Kolumni
Pirjo Salo, 1.2.2010, 12:52Ei munaa eikä kanaa
Pikku-uutisessa kerrottiin, että Vantaan valtuusto on harjoitellut lukemaan
päätöksentekoon tarvittavia papereita ja pöytäkirjoja suoraan näytöltä jo
vuoden. Nyt ovat lautakunnat saaneet kannettavat tietokoneet käyttöönsä ja
opettelevat tietotekniikan käyttöä.
Uutinen taisi loppua jotenkin niin, että ”on hienoa olla kehityksen kärjessä”. Hallintoalamaisena ja pitkänlinjan tietotekniikkatyöläisenä olen kovasti tyytyväinen siihen, ettei luottamushenkilöiden tarvitse selailla 300-sivuisia paperisia esityslistoja.
Harkitsin jopa, että taputan käsiäni ja iloitsen hetken aikaa luottamushenkilöiden ja lautakuntien puolesta.
Hyvä vierailija!
Arkistomme on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on jo käyttäjätunnus Tietoviikkoon, kirjaudu sisään.
Vaikka teknologiauskovaisiin myös itse kuulunkin, sähköisyys ei sinänsä ole ideaalitilanne monellakaan saralla. Prosessit pitäisi miettiä ennen tietotekniikkaa, mikä jää hyvin vähälle huomiolle artikkelissasi. Ei tietotekniikka ole tietotekniikkaa varten.
Tunnen lukuisia organisaatioita, joissa aikaa (ja rahaa) säästettäisiin jos sihteeri tulostaisi materiaalit sen sijaan että kaikki olisi sähköisesti jaossa ja jokainen itse tulostaa materiaalit näin ääriesimerkkinä. Samoin paperilapun kirjoittaminen käsin voi olla paljon tehokkaampaa kuin wordin tai edes tablet-tietokoneen kaivaminen ja sieltä sopivan ohjelman avaaminen. Samoin lienee laita myös monien tahojen tavoittamisen suhteen: nykyaikana ihmisten oman työtehon ylläpito jää usein sen varjoon että "nykyaikana pitäisi tavoittaa XXX sähköpostilla, tekstiviestillä, puhelimella, facebookilla ym." ja vieläpä siten, että vastausta odotetaan 1-2 vuorokauden sisällä, jos ei jopa lähes välittömästi.
Kyllä näissä asioissa pitäisi mennä työtehon ja palvelun kehittyminen edellä, ei pelkästään siksi, että "oppilaat tuntevat netin paremmin kuin opettajat", tms. Nokiahan on juuri kompastellut tässä, laitteet edellä kehittäminen on jättänyt palvelut heikolle menestykselle. Siellä on kuitenkin jo osattu kääntää katse palveluihin ja oikeisiin hyötyihin. Milloinhan julkishallinto ja tietotekniikkakonsultit keksivät myös tämän? Voitaisiinko yksi epäonnistunut kierros välttää suunnittelemalla ensin applikaatiot ja valita sitten vasta teknologia.
PS. Toki kouluissa tietokoneita pitää olla, samoin wordit, tulostimet ja internetyhteys. Mutta smartboardeista, sähköisistä reissuvihoista ja jatkuvista satunnaisista IT-investoinneista ja muusta härpäkkeestä voisi joku tehdä bisnescaset, niinkuin yritysmaailmassa - mitä hyötyjä, miten paljon tehostaa ja mitä maksaa suhteessa vaihtoehtoihin. Nykymenoa ei näin sivusta julkishallintoa seuraavana voi oikein ymmärtää.
tottahan pitäisi ensin miettiä mitä näillä härpäkkeillä tehdään. Enkä pidä toisenluokan kansalaisena sitä jolla ei ole s-postiosoitetta. Mutta juhlapuheiden "meillä on koulussamme edistyksellinen tietostrategia ja tuemme oppilaan kehittymistä median alalla" ja yhteisten muistikkujen välinen kuilu on kohtuullisen suuri. Enkä oikein jaksa uskoa että maailma sillä paranee ettei hoitolaitokseen voi lähettää sähköpostia, jos ei parane silläkään että näin voi tehdä. Meillä oli taannoin tietoyhteiskunta ohjelma josta jäi lähinnä mieleen että Lahdessa voi perua kunnallisen hammaslääkärin teksti viestillä. Samaan aikaan toisaalla yksinasuvan puolikuuron tätini voinnit ja toiveet ovat keittiönpöydällä ruutuvihossa, ja minä ajelen sata kilsaa syrjä katsomaan mitä hoitajat kirjoittavat. Luulisi jo olleen aikaa sosiaali/terveystoimella keksiä ne nokialaiset tai miettiä muutenkin ratkaisua. Mutta kun heidän asiakkaansa on se kuuro täti ja ns reissuvihko on vaan omaisten rauhoittamiseksi niin eihän sitä aleta ratkoa.
Kaiken kaikkiaan eniten sieluani pistää ja sydäntäni harmittaa kun puhutaan kuinka edistyksellisiä me olemme (Vantaan valiokunnat) ja samalla ne pienimmät eli vanhukset ja työelämään tulossa olevat saavat sitä mitä satutaan hyväntahtoisesti lahjoittamaan.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.