CIO-blogi

CIO-blogi

Tieto markkinoista on netissä

Oletko koskaan ihmetellyt, miten Apple pystyy tuottamaan yhä useammin kuluttajien toiveisiin vastaavia tuotteita? Osa tietysti selittyy Steve Jobsilla ja firman puhtaalla innovointikyvyllä, mutta moni ei varmaan tiedä, miten loistavasti Apple pystyy käyttämään netistä saatavaa tietoa edukseen.

Esimerkki puhukoon puolestaan. Kun Iphonen kolmosversion tulosta myyntiin oli kulunut vain pari tuntia, Apple syötti mediaan ihan graafisena esityksenä usean kymmenen tuhannen kuluttajan arviot uuden puhelimensa parhaista ominaisuuksista. Ykkösenä ei muuten ollut erinomainen kosketusnäyttö, vaan App Storen tarjonta ja helppo käyttö – kosketusnäyttö tuli vasta kakkosena.

Applen katsaukseen tarvittava tieto löytyi pääasiassa blogikirjoituksista ja sosiaalisesta mediasta. Applella oli jo tuolloin mittavat järjestelmät heihin tai heidän tuotteisiinsa liittyvien kirjoitusten kaappaamiseksi ja sisällön automaattiseksi analysoimiseksi. Ihmekö tuo, onhan Apple ollut yksi netin johtavista pelureista Itunesin julkaisusta alkaen jo toistakymmentä vuotta.

Netissä olevien valtavien tietomassojen poiminta, suodatus ja analysointi edellyttää massiivisia järjestelmiä. Mutta nettitieto on bisneskehittäjän kannalta ihan muuta kuin perinteisillä markkinatutkimuksilla saatu. Blogien ja sosiaalisen median kirjoittajien reaktiot syntyvät aidosti, pyytämättä ja tilastolliset otokset perinteisiin menetelmiin verrattuna ovat valtavat. Hyvä analytiikka auttaa tunnistamaan trendit, tärkeimmät vaikuttajat ja vaikutuskanavat melkein reaaliajassa.

Tulevat voittajayritykset todella panostavat nettitiedon analytiikkaan. Nokia muuten ihan varmasti tietää tällaisen analytiikan merkityksen, mutta Applen lisäksi Cisco, Google tai Microsoft ovat aika monta vuotta edellä tarvittavan tiedonkeräyksen ja analytiikan toteutuksessa. Nokian tuore ilmoitus vähentää perinteisiä markkinointipanostuksia ei ole tätä taustaa vasten minkäänlainen yllätys.

Maailman parhaan maan asukkina voin vain toivoa, että Nokia ja monet muut meikäläiset firmat todella pystyvät nopeasti ja tehokkaasti hyödyntämään nettipohjaisen tiedon omissa tuotteissaan ja palveluissaan. Se on pian suorastaan kilpailuvälttämättömyys.

Kirjoittaja on Innofactorin Senior Advisor.

CIO-blogi

Parhaiden käyttöliittymien seurassa

Kesähelteillä ja lomalla yleensäkin on mukava ottaa kirja käteensä ja lueskella. Juuri nyt itselläni on menossa Paulo Coelhon esikoisteos Pyhiinvaellus ja kokemus on hieno. Tuollaisen kirjan voi helposti jättää vähäksi aikaa ja jatkaa myöhemmin sopivana ajankohtana, mikä olisi kovin vaikeaa vaikkapa elokuvan kanssa.

Enpä ylipäätään muista yhtään elokuvaa tai sarjaohjelmaa, joka olisi ollut edes yhtä hyvä kuin elokuvan perustana oleva kirja. Jokseenkin yhtä hyvinä pidän Clarken kirjaa Avaruusseikkailu 2001 ja hänen samanaikaisesti käsikirjoittamaansa Kubrickin ohjaamaa samannimistä elokuvaa.

Juuri televisiossamme alkanut sarja Mma Ramotswesta, Botswanan ensimmäisestä naisetsivästä, jonka henkilöt on suhteellisen helppo hyväksyä kirjan tarkoittamiksi. Mutta tämäkään sarja ei tavoita kirjojen hykerryttäviä kuvauksia hänen rakkaasta Afrikastaan eikä oikein edes käsiteltyjen tapausten pohdiskeluja.

Kirja on monipuolisuudessaan ja helpossa liikuteltavuudessaan toistaiseksi lyömätön käyttöliittymä ajatusten herättämiseen missä ja milloin vain. Juuri syvällisten omien mielikuvien sekä niistä syntyvien tunteiden ja ajatusten herättäjänä kirjaa ei edelleenkään voita mikään. Parhaat elokuvat pystyvät samaan, mutta suurin osa sähköisen median nopeasti vaihtuvasta sisällöstä on kirjoihin verrattuna kovin pinnallista.

Kirjan kumppanina tavallinen kynä on myös monessa suhteessa ylivoimainen laite hiiriin tai kosketusnäyttöihin verrattuna. Kynällä voit tehdä merkintöjä kirjaan, rinnalla olevaan muistioosi tai puupalikkaan, eikä merkintöjen säilymiseen liity mitään riskejä laitteiden vanhenemisesta tai sähkövirran loppumisesta.

Kotimaisten ennätyshelteiden aikaan lomaillessa on tosi helppo todistaa itselleen, miten vähän teknisiä välineitä oikeastaan tarvitsee ollakseen tyytyväinen. Tietoteknisistä laitteista minulle riittää melkein pelkkä kännykkä, sillä kun pystyy seurailemaan Facebookin kautta sukulaisten ja tuttujen matkoja, näin kesäaikaan hyvin harvoja tosiuutisia lehtien syötteistä sekä pitämään yhteyksiä tarvittaviin suuntiin.

Kirjoittaja on Innofactorin Senior Advisor.

CIO-blogi

Ongelmia uutisstudiossa - älä säästä väärässä paikassa

Tietotekniikka tunkeutuu nykyisin joka paikkaan, ja samalla erilaiset tekniset ongelmat nousevat toistuvasti jopa uutisiin.

Viimeisimmän E18-moottoritiepätkän avaaminen siirtyi tietoteknisten ongelmien vuoksi melkoisesti, ja sama näyttää jatkuvan. Tunnelien turvalaitteiden ongelmat – nähtävästi aika tyypillisesti ohjelmisto-ongelmat – sulkevat edelleen tunneleita tai ainakin kaistoja.

Uutisissa on kerrottu vähemmän tv-uutisten omista ongelmista. Maikkarin nähtävästi pitkälle automatisoitu uutisstudio on pimentynyt kuluvan vuoden aikana useita kertoja, ja samaan on päässyt myös Yleisradio tv-studioineen. Ei ole tullut uutisia, eikä yleensä edes tietoa, milloin mahdollinen katko loppuu. Erinomainen keino siirtää uutisten seuraajat nettipalveluihin, jos he eivät jo muutenkin sinne siirtyisi.

Mutta tietotekniikan huonon toiminnan ongelmat koskevat kokemukseni mukaan myös monien muiden organisaatioiden kriittisiä järjestelmiä, eivätkä monet organisaatiot edes tiedosta, millaisia häiriöitä eri järjestelmät tai niiden käyttäjät sietävät.

Minusta tällaiset ongelmat vaikuttavat rahojen säästämiseltä väärissä paikoissa ja hiipien kehittyvistä vääristä asenteista. Ratkaisuja löytyy nimittäin rahalla ja varajärjestelyillä ihan varmasti. Digiboksien, läppäreiden ja yhä monipuolisempien kännyköiden käyttäjinä alamme turtua varsinkin ohjelmistojen aiheuttamiin ongelmiin, jolloin emme hae toimintavarmuutta riittävän ponnekkaasti.

Niin ei tarvitse olla. Kriittiseksi todetuille ratkaisuille löytyy kahdennuksen tai moninkertaistuksen avulla parempi toimivuus, eikä hintakaan ole todellisuudessa enää paha este. Kyse on lähinnä tahdosta.

Ja me pärjäämme ihan ilman huonosti toimivaa tekniikkaakin. Siinä on puolestaan kyse lopulta meidän jokaisen omista valinnoista.

Kirjoittaja on Innofactor Ltd:n Senior Advisor.

CIO-blogi

Ei enää it-projekteja

Vuoden 2010 CIO -tittelin saanut Juho Malmberg antoi kiitospuheessaan ymmärtää, että it-projekteille ei ainakaan hänen edustamassaan yrityksessä ole enää tilausta. Kannustan kaikkia muitakin lopettamaan it-projektien käynnistämisen.

En suosittele tätä siksi, että menneinä aikoina suuri osa it-projekteista on epäonnistunut. Syy on yksinkertaisesti se, että oikeastaan missään organisaatiossa ei ole enää vuosikausiin esiintynyt ”puhtaita” it-projekteja, vaan kyse on lähes poikkeuksetta toiminnan kehittämisestä.

Esimerkiksi uuden erp- tai crm-järjestelmän käyttöönotossa ei ole kysymys tietotekniikasta, vaan toiminnallisten prosessien parantamisesta. BI-järjestelmän käyttöönotolla taas tähdätään parempaan johtamiseen tai parempiin operatiivisiin päätöksiin eri puolilla organisaatiota. Tekniikka on siis vain väline, ei varsinainen projektin tarkoitus.

Toiminnan kehittämisprojektien nimittäminen tai asteittainen muuntuminen it-projekteiksi antaa koko hommalle aivan väärän painotuksen. Tietotekniikasta muodostuu hyvin helposti veruke olla tekemättä sellaisia merkittäviä organisaation tai ihmisten valmiuksien muutoksia, jotka ovat välttämättömiä uudessa entistä paremmassa toimintatavassa. Painotus siirtyy työkalun viilaamiseen, eikä sen hyödyntämiseen.

Voi olla, että satunnaisia it-projektejakin saatetaan vielä tarvita, mutta yleensä korkeintaan jonkin isomman hankkeen osaprojektina. Jopa infrastruktuurin parantaminen tai jonkin tekniikan version vaihto uudemopaan tähtää yleensä parempaan toimintaan, ei pelkästään uuteen tekniikkaan.

