Uutiskommentti

Uutiskommentti

Pitäisikö pankkitunnistus päivittää?

OP:n verkkopankki yllätti laskunmaksajan joulun alla. Yhden avainluvun sijaan maksamiseen tarvittiinkin kaksi avainlukua, eivätkä samat luvut kelvanneet kuin yhteen laskuun. Kollegan kanssa vitsailimme, että avainlukulistan pitää kohta olla raamatun paksuinen.

Käytettävyys heikkeni hetkessä, mutta turvallisuudesta kannattaa maksaa. Silti mieltä jäi kaihertamaan se, onko kyse purukumipaikkauksesta.

Pankeilla on ollut merkittävä rooli suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitystyössä reilut kymmenen vuotta. Ilman pankkitunnuksia emme asioisi julkisissa sähköisissä palveluissa. Esimerkiksi Kelan ja Vero.fi:n palvelut toimivat pankkitunnuksilla.

Silti keskustelua pankkitunnistautumisen riittävyydestä on käyty pitkään. Moni olisi ennemminkin toivonut valtiollista varmennetta kuin näin luottamuksellista suhdetta pankkeihin. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että pki-tyyppistä vahvaa tunnistusta tarvitaan aina, kun käsitellään henkilötietoja.

Tässä tilanteessa ollaan kuitenkin pitkälti siksi, että pankeissa on toimittu esimerkillisesti ja muita nopeammin.

Syksy oli täynnä hyökkäyksiä verkkopalveluihin, vuoden loppu huipentui troijalaishyökkäykseen verkkopankkeihin. Maailma ei muutu turvallisemmaksi, siksi kysymys tunnistautumisesta on edelleen tärkeä.

Sirulliset henkilökortit ovat olleet käytössä pitkään, eivätkä kortinlukijat maksa suuria summia. Suurta yleisöä ei silti kiinnosta.

Laitteen trendikkyys ja käytettävyys menevät henkilötietojen turvallisuuden edelle arvohierarkiassa. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että viranomaiset huolehtivat.

Onko pankkitunnistuksella nyt päivityksen paikka? Vaikka näin olisikin, niin se tuskin uhkaisi pankkien edelläkävijäasemaa.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

It:ssä kelpaa vain AAA-luokitus

Ulkona on pimeää. Maailmantalous on synkkä. It-alan maine mataa pohjamudissa.

Jokohan alkaisi riittää. It-alaa on lyöty viime vuosina surutta. Sovitaanko, ettei enää sanaakaan petetyistä lupauksista, kuplista tai harmaista it-johtajista. Ehtona on tietenkin se, että epäonnistuneiden projektien virheistä puhutaan avoimesti, niin että muutkin voivat ottaa niistä opiksi.

Alkava vuosi on kaikelle teollisuudelle haastava. Tivi-alalle se merkitsee kuitenkin työtä ja paljon mahdollisuuksia näyttää kaapin paikka. Kaikki yhteiskunnan toimialat tarvitsevat tietotekniikan vetoapua ja sen uusia ratkaisuja.

Viikko sitten veronpalautukset maksettiin osalle suomalaisista kahteen kertaan. Kyseessä oli sepa-maksujärjestelmään liittyvä tekninen ongelma.

Vaikka tapahtunut aiheutti ihmisissä närää, Suomen siirtyminen yhtenäiseen eurooppalaiseen maksualueeseen on sujunut muihin Euroopan maihin verrattuna mallikkaasti.

Nyt ilmassa väräjää jo suurempia kysymyksiä. Vaikka todennäköisyys on pieni, euron mahdollinen hajoaminen on saanut yritykset varotoimenpiteisiin.

Entäpä mitä omiin valuuttoihin palaaminen merkitsisi tietojärjestelmäprojektien näkökulmasta? Uskaltaako sitä edes ajatella?

Pakko uskaltaa ja synkistelyyn sortuminen oli kiellettyä. Seuraavaksi Suomen pitää opetella viemään sepan kaltaisia onnistuneita it-käytäntöjä maailmalle. Vain AAA-luokitus it:ssa kelpaa.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Pelottavia tarinoita tietoturvasta, pitäisikö niistä välittää?

Kahvilassa nuoret keskustelivat siitä, miten helppoa on murtaa Android-puhelimen tietoturva. Viestintävirasto taas neuvoi, että internetin salasanan pitäisi olla vähintään viisitoista merkkiä pitkä, eikä samaa salasanaa kannata käyttää eri palveluissa.

Yritysvierailulla kuulimme hykerryttäviä tarinoita siitä, miten entiset työntekijät pääsevät vielä vuosi työsuhteen päättymisen jälkeenkin vanhoilla käyttäjätunnuksilla käsiksi työnantajansa tietoihin.

Tarinat ovat osa elämäämme, mutta onko niillä vaikutusta tekoihimme? Pitäisikö niillä edes olla?

Käytettävyyden merkitys korostuu menestystarinoissa. Myös yritysmaailmassa, jonne kuluttajistuminen vyöryy vääjäämättä. Ideanin johtaja Mikko-Pekka Hanski muistutti kuluneella viikolla seminaaripuheenvuorossaan yksittäisen teon helppoudesta ja vaikutusten suuruudesta digitaalisessa maailmassa.

Esimerkiksi peukuttaminen on sosiaalisessa mediassa pettävän helppoa. ”Facebookin privacy policy on kuitenkin pidempi kuin Amerikan perustuslaki”, Hanski muistutti.

Yritykset voivat ja niiden tulee ottaa mallia kuluttajamaailmasta. Kaikki yksityinen ei silti istu kivuttomasti yritysmaailmaan. Yrityksillä on liuta juridisia, kulttuurillisia ja teknisiä velvoitteita, jotka jäykistävät niiden toimintaa. Kaikkia kuluttajistumisen ulottuvuuksia ei vielä edes ymmärretä.

Hyvä käytettävyys tarkoittaa myös sitä, että ymmärrämme toiminnan seuraukset ja osaamme suojautua riskeiltä. Yrityksissä älykäs sosiaalisen median ja kuluttajistumisen hallinta on edelleen johtamishaaste.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Onko it-alan vihreys aitoa?

Pakko tunnustaa, olen mennyt pahasti lankaan.

Jatkuvasti tulvivat tiedotteet it-alan vihreistä ratkaisuista ovat saaneet uskomaan, että vaikka tekemistä ekologisten ratkaisujen käytäntöön panossa on paljon, tahtotila on oikea. Näin ei välttämättä ole.

Jos Suomesta leivotaan konesalien luvattua maata ja bisneksestä maallemme uutta tukijalkaa, paljon merkittävämpiä tekoja ja tiukempaa ekologista kuria tarvitaan. Nyt konesalien hukkalämpö lämmittää Itämerta. Kyllä me annetaan jos joku tulee hakemaan -asenne ei lämmitä muita.

It-alan vihreys on ylipäätään lähes silmänlumetta. Datan määrän eksponentiaalinen kasvu on tiedossa, mutta miten siihen on loppujen lopuksi valmistauduttu.

Tallennusteknologian lisäksi kasvu asettaa muun muassa tietoturvan uusien kysymysten eteen. Datan määrän tulevista ympäristökuormituksista puhutaan vähän tai väärästä vinkkelistä. Harva ajattelee, että datamäärän moninkertaistuminen niin lyhyessä ajassa on ympäristömielessä vakava asia.

