Tietoviikko

Uutiskommentti

Lopullinen totuus sosiaalisesta mediasta

Sosiaalinen media lienee parhaillaan aivan hype-käyrän huipulla, koska kaikkea siihen liittyvää tursuaa nyt joka tuutista. Viimeisin Tietoviikkokin ratsasti aallon harjalla, peesasi epätoivoisesti tai näytti mallia – katsantokannasta riippuen.

Kovimman hälinän aikana niin intoilijoiden kuin vastustajienkin näkemykset ovat kärkevimmillään. Hulinan laannuttua totuus löytyy jostain ääripäiden välistä, mutta tuskin aivan keskeltä.

Sosiaalinen median aikaansaama muutos ei koske vain välineitä. Ne on helppo noteerata ja ottaa käyttöön, mutta jos ei tunnista myös toimintatapoihin liittyviä muutoksia, hyödyt saattavat jäädä kustannuksia pienemmiksi.

Sosiaalinen media ei anna automaattisesti mitään ja tulokset ovat useimmiten suhteessa panoksiin. Yritysten tyypillisimmät virheet ovat heikko yhteisön tuntemus ja pitkäjänteisen sitoutumisen puute.

Mikä muuttuu?

Ne, jotka sanovat, että sosiaalinen media muuttaa kaiken, ovat sikäli oikeassa, että koskaan ennen ei ole ollut mahdollista olla niin helposti yhteydessä näin monen kanssa. Eikä koskaan näin moni ole halunnut osallistua niin moneen asiaan.

Koskaan ennen ei ole vaadittu samanlaista avoimuutta, eikä koskaan ennen ole ollut mahdollista menettää mainettaan näin helposti.

Koskaan aikaisemmin ole voinut jakaa töitä näin helposti. Yhteisöllisen median avulla voidaan tehostaa tietotyötä ja tukea yhteistoimintaa myös yritysten ulkopuolella. Se ei toki ole helppoa (kuten Avoimen jutun prosessikuvauksesta voi lukea), eikä se sovi kaikentyyppisiin tilanteisiin.

Uskon, että tämä on niitä sosiaalisen median ulottuvuuksia, jonka potentiaalia ei vielä ymmärretä kunnolla.

Muuten olen sitä mieltä, että muutaman vuoden päästä sosiaalista mediaa ei enää ole. On vain sitä samaa viestintää kuin ennenkin. Mutta välineitä on enemmän ja rajoitteita vähemmän.

Uutiskommentti

Niin syvä on kuin pitkäkin tuo suo julkisprosessin

KuntaIT-yksikön vetäjän määräaikaishommat vuodenvaihteessa lopettanut Antti Holmroos purkaa menneen pestin peruja Tivissä. Joku saattaa kummastella yhden miehen varassa kulkevaa tapauskuvausta, mutta sen verran julkis-it:n ytimessä on puhuja ollut, että kelvatkoon kertomaan. Ja puhe aiheesta jatkukoon, myös Tivissä.

Tietotekniikka ei yksin tee muitakaan yhteiskunnan osallisia onnellisiksi. Myös muualla kuin virkakoneistossa taistellaan itse toiminnan muutoksen hankaluuden kanssa.

Kaiken uudistamisen vastuspiru asuu yleensä detaljeissa, tai sitten oikein suurissa makrorakenteissa. KuntaIT:llä on esittää menestystarinoita sieltä täältä ja myös näyttöä yhteen hiileen puhaltamisesta löytyy. Huolimatta siitä, että kuntayksikkö on varsin itsenäinen toimijasaareke suomalaisessa yhteiskunnassa, kuntarajatkin ylittävää hyvää on saatu aikaan.

Kansalaisten ja kaikkien julkispalvelujen käyttäjien etu olisi tietysti, jos sähköistyvää yhteiskuntaa voitaisiin kehittää nykyistäkin yhtenäisemmin. Että tunnistaminen toimisi ristiin eri palveluissa, ja että meillä jonakin päivänä olisi todellinen kansalaisen kotisivu, portti kaikkeen yhteiskunnassa tarvittavaan asiointitietoon, olipa kyseessä valtio-verottaja tai oman kunnan päivähoitoverkosto.

Ja kaikkein parasta olisi, jos mahdollisimman suuri osa tästäkin voitaisiin automatisoida niin, ettei varsinaista palvelua, edes verkkoon, tarvitsisi perustaa laisinkaan. Se olisi sitä automaattista tietojenkäsittelyä, oletteko kuulleet tätä uutta sanaa!

Suomea on näiden kansalaispalvelujen toteuttajana tämän tästä törmäytetty Tanskan Borger.dk-palvelun kanssa. Onpa valtion it-johtaja Yrjö Benson jopa lupaillut merkittävää osaa keskeisimmästä tarvitsemastamme tiedosta henkilökohtaiseen kotisivuportaaliin parin vuoden viipeellä.

Borger.dk:n on toteuttanut käytännössä monopoliasemassa oleva it-talo, jolla on niskalenkki niin valtion kuin alueidenkin it-ratkaisuihin. Tässä kohtaa kai on niin, että yhden toimittajan ansaan jääminen, riittävän pahasti, onkin koitunut kansakunnan onneksi.

Suomessa julkijärjestelmät ovat it-talojen läänityksiä, joista suuri osa asiakaskunnastakin marisee ainakin epävirallisessa yhteydessä. Toisaalta asiakkaat ovat myös saaneet mitä ovat tilanneet ja päästäneet toimittajakirjon tuoteportfolioillaan ja sopimusehdoillaan luomaan saarekkeita saarekkeiden viereen ja sisään.

Ilmeistä on, että aivan kuten pankit edellislamassa, julkisvalta rakentaa tulevaisuuden kansalaispalvelunsa vasta ehdottoman hädänalaisessa tilassa. Niinhän tämä kansa on tehnyt kaikki menestystarinansa. Toivoa sopii, että ryskätessä syntyy kestävä toiminnan malli, vähän kuten pankkien kohdalla näyttäisi olevan nykylamassa. Sekä järjestelmät että prosessit näyttävät selvinneen verrokkimaita paremmin – ainakin toistaiseksi.

Uutiskommentti

Aallon murtajat

Aalto-yliopiston harteille on pantu raskas taakka. Sen kun pitäisi ratkaista lähes tulkoon kaikki kansakuntamme ongelmat. Sen pitäisi hoitaa kilpailukykymme kuntoon ja poistaa työttömyys tuottamiensa monialaosaajien luovilla innovaatioilla ja niiden ympärille syntyvillä uusilla nokioilla. Huh, huh.

Kaikesta hehkutuksesta huolimatta vielä viime syksynä Aaltoa kammettiin monelta taholta. Barrikadeille nousi niin opiskelijoita, opettajia kuin suuri joukko muitakin kriitikoita.

Ei voi olla miettimättä, oliko asialla kangistuneisiin kaavoihin tarrautuvien tahojen viimeinen epätoivoinen yritys kaataa hanke, jonka tavoite on tuulettaa radikaalisti vanhoja rakenteita?

Ja saada aikaiseksi myös laajempaa yhteiskunnallista muutoskeskustelua.

Yritys epäonnistui, mutta taistelu jatkuu. Ja sen eturintamassa kulkee Aallon oma hallinto. Se ei näe muutoksessa mitään myönteistä ja panee hanttiin kaikessa missä vain kykenee.