Lopettakaamme siis it-projektit ja ryhtykäämme puhumaan ihan vaan projekteista tai jos tarkennusta tarvitaan, toiminnan kehittämisprojekteista. Jo nimen vaihto pakottaa myös it-ammattilaiset puhumaan tekniikan asemesta bisnesten muuttamiseen liittyvistä tavoitteista ja keinoista.

Kirjoittaja on Visual Management Oy:n kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Tabletti on vain selailulaite

Taas kerran Apple on nostanut aikamoisen huuman ”vallankumouksellisella” uudella tablet-mikrollaan iPadilla. Sinänsä laitteen vallankumouksellisuus on liioittelua, sillä ensimmäiset kosketusnäyttöiset tablet-tietokoneet tulivat markkinoille jo yli vuosikymmen sitten. Jopa Applen omaa 1980-luvun lopulla julkistettua ja pahasti flopannutta Newtoniakin voi pitää sellaisena.

Minua kuitenkin ihmetyttää, kuka ihan oikeasti tarvitsee tuollaista laitetta ja mihin bisneskäyttöön se sopisi.

Ipadin käyttöliittymä on ilman muuta edistyksellinen nettiä tai sähköposteja selattaessa, ihan kuten iPhonekin on. Mutta iPadissa on muiden pienten tablet-tietokoneiden tapaan muutama perusongelma pitkäaikaista laajempaa käyttötarkoitusta varten.

Kosketusnäytöllä kirjoittaminen on ihan liian vaivalloista lyhyitä twiittejä pitempiä tekstejä varten eikä kosketusnäyttö korvaa edes hiirtä piirtotyössä. Näyttökin on liian pieni vaativiin käyttötilanteisiin ja ainakin ensimmäinen Ipad on näytön kokoon nähden turhan painava laite.

Pikkulaitteet ovat jo vaikuttaneet viestintäämme siten, että sähköpostit köyhtyvät tekstiviestin ja twiitien tapaisiksi todella lyhyisiksi ja mitäänsanomattomiksi viesteiksi. Tablet-tietokoneessa käy ihan varmasti samalla tavalla. Ei niillä viitsi pitkän päälle kirjoittaa edes kunnollista muistiota palaverista. Ja kunnon nettisisältöjen tekemisen tarvitaan iso näyttö ja kunnolliset kirjoitus- ja piirtovälineet.

Bisneskäytössä ensimmäiset tablet-tietokoneet ovat päätyneet hyvin rajoitettuihin käyttötilanteisiin esimerkiksi sairaaloissa tai tv-sarja CSI:n rikostutkijoilla. Kohtalaisen suuri kannettava ja yhdestä palikasta koostuva laite on noissa tilanteissa joskus todella paikallaan. Potilaan tietojen katselu ruudulta esimerkiksi potilaskierrolla ja muutamasta merkistä muodostuvan mittaustuloksen kirjaus on näppärää ilman erillistä näppäimistöäkin.

Kuluttajien käytössä tablet-tietokoneet jäävät minusta pitkässä juoksussa lähinnä netin sekä mahdollisesti tv-ohjelmien ja videoiden katselulaitteiksi. Muun tyyppiseen käyttöön ne sopivat todella huonosti ja lyhyitä pikaviestejä kirjoittelee mieluummin paljon kevyemmällä kännykällä. Saapa nähdä, kuinka pitkään tablettien menestykseen ennakoimani käyttötilanteet riittävät.

Kirjoittaja on Visual Management Oy:n kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Uusi käyttötapa bisnesjärjestelmiin. Nyt.

Apple on uudistanut tietoteknisten laitteiden käyttöä todennäköisesti enemmän kuin mikään muu yritys. He ovat onnistuneet luomaan käyttöliittymäinnovaatiota muuttamalla muiden tekemät peruskeksinnöt kuten hiiren tai kosketusnäytön ihmisiä innostavaksi uusien kuluttajasovellusten käytöksi.

Kun kuluttajat näyttävät siirtyvän yhä enemmän kannettavien laitteiden käyttäjiksi, olisiko jo aika uudistaa sähköpostin lisäksi myös varsinaisten bisnesjärjestelmien käyttötavat?

Tähän kohtaan moni ohjelmistoyritys varmaan toteaa, että heidän erp- tai crm-järjestelmäänsä on voinut käyttää kännykällä ainakin vuosikymmenen ajan, tai että raportointi on ollut mobiililaitteilla todellisuutta jo vuosia. Toki, jos tyytyy rankkoihin rajoituksiin sovelluksen toiminnallisuudessa ja sisällössä. Tällaiset rajoittuneet ratkaisut ovat kuitenkin hyvin vähäisessä käytössä.

Täysin uusi käyttötapa tähtäisi sovellusten entistä laajempaan käyttöön mobiililaitteilla. Yritysten koko henkilöstö ja kaikki yhteistyökumppanit voisivat käyttää missä ja milloin tahansa iPod + iTunes -yhdistelmän tapaisia uusia bisnessovelluksia.

Törmääkö tällaisen uuden käyttötavan kehittäminen väistämättä operatiivisten bisnesjärjestelmien suureen datakeskeisyyteen ja toimintojen mutkikkuuteen? Uusien dataintensiivisten sovellusten käyttötapojen innovoimiseksi on syytä pysähtyä ja miettiä, millaisia sovellusten oikein pitäisi olla.

Jotain lähtökohtaa uudistamiseen saa tutkimalla esimerkiksi Applen musiikki- ja sovelluskauppoja. Niissä liikkuu valtava määrä rakenteellista tietoa miljoonista käyttäjistä ja tuotteista. Mutta niiden käyttäjä ei dataa paljon järjestelmään näpyttele, koska mobiililaite tunnistaa käyttäjänsä ja ostoksen voi valita suoraan kuvakkeista.

Riittävän älykäs bisnessovellus voisi tallentaa monia käyttäjään, asiakkaisiin tai bisnestapahtumiin liittyviä asioita samaan tapaan lähes automaattisesti, missä ja milloin vain. Tiedon jakelu mobiilisti hoituisi tietysti siinä sivussa.

Uskon, että tällaisille Applen kuluttajasovellusten tapaisille, helppokäyttöisille bisnessovelluksille löytyy paljon innokkaita käyttäjiä. Vain sovellukset puuttuvat, joten markkinamahdollisuus on avoinna systeemi-innovaattoreille.

Kirjoittaja on Visual Management Oy:n kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Bisnestä Googlen katukuvilla?

Googlen katukuvat Suomesta ovat minusta hienoja ja esittelevät kohteita useimmiten parhaassa valossa: kuvat ovat varsin tarkkoja ja niissä on kevät tai kesä sekä enimmäkseen auringonpaistetta.

Paljon on keskusteltu näiden kuvien eettisestä perustasta, mutta varsin vähän on ollut keskustelua näiden kuvien tarkoituksesta. Google on ihan varmasti tehnyt tämän palvelun bisnestarkoituksissa, ja jonkin verran kuvien avulla voi joku muukin varmaan bisnestä tehdä.

Lähes varmaa on, että Google käyttää kuvia piakkoin lisätäkseen omia mainostulojaan. He ovat jo hakeneet patenttia tekniikalle, jolla karttanäkymiin voi lisätä reaaliaikaista mainontaa. Tämän tekniikan avulla yritys voisi kohdistaa katselijalle häntä puhuttelevan tuote- tai palvelumainoksen, joka sisältää tekstin ja kuvien lisäksi vaikkapa elävää kuvaa.

Katukuvat ja niihin myöhemmin tulevat mainoslisäkkeet vaativat valtavasti tallennustilaa ja tietokonekapasiteettia, joten Google pystyttää varmasti yhä uusia massiivisia tietokonekeskuksia eri puolille maailmaa. Niistä voivat hyötyä niin energiayhtiöt kuin Haminan tapaan myös jotkin kaupungit työllisyyden parantamisessa.

Street View on automaattisesti osa Googlen karttapalveluun rekisteröityneiden yritysten karttapalvelua. Jos oma yrityksesi on rekisteröity Google Mapsiin, voit kokeilla tuota hakemalla oman yrityksesi näkyville Google Mapsista. Tällainen markkinointikeino on jo siis kaikkien käytettävissä, ja Googlen kuvapalvelussa mukanaolosta voi pian tulla yrityksille välttämättömyys.

On kovin varhaista arvioida, mitä bisnestä yksittäinen yritys voi mahdollisen markkinatietoisuuden lisäksi Googlen karttakuvien avulla tehdä. Joku on ehdotellut tästä uusia mahdollisuuksia matkailualan yrityksille ja mahdollisesti mainostoimistoille. Nopeasti nuo ideat on hyödynnettävä, kun palvelu on kaikkien käytettävissä!

Minusta näyttääkin hyvin ilmeiseltä, että tästä Googlen uusimmasta innovaatiosta isot rahat kerää nimenomaan ja oikeastaan vain Google.

Kirjoittaja on Visual Management Oy:n kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Kymmenen it-ennustetta uudelle kymmenluvulle

Kulunut vuosikymmen toi taas uusia yllättäviä tietotekniikan sovelluksia, joita ei oikein osattu etukäteen ennustaa. Ehkä olennaisinta ovat monet ennakoimattomat nettiin perustuvat sovellukset, joiden yksi seuraamus on digitaalisessa muodossa olevan tiedon räjähdysmäinen kasvu.

Itse en pahemmin ole ennustajaukkona esiintynyt, mutta ajattelin näin uuden vuosikymmenen alkajaisiksi poiketa tavoistani. Tässä siis kymmenen it-ennustettani uudelle kymmenluvulle:

1. Puheet sosiaalisesta mediasta väistyvät vähitellen taka-alalle, kun niistä tulee ihan tavallisia juttuja – ja samalla täysin uudentyyppiset asiat ovat kiinnostavampia.

2. Perinteinen softamyynti romahtaa vuosikymmenen toisella puoliskolla, jolloin ohjelmia käytetään pilvestä ja jaellaan pelkästään sähköisesti.

3. Mobiilinetin ja siellä olevien palvelujen herruudesta nousee kova globaali kisa, kun keveät mukana kulkevat laitteet sekä 4G ja sen seuraajat jyräävät lankaliittymät ja perinteiset läppärit.

