.

Yksi iso ongelma on se, että kansainvälisissä yliopistorankingeissa menestyminen on yliopistoille tärkeää. Menestys niissä ei aja kuitenkaan välttämättä samaa asiaa kuin Suomen menestymisen kannalta oikeanlaisten osaajien kouluttaminen.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

Ostakaa big dataa halvalla!

It-alalla on taipumus ottaa vanha ilmiö, muokata sitä hieman ja keksiä sille kokonaan uusi nimi.

Kohiseeko kukaan enää yhdistetystä viestinnästä (unified communications)? Viisi vuotta sitten se oli kuuminta uutta.

Sana alkoi vähitellen tulla vastaan kaikkialla, mutta oli vaikeaa löytää yksinkertaista selitystä sille, mitä käsite tarkoitti. Analyytikoille riitti töitä, koska yritysten it-osastot eivät tienneet, mitä heille yritettiin myydä – mutta tärkeältä se kuulosti!

Sama ilmiö toistuu parin vuoden välein. Joku keksii uuden hypesanan, jolla voidaan myydä asiakkaalle enemmän kuin yksi asia kerralla.

Nyt tarjolla on big dataa, jota on jälleen hankala ymmärtää.

Kyseessä on suurten datamassojen analysointi ja valjastaminen liiketoiminnan käyttöön. Jotkut ovat tehneet sitä jo vuosia.

Se, mikä tekee big datasta todellisuudessa uutta, on vaikeampi pähkinä.

Tähän mennessä olen kuullut big datalle kaksi hyvää selitystä. Molemmat ovat samoilla jäljillä.

Teradatan teknologiajohtaja Stephen Brobstin mukaan big datassa ei ole kyse tiedon suuruudesta vaan sen kirjavuudesta. Kyseessä ovat tietomassat, joita on perinteisesti ollut vaikea hyödyntää: esimerkiksi sähköpostit, kuvat, videot ja sosiaalisen median sisällöt.

Ohjelmistotalo Autonomyn perustanut Mike Lynch korosti taas sitä, että vain kymmenen prosenttia yrityksen tiedoista on tietokannoissa. Big datassa on kyse siitä 90 prosentista dataa, jota ei ole järjestetty.

Hype big datan ympärillä pyörii hurjana. Siitä on visoitu jopa meidän aikamme höyrykonetta.

Uskon, että big datassa on itua aidosti isoksi asiaksi. Yhtenä syynä on se, ettei se ole ilmiönä aivan läpikaupallinen. Avoimen koodin Hadoop-alustan päälle voi periaatteessa kuka tahansa osaava virittää oman ratkaisunsa.

Viiden vuoden kuluttua paisuvaan datan määrään perustuvat uudet palvelut ovat todennäköisesti niin arkipäiväisiä, että olemme jälleen unohtaneet koko hypesanan. Ja tarjolla on jälleen jokin uusi myytävä asia, joka ratkaisee ongelmamme.

Sillä aikaa mahdollisuuksia voi olla tarjolla niille, jotka näkevät big datan kokoisia aukkoja.

Uutiskommentti

Miljardi euroa shokkeihin - missä tulokset?

”Synnytämme keihäänkärkiekosysteemejä, joissa opitaan uusia asioita maksimaalisesti”, ohjelmisto- ja tietoliikennealan strategisen huippuosaamiskeskittymän (huh, huh) Tivitin toimitusjohtaja Reijo Paajanen julisti kesällä 2008, kun Shok-osaamiskeskittymien toimintaa käynnisteltiin.

Hän puhui maailmanluokan kärkihankkeista, huippututkimuksesta ja kansainvälisistä läpimurroista.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Puhutaan ensin rahasta. Yhteensä kuuteen Shokkiin on nykyvauhdilla kaadettu ensi vuoden kuluessa rahaa lähes miljardi euroa. Siitä Tekesin eli veronmaksajien rahaa on vähän yli puolet. Tivitin osuudeksi arvioitiin viitisenkymmentä miljoonaa euroa vuodessa.

Ja sitten siitä, mitä tällä rahalla on saatu aikaiseksi. Lyhyesti sanottuna ei kovinkaan paljon: ainakaan Tietoviikon arkistoista ei löytynyt uutisia yhdenkään Tivit-ohjelman käynnistämisestä ennen vuotta 2012.

