Pöhinää
Jarkko Vesa, 9.3.2010, 9:30Suomen innovaatiojärjestelmästä puuttuvat aloitteentekijät
Hyppäsin hiljattain mukaan projektiin, jossa arvioidaan Suomen innovaatiojärjestelmän toimintaa. Yhtenä näkökulmana arvioinnissa on yritysten erilaiset roolit innovaatiojärjestelmässä. Läpikäynnissä nousi esiin mielenkiintoinen piirre suomalaisessa systeemissä: meillä on paljon erilaisia mahdollistajia tukemassa innovaatiotoimintaa, mutta varsinaiset aloitteentekijät ovat kovin harvassa.
Kun seurasin aikanaan tutkimushommissa Japanin mobiilimarkkinoiden kehitystä, oli pakko ihastella japanilaisyritysten kykyä käynnistää laajoja innovaatiohankkeita. Suomessakin erityisesti Soneralla oli vuosituhannen alussa vastaavanlaisia pyrkimyksiä rakentaa uudenlaista palveluliiketoimintaa, mutta rahojen kadottua umts-taajuushuutokauppoihin nämä panostukset loppuivat kuin seinään. Nokia on vihdoin kiinnostunut uusien palveluiden kehittämisestä, mutta valitettavasti kymmenen vuotta liian myöhään ja fokuksena muut markkinat kuin Suomi.
Innovaatiojärjestelmän läpikäynnin pohjalta jäin miettimään erilaisia usean toimijan yhteisiä kehityshankkeita, joissa on tullut oltua konsulttina mukana. Osassa hankkeissa on ollut selkeästi tunnistettava veturiyritys, kuten aikanaan Forum Virium Helsingin luomisessa. Siinä hankkeessa YLE:n toimitusjohtaja Arne Wessberg oli keskeisessä roolissa, kun digitaalisten sisältöjen ja palveluiden klusteria juostiin kokoon. Ilman Wessbergin ja YLE:n panosta ei Forum Virium Helsinkiä olisi koskaan syntynyt. Joissain hankkeissa innovaatiota on lähdetty edistämään tasavertaisen verkoston pohjalta.
Yksi tällainen aloite oli aikanaan RFID Initiative Finland -hanke, jossa VTT:n tutkimusprofessorin Heikki Sepän visioiden pohjalta syntyi laaja yhteistyökuvio rfid-teknologian ympärille. Sepän vision kantava ajatus oli, että koska Suomessa ei ole Walmartin kaltaisia jättiyrityksiä, jotka yksinään voivat (ainakin yrittää) viedä kokonaisen toimialan uuteen aikakauteen, tai vahvaa valtiovetoista innovaatiotoiminnan mallia, kuten monissa Aasian maissa, suomalaisyritysten ainoa mahdollisuus on tehdä asioita yhdessä verkostomaisesti.
Valitettavasti käytäntö on osoittanut, että verkostot eivät synny tai kehity haluttuun suuntaan itsestään. Verkostojen rakentaminen vaatii energiaa eli työtä, koska lähtökohtaisesti asiat pyrkivät pysymään paikallaan tai liikkumaan pikemminkin eri suuntiin. Suomalaisen innovaatiojärjestelmän rahoistusmekanismit ovat perinteisesti tukeneet huonosti aloitteen tekemistä ja verkostojen kokoonjuoksemista. Esimerkiksi RFID Initiative Finland –hankkeen käynnistämiseen käytettiin paljon konsulttiyritys Eera Finlandin resursseja, koska yhtiön omistajat pitivät hanketta tärkeänä ja olivat valmiita ottamaan taloudellisen riskin hankkeen onnistumisesta.
