Palveluja pilvestä

Palveluja pilvestä

850 nokialaista on vasta alkua

Nyt kun pilvipalveluita koskeva kirjani on tehty ja sitä painetaan, on tilinpäätöksen aika.

Kirjan takakanteen laitettiin väite, että Yhdysvalloissa pilvitoimintamallin kautta vähenisi 200 000 työpaikkaa. Nokian ilmoittamat väenvähennykset ovat siihen verrattuna pientä. Luulen pystyväni osoittamaan, että pilvitoimintamalli on osa it-alan luonnollista kehitystä. Olisimme joka tapauksessa päätyneet sellaiseen tietojenkäsittelyn tuotantotapaan, jossa asiakas ostaa kapasiteettia vain sitä tarvitessaan – rajattoman illuusion koneistosta tietoliikenneyhteyden kautta. Murroksen nimi nyt vain sattuu olemaan cloud computing. Paineet vähentää väkeä ovat yksi tämän kehityksen valitettava oire.

Pilvipalveluita yritetään arvioida teknisillä perusteilla. Koska kyseessä on bisnesmalli, tämä ei onnistu. Pilven kohdalla pitäisi puhua veloitusperusteesta – uutta ovat nimenomaan nämä veloitusperusteet. Pilvipalvelun maksu voidaan sitoa tuntiin, päivään tai tarjoajan kanssa käytävään huutokauppaan. Myös vakioitua ihmistyötä voi ostaa pilvestä (esimerkiksi Amazonin ”Turkkilainen”). Pilveen voi myös tulla uuden vaihdantatalouden uusia valuuttoja kuten virtuaalimaailma Second Lifen Linden-dollarit.

Muut toimialat ovat tulleet vaiheeseen, jossa tarjonta hyödykkeistyy: hinnasta ja tuotantovolyymista tulee jumalia. Tämä suosii suuria yrityksiä. 1990-luvun alussa oli parisenkymmentä unix-palvelimien valmistajaa, nyt korttipalvelimien valmistajat voi laskea yhden käden sormin. Iso valmistaja siirtää pakollisen hallintatyön edullisimpiin maihin. Pilvitoimintamalli on siis myös globalisaatiota. Olisi kiva, jos siihen olisi kansallinen strategia.

Tietoturvakysymysten merkitys oli alkuvuonna tehdyssä pilvikyselyssä laskenut. Verkkopankit on saatu luotetuiksi instituutioiksi. Sama on mahdollista pilvipalveluissakin. Erittäin vähän olen löytänyt juridisia esteitä sille, miksei palveluita voisi siirtää ajettavaksi pilvikoneistoon toisen EU-maan alueelle. Pew Researchin tutkimus yhdysvaltalaisista nuorista kertoo lisäksi mielenkiintoisista yksityiskohdista, joiden perusteella meissä kaikissa ehkä sittenkin on sisäänrakennettu internet-sensuuri: tiedämme, ettei kaikkea kannata kopioida pilveen.

Voidaanko pilvipalveluista päästä eroon rakentamalla oma private cloud? Private cloud on pilvitoimintamallin pehmein kohta, eikä sen hyödyistä meitä viisaammillakaan ole yksimielisyyttä. Hybrid cloud, jossa yhdistetään oma private cloud ja pilvipalveluiden tarjoajan kapasiteetti, on paljon parempi vaihtoehto. Kannattaa tutustua Eucalyptukseen ja muihin hybridimallin rakenteisiin. Niissä tapahtuu kaikkein eniten.

Jonkinlainen siirto kannattaa kuitenkin tehdä, eikä panikoitua siitä, että it-palveluiden tuotantotapa muuttuu ja uhkaa työpaikkoja; sitä ei kannata murehtia, koska kehitykselle emme mahda mitään. Ajatuksiamme kahlitsevat turhaan sivuseikat: esimerkiksi, että laitteen pitäisi olla omassa konesalissa tai että sen pitäisi sijaita Suomessa tai olla meille varta vasten dedikoitu.