4. Uutisvälitys siirtyy pääosin maksuttomaksi nettipalveluksi ja printtimedian merkitys uutiskanavana on vuosikymmenen lopulla hyvin pieni.

5. Pilvisoftat murtavat perinteiset it-ratkaisut, ja tässä kisassa uudet pelurit nappaavat salesforce.comin vanavedessä pääosan markkinoista. Hyvin harva perinteinen ohjelmisto- ja palvelualan peluri on tämän murroksen voittaja.

6. Vuosikymmenen loppupuolella jokseenkin kaikki urheilun ja elokuvien jakelu siirtyy nettiin, jokaisen meistä katseltavaksi. Edes yleistyvät 3D-teatterit eivät tätä kehitystä pysty estämään.

7. Digitaalisessa muodossa oleva tieto lisääntyy nykyvauhtiaan ainakin ensi vuosikymmenen, jolloin valtaosa ihmiskunnan hallitsemasta tiedosta on netissä.

8. Erilaisiin sähköisiin medioihin keskittyvät it-ammatit lisääntyvät rajusti, ja sitä kautta it-ala kasvaa työntekijämäärältään globaalisti suurimmaksi toimialaksi.

9. Yritysten suuri päänsärky on uuden vuosikymmenen lopulla edelleen omien tietojärjestelmien yhä suurempi mutkikkuus ja vaikea yhdistely. Pilvi ei tätä poista, vaan sotkee nyt hyvässä vauhdissa olevia ja tulevia integraatiosuunnitelmia pitkin vuosikymmentä.

10. Steven Jobs poistuu alkaneella vuosikymmenellä työmarkkinoilta kokonaan. Apple oli suurissa vaikeuksissa hyvin pian sen jälkeen, Steven Jobs siirrettiin 1980-luvulla syrjään pääjohtajahommista. Mitkä mahtavat olla seuraukset Applelle tällä kertaa? Minäkin poistun työmarkkinoilta uudella kymmenluvulla, mutta takaan, että siitä ei Applelle seuraa yhtään mitään.

Kirjoittaja on Visual Management Oy:n kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Pilvee, pilvee, pilvee...

Eipä olisi Juice Leskinen varmasti uskonut, että hänen 70-luvun kappaleensa nimeä käytetään tietotekniikan markkinamuutostakin kuvaamaan. Ihmekös tuo toisaalta, kun kappaleen tekohetkellä ei ollut edes olemassa suomenkielistä sanaa ”tietotekniikka”.

Mutta tietotekniikan soveltamisessa pilvet lisääntyvät ja kasvavat nyt kuin myrskyn edellä, ennakoiden it-alan murrosta. Mukaan muutokseen ovat lähdössä kaikki merkittävät ohjelmistoyritykset, ja netissä jo toimivat isot pelurit, Amazon etunenässä, tarjoavat pilvialustaa kenen tahansa käytettäväksi.

Olen perehtynyt palvelujen tuottamiseen pilvestä vasta tämän vuoden kesästä alkaen ja hämmästynyt, mutta niin ovat markkinatutkijatkin. Suurin yllätys taitaa olla se, että alkuaan vain pk-yritysten ratkaisuksi tarkoitetut pilvipalvelut kiinnostavat suuryrityksiä paljon ennakoitua enemmän.

Toinen yllätys ainakin itselleni on pilvipalvelujen monimuotoisuus ja termien sekavuus. Erot käsitteiden SaaS, PaaS ja IaaS välillä taitavat olla suurelle osalle it-ammattilaisiakin vielä aika epäselviä, ja Microsoft Azuren tulo markkinoille vuoden 2010 alussa sotkee käsitteitä entisestään.

Gartnerin tuoreiden selvitysten mukaan yritysten käyttämät erilaiset sovelluspalvelut pilvestä tuottavat tänä vuonna yhteensä hiukan yli kahdeksan miljardin dollarin liikevaihdon. Toinen tutkimuslaitos IDC arvioi saas-sovellusten kasvuksi Yhdysvalloissa jo yli 40%.

Suurin saas-sovellusten ryhmä muodostuu kollaboraatio- ja sisältöpalveluista, seuraavana asiakkuuden hallinta. Pilvipalvelujen johtotähti Salesforce.com on yli miljardin liikevaihdollaan jo kolmanneksi suurin uusien crm-ratkaisujen toimittaja ja kasvattaa osuuttaan jatkuvasti.

Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä varmemmaksi olen tullut pilvipalvelujen tulosta. Aiheeseen liittyvät epäluulot ratkaisujen tietoturvasta tai liitettävyydestä yrityksessä jo oleviin järjestelmiin ovat karisseet sitä mukaa, kun olen eri pilvisovelluksiin perehtynyt.

En näe mitään erityistä syytä, miksi mitä tahansa jo olevia sovelluksia ei voisi tuottaa pilvestä paljon perinteisiä tapoja tehokkaammin, edullisemmin ja joustavammin. Niinpä joulupukki tai ainakin hänen tonttuapulaisensa yrittävät varmasti tuoda yritykseesi pilvee, pilvee, pilvee…

Useimmiten nämä pilvilahjat muuten osoitetaan bisnesjohdolle, ei niinkään tietohallinnolle. Jos et siis jo ole näihin ratkaisuihin perehtynyt, aloita se heti. Pilvien runsaus ensi vuonna voi muuten tulla liian isona myrskynä.

Kirjoittaja on Visual Management Oy:n kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Kunnat liian itsenäisiä it-asioissa

Suomi on vajonnut sijalle 45 eri YK:n kansakuntien sähköisten palvelujen kehittyneisyydessä. Viime viikkojen viestit kansallisen potilasarkiston kehittämisongelmista ja sikainfluenssarokotteiden jakelun sekoilusta pistävät miettimään, miksi.

Minusta sähköistettyjen julkisten palvelujen huono tila johtuu ensisijaisesti liiallisesta kuntien itsenäisyydestä it-asioissa ja toissijaisesti suomalaisten äärimmäisestä konsensushakuisuudesta.

Kuntien suuri itsenäisyys on johtanut sinänsä jo valtionkin tasolla tunnustettuun tilanteeseen: kunnat ostavat erilaisia tietojärjestelmiä paljolti itsekseen, vaikka pääosa kaikkien kuntien toiminnoista on ihan samoja. Eri kuntayhtymät tuotavat tähän vain pienen helpotuksen verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki kunnat laitettaisiin yhteen ja samaan tietojärjestelmäkokonaisuuteen.

Vähintään pitäisi olla yksi kansalaisia palveleva sähköinen luukku, jota hyödynnettäisiin joka kunnassa. Taustalla pitää olla kansallisen potilasarkiston tapaan yhdessä järjestelmässä kansalliset tiedot kulloinkin tarvittavista asioista. Tällaisten rekistereiden kehittäminen demokraattisesti ja konsensusperiaatteella on kuitenkin toivottoman hidasta, eikä johda hyviin ratkaisuihin kuin vahingossa. Kunta-IT yrittää toki parhaansa, mutta hyvienkin kansallisten ratkaisujen esteeksi nousee eri puolilta maata milloin mitäkin.

Esimerkiksi Britanniassa valtionjohto voi irtisanoa minkä kunnan johtajan tahansa, jos on syytä epäillä huonoa johtamista tai suoranaisia väärinkäytöksiä. Näyttää siltä, että siellä esimerkiksi sikainfluenssarokotteetkin on saatu yhden rakenteen ja yhteisten järjestelmien avulla hoidetuksi meitä paljon mallikkaammin.

Tanskan parlamentti päätti jo kymmenkunta vuotta sitten, että kaikkien palkansaajien tiedot on laitettava yhteen kansalliseen rekisteriin, jota kautta yritykset voivat yhdellä kirjauksella välittää palkansaajiin liittyvät tiedot eri julkisiin organisaatioihin. Kansalaiset voivat tarkistaa omat palkkatietonsa samasta järjestelmästä netin kautta. Jo vuonna 2003 käynnistynyt EasyPay on yksi niistä ratkaisuista, joiden ansiosta Tanska on sijalla kolme sähköisten palvelujen kehittyneisyydessä.

Ymmärrän toki poliittisen demokratian vaatimukset ja päätöksenteon vaikeudet pitkälle hajautuneessa rakenteessa, jota ei hetkessä muuksi vaihdeta.

Mutta kansallisen tason kuntia ja kansalaisia palvelevien tietojärjestelmien sekä julkisen talouden tehokkuuden kannalta eduskunnan on otettava johtava rooli. On vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä vakavasti ajamaan läpi lakeja, joiden tuloksena kunnat ovat ainakin tietotekniikan soveltamisessa yhä selkeämmin osa valtionhallintoa.

Kirjoittaja on Visual Management Oy:n kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Väliäkö sillä, missä tietosi ovat?!

Uskon vakaasti nettipohjaisten bisnesjärjestelmien saavan markkinaosuutta samaan tapaan kuin erilaiset kuluttajille suunnatut palvelut ovat netissä saaneet. Kyse on käytön helposta ja edullisesta aloittamisesta sekä selkeistä etukäteen tiedossa olevista kustannuksista.

Useimmat meistä käyttävät varmasti jo kuluttajana pilvipalveluja, joskus huomaamattaan. Ostamme netistä erilaista tavaraa, lippuja, matkoja ja puhtaasti sähköisiä palveluita vaikkapa henkilökohtaisen sähköpostin hoitamiseksi. Tuskinpa meistä kukaan tietää, missä päin maailmaa tietomme todella sijaitsevat, nehän ovat ”netissä”.

Toistaiseksi olen itse yrittänyt pitää huolen, että voin halutessani henkilösuojalain mukaisesti tarkastaa, korjata tai poistaa omat tietoni palvelusta, jota en enää koe tarpeelliseksi. Oma nettisivustoni ylläpidossa käytetyistä ohjelmista, hakemistoista ja tietokannoista otan toki varmuuskopion talteen kovalevylleni.

Yritysten kannalta tietojen tallennus pilveen on potentiaalisesti hankalampi juttu. Tietosuojalait ja yritysten hyvän hallintotavan varmistamiseksi tehdyt säännöstöt kuten sox velvoittavat yrityksen todella olemaan selvillä tiedoistaan ja niiden suojauksesta.