No, eihän se tietenkään kivaa ole, että joku saattaa tulla ja kyseenalaistaa hallinnon tehokkuuden, johtamiskulttuurin, vanhojen professoreiden pätevyyden tai opetuksen laadun. Pätkätyöt, jotka kuuluvat kiinteänä osana yliopiston henkilöstöpolitiikkaan, ovat taas olleet oiva tapa pitää ei vakinaisissa viroissa olevia, usein ”keltanokkia” löysässä hirressä.

Ja talon ulkopuolelta tuleville opettajillehan on pakko osoittaa arvostuksen sijaan kaapin paikka.

Vaikken mikään yltiöoptimisti olekaan, uskon, että uusi yliopisto on, jopa kansainvälisestikin katsottuna, monella tapaa ainutlaatuinen juttu.

Mutta ainutlaatuinen on myös se tilaisuus, joka yliopiston vanhalla porukalla on nyt, sössiä tämä tuhannen taalan mahdollisuus murtaa vanhat byrokratian muurit.

Ja kaiken kukkuraksi Aalto törmää vielä suomalaiseen yleiskateuteen, josta lainaus nettikeskustelusta niin elävästi kertoo:

”Tulos tästä Aalto-mokasta on, että siinä yliopistossa loppuu tieteenteko. Siellä rikkaitten pennut kehittelevät yksityisten firmojen määräämiä suunnitelmia, ja valtio maksaa siitä suurimman osan. Muut yliopistot surkastuvat rahanpuutteessa hieman lukiota korkeammalle tasolle, ja todella kyvykkäät tutkijat lähtevät ulkomaille.”

Kaiken tämän keskellä, tsemppiä Aalto-yliopisto!

Tietoviikko valitsi vuoden 2009 tivi-vaikuttajaksi Aalto-yliopiston kansainvälisen Service Design and Engineering -ohjelman johtajan Mika Heleniuksen.

Uutiskommentti

Isä, Pate ja innovaatiot

Millainen tästä vuodesta tulee? Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus lupaa Suomelle kylmää talvea aina helmikuun puoliväliin saakka.

Se on perinpohjaisempi ja pidemmälle ulottuva skenaario kuin mikään minkään instituution tarjoama näkymä yleisestä talouden kehittymisestä.

Juuri nyt kaikki uskovat siihen mitä toivovat. Viime vuodestahan selvittiin lähes säikähdyksellä. Vaikka vanha teollisuus paperiala etunenässä mateli ja matelee tänäkin vuonna, uuden talouden peruspartikkelit eli pienet kotimaiset ohjelmistoyritykset pysyivät alamäkilaskussa säällisesti ladulla.

Alkaneena vuonna innovoinnin mantrasta kasvaa kaiken kattava huomion keskus, joka levittäytyy kaikkialle työ- ja yrityselämään. Se myös versoo koko merkityksensä laajuudelta tarkoittamaan lähes kaikkea uudella tavalla tekemistä alakouluista vanhustenhuoltoon, klapikaupasta mobiileihin sosiaalisiin verkostoihin.

Alituinen innovoinnista elämöinti johtuu osaltaan siitä, että meillä on välineet verkostossa tapahtuvaan asioiden uudelleen ajatteluun, mutta ei välttämättä inhimillisiä eikä arjen ympäristön aineellisia valmiuksia ideoiden toteuttamiseksi käytännössä. Siksi tuon sanan ryöstöviljelyn takana on paljon turhautumista ja pettymystä, kun hommat eivät kehity.

Suomalainen on sellainen, joka innovoi tosissaan vasta sitten kun on pakko. Silloin syntyy paperiteollisuuksia, raatteenteitä ja maailman parhaita pankkijärjestelmiä. Ja Nokioita.

Mitähän sinne kuuluu, sillä puhelinvalmistuksen tehokkuuteen satsatut innovaatiot taitavat nyt olla poltetut?

Ehkä tuo suomalainen vahvuus, päämäärätietoinen innovointi tiukassa paikassa, tuottaa jotain ihan uutta ydinerinomaisuutta sille ja meille suomalaisille.

Muuta vaihtoehtoa ei uskalla ajatellakaan. Sillä janan toista, näköalatonta päätä kuvastavat koipussista yhteiskunnan parrasvaloihin varisevat seniorivaltiomiehet, joiden kierrätykselle ei nuoremmasta polvesta löydy vaihtoehtoa, saati sitten vastusta.

Uutiskommentti

Ainoa oikea ratkaisu Nokialta

Nokia ilmoitti eilen, että se repii hintalaput navigointi- ja karttapalvelustaan .

Käyttäjän kannalta tarjous on hieno. Yli 70 maassa toimivaa ilmaista navigointipalvelua ei muualta saa.

Nokian kannalta tilanne on kimurantimpi. Yhtiöhän osti navigointipalvelujensa pohjaksi karttojen tekijä Navteqin lähes kuudella miljardilla eurolla.

On hyvä kysymys, oliko ostos kannattava. Esimerkiksi viimeisimmästä osavuosikatsauksesta (heinä-syyskuu 2009) ilmenee, että Navteq teki kvartaalilla 166 miljoonan euron liikevaihdolla reilut 40 miljoonaa euroa voittoa. Voittoa kyllä, mutta kovin vähän suhteessa kauppahintaan.

Mutta siihen on helpompi vastata, onko kartta- ja navigointipalvelun ilmaisjakelu nyt järkevää.

On.

Nettijätti Google toi ilmaisen navigoinnin loppuvuonna osaksi Android-mobiilialustaansa. Se toimii toistaiseksi vain Pohjois-Amerikassa, mutta on ajan kysymys, koska palvelu laajenee Eurooppaan.

Jos Nokia ei olisi vastannut haasteeseen – ja nokittanut, sillä sen Ovi Kartat navigoi yli 70 maassa – se olisi ollut pian toden teolla helisemässä Android-luurien kanssa.

Nyt älypuhelimen ostoa suunnittelevilla on yksi uusi, painava syy valita nokialainen. Ainakin niin kauan, kun Google ja muut kilpailijat eivät vastaa haasteeseen.

Uskon, että Nokian puhelimien markkinaosuus kasvaa ilmaisen navigoinnin myötä.

Uutiskommentti

Diilerit kuriin it:llä

Aamuruuhkassa matkalla töihin eräänä päivänä radiossa kerrottiin, kuinka lääkkeiden väärinkäytöstä ja myymisestä on tullut huumeita merkittävämpi ongelma Suomessa.

Vaikutukset ovat kutakuinkin samat, mutta aineiden saaminen on selvästi helpompaa ja riskittömämpää. Kiinnijääneille jää aina hyvä selitys: sairaus.

Diilerit ja väärinkäyttäjät kulkevat lääkäriltä toiselle valittamassa tiettyjä oireita, ja pian on kasassa säkillinen kolmiolääkkeitä.

Ohjelmaa kuunnellessa aloin puhista. Tuntui uskomattomalta, että lääkkeiden väärinkäyttö vuonna 2009 voi olla noin helppoa.

Jos toimiva sähköinen potilastietojärjestelmä olisi Suomessa arkitodellisuutta, ei tällainenkaan olisi mahdollista. Sinnehän merkattaisiin ylös saadut reseptit, ja lääkärin epäilykset heräisivät välittömästi, jos potilas tulisi ”pyytämään” parin päivän päästä samoja lääkkeitä.

Miten monenlaisia ongelmia sähköisellä potilastietojärjestelmällä voitaisiinkaan ratkaista!

”Eikö sitä siis oikeasti ole olemassa vieläkään?” mieheni kysyi autonratissa.

