Käyttö & liittymä
Santtu Toivonen, 16.2.2010, 14:38Lakko sosiaalisessa mediassa
Twitterin juju ei ole yksittäisissä
viesteissä. Mediana tweetti on jopa tekstiviestiä lyhyempi, vain 140
merkkiä. Substanssin lisäksi viestiin pitää toisinaan tunkea aihetta
kuvaavia hashtageja, toisten tweettaajien käyttäjänimiä, edelleenlähetystä
kuvaavaa RT ja niin edelleen.
Ihmiset kuitenkin tweettaavat, vieläpä kiihtyvällä tahdilla. Gigatweetin kalkulaation mukaan kymmenen miljardin tweetin raja menee rikki joskus maaliskuussa. Twitter-käyttäjien aktiivisuus luo palvelulle sen todellisen arvon, eli reaaliaikaisen näkymän ihmistä kiinnostavista aiheista ympäri maailmaa. Esimerkiksi Twitscoop tuo tämän näkymän kätevästi esille.
Liiketoimintaa Twitterin päälle
Yritykset alkavat eri tavoin hyödyntää käyttäjien jakamaa sisältöä, mahdollisimman reaaliaikaisesti. Journalismi lienee tämän kehityksen eturintamassa, mutta monet muut alat voivat seurata perässä. Esimerkiksi markkinointiviestien kohdentamiselle tai tuotekehittelylle avautuu uusia mahdollisuuksia.
Samalla monien yritysten toiminta alkaa pohjautua tähän käyttäjien vapaaehtoiseen viestintään. Yritykset ovat toki aina olleet riippuvaisia käyttäjistä, siis kuluttajista. Uutta tässä on kuitenkin se, että kuluttajat itse ovat myös arvon tuottajan roolissa.
Raakadatan tuottaminen on ulkoistettu samalle käyttäjämassalle, jolle tarjotaan siihen perustuvia tuotteita, ehkäpä korvaustakin vastaan. Usein kirjoitellaan tämän käyttäjien tuottaman raakadatan laadusta, joten en tällä kertaa paneudu siihen.
Entä jos tulee stoppi?
Sen sijaan pengon vähän toisesta kulmasta. Nimittäin: jos, syystä tai toisesta, käyttäjät päättävät lopettaa viestimisen Twitterin kaltaisissa avoimissa sosiaalisen median palveluissa, menevät tälle liiketoimintansa perustavat yritykset kanttuvei. Huomaa, että itse Twitter ei ole tämän ajatuskokeen ytimessä. Kuten yllä kirjoitin, se on vähän hankala käyttää ja saattaa siksi hyvinkin tulla korvatuksi jollain toisella.
Sen sijaan kysymys on käyttäytymismallin muutoksesta. Entä jos käykin niin, että viestittämistä aletaan hoitaa suljetuissa ryhmissä, joihin Twitscoopin ja kaltaistensa lonkerot eivät ulotu? Tällä hetkellä juuri mikään ei viittaa tuollaiseen, lukuun ottamatta ehkä Facebookin ja Google Buzzin yksityisyysasetuksia koskevaa keskustelua.
Mutta on niitä mustia joutsenia ennenkin ilmaantunut. Tarkemmin en ajatellut spekuloida sillä, mikä saisi ihmiset lopettamaan sosiaalisessa mediassa viestittelyn. Ehkä syy voi olla ulkoinen, vaikkapa työnantajien asettamiin rajoituksiin perustuva. Tai sitten ihan sisäinen, käyttäytymismallien muutoksesta johtuva. Viestimisen trendi voi aivan hyvin kääntyä julkisesta yksityiseen.
Sosiaalisen median sovittelu
Miten yritysten tulisi varautua tällaiseen skenaarioon, siis tämän uuden työvoiman ”lakkoiluun”? Luonnollisesti kannattaa harjoittaa ennaltaehkäisevää työtä. Tehdä tuottaja-kuluttajien olo niin mukavaksi, että he jatkavat viestittämistä. Erilaiset edut ja palkinnot motivoivat ihmisiä, kuten myös julkisuus.
Jos kuitenkin lakkoon päädytään, mitä sitten? Voiko itsenäisesti järjestäytyvän yhteisön kanssa saada aikaan neuvottelua? Ketkä sovittelisivat ja mistä? Työnantajaosapuolen edustaja olisi yhteisömanageri tai sosiaalisen median tuottaja. Joku joka työkseen uiskentelee verkostopalveluissa firman edustajana ja siten osaa keskustella kansan syvien rivien kanssa, oikeilla termeillä. Yhteisö voisi tietysti itse edustaa itseään, ehkä verkottuneimpien ja seuratuimpien käyttäjiensä kautta.
Sovittelun perusongelma on siinä, että yksilöiden ja heidän viestejään hyödyntävien yritysten välillä ei ole formaalia työsuhdetta. Myöskään lakkovahdeille, rikkureille tai ammattiyhdistyksille ei oikein löydy vastineita. Yritykset eivät voi käskyttää ihmisiä kertomaan asioistaan. Ne voivat mainostaa tai suostutella, mutta eivät määrätä. Kannattaa siis panostaa ennealtaehkäisyyn, toisin sanoen kiinnostavaan ja reiluun toimintaan, jotta väki pysyisi tyytyväisenä. (Lue: aktiivisena.)
Kirjoittaja on Ideanin vanhempi markkina-analyytikko.
