Käyttö & liittymä
Santtu Toivonen, 22.4.2009, 7:21Älä ruuhkauta tiedon sivupolkuja
Sosiaalinen media lisää informaation määrää ennenkuulumattomalla vauhdilla.
Kaikki sisältö ei ole originaalia, vaan ihmiset monistavat omia ja toisten
tuotoksia jakaen niitä eri verkostopalveluihin. Tällaisella toiminnalla on
hyvät ja huonot puolensa, joita käyttäjien kannattaa välillä pysähtyä
miettimään.
Infotulva ja -ähky
Sampsa Kiianmaa kirjoitti juuri hyvän blogiartikkelin siitä, miten sosiaalinen media lisää informaatiotulvaa. Twitterin ja Facebookin kaltaiset sovellukset saavat ihmiset odottamaan nopeasti päivittyvää ja mielenkiintoista sisältöä. Jos mitään uutta ei löydy, käyttäjä pettyy. Hän tulee hetken päästä kurkkaamaan uudestaan, joko jotain olisi tapahtunut. Pitkiä sisältöjä ei vaivauduta lukemaan, vaan lyhyet statuspäivitykset riittävät täyttämään ihmisten tiedonnälän.
Ravintoterapeutti kehottaa ihmisiä syömään vähän ja usein, mutta pitääkö sama toimintamalli viedä virtuaalipuolelle?
Infotulvaan liittyy olennaisesti eräs ilmiö, jota olen viime aikoina alkanut miettiä, nimittäin tiedon monistaminen. Sosiaalinen media on räjäyttänyt internetin sisältömäärän, se tiedetään. Entistä useammin sama sisältö löytyy kuitenkin useasta paikasta.
Samaa kamaa joka tuuttiin
Yhteisöpalveluista löytyy tyypillisesti rajapinnat, jotka mahdollistavat sekä sisällön yhdistelemisen muista palveluista yhdeksi näkymäksi, että sen jakelun muihin palveluihin. Sosiaalisen median ”tehokäyttäjät” kuuluvat useisiin yhteisöihin ja hyödyntävät usein näitä mahdollisuuksia. He luovat statuspäivityksen tai muun sisällön kertaalleen ja jakavat sen sitten automaattisesti kaikkiin yhteisöihin, joiden jäseniä ovat.
Saman sisällön monistaminen useisiin paikkoihin on perusteltua sikäli, että yhteisöt vaihtelevat palveluittain. Näin toimimalla voi saada aikaiseksi erilaisia keskusteluja ja monipuolisia näkökulmia. Monesti on kuitenkin niin, erityisesti mainittujen tehokäyttäjien kohdalla, että eri palveluiden yhteisöissä on paljon samojakin jäseniä.
Yritykset jakaa kontaktit työtuttuihin, kavereihin ja sukulaisiin, muuta kuin suomea puhuviin, ja niin edelleen voivat toki onnistua, mutta usein päällekkäisyyttä ilmenee silti.
”Joko sä näit tän?”
Itseäni samaan sisältöön törmääminen eri palveluiden kautta ei juuri harmita – ainakaan vielä. Jos tämä toimintamalli yleistyy, voi se kuitenkin saada häiritseviä piirteitä.
Lisäksi on pari ilmiötä, jotka katalysoivat sisällön monistumista. Ensinnäkin ihmiset kopioivat paitsi omia sanomisiaan, myös muiden sisältöjä. ”Retweettaaminen” on sitä, että Twitter-viestin eteen kirjoitetaan RT, mainitaan alkuperäinen kirjoittaja ja laitetaan viesti eteenpäin. Toisinaan käyttäjät mainitsevat tässä yhteydessä vaikkapa oman mielipiteensä suhteessa alkuperäiseen sisältöön, mikä sinänsä on uutta informaatiota, mutta useimmiten eivät.
Toinen mainitsemisen arvoinen katalyytti ovat rss-syötteet ja muut automaattisesti haettavat sisällöt. Käyttäjä voi syöttää verkostopalveluunsa paikan, vaikkapa jonkin arvostamansa blogin. Sieltä palvelu noutaa automaattisesti uudet sisällöt ja lisää ne käyttäjän statusvirtaan. Tällä tavalla informaatio monistuu ilman, että kenenkään tarvitsee tehdä mitään.
Syötteiden lisääminen verkostopalveluihin jakaa käyttäjäkunnan mielipiteet kahtia. Toiset pitävät niitä mielenkiintoisina tietolähteinä, kun taas toiset tarpeettomana ja persoonattomana roskana.
Miten lähestyä ongelmaa?
Niin tai näin, sisällön määrä kasvaa, entistä useammin juuri monistamisen takia. Miten tähän voisi reagoida?
Insinöörimäinen lähestymistapa on kääriä hihat ja alkaa miettiä algoritmeja sekä muita teknologisia ratkaisuja monistetun sisällön identifioimiseksi ja hallitsemiseksi. Linkittämistä monistamisen vaihtoehtona kannattaa harkita aina kuin mahdollista. Tämän varmasti Tim Berners-Leekin allekirjoittaisi.
Toinen lähtökohta voisi olla ihmisläheisempi, ”netikettiin” liittyvä. Miten paljon jaetusta sisällöstä pitäisi olla originaalia ja vain tiettyä yhteisöä/palvelua varten tuotettua? Yleispätevää prosenttilukua ei ole, mutta tällaista kysymystä varmaan kannattaa pyörittää mielessään.
Vaikka internet on tiedon valtatie, niin sen sivupolut saattavat ruuhkautua tarpeettomasti.
Kirjoittaja on Ideanin vanhempi markkina-analyytikko.
Aika tylsää sisältöä on lukea siitä, että joku on menossa jonnekin tai huomaan rajuilman lähestyvän. Sosiaalinen media toimii aika pitkälti höpötys sisältönään. Eihän tätä sisältöä oikein voi verrata esim. Hesariin, joka on oikea medium. Ennustankin, että pelkistetyt verkkosaitit, jotka tuottavat harkittua sisltöä, eivätkä tarjoa "jengille" minkäänlaisia kommentointi- tai osallistumismahdollisuuksia voivat olla eräs tulevaisuuden ilmiö. Uskoisin, että myös mainosrahotteisuus on silloin helpompi rahoituskeino, kun kukaan "Patetheman88" ei pääse likaamaan vessanseinäkirjoituksillaan arvokasta mediumpintaa.