”Ei ole. Aihe on alamme murheenkryynejä, asiaa on ihmetelty vuositolkulla. Ehkä jonain päivänä sellainen todella on olemassa”, vastasin hänelle.

Uutiskommentti

Miksi Suomi-CIO puuttuu johtoryhmästä?

Suuren maailman tietohallintojohtajat kertovat roolinsa muuttuneen radikaalisti. Enää he he eivät nyhjää talousjohtajan talutushihnassa vaan seisovat toimitusjohtajan rinnalla liiketoimintastrategiaa hieromassa.

”CIO:n kuuluukin olla korkeimmassa johtoryhmässä, sillä hän on toimitusjohtajan lisäksi ainoa ihminen, joka katsoo yritystä kaikkien funktioiden läpi”, IBM:n Heikki Paija muistuttaa CIO-lehdessä.

Järkeenkäyvää kehitystä.

Tietotekniikkahan ulottaa lonkeronsa kaikkialle yritysten sisällä ja myös sen ulkopuolelle. Siitä on tullut liiketoiminnan selkäranka, mutta se ei ei ole yhtään mitään ilman liiketoiminnan aivoja. Jokainen it:hen uhrattu sentti on silkkaa tuhlausta, jos sitä ei ole tarkoitettu johonkin liiketoiminnan tarpeeseen. CIO ei kuitenkaan voi tietää näitä tarpeita eikä toimitusjohtaja tuntea it:n tarjoamia mahdollisuuksia, jos johdon ja tietohallinnon välinen viestintä ei ole täysin saumatonta.

Tätä taustaa vasten on järkyttävää, ettei suomalaisyritysten johtoryhmissä CIO:ja juuri näy. Aivan liian monilla yrityksillä tuntuu yhä olevan varaa kieltää it:n strateginen rooli ja pitää sitä pelkkänä pakollisena tukifunktiona.

Toki Suomestakin löytyy yrityksiä, jotka ovat tunnistaneet ja tunnustaneet it:n merkityksen globaalissa kilpailukykykisassa. Osin takana on ollut oma visio mutta osin myös kansainvälisen kilpailun sanelema pakko.

Hyvä esimerkki on UPM, joka kamppailee niin maailmanlaajuisen laman kuin myös koko alaa ravisuttavan rakennemuutoksen kanssa.

Erppinsä metsäyhtiö harmonisoi globaalilla tasolla jo vuosituhannen vaihteessa, ja kolme vuotta sitten käynnistyi mittava hanke kannattavuuden parantamiseksi. Lisätehoa metsäyhtiö on hakenut myös prosesseja harmonisoimalla ja toimintoja keskittämällä.

Kulujen karsiminen ja tehokkuuden parantaminen eivät kuitenkaan yksin riitä. UPM on satsannut paljon myös asiakkaaseen.

Kaikki tämä on vaatinut valtavat panostukset tietotekniikkaan ja ennen kaikkea ylimmän johdon täyden tuen it-hankkeille.

”Tärkeä asia on liiketoimintaintegraatio eli se, miten it saadaan tekemään juuri oikeita asioita, niin että se palvelee liiketoimintaa”, UPM:n CIO Turkka Keskinen painottaa CIO-lehden artikkelissa.

Yhtä tärkeää ja välttämätöntä on hänen mielestään selkokielinen ja jatkuva viestintä. Sen ansiosta johtokin ymmärtää, mitä it:ssä tapahtuu.

Sanoma näyttääkin menneen perille. Yhtiön ylimmän johdon tahdosta käynnissä olevat it-hankkeet viedään loppuun – lamasta huolimatta .

Toivottavasti samaan ratkaisuun on päätynyt riittävän moni muukin toimitusjohtaja.

Uutiskommentti

Miksi, Apple?

Jos kaavailtu jymyjuttu kaatuu niin sanotusti näytön puutteeseen, toimituksessa saatetaan vitsailla, että tosiasiat pilasivat hyvän jutun.

Onneksi faktat voivat joskus pelastaakin.

Kun viime viikon torstaina levisi tieto, että Nokia on haastanut Applen oikeuteen iPhonen patenttirikkomuksista, olin hetken varma, että tämä on merkki Nokian lopun alusta.

Applen puhelin on ollut myynnissä jo yli kaksi vuotta. Miksi Nokia haastaa kilpailijansa oikeuteen vasta nyt?

Juuri viime kuukausinahan on käynyt ilmi, että iPhone on ottanut Nokiaa selvästi kiinni älypuhelinmyynnissä. Voisi luulla, että Nokia haastaa vahvistuvan kilpailijan oikeuteen viimeisenä oljenkortenaan, kun ei enää muuta keksi.

Mutta ei se aivan näin mene, ainakaan Nokian mukaan. Apple ei muuten kommentoi haastetta ollenkaan, mikä kertoo omaa tarinaansa.

Haaste ei ole saivartelua.

Nokian näyttö siitä, että Apple on loukannut sen patentteja, on vakuuttava. On mahdotonta tehdä matkapuhelin ilman Nokian patentteja. Analyytikot eivät tunnu uskovan Applen mahdollisuuksiin käräjillä.

Mutta se ajoitus. Miksi juuri nyt?

Nokia ei Tietoviikon pyynnöstä huolimatta voinut kertoa, milloin se on huomannut patenttirikkomukset. Sekään ei selviä, milloin neuvottelut Applen kanssa on aloitettu ja miksi se nosti kanteen juuri nyt.

Yhtiön viestinnästä kerrottiin kuitenkin sen verran, että neuvotteluja käytiin ”jonkin aikaa”, tuloksettomina. Ja että käräjöinti on Nokialle aina viimeinen vaihtoehto.

Applen puhelimet ovat ehtineet napata markkinoista hyvän otteen, joka tuskin heltiää, kävi patenttikorvausten kanssa miten tahansa. Mutta olisiko markkinatilanne erilainen, jos Applen patentit olisivat olleet reilassa alusta alkaen?

Lisensoinnin hoitaminen kuntoon ei olisi ainakaan markkinoilletuloa nopeuttanut, ja jostain ne Nokialle maksettavat rojaltit olisi pitänyt kaapia, helpoiten tuotteen hinnasta.

Ja jos nuo tekijät eivät olisi iPhonen menestystarinaa kaataneet, miksi Apple ei hoitanut niitä heti reilaan?

Uutiskommentti

Mihin katosi it:n hohto?

En enää ihmettele, miksi tietotekniikka-alan oppilaitosten ovet eivät pauku samaan tahtiin kuin viisitoista vuotta sitten. Enkä sitä, että luentosaleissa on nyt tilaa hengittää. Entisen unelma-alan hohto on hiipunut. Eikä mikään ihme.

It-ammattilaisten etuja valvovan Erton teettämä It-työn tulevaisuus -tutkimus kertoo karua kieltä siitä, miksi näin on. Eikä yli yhdeksänsataa kyselyyn vastannutta it-palvelutalojen työntekijää voi olla täysin väärässä.

Kuka nyt haluaisi työympäristöön, jolle leimaa antavat jatkuva kiire, taitamaton johto, tiedonkulun ongelmat, kylmyys, kovuus, kvartaalikapitalismi ja ikärasismi.

Ehkä ristiriitaisinta tosielämän ja juhlapuheiden välillä on kuitenkin tutkimustulos, jonka mukaan neljännes it-ammattilaisista pitää oman osaamisensa kehittämis- ja ylläpitämismahdollisuuksia kehnoina.