Vaikka uhkakuvat ovat avoimiksi levitettynä pelottavat, uskon että alalla on halua ja kykyä ratkaista ongelma. It-ala kantaa vastuunsa. Vihreiksi otsikoituja uutisia lähettävät kaikki yritykset. Siksi on tärkeä erottaa, mikä on vihreäksi maalattua ja mikä kestää raaputusta.

Green it ei ole ainoa termi, joka on kulunut ja johon on kyllästytty jo ennen laajoja käytännön tekoja.

Kyynistyminen vihreyden suhteen olisi kuitenkin pahin mahdollinen virhe. Niin paljon on vielä tekemättä.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

It-yritykset erottautuvat samalla reseptillä

Jokainen yritys haluaa olla vietävän erilainen. Mutta kun kaikki erottautuvat samalla reseptillä, lopputulos ei ole halutun kaltainen.

Kukaan ei ole pitkään aikaan halunnut olla laite-, rauta- tai ohjelmistomyyjä. It-yritys haluaa karistaa menneisyyden harteiltaan ja myydä palvelua ja ratkaisuja.

Mutta ratkaisuja mihin? Lopputuloksena on kärjistäen tilanne, jossa kukaan ei yhtäkkiä tiedä, mitä klassikkoyrityksetkään tekevät. Osin tilanne on ymmärrettävä. Jos asiakasta ei kiinnosta tablettitietokone vaan kaikki ne ihmeellisyydet, mitä sen avulla voi tehdä, on markkinoitava noita ihmeellisyyksiä. Siis ratkaisuja.

Kokonaisratkaisu on termi, joka tuottaa turvallisuudentunnetta.Yleislääkäri ei kuitenkaan pysty aina parantamaan vaikeita sairauksia, ja siksi it-talot ostavat ahnaasti erikoistuneita yrityksiä.

Joskus taudin kuva saattaa olla sellainen, että kannattaa turvautua pienempään avuntarjoajaan. Monien isojen palvelutalojen työntekijät ovat viime aikoina perustaneet omia yrityksiä, joissa panostetaan palvelun laatuun. Nostaako uusi trendi päätään?

Syytä ainakin olisi. Pohjoisrannan tuore pörssiyhtiöiden mainetutkimus kertoo edelleen karua tarinaansa alan maineesta. Katteettomat lupaukset tyrkkäsivät alan maineen luisuun kymmenen vuotta sitten, eivätkä it-yritykset osaa pukea strategioitaan tai tavoitteitaan vieläkään selkeiksi sanoiksi. Alan muutos- ja kehittymiskyky heikkenee entisestään.

Strategia on karmaiseva sana mutta vielä karmivampaa on se, ettei sen sisällä ole mitään. Sisäistetyn asian selkeä viestiminen ei nimittäin voi olla mahdoton tehtävä.

Yksinkertaisia asioita ja konkretiaa ei kannata hävetä, vaikka houkutus olla itseään fiksumpi on perin inhimillinen.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Monta surullista it-tarinaa

Tunnelin päässä ei näy valoa. Tapaus VR:n jälkeen kuullaan vielä monta surullista tarinaa pieleen menneistä it-hankkeista.

Syy ongelmiin on niin vanha, että sitä on vaikea uskoa: It-projekteja ei edelleenkään johdeta liiketoimintahankkeina, bisnesnäkemykset ja tietotekniset toteutukset eivät osaa keskustella. Isot projektit kasaantuvat pääsääntöisesti it-osaston harteille. Uudistushässäkässä ei nähdä, että tekniset muutokset ohjaavat ihmisten käyttäytymistä.

VR:n tapauksessa saattoi käydä juuri näin, vaikka yhtiö on viime aikoina vannonut bisneslähtöisen it:n nimeen.

Yhtä syyttävää sormea on vaikea osoittaa. Sen sijaan asiantuntijat löytävät VR:n tapauksesta nipun isoille it-hankkeille tyypillisiä ongelmia. Tilastollisesta faktasta luulisi olevan helppo ottaa opikseen.

Pieni ei ole kaunista it-hankkeissa. Älykäs tietohallintojohtaja supisee nyt kuitenkin mielessään less is more -mantraa. Vähemmän on enemmän pätee moneen asiaan: toimittajien, järjestelmän ominaisuuksien, sovellusten sekä johtamisoppien määrään.

Julkisorganisaatiot ovat onnistuneet virtaviivaistamaan it-järjestelmiään erilaisin lopputuloksin. Esimerkiksi Finnairin modernisointiprojekti on edennyt pitkälle.

Jos pelkistäminen alkaa kyllästyttää muoti- tai sisustuslehtiä lukiessa, niin tietotekniikassa se on juuri nyt huippumuodikasta. Ruksaamalla yli asioita pääsee catwalkille.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Se pärjää, joka näkee tulevaisuuteen

Istuin kuusi vuotta sitten analytiikkaseminaarissa Las Vegasissa. Analytiikka oli uusi termi, jolla viitattiin business intelligencea syvälle luotaavampaan tiedonhyödyntämiseen. Yksi puhujista oli Huomiotalous-kirjan kirjoittaja Thomas Davenport. Hänen keskeinen sanomansa oli, ettei mitään tietoa saa heittää pois.

Hyvässä esityksessä on aina hyviä tarinoita. Pääosissa loistivat Amazon, Wal-Mart ja Marriott. Sen jälkeen samat yritykset ovat nousseet esiin toistuvasti, uusia tähtiä syntyy hitaasti.

Nyt esimerkkitarinoihin on noussut suomalainen yritys. SAS Institute valitsi S-Ryhmän eurooppalaiseksi kehityskumppanikseen, eikä suomalaiskonsernia huimaa asettaa tavoitteita analytiikan hyödyntämiselle liiketoiminnassa.

Suutarin lapsilla ei ole ollut taaskaan kenkiä, sillä it-ala ei ole analytiikan hyödyntämisessä loistanut. Kysyin Davenportilta muutamia vuosia sitten, miten Nokia hyödyntää liiketoiminnassaan analytiikkaa. Taitoa kuulemma yhtiöstä löytyi, mutta sitä ei ollut osattu strategisesti hyödyntää.

Mikä mahtaa olla tilanne nyt? Nokia elää kriittistä murrosvaihetta, jossa terävä analyyttinen ote tulevaisuuteen olisi ilmiselvä valtti alati kovenevassa kyynärpääpelissä. Nyt jos koskaan se, joka näkee tulevaisuuteen, pärjää.

Viime vuosina Nokia on myöhästellyt ja viskellyt hyviä keksintöjä surutta roskakoriin. Ei kovin analyyttistä.

Kaikki hyvä alkaa asiakkaan tuntemisesta. Hänet voi analysoida tietoteknisin toimenpitein.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

It-ala kaipaa monilahjakkuuksia

Nykyisin voi olla älykäs, vaikka ei menesty Mensan testissä. Älykkyys ei ole vuorenhuippu vaan laakea vuoristo. Neuropsykologi Howard Gardner loi 1980-luvulla teorian seitsemästä eri älykkyyden lajista. Eri älykkyyden ilmentymät eivät sulje pois toisiaan.

