Käyttö & liittymä
Santtu Toivonen, 3.2.2009, 11:46Pätkitty elämä: Voisiko tietotekniikka auttaakin?
Puhelimeen rupattelu autoa ajaessa on tutkitusti vaarallista, vaikka
kuljettaja käyttäisi hands free -laitteistoa. Ihminen ei pysty aitoon
rinnakkaisprosessointiin, vaan tietoisen suorituksen alla on kerrallaan vain
yksi tehtävä. Puhelinkeskustelun raivatessa tiensä kuskin tietoisuuteen jää
itse auton ajaminen taustalle, mikä on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita.
Pienissä paloissa
Onneksi ihminen ei koko valveillaoloaikaansa aja autoa. Pääasiassa hän on tilanteissa, joissa useat eri tehtävät voivat kilpailla ”prosessointiajasta” aiheuttamatta hengenvaaraa. Trendinä on, että tehtäviä suoritetaan yhä lyhyemmissä pätkissä ja että yhden tehtävän suorittaminen pirstaloituu entistä useampaan osaan.
Teknologiset innovaatiot erityisesti kommunikaation saralla kiihdyttävät tätä kehitystä. Käyttäytymiskulttuuri muuttuu rinnan viestintäsovellusten kanssa. Esimerkiksi sähköposti- tai tekstiviestin lähettäjä voi nykyään odottaa melko nopeaa reaktiota lähettämäänsä viestiin. Toisessa päässä tämä tarkoittaa, että mitä ikinä olikaan tekemässä, pitää se keskeyttää vastatakseen viestiin. Alkuperäistä tehtävää pääsee jatkamaan joskus myöhemmin.
Hyvä vierailija!
Arkistomme on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on jo käyttäjätunnus Tietoviikkoon, kirjaudu sisään.
Eikös esimerkiksi jonkin soittimen soitto ole aitoa rinnakkaisprosessointia? :) Tietääkseni siinä pitää tehdä useampi asia yhtä aikaa.
Itse asiassa autoa ajaessa pitää tehdä jo muutenkin useampaa asiaa yhtä aikaa: Seurata liikennettä ja ajaa tietysti autoa :D
Soitanta pitää usein sisällään monia samanaikaisesti tehtäviä asioita, kuten kirjoitit. Lisäksi musikantti saattaa jopa laulaa samalla. Samoin autoilussa on monia alitehtäviä, kuten ratin kääntäminen, poljinten käyttö, vaihteiden vaihto ja liikenteen seuraaminen.
Molemmissa esimerkeissä kuitenkin alitehtävät tähtäävät yhteiseen päämäärään, soitanta musiikin tuottamiseen ja autoilu paikasta toiseen siirtymiseen.
Instrumentin soittamisen ja autokoulun tärkeitä päämääriä on muuttaa suuri osa toiminnoista automaattisiksi, rutiininomaisiksi. Tällöin ne, esimerkiksi kompin takominen tai kaasun polkeminen, eivät vaadi tietoista huomiota, vaan etenevät "tausta-ajona". Sen sijaan puhelimeen puhuminen vaatii keskittymistä ja häiritsee autoilua. Se ei tähtää auton tiellä pitämiseen, kuten liikenteen tarkkailu.
Nämä ovat tietenkin yksinkertaistuksia ja tietoisuus sekä kognitiiviset prosessit ovat verrattomasti kompleksimpia käytännössä. Mutta perusviesti on silti, että normaalisti ainoastaan yhtä pohdintaa vaativaa tehtävää pystyy suorittamaan kerrallaan. Tehtäviä joutuu sitten pilkkomaan ja jatkamaan uudelleen keskeytysten takia.
Eikö sähköinen viestintä voisi luokitella saapuvat viestit niiden vaatiman reagointiajan mukaan? Milloin viestiin tarvitaan vastaus? Kysymykseen voisi liittää vastaajan toivoman määräajan, jolloin ohjelma voi paketoida niitä vastattavaksi vaikka kaksi kertaa päivässä vastaajan haluamaan aikaan. Suoraan läpi tulisivat vain välttämättömät keskeytykset.
Aivan loistava idea olisi saada systeemi, joka osaisi oikeaan aikaan pudotella läpi kaikkein tärkeimmät viestit. Vähemmän tärkeät odottaisivat vuoroaan ja vähiten tärkeät eivät koskaan pääsisi häiritsemään vastaanottajaa.
Sähköpostissahan meillä on jo spämmifiltterit, jotka auttavat ihmisiä pärjäämään alati kasvavan postimäärän kanssa. Postimäärän, joka koostuu sekä yhä enenevästä oikeasta postista, siis tietoisesti ja vailla konnuuksia vastaanottajalle osoitetusta, että etenkin roskapostista.
Kuitenkin, jos käsitellään kommunikaatiota kokonaisuudessaan, pitäen sisällään myös muun muassa puhelut, on syytä miettiä, kuka saa määritellä sen, tuleeko viestejä läpi. Periaatteessa vastaanottajalla on mahdollisuus tähän jo nyt. Hän voi asettaa puhelimensa äänettömäksi tai peräti sulkea sen, hän voi olla käynnistämättä sähköpostisovellusta, Skypeä, jne. Lisäksi mainitsemiasi 2 kertaa päivässä -tyyppisiä yhteenvetoja saa vaikkapa RSS-lukijoiden tai sähköposti-digestien avulla.
Nämä ovat kuitenkin isommassa mittakaavassa epäolennaisia kysymyksiä. Oikeasti on kyse kommunikoinnin kulttuurista ja miten se on muuttumassa. Kestävä ratkaisu ei ole tuijottaa viestien vastaanottajaan, siis kehen tahansa meistä, ja muurata seiniä hänen ympärilleen. Sen sijaan tulee miettiä, miten häntä parhaiten tukea ja hänen toimintojaan edesauttaa tässä alati kehittyvässä ympäristössä.
Tulee sekä teknisin innovaatioin että henkisin harjoittein tukea ihmisen toimintaa kuvatun kaltaisessa ympäristössä. Lisäksi tulee taata, ja nyt mennään jo alkuperäisen aiheen ulkopuolelle, että hän myös saa aika ajoin mahdollisuuden olla vastaamatta viestimiin, jos siltä tuntuu. Tätä kutsutaan lomaksi tai lyhyemmässä mittakaavassa viikonlopuksi. Näiden asioiden suhteen me suomalaiset ja yleensäkin eurooppalaiset olemme globaalissa mittakaavassa aika hyvässä asemassa.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.