Aidossa pilvipalvelussa tiedot tallennetaan ”pilveen”, eikä niiden fyysistä sijaintia tietäne edes palvelun tarjoaja. Näin siksi, että pilvipalvelun taustalla on usein pitkin maailmaa hajautetut nettiin kytketyt palvelimet, joiden välillä jokin hallintaohjelmisto jakaa ja replikoi tietoa automaattisesti.

Jotta yritys voi ostaa sovelluspalveluita pilvestä, on palvelun tarjoajan minusta pystyttävä luotettavasti todistamaan kaikkien yrityksen tallentamien tietojen suojaus vääriä tai laittomia käyttötapoja vastaan. Ja yrityksen on tietysti voitava tarkistaa kaikki tallentamansa tieto.

Tietojen vapaata siirrettävyyttä on myös vaadittava pilvipalvelun toimittajilta jo nyt, ja onneksi useimmissa palveluissa on joitakin välineitä ainakin tietojen välittämiseen muihin järjestelmiin.

Mutta ennen kuin tietojen helppo siirto pilvipalvelusta toiseen on kunnolla ratkaistu, vain harvan ison yrityksen kannattaa kriittisimpiä bisnesjärjestelmiään pilvestä hankkia. Jokainen tietojärjestelmä kun korvataan joka tapauksessa jollakin toisella kun aikaa kuluu riittävästi. Pilvipalvelujen kohdalla korvaava vaihtoehto voi tulla eteen jopa aikaisemmin kuin perinteisillä ratkaisuilla.

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Tunne ratkaisee it-hankinnat

Muutaman viime viikon aikana meillä on kohistu melkoisesti VV-Auton myyntijohtaja Kiesin tapauksesta. On epäilty, että Audi menettää markkinaosuutta, koska lehtijutun seurauksena moiseen autoon leimautuva ostaja olisi julkisuudessa ihan tollo. Toisaalta on esitetty, että markkinaosuus ei laske, koska ainakin miehet ostavat auton rationaalisin perustein.

Tuollainen miehinen rationaalisen ostamisen väittämä on tietysti ihan pielessä, jonka jokainen markkinoinnin tai myynnin ammattilainen tietää. Rationaalisin perusteinhan meistä jokainen ostaisi vain vähäpäästöisiä, edullisia autoja merkistä välittämättä, koska todella huonoja autoja ei markkinoilla ole ollut enää vuosiin.

Minä väitän, että it-hankinnat niin kotona kuin työpaikoillakin perustuvat jopa autojen ostamista enemmän mielikuviin ja tunteisiin. Ja niin perustuvat investointilaskelmatkin (joita kannustan edelleen tekemään) koska voi tunteella vedättää ihan mihin suuntaan vain. Tunteella ostaminen kattaa kaikki mahdolliset it-hankinnat kuten työasemat, ohjelmistot, toiminnanohjausjärjestelmät ja it-palvelut.

Esimerkki valaissee asiaa. Muutama vuosi sitten avustin erään julkishallinnon organisaation johtoa erp-ratkaisun ostamisessa. Voittajaksi saatujen tarjousten pisteytyksissä nousi toimittajakonsortio, jonka tarjous näytti ”kokonaisedullisimmalta”.

Onneksi mitään kauppaa ei tehty, koska tarjouspyynnön aikana organisaatio muuttui eräiltä osin merkittävästi ja koko prosessi keskeytettiin. Mutta jos ostoon olisi päädytty, olisi hankinnasta ollut rationaalisuus todella kaukana.

Pisteytys nimittäin perustui pääosin tunteisiin. Ostajan avainhenkilöt tunsivat voittajakonsortion osapuolet monien vuosien varrelta ja uskoivat heidän ”esikonfiguroidun SAP:nsa” käyttöönoton onnistuvan paljon paremmin ja reilusti alle puolella työmäärällä kuin kenenkään kilpailijan kanssa.

Toteutuessaan hankinta olisi tullut vähintään yhtä kalliiksi kuin kilpailijoiden tarjoukset. SAP:n esikonfigurointi kattoi nimittäin vain hyvin pienen osan taloushallinnosta. Kriittiset, SAP:hen rankasti räätälöitävät osat liittyivät ihan muihin toimintoihin eikä niille pantu pisteytyksessä juuri mitään painoa. Kauppa olisi syntynyt, koska ostaja USKOI tulevansa valitun toimittajan kanssa kilpailijoita paremmin juttuun.

Näinhän suurin osa varsinkin isoista it-hankinnoista syntyy. Näennäisen rationaaliset ostopäätökset ovat ihan samalla tavalla ihmisten välisiä kuin auton ostaminen eräältä Audin myyntijohtajalta: jos tykkää, niin ostaa, jos ei tykkää, ei osta – paitsi jos ostettava tuote korostaa ostajan omaa imagoa riittävästi.

Ei siinä mitään sen rationaalisempaa ole. Rahakaan ei ratkaise, sillä tietyissä hintaluokissa liikkuva ostaja kyllä saa rahat jostain järjestymään.

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.

Lue myös: Solmi it-palvelusopimus niin, ettet jää toimittajaloukkuun

CIO-blogi

It-alasta nousun veturi

Monet indikaattorit Suomessa ja ulkomailla näyttävät, että taantuman pohja on saavutettu tai se ollaan ainakin pian saavuttamassa.

Suomen kannalta varsinkin vientiteollisuuden tulevaisuudenkuva on muiden maiden elpymisen merkeistä huolimatta hyvin sumea. Perinteiset vientialamme ja niiden laskutus sekä tilauskanta ovat suorastaan romahtaneet.

Kesän kuluessa minusta on alkanut yhä enemmän tuntua siltä, että kansantalouksien nousu Suomessa ja useimmissa kehittyneissä maissa edellyttää ihan uusia bisneksiä ja bisnesmalleja. Vanhat bisnekset toki elpyvät, mutta eivät ehkä entisiin mittoihinsa.

Sen sijaan Suomen tietotekniikka-ala, it-palvelut ja ohjelmistobisnes, on ainoana teknologiateollisuuden toimialana kasvanut viimeisen vuosineljänneksen aikana, ja takana on vuosien lähes jatkuva kasvu. Alan yrityksetkin tekevät ihan kelvollisia tuloksia.

It-alasta voisi muodostua tulevan kehityksen veturi ja tulevaisuuden bisnesten ydin. Nämä bisnekset kun vaativat jatkossakin hyvin vähän luonnonvaroja, ovat luonteeltaan globaaleja ja ohjelmistoja voi kehittää ilman suuria pääomia. Menestys edellyttää oikeastaan vain korkean tason osaamista. Kaikki tekijöitä, jotka puoltavat tämän alan vahvaa tulevaisuutta nimenomaan Suomessa.

Mutta monien seikkojen on muututtava, ennen kuin it-alasta on kansantalouden todelliseksi veturiksi.

Tällä hetkellä suurin osa suomalaislähtöisistä it-palveluista keskittyy lähinnä pieneen kotimarkkinaamme ja siksi myös tällaiset yritykset on tuomittu liian pieniksi ollakseen kansantalouden vetureina. Ohjelmistobisnes on paljon kansainvälisempää, mutta suuri osa ohjelmistoyrityksistämme keskittyy hyvin kapeaan sektoriin ja siksi nekin pysyvät kansantalouden vetureiksi aivan liian pieniä.

Kasvun veturit tarvitsevat sellaisia bisneksiä ja bisnesmalleja, joiden kautta syntyy suuria kasvavia ja kehittyviä yhtiöitä.

It-palveluissa isojen kansainvälisten suomalaisyritysten luomisen haaste on valtava. Olisi nimittäin löydettävä sellaisia tapoja palvelujen tuottamiseen, että myös alan halpatuotantomaiden uhkat torjutaan. Epäilen, että se ei tule Suomesta käsin onnistumaan.

Sen sijaan uskon, että Suomessa on mahdollista synnyttää suuria, kansainvälisiä ohjelmistoyrityksiä. Se edellyttää oikeastaan vain isojen kansainvälisten markkinoiden ottamista bisneksen päämääräksi ja rohkeutta lähteä markkinoille. Osaaminen, kielitaito ja jopa pääomat meiltä kyllä on järjestettävissä. Tarvitaan siis vain tahtoa ja tekijöitä!

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Tietohallinto kuolee, vai?

Tuore uutiskommentti IBM:n tietohallintojohtajan suusta kertoo, että ”perinteiset it-osastot ovat kuolemassa”. Näin väittävät ainakin IBM:llä käyvän.

Tuollainen väite on helppo heittää, ja yhtä helppoa on heittää juttua kuinka tietohallinto muuntuu yrityksen sisäiseksi liikkeenjohdon konsulttiyksiköksi. Molemmille on toki perusteita, mutta taitaa viedä kauan, ennen kuin molemmat ovat laajassa mitassa totta.

Tietohallinto ilmestyi suomalaisyritysten sanastoon 1980-loppupuolella, käännöksenä amerikkalaistermistä ”Information Systems (Management Department)”. Niinpä tietohallinto on suomalaisnimestään huolimatta keskittynyt tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon sekä erittäin suuressa määrin tietoteknisen infran jatkuvaan kehittämiseen.

IBM:n tapaan monen suomalaisyrityksenkin tietohallinnossa on yhä enemmän strategian ja prosessien kehittämiseen keskittyviä ihmisiä. Samalla infran hoito on siirretty isosti ulkopuolisten hoitoon, parhaimmillaan onnistuneesti, mutta useammin ongelmallisesti.

Yhä useampia tietojärjestelmiä toteutetaan nykyisin valmisratkaisuilla ja jopa pelkkänä palveluna. Tällaisia ratkaisuja on lähes aina ollut toteuttamassa yrityksen ulkopuolisista muodostuva asiantuntijajoukko – siis tässäkin kyse on jonkinlaisesta ulkoistuksesta.