Risto Siilasmaan kommentti reilun vuoden takaa kertoo paljon:

”Tuleeko mieleen yhtään huippuosaamisen tulosta? Minulle ei tule mieleen mitään”, hän ihmetteli Shokkien aikaansaannoksia. Kouluarvosanaksi hän antoi osaamiskeskittymille surkean 6,5.

”Voi olla, että onnistumisesta ei ole osattu kertoa, tai sitten, mikä vakavampaa, onnistumisia ei ole saatu aikaan”, hän jatkoi.

Viime vuonna Tivit potkaisi uutisten mukaan käyntiin peräti neljä ohjelmaa. Toivoa vain voi, että ainakin joku niistä poikisi Paajasen maalailemia lopputuloksia.

Mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Uutiskommentti

Liian helppo haukkua?

Tietotekniikka on tainnut tehdä kodin ja koulun välisestä yhteydenpidosta jo vähän liiankin helppoa. Opettajien ammattijärjestön mukaan kansankynttilät ovat nyt helisemässä vanhempien vihaisten purkausten takia. Sähköisen reissuvihkon välityksellä kun on helppo lähettää opelle asiaviestien lisäksi myös asiatonta tekstiä.

Ennen ei viitsitty jokaisen pikkuasian takia soittaa opettajalle tai raapustaa viestiä reissuvihkoon. Nyt wilmojen, opittien ja fronterien aikana viestejä riittää. Ja malttamattomat vanhemmat odottavat tietysti opettajan reagoivan niihin heti eikä viidestoista päivä.

Netin keskustelupalstoilla ärhäkkään kommentointiin oppineet isit ja äipät ovat monessa tapauksessa unohtaneet hyvän käytöksen säännöt. Oman kullanmurun epäreiluja koetuloksia ja jälki-istuntoja protestoidaan opettajille ärräpäiden ja uhkausten kera. Itsekontrollista ei ole tietoakaan.

Pitäisiköhän sähköisten reissuvihkojen viestikenttään lisätä ”oletko nyt aivan varma, että haluat lähettää tämän tekstin” -kysely? Auttaisiko se kiukusta kiehuvia vanhempia sorvaamaan hillitympiä kommentteja?

Toivon kovasti, että oman jälkikasvuni opettajat saisivat keskittyä ydintehtäväänsä: oppilaiden opettamiseen ja kasvattamiseen. Vanhempien kasvatusvastuuta en heille sysäisi.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimitussihteeri.

Uutiskommentti

It ei ole inhimillistä

Suomalaiset arvostavat kirurgin ammattia ylitse muiden. Eikä ihme. Pitkään ja vaativaan koulutukseen valikoituu erityisiä ihmisiä. Lahjakkaimmistakaan läketieteen opiskelijoista ei välttämättä ole kirurgeiksi, sillä heiltä vaaditaan erityisen hyvää motorista näppäryyttä sekä silmää erottaa eri solutyyppejä. Kaikki eivät näe ja erota riittävän hyvin.

Tietokoneen silmä voi olla tällaisissa asioissa erehtymätön, eikä sillä ole huonosti nukuttuja öitä. Kenenkään ihmiset aivot eivät myöskään pysty omaksumaan loputtomasti tietoa.

IBM:n kehittämä Watson-tietokone on jo kuuluisuus. Se pelaa sakkia maailmanmestaruustasolla ja voittaa Jeopardy-tietovisan mestarin. Tehtävissä vaaditaan intuitiivista kykyä ajatella ja esimerkiksi jonkinasteista sarkasmin tajua.

Viimeksi amerikkalaisjätti IBM kertoi, että Watson pystyy diagnostisoimaan syövän lääkäreitä paremmin. Toiveena on, että Watsonin avulla voidaan paitsi parantaa diagnoosin laatua myös tehdä se pienemmillä kustannuksilla. Tulevaisuuden hyödyntämismahdollisuuksia on lääketieteessä valtavasti.

Suomessa keskustelu terveydenhuollon ja tietotekniikan suhteesta on ajautunut väärille raiteille. Syynä ovat pitkälti epäonniset järjestelmähankkeet ja kyvyttömyys ratkaista yhtenäisen potilastietojärjestelmän ongelmat. Suomalaisten mielissä verorahat hupenevat epätoivoisiin yrityksiin hyödyntää tietotekniikkaa.