Kuten Erton Tapio Huttula asian ilmaisee: Juuri osaamisen kehittämisen varaanhan suomalaista tietotekniikka-alan tulevaisuutta rakennetaan. Ja vain se voi pelastaa suomalaisen it-työn valumisen kokonaan halpojen työvoimakustannusten maihin.

Eipä taida suomalaisten it-palvelutalojen johto katsoa nenäänsä pidemmälle. Tai todennäköisesti katse ulottuu vain omalle rahakirstulle asti. Viis vastuullisuudesta!

Mikä sitten motivoisi it-ammattilaisia? Tässä pari vinkkiä niille, jotka välittävät edes vähän.

”Se jos saisi rauhassa toteuttaa järkeviä projekteja yhteistyössä tiimien kanssa, ilman että aikataulut sekä tilaus- ja toimitusprosessit pettävät, asiakkaalta ja firmalta on rahat loppu.”

”Työrauha, toimivat prosessit, tasa-arvoinen kohtelu, tasapuoliset palkkiojärjestelmät, toimivat työkalut, palkka, palaute.”

”Kuunteleminen ja mielipiteiden huomioiminen. Esimieheltä alaisensa tukeminen ja puolustaminen. Työajoista kiinni pitäminen. Töissä pitäisi myös voida nauraa, ilman että se koetaan tehottomaksi.”

Tai sitten seuraavassa tutkimuksessa yhä useampi vastaus on tämä: ”Ei todellakaan mikään.”

Aiheeseen liittyvät jutut: Kolme työasiaa, jotka närästävät it-ammattilaista eniten, "Pomon häilyvä rooli on erityisesti it-alan ongelma"

Uutiskommentti

Instituutiot syytävät sutaisuselvityksiä

Joku kaunis mieli ehkä tekee piankin selvityksen tai tutkimuksen siitä, miten paljon aikayksikköä kohti nykyään tehdään kyselyitä, selvityksiä ja ”tutkimuksia”.

Tässä pöydällä on niitä, sähköpostin liitteinä niitä on. Niitä väijyy tänäänkin saapuvissa tiedotteissa, niitä siteerataan uutisissa. Verkottuneet vehkeet ja kas, olet selvitystoimisto.

Minun ulottuvillani on erilaisia selvityksiä ja mukamastietoa enemmän kuin tunnetussa universumissa on atomeita.

Samaa rataa minun ymmärrykseni yhtään mistään vaappuu pahan kerran ja kohta se sakkaa ja lakkaa.

Hei te siellä, mitä mieltä olette suomalaisen tietoyhteiskunnan tilasta?

Tutkimukset ovat selvittäneet, että Suomi on pudonnut tämän kehityksen kärryiltä tykkänään, fataalisti. Tätä samaa toistetaan, toistetaan, toistetaan...

Mutta jos selvittäjät tutkisivat, toimiiko tämä yhteiskunta noin kansalaisen näkökulmasta, voisi vastaus olla toinen.

Ei kuitu kotiseinässä, ei e-äänestys Elimäellä eikä vielä veroilmoitus verkossakaan takaa toimivaa, hyvää yhteiskuntaa.

Suomalaisen tietoyhteiskunnan pohja, kansalaisyhteiskunta, sai merkittävää vauhtia siitä hetkestä, kun Venäjän tsaari soi uudelle länsikolkalleen oikeuden pitää ruotsinvallan ajan lainsäädäntö ja hallinnon rakenteet.

Tätä juttua on tehty siis jo jonkin aikaa. Tämä juttu on myös kriiseissä koeteltu. Ja valitettavasti kriiseissä tämä juttu todella on kehittynyt.

Mutta niin se käy aina.

Analyysittömään sutaisuselvittelyyn pohjautuvan näennäistiedon vyöry, määrä ennen laatua, vehtaaminen välineiden kanssa, luulo siitä että on olemassa joku erityinen tietoyhteiskunnan auvola ja valonnopeutta lähentelevä teknologinen laukka hämärtävät kaikkea ymmärrystä. Ne huolehtivat siitä, että kriisissä tämä homma taas ottaa kehitysloikan.

On olemassa tulevan kriisin luonteeseen liittyvä vanhan kansan olettama joka kuuluu näin:

”Jos pääministeri on miessukupuolinen ja erityisen pitkä, niin se puhuu totta.”

Päinvastainen oletusasetelma tuottaa käänteisen lopputuloksen. Aivan pyytäen ja yllätyksettä.

Kun edellinen ulkoministeri erosi, oli kaiken keskipisteessä mobiilin tietotekniikan pöljä soveltaminen. Kun pääministeriä ja koko hallitusta nyt pyöritetään, on kaiken ympärillä ja kaiken keskellä sosiaalimedian kyllästämä häly-yhteiskunta, jossa perinteinen valvoja onkin itse lasilaatikossa.

Big Brother pyörittää meitä. Sen marinoima moraali yhdistyy yhtäällä salailuun ja toisaalla kaikesta kaikille hölöttämiseen ja ulottuu sekä sysiin että seppiin. Välttämätön välivaihe matkalla... minne?

Keskinäisen sullemulle-kähmyilyn rapauttaman vallankäytön siirtämiseen virkamiehillekö?

Ehkä nykyistä enemmän ainakin. Siteeraan nyt Sitran tietoyhteiskunnasta vastaavan kehitysjohtajan (onpa titteli muuten mainiolla miehellä) Ossi Kuittisen näkemystä siitä, mikä on esteenä sille, että asiat eivät kehity eivätkä virkamiehet uskalla tehdä yhtään enempää kuin mitä hallitusohjelmassa sanotaan.

”Vaalit ovat ongelma.”

Kuittinen ei vaadi demokratian lakkauttamista, vaan kuvaa parlamentarismin ytimeen jämähtänyttä rakenteellista hitautta, politikointia politikoinnin vuoksi. Rakenteita, jotka periytyvät maatalous- ja teollisuusyhteiskunnasta, joita aika on homehduttanut ja joiden toimintakyky yhä verkottuneemmassa maailmassa käy päivä päivältä kyseenalaisemmaksi.

Rakenteita, joiden kannatintolppia ovat pitkät, kiemuraisesti puhuvat miehet.

Uutiskommentti

Nokialand onkin Mikrismaa

Suomen it-ala kasvaa seuraavien neljän vuoden aikana 11 000 uuden työpaikan verran, kertoo tutkimusyhtiö IDC:n Microsoftille tekemä tutkimus. Vastaava selvitys tehtiin 52 maassa.

Työllisten määrä alalla ja tapa nähdä koko täkäläinen it-ala poikkeaa eri selvityksissä. IDC:n varsin laajasti käsittämä Suomen it-ala työllistäisi vuonna 2013 noin 140 000 ihmistä.

Jutussa Ohjelmistoala on kestänyt taantuman yllättävän hyvin on lukuja suomalaisten ohjelmistoyritysten tilasta taantuman kourissa. Ohjelmistoyrityskartoituksen perusteella ei vielä näytä oikein pahalta, osittain loppukesään ulottuvien tunnuslukujen valossa jopa yllättävän hyvältä.Kartoituksen mukaan varsinaisen ohjelmistotuotannon ja siihen läheisesti liittyvien palveluiden liikevaihto oli 2,32 miljardia euroa vuonna 2008.