Olettama on, että yrityksen tarvitsemien tietojärjestelmien toteutus valmisohjelmistoilla on helpompaa, nopeampaa, varmempaa ja halvempaa kuin räätälintyötoteutus. Olettama pitääkin paikkansa, jos yrityksessä on sisällään ihmisiä, jotka todella ymmärtävät, miten tulevan järjestelmän tulee palvella yritystä ja sen prosesseja.

On täysin harhaista kuvitella, että niin sanotut valmisjärjestelmät – ERPit, CRM:t tai pelkkä taloushallinto – sisältäisivät valmiiksi määritellyt tietorakenteet, jotka vain otetaan käyttöön. Tai otetaanhan ne käyttöön, kun ensin joku ymmärtää, miten niinkin yksinkertaiset käsitteet kuin asiakas, tuote tai henkilö tunnistetaan ja mitä tieto kustakin tarvitaan bisneksen hoitamisessa.

Minusta nimenomaan perinteisellä tietoon keskittyvällä tietohallinnolla on loistava tulevaisuus, ja se on välttämätön toiminto yrityksissä. Suorastaan vaarallista kehitystä näyttää tapahtuvan, kun tänä päivänä oikeastaan kukaan kovan tason ammattilainen ei keskity tietoihin ja niiden hallintaan.

Juuri tietohan on tulevaisuudessa se tekijä, jonka avulla yritys voi menestyä. Tiedon painoarvo kasvaa jo senkin takia, että sähköisen datan määrä moninkertaistuu muutaman tulevan vuoden aikana, eikä tiedon lisääntymiselle ole näkyvissä mitään rajoja.

Strategian ja prosessien parissa työskentelevät sisäiset konsultit löytävät tietohallintoa paremmin paikkansa yrityksen kehittämisosastolta, joiden vetäjiksi monet tietohallintojohtajatkin ovat viime aikoina päätyneet. Mutta tuollainen siirto ei ole poistanut tietohallintojohtajaa yrityksestä!

Perinteisen tietohallinnon kuolema odottaakin sellaista aikaa, jolloin yritykset eivät enää tarvitse mitään tietoa, eivätkä ainakaan sähköisessä muodossa. Tuota aikaa ei ole näkyvissä ainakaan muutamaan vuosikymmeneen.

CIO-blogi

CIO:n selviytymisopas

Säästä, leikkaa, tehosta! Mieluummin heti eikä huomenna. Ja muista, että noutaja tulee, jos et hae vaihtoehtoja ja suhtaudu asioihin proaktiivisesti. Ellet sinä sitä tee, niin joku tekee sen sinun puolestasi, ennemmin tai myöhemmin.

Mutta mistä säästät ja tehostat?

Käytännössä vaihtoehtosi ovat vähissä. Ensimmäinen leikkauskohde on aina kehitys. Hyllytä projektiehdotukset, lykkää niitä tai toteuta vain välittömiä kustannussäästöjä tuovat tai toimintaa tehostavat hankkeet. Pääset kerrankin tuomariksi, teurastajaksi tai kirurgiksi – siitä vain valitsemaan.

Seuraavaksi käyt läpi menossa olevat projektit. Mitkä niistä voidaan keskeyttää, lopettaa tai lykätä. Ja tee tämä vaiheittain.

Kehityksen lopettaminen ei ole käytännössä kovin vaikea asia mutta osaamisen menettäminen on. Onko yritykselläsi varaa menettää avainosaamistaan – omaa tai toimittajienkaan? Sen takaisinsaaminen seuraavassa nousussa on taas tuskallista. Toimittajien resursseja saat muutaman kuukauden sisällä, mutta omien avainresurssien kasvattaminen on vuosien työn takana.

Tämän kustannuskurimuksen aikana yritysjohdoltasi vaaditaan rohkeutta uida vastavirtaan. Nyt olisi hyvä hetki muuttua ja valmistautua seuraavaan nousukauteen, mutta harva uskaltaa tehdä uudistuksia silloin, kun niitä pitäisi tehdä.

Nyt olisi kerrankin omalla porukalla aikaa ja motivaatiota, muutosvastarinta on tuntematon käsite, toimittajat kuuntelevat asiakasta ja jopa hinnoista keskustellaan vakavasti. Ja oltaisiin kerrankin iskussa, kun nousu alkaa.

Projektien jälkeen säästät palveluissa. Vai säästätkö?

Hyödyt tulevat hitaasti. Niiden eteen on tehtävä työtä ja väännettävä pitkään kättä toimittajien kanssa. Nopein tie on asettaa aina avoimesti tosiasiat pöydälle avaintoimittajien kanssa ja pyrkiä löytämään ratkaisu, jolla myrskystä selvitään yhdessä mahdollisimman pienin vaurion. Osa toimittajista haluaa tietysti tilkitä vain omia vuotojaan ja suojella itseään. Onhan se lyhytnäköistä, mutta siihen palataan laman jälkeen.

Outsourcing on viimeinen oljenkorsi: ongelmat ulos ja rahat kassaan. Valitettavasti pikavoitoista tulee usein pitkä päänsärky, ja seurauksia korjataan taas monta vuotta laman jälkeen. Ulkoistaminen vaatii osaamista, ja samalla pitää ymmärtää, mitä palvelulta halutaan pitkällä aikajänteellä; kehitetäänkö, jäädytetäänkö vai rahastetaanko, ja kuka sen tekee. Intian englannin tai muun murteen oppiminen on muuten syytä aloittaa ajoissa.

Muista, että palveluiden ostaminen ja ulkoistaminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Palveluiden ostaminen on ammattimaista toimintaa ja kilpailutusta. Outsourcing taas on irtiottoa nykyisestä kustannusrakenteesta tai lukkiutuneesta toimintamallista.

Ajattele nyt vähän kaveriakin. Kun kaikki ”outsourcaavat”, niin toimittajien avainresurssit revitään ulkoistusprojekteihin. Kohta CIO-kollegasi ihmettelevät, miten pärjätä kadonneiden toimittajaresurssien ja palvelutasojen kanssa. Ja sitten murehditaan yhdessä, miten toimittajat selviävät ottamistaan riskeistä – niin taloudellisista kuin toiminnallisistakin – kun projektit alkavat kaatua päälle.

Ovathan softatoimittajat jo ilmoittaneet aloittavansa lisenssiauditin? Eivätkö, no älä murehdi. Kyllä ne ottavat kohta yhteyttä. Kuuluu taudin kuvaan.

Huolehdi porukastasi ja itsestäsi, sillä tämä lama on monelle uusi asia. Nyt tarvitaan hyvää tilanne- ja tunnejohtamista, panikoituminen ei tilannetta paranna. Monelle jo päivittäisen latten menetys voi olla haastavaa, lomautuksesta puhumattakaan.

Muista olla aina optimisti. Olin marraskuussa puhumassa tulevaisuudesta ja kuvittelin olevani tilaisuuden todellinen pessimisti. Nyt huomaankin olleeni silloin vallan optimistinen.

Kyllä se siitä.

Kirjoittaja on Ruukki-konsernin tietohallintojohtaja.

CIO-blogi

Bisnestä sosiaalisella medialla

Tuoreessa Tivin jutussa haastateltiin muutamaa suomalaista tietohallintojohtajaa kysyen ”miten yrityksenne käyttää sosiaalista mediaa bisnestyökaluina?”.

Vastausten perusteella muutama suomalainen yritys näyttää käyttävän bisneksissään hiukan blogeja, ehkä wikejäkin, mutta hyvin harva on edes miettimässä Facebookin, Twitterin tai YouTuben käyttöä bisneksissä. Monilla yrityksillä ei näytä olevan oikeastaan edes ohjeita, miten työntekijöiden pitäisi toimia sosiaalisissa medioissa.

Monet kansainväliset suuryritykset ovat sen sijaan jo määrittäneet työntekijöilleen ohjeet suhteissa sosiaaliseen mediaan. Käypä vaikka vilkaisemassa, mitä IBM on asiasta julkaissut. Tämän linkin muuten lähetti sosiaalisen median aktivistin Chris Borganin blogiin eräs ibm:läinen, ilmeisesti myös ohjeitaan noudattaen.

Ohjeiden ja mahdollisten käyttörajoitusten sijasta hyvin harvat suomalaisyritykset käyttävät sosiaalista mediaa millään tavalla bisnesten tekoon. Eipä ihme, kun minusta näyttää, että kaikki suomalaiset tietohallintojohtajat ole mukana edes LinkedInissä ja Facebookissa heistä on vain muutama. Jos ei ole mitään omakohtaista tuntumaa, ei varmasti mitään innovaatioita voi itsekään edistää!

Minä kuitenkin uskon, että sosiaalinen media tarjoaa mahtavan tulevaisuuden bisnesten tekemiseen. Varmasti jokainen bisnesjohtaja jo uskoo, että netissä voi tehdä rahaa, kun tarkkailee vain Googlea – joka tarjoaa käyttäjille ilmaisia palveluita, joiden kylkeen on onnistuttu luomaan erinomaiset mainosmarkkinat. Ja Googlehan on lähtökohdiltaan eräänlainen hyvin suoraviivainen sosiaalinen media.

Vaikka Facebook, Twitter ja MySpace ovat kaikki bisneksen tekoa ajatellen vielä aika varhaisia kokeilukenttiä, voi niissäkin jo nähdä merkittävien yritysten maksullista mainontaa. Suomeksi Facebooksita löytyy mainoksia esimerkiksi elektroniikasta, vaatteista, pankkipalveluista ja matkoista. Tämä siitäkin huolimatta, että suuri osa näiden sosiaalisen median käyttäjistä ei hyväksy mainontaa sivuilla.

Erityisesti pidän itse silmällä Facebookin kehittymistä, yrityshän oli jo viime vuonna Time-lehden kansijutussa Googlen ja Microsoftin haastajana tulevaisuuden netti-infran hallitsijana. Tätä silmällä pitäen Facebook on luonut kehitysalustan ja ehdot omien sovellusten luomiseksi. Ihan varmasti yhä suurempi määrä yrityksiä ryhtyy luomaan bisnessovelluksia Facebookiin, koska yhteisössä on miljoonittain maksuvoimaisia kuluttajia.

Tutustu siis sosiaalisen median eri mahdollisuuksiin omakohtaisesti. Vain siten voit olla johtamassa nettiin perustuvaa innovointia. Jonkun kilpailijasi johto jo varmasti tätä tekee.