It:n ja potilaan hoitosuhteeseen liittyvä mielikuva ei paranna tilannetta. Oma sukupolveni vitsailee ja voivottelee jo sitä, kuinka vanhainkodissa meistä huolehtivat robotit. Toisaaalta puhutaan siitä, kuinka robotti jakaa lääkkeet dosetteihin niin, että hoitohenkilökunta ehtii kohtaamaan ihmiset. Mielikuvat ovat sotkussa: lisääkö teknologia inhimillisyyttä vai korvaako se sen?

Inhimillisyydestä ja it:stä on tullut toistensa vastakohdat, vaikka lääketiede tarvitsee kehittyvää teknologiaa. Monet toiveemme nojaavat myös teknologiaan. Kukaan ei halua, että etäyhteydet, uudet mobiilisovellukset ja tekoäly tähtäisivät entistä epäinhimillisempään vaan parempaan ja luotettavampaan hoitoon.

Sanoma, että it:llä yritetään hoitaa rutiininomaiset työt niin, että hoitohenkilöiden aika jäisi ihmisten kohtaamiseen, on jäänyt hiljaiseksi. Toisaalta se ei pidä ihan paikkaansa: teknologia hoitaa tulevaisuudessa myös sellaisia asioita, joihin ihminen ei kykene.

Onneksi jäljelle jää myös paljon sellaista, missä teknologia jää ihmiselle ikuiseksi kakkoseksi.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

Noituus on datavelhoista kaukana

”Hän on meidän datavelhomme”, erään it-yhtiön viestintäpäällikkö tokaisi minulle ylpeänä. Wikipedian mukaan ”velho” tarkoittaa yliluonnollisia taikavoimia hallitsevaa ihmistä. Velhoille lähes synonyymejä ovat noita, taikuri, maagi, tietäjä ja šamaani.

Yrityksissä datavelhoilla tarkoitetaan yleensä datatieteilijää eli data scientistia. Heistä on noituus kaukana. Haastattelemillani datatutkijoilla oli jalat harvinaisen tukevasti maanpinnalla. Tosin he olivat ihmisiä, jotka näkivät datassa sellaisia kysymyksiä ja vastauksia, jotka suurimmalle osalle meistä eivät näyttäydy. Heissä yhdistyi tieteellinen osaaminen ja sosiaaliset taidot. He olivat loistavia puhumaan ja osasivat muotoilla ajatuksensa lähiympäristölle.

Suomestakin löytyy jo yrityksiä, joihin on palkattu data scientist. Maailmalla heitä haetaan nyt näkyvästi. Tutkijoiden rantautuminen yritysmaailmaan on selkeä merkki siitä, että analysointiin panostetaan ja tiedolla halutaan johtaa.

Datasta on helpompi puhua uutena kultana kuin ryhtyä käytännössä kullanhuuhdontaan. Vaatii ammattitaitoa löytää kultahippuset valtavasta määrästä dataa. Nyt markkinoilla on selvästi analyyttisiä ja analyyttisiä yrityksiä. Perinteiselle raportoinnille uuden nimen keksiminen tai Hadoopista puhuminen eivät vielä tee yrityksestä analyyttistä.

Siihen tarvitaan ajattelevia, puhuvia ihmisiä ja hyviä kysymyksiä.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

Hyvästi Moore ja tuhlarilakisi!

Jatkuvaan rinnakkaistamiseen perustuva Mooren lain sovellutus tuhlaa energiaa. Uuden vuosituhannen tietomäärää käsitellään menneen maailman välinein.

Tuhluusta huolimatta noin 42 prosenttia it-johtajista ei tiedä, mitä heidän it:nsä kuluttama energia maksaa. Yli 11 prosenttia ei ole koskaan edes ajatellut, että it erityisemmin kuluttaisi energiaa.

Vastapainoksi; noin seitsemän prosenttia samasta porukasta on bisnesvastuussa it:n syömästä energiasta ja saa siitä erillisen laskun joka kuuluu it-budjettiin.

Luvut ovat syksyltä 2011. Globaali selvitys on Fujitsun teettämä ja kattaa 1000 suurta tai suurehkoa yritystä eri toimialoilta.

Saman selvityksen mukaan it-keskeisillä toimialoilla kuten pankeissa, tietotekniikka saattaa muodostaa 75 prosenttia koko yrityksen sähkölaskusta.