Pilvi on kohta osa meitä. Kannattaakin suhtautua siihen niin, että pilvestä haetaan tehot, jos ne loppuvat omasta konesalista. Ja siirretään palvelut pilveen, jos meille ei anneta rahaa laitteiden uusimiseen. Meillä kaikilla voisi jo olla oma virtuaalinen varakonesali pilvessä. Mihin sinä haluaisit käyttää sitä?

Pilvipalvelut-teoksen julkistustilaisuus pidetään 2.12. Bläk-klubilla (Simonkatu 8). Tervetuloa! Ilmoitaudu tästä.

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa. Talentum julkaisee joulukuussa 2010 Heinon kirjan Pilvipalvelut.

Palveluja pilvestä

Crm vetää pilveen

Pilvitoimintamallin yleistymiseen vaikuttaa paljon se, minkälaisia päätöksiä yrityssovelluksista tehdään lähivuosina. Monen yrityksen ja julkisyhteisön sovellukset ovat varsin iäkkäitä, ja lähivuosina on painetta uusia toiminnan tai tuotannon ohjaamisen sovelluksia. Vaihtoehdoksi omalle pyörittämiselle on tullut nimenomaan software as a service -tyyppiset pilvipalvelut eli saas-hankintamalli.

Eri puolelta kuulemieni tietojen perusteella saas-malli yleistyy ensiksi niissä sovelluksissa, joiden päällä oleva toiminta on samanlaista kaikissa yrityksissä. Niihin sovelluksiin, joihin tarvitaan vain vähän yritysten välistä räätälöintiä, on helpompi rakentaa multitenant-tyyppinen, kokonaan jaettuun infrastruktuuriin pohjautuva pilvipalvelukone. Myös pilvipalvelua tarjoavan omat investoinnit jyvittyvät helpommin, mikä sitten näkyy palvelun kuukausihinnassa.

Esimerkkinä on käytetty Salesforce.comin crm-pilvipalvelua. Crm-järjestelmän (asiakkuuksienhallinta) tärkeä osa on myyntitoiminnon funnelin hallinta, joka on varsim samanlainen kaikissa yrityksissä. Hankkimalla crm pilvipalveluna pieni ja kokematon crm-käyttäjä saa standardoidun palvelun kautta samat ominaisuudet kuin suuri ja kokenut. Myyntijohtajasta voidaan tehdä sankari…

Jos crm on samanlaista kaikilla, niin mitkä ovat ne muut sovellusalueet, jotka on samanlaisia eri yrityksissä ja joihin pilvitoimintamallin siis väitetään iskevän kuin miljoona volttia? Matkalaskujärjestelmä on tyypillinen esimerkki. Myös hr-järjestelmä voisi olla seuraava merkittävämpi sovellusalue. Henkilöstönhallinnassa voitaisiin ajatella, että helposti ylös ja alas skaalautuva pilvipalvelu sopisi kuin nenä päähän. Pilvipohjaisen hr-järjestelmän yksi jalka voisi olla webin sosiaalisessa mediassa kärkkymässä uutta talenttia organisaatiolle. Kuten crm:nkin tapauksessa, pieni hr-toimija saa pilvestä ison hr-toimijan ominaisuudet. Henkilöstöpäälliköstäkin voitaisiin tehdä sankari.

Crm tai muut asiakasrajapinnan funktiot eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikissa yrityksissä. Erityisesti crm-järjestelmän mahdolliset integraatiot valmistustoimintoihin voivat olla yritykselle tärkeä etu, eikä järjestelmää silloin kannata vaihtaa standardiin ei-räätälöityyn pilvipalveluun. Salesforce.comin menestyskään ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki crm-järjestelmät hankitaan jatkossa pilvestä. Tapasin erään Salesforcen tyytyväisen suomalaisen käyttäjäorganisaation viime viikolla. Sen keskustelun perusteella Salesforce.comin menestys voi johtua siitä, että se on yksinkertaisesti hyvä sovellus.