CIO-blogi

Kannattaako nykyisin johtaa hyvin?

Johtajat ovat puun ja kuoren välissä. Hyvältä johtajalta vaaditaan uskallusta ja särmää. Globaali talous sanelee, mitkä johtamisen haasteet nousevat esiin ja mitkä ratkaisut ovat mahdollisia.

Globaali talous perustuu viidelle tekijälle, jotka ovat kytkeytyneet yhteen. Yhdessä ja erikseen nämä tekijät saavat aikaan sen, että johtajien liikkumavara on rajallisempi kuin ennen.

1. Teknologisoituminen. Teknologia kehittyy ja bisnes digitalisoituu. Yritysten menestyksen pohja pitää miettiä jatkuvasti uudelleen. Johtaminen on yhä enemmän mahdollisuuksien rakentamista muiden uutta luovalle työlle.
2. Finanssivetoistuminen. Pääoma liikkuu rajojen yli ja sijoittajat vaativat tuottoa. Johtaminen on yhä korostuneemmin omistajien tahdon tyydyttämistä.
3. Monikulttuuristuminen. Myös ihmiset liikkuvat rajojen yli ja sekoittavat totuttuja kuvioita. Johtaminen on käytännössä yhä enemmän erilaisuuksien johtamista.
4. Medialisoituminen. Niin on, miltä näyttää. Kommunikaatio on nykyisin kaiken a ja o. Johtaminen on yhä selvemmin tarinoiden punomista ja mielikuvien hallintaa.
5. Ekologisoituminen. Fyysinen ympäristö leviää käsiin, maailmanlaajuisesti. Myös johtamisessa kestävän kehityksen kysymykset tulevat korostumaan entisestään.

Strategisen ajautumisen haaste on todellinen, sillä johtajilla on taipumus pitää keskittymisestä ja keskittämisestä. He kiinnittävät huomiota samoihin asioihin ja sokeutuvat vaihtoehdoille, kuten Liisa Välikangas ja Armi Temmes meitä muistuttavat.

Kun kaikki johtajat ovat samasta muotista, samalla taustalla ja samoilla uskomuksilla, ajautumisen riski on erityisen suuri.

Riskiä voi yrittää hallita luomalla organisaatioon terveen kyseenalaistamisen kulttuurin. Huumori voi taitavasti käytettynä auttaa. Ajautumisen välttäminen on mahdollista, kun erilaiset näkemykset pääsevät esille ja tavallisuudesta poikkeavien ideoiden esittämisestä ei rangaista.

Sooloilu on asiantuntijaorganisaatioiden perinteinen helmasynti. Asiantuntijat ovat taitavia ajamaan henkilökohtaisia etujaan, joskus ihan huomaamattaan. Kokonaisuuden etu voi unohtua.

Yhteispelin rakentaminen ja siitä palkitseminen on ratkaisu, jonka ydin on se, että johtajat ovat itse valmiita näyttämään yhteispelin esimerkkiä. Tämä korostuu esimerkiksi Yves Dozin ja Mikko Kososen hahmotuksissa strategisesta ketteryydestä. Kun johtajat tuntevat ja arvostavat toistensa töitä ja niiden muodostamaa kokonaisuutta, yhteispeli on luontevaa.

Suhdanteet uhka asiantuntijuudelle

Nykymaailma kuitenkin henkii tilapäisyyttä. Kynnys sitoutua organisaatioon ja sen yhteispeliin on yhä korkeampi. Ajan henki ruokkii hyppimistä tehtävästä toiseenja työnantajasta toiselle.

Asiantuntijayrityksissä vastaus on professori Mats Alvessonin mukaan perinteisesti ollut identiteettien regulointi. Asiantuntijat sitoutetaan niin, että he voivat kehittää asiantuntemustaan hyväksi kokemansa yritysbrändin siipien suojissa. He identifioituvat työnantajaansa paremmin, jos sen tarina on houkutteleva – ja jos tarina heidän mielestään toteutuu.

Suhdanteet ovat asiantuntijuuteen perustuvan bisneksen riippakivi. Nousut ja laskut ovat osa kaikkien yritysten arkea. Kun bisneksen välineet ovat työntekijöiden korvien välissä, toiminnan sopeuttaminen suhdanteiden mukaan on erityisen visainen tehtävä.

Vastaus on omien työntekijöiden työmarkkinakelpoisuudesta huolehtiminen. Kun laskun tullessa sopeutetaan, se on helpompi tehdä kun työntekijöillä on kysyntää muualla. Tosin aina jää se riski, että parhaat lähtevät ensin. Ja syvässä taantumassa muutkaan eivät rekrytoi. Pitäisi siis osata ennakoida.

Vastaavasti nousun koittaessa uusia työntekijöitä on helpompi houkutella, kun yritys tunnetaan mahdollisuuksien tarjoajana ja kehittäjänä, ei tempoilevana saneeraajana. Suomalaisten muisti on näissä asioissa tosin varsin lyhyt.

Tuo asiakkaan ääni asiantuntijan arkeen

Substanssi ja itsenäinen työ ovat joka tapauksessa ne asiat, joista asiantuntijat ammentavat motivaationsa. Ne voivat kuitenkin ylikorostua. Lopputulos voi olla tuote tai palvelu, jota asiakas ei ymmärrä tai joka ei toimi käytännössä.

Johtajalta tämä vaatii fiksua nöyryyttä. Usein johtajan erityinen tehtävä on tuoda asiakkaiden ääni asiantuntijoiden arkeen. Asiakkaiden kanssa yhdessä kehittäminen on muodikasta, kuten esimerkiksi johtamisguru C.K. Prahalad on tuonut esille. Sille pitää luoda puitteet.

Asiantuntijat kuitenkin janoavat uutta omalla asiantuntemuksen alueellaan. Jos asiakastyö ei riitä janoa sammuttamaan, heille pitää tarjota mahdollisuus kehittyä myös omaehtoisesti. Tämä tarkoittaa, että myös johtajan on kouluttauduttava substanssiasioissa, jotta hän voi tuoda uskottavasti asiakkaiden äänen toimintaan.

Uusista ikäluokista ja heidän uudenlaisista asenteistaan ja mieltymyksistään on puhuttu paljon. Johtamisguru Gary Hamelin ajatukset uusien johtamisinnovaatioiden tarpeesta juontavat olettamukseen siitä, että nuoret eivät enää tyydy samaan kuin edelliset sukupolvet.

Ihmismielellä on taipumus (yli)korostaa uuden merkitystä. Hyvä johtaminen on usein ennen kaikkea hötkyilyn välttämistä. Johdonmukaisuutta arvostavat sekä nuoret että vähemmän nuoret.

Uskon, että suurin osa johtajista tietää miten johtaa hyvin ja moni haluaa näin myös tehdä. Uusi globaali talous kuitenkin rakentaa heidän eteensä moraalisen labyrintin, kuten Robert Jackall asian ilmaisee. Hyvin johtaminen on labyrintissä yhä vaikeampaa.

Huono johtaja leikkaa ja vaihtaa

Johtajan on yleensä helpompi nyökytellä ja noudattaa omien esimiestensä ohjeita ja vaatimuksia, vaikka hän näkee johdettaviensa kärsivän. Vastuu on erityisen helppo etäännyttää silloin kun vaatimukset tulevat pääkallopaikalta kaukana Suomesta, ja kun maailma ympärillä näyttää joka tapauksessa muuttuvan rajusti.

Johtajatkin ovat vain ihmisiä. He tietävät miten kokonaisuuden etua voisi palvella, mutta sortuvat joskus sooloilemaan. Kun omakin tulevaisuus on epävarma, politikointi oman aseman parantamisen puolesta on houkuttelevampaa kuin yhteispelin pelaaminen.

Labyrintissa tärkeä suuntavalinta on myös nykyhetken ja tulevaisuuden välillä. Kun kysyntä hiipuu ja kirstun pohja häämöttää, on houkuttelevampaa etsiä koneesta lisää tehoja kuin rakentaa kestävää pohjaa kannattavalle tulevaisuudelle.

Toiminnan leikkaaminen on kuitenkin kellosepän tarkkaa työtä. Yhtäältä se antaa mahdollisuuden miettiä tulevaa osaamisen tarvetta. Se voi näin olla strategisen uudistumisen keino. Toisaalta leikatessa voidaan menettää tärkeitä tuntosarvia asiakkaisiin nähden. Tempoileva leikkaaminen myös yleensä lietsoo henkilöstön ja asiakkaiden keskuudessa epävarmuutta, joka voi kostautua myöhemmin.

Huonon johtajan valinta on leikata, nostaa tulosta hetkellisesti, kerätä kunnia ja etsiä sitten itselle parempi työpaikka toisesta yrityksestä. Jos omistajat eivät palkitse pitkäjänteisestä työstä vaan kvartaalituloksista, johtajaa on tästä asenteesta turha syyllistää.

Kaiken kaikkiaan labyrintissa johtajan moraali on vaarassa venyä kuin kuminauha. Yhtäältä hän voi antautua uuden globaalin talouden uhriksi ja levittää kätensä. Toisaalta hän voi yrittää johtaa hyvin, vaikka väkisin. Käytännössä johtaminen on tasapainottelua näiden kahden tekijän välillä.

Vahvin ei välttämättä selviä

Miten asiantuntijoita tulisi johtaa nyt, jotta tulevaisuudessa olisi vielä johdettavaa?

Ihmiskunnan historia on osoittanut, että muuntautumiskykyisin selviää, ei välttämättä suurin, vahvin, virtaviivaisin tai keskittynein. Nyt kannattaa rakentaa organisaatiolle tila liikkua. Tämä tarkoittaa eri näkemysten kuuntelemista ja erilaisten vaihtoehtojen rakentamista tulevaisuutta varten.

Kannattaa myös pohjustaa tila oppimiselle, sillä huomisen kirkastuminen tehdään tänään. Juuri nyt on ruokittava uusia ideoita, joita voidaan hyödyntää kun kysyntä taas kasvaa. Pitää malttaa antaa tilaa kokeiluille. Epäonnistumisia tulee sietää. Uuden luominen voi onnistua, jos sitä ei tehdä kylmä rinki alla.