Vaikka ei pitäisikään Gardnerin älykkyysteoriaa validina, ainakin monilahjakkuudesta on huutava pula it-alalla. Ihmisiä, jotka osaavat johtaa, hahmottavat laajoja kokonaisuuksia ja pystyvät suhteuttamaan eri tieteenalojen näkemyksiä toisiinsa, tarvitaan yritysmaailmassa.

Suomi tarvitsee syväosaajia, mutta yhä useammin yhden siilon syvällinen hallitseminen ei riitä. Poikkitieteellisyydestä on meuhkattu kohta parikymmentä vuotta, mutta käytännön toteutus horjuu yhä.

Koulutusjärjestelmä vaatii jatkuvaa uudistumista, samoin työntekijät kouluttautumista. Ikävä kyllä taloudellinen epävarmuus on omiaan vaimentamaan yritysten kehitys- ja koulutussuunnitelmat. Suomalaisyritysten pitäisi terästäytyä eikä käpertyä kuoreensa. Ta-loudellisesti haastavina aikoina pitäisi keksiä uutta ja kouluttaa ihmisiä.

Epäilen, että vain harva suomalaisyhtiö tekee näin; toimii kuten Kone, joka pani paukkuja koulutus- ja kehitystyöhön äskeisinä taantumavuosina. Toivottavasti olen väärässä.

It-ala on nuorten silmissä yksihuippuinen vuori, tylsää teknologiaa. Millään muulla alalla naisten ja miesten euro ei ole yhtä lähellä toisiaan. Silti tytöt eivät hakeudu alalle, eikä ala osaa flirttailla nuorten kanssa yleisemminkään. Heidän mielikuvissaan it-alaan eivät kuulu design, käyttökokemuksen suunnittelu tai haastavien projektien johtaminen.

Sitä paitsi, miksi ihmeessä tekniikka on tylsää? Miksi, miksi?

Tässä on alan viestinnän isoin haaste; tehdä alasta houkutteleva, mielikuvissa laaja-alainen. Toistaiseksi tehtävässä on epäonnistuttu.

Suomalaisyritykset taas voisivat ottaa mallia koodareiden asenteesta. Kova koodari on tottunut luopumaan ja hyppäämään uuteen. Usko ja into tulevaisuuteen on ihailtavaa. Asioihin voi suhtautua intohimoisesti, ilman että niihin takertuu loppuelämäksi – ohjelmointikieli ja -teknologia vaihtuu muutaman vuoden välein.

Nykytilanne on taloudellisten epävarmuustekijöiden laajuuden valossa historiallinen. Huolestua ja surra saa mutta ei lamaantua.

Jatkossa pärjäävät edelleen innostuneet ja ympärilleen katsovat.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

HP teki äkkijarrutuksen

Vielä eilen HP:n Suomen-toimitusjohtaja Mika Sarhimaa vakuutteli lehdistötilaisuudessa, että yhtiö on TouchPadilla mukana kovenevassa taulutietokoneiden kilvassa.

”Tablet-markkinoilla mitään ei ole vielä menetetty, vaikka HP ei päässytkään mukaan parhaalla mahdollisella ajoituksella. WebOS:n tekniset ominaisuudet sopivat mainiosti yrityskäyttöön”, Sarhimaa sanoi.

Tänään kaikki on toisin. HP:n Touchpad ei ehtinyt Suomen-markkinoille, ennen kuin sen valmistus päätettiin lopettaa.

Niin nopeasti globaali yritys muuttaa strategiaansa nykymaailmassa. Jos ei tulosta tule, tuotteet lähtevät ulos.

”Päätökset tehdään konsernin korkeissa johtoportaissa. Ei niissä paljon kansallisia tytäryhtiöitä konsultoida. Niiden vastuulle jää vain päätösten toimeenpaneminen”, kommentoi alaa pitkään seurannut henkilö Tietoviikolle.

HP:n strategisista muutoksista lähtee liikkeelle myllerrys, jonka laineet keikkuvat meressä vielä pitkään. Suomen-tytäryhtiö ei ymmärrettävästi halua kommentoida asiaa juuri mitenkään.

Päätyi yhtiön johto sitten millaisiin ratkaisuihin pc-tietokoneita valmistavan yksikkönsä kanssa tahansa, on selvää, että niillä on vaikutuksia myös Suomeen.

HP oli tammi-maaliskuussa yhä Suomen suurin pc-valmistaja, vaikka sen kappalemääräiset toimitukset laskivat kymmenen prosenttia vuotta aiemmasta. Yhtiö selitteli laskevia lukuja ylisuurilla varastoilla ja sillä etteivät kuluttajat tienneet, millaisia laitteita heidän kannatti hankkia.

Moni harkitsee tabletin ostamista.

HP:kin arveli vielä toukokuussa, että tabletit ja älypuhelimet olivat nousemassa päätelaiteissa Suomessakin isoimmaksi myyntiartikkeliksi.

On kova päätös heittää kolmannes liikevaihdosta yli laidan. Nykyisin globaaleja yrityksiä johdetaan numeroilla, ja vaikka pc-tietokoneiden katteet eivät ole täysin kelvottomia, eivät ne exceleissä yllä kuitenkaan softan ja palveluiden tasolle.

Uutiskommentti

Google osti turvatakuut

Googlella ei ollut juuri vaihtoehtoja, kun yhtiö päätyi ostamaan Motorolan. Niin ahtaalta Androidin asema alkoi näyttää kesällä.

Kun sekä Microsoft että Oracle alkoivat kärkkyä patenttikorvauksia Androidista, näytti hetken aikaa siltä, että Windows Phonesta tuli erittäin varteenotettava vaihtoehto useille valmistajille. Koko asetelma kääntyy nyt toiseen asentoon.

Motorola omistaa 17 000 langattomaan teknologiaan liittyvää patenttia. Lisäksi sillä on vireillä hakemukset 7 500 patentista lisää, kirjoitti teknologiablogi TechCrunch heinäkuussa.

Siinä on tehokas ydinpelote kilpailevia valmistajia vastaan.

Motorola-kauppa herättää kysymyksiä siitä, mikä on muiden Android-valmistajien asema jatkossa. Googlen etuna on kuitenkin ulottaa Android mahdollisimman moneen laitteeseen, joten esimerkiksi Samsung ja HTC palvelevat valmistajina joka tapauksessa nettijätin tarkoituksia.

Nyt Google pystyy antamaan myös muille Android-valmistajille uskottavat turvatakeet siitä, että yhtiöllä on aidosti kättäpidempää tarjottavana avuksi, kun oikeushaasteet alkavat sinkoilla.

Samalla selvisi myös, miksi Google heinäkuussa luopui monen yllätykseksi kisaamisesta Nortelin patenteista. Nortelin 6 000 patentin salkku on kevyt verrattuna Motorolan kokoelmaan.

Ehkä ahtaimmaille Motorola-kauppa ajaa kuitenkin Applen, joka alkaa näyttää kännykkäkentällä kovin yksinäiseltä. Toisaalta iPhonen nykyisillä katteilla Applella on yhä varaa maksaa kohtuullisia patenttikorvauksiakin kilpailijoille ja tehdä silti voittoa.

Uutiskommentti

Perusta iitee-Artek!

Muoti ja maine ovat syklisiä ilmiöitä. Pitkälti siksi myös yrityksen taloudellinen menestys on usein jaksollista.