Pilveen siirrettävien sovellusten kohdalla nousee joka tapauksessa esille kysymys pilveen kopioitavien tietojen suojasta. Tulee arvioida sitä, mitä seurauksia syntyisi siitä, jos tiedot eivät olisi käytettävissä, jos tiedot joutuisivat vääriin käsiin tai vaikkapa oikeusjuttujen todistusaineistoksi. Yritykset ovat nimenomaan crm-järjestelmien kohdalla siirtämässä toimintoa pilveen. Eikö silloin pilveen siirry tietoja asiakkaista, hankkeiden koosta ja vaikkapa sopimusneuvotteluiden etenemisestä? Näissä organisaatioissa lienee ymmärretty, mikä crm-järjestelmän myyntifunneli oikeasti on. Sehän on vain myyjän lupaus.

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa. Talentum julkaisee syksyllä 2010 Heinon kirjan Pilvipalvelut.

Palveluja pilvestä

Luopuminen ahdistaa palvelimenhalaaja

Tapahtunut blogissa aiemmin: sovittiin, että suomalainen it-asiakas haluaa puolipilvimallin. Hän pitää itsellään käyttäjätuen, ehkä työasemia lähellä olevan ympäristön ja päätöksenteon, ja hankkii palvelinkapasiteetin käyttöpalvelutyyppisesti. Käyttöpalvelun toteuttaa pilvitoimija, jos se on hyvä.

Niistä, joilla ei ole palveluna hankkimisen toimintatapaa, tuntuu usein ahdistavalta antaa palveluita muiden hoitoon. Tuntuu turvalliselta, että on palvelimia omassa konesalissa. Tähän on jopa slangisana, ”server hugger”, palvelimenhalaaja. Taudinkuvaan kuuluu, että jos on aivan pakko ostaa jotain käyttöpalvelun tarjoajalta, niin silloin kaupan kohde on pelkkä kylmä räkkipaikka. Jos pysytään tällaisella oman taseen linjalla kustannussäästöpaineista ja talouden vaihtelusta huolimatta, niin hyvä niin.

Omillaan toimeen tulevalle it-organisaatioille suurin kipu aiheutuu enterprise-sovelluksista. Niiden käytettävyys-, osaamis- ja infrastruktuurivaatimukset ovat enemmän kuin mihin on totuttu, ja lisäksi niiden käyttöönotto vaatiii projektifunktion. Enterprise-sovelluksien kohdalla mennään helposti metsään siten, että alussa pihistellään, jolloin näiden sovellusten teknistä ympäristöä joudutaan jatkuvasti kasvattamaan ja hakemaan siihen lisää rahaa. Sellaisesta it-johto ei pidä ollenkaan.

Jos pilvitoimintamalli avaisi näille asiakkaille uusia mahdollisuuksia rakentaa puolimallin ympäristöjä, jossa asiakasorganisaation ja pilvitarjoajan välillä jaettaisiin vastuita uudella tavalla, niin ahdistus vähenisi ja pilvitoimintamallin yleistyminen nopeutuisi. Tyypillinen enterprise-sovellus sisältää kolme tasoa, katselutason (eli web-selaimen), sovellustason (eli bisneslogiikan) ja tietokantaympäristön (eli datan). Miten tähän toteutettaisiin puolimalli?

Jotta kaupallinen tarjoaja pystyisi täyttämään omat velvoitteensa, ei rakenneta malleja, joissa asiakas vastaisi sovelluspalvelimista ja käyttöpalvelun tarjoaja vastaisi vain tietokantaympäristöstä. Tämän takia käyttöpalveluna ostaminen siirtää sovelluksen kokonaisvastuun palveluntarjoajalle. Yhtä usein sovelluksen hankkiminen palveluna tarkoittaa sitä, että myös tekninen ympäristö on palveluntarjoajan tiloissa. Niinpä sovellukset ovat joko omassa taseessa tai palveluntarjoajan konesalissa, mutta puolimallia ei ole.

Kukapa muu kuin sovelluksen valmistaja olisi parempi hoitamaan käyttöpalvelua. Sen ei tarvitse rakentaa omaa pilvikoneistoaan ylimitoitetuksi. Kun perinteinen käyttöpalvelun toimittaja rakentaa asiakkaalle vaikkapa SAP:n, se rakennetaan lähes aina dedikoituna ja lisäksi ylimitoitetulla teknisellä ympäristöllä, jolloin mitään suuruusluokkaetuja ei synny. Pilvitoimija rakentaa koneensa multitenant-tyyppisesti eli dedikoimatta palvelimia tai levytilaa kenellekään yhdelle asiakkaalle, jolloin kaikki ympäristön kiinteät kustannukset jyvittyvät kaikkien asiakkaiden kesken.