Toivottavasti Suomen innovaatiojärjestelmästä löytyy jatkossa enemmän ja rohkeampia aloitteentekijöitä. Onneksi meiltä löytyy positiivisia esimerkkejäkin, kuten Teknologiateollisuus ry:n työ elinkaariajattelun edistämiseksi ja Sitran rooli kuntasektorin ict-toiminnan tehostamisessa. Voi tietysti kysyä, pitäisikö yritysten olla aktiivisempia ja rohkeammin panostaa uusiin asioihin, jotta Suomessa saataisiin käyntiin oikeasti isoja juttuja yritysvetoisesti. Innovaatiojärjestelmä voi tukea ja mahdollistaa, mutta jonkun täytyy uskaltaa ottaa ensimmäinen askel. Perässähiihto tuntuu olevan suomalaisille kevään muotilaji niin Salpausselän kisoissa kuin yrityselämässäkin. Nyt kaivataan rohkeita yksilöitä vetämään joukkoa ja näyttämään, että suomalainen sisu on muutakin kuin kurkkupastilli.
Kirjoittajan mielestä Suomi tarvitsee edelläkävijöitä, jotka uskaltavat ottaa riskejä ja tehdä aloitteita.
Meillä ainakin innovoidaan kovasti ja jopa kannustetaankin siihen. Asioiden edistäminen ei kylläkään saa vaikuttaa laskutusasteeseen ja tarjoomankin täytyy pystyä myymään sitä omalla alallaan (tarjooma tuo rahan taloon ja siitä sitten jaetaan, tässä strategia pääpiirteittäin).
Ehkä voidaan omaan laskuun tehdä jokin pieninopea, jos siihen ei käytetä kuin yhden tai ehkä kahden ihmisen työpanos muutaman viikon verran. Todelliset innovaatiot ovat niin hyviä, että ne mullistavat kuin itsestään.
"Kirjoittajan mielestä Suomi tarvitsee edelläkävijöitä, jotka uskaltavat ottaa riskejä ja tehdä aloitteita."
Niitähän meillä on kehitysohjelmat, hautomot, osaamiskeskukset pullollaan. Mutta he ottavat riskejä ja tekevät aloitteita meidän rahoillamme. Siinä se ydin.
Yksittäisen 'propellipään' näkökulmasta tilanne on myös outo: Saan idean, mutta en tiedä miten se tehdään, tiedän vain että jopa nykyisellä tekniikalla se saadaan aikaan.
Kenelle sitä ehdotan?
Hanketta ja projektia on Suomi pullollaan joka vuosi, niistä vain ei tiedoteta käytännössä missään, paitsi kuuluisien sisäpiirien kautta.
Tämä sulkee tehokkaasti pois niitä jotka myös tekevät innovaatioita, mutta joilla nyt vain ei satu olemaan yritystä juuri siihen tarkoitukseen oivallisella henkilökunnalla.
TE-keskukset ja pilipalivirastot lähinnä vain tyrehdyttävät kaiken mahdollisen eteenpäinmenon, yrityshautomoonkaan ei ole asiaa, jollei sitä yritystä vielä edes ole.
Toivottavasti yritysmaailma pärjää luovuuden tukahduttavaa dinosauria paremmin, ja kykenee jopa yhteistyöhön toistensa kanssa.
Tämä on erittäin tärkeä aihe ja Jarkko Vesa nosti tässä kolumnissaan esille useita oivia näkökohtia!
ongelma on siinä, että "innovaatiojohtaminen" on ihan väärästä lähtökohdasta. se ei tue satunnaista luovuutta ja uuden kokeilua vaan on enemmänkin lisärahoitusta nykyiselle teknologiatoiminnalle. nykyiset teknologiainnovaatiot olisivat jo syntyneet jos niitä olisi. kuppikuntaisen teknologiaeristäytymisen haittana on se, että todelliset monialaiset innovaatiot ja luovuus jää täysin järjestelmän tuen ulkopuolelle.
aloitteita ja hurjia uusia ajatuksia ei synny niin kauan kun innovaatio- ja muu rahoitus on vain teknologiaorientoitunutta eikä yleistä rahoitusta uusille ideoille. raha pitäisi jakaa kaikille aloille ja mitä hulluimpiinkin taloudellisesti tuottamattomiin ideoihin jos uutta ajattelua kaivataan.
maailma on tulevaisuudessa yhä enemmän sosiaalisten innovaatioiden ja luovuuden varassa, mutta nykyjärjestelmä on vain insinöörien tapa jakaa rahaa toisillensa.
