Käyttö & liittymä
Santtu Toivonen, 22.6.2010, 15:22Ana vai digi – kumpi löytää reitin?
Olen viime aikoina tehnyt tuttavuutta autonavigaattorin kanssa. Harvaan asutussa koto-Suomessa ajelu ei koskaan onnistunut motivoimaan minua hankkimaan moista vekotinta. Suomessa kaupungit ovat pieniä ja paikasta toiseen vie yleensä yksi varteenotettava reitti.
Sen sijaan parin viikon lomareissu Espanjan Kataloniaan sai aikaan positiivisen ostopäätöksen. Aluksi tiedustelin kavereiltani, millainen laite kannattaisi ostaa. Ehdotukset kännykän käyttämisestä navigaattorina hylkäsin heti. En aio hyödyntää navigaattoria kävellessäni eikä se siksi täytä taskujani. Auton hanskalokerossa on tilaa.
Nakkisormen valinta
Halusin hankkia navigoinnille omistetun laitteen, jossa helppokäyttöisyys on tärkeämpää kuin moninaiset ominaisuudet ja esimerkiksi kommunikointi auton elektroniikan tai matkapuhelimen kanssa. Lähinnä visuaalisen ilmeen tulee olla selkeä ja osoitteen syöttämisen helppoa.
Päädyin ostamaan tuuman verran ”perusmallia” leveämmän laitteen, vaikka sillä oli pari kymmentä euroa enemmän hintaa. Osoitteen syöttäminen on verrattomasti helpompaa leveämmälle kosketusnäytölle. Näppäimissä on ratkaiseva määrä lisäpikseleitä, joiden ansiosta kirjoittaminen on vaivatonta tarvittaessa myös tien päällä.
Kartan ja navigaattorin vertailua
Mitkä sitten ovat ensikokemukseni härvelistä? Entä miten digitaalinen gps-navigaattori visuaalisine reittiohjeineen ja miellyttävine ääniopasteineen vertautuu periteiseen analogiseen vaihtoehtoon, karttaan?
Oheisessa kuvassa nämä kaksi liikkujan apuvälinettä ovat vierekkäin. Kartta on kuvassa taiteltu pieneksi siten, että siitä näkyy vain murto-osa. Kokonaan avattuna lakana olisi melkein neliömetrin kokoinen. Sen sijaan navigaattorin ruudussa esitetään aina vain olennainen osa ympäristöä ja näkymä päivittyy liikkeen mukaan.
Paperikartta on hyvä antamaan yleiskuvan reitistä suunnitteluvaiheessa, koska sen pystyy levittämään auki ja silmäilemään eri reittivaihtoehtoja. Navigaattori ei tässä juuri kunnostaudu, vaikka sen kanssa voikin esikatsella valitsemiaan reittejä.
Kolmessa suhteessa navigaattori on aivan ylivoimainen karttaan verrattuna: 1) Tarkkaan näkymään pystyminen pitkilläkin matkoilla, 2) ääniopastus, jolloin katseen voi pitää tiessä ja 3) uuden reitin nopea laskenta harhaan kääntymisen sattuessa.
Pientä kritiikkiä
Pääasiassa homma meni kuten elokuvissa, mutta muutamia huomioita on tässä pakko esittää. Ensinnäkin, laitteessa oli jo kaupasta ostettaessa vanhentuneet kartat sisällä. Tämä kävi ilmi toukokuun puolella, kun laite väitti minun ajavan pellolla, vaikka vannon huristelleeni Turku-Helsinki-moottoritien uusinta pätkää. Pätkää, joka avattiin jo maaliskuussa 2009.
Kävinkin sitten kiltisti ostamassa 20 euron arvoiset Länsi-Euroopan karttapäivitykset ja siirsin niistä Suomen ja Espanjan osuudet laitteeseen. Kaikkien maiden karttoja en voinut siirtää ilman lisämuistikortin hankkimista. Kaupassa laitetta ostaessani minulle ei hirveästi painotettu sen enempää karttapäivitysten kuin muistikorttienkaan hankkimisen välitöntä tarvetta.
Päivityksen jälkeen en ole Muurla-Lohja-osuutta ajanut, mutta Espanjassa kyllä törmäsin kerran tilanteeseen, jossa laite ei tunnistanut uudelta vaikuttavaa pikatietä. Taas tuli oudon levitoiva olo nurmien ja niittyjen yllä viillettäessä. Aika ajoin laitteen ääniopastus antoi liian aikaisin ohjeita kääntyä, etenkin jos risteykset tai liittymät olivat kovin lähekkäin.
Vieraissa kaupungeissa navigaattori vei mukavasti keskeisille paikoille, yleensä lähelle kirkkoa tai vanhaa kaupunkia. Sen sai halutessaan näyttämään kartalta mieleisiä palveluita kuten parkkipaikkoja. Ohitusteiden puuttuessa myös kaupunkien läpi ohjaaminen onnistui mukavasti.
Toisinaan tievalintoja sai kyllä ihmetellä. Isolta oikeaan suuntaan johtavasta tiestä ohjattiin poikkemaan sivukujille, joissa – Etelä-Euroopan pysäköintikulttuurin ansiosta – ei auton kummallekaan sivulle juuri ilmatilaa jäänyt.
Välillä laite ehdotti kiellettyä ajosuuntaa, kaiketi uudistettujen mutta vielä karttaan päivittymättömien liikennejärjestelyjen takia. Espanjassa näytti myös olevan valloillaan liikenneympyrävillitys, jonka perässä järjestelmä ei aivan pysynyt. Näissäkin tilanteissa nopea reitin uudelleenkalkulointi auttoi matkaajaa.
Hybridimalli paras turistille
Mukavimmaksi vaihtoehdoksi kiireettömässä ja maisemia arvostavassa maantieajossa osoittautui navigaattorin ja kartan yhdistelmä. Tarkemmin sanottuna navigaattorin, kartan ja kartturin. Kuskina tien päällä ei mielellään itse vilkuile karttaa.
Välillä ajelimme itsepintaisesti laitteen ehdottamia reittejä halveksuen, kunnes se alkoi etsiä uusia reittivaihtoehtoja myös pienemmiltä teiltä. Toisinaan myös käytimme pelkkää karttanäkymää ja kytkimme opastuksen päälle vasta, kun aloitimme paluun tukikohtaan.
Kirjoittaja on Ideanin vanhempi markkina-analyytikko.