Pilviasiakas naureskelee niille, jotka itse mitoittavat ja ajavat nimekkäiden sovellusten alustoja. Ei tarvitse enää kärsiä siitä, että jos sovelluksissa on vikaa, ollaan koko organisaation silmätikkuna. Microsoftin, Oraclen ja SAP:n kaltaiset ohjelmistotoimittajat ovat jo alkaneet tarjota omia sovelluksiaan pilvipalveluna. Tämä on yksi merkittävimmistä pilvitoimintamallin aikaansaamista muutoksista. Sen syynä puolestaan on puolimallia hakeva asiakas, jolle juuri tällainen puolimalli on hyväksyttävä kompromissi.

..

Tämän kirjoituksen taustamusaksi ei riitä pelkkä pilvi, tarvitaan myös ukkosta ja salamaa - Metallican 1985 levyltä Ride the Lightning kappale For Whom The Bell Tolls

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa. Talentum julkaisee syksyllä 2010 Heinon kirjan Pilvipalvelut.

Palveluja pilvestä

Jospa otettaisiinkin vain puolikas pilvi

Suomalainen it-asiakas haluaa pilvimallista puolimallin. Haluttaisiin pitää itsellä ehkä käyttäjätuki, työasemia lähellä oleva ympäristö sekä päätöksenteko ja hankkia palvelinkapasiteetti käyttöpalvelutyyppisesti. Käyttöpalvelun voisi toteuttaa pilvitoimija, jos se on hyvä.

Puolimalli-toivetilan takana voi toki olla taloudellisiakin perusteita. Palvelinympäristön, erityisesti uusien konesalien rakentamisen suuret kertakustannukset, saadaan kuukausittaisiksi palvelumaksuiksi. Mutta kyllä päätöksiä ohjaavat myös ihan mukavuusalueetkin. Monella it-osastolla pc-työasemien hallintamalli on mukavuusalueella ja se voi oikeastikin omata siinä vahvuuksia muihin toimialan yrityksiin nähden. Niin kauan kun ei tule ulkoista muutospainetta, it-strategian muodostaminen tällaisten mukavuusalueiden mukaan voi hyvinkin sopia organisaation kulttuuriin.

Onko puolimallissa sitten mitään järkeä? Mielestäni se konkretisoituu kolmeen kysymykseen.

Ensiksi, syntyykö säästöä siitä, että hankitaan sekä omaan taseeseen että palveluna? Puhun tässä nimenomaan säästöistä enkä hyödyistä, sillä näinä aikoina ei taida löytyä organisaatiota, joka olisi valmis maksamaan pelkästä hyödystä.

Jos meillä kerran on oma tekninen ympäristö, niin eikö siitä synny joka tapauksessa kustannuksia? Miten säästö syntyy, jos tietoisesti valitaan toisaalla päällekkäisiä kustannuksia? Tämän voi ajatella niin, että on tiedossa se inkrementaalikustannus tai it-osaston lisätyöpanos, jonka asettamisen jälkeen voitaisiin ajaa palvelua itse. Mutta arvioidaan, että on kalliimpaa asettaa se panos kuin ostaa tarvittava hyödyke palveluna.

Toiseksi, jos ei hyväksytä potentiaalisesti isoa muutosta, vaan tehdään ainoastaan osaoptimointia, niin millä jatkossa taataan se, että it on organisaatiossamme kilpailukykyinen? Osaoptimointi ei saisi johtaa toiminnan laadun ja osaamisen vähittäisen kurjistumisen spiraaliin. Sen kierteen päässä on ennen pitkää pakonomainen it-toiminnon ulkoistaminen, ja korkeammat kokonaiskustannukset. Tietotekniikkaa pidetään muutosagenttina – paras siis osoittaa se myös omalla kohdalla.