Suomalaisten on viime aikoina pitänyt totutella tosiasiaan, että Nokia on syklin pohjalla. Tämä aika on Suomelle käänteentekevä, ennen kaikkea asennemielessä. Pikkuhiljaa emme enää haikaile yhtä isoa menestyvää yritystä, johon koko Suomen on turvallista nojata. Yhä enemmän kuuluu puhetta uusista pikkunokioista.

Ehkä Suomi tarvitsee Nokia-tyrmistyksensä herättäämään yritteliäisyytensä. Ainakaan institutionaaliset puheet evät ole sitä tehneet. Nähtäväksi jää monta asiaa, kun massiiviset irtisanomiset aiheuttavat väistämättä inhimillistä voimattomuuden tunnetta.

Syklisyyteen liittyen on kiintoisa miettiä, milloin Apple laskeutuu pyörivän liikkeen pohjalle, alamäkeen. Viime aikaisten tulosten valossa siitä ei ole ilmassa heikointakaan signaalia, vaikka yhtiö on paistatellut muodin ja taloudellisen menestyksen huipulla pitkään.

Onko omppulaite enää oikeasti aito erottautumiskeino?

Yhtiön vuosikausia jatkunutta estetiikkaetumatkaa ei voi kuin ihmetellä. Onko teknisten laitteiden ulkonäön suunnittelu niin vaikeaa, ettei muotoilu-Suomi pysty tällä areenalla minkäänmoisiin vau-elämyksiin.

Olisi hauskaa, jos yksi niistä pikkunokioista olisikin teknisten vempainten Artek. Macciestetiikkahan on perin pohjoismaisen näköistä. Kaikkeen tällaiseen Aalto-yliopisto ainakin paperilla pyrkii.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Hyvä johtaja herättää

Suomalaiset ovat etsineet reseptiä uuteen it-nousuun hampaat irvessä. Innovaatio- ja yrittäjyyspuheita sataa niin, että tekee mieli juosta varjon alle.

Ehkä ei pitäisi yrittää niin paljon.

Filosofi Jaakko Hintikka sanoi taannoin kuukausiliitteessä, että ”liian monet fiksut ja kunnianhimoiset opiskelijat hakeutuvat liike- ja finanssimaailmaan”. Hän on huolestunut suomalaisen tieteen tulevaisuudesta.

Yhtä lailla voimme olla huolestuneita yritysmaailman kapeakatseisuudesta.

Täbä vuonna Tietoviikon haastajalistalle nousseen Nitor Creationsin perustajat kertovat pettyneensä suuryrityksissä työskentelyyn, koska niissä ei voi keskittyä laatuun ja asiakkaan parhaaseen. Tästä voi päätellä, ettei asiakkaita ja työntekijöitä oteta isoissa konsulttitaloissa riittävän vakavasti.

Viestintätoimisto Pohjoisrannan johtava konsultti Jouni Heinonen sättii it-alaa näköalattomuudesta ja karismaattisten johtajien puutteesta.

Huolestuttavia väitteitä.

Suomalaispäättäjät johtavat numeroilla. En tiedä, onko karisma hyvä sana, ja ainakaan sitä ei voi kaikilta johtajilta vaatia. Ajatuksia sen sijaan voi. Hyvällä yritysjohtajalla on laajempia ja kauaskantoisempia näkemyksiä maailmasta kuin kvartaalin tunnusluvut. Jos näin ei ole, henkilökuntaa on mahdotonta motivoida. Ja hyvä jälki syntyy motivaatiosta.

Hyvän ajatuksen taas tunnistaa siitä, että se herättää. Pelkkiin numeroihin tuijottamalla ei synny suurta.

Menestyvä johtaja lukee muutakin kuin talousopuksia ja konsulttien kirjoittamia kirjoja. Hän ymmärtää, että bisneseväitä löytyy yllättävistä paikoista.

Kenties kaunokirjallisuuden, filosofian tai musiikin kätköistä.

Tai sitten sieltä kuuluisasta metsästä.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Kuplat palasivat it-puheisiin

Kuplat eivät ole poksahdelleet it-puheissa. Vähän aikaa on ollut hiljaista.

Onneksi, sillä väsyttävän pitkään vuosituhannen vaihteen romahduksen jälkeen tietotekniikasta ei voinut keskustella ilman, että siihen liitettiin kupla-kirosana. Se ilmaisi varovaista ja kriittistä asennetta alaa kohtaan.

Nyt kuplat ovat palanneet puheisiin. LinkedInin osakkeen arvo yli kaksinkertaistui ensimmäisenä pörssipäivänä, ja talouslehdet nousivat varpailleen.

The Economist -lehti kysyy, onko sosiaalisen median yhtiöiden nykyisessä nousukiidossa kyse samanlaisesta ilmiöstä kuin kymmenen vuoden takaisessa dotcom-buumissa. Eikö historia opeta meille mitään.

Onneksi oleellisia eroja on olemassa. Yksi niistä on lehden mukaan se, että verkostoitumisyritykset kasvattavat ensin muskeleitaan yksityisten sijoittajien turvin ennen kuin listautuvat. Niiden tunnettuus ja liiketoimintamalli ovat tukevissa kantimissa ennen pörssiin astumista.

Nykyisessä tilanteessa kiinnostavaa on myös sen maantieteellinen laaja-alaisuus. Muun muassa Venäjä ja Kiina ovat merkittävässä roolissa Suomea ja Angry Birdsia unohtamatta.

Lukujen valossa moni asia on uskottavammalla pohjalla. Monien mielestä henkisesti ollaan kuitenkin menossa kovaa vauhtia kohti purkkakulttuuria.

Mitä esimerkiksi kertoo maailmasta se, että Rovion Peter Vesterbacka rankataan arvovaltaisessa Time-lehdessä merkittävämmäksi ihmiseksi kuin Saksan liittokansleri Angela Merkel?

Sisäinen sosiologi herää helposti. Vaikka politiikka ja maailman asioista päättäminen tuntuisi merkittävämmältä asialta kuin pelaaminen ja possujen ampuminen, saattaa olla paha moka mennä ja julistaa tietyt asiat paremmiksi kuin toiset.

Emmehän ymmärrä sitäkään, miksi teini-ikäinen nuori ei saavu kuuloetäisyydeltä ruokapöytään, jos metodina on perinteinen äänihuulten käyttäminen. Kun saman asian hoitaa messengerilla, on hän hetkessä haarukka ja veitsi kädessä.

Some-sukupolven käsitys yleissivistyksestä ja asioiden hierarkioista eroaa radikaalisti suurten ikäluokkien käsityksistä. Kyse ei ole vain teknologiasta vaan siitä, miten se muuttaa muistiamme sekä tapaa hahmottaa maailmaa ja kanssakäymistä.

Ison kuplan puhkeaminen vahvisti aikoinaan ikävällä tavalla suomalaista mentaliteettia. Leimaamme innostumisen muutenkin helposti hypetykseksi.

Tietoviikon seuraama suomalainen startup-palvelu Bublaa ei pelkää kupla-sanaa vaan ilottelee sillä. Se rakentaa asioiden Facebookia ja tähtää maailman valloittamiseen. Parasta näissä uusien sukupolvien puhaltamissa kuplissa on se, että niiden sisältä löytyy usein myös järeää ja syvällistä asiantuntemusta.

Tietoviikon 250 suurinta -listalla ei ole juuri some-yrityksiä. Onko tämä hyvä vai huono asia?