”It – ihmiskunnan vitsaus”

Luvut olivat esillä Jukka Mannerin esityksessä Aalto-yliopistolla menneellä viikolla. Manner on tietoliikennetekniikan professori, ja tunnettu muun muassa siitä, että pitää it:n nykyisenlaista käyttöä järjettömänä tuhlurina.

”Minun kai mielletään ajattelevan, että it on pahinta, mitä ihminen on keksinyt” Manner sanoo.

Manneria kuulee välillä moitittavan myös siitä, että hän maalaa liikaa uhkia, muttei tarjoa vaihtoehtoja. Mutta kyllä niitäkin on miehellä tarjota.

Hänen mukaansa järjestelmien hankintakustannuksen sijasta tulisi ehdottomasti paneutua elinkaarikustannuksiin.

1600 euron hintaisen pizzalaatikkoserverin sähkönkäyttö sen kolmivuotisen elinkaaren mittaan saattaa energiatehokkuuden mukaan vaihdella sähkön nykyhinnalla 1600 – 2600 euron välillä.

Kysymys on pitkälti siitä, miten tarkkaan palvelimen tuottama hukkalämpö saadaan talteen. Talteenotto maksaa, mutta investointi tulee nopeasti takaisin.

Aallon konesalilabra valmistuu

Aalto-yliopisto on rakentanut Mannerin johdolla palvelinkeskuksen, jossa tutkitaan muun mukana servereiden jäähdytysvaihtoehtoja sekä jäähdytysenergian hyötykäyttöä eri tavoin.

Koekeskus tullaan todennäköisesti yhdistämään kampuskiinteistön lämpöverkkoon, jolloin palvelinkeskuksen hukkalämpö otetaan suoraan kiinteistön lämmitykseen.

It:n vuotoenergian hyödynnysprofeetaksi asemoitunut Manner myös sanoo, että raudan ja softan optimoinnilla on paljon tehtävissä.

Samoin vasteaikojen säädöllä todellista tarvetta vastaaviksi. Kaikkea ei tarvita millisekunnissa.

Ylen selvityksen mukaan Googlen Haminan palvelinkeidas nosti käynnistyessään vuonna 2011 kaupungin energiankulutuksen kerralla 79 gigawattitunnista 116 gigawattituntiin.

Google lämmittää jäähdytysvedellään Suomenlahden kaloja. Tosin niin tekee Loviisan ydinvoimalakin.

Hakujätin ensisijainen halu on toimittaa tavara aina ja kaikkialle mahdollisimman pienellä vasteajalla. Näin mainokset ovat lukijan verkkokalvoilla mahdollisimman kauan. Kaikille toimijoille tämä ei ole kuitenkaan ensisijainen kannustin. Tai sen ei pitäisi olla.

Sialle huulipunaa

Mutta mitkä tahansa keinot ovatkaan, tuppaavat ne nykytekniikan rajoissa jäämään vain sian koristelemiseksi huulipunalla. EMC:n mukaan datan määrä on vuonna 2020 jopa 5000 prosenttia suurempi kuin vuonna 2012.

NSN kertoo mobiilin tietoliikennekapasiteetin olevan samana vuonna tuhatkertainen nykyiseen nähden.

Japanin Kansallinen tieteen ja teknologian instituutti on selvittänyt nykymuotoisen internet-liikenteen lähivuosien haasteita. Vuonna 2006 ip-reititinkuorma vei yhden prosentin verran maan koko sähköntuotannosta.

Suomessakin luennoineen Shu Namikin vetämän työryhmän tutkimus kertoo liikenteen kasvaneen vuodesta 2001 mainittuun vuoteen 2006 kymmenkertaiseksi.

Ryhmän mukaan Japanin pelkkä ip-reititinliikenne (ilman mitään mukaan laskettua muuta, kuten laitetilakulutusta) imee vuonna 2020 saman verran energiaa kuin koko maan sähköntuotanto oli vuonna 2005.

Ja jos tutkimuksen tämä tulema olisi vaikka 50 prosenttia pielessä ja se liioittelee törkeästi, tulokset pelottavat silti.

Mooren laki jatkoajalla

Namikin mukaan näin käy, mikäli nykyinen, ydinten rinnakkaistamiseen perustuva suoritintehon nosto, on jatkossakin kaiken kehityksen pohjana. Reitittimetkin ovat moniydinsuorittimin varustettuja tietokoneita.