IDC:n tutkimuksen tilaajan Microsoftin rooli suomalaisessa ohjelmistoyrityskentässä on mielenkiintoinen. Sen "ekosysteemi” käsittää ne paikalliset yritykset, jotka kehittävät, jakelevat ja/tai myyvät Microsoftin ohjelmistoja tai niiden pohjalta tehtyjä sovelluksia tai palveluja. Systeemiin kuuluvat yritykset työllistävät Suomessa nyt 17 000 ihmistä. Tämän kehittäjärenkaan kumppaniyritykset tekevät tänä vuonna yli 2,1 miljardin euron liikevaihdon.

Käytännössä lähes koko Microsoft-ekosysteemi osuu tuolle ohjelmistoyrityskartoituksen mukaiselle ohjelmistotuotannon tontille. Microsoft siis hallinnoi leijonanosaa Suomessa(kin) rakennettavista softatuotteista omilla alustoillaan ja työkaluillaan.

Ilmiöllä on monta ulottuvuutta. Esimerkiksi se, että tässä korkean osaamisen Nokiamaassa noin suuri osa softataitamisesta valuu suomalaislähtöisen matkaviestinjätin pahimmalle kilpailijalle.

Huolimatta siitä, että ekosysteemikehittämisen merkitys on ollut Nokialle historiallisesti erilainen, siellä vahdataan isolla kiikarilla sitä, mitä Amerikan serkku tekee. Puhelimen muututtua matkaviestimeksi ovat ulkoiset ohjelmistotoimittajat Nokiallekin entistä tärkeämpiä.

Mutta meniköhän se juna jo?

Uutiskommentti

Pikku-nokioita pimeistä tunneleista

Helsinki-Turku-moottoritien tunnelien liikenteenohjausjärjestelmät ovat tuon tuosta hengettöminä. Ei kumma, sillä tämä sulautetun tietotekniikan kalliolaboratorio otettiin käyttöön tietoisesti keskeneräisenä.

Niinhän tietotekniikassa tehdään muutenkin, koska sataprosenttisen varmasti toimiva tuotantoympäristö ennalta määrättynä päivänä on pääosin tieteellinen mahdottomuus, vaikka muuta puhutaan.

Käytännössä tunneliongelmat johtuvat siitä, että esimerkiksi tunnelien nopeusrajoituksia ei saada luotettavasti vastaamaan kulloistakin liikenne-, sää- tai muuta muuttujatilannetta.

Saattaa olla, että tunnelisysteemien sekoilu ei olekaan paha juttu, muidenkaan kuin systeemien toimittajan kannalta. Ainakaan niin kauan, kun sen aiheuttamat pulmat eivät ole kiertotien käyttöä kummallisempia.

Missään ohjelmistoympäristössä ei koskaan pystytä testaaman asioita riittävästi. Mitä sulautetummaksi ohjelmistot käyvät, sen hankalampaa testaus on. Vuorovaikutteisia rajapintaketjuja on niin valtavasti.

Laboratoriomaiseen menoon viittaa sekin, että talonpoikaisjärjellä ajatellen liikenne saataisiin varmasti kulkemaan tunneleissakin kyllin sujuvasti ja turvallisesti.

Hankkeessa testataankin korkeampia vaatimustasoja, jotka voivat olla tarpeen poikkeustilanteissa. Ja asioita, joita voidaan tarvita aivan muunlaisissa sovellusympäristöissä.

Muurlan mustissa luolissa itää parhaimmillaan siemen tuleville pikku-nokioille. Kaiken kattavan it:n läpitunkemassa maailmassa mokoma tyhmä tökkiminen tuottaa arvokasta dataa muuhunkin käyttöön kuin tunnelien ohjaukseen. Siis toivon niin.

Tekesin kaitselmuksessa on nyt parin vuoden ajan toiminut viisi huippuosaamisen keskittymää eli shokia. Energia-, metalliteollisuus, metsäala ja terveydenhuolto ovat kukin omassaan ja tietotekniikka omassaan.

Tavoitteena näillä klustereilla on verkottuminen myös keskenään ja ekosysteemipohjainen kasvaminen. Silti mietityttää, tuliko shok-kokonaisuutta leipoessa leipureiden päähän ajatusta sulautettujen järjestelmien läpitungusta lähivuosina. Se tarkoittaisi it-shokin lähituntuman yhteistyötä kaikkien muiden keihäänkärkialueiden kanssa.

Tällä hetkellä shokkaaminen vaikuttaa enemmän löysähköltä nokialandialaiselta mobiiliviestintäteknologian sovellushankkeelta.

Uutiskommentti

Eroon softasusista

Ohjelmistojen ostaminen on hankalaa hommaa, mutta helppoa ei ole myyminenkään. Kova kilpailu teettää ryppyjä asiakassuhteisiin. Vain suurimmilla asiakkailla on voimia osaavaan ohjelmistohankintaan, eikä niilläkään eväillä voi menestystä taata.

Ei sovi seinillekään se, että informaatioyhteiskunnan käyttövoiman eli ohjelmistojen hankkiminen on rakentunut niin vaikeaksi kuin se on. Nykymeiningissä pulmat alkavat myyntitilanteen ylilupausvedätyksillä ja päättyvät pahimmillaan hämäriin tai jopa tolkuttomiin lisenssiehtoihin. Ja mitä kaikkea siihen väliin sopiikaan.

Saas-mallin ajatellaan tuovan hämäräkohtiin selkeyttä, mutta yhtäältä kysymys voi olla vanhojen ongelmien ilmaantumisesta uuden nimisinä. Lisämausteena saattavat ilmetä esimerkiksi virtualisoinnin mukanaan tuomat uudet lisenssiehtojen tulkintamutkat.

Ylipäänsä ohjelmistojen myyntiä vaivaa epäselvä, vapaapainia muistuttava ja varsin alkukantainen markkinakäytäntö. Asiat eivät oikein ehdi vakiintua, kun raami itse, koko it-ala, ei vakiinnu.

Viimeperjantaisen Tietoviikon lähtöjutussa äänessä oli ostajapuoli. Aiheesta riittää jatkoja vaikka kuinka. Siltikään ei kaikki vika ole myyjäpäässä.

Kapeahko taloudellinen liikkumatila on pakottanut hyveisiin molemmin puolin neuvottelupöytää.

Moni asiakas edellyttää toimittajiltaan palveluiden parempaa skaalautuvuutta asiakkaan taloudellisen tilanteen tarpeisiin. Lisenssien optimointi on tässä työssä yksi tärkeä tekijä. It-toimittajien roolin muuttuminen tavaranmyyjistä palvelutaloiksi ja sitä kautta hiljalleen prosessien toimittajiksi tukee osaltaan tätä skaalautumisen vaatimusta.

Eivät isojen organisaatioiden toitottamat ja vaalimat prosessit ohjelmistojen hankinnassa ole nekään mahdottomia toteuttaa pienemmissäkään piireissä, ja huokeammalla kuin kuvitellaan. Kysymys on useimmiten tiukasta itsekurista sen suhteen, mitä ohjelmistoilta halutaan.

Koneen Juho Malmbergin sanoin:

”Ensin pitää olla selkeä ymmärrys, mitä halutaan ostaa.”

Uutiskommentti

Verkko repeilee yhä

Internet ei toimi.

Moni manaili maanantaina, kun useat verkkosivut eivät toimineet. Syyksi paljastui operaattorin laitevika. Ainakin VR:ltä ja Huuto.netiltä meni bisnestä sivu suun, kun kaikki asiakkaat eivät päässeet verkko-ostoksille.

Googlen Gmail -posti, joka pyörii palveluna verkon uumenissa, on sekin kärsinyt tänä vuonna useista käyttökatkoista.