Kolmanneksi, mikä on tällaisen puolimallin tekninen sisältö? Jos hankitaan silmänlumeeksi väkisin jokin it-ympäristön osakomponentti pilvipalveluna, niin sitä kautta tuskin toiminnan laatu paranee. Aloitatteko siitä, että järjestelmille hankitaan koulutus-, testi- ja kehitysympäristöt pilvimallista? Piirtäkää puolimallista graafinen kuva. Jos ette saa pilvipalvelua limitettyä oman teknisen ympäristönne topologiakuvaan, niin se ei ehkä ole silloin teknisesti kovin hyvä idea.

Väitän, että useimmiten ei löydy laskentatapaa, jossa puolimalli olisi taloudellisesti perusteltavissa. Siihen, että päädytään hankkimaan sekä palveluna että omaan taseeseen, on muita syitä. Houkuttelevin puolimallin toteutustapa olisi hankkia sovellukset suoraan niiden valmistajan pilvikoneesta.

Nykyinen tapa, jossa hankitaan ulkopuolisen tahon suosittelema, surutta ylimitoitettu palvelinympäristö erikseen kunkin avainsovelluksen alle, on aivan pöhkö, jos tarjolla on saman ohjelmistovalmistajan oma pilvi. Mutta siitä lisää tämän blogin seuraavassa osassa.

..

Tämä on blogin viides kirjoitus. Taustalle sopii sopraano Inva Mulan esittämä kappale Luc Bessonin erinomaisesta elokuvasta ”The Fifth Element”. Kappaleen ja kohtauksen saa pilvestä.

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa. Talentum julkaisee syksyllä 2010 Heinon kirjan Pilvipalvelut.

Palveluja pilvestä

49 hiljaista

Jonathan Demmen elokuvassa Uhrilampaat on kohtaus, jossa Anthony Hopkins kuulustelee Jodie Fosteria siitä, miksi Fosterin roolihahmo Clarice joutui orpokotiin. Clarice oli yrittänyt pelastaa lampaita keväiseltä teurastukselta ja ihmetteli sitä, miksi lampaat eivät edes yrittäneet juosta karkuun.

Olin eräässä tilaisuudessa pari viikkoa sitten. Yleisö koostui viidestäkymmenestä suomalaisesta ja heille annettiin mahdollisuus cloud computing -asioista. Tunnistin yleisön joukosta monia kasvoja, mukana oli edustajia isoista yrityksistä, pienistä yrityksistä ja julkisyhteisöistä. Vain yhdellä oli kysyttävää. Mutta kysymys olikin erittäin olennainen: Mitä hyötyä pilvipalveluista olisi pienemmälle pk-yritykselle?

Kysyjä kuuluu samaan kastiin kuin se viime viikolla mainitsemani julkishallinnossa työskentelevä asiantuntija, joka väitti, että palveluna ostaminen on halvempaa. Olennaista ei ollut itse kysymys, eikä edes vastaus vaan se, miksi muut 49 olivat hiljaa. Tätä on liikkeellä –pilvitoimintamallista on vaikea saada keskustelua aikaan.

Pilvitoimintamallin arviointi on hyvin värittynyttä. Palveluna tietojenkäsittelynsä hankkivat asiakkaat ja toimittajat eivät näe asiassa mitään uutta. Nämä tahot eivät myönnä, että ne ovat perinteisten lisensiointimallien vankeja, joutuvat tekemään pitkiä 3–5 vuoden sopimuksia pienistäkin palveluista tai eivät saa talouden alamäissä millään laskettua kuukausiveloitustaan. Käyttöpalvelun tarjoajan ja asiakkaan välille syntyy lisäksi usein eräänlainen symbioottinen suhde, jossa kasvetaan yhteen. Tällaisessa asiakassuhteessa voi olla hankala tunnistaa, että toimitaan tehottomasti.