Nykyisen teknologian haasteet ovat sekä arkkitehtuuriin että energiasyöppöyteen liittyviä.

Japanilaisinstituutin työryhmä on erikoistunut dops-teknologiana tunnettuun piirikytkentäiseen optiseen verkkotekniikkaan.

Helikopterista nähtynä kysymyksessä on ip-verkon ”päällä” toimiva teknologia, joka hoitaisi esimerkiksi kaiken videoliikenteen reitittämisen murto-osalla nykyisistä energiakustannuksista.

Tämä kaikki on kuitenkin laboratorioasteella, eikä tällaisen optisen reitittämisen monia teknisiä haasteita ole vielä ratkaistu.

Markkinoilla ei ole pitkään aikaan valmiutta lähteä hakemaan todella uusia ratkaisuja näköpiirissä olevien haasteiden nujertamiseksi.

Ainakaan ennen kuin on kertakaikkinen pakko. Kuten silloin, jos energian hinta nousee dramaattisesti.

Vuoteen 2020 on vajaat seitsemän kalenterillista.

Kirjoittaja käytti tämän(kin) jutun vääntöön Googlea aivan liikaa aivan kaiken kannalta.

Uutiskommentti

Kuka muistaa vielä nämä Himasen projektit?

Tiedän. Aihe on kaluttu loppuun viime päivinä. Siitä huolimatta täytyy vähän muistella menneitä: sitä kun Suomeen ruvettiin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin rakentamaan tietoyhteiskuntaa toden teolla.

Filosofian tohtori Pekka Himanen sai jo tuolloin jalkansa tukevasti tietoyhteiskunnan oven väliin. Hän tehtaili pääasiassa Sitralle lukuisan määrän erilaisia tutkimuksen tapaisia läpysköjä ja osasi myös rahastaa niistä varsin kiitettävällä tavalla jo silloin: laskeskelin kerran, että sivuhinnaksi tekeleille tuli muistaakseni jotain 1 500 silloista rahaa, markkaa.

Taisin minä silloinkin vähän ihmetellä niiden selontekojen (sellaisiksi niitä taidettiin hienosti kutsua) sisältöjä, miettiä, miksi niitä ylipäätään teetettiin? Niistä kun ei löytynyt juurikaan mitään, mihin tarttua. Mutta enhän minä voinut filosofi-tohtorin tekemisiä käydä kritisoimaan ainakaan kovin äänekkäästi.

Ehkä ihmettelylleni oli sittenkin jokin todellinen peruste.

Vuonna 2004 eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tilasi Himaselta raportin tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta. Se maksoi 50 000 euroa.

Nälkä näyttää kasvavan syödessä.

Nyt Himasen 700 000 euron tutkimushankediili, jonka rahoittavat Tekes, Sitra ja Suomen Akatemia, ovat nostaneet Himasen jälleen tapetille. Verkossa käydyn keskustelun perusteella Himasen tulevaisuusselonteolla on kuitenkin epäilijänsä.

Kuten myös sen tekijällä. Esimerkiksi Turun yliopiston professori Matti Viren pitää TEM:n Elinkeino- ja teollisuuspoliittinen linjaus -kirjasta jonkinlaisena kopiona Himasen Sinisestä kirjasta. Molempiin on vain koottu julkisuudessa jo esitettyjä fraaseja, kuten ”parannetaan tuottavuutta”, ja ”käynnistetään strateginen vuoropuhelu”.

Uutiskommentti

Paluu Symbianiin sattuu

Tunnustan: Minulla ei ole tapana ihastua vimpaimiin eli pieniin laitteisiin. En ole koskaan ostanut omalla rahalla kallista puhelinta. Vajaa vuosi sitten olin tyytyväinen Symbian-puhelimeeni, kunnes se hajosi ja sain työnantajaltani käyttööni iPhone 4S:n.

Aitoon älypuhelinmaailmaan hyppäsin säälittävän myöhään. Siis maailmaan, jossa puhelimeen voi ladata muistiinpanosovelluksen tai Sportstrackerin, ja jolla surffailu ja sosiaalinen media hoituu luontevasti. Minusta oli vihdoin tullut uskottava kansalainen.