Toimiipas.

Ohjelmistokauppiaat vakuuttavat, että verkkoinfra kyllä kestää kriittistenkin yritysjärjestelmien ostamisen palveluna, vaikka sitten toiselta mantereelta.

Mikä on totuus?

Kerro meille!

Uutiskommentti

Asia joka ei parane: operaattorien asiakaspalvelu

On se kumma juttu, että on asioita, jotka pysyvät vaan eivät parane. Yksi sellainen on tietoliikenneoperaattoreiden asiakaspalvelut.

Viestintämarkkinalaki määrittelee niin kuluttaja- kuin yritysasiakkaidenkin oikeudet, joihin huonot palvelut eivät varmasti kuulu.

Melko tarkkaan kuusi vuotta sitten liikenne- ja viestintäministeriö kehotti Viestintävirastoa ottamaan teleyritysten asiakaspalvelun erityistarkkailuun. Viraston tehtävä on pitää huolta, että teleyritykset kohtelevat asiakkaita lain mukaisesti. Syynä syyniin joutumiselle oli erityisesti asiakaspalvelupuhelinten koko ajan pidentyneet jonot.

Pari viikkoa sitten mieheni jonotti 45 minuuttia Saunalahden asiakaspalveluun. Saamatta ketään langan päähän. Lähetti päälle sähköpostin, jossa kertoi ongelmastaan. Vastauksena oli meili, jossa kerrottiin, että viesti oli kirjattu operaattorin järjestelmään. Ja sen jälkeen täydellinen hiljaisuus.

Että se siitä hyvästä palvelusta.

TeliaSoneran mediatilaisuudessa yhtiön ylin johto kertoi, että asiakaspalvelun henkilökunnan määrää ei kasvateta. Se kun on niin kauhean kallista. Yhtiö aikoo kuitenkin käydä käsiksi niihin teknisiin ongelmiin, jotka poikivat puheluita asiakaspalveluun. Jo oli korkea aika.

Jos kuluttaja-asiakkaat ovat pulassa, yritysasiakkaat ovat kohta kriisin partaalla. Liiketoiminta kun on päivä päivältä riippuvaisempaa tietoliikenteestä. Siinä ei ole varaa tekniikan takkuiluun. Eivätkä lupaukset enää riitä.

Lue lisää aiheesta: Operaattorien asiakkaat saavat kehnoa palvelua

Uutiskommentti

Web² ja pöhinää riittää

Et kai tosissasi kuvitellut, että web 2.0:aa seuraisi web 3.0?

Edellisen termin viitisen vuotta sitten lanseerannut Tim O’Reilly kertoo meille suuren uutisen: web kasvaakin toiseen potenssiin. Seuraava juttu on siis web squared.

Pelkkää hypetystäkö? Varmasti paljolti sitä, mutta pöhinä aiheesta lähikuukausina on taattu.

O’Reillyn visioissa web² tarkoittaa sitä, kuinka reaalimaailman tieto kerätään digitaalisesti reaaliajassa, ja kuinka se vaikuttaa ihmisten ja laitteiden toimintaan. Kun yhä useammat käyttäjät ja tunnistimet ruokkivat webbisovelluksia ja alustoja, reaalielämän ongelmiin pystytään pureutumaan yhä paremmin. Näin webin mahdollisuudet kasvavat eksponentiaalisesti.

Tulevaisuuden puhelimissa on rfid-maksukorttiominaisuudet ja paljon nykyistä enemmän antureita sekä puheentunnistus. Gps-paikannus, mikrofonit ja kamerat niistä jo löytyvät. Tämän kavalkadin hyödyntäminen nousee tulevaisuudessa uudelle tasolle.

Asioiden internet ei välttämättä tarkoita sitä, että jokainen tuote kaupan hyllyllä tarvitsisi oman rfid-taginsa. Voi olla, että kuvan ottaminen viinipullon etiketistä ajaa tulevaisuudessa saman asian.

Huh! Alkaa jo kuulostaa hypetykseltä potenssiin kolme.

Jo vuosituhannen alussa kirjoitettiin lennokkaasti ubiikkiyhteiskunnasta, eli siitä kuinka kodinkoneiden kanssa on kohta mahdollista keskustella ja kukkaruukutkin saavat älyä.

Todellisuudessa ubiikki on paljon arkipäiväisempää. Mutta se etenee. Esimerkiksi rfid ja erilaiset sensoriverkot lisääntyvät ympärillämme huomaamattamme.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisi syytä ahdistua orwellilaisten uhkakuvien toteutumisesta, vaan sitä, että saamme reaaliaikaista tietoa liikenneruuhkista puhelimiimme, jotta voimme miettiä ajoreitin uudelleen.

Tai sitä, että ruoan logistinen seuranta tarkentuu ja tuotteet osaavat kertoa paremmin omasta tilastaan.

Minua ei pelota scifi-maalailu ihonalaisista etätunnisteista, vaan ympärilleni hivuttautuva ylenmääräinen, turha tekniikka. Asiantuntijoiden mukaan ubiikki maailma rakentuu onneksi tarve edellä, eivätkä ihmiset kaipaa keskustelevia kukkapurkkeja.

Todellisuus on tarua tylsempää.

Uutiskommentti

Sähköyhtiöt laajakaistalle

Valtakunnallinen laajakaistahanke tuo nopeat verkkoyhteydet jokaiseen asuntoon, sitten joskus myös selkosille. Hajaseutujen laajakaista vaatii lähes 200 miljoonan euron investoinnin, jonka maksumiestä vielä haetaan.

Markkinaehdoin rakennettu laajakaista tulee tavoittamaan 95 prosenttia suomalaisista, mutta loppujen kaistoittaminen tarvitsee julkista tukea. Valtio on sitoutunut maksamaan oman kolmanneksensa, eli 66 miljoonaa euroa. Toisen kolmanneksen rahoittavat operaattorit omasta pussistaan. Viimeinen kolmannes jää kuntien maksettavaksi. Osa kunnista tosin ei yksinkertaisesti pysty sitä maksamaan.

Puuttuvan rahoituksen kattamisesta ei ole selkeää näkemystä kellään. Valtionkaan 66 miljoonan euron osuuden hankkiminen neljännen sukupolven matkaviestinverkkojen huutokaupoista tuskin onnistuu. Huutokaupparahat tulevat auttamatta liian myöhään laajakaistoitusta ajatellen, eivätkä summat todennäköisesti nouse alunperin ajatellulle tasolle. Sen verran lienee sentään vuosituhannen alun opeista vielä muistissa.

Kuntaosuuden rahoittamiseksi on pohdittu operaattorien välisiä tasausmaksuja, mutta ne ovat ilmeisen hankalia toteutettavia operaattoreiden erilaisuuden vuoksi. TeliaSoneralla on hyötynään ja painolastinaan vanhan Telelaitoksen aikainen julkisen palvelun tarjoajan huntu kattavine maaseutuverkkoineen. Tasausmaksujärjestelyissä se on saama- ja taajamayhtiöiksi katsottavat Elisa ja DNA maksumiehiä.

Kun laajakaista katsotaan kansalaisoikeudeksi, asiaa pitäisi tarkastella laajemmin kuin operaattorikysymyksenä.

Sähköyhtiöt toimittavat kiinteitä linjojaan pitkin sähköä joka savuun. Kuidun saa kulkemaan samoissa tolpissa ja kaapelitunneleissa sähkökaapelin kanssa. Osa pienistä yhtiöistä toimii jo laajakaistaoperaattorina. Lähitulevaisuuden langattomat laajatekniikat eivät edellytä kuitua jokaiseen asumukseen, viimeinen pätkä hoituu langattomastikin.

