Kolumni
Roope Mokka, 20.3.2008, 11:25Olet mitä jaat
Ystäväni lähetti kaveriporukalleen osoitekirjansa sisällön sekä listan levyistä, kirjoista ja elokuvista, joita hän haluaa jakaa. Mitä tapahtuisi jos toimisimme kaikki samoin?
Viime vuoden suosituin vanha sana oli yhteisöllisyys. Tänä vuonna keuhkotaan jakamisesta. Oikein jakamalla voitto voidaan moninkertaistaa. Nyt olet mitä jaat.
Jakaminen on vanha perinne. Osa asiantuntijoista jäljittää sen synnyn yhteisiin laidunmaihin, commonseihin. Commonsit ovat asioita, joita ei ole järkevää omistaa, mutta jotka kannattaa jakaa. Commonsit eivät kuulu markkinoille eivätkä valtiolle. Tosin 1900-luvulla valtio otti osan commonseista vastuulleen ja syntyi hyvinvointivaltio.
Toiset väittävät jakamisen alkaneen kansanrunoudesta. Runoja Odysseuksen matkoista ei kirjoittanut Homeros vaan teksti eli yhteisenä omaisuutena ennen lopullista kirjausta. Puhumattakaan Kalevalasta. Kielitieteilijät jaksavat huomauttaa, että kieli on ihmisten yhteistyön ja kulttuurin kehittymisen mahdollistava super-commons – omistamaton ja kontrolloimaton olio, joka kehittyy jaettaessa.
Yhtä kaikki, commonsille on tyypillistä, että jakaminen ei vähennä sen arvoa.
Erittäin menestyksekkäitä ovat commonsit, joiden arvo kasvaa niiden käytöstä, kuten tieteellinen tieto tai Wikipedia.
Mikäli kustantajia on uskominen, kontaktinsa jakanut ystäväni on edelläkävijä. Alkuvuoden aikana on ilmestynyt neljä kirjaa, jotka lähestyvät jakamista eri näkökulmista: Wiredin päätoimittajan Chris Anderssonin Free, Miikka Leinosen Strategy of Giving, Kari A. Hintikan Osallistumistalous sekä Charles Leadbeaterin We Think. Leadbeaterin teos on tosin osittain commonsin tuotos.
Kaikki kirjat tutkivat perinteiseltä taloustieteeltä karkaavaa maailmaa, jossa työkalut ovat ilmaisia, eikä niiden käytöstä makseta palkkaa. Tätä liikkeenjohto ei tajua. Miksi ihmiset tekevät korvauksetta töitä?
Motivaatiota antaa neuvoja keskustelupalstalla tai kirjoittaa pätkä avointa lähdekoodia ei kukaan ole pystynyt selittämään. Selitystä on hapuiltu hakkerietiikasta, vertaisten arvostuksesta ja itseilmaisusta. Uskon, että kyseessä on jotain syvempää: me todistamme uudenlaisen yhteiskuntia muovaavan ajattelun syntyä.
Sosialismi, liberalismi ja vihreä liike jäivät 1900-luvun viimeisiksi ideologioiksi. 2000-luku saattaa saada jakamisesta ensimmäisen uuden, poliittisia ulottuvuuksia avaavan ideologian. Voimme hyvin kuvitella jakamispuolueen ja jopa jakamiselle perustuvan talouden.
Se lainaa sosialismilta ajatuksen työkalujen yhteisomistuksesta, liberalismilta itsenäisen ihmisen ideaalin ja vihreiltä vaatimuksen luonnon resurssien oikeudenmukaisesta jakamisesta.
Charles Leadbeater kuvailee hyvin aikamme uutta eetosta: You are what you share. Leadbeaterin mukaan Wikipedian ja linuxin kaltaiset menestystarinat nopeuttavat ihmisten ja organisaatioiden kykyä ja halua jakaa.
Wikipedian opetus on The More We Share, The Richer We Are. Fiksu jakaminen saa hyvinvointimme lisääntymään. Materiaalien fiksu jakaminen saa meidät materiaalisestikin rikkaammiksi.
Leadbeater vertaa muutosta kartesiolaiseen käännökseen. Eli hetkeen, jolloin ranskalainen filosofi Rene Descartes julisti yksityisen ajattelun ylivallan alkaneeksi toteamalla ajattelen, siis olen.
Leadbeaterin mukaan jaamme nyt ajatuksiamme, jotta tietäisimme olevamme olemassa. Ajattelu ei enää ole yksityistä dialogia.
On luonnollista, että jakaminen lähti digitaalisesta maailmasta. Siellä commonsien synnyttäminen on helppoa. Vielä luonnollisempaa on, että jakamiseen perustuvat toimintamallit irtautuvat osaksi laajempaa tapaamme toimia ja organisoitua.
Ajatellaan esimerkiksi teollisen aikakauden ykköstuotetta, autoa. Suomessa kehitellään jo avoimeen lähdekoodiin perustuvia sähköautoja. Julkinen liikenne ja city-car-clubit jakavat autoja monien käyttöön.
Onko mahdotonta ajatella maailmaa, jossa kaupankäynti olisi vuokrausta ja omistus käyttöoikeutta?