Minä odottaisin paljon kysymyksiä niiltä, jotka eivät käytä palveluna hankkimisen toimintatapaa. Jos – ja tämä on iso jos – pilvitoimintamalli yleistyy, se asettaa paitsi uuden hintatason myös uuden joustavuusoletuksen it-toiminnalle. Jos palvelin maksaa Amazonilta tai Microsoftilta palveluna ostettuna noin 50 euroa kuukaudessa, ja jos sopimuksen voi milloin tahansa katkaista, niin siinä on uusi vertailukohta omaan taseeseen ostavalle it-osastolle – ainakin mielikuvien tasolla.

49 hiljaisen kannattaisi yrittää nähdä pilvitoimintamalli siten, että sillä voidaan säästää it-osaston kustannuksia, jolloin rahaa jää jaettavaksi muualle. Rahaa voidaan säästää tilasta, sähköistä, lähiverkosta tai lisensseistä ja käyttää sitä sitten vaikkapa järjestelmänhallintaan, tallennukseen tai varmistamiseen.

Valitkaa silti edes jokin kehityshanke, sillä hiljaisuudesta yritysjohto saa väärän mielikuvan.

Uhrilampaissa Clarice ei voinut hyväksyä sitä, etteivät lampaat halunneet juosta karkuun, joten hänen ratkaisunsa oli, että hän otti yhden lampaan ja karkasi sen kanssa. Mikä on sinun ratkaisusi?

..

Tätä juttua lukiessa voisi kuunnella vaikkapa Paloma Faithin ”New Yorkia”. Pilvestä senkin saa kohtuuhinnalla. Jää sitä rahaa sitten johonkin muuhun.

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa. Talentum julkaisee syksyllä 2010 Heinon kirjan Pilvipalvelut.

Palveluja pilvestä

Onko palveluna ostaminen halvempaa?

Olin hiljattain puhumassa tilaaja-tuottajamallista. Se on todella mielenkiintoinen aihe, ja aionkin käsitellä sitä tulevassa kirjassani. Yksi henkilö sanoa töksäytti kesken seminaarin, että ”palveluna ostaminen on halvempaa”. Pilvitoimintamallin yleistymisen kannalta tämä on olennainen väite. Onko asia näin?

Yksinkertaistetaanpa omaan taseeseen ja palveluna ostamisen vertailemista. Yksi palvelin omaan taseeseen ohjelmistolisensseineen asennettuna maksaa noin 5 000 euroa. Hinta vastaavalle palvelimelle palveluna lienee noin 200 euroa kuukaudessa 3 vuoden sopimuksella. 36 kuukausierää kertaa 200 euroa tekee 7 200 euroa. Asiakkaani oli väärässä, palveluna ostaminen ei ole halvempaa - vai voiko tämän tulkita jotenkin toisin?

Asiakkaalla oli tietysti muitakin vaikuttimia kommenttinsa taustalla. Heillä on ehkä tarve rakentaa uusi konesali, jotta ylipäätään olisi mahdollista hankkia se yksi uusi palvelin. Jos uuden konesalin rakentaminen maksaa 500 000 euroa, niin siinä tapauksessa palveluna ostaminen toki olisi halvempaa. Vertailla pitäisi siis 505 000 euron ja 7 200 euron menoeriä. Eihän tuokaan tietysti ole totuus, eihän uusia konesaleja rakenneta yksittäisiä palvelimia varten. Tässä esimerkissä breakeven olisi 228 palvelinta, jonka jälkeen olisi tullut edullisemmaksi ostaa palvelin ja maksaa samalla se uusi konesali.

Mutta olisitko sinä osannut laskea tuon breakevenin itse? Entä olisitko osannut laskea inflaation vaikutuksen 500 000 euron konesali-investoinnin? Nyt kun inflaatio ja korot ovat matalalla, tämä niin sanottu diskonttaus ei juuri vaikuta palvelun kuukausihintaan, mutta kun inflaatio lähtee laukkaamaan ja korot nousevat, niin silloin asialla on merkitystä. Oletko sinut tällaisten laskelmien tekemisen kanssa?

