Käyttö & liittymä
Santtu Toivonen, 3.3.2009, 17:10Miksi maksaa mikro maksu?
Tulevaisuuden web-surffailu voi kuulua useita hyvin pieniä mikromaksuja. Jos
yksittäisten maksullisten sisältöjen hinnat ovat riittävän alhaiset tai jos
ne on kytketty joihinkin muihin säännöllisesti toistuviin maksuihin,
saattavat kuluttajat vähitellen tottua maksamaan digitaalisesta sisällöstä.
Pitää vain selvittää, mikä on tarpeeksi mikro hinta.
Maksutapahtumien toteutus pitää suunnitella mahdollisimman vähän käyttäjää häiritseviksi, mutta silti niin että tällä säilyy kontrolli ja tietoisuus kuluttamistaan rahasummista.
Ilmaisuuden illuusio
Onko netti aidosti ilmainen media? Vai onko ilmaisuus illuusiota, viimeisen 15 vuoden aikana muodostunut näkemys, vääristynyt sellainen? Kuluttajat ovat oppineet vaatimaan ilmaista web-sisältöä itselleen. Monia kauhistuttaa ajatuskin, että netin sisällöstä ja palveluista joutuisi maksamaan.
Tilanne eroaa vaikkapa sanomalehdistä olennaisesti. Vaikka ilmaislehtiä toimitetaan koteihin ja jaetaan suurempien kaupunkien kaduilla, ovat ihmiset silti valmiita myös maksamaan tietyistä sanomalehdistä, joko koteihinsa toimitettuna tai lehtipisteistä ostettuna.
Kaikki tiet vievät nettiin
Osa perinteisten mediakanavien (esimerkiksi lehdet ja tv) kautta jaettavasta sisällöstä siirtyy vääjäämättä verkkoon, missä se kilpailee kuluttajien huomiosta netin muun sisältötulvan kanssa. Kannattavan liiketoiminnan varmistaminen verkossa onkin kiperä pähkinä, joka tuo perinteisten medioiden edustajat uudenlaisten kysymysten ääreen.
Toistaiseksi verkon kuluttajapalvelut ovat pääsääntöisesti toimineet mainosrahoitteisesti, mutta on nähtävissä, että mainostajia ei riitä kaikkien sisältöpalveluiden rahoittajiksi. Sosiaalisen median palvelut katalysoivat tätä trendiä käyttäjien tuottaessa nettiin sisältöä kiihtyvällä nopeudella.
Voisiko sisältö olla maksullista?
Web-surffaaja voi leikitellä ajatuksella osittain maksullisesta nettisisällöstä. Mikä olisi kipukynnys yhden relevantin mediasisällön hinnaksi? Se voisi olla vaikkapa oman jääkiekkojoukkueen eilisestä ottelusta koostettu multimediapaketti, jossa hyvälaatuisena tv-sisältönä kaikki maalit ja muut olennaiset tilanteet, miksei vaikka koko ottelulähetys ja vielä jääkiekkotoimittajan kirjoittama analyysi ottelusta. Maksaisitko siitä euron, 50 senttiä tai edes viisi senttiä?
Viiden sentin maksaminen nettisisällöstä kuulostaa äkkiseltään huonolta idealta niin sisällöntuottajan kuin kuluttajankin kannalta. Miten paikallinen sisällöntuottaja, vaikkapa sanomalehti, voisi ikinä saada riittävästi lukijoita, jos hinta sisällölle olisi viisi senttiä. Toisaalta, olisiko kuluttajalla kärsivällisyyttä maksaa tällaisia pieniä maksuja syöttäen aina luottokorttinumeroita, verkkopankkitunnuksia tai muuta vaivalloista?
Maksujärjestelmän toteuttaminen
Onkin tärkeää kiinnittää huomiota paitsi sopivaan hintaan myös maksujärjestelmän pystyttämisen ja käytön vaivattomuuteen. Sisällöntuottajalle tulisi olla helppoa (ja halpaa!) käyttää standardoituja mikromaksamisen tapoja, toisaalta kuluttajien selailukokemus ei saisi kärsiä useista pienistä maksutapahtumista.
Sisällöntuottajan kannalta tuleekin asiaa ajatella niin, että mainosrahoitteisuus on todennäköisesti edelleen vahvasti mukana nettibisneksessä, mutta kuluttajien maksut yksittäisistä sisällöistä voisivat parantaa toiminnan kannattavuutta.
Kuluttajan kannalta on muutamia pohtimisen arvoisia seikkoja. Ensinnäkin kuluttaja voisi itse määritellä kuukausittaisen tai viikoittaisen hintaylärajan. Jos raja olisi vaikka viisi euroa viikossa, voisi kuluttaja viikon aikana katsoa 100 yllä kuvatun kaltaista jääkiekkoreportaasia tai vastaavan hintaista/laajuista sisältöä.
Jotkut sisällöt voisivat olla myös vielä reilusti halvempia, vaikka sentin osia, jolloin viidellä eurolla pääsisi useampiin satoihin viikoittaisiin sisältöihin. Kun viikoittainen viiden euron raja on ylitetty, huomauttaisi selain joka kerta kun maksullista sisältöä ollaan lataamassa, kunnes uusi viikko alkaisi. Lisäksi aina selainta suljettaessa käyttäjälle tulisi ilmoittaa, paljonko edellisen käyttöjakson aikana on kulunut rahaa.