Uutta toivoa suomalaisiin it-yrityksiin valavat sen sijaan tietoturvayhtiöt, jotka ovat oivaltaneet ja aistineet muutosten tuomat tarpeet.

Toivottavasti lähitulevaisuudessa kuplii lisää.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Kansalaisille vieläkin parempaa e-palvelua

Kuntien Tieran – siis viime syksynä Kpk ICT:nä aloittaneen – toimitusjohtaja Ari Ikonen sen sanoo: ”Rahaa on haaskattu, ja palvelufunktio on ollut heikko.

On tehty lukuisia osaoptimointeja, minkä seurauksena järjestelmät eivät keskustele keskenään edes oman kunnan sisällä, saati sitten kuntien välillä. Tämän seurauksena kuntaa ei pystytä johtamaan yhtenäisenä prosessina.”

Lausahdus kirpaisee kovimmin kuntia, mutta samanlaista mittavaa yhteiskunnan tyhjäkäyntiä – kuten Ikonen asian ilmaisee – löytyy takuuvarmasti yhdestä sun toisesta julkisen puolen organisaatiosta.

Näin on vielä nyt, mutta merkit viittaavat siihen, että julkishallinnossakin on herätty tai ainakin ruvettu pikku hiljaa heräilemään. Julkis-CIO:jen projektilistan kärkeen on noussut useita hankkeita, jotka tähtäävät ei vain tietojärjestelmien vaan myös toimintaprosessien yhtenäistämiseen alueellisella, hallinnonalan tai jopa valtakunnallisella tasolla.

Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä yhdessä tai edes viidessä vuodessa. Paljon aikaa ja raakaa työtä vaatii valtavan järjestelmäviidakon perkaaminen, mutta kaikkein suurimmat ponnistukset liittyvät aivan varmasti asenteisiin. Toimintatapojen muuttaminen kohtaa muutosvastarintaa kaikissa organisaatioissa. Eikä ole mikään myytti, että julkisella puolella se saattaa synnyttää kapinan.

Sitten niistä sähköisistä palveluista. Niissä meillä ei näyttäisi olevan mitään hävettävää.

Capgeminin Euroopan komissiolle tekemän eGovernment-tutkimuksen mukaan Suomen julkishallinnon sähköiset palvelut ovat eurooppalaisittain hyvällä tasolla.

Jos Tietoviikon CIO-kyselyyn vastanneisiin julkisen puolen tietohallintojohtajiin on uskominen, Suomen kansalaiset voivat odottaa tulevaisuudessa vieläkin parempaa e-palvelua. Kyselyyn vastanneista 24 CIO:sta puolet kertoi, että tärkeimmät tämänhetkiset ja lähitulevaisuuden it-hankkeet liittyvät tavalla tai toisella sähköisen asioinnin kehittämiseen.

Forresterin pääanalyytikko Craig Symonsin mukaan CIO:illa on stressiä. Siksi he eivät nuku kunnolla. Tsemppiä siis suomalaisille julkis-CIO:ille!

Uutiskommentti

Itil ei ole ihmelääke

Yritysten it-päälliköillä ja muilla it-tiimiläisillä näyttäisi taas olevan uusi syy saada harmaita hiuksia. Ainakin nettikeskustelun perusteella näin voisi päätellä. Tällä kertaa mörkö on itil-prosessikirjasto, joka sisältää parhaita käytäntöjä it-palveluiden hallintaan ja johtamiseen.

Tavallaan se ei ole mikään ihme. Itilistä kun on tehty tietynlaista tähtitiedettä: aiheesta on kirjoitettu pilvin pimein paksuja opuksia, ja konsultit kiertävät sankoin joukoin kertomassa sen ilosanomaa.

Itil on kuitenkin käytännössä melko yksinkertainen juttu. Näin vakuuttaa Fortumilla it-palveluhallinnan projektia vetävä Jukka Rautakallio. Täytyy uskoa, kun mies on sen itse kokenut. Se sijaan se, mitä itil ei hänen mukaansa missään nimessä ole, on kaikki ongelmat automaattisesti ratkaiseva ”silver bullet”.

Gartnerin mukaan suurimmat syyt itilin käyttöönottoon ovat toiminnan tehostaminen ja kustannusten alentaminen. Suomalaistutkimuksen mukaan se on puolestaan laadun parantaminen.

Kannattaisiko siis harkita? Itiliä voi ottaa käyttöön pienen pienin askelin. Ja rakentaa siitä oman yrityksen näköisen ja juuri omiin tarpeisiin vastaavan. Silloin vain täytyy tuntea oma toiminta ja omat ongelmat. Se vaatii hivenen ajattelua.

Uutiskommentti

Pelkkä raha ei auta it-alaa

Suomalainen riskisijoittaminen alkoi hankalimpaan mahdolliseen aikaan yli kymmenen vuotta sitten. Juuri silloin, kun teknologiamarkkinat paloivat pohjaan maailman tärkeillä markkinapaikoilla.

Pääomasijoittajien perusrahoittajat, pääasiassa eläkevakuutusyhtiöt, eivät saaneet – ylikuumenneita ja ehkä osin perusteettomia – tuotto-odotuksiaan katettua teknologiasijoituksistaan. Siksi iso pala suomalaista teknoventurismia on luikkinut hiljattain vihreämmiksi näkemilleen laitumille.

Muutos tapahtuu aikana, jona Nokia vaikertaa historiansa tuskaisimman nahanluonnin parissa. Uusi Nokia on oleva jotakin rauta-alihankkimon ja Microsoftin todellisen teknologiakumppanin väliltä.

Niin tai näin, henkilöstön osaamisvaatimukset muuttuvat olennaisesti. Se taas merkitsee, että suomalaisen yhteiskunnan on eri keinoin kyettävä osallistumaan muutoksen suuntaamiseen yhteiskunnan tulevaisuuden voimaksi.

Murroksissa on mahdollisuus. Siksi pääomasijoittamisen ja maan merkittävimmän teollisuusyrityksen samanaikainen järistys vaatii äärilleen tiiviin renkaan seuraamaan ja auttamaan. Pelkkä raha ei auta, liiketoiminnan osaaminen on vielä kinkkisempi kipupiste. Muotisana tiimityö nousee muutoksen hoidossa arvoon arvaamattomaan.

Näiden myllerrysten huolellinen saatto voi vielä elävöittää koko Suomen tulevaisuutta.

Uutiskommentti

Entä jos pilvipalvelu katkeaa väärään aikaan?

Pilvipalveluiden tarjoukset kuulostavat päällisin puolisin hyviltä. Ne lupaavat jopa 99,9 prosentin saatavuuden palvelulle.

Yksi iso kysymys pyörii kuitenkin mielessä: entä jos tuo 0,1 prosentin katko osuu väärään aikaan. Mikä on silloin palveluntarjoajan vastuu? Tarjoaja lupaa maksaa korvausta, mutta käytännöt vaihtelevat.

Jos järjestelmä kaatuu vuoden vilkkaimpana myyntipäivänä, tappiot voivat olla suuria. Kattaako silloin tarjoajan vastuu asiakkaan tappiot? Entä mitä palveluntarjoaja korvaa, jos asiakkaan tiedot vuotavat pilvestä?

Pilvipalveluiden ostajat joutuvat painimaan näiden asioiden kanssa. Kysymykset ovat suuria, ja helppoja vastauksia ei ole.