Uudet oivallukset syntyvät yleensä jännitteiden kautta. Johtamisessa tulee siis antaa tilaa keskusteluille. Erilaisten näkemysten välisen yhteispelin kannustaminen vaatii johtamiselta uskallusta.

Sokerina pohjalla on tila moninaisuudelle. Erilaisuuksien ymmärtäminen on johtamisen suurin haaste ja mahdollisuus. Maailma ei tästä ainakaan muutu yksioikoisemmaksi. Erilaisuuden johtamisessa kannattaisi ehkä siis ottaa jo vähän etunojaa, myös Suomessa.

Hyvä johtaminen on siltojen rakentamista tulevaisuuteen. Se vaatii uskallusta ja särmää. Kannattaako se? Jokainen tehköön päätöksen itse. Sateen jälkeen tulee kuitenkin aina aurinko. Jos se ympäristö ei sitten leviä alta.

Kirjoittaja on organisaatioiden ja johtamisen professori Helsingin kauppakorkeakoulussa.

CIO-blogi

Jatkuva kilpailutus ei hyödytä ketään

Tietoviikon sivustolla on viime aikoina kovasti kommentoitu tuoretta Hanselin kilpailutusta, joka päätyi isojen toimittajien tappioon pienten kotimaisten eduksi.

Kilpailuttaminen on tietysti hyväksi, koska vain siten voit tilaajana saada käsityksen tarjonnasta ja markkinahinnoista. Mutta toistaiseksi käyty keskustelu ohittaa jokseenkin täysin varsinaisen ydinongelman: jatkuvasta kilpailuttamisesta varsinkin julkisina tarjouskilpailuina ei hyödy useimmiten kukaan.

Tarjouskilvassa haetaan lähes aina ”kokonaistaloudellisesti edullisinta” ratkaisua. Käytännössä kokonaistaloudellisuuden voi määrittää täysin vapaasti painottamaan vain toimittajan osuutta hankkeen toteutuksessa tai siten, että mukana on monen vuoden kaikki ulkoiset ja omasta organisaatiosta syntyvät kustannukset.

Pienellä työmäärällä ja halvoilla päivähinnoilla toteutettu asiantuntijapalvelu ei juuri koskaan tuota asiakkaalle parasta ratkaisua, ja halpa hinta johtaa myös toimittajan bisneksen nopeaan rapautumiseen. Tuloksena on huono ratkaisu, jolle homman tehnyt toimittaja ei pysty käytännössä tarjoamaan pitkäaikaisempaa tukea.

Kansainväliset tutkimukset tukevat käsitystä, jonka mukaan ehdottomasti edullisin ja laadultaan paras hankinta perustuu pitkäaikaiseen asiakkaan ja toimittajan yhteistyöhön.

Tehokkaimmat ostajat vaihtavat toimittajiaan harvoin, mutta seuraavat toimitusten hintoja ja palvelutasoa erittäin tiukasti sekä kehittävät ratkaisuja ja toimitusprosessia yhdessä pitkäaikaisten toimittajiensa kanssa. Yksi parhaista ja tunnetuimmista esimerkeistä tällaisesta työskentelystä on Ikea.

Julkisissa hankinnoissa jatkuva kilpailutus tuhlaa yhteiskunnan resursseja ihan tolkuttomasti. Laskin muutama vuosi sitten erään kuntapuolen tarjouskilvan toimittajien tarjouksiinsa käyttämän työn määrän ja vertaisin sitä lopullisesti valitun hankkeen hintaan. Kuusitoista toimittajaa käytti tarjouksiin yhteensä noin kymmenkertaisen työmäärän verrattuna varsinaisen hankkeen toteutukseen! Olipa omalta kohdaltani varmistus sille, että julkisiin tarjouskilpailuihin silloinen yritykseni ei osallistunut kuin äärimmäisen harkituissa tilanteissa.

Pitkäaikaisen toimittajayhteistyön edut hyväksyvälle hankinta-ammattilaiselle jatkuva kilpailutus joka hankkeessa on täysin hukkaan heitettyä työtä niin ostajan kuin toimittajienkin puolella.

Avoin kilpailutus sopii minusta oikeastaan vain tilanteeseen, jossa yritys on hankkimassa jotain sellaista teknologiaa tai osaamista, jota yrityksessä ei ole ennestään ollenkaan käytetty. Kun teknologia tai osaamisen toimittaja on valittu, on syytä pitäytyä valitussa toimittajassa vuosikaudet ilman, että uusia soveltamiskohteita kilpailutetaan ollenkaan.

CIO-blogi

Säilyykö työpaikka tietohallinnossa?

Yhdysvalloista on tullut lähipäivinä rohkaisevia viestejä, kun sikäläisen keskuspankin pääjohtaja Bernanke arvioi talouden kääntyvän kasvuun jo ensi vuonna. Positiivisiin viesteihin voi lukea myös tuoreen 1 400 tietohallintojohtajalle osoitetun kyselyn, jonka mukaan yhdysvaltalaisiin tietohallintoyksiköihin palkataan kuluvalla vuosineljänneksellä enemmän väkeä kuin pistetään ulos.

Yhdysvalloissa arvioidaan suurimman it-alan työpaikkojen kasvun osuvan help deskeihin, tekniseen tukeen ja verkkopalveluihin. Monet tietohallintojohtajat sanovat tarvitsevansa myös lisää voimia myös nettisovellusten toteutukseen. Vastaukset eivät yllätä: olemassa olevat ratkaisut on pidettävä käynnissä myös taantumassa ja nettipohjaiset sovellukset ovat taantumaoloissa niitä harvoja, joihin vielä on varaa investoida.

Samaan aikaan kun neljännes amerikkalaisista tietohallintojohtajista kertoo bisneskasvun edellyttävän uutta väkeä it-hommiin, peräti 40 prosenttia CIO:ista arvioi it-budjettien leikkausten johtavan tietohallintoväen vähennyksiin. Uusia it-töitä syntyy nyt eniten palvelubisneksiin, erityisesti erilaisiin yrityksille palveluita ja asiantuntijatyötä tarjoaviin.

Suomen toimialarakenne on varsin erilainen kuin Yhdysvaltojen, joten lisääntyvätkö tietohallinnon työt nettomääräisesti meilläkin juuri nyt? Vaikka erilaiset palvelut ovat meilläkin selvästi yli puolet kansantaloudesta, talousuutisemme näyttävät painottavan voimakkaasti vientipainotteisen teollisuutemme tilaa: leikkauksia, lomautuksia ja irtisanomisia lähes joka yrityksessä.

Minusta tuntuu, että tällainen painotus talousviesteissä ei kuvaa meidän todellisuuttamme.

Monet palvelualan yritykset voivat näissäkin oloissa varsin hyvin ja jopa kasvavat. Suuret finanssisektorin, kaupan (autokauppaa lukuun ottamatta) tai it-palveluiden yrityksemme eivät näytä vähentävän väkeä läheskään yhtä rajusti kuin vientiteollisuutemme. Tietohallinto on siten näissä yrityksissä hyvä paikka it-ammattilaiselle myös nykyisinä tiukkoina aikoina.

Suomessa ei ole tehty tuoretta it-alan työpaikka-arviota, viimeinen Tietotekniikan liiton selvityskin on käytännössä kesältä 2008. Positiivisten it-alan työllisyysviestien vahvistamiseksi odotan nyt erityisesti nopeaa ja ajankohtaista selvitystä meidän tilanteestamme, koska muuten arveluni jäävät vain arveluiksi. Puolen vuoden takaiset selvitykset eivät tässä riitä. Mikä tutkimuslaitos ottaa tämän asiakseen?

CIO-blogi

Nyt on viimeinen hetki uudistaa strategiasi

Luin muutama päivä sitten UCLA-yliopiston professori Richard Rumeltin konsulttiyhtiö McKinseyn julkaisuun kirjoittaman artikkelin Strategy in a ’structural break’ ja tuo artikkeli pisti miettimään, miten yritysten on reagoitava uhkaavan taantuman iskiessä.

Rumeltin keskeinen viesti on, että useimpien aikaisempien taloustaantumien keskeisimpiä syitä on ollut se, että jotkin vanhat bisnesmallit eivät enää ole toimineet. Bisnesmallien romahduksesta Rumelt käyttää tuota termiä rakenteellinen rikkoutuminen.

Näin kävi esimerkiksi pitkän laman aikaan 1893-97, kun rautateiden kasvu pysähtyi ja uudentyyppiset kuluttajatuotteet nostivat päätään. Tämän jatkumona 1930-luvun suuren laman aikana perinteiset pääomahyödykkeiden tuottajat – teräs, kumi, hiili, rautatiet, rakentaminen – kärsivät kovasti, mutta esimerkiksi kuluttajatuotteita valmistava Kelloggs voi hyvin ja kasvoi myös laman aikana.

Nokiakin saa kiittää lamaa

Kun tällaista taantumaan ajavaa rakenteellista rikkoutumista ajattelee ihan oman kokemuksen perusteella, ei tarvitse katsoa kovinkaan kauas. 1990-luvun laman jälkeen Nokia lähti ennen näkemättömään nousuun täysin uudella strategialla ja pian myös Cisco nousi tyhjästä markkinajohtajaksi nettiin tarvittavien tietoliikenneratkaisujen toimittajana.

Vuosituhannen vaihteen nettikuplan puhkeamisen

Alkava taantuma johtanee suomalaisesta näkökulmasta suurin bisnesmallien muutoksiin. Esimerkiksi perinteinen pääomavaltainen metsäteollisuus on jo kohdannut muutoksen välttämättömyyden, ja samaa voi ennakoida monelle raskaan teollisuuden alalle. Monet vanhat bisnekset eivät kerta kaikkiaan säily suurina, vaan tilalle tulee uusia ja täysin erilaisia.

Löydä uusi bisnes tai uudista vanha

Taantuman jälkeisten bisnesten menestystarinoista voi vetää myös sen johtopäätöksen, että on joko löydettävä jokin täysin uusi ja useimmiten pienillä pääomilla aloittava bisnes tai sitten vanhaa bisnestä on ryhdyttävä tekemään täysin uudella tavalla. Täysin uusi bisnes näyttäisi syntyvän taantumien loppuvaiheessa, mutta vanhan uudistus olisi aloitettava oikeastaan jo ennen taantumaa.

