Pöhinää
Jarkko Vesa, 7.4.2009, 7:41Facebook on sosiaalinen roskalava
Sosiaalinen media on päivän hittitermi ja Facebook on ilmiön lippulaiva.
Tutkimuslaitokset hehkuttavat käynnissä olevan murroksen merkitystä ihmisten
työntekoon ja vapaa-aikaan. Sosiaalinen media on hieno asia, koska se
edistää yhteistunnan avoimuutta ja luovuutta. VTT:n
mukaan sosiaalisen median läpimurto tapahtuu viimeistään silloin, kun
niin sanottu internet-sukupolvi eli vuosina 1981–1995 syntynyt ”Generation
Y” tulee mukaan työmarkkinoille.
Itse olen seurannut viime kuukaudet, miten Facebook tavallaan korruptoituu pikku hiljaa. Oma veikkaukseni on, että aika moni Facebookissa mukana oleva alkaa pikku hiljaa kysyä itseltään, mitä järkeä koko touhussa oikein on.
Ensimmäinen ihmetyksen aihe on Facebookiin hiljalleen rakentuva kontaktiverkosto, joka edustaa aika sekalaista seurakuntaa nykyisistä ja vanhoista työkavereista liiketuttuihin ja sukulaisiin. Tällainen ”sosiaalinen yhteisö” on vähän outo juttu, koska yleensä yhteisöllä on jokin yhdistävä voima. Facebookissa kontaktiverkoston koossa pitävä voima on henkilö itse. Mutta riittääkö se tekemään ryhmästä ihmisiä yhteisön?
Ja aina ihminen ei ole edes oman verkostonsa keskiössä. YLEn Silminnäkijä-ohjelmassa Riitta Väisänen kertoi, miten joku nokkela tyyppi loi hänelle profiilin Facebookiin ja kutsui Väisäsen tuttuja kavereiksi. Huijari pisti virtuaali-Väisäsen kannattamaan jonkin toisen turhan julkkiksen kunnallisvaalikampanjaa ja jäseneksi erilaisiin ryhmiin. Tällainen huijaus on Facebookissa helppoa kuin heinänteko, koska henkilöllisyyttä ei profiilia luotaessa tarkisteta mitenkään.
Yksi silmäänpistävä piirre on tiettyjen henkilöiden yliaktiivisuus Facebookissa. Jotkut tyypit ovat sitä luonnostaan, toiset saavat ihmeellisen Facebook-energiaruiskeen saatuaan kenkää duunistaan tai jouduttuaan parisuhteesta ulkoruokintaan. Valitettavasti nämä veijarit eivät aina ole niitä verkoston kiinnostavimpia tyyppejä. Muutenkin ne ihan oikeasti kiiinnostavat ihmiset eivät taida hillua Facebookissa, tai ainakin pitävät matalaa profiilia vaikka olisivat mukana.
Toinen iso kysymysmerkki on Facebookin kaltaisen sosiaalisen median sisällöt. Jos nyt ollaan rehellisiä, niin Facebook on aikamoista tuubaa tulvillaan. Kuten tuttu it-alan konkari totesi, ketä kiinnostaa tietää, että ”Tiina paistaa nyt wieninleikettä”? Osa jengistä kommentoi jotakuinkin jokaista liikettään päivän aikana, toiset taas käyttävät Facebookia häikäilemättä hyväkseen tyyliin ”opi kiinankieli päivässä” tai ”lue Jarkon blogi osoitteessa www.tivi.fi”. EVVK.
Kyllähän kavereiden kommenteissa on joskus helmiäkin. Esimerkiksi ”life is a beach and then you dive” oli aika nokkela oivallus. Jotkut kommentit kuvastavat syvällisempiäkin tuntoja, kuten erään kauniin nuoren naisen syntymäpäivänään kirjoittama ”one year older and still no life”.
On Facebookissa ihan hyviäkin ominaisuuksia. Sieltä voi oppia paljon esimerkiksi työkavereiden harrastuksista ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Myös Facebookin hauskat testit kertovat paljon ihmisistä. Allekirjoittanutkin oppi Facebookin ansiosta, että oma 15-vuotias poika on Tissimies (ei siis Persemies, mikä on tavallaan huojentavaa), että hänen lempialkoholijuomansa on daquiri ja lempiasento 69 (selvää pääministeriainesta). Ehkä sitä olisi pärjätty ilman tätäkin tietoa ihan mukavasti.