Kytkynä tai erikseen, kuitenkin läpinäkyvästi
Sisältömaksu voitaisiin myös kytkeä johonkin toiseen säännöllisesti toistuvaan laskuun, vaikkapa nettiliittymään. Liittymälaskun yhteydessä olisi erittely käytetyistä maksullisista sisällöistä. Keskeistä on, että kuluttajalla säilyy tietoisuus siitä, milloin hän on tekemisissä ilmaisen, milloin maksullisen sisällön kanssa. Lisäksi hänen tulee helposti saada tietää jonkin sisällön lataamisen kokonaishinta.
Pitää pystyä välttämään tilanne, jonka muistamme wapin lanseeraamisen ajoilta. Paitsi käytettävyydeltään huonot wap-selaimet ja köyhä sisältötarjonta, myös tietämättömyys palveluiden käytön hinnasta oli omiaan karkottamaan ihmiset wapin ihmemaasta.
Mobiiliselailu tuo muutenkin aivan erityisiä vaatimuksia käytettävyydelle. Kännykällä sisältöä selaillessa käyttökokemus on jo lähtökohtaisesti täysveristä tietokonetta heikompi, joten sitä ei saisi rasittaa ylimääräisillä mikromaksusivuilla. Pitää miettiä, voidaanko käyttää samoja mikromaksamisen palveluita ja mekanismeja riippumatta päätelaitteista, vai tuleeko suunnitella erityisesti mobiililaitteille tarkoitetut omat maksamiskäytänteet.
Selvää kuitenkin on, että jääkiekkokoosteita halutaan katsella myös matkan päällä.
Kirjoittaja on Ideanin vanhempi markkina-analyytikko.
Tero Heiskanen ottaa mikromaksamisia koskevassa blogikirjoituksessaan esille erään seikan, jota en itse käsitellyt: http://visiot.vuodatus.net/blog/1802422
Nimittäin sen, että aina webin käyttäjä ei tiedä, mitä on ostamassa. Lätkäreportaasi on todennäköisesti tuttua juttua, josta voi maksaa etukäteenkin, mutta usein selailtaessa törmää uudentyyppisiin sisältöihin tai ainakin uusiin sisällöntuottajiin. Tällöin ei ole takeita ostettavan sisällön laadusta, jolloin automaattinen maksaminen ennen sisällön latausta ei ole paras vaihtoehto.
Entä jos sisällöntuottajat tunnistettaisiin ja käyttäjällä olisi mahdollisuus merkitä niitä luotettuihin (maksu voisi mennä automaattisesti) ja epäluotettuihin (maksu aiheuttaisi promptin)? Oletusarvoisesti kaikki tuntemattomat sisällöntuottajat olisivat rinnastettavissa epäluotettuihin, kunnes käyttäjä merkitsisi heidät toisin.
Voisiko toimivin malli voisi olla sellainen, jossa Microsoft ja Mozilla lisäisivät selaimiinsa jonkun Fruugon :) tai PayPalin kaltaisen toimijan ylläpitämän lisäkkeen, joka laskuttaisi käyttäjän tililtä, kun tämä painaisi maksullisen jutun yhteydessä olevaa nappulaa?
Nappula voisi olla myös jutun lopussa, jolloin tyytyväinen lukija voisi tipata julkaisulle pikkusumman jälkikäteen.
Tuohon mobiilimaksuun voisin kommentoida sen verran, että jo nyt pienet maksut toimivat mobiilisurffailussa varsin näpsäkästi, puhelinlaskun yhteydessä. Näkisin siis mikromaksujen tulevaisuuden valoisammaksi mobiilimaailmassa (olkoonkin, että mobiilimaailman ja perinteisen webbimaailman välinen raja on koko ajan enemmän ja enemmän veteen piirretty viiva), sillä ihmiset ovat jo tottuneet siihen, että kännykällä tehdään mikromaksuja. Esimerkkinä kännykän mikromaksusta soittoäänen tilaus tai HKL:n kännykkälippu... Tai GPRS:llä surffaillessa Elisan uutispalvelussa uutisen hinta on 50 senttiä. Klikatessa otsikkoa, summa lisätään laskuun.
Esim. IRC-Galleriassa voi tilata VIPit tekstarilla. Vähän kankeaa, mutta käyttäjät ovat tottuneet tekstareihin ja sulakedynamoid käärii mukavat rahat. Toki tässä tapauksessa ei kyseessa ole varsinainen mikromaksu.
Ehkä nykyisellään vielä on järkevämpää myydä "krediittejä", joita sitten kuluttaa sisältöä käyttäessään, tai että ostetut sisällöt kasvattavat käyttäjän "pottia", ja hän saa "laskun" vasta tietyn summan kulutettuaan. Tämä yhdistyy samaan jälkilaskutuksen ideaan kuin mobiilimaksaminen, jolla kommenttini aloitin.