Valmiimpia vastauksia saadaan lähivuosina. Pilven potentiaaliset hyödyt ovat kuitenkin niin isoja, että kysymyksiä kannattaa pohtia. Loppujen lopuksi kyse on riskienhallinnasta.

Pääkaupunkiseudun liikenteessä junat myöhästelevät talvisin harva se aamu. Useimmat pystyvät kuitenkin elämään epävarmuuden kanssa ja käyttävät niitä siitä huolimatta. Loput kulkevat bussilla tai autolla.

Mutta ei oma autokaan – kuten ei oma palvelinkaan – ole varma ratkaisu. Vaikka kosla olisi huollettu säännöllisesti, joskus joutuu paikkaamaan rengasta sateessa.

Uutiskommentti

Nokia painoi nfc-jarrua

Mikä on Nokian suunnitelma nfc-puhelinten suhteen? Kysymys nousi ilmaan sen jälkeen, kun yhtiö julkisti huhtikuussa E6- ja X7-Symbian-puhelimet, jotka eivät sisältäneet lähitunnistukseen tarkoitettua sirua.

Vielä viime vuoden kesäkuussa Nokia-johtaja Anssi Vanjoki sai Mobey Forumin kymmenenvuotisjuhlakokouksessa Helsingissä raikuvat aplodit, kun hän kertoi Nokian sisällyttävän nfc-sirun kaikkiin vuonna 2011 julkaistaviin Symbian-älypuhelimiin. Yleisössä istui lukuisia mobiilimaksamisen mahdollisuuksista kiinnostuneita operaattoreiden ja finanssikonsernien edustajia eri puolilta maailmaa.

Vanjoki erosi Nokian palveluksesta syyskuussa heti sen jälkeen, kun selvisi, että Nokian uudeksi toimitusjohtajaksi nousee kanadalainen Stephen Elop.

Tietoviikko yritti kysyä Nokialta, mikä on yhtiön nykyinen linjaus nfc-teknologian suhteen ja onko Vanjoen reilu vuosi sitten tekemä julkistus edelleen ajankohtainen. Toisin sanoen, onko Nokian tavoitteena edelleen pyrkiä tuomaan nfc-siru kaikkiin tänä vuonna julkaistaviin Symbian-älypuhelimiinsa, vaikka kaksi mallia saapui alkuvuonna ilman sitä.

Nokian viestintäpäällikkö Andrew Flowers ei vastannut suoraan kysymykseen, aikooko Nokia yhä tuoda nfc:n kaikkiin loppuihin Symbian-älypuhelimiinsa tänä vuonna. Flowers tyytyi sanomaan, että nfc tulee Nokian valikoimassa oleviin älypuhelimiin tästä vuodesta alkaen.

”E6:ssa ja X7:ssa ei ole nfc:tä, emmekä koskaan kaavailleet sitä niihin. Kyse on yksinkertaisesti ominaisuuksien valitsemisesta eri laitteille osana laajempaa tuotevalikoimaa”, Flowers kirjoitti sähköpostiviestissään.

Nokia-johtajat eivät myöskään kommentoineet Bloomberg Newsille, tuleeko nfc-siru myöhemmin julkaistaviin Windows Phone -malleihin.

Rivien välistä on kuitenkin tulkittavissa, että Nokia on ottanut Anssi Vanjoen lähdön jälkeen maltillisemman linjan nfc-teknologiaan.

Todennäköisimmin kyse on puhtaasta matematiikasta. Tutkimusyhtiö CCS Insight on Bloombergin mukaan laskenut helmikuussa, että nfc-sirun asentaminen puhelimeen voi maksaa jopa viisi dollaria laitetta kohden.

Kyse on pienestä summasta, mutta kun puhelinten katteita yritetään maksimoida, sentitkin alkavat painaa ja jokainen komponentti täytyy pystyä perustelemaan.

Nokian kannalta nfc lisää toistaiseksi lähinnä puhelimen käyttöarvoa kuluttajalle. Niin kauan kuin nfc:tä hyödyntävät palvelut puuttuvat, on vaikea perustella, että teknologia lisäisi merkittävästi puhelinten myyntiä.

Lopulta kyseessä on perinteinen muna-kana-ongelma. Kuluttajat eivät osaa vaatia nfc:tä, koska palvelut puuttuvat. Ja toisaalta ne puuttuvat juuri siksi, ettei nfc-laitteita ole riittävästi. Nfc:llä voisi tehdä paljon, mutta muitakin hittisovelluksia kuin mobiilimaksaminen alkaa näkyä vasta, kun laitteita on riittävästi.

Nokian päätös ottaa nfc:n suhteen rauhallisempi linja on varmasti liiketoiminnan kannalta perusteltavissa, mutta se on lähitunnistuksen yleistymisen kannalta valitettava. Yhden valmistajan voimakas panostus olisi ollut juuri sitä, mitä teknologia olisi tarvinnut saadakseen siivet.

Uutiskommentti

Tietotekniikasta ei osata puhua selkokielellä

Rikkinäinen puhelin oli hauska leikki lapsuudessa. Harva meistä vain ymmärsi, että leikki jatkuu aikuisuudessa. Työelämässä on täysi työ säilyttää viestin sisältö ehjänä.

Ja kun puhutaan tietotekniikasta, sanoma menee yksinkertaisesti yli ymmärryksen.

Vajaa kolmannes yritysjohtajista tietää, mitä ict yrityksessä tekee. Tietotekniikan liiton ja Sofigaten tuore selvitys kertoo hämmentävää tarinaa tietotekniikkaan liittyvistä hahmotusongelmista suomalaisyrityksissä.

Selitys on yksinkertainen: tekniikasta ei osata puhua selkokielellä.

Viime aikoina monilta suunnilta on kantautunut sama viesti: suomalaiset tietohallintojohtajat ovat liian teknistaustaisia. Liika ihastuminen nätteihin teknisiin toteutuksiin ei johda harmoniseen kokonaismaisemaan tai hyvään palveluun. Palvelumaailmassa vain toiminnallisuudella ja käytettävyydellä on merkitystä.

CIO-piireissä on surtu pitkään sitä, ettei tietohallintojohtaja mahdu yrityksen johtoryhmään. Ei edelleenkään mahdu.

Eikä ihme, jos kukaan ei ymmärrä, mitä hienoa CIO:lla on mielessä.

Mieleen hiipii ikävä ajatus: Vaaditaanko tietohallintojohtajalta liian paljon? Entä jos sama ihminen ei yksinkertaisesti voi ymmärtää alati muuttuvaa, laaja-alaista teknologiaa ja hallita samalla suvereenia itseilmaisua?

Lisäksi pitää ymmärtää työntekemisen uusia tuulia ja työntekijöiden teknisiä mieltymyksiä ja viestiä tästä kaikesta henkilöstöosastolle.

Viime aikoina Suomeen on syntynyt tietohallintojohtajan koulutusta ja alalla vallitsee muun muassa Nokia-ilmiö. Kokeneet kehitys- ja liiketoimintajohtajat ovat siirtyneet tietohallintoon ja tulokset alkavat näkyä.

Vaikka Wiion lain mukaan viestintä epäonnistuukin aina paitsi sattumalta, puhelimenkorjaajat on kutsuttava paikalle tietohallinnossakin. Ehkäpä joku konsulttikin, sillä tarina on suuri.