Harvaan asutussa maassa on kaiken liikenteen järjestämisessä kautta aikojen täytynyt kehittää harvaan asutun maan keinot.

Niin tässäkin. Täyteen tasa-arvoon on mahdoton päästä. Etä-haja-asuja (kuten tämän kirjoittaja) joutuu välttämättä pulittamaan kaistastaan enemmän kuin maalikylien taajamalaiset.

Uutiskommentti

Nauti kiinteähintaisesta mobiilidatasta vielä kun voit

TeliaSonera kertoili viime tiistaina kuulumisiaan suomalaismedialle. Pitkästä aikaa.

Toimitusjohtaja Lars Nyberg totutteli suomalaisia ajatukseen siitä, että kiinteähintaisen mobiilidatan kausi jää lyhyeksi. Liikkuvan tiedonsiirron tarve kasvaa nopeasti, joten tukiasemia tarvitaan lisää. Laskun maksaa käyttäjä.

Pisteet yhtiölle siitä, että se kertoo vähemmän miellyttävästä muutoksesta oma-aloitteisesti ja etukäteen.

Verkon päivitystarve on todellinen. Tälläkin hetkellä 3g-yhteyksien kanssa on vähän niin ja näin, ihan pääkaupunkiseudusta lähtien.

Mieluummin toimiva palvelu kuin halpa hinta.

Uutiskommentti

Onko tyhjä lomake valtiosalaisuus?

Miksi kansalaisen täytyy tunnistautua nähdäkseen tyhjän sähköisen lomakkeen, vaikka paperiversio on vapaasti saatavilla? Näin kysyy Tomi Voutilainen mielipidekirjoituksessaan.

Ehkä siksi, että valtion rahaa 50 miljoonaa euroa nielaisseille tunnistamishankkeille tulisi jotain käyttöä.

Mutta kun niissä hankkeissakin on porsaan mentäviä reikiä.

Pahimmassa tapauksessa kansalaisen pääsy viranomaisen sähköiseen asiointipalveluun määräytyy sen perusteella, minkä pankin asiakas hän. Esimerkiksi S-pankin tunnuksilla ei ole asiaa kaikkiin viranomaispalveluihin.

Valtiontalouden tarkastusvirastosta tutun Voutilaisen avaama keskustelu ei toivottavasti jää tähän. Jatkopuheenvuorot voi joko lähettää sähköpostilla osoitteeseen tivi@talentum.fi, verkon palautelomakkeella tai kirjoittaa jutun kommentteihin.

Uutiskommentti

Nyt pitää puhua käyttäjän näkökulmasta

Tietoviikko eli Tivi on perinteisesti ollut tietotekniikka-alan äänenkannattaja. Käytännössä se on merkinnyt teknologian mahdollistajan roolin korostamista. Vaikka tämän ilosanoman tekniikkapainotteisuus on vähennyt, Tivin tarjonta on kuitenkin vuosien mittaan ollut varsin palvelutoimittajavetoista. Asiakkaan ääni on ollut mukana, mutta enemmän vikisijänä, kun toimittajat vievät.

Tietotekniikasta on tullut niin vakava asia, että sitä ei voi jättää yksinomaan tietotekniikkaihmisille. Näin sanon, ryhtymättä mitenkään vaihtamaan puolta, lähtemättä kritisoimaan tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia tai haluamatta puhua suulla suuremmalla.

Aliarvioimatta palvelutoimittajien asiaa uskallan sanoa, että it-toimiala ja varsinkin sen asiakkaat tarvitsevat edelleenkin enemmän keskustelua siitä, miten asiat kehittyvät sekä miten niiden tulisi.

Tietotekniikkaa sovelletaan pääasiassa kulloisenkin pintaan pulpahtavan hypekuplan poksauttamilla metodeilla. Esimerkiksi nyt, gartnerilaisen liturgian mukaan, meillä kaikilla pitäisi olla pää pilvessä ja vehkeet virtuaalissa, ulkoistettava olisi enemmän ja käytettävä rahaa aina vaan vähemmän.

Pentti Salmelan katsaus kertoo siitä, miten kitka toimittajapuolen ja vastaanottajapäädyn välissä hiljalleen kasvaa. Tulokset näkyvät muun muassa siinä, miten hitaasti julkiset palvelut valuvat verkkoon, vaikka päältä katsoen asioiden pitäisi olla paljon mallikkaammin.

En silti väitä, etteivätkö asiat kehittyisi.

On sanottu, että demokratia ei ole häävi systeemi, mutta ihmiskunnan tähänastisessa taivalluksessa se on osoittautunut parhaaksi kokeilluista.

Joskus sitä ajattelee, että it-asioissa se ei taida olla niin. Meitä hallinnoi tekniikan diktatuuri ja sillä on valistunut naama, koska se lupaa hyvää. Ja jos ei hyvää, niin parempaa kuin ennen.

Salmela sanoo ohessa, että raportteja ja työpapereita kaiken kehittämisestä on jo nyt aivan liikaa. Paljon on myös parranpärinää siitä, mitä järkeä on lisätä tekniikkaa joka paikkaan tekniikan itsensä vuoksi.

Tivi jatkaa tästä syksystä alkaen tällä Pentti Salmelan aloittamalla tiellä ja kuopsuttaa hieman aiempaa syvemmältä käyttäjäpuolen kohdalta. Syntyyhän silloin – ainakin pärinää siitä, mitä tällä kaikella kivalla tulisi tehdä.

Uutiskommentti

Voi ostaja poloa

”Viisisataa sivua sopimustekstiä, josta pitäisi saada jonkin sortin selvää”, puhisi juristiystäväni vuosia sitten.

Kyse oli suuren kansainvälisen it-palvelutarjoajan uudelle asiakasyritykselle toimittamasta palvelusopimuksesta. Lyhenneviidakon ja it-kapulakielen sekasorrosta hän vihdoin löysi kuin löysikin yhden selkeän sanoman: palvelutoimittaja ei ota vastuuta yhtään mistään eikä minkäänlaisissa olosuhteissa.

Luulisi, että kehitys kehittyy – myös tietotekniikka-alalla.

Mutta kun ei.

Mitä tulee it-hankkeisiin ja niihin liittyviin palvelusopimuksiin, aika näyttää seisahtuneen. Lukuisat tutkimukset puhuvat karua kieltään siitä, että vielä tänäkin päivänä projektit venyvät, ja hintalapun loppusumma saattaa olla aivan eri atmosfääristä kuin alkuperäisessä sopimuksessa. Ja valitettavasti vastuun kantaa nytkin joku muu kuin palvelun toimittaja.

Jos ravintola tarjoaa syömäkelvotonta ruokaa, asiakas äänestää takuuvarmasti jaloillaan. Tivi-alalla sekin saattaa olla varsin vaikeaa ja lohkaista asiakkaan kassasta muhevan palan.

It-palvelun tarjoaja on laskenut ansaitsevansa tietyn summan tiettynä aikana eikä hevillä luovu tästä tulovirrasta. Palvelutarjoajan vaihtamisvaiheessa vanha toimittaja saattaakin heittäytyä hankalaksi tai jopa kiusantekijäksi. Ja kaiken sen päälle se lätkäisee asiakkaan maksettavaksi jopa merkittävän suuruisen exit-maksun.

