KOLUMNI
Roope Mokka, 7.9.2007, 9:09Facebook aukene!
Kuulun ryhmään ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan. Tiedän, että meitä on
tuhansia ympäri maailmaa – ellei jopa kymmeniätuhansia. Olemme kaikki
istuneet suljettujen ovien takana, kofeiinihöyryissä ja vissyä litkien
miettimässä, olisiko netin sosiaalisia verkkoja mahdollista käyttää johonkin
tuottavaan.
Samaa on miettinyt Facebookin pomo Mark Zuckerberg. Hän ilmoitti kesän alussa, että Facebook haluaa tehdä verkostoitumissaitistaan käyttöjärjestelmän, ”jossa kaikki voivat kehittää sovelluksia”. Niinpä, Zuckerberg haluaa tehdä saitistaan yhteisöjen ajan Microsoftin ja käyttäjistään sen softankehitystiimin.
Koska sosiaalisten verkostojen käyttö on ilmaista, loppujen lopuksi kyse on taistelusta rahaakin rajatummasta resurssista. Sitä on kaikilla yhtä paljon ja useimmilla liian vähän: aikaa. Samasta ajasta kilpailevat myös perinteiset mediat. Niistä monet uskovat vieläkin jopa voivansa laskuttaa ajastamme.
Selvää on, että näin ei voi jatkua pitkään. Markkinajohtaja MySpace, kovaa vauhtia käyttäjämääräänsä Euroopassa kasvattava Facebook, etenkin tietoammattilaisten suosima LinkedIn, juuri huippurahoituksen saanut Dopplr, Googlen omistama, suomalaisittain hauskasti nimetty Orkut, kotimainen Jaiku ja sen jenkkivastus Twitter ovat venyttämässä aikabudjettiamme pahasti punaisen puolelle. Tilaa uusille ”terve-terve” -palveluille ei ole.
On aika katsoa kristallipalloon. Näen jakautumista ja yhtymistä. Näen edelläkävijöiden hyppelehtimistä vekottimesta toiseen. Näen verkostojen kuluvan ja korruptoituvan markkinoinnista. Mutta hetkinen, mitäs helvettiä tuolla siintää? Medioiden liiketoimintamallin muutos! Voi ei, joko taas.
Serkkuni on itseoppinut taidevalokuvaaja. Hänellä on ollut näyttelyjä ympäri maailmaa Romaniasta Kaliforniaan. Tavallisella 23-vuotiaalla jäbällä Espoosta. Miksi? Hän on verkostoitunut amatöörivalokuvaajien, mallien, stylistien, kuvittajien ja graafikkojen deviantART ja ALTphotos verkostoissa.
Jakautuminen ylätasoon – jota varmasti pitkään hallitsevat nykyiset jättiläiset – ja erityisintressisaitteihin, joilla on networking-mahdollisuuksia on jo nyt käynnissä. Tämä on luonnollista, sillä juuri näistä erityisintresseistä web 2.0 sai alkunsa: foorumeista. Jos foorumien lisäksi tulevaisuuden sosiaalisten verkkojen edelläkävijää haluaa hakea, on se takuulla eBay. Se on yhteisöllisyyteen perustuva, selkeän päämäärähakuinen verkosto.
Kaksi lupaavinta päämäärähakuista startuppia ovat The School of Everything Isosta-Britanniasta ja RentMineOnlinesta Alankomaista. The School of Everything lupaa tehdä oppimiselle sen, mitä eBay teki tavaralle. RentMineOnline taas lupaa tehdä sen vuokraamiselle, minkä eBay teki ostamiselle ja myymiselle. Onnistuessaan ne vapauttavat voimavaroja, eivät ainoastaan syö niitä.
Yhtyminen on pulmallisempaa. Jaiku kyllä yhdistää kaikki verkkotoimintaani liittyvät tapahtumat: linkkini, blogini, kuvani, matkani ja menoni. Sain Jaikun vielä ympättyä osaksi Facebookkiani! Säästää jo paljon aikaa. Se, että kuvani, lempivideoni ja jaikuni ovat samassa paikassa – Facebookissa – ei paljon lämmitä kihlattuani, joka ei koskaan rekisteröidy mihinkään. Vain rekisteröityneille käyttäjille. Kuulostaako tutulta?
Yhtymisen estää tivi-alan perisynti: taistelu käyttäjän täydellisestä omistuksesta. MySpace ei salli mitään yhteistyötä muiden verkostojen kanssa, Facebook ei juuri mitään.
Tilanne muistuttaa alkuaikojen internetiä. ISP määräsi minne mennään, ja AOL oli siksi yksi maailman suosituimmista portaaleista. Myös Sonera pyrki pitkään samaan. Tässä omistussuossa ovat tarponeet vuorollaan laitevalmistajat, operaattorit, softan kehittäjät ja meilintarjoajat.
Entä se median uusi liiketoimintamalli? Olen 99-prosenttisen varma, että mediat tulevat tulevaisuudessa saamaan rahansa nykyiseen verrattuna päinvastaisesta toiminnasta, yksityisyyden varjelemisesta. Siitä, että ne rajoittavat informaationkulkua.
Olen jo tottunut siihen, että yhteisöllisen ajan internet jakaa minulle sisältöä ja voin viestiä maailman kanssa ilmaiseksi. Siitä, että en saa informaatiota, jota en halua, ja että räpsäisemäni kännikuvat eivät eksy työnantajani käsiin, olen valmis maksamaan.
Kirjoittaja on tutkija Demos Helsingissä.