”Tietotekniikka on yrityksen verisuonisto; yrityksen sormenpäihin ulottuva järjestelmä, joka palvelee, ravitsee ja tukee yritystä sen tavoitteissa.”

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Miksi Suomi itkee?

Suomessa on viime viikkoina ollut ollut kansallisen surupäivän tuntu. Eikä kyse ole ollut vain bruttokansantuotteesta tai työttömien määrästä tulevaisuudessa. Suomalainen ylpeys ja itsetunto vajosivat paljon Nokian pörssikurssia syvemmälle.

Nokia on iso osa suomalaista turvallisuudentunnetta. Suomella on myös vahva teknoidentiteetti. Nyt sitä on järkytetty pahan kerran: ulkoistetaanko Nokiassa kaikki luova ja kekseliäs?

Moni toivoi, että MeeGo olisi pyyhkäissyt pois suomalaisjätin ongelmat. Toisin kävi, ja nyt kysytään, onko suomalainen alustakehitystyö tullut tiensä päähän. Qt-ympäristössä työskennelleet kehittäjät tuntevat itsensä petetyiksi.

Asiaa voi katsoa eri kanteilta tilanteessa, jossa vallitsee epätietoisuus tärkeistä yksityiskohdista. Mutta ei koko Suomen silti kannata itkeä. Ohjelmistokehittäjille jättien liitto voi olla kaikkea muuta kuin kuolettava isku.

Microsoft-teknologiaan keskittyneet yritykset ovat pärjänneet taantumavuosina hyvin, ja tänne on syntynyt paljon uusia teknologiaan keskittyviä yrityksiä. Itse asiassa on vaikea löytää alan yritystä, jolla ei olisi minkäänlaista Microsoft-osaamista.

Suomalaisille sovelluskehittäjille on luvassa huimia mahdollisuuksia – ja sitä haastavaa, uuteen kurottavaa työtä. Hommia ohjelmisto-osaajille riittää jatkossakin – Fiskars vain vaihtuu Black&Deckeriin.

Toimistomaailma on pitkälti Microsoftin. Ohjelmistojätillä on myös näyttöä toimivista, yrityksille suunnatuista pilvipalveluista. Kohta nämä samat palvelut pitää saada pienenpieniin mobiililaitteisiin.

Jos kuvio saadaan toimimaan, ja olemassaolevat toimistopalvelut synkronoituvat sulavasti uusiin laitteisiin, jättien liitolta on lupa odottaa paljon.

Sitä emme tiedä, onko Nokia pystynyt neuvottelemaan itselleen sellaisen sopimuksen, että yhtiö saa riittävän palan mahdollisesta menestyksestä.

Vai ovatko voittajia lopulta Microsoft ja sen teknologioihin keskittyvät yritykset – ne pienet suomalaisetkin.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Kolme hämärää kirjainta

It-ala rakastaa kolmikirjaimisia lyhenteitä. Alm on jälleen yksi teknologia, jota on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Jokaisella valmistajalla on oma käsityksensä siitä, mitä sillä tarkoitetaan.

Aivan kuten soa. Se tarkoittaa palvelukeskeistä arkkitehtuuria. Käsite ei itsessään merkitse mitään ilman monisivuisia selostuksia.

Entäs alm (application life-cycle management), josta käytetään suomeksi nimeä sovellusten elinkaarenhallinta? Tarvitaan jälleen monisivuisia sepustuksia. On vaikea myydä teknologiaa, jonka merkitystä ei voi kiteyttää.

Alm on sateenvarjokäsite, mutta ajatus kirkastuu konkreettisemmaksi, kun puhutaan ohjelmistojen kehittämisen kaikkien vaiheiden koordinoimisesta työkalujen avulla. Tiedonkulku ja viestintä paranevat, ja samalla työ on entistä tehokkaampaa.

Toisaalta tämän lupauksen täyttyminen voi vaatia riittävän suuren softaorganisaation. Alm voi olla ohjelmistotuotannossa uusi vaihde – mutta se voi olla myös Hummerin moottori pikku-Fiatissa.

Asiaa sotkee sekin, että valmistajat saattavat myydä esimerkiksi pelkkää vaatimustenhallintaa ja puhua siitä alm:nä.

Filosofia vai työkalut?

Ohjelmiston elinkaari on pitkä, aivan kuten autonkin. Vuosien varrella se vaatii huoltoa ja päivityksiä, jotka voivat tulla kalliimmaksi kuin itse alkuperäinen hankinta. Alm:n ajatus on hallita tuotekehityksen lisäksi tätä jatkuvaa sovellusten päivitystä ja räätälöintiä – ja lopulta käytöstä poistamista.

Alm:ssä ei ole kyse vain työkaluista vaan kokonaisesta filosofiasta. Ohjelmistokonsultti Dave Chappell liittää alm:iin ajatuksen siitä, että tietojärjestelmät liittyvät yrityksissä kaikkiin merkittäviin bisnespäätöksiin tavalla tai toisella.

Yritykset saavat strategisesti suurimmat hyödyt softasta, joka ei tule valmiina paketista vaan on räätälöityä. Niitä järjestelmiä ja toimintoja ei välttämättä kilpailijoilta löydy.

Chappell uskoo, että tässä piilee alm:n suuri lupaus. Jos räätälöity softa saadaan nopeammin ja edullisemmin käyttöön, siitä syntyy firmalle kilpailuetua.

Tähän sisältyy myös kysymysmerkki.

Ennen kuin alm toimii niin, että yritys saa siitä kaiken hyödyn irti, edessä on useita pilotointeja. Ja konsulteille riittää töitä.

Lue myös

• Alm - sovellusten kehittämisen tulevaisuus?
• Alm:stä tulee arkipäivää

Uutiskommentti

Suomi voisi olla tietovarantojen mallimaa

Tiedon jalostaminen, järjestäminen ja varastointi on kuumenevaa liiketoimintaa. Suomi voisikin olla tietovarantojen mallimaa. Vaikka Googlen Suomen-rantautumisen jälkeen datakeskusrintamalla on ollut lupaavaa vipinää, tavoitteeseen on yhä matkaa. Unelmaa vesittävät muun muassa riittämättömät tietoliikenneyhteydet muuhun maailmaan.

Maailmanlaajuisesta ja kansallisesta perspektiivistä katsottuna data-arkkitehtuuriasiat ovat abstrakti aihe. Niitä voi kuitenkin tarkastella lähempänäkin maankamaraa: harvassa yrityksessä tieto on järjestyksessä.

Sotku ja epäharmonia on ikävä juttu. Hajanaisen tiedon pohjalta kun on mahdotonta olla analyyttinen.

Market-Vision tutkimusjohtaja Mika Ollikaisen mukaan tässä piilee eräs syy siihen, miksi suomalais-yritykset eivät pärjää bi:n hyödyntämisessä. Tilanne on huolestuttava, sillä iskukykyisen yrityksen data-arkkitehtuuri on kunnossa. Suomalaisen kilpailukyvyn nimissä tieto pitäisi saada järjestykseen.

Liiketoimintatiedon hallinta bi on iäkäs kirjainyhdistelmä tivi-alalla, mutta juuri nyt ajankohtainen. Tietovarannot ja analytiikka kulkevat käsi kädessä.