Mutta eikö tässä kaikessa loppujen lopuksi ole kyse tyhmästä ostajasta, joka allekirjoittaa huonoja sopimuksia? Osaltaan tietysti onkin.

Tivi-taloista kuitenkin löytyy tai pitäisi ainakin löytyä se osaaminen, jota hankkeiden määrittely ja myös niiden järkevyyden arviointi sekä it-palvelusopimusten laatiminen vaatii. Ostajilla tätä osaamista hyvin harvoin on.

Lue lisää aiheesta: Solmi it-palvelusopimus niin, ettet jää toimittajaloukkuun

Uutiskommentti

Ruotsalaiset ovat neroja

Ruotsalaisella musiikkipalvelu Spotifyllä on paras näkemäni aineettoman sisältömyynnin idea.

Se on houkutteleva, kohtuuhintainen palvelu, jonka saa vain rahalla. Miljoonia lauluja kuunneltavaksi omassa matkapuhelimessa.

Palvelu ei ole rautaan sidottu, sillä kuuntelu onnistuu myös pc:llä. Lisäksi Windowsiin ja Maciin saa Spotifystä mainosrahoitteisen ilmaisversion. Mutta matkapuhelinversiosta on pakko maksaa kymmenen euroa.

Tuoreet iPhone- ja Android-versiot toimivat kuulemma kohtuullisesti. S60-versio on tulossa.

Jos tämä ei myy, niin ei sitten mikään.

Uutiskommentti

Viisautta terveydenhoitoon

Koska olet viimeksi kuullut hyviä uutisia terveydenhuoltoalalta?

Tarkka lukija löysi sellaisen viime viikon Tietoviikosta. Kun tähän asti on purnattu loputtomiin siitä, kuinka alan tietojärjestelmät eivät integroidu, muistutti SAS Instituten Suomen-toimitusjohtaja Matti Suutala siitä, kuinka hyvä asia on, että historiatieto ylipäänsä on tallella. Nyt täytyisi vain osata hyödyntää dataa järkevästi.

Terveydenhuoltoalalla on tuhat ja yksi säästökohdetta.

Tiedon toimitusjohtaja Hannu Syrjälä tivasi meitä Tietoviikon toimittajia keksimään tehostaa-sanalle positiivisemman vastineen. Tehostusta terveydenhuollossa vaaditaan. Mutta tämä ei tarkoita laadun huononemista vaan päinvastoin. Samalla rahalla on tehtävä enemmän ja paremmin.

Liiketoiminta-analytiikan avulla voidaan esimerkiksi ennustaa synnyttäjien määrä tai kuinka paljon henkilökuntaa ensiapuklinikalla tiettynä ajankohtana tarvitaan. Tutkimustyössä sitä voidaan hyödyntää monin tavoin.

Jokainen on myös huomannut, kuinka paljon aikaa lääkäreiltä menee vastaanoton aikana naputellessa potilaan perustietoja tietokoneelle. Ja jos pieni potilas saa terveyskeskuksesta lähetteen Lastenklinikalle, sama naputtelu voi toistua parin tunnin sisällä.

Näiden arvokkaiden minuuttien aikana lääkäri ei ole katsonut potilasta silmiin; tehnyt varsinaista potilastyötä.

Lääkäriystäviltäni saamieni kommenttien perusteella tehostaminen alalla on tähän saakka tarkoittanut lähinnä potilaskäyntien määrän seurantaa. Penisilliinikuuri ja seuraava potilas -tyyppinen toiminta näyttää hyvältä tilastoissa muttei tunnu siltä ammattilaisesta. Jos masentunut nuori tulee yllättäen vastaanotolle, on päivä – tilastojen valossa – valmis katastrofi.

Pahoinvoiva nuori ei voi olla tänä päivänä yllätys, ja potilaan hoitoon täytyy löytyä resurssit.

Analytiikalla tarkoitetaan löyhästi viisauden tuomista liiketoimintaan. Kyse on jostain aivan muusta kuin yksinkertaisesta klikkausten ja potilasmäärien laskemisesta.

Tietotekniikalla on tulevaisuudessa valtava rooli terveydenhuollon tehostamisessa.

Tähän asti työ on edennyt tuskastuttavan hitaasti. Toivottavasti kyse on vain siitä, ettei hetkessä voi viisastua.

Lisää terveydenhuollon tietotekniikasta: Sairaala katkoo langat, Hoitopolku Tiedon huomassa, Helsingin terveyskeskuksille sähköiset työpöydät, Sanelukone nivoutuu potilastietoihin

Uutiskommentti

Vikabittejä pakokaasuissa

Nykyiset henkilöautot ovat monimutkaisten tietojärjestelmien ylläpitämiä organismeja siinä missä suuryrityksetkin.

Varsin usein henkilöautojen ongelmat liittyvät it-systeemien ja mekaniikan alun perin puutteelliseen tai käytännössä ontuvaan integraatioon. Vikadiagnostiikka ei osaa kertoa mitään jonkun pakokaasujen kierrätysventtiilin takertumasta, vaikka sen totisesti pitäisi osata.

Autoilijalle ilmiö näkyy samalla tavoin kuin ontuvan erp:n käyttäjälle. Järjestelmässä olevan vian paikantamiseen menee kymmenkertainen aika verrattuna sen varsinaiseen korjaamiseen.

Tämä vian hakemiseen keskittyvä ajantuhluu on it-ympäristöjen kallis loinen kaikissa nykyelämän yhteyksissä. Mistä parannus?

Uutiskommentti

Noudattakaa lakia, isot it-talot!

Kyllä tietotekniikka-ala on sitten kummallinen. Ensimmäiset vuosikymmenet alalla painiskeltiin erilaisten lastentautien kanssa. Niiden varjolla tivi-yritykset saivat tehdä isojakin mokia ilman sen suurempia seuraamuksia.

Enää nuoreen ikään ei voi vedota.

Nyt näyttää siltä, että it-alan yritysten on vaikea ymmärtää, että laki on laki, jota niidenkin on noudatettava. Sellainen on myös julkisia hankintoja koskeva hankintalaki.

Valtiontalouden tarkastusviraston johtava toiminnantarkastaja Tomi Voutilainen kuitenkin kertoo, että nimenomaan tietotekniikka on ala, jolla hankintalakia noudatetaan huonosti. Laissa olevien porsaanreikien ansiosta lain kiertäminen on tehty vieläpä houkuttelevan helpoksi.

Kaikki yli 15 000 euron julkiset hankinnat on joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kilpailutettava. Voutilaisen mukaan tivi-yritykset ovat kuitenkin keksineen mitä moninaisempia keinoja, joilla kilpailuttamiselta vältytään. Suorastaan surkuhupaisaa on se, ettei lain rikkominen aiheuta juurikaan seuraamuksia.

Oikeastaan ainoa keino saada lainrikkojan pää vadille on se, että joku toinen tivi-alan yritys vie asian markkinaoikeuteen. Tätäkin keinoa on käytännössä käytetty hyvin harvoin. Vahingonkorvaukset jäävät silloinkin usein saamatta, sillä oikeus ei ota selvää it-hankintojen epäselvistä määrittelyistä eikä siksi voi arvioida korvausten suuruutta.

Tässä vaiheessa on syytä muistaa, että lain kanssa pelleily koskee lähinnä isoja it-taloja. Pienillä yrityksillä ei ole siihen rahkeita.

Nyt hankintalakia ollaan kiristämässä, mikä on hyvä uutinen ennen kaikkea pienemmille tivi-yrityksille.