Mitä tekemistä tällaisella laskelmalla on pilvitoimintamallin kanssa? KAIKKI. Ensinnäkin, Amazonista hankitun pilvipalvelimen hinta on noin 50 euroa kuukaudessa eli 1 800 euroa 3 vuodessa. Toiseksi, pilvitoimintamalli ajaa mukanaan uutta ”it-talouden” ajattelutapaa, jossa laitteiden ja palveluiden hankinta on investointi, eikä jonkun henkilön tai tiimin teknisen osaamisen ilmentymänä. Muutosta tähän it-talousajattelun suuntaan ei tehdä sen takia, että se olisi helppoa, vaan sen takia, että se on vaikeata. Kaikki eivät onnistu, joten onnistujille on luvassa kilpailukykyä markkinoilla, ja sitä kannattaa tavoitella.

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa. Talentum julkaisee syksyllä 2010 Heinon kirjan Pilvipalvelut.

Palveluja pilvestä

Pilvitoimintamalli muuttaa doktriinia

Pilvitoiminta­mallista puhuttaessa asiantuntijat sanovat yleensä, ettei malli tuo markkinoille varsinaisesti mitään uutta teknologiaa. Voi hyvinkin olla, että pilvitoimintamalli yleistyy ilman, että mitään uutta edes tarvitaan – doktriini voi olla muuttunut.

It-alalla asiat määritellään tekno­logia­näkö­kulmasta. Ihmisten työt järjestetään niin, että kunkin alateknologian erityis­osaamisen vaatimukset täytetään. Hankinnat hoidetaan määrittelemällä tarkasti tietty teknologia sanoin tai numeroin ja minimivaatimuksesta pidetään kiinni. Epävarmuuksia ei juuri sallita, vaikka myönnetään että riskienhallinnassa on kehittämistä.

Pilvitoimintamallia ajavat tahot törmäävät tähän lähtötilanteeseen. Pilvipalveluihin liittyy tietty epäeksaktius ja tarpeeksi hyvän hyväksyminen. Pilvitoimittajalla ei ole samanlaista a la carte-palvelukatalogia kuin perinteisellä palveluntarjoajalla. Sla-palvelutaso on vasta hiljattain tullut pilvipalveluihin, ja pilvestä ostettuja virtuaalikoneita yksinkertaisesti vaan häviää. Silti pilvitoimintamalli kiinnostaa alan toimijoita, eikä motiiveilla ei ole mitään tekemistä teknologian kanssa. Onko teknologiausko siis enää validi doktriini?

It-alan tarjonta vahvasti hyödykkeistynyttä (commoditization), mikä on seurausta toimialan kypsymisestä. Kun tämä taso on saavutettu, tuotteiden ja palveluiden keskinäiset tekniset erot pienenevät ja tuottajien väliset erot ovat ennen kaikkea kaupallisia. Toimialan konsolidoituminen eli tarjoavien yritysten määrän väheneminen korostaa entisestään vaihtoehtojen kirjon kapenemista. Lentokoneteollisuudessa isompia laajarunkokoneita saa enää kahdelta toimittajalta. Isommissa reitittimissä on meidän alallamme sama tilanne. 2010-luvulla alalle valmistuu it-osaajia, joilla ei ole enää omia muistikuvia ajasta, jolloin Windowsille ja Officelle oli uskottavia vaihtoehtoja. Asiakkaat ovat itse ohjautuneet kaupallisin perustein harvoihin toimittajiin.

Tietotekniikka-alalla ollaankin siirtymässä vähemmän tekniseen vaiheeseen. Voi olla, että pilvitoimintamalli on ilmiö, jonka myötä uusi vaihe alkaa. Tällainen jälkiteknologinen aikakausi voisi perustua entistä harvempien ja entistä suurempien toimittajien tarjoomaan, jossa kaupalliset tarinat ja lupaukset – brändi – on osa ydinsisältöä.

Aion kirjassani pohtia voittajia ja häviäjiä tällaisessa maailmassa. Yksi voittaja on ainakin se it-asiantuntija, joka ymmärtää olevansa vihdoin vapaa fyysisen palvelinympäristön rajoituksista.

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa. Talentum julkaisee syksyllä 2010 Heinon kirjan Pilvipalvelut.