Nyky-CIO:lla ei ole varaa nonsaleerata tietovarantoasioita ja niistä on myös keskusteltava ylimmän bisnesjohdon kanssa.

Suursiivous on monella yrityksellä vielä edessään. Palkintona siintävä porkkana on kuitenkin herkullinen: harmonia takaa mielenrauhan.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Nokian suunnitelma on arvaus

Nokia kutsuu viime viikolla julkistamaansa yhteistyötä Microsoftin kanssa strategiseksi suunnitelmaksi. Se on kuitenkin lähempänä strategista arvausta kuin suunnitelmaa. Kenelläkään ei ole tietoa tai minkäänlaista varmuutta siitä, että Microsoftin uusi kännykkäalusta saavuttaa käyttäjien suosion.

”Suunnitelma sisältää keinot miten peliaseman huonot piirteet voidaan eliminoida ja hyviä korostaa,” kerrotaan Wiktionary-sanakirjassa.

Kyseessä on suunnitelman määritelmä shakissa. Hyvä Nokia! Peliaseman huonot piirteet on osittain eliminoitu, mutta mitenkäs on niiden hyvien korostaminen?

Lähestulkoon kaikki uutisoinnit Nokian uudesta kumppanuudesta ovat olleet kielteisiä. Huonoja puolia on kaivettu esiin kuin aarteita.

Mitä minä sanoin, on kiva sanoa vuoden tai parin päästä. Ei sillä, että Nokiakaan olisi osannut kertoa tarpeeksi selkeästi Microsoft-yhteistyön hyviä puolia. Vai tietääkö Nokia niitä edes itse?

Menestyneen 37 Signals ohjelmistoyhtiön perustajat neuvovat kirjassaan Rework yrityksiä ajattelemaan asiat uudella tavalla. Kirjan kirjoittajien Jason Friedin ja David Heinemeier Hanssonin mukaan yritykset voisivat kutsua suunnitelmiaan arvauksiksi.

Usein suunnitelmat tehdään ennen kuin varsinainen työ on edes aloitettu. Aika on huonoin mahdollinen. Silloin suunnitelmaan liittyvistä asioista on vähiten tietoa. Kuinka paljon tällä hetkellä onkaan tietoa Windows Phone 7 -alustan houkuttelevuudesta ostajien silmissä? Entä Androidista?

Suunnitelma luo turvaa. On helppo tuudittautua ajatukseen: koska näin sanomme, näin myös käy. Ostajia ei kuitenkaan voi pakottaa hankkimaan Windows-Nokiaa, jos he eivät sellaista halua.

Nokian ja Microsoftin yhteistyö ei rajoitu ainoastaan kuluttajille tuttuihin tuotteisiin, kuten Windowsiin. Yhteistyön merkittäviä tukipilareita ovat yritysmaailmassa käytetyt sovellukset. Yhtiöt tehtailevat yhdessä mainospalveluita ja karttoihin liittyviä tuotteita.

Kumppanuus on siis huomattavasti laajempi kuin Intelin ja Nokian yhteispeli Meegon synnyttämiseksi. Mutta siihenkin kului vuosi ennen kuin Nokia heräsi, ettei MeeGosta olekaan tulevaksi markkinoiden valtiaaksi.

Microsoft-kumppanuudessa riskiä on hajautettu vielä vähemmän kuin MeeGo-yhteistyössä. Kaikki — mukaan lukien useiden suomalaisten työpaikat — on kahden ison puikon varassa: kutovatko Nokia ja Microsoft seuraavat vuodet silmät kiinni villapaitaa, joka ei lopulta sovi kenenkään päälle?

Ettei tämäkin kirjoitus menisi liian kielteiseksi, paljastan nyt tärkeän asian, jota Nokia ei ole kertonut: strateginen arvaus sisältää myös myönteisen latauksen.

Senhän kertoo jo Veikkauksen lottoarvonnan suosio. Jos voitto on suuri, se on houkutteleva, vaikka mahdollisuus siihen olisi pieni.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimittaja.

Uutiskommentti

Päänsärky ei hellitä

Samaan aikaan ei voi vakioida järjestelmiä ja ottaa huomioon yksilöllisiä käyttötarpeita. Ja jos kaikki on tosi turvallista, käytettävyys on kehnoa.

Näiden totuuksien kanssa tietohallintojohtaja painii kuluvan vuoden aikana yhä ankarammin. Päänsärky pahenee, kun taulutietokoneet rynnivät markkinoille. Eikä taulutietokone tarkoita vain iPadia ja Angry Birdsia. Erilaisia tabletteja on tarjolla kohta kymmenittäin. CIO:lla olisi kokopäivätyö selvittää joka mallin tietoturvallisuus.

Taulutietokone uhkaa tulla työpaikoille ja muuttaa työskentelytapoja. Johtaminenkaan ei enää ole samanlaista, kun erppi kulkee kainalossa. Työskentely on tehokkaampaa vaikka tekijälleen joustavampaa, meille kerrotaan. Tämä tekee kuluttajistumiseen liittyvästä argumentoinnista entistä moniulotteisempaa.

Miten toimivat tivi-yritykset? Näyttävätkö ne suuntaa uusien laitteiden käyttöönotossa ja hyödyntämisessä työelämässä?

Olisi nimittäin kiinnostava nähdä käytännössä, mikä on se radikaali ero tabletin ja läppärin välillä.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.

Uutiskommentti

Muistatko, kun it-ala säkenöi?

Muistatko aikoja, kun it-ala säkenöi?

Vuosituhannen vaihteessa kadunihmisillä oli näkemys alasta – hyvässä ja pahassa. Iän kartuttua alkoi harmaantuminen. It-yrityksiä ja niiden johtajia ei enää tunneta. Tietohallintojohtajat eivät edelleenkään kuulu johtoryhmään. Aika huolestuttavaa kehitystä.

Tietoviikko koosti vaikuttajalistan nyt kahdeksatta kertaa. Hyvä tivi-vaikuttaja ymmärtää alati muuttuvaa teknologiaa ja osaa puhua siitä liiketoiminnan kielellä. Hän on valovoimainen eikä sorru vain suuriin puheisiin. Lupaukset myös konkretisoituvat.

Tällaisia ihmisiä kaivataan alalle lisää. Lohdullista on, että listalle kipuaa vuosittain rohkeita, nuoria yrittäjiä, jotka katsovat maailmaa laveasti. Uusi tekniikka ei ole vain tekniikkaa vaan uusia palveluita ja inhimillisiä mahdollisuuksia.

Teknologialla on yhä paljon lunastettavia lupauksia niin liiketoiminnassa kuin julkissektorillakin. Harteilla painavat myös eläköitymisen haasteet. Onko teknologiasta lopulta ratkomaan näin suuria ongelmia?

Tietoviikon valitseman Vuoden tivi-vaikuttajan Reijo Sventon mukaan ala on antanut liian suuria lupauksia. Sillä on ollut liian kiire eteenpäin kohti uusia teknologioita.

Vaikuttavaa onkin kyky puhua ongelmista ja omista epäonnistumisista. Lukijat tietävät, että maailma ei ole valmis eikä täydellistä it-projektia olemassa.

Tässäkin asiassa suomalaisjohtajilta vaaditaan lisää rohkeutta.

Kirjoittaja on Tietoviikon toimituspäällikkö.