Pari viikkoa sitten löysin puhelimeni keittiön kivilattialta. Nostin sen käteeni, mutta se ei puhunut minulle. Tietohallinto lähetti sen seuraavana työpäivänä huoltoon, ja sain tilalle vanhan nokialaisen. En ollut ajatellut, että palaisin enää tässä elämässä Symbian-alustalle. Olin jo saanut tutustua johonkin helpompaan ja keveämpään. Se, että puhelimen saaminen äänettömälle vaatii useita eri painalluksia, tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Ylipäätänsä vanhaan ajatusmalliin palaaminen on tuskallista, kaikki tuntuu kömpelöltä, enkä vähiten minä itse käyttäjänä. Miten esimerkiksi käyttäjätunnuksen ja salasanan vaihtaminen on voitu tehdä niin monimutkaiseksi?

Ennen puhelimen hajoamista olin alkanut hiljaa mielessäni haaveilla uudesta windows-puhelimesta. Mutta en sano sitä ääneen, sillä minähän en ole laitefriikki – kaipuuni suuntautuu aivan muualle. Tiedostan kuitenkin, että iPhonen graafinen ilme on vanhanaikainen, ikonit näyttävät huonolla tavalla retrolta. En tiedä, istuisiko windows-ajattelu minulle, mutta sen raikas nykyaikaisuus viehättää esteettistä silmää.

Talvilomani lähestyy eikä puhelintani kuulu huollosta. Siellä jossakin kaukana ovat valokuvat, videoklipit, joissa lapseni harrastaa puussa runonlaulantaa, sekä verenpainemittausten tulokset, joita nyt kirjailen paperilappusille.

Palaako identiteettini takaisin ensi viikolla alkavaksi hiihtolomaksi, sitä en vielä tiedä. Paras vaihtoehto onkin paastota kaikesta turhasta puhelimennäpräyksestä.

Jos lapsi katoaa tai muuta sellaista, saa puhelimeen koskea. Muuten ei.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö

Uutiskommentti

Valtion it-yhtiön mukana kaatui aikataulu

Valtion perustietotekniikan Tori-palvelukeskuksesta tulee erityisvirasto eikä osakeyhtiö. Näin päättivät ministerit viime viikolla.

Ministereiden päätyminen erityisviraston kannalle vesittää osittain ministerivaliokunnan aiempia linjauksia Tori-palvelukeskuksen perustamisen aikatauluista.

Vielä marraskuun lopussa ministerit puolsivat muistion mukaan linjausta, että Tori-palvelukeskus perustettaisiin tämän kevään aikana. Toiminnan piti alkaa kesällä.

It-palveluiden tuottamista piti alkaa siirtää virastoista ja laitoksista Toriin vielä tämän vuoden aikana.

Marraskuussa linjatuista aikatauluista on luettavissa, että vielä silloin ministerivaliokunnan pöydällä oli Torin perustaminen osakeyhtiönä, kuten valtiovarainministeriön virkamiehet ehdottivat. Se olisi ollut helppo viedä kaupparekisteriin, ja toiminta olisi voitu käynnistää vauhdilla.

Viraston perustaminen vaatii sen sijaan oman lainsäädäntönsä, joka pitää valmistella ja hyväksyä eduskunnassa. Lakia erityisvirastosta ei olisi saatu valmiiksi jo linjatun aikataulun mukaisesti kevään aikana.

Tarkoituksena on nyt, että Tori-palvelukeskuksen perustamista koskeva lainsäädäntö vietäisiin eduskunnan käsittelyyn tulevana syksynä. Lakien valmistelu on kuitenkin kimuranttia ja kiireellisyydestä huolimatta niiden tuleminen voimaan voi venyä.

Myös toinen valtiovarainministeriön johtama hanke: hallinnon turvallisuusverkko Tuve on törmännyt lainsäädännön hitauteen.

Vielä elokuussa turvallisuusverkkoa koskeva laki oli kiireellisellä leimalla eduskunnalle syyskaudella annettavien esitysten listalla. Lain piti tulla voimaan tämän vuoden alussa.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Lakia valmistellaan edelleen ja esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vasta kuluvalla kevätistuntokaudella.

Myös niin sanotun Tori-lain aikataulu on haasteellinen. Se on luettavissa myös valtioneuvoston tiedotteesta, jossa todetaan, että ”viraston toiminta voisi käynnistyä vuonna 2014”.

Tarkempaa ajankohtaa ei mainita.