Palveluja pilvestä

Vihaa kiinteitä kuluja

Kirjoitan syksyksi kirjan Pilvipalvelut. Tämän blogin tarkoitus on käsitellä kirjan teemoja ja herättää keskustelua sen aiheista. Yhden kirjoittajan näkemys näin laajasta aihepiiristä on väistämättä rajallinen, joten ärhäkätkin vastakommentit ovat tervetulleita. Keskustellen voimme kaikki oppia lisää.

Kirjassa hahmotellaan aluksi alan lähtötilanne ennen pilvitoimintamallin yleistymistä. Sitten esitellään pilvitoimintamalli ja sen olennaiset tekniset piirteet. Sovellutusten kautta esitetään ilmiön vaikutus tietotekniikka-alaan.

Pilven takana

Miten muodostaa kokonaiskuva koko it-alasta? Palvelimet, tallennusjärjestelmät, varmistaminen ja vaikkapa lähiverkot vaativat nykyään teknistä erikoisosaamista. Sen takia meistä on tullut kapeiden alueiden spesialisteja, ja jokin mukavuusalue tai suosikkitoimittaja meillä on. Alan kokonaiskuva ei enää aukea niin helposti.

Jos halutaan ymmärtää pilvitoimintamallin yleistymisen syyt ja vaikutukset, niin tarvitaan kokonaiskuva lähtötilanteesta. Ennustetaanpa sitä jo tapahtuneen kautta.

It-alan muutoksia on eniten muokannut puolijohdeteknologia. Transistori mahdollisti tietokoneet, integroitu piiri mahdollisti minitietokoneet ja mikroprosessori henkilökohtaiset tietokoneet. Puolijohteiden kehitys on edennyt siihen, että tietokonetekniset tarpeet tyydytetään suurella määrällä pienitehoisia yleiskäyttöisiä prosessointiyksiköitä. Niille tarvitaan verkko, valvontaa ja ihmisiä. Syntyy kiinteitä kuluja.

Kirjassani aiotaan vihata kiinteitä kuluja. Pilvitoimintamalli on pyhässä yksinkertaisuudessaan sitä, että ostetaan prosessointiyksiköitä käyttötarpen perusteella ja luovutaan niistä, kun resursseja ei enää tarvita. Mallin pehmoversio on organisaation oma private cloud, jossa prosessointiyksiköt löytyvät omasta konesalista. Tällaisesta "lievästä pilvestä" tuskin kuitenkaan syntyy merkittäviä hyötyjä.

Toinen kirjan aiheeseen vaikuttava alan piirre on se, että välillä keskitetään ja välillä hajautetaan. 1960-70-luvulla hajautettiin suurkoneista minikoneisiin ja 1990-luvulla päädyttiin Windows-palvelimiin. 2000-luvulla on keskitetty. Kun organisaatio eteneekerran pääsee it-palveluiden keskittämisessä pitkälle, nousevat jatkokehittämiseen vaadittavat lisäpanokset hyvin suuriksi, eivätkä kaikkien resurssit riitä siihen. Tämä vähentää keskittämisintoa ja pilvitoimintamalli voidaankin nähdä hajautustrendin alkamisena.

Kolmas kehitykseen vaikuttava taustatekijä on it-toimintojen suhde muuhun organisaatioon. Pilvitoimintamallin yleistyminen tarkoittanee sitä, että substanssitoiminnan henkilöt ottavat suuremman roolin sovellusten valinnassa.

Pilvitoimintamallissa organisaation oma tietotekniikka tai sen puute kun ei enää rajoita valintoja. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, tullaanko näillä kevyillä pilvisovelluksilla yrityksissä oikeasti toimeen vai ei. Pilvipalveluiden happotestejä on toistaiseksi tehty kovin vähän, ja aionkin kirjassa verrata Siebeliä ja Salesforce.com -pilvipalvelua autenttisissa myyntihenkilön päivittäisissä tilanteissa.

. . .

Tämän blogin seuraava kirjoitus käsittelee it-alalla vallalla olevaa teknologiauskoa. Onko se täysin vanhentunut ajatus?

Petteri Heino on työskennellyt eri tehtävissä useissa suurissa amerikkalaisissa it-yhtiössä ja on nyt Hewlett-Packard Oy:n palveluksessa.