Markkinointiväen Facebook haastaa monella tasolla. Ensin pitäisi keksiä, miten Facebookia voisi hyödyntää. Nykyiset ”haluatko tyttöystävä” -tyyppiset mainonnan helmet tai joku keinotekoinen ”milkenergy-ryhmä” eivät ole ehkä se oikea polku. Toisaalta The Voicen tapahtumien markkinoinnissa huomattiin, että Facebook toimi hyvin musiikkitapahtumien markkinoinnissa, koska musiikki on aina ollut yhteisöllinen ilmiö.
Facebook voi myös haastaa vanhat segmentoinnin perusteet: kuka uskoisi, että henkilö joka kuuluu sellaisiin ryhmiin kuten ”Lihavat menevät pulkalla kovempaa”, ”Millainen päivä sullon huomenna? Ihan NORMIPÄIVÄ”, tai jonka lempihahmoja ovat Homer Simpson, Mario ja Matti Pellonpää, on 44-vuotias akateeminen yrittäjä? Herää kysymys, kertovatko demografia-tiedot loppujen lopuksi juuri mitään muuta merkittävää kuin sukupuolen. Ja sekin on tutkijoiden mukaan enemmän asennekysymys kuin fyysinen ominaisuus.
Joko sinä olet Facebookissa? Jos et ole, niin käy äkkiä luomassa oma profiilisi ennenkuin joku huijari nappaa sen. Mutta sen jälkeen älä pistä enää mitään tietoja tai kuvia Facebookiin, koska kukaan ei tiedä mihin tietosi lopulta päätyvät tai mitä niillä tehdään.
Kirjoittaja on konsultti, joka törmäyttää työkseen teknologioita, ideoita ja ihmisiä.
Lue myös Riku Vassisen kommentti Markkinointi&Mainonnan sivuilta: Kieltäkää Facebook työpaikoilta!
Facebook alkoi fiksusta ideasta yhdistää Yhdysvaltain yliopistojen alumneja. Mutta kun sivusto aukesi muillekin, siitä tuli mielestäni samanlainen "roskalava" kuin Myspacesta. Tällä hetkellä mielestäni ainoa ammattimainen sosiaalinen verkostopalvelu on Linkedin. Toivottavasti vain sen kehittäjät eivät lisää näitä "Lähetä kukkanen" tms. moduuleita sinnekin.
Moniin artikkelissa esitettyihin argumentteihin on helppo yhtyä. Kuten siihen, että Facebookissa on paljon roskaa.
Artikkeli on kuitenkin hämmästyttävän kapeakatseinen, asenteellinenkin, ja vie pahasti uskottavuuden kirjoittajansa jutun alla mainitsemalta titteliltä.
Vesa ymmärtää mielestäni osan Facebookin olemuksesta perusteellisen väärin ja kummastelee yhteisöllisyyden puuttumista sieltä, missä sitä ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan.
Suorastaan ala-arvoista on myös seuraavan kaltainen kategorisointi:
"...ne ihan oikeasti kiiinnostavat ihmiset eivät taida hillua Facebookissa, tai ainakin pitävät matalaa profiilia vaikka olisivat mukana..."
Putkikatseinen ja perin pinnallisesti ajateltu patoutunut purkaus.
"....Ehkä sitä olisi pärjätty ilman tätäkin tietoa ihan mukavasti."
Kyllä nauratti edellinen osuus. Itse poistin itseni kokonaan facebookista kun rupesi kyllästyttämään loputtomat "liity tähän yhteisöön" viestit sun muut turhakkeet. On mulla saatana kännykkäkin.
"Jos et ole, niin käy äkkiä luomassa oma profiilisi ennenkuin joku huijari nappaa sen."
Ei.
Ei näin.
Pelotteluhöpöhöpöä taas kerran - ja miksi sinne pitäisi liittyä 'varmistaakseen oman nimensä' jos on päättänyt että ei halua? 'Koska kaikki muutkin ovat siellä'-puolustelu on roskaa.
Turha mikä turha.
Jarkko on kirjoittanut tämän artikkelin joko provona tai sitten hän ei vaan ymmärrä!
Minä nään naamakirjan lähinnä kolmena toimintona:
- todellinen ystäväpiiri
- fanit esim. taiteilijoilla
- yhteisöt kuten Oulu
Itse käytän naamakirjaa yhteydenpitoon oikeisiin ystäviin, jotka ovat ympäri maailmaa. Ennen hyvillekin kavereille soitettiin kerran vuodessa - nyt voi aktiivisesti tai passiivisesti seurata arjen kulkua reaaliajassa.
Mutta jos edellä olevasta kolmesta kategoriasta ei käyttöä löydy (Jarkko: ei ystäviä, ei ainesta keräämään fanittajia eikä ole institutioksi), niin onhan se sitten varmaan se "roskalava"!