Niinpä omilla toimialoillaan pitkään toimineilla bisneksillä alkaa olla käsillä viimeiset hetket omien bisnesmallien radikaalille uudistamiselle. Se edellyttää innovatiivisia strategeja ja uudistamiseen rohkeasti ryhtyvää bisnesjohtoa.

Olen täysin vakuuttunut, että tietotekniikalla on tämän taantuman jälkeen nousevissa uusissa bisneksissä ja bisnesmalleissa keskeinen rooli. Siksi olisi aivan perustavaa laatua oleva virhe karsia yrityksistä taantumaan vedoten parhaita it-strategeja näennäisesti tarpeettoman työn tekijöinä. Juuri nyt yritykset tarvitsevat heitä enemmän kuin koskaan!

CIO-blogi

Torju taantuma ennen sen tuloa

Viime aikoina median uutistoimittajat ovat ärsyttäneet minua kovasti. Varsinkin tv-uutisten toimittajat kun haastattelevat ja kommentoivat koko ajan eri tilanteissa aloittamalla sanoilla "lama" tai vähintään "taantuma".

Minkään hyväksyttävien tilastojen mukaan meillä Suomessa ei nimittäin ole kansantaloudessa vielä taantumaa, lamasta nyt puhumattakaan. Taantumahan vaatisi kahden vuosineljänneksen verran perättäin bruttokansantuotteen laskua, kun meillä ei ole vielä raportoitu edes yhden neljänneksen laskua.

Jopa nuori valtiovarainministerimmekin näkee nyt, että "Suomi on vaipumassa pahempaan lamaan kuin 90-luvun alussa". Perusteluna on, että silloinen tilanne oli kotikutoinen ja nykyinen perustuu globaaliin talouden alamäkeen. Minusta noin voi puhua vain sellainen ihminen, joka ei ole oikeasti viimeistä lamaamme ja ylipäätään taantumia kokenut.

Toki 90-luvun laman alla meikäläiset poliitikot ja pankit sössivät finanssimarkkinoiden vapautumisen vielä pahemmin kuin muualla läntisessä maailmassa, jossa likimain kaikkien maiden pankit olivat samaan aikaan kuralla. Mutta kun Neuvostoliiton romahdus vei meiltä hetkessä 20 prosenttia viennistä, oli tuloksena kaikkien aikojen lama. Minusta se oli Suomen näkökulmasta ihan selkeästi globaali ongelma.

Viime vuosikymmenen lama tuntui aivan toiselta kuin nyt tuntuu edes pahoissa skenaarioissa. Meillehän tuli silloin vuodessa uusia työttömiä noin 400 000 ja vuoden markkinakorko ampaisi pariinkymmeneen prosenttiin. Vaikutukset tuntuivat lähes kaikille suomalaisille – jos ei omassa perheessä, niin vähintäänkin lähipiirissä – ja todella rankasti asuntovelkaisen kukkarossa.

Tuohon aikaan verrattuna nykyinen kansainvälinen finanssikriisi on ihan psykologinen, suorastaan massahysteria, jota media jatkuvasti ruokkii. Reaalitaloudessa kun ei ennen taloudellisen epäuskon leviämistä tapahtunut mitään negatiivista. Vasta pankkien epäusko toisiinsa loi länsimaisen taantuman.

Taantuman torjunnan tärkein edellytys on siten uskon palauttaminen. Sitä varten median on käännettävä viestinsä kertomaan kaikesta positiivisesta: ylivoimainen enemmistö suomalaisista voi taloudellisesti nyt ja ainakin lähivuoden paremmin kuin koskaan.

Laman kourista noustiin maltilla ja lujalla yrittämisellä. Monet pienyritykset työllistivät silloin ja työllistävät tänäkin vuonna yhä suuremman osan suomalaisia jo pelkkien kotimarkkinoiden vetämänä. Ei pidä unohtaa, että Nokiankin nousu alkoi 90-luvun lamasta.

Meillä on nyt talous, tuotteet ja it hyvässä kunnossa, ja tarvitsemme lisäksi vain uskoa hyvään huomiseen. Liity siis joukkoon ja torju taantuma positiivisilla viesteillä jo ennen sen tuloa kotikonnuillemme. Me pärjäämme tänä vuonna hyvin!

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Tietohallintojohtajan toivomuksia joulupukille

Hyvä Joulupukki,

en ole vuosiin Sinulle kirjoittanut, mutta juuri tänä jouluna tuntuu tarpeelliselta esittää muutama toivomus. Ajat ovat nyt sellaiset, että erityisesti toivon sellaisia lahjoja, joilla selviämme hienosti ensi vuodesta. Koska Sinulla on varmasti kiire näinä aikoina, en esitä kovin monta tai vaikeaa toivomusta.

Ensinnäkin toivon, että veisit viestin yrityksemme bisnesjohdolle tai ainakin talousjohtajalle. Viestin sisältö on olla enää leikkaamatta it-budjettiamme. Omasta puolestani lupaan tätä lahjaa vasten varmistaa, että jokainen it-puolen hankinta maksaa itsensä takaisin lisäbisnesten tai kustannusvähennysten kautta kokonaan ensi vuoden aikana.

Toiseksi toivon, että toisit meille lahjana sellaisen järjestelmän, jonka avulla johto ja työntekijät pystyvät hoitamaan firmaamme tehokkaasti ja taloudellisesti joka päivä. Koska kyseessä on lahja, en tietenkään voi esittää hintatoivetta, mutta rohkenen silti toivoa ainakin edullisia käyttökuluja. Tärkeintä on, että järjestelmä olisi niin helppo käyttää, ettei ketään tarvitsisi erikseen opettaa käyttämään sitä. Uskon, että tavallinen nettiselain riittää käyttäjien työkaluksi – eikä Sinun sitä tarvitse lahjana tuoda.

Kolmanneksi haluaisin ympäristöystävällisen palvelinlaitteiston koko yrityksemme käyttöön. Tässä tärkeintä on, että laitteet toimisivat puolella nykyisestä it-puolen sähkönkulutuksestamme. Näin myös tulevat sukupolvet saisivat oivan lahjan, kun luonto voisi kaikin puolin paremmin.

Neljänneksi toivon, että varmistaisit jotenkin, etteivät nykyiset erinomaiset it-ammattilaisemme joutuisi lähtemään pois yrityksestämme. Onhan nimittäin niin, että monen vuoden rekrytoinneilla ja valmennuksilla hankittua ammattitaitoa emme pysty mitenkään hankkimaan, kun heitä todella tarvittaisiin. Ajathan ovat nimittäin jo ensi jouluna varmasti paljon nykyistä paremmat.

Viimeiseksi rohkenen toivoa henkilökohtaista lahjaa. Kiltti joulupukki, järjestäisitkö minulle muutaman harvan kollegan tapaan pääsyn yrityksemme johtoryhmän jäseneksi. Lupaan käyttää tuon mahdollisuuden hyvin ja keskustella muiden johtajien kanssa melkein pelkästään bisneskysymyksistä.

Suomen tietohallintojohtajien puolesta,

Vesa Tiirikainen

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Näin johdat yritystä talous­kriisissä - ilman leikkauksia

Taloudellisten aikojen koventuessa suuri osa yrityksistä lähtee leikkaamaan it-kustannuksiaan yhtenä ensimmäisistä säästökohteistaan.

Olen itse aina epäillyt it-kustannusten leikkauksien mielekkyyttä varsinkin suomalaisorganisaatioissa. Tosiasiahan on nimittäin, että tyypillisessä suomalaisyhtiössä it-kulut ovat vain noin prosentin kaikista kuluista. Todellinen tuloksenteko ja viimeisen rivin suurentaminen edellyttävät ihan toisen suuruusluokan säästöjä tai lisämyyntiä ilman lisäkuluja.

Merkittäviä ja nopeita kustannusleikkauksia näytetään saavan aikaiseksi vain vähentämällä tilapäisesti tai pysyvästi työvoimaa tai sulkemalla toimipaikkoja.

Joskus nämä toimenpiteet ovat tietysti välttämättömiä, ettei yrityksen kassa pääse tyhjenemään.

Uhkaava kierre

Pidemmällä aikavälillä monet tutkimukset kuitenkin varoittavat, että suurin osa tämäntyyppisistä saneeraustoimista johtaa jatkuvaan saneerauskierteeseen.

Syynä on yksinkertaisesti se, että väen vähentäminen johtaa ilman muita toimia nopeasti jäljelle jääneen henkilöstön ylikuormitukseen. Seurauksena on parhaiden ihmisten hakeutuminen muualle heti, kun se on mahdollista, mikä entisestään kiihdyttää saneerauskierrettä.

Luin syyskuun alussa ilmestyneen McKinsey-konsulttiyhtiön artikkelin Managing IT in the downturn, jossa on useita esimerkkejä paremman tiedon avulla tehdyistä entistä parempikatteisista kaupoista tai nopeista kustannussäästöistä ilman merkittäviä henkilöstöleikkauksia.

Tiimi ja teknologia

Tiukan talouden aikana tietoa on pystyttävä kokoamaan, yhdistelemään ja analysoimaan erittäin nopeasti, jotta voi tunnistaa nopeasti selvää taloudellista hyötyä tuottavat toimenpiteet.

Ja toimenpiteet on vietävä läpi päivissä, viikoissa tai korkeintaan muutamassa kuukaudessa. Eikä yksikään toimenpide saa johtaa satojentuhansien hintaiseen projektiin.

Tällaiset erittäin nopeat ja tehokkaat toimenpiteet tiedon avulla edellyttävät paria keskeistä asiaa.

Johdon käytettävissä on ensinnäkin oltava käytettävissä bisnesanalyytikoista ja it-asiantuntijoista muodostuva asiantuntijayksikkö. Tämän yksikön käytössä täytyy myös olla edullinen ja joustava liiketoimintatiedon hallinnan teknologia.

Tekniikkaa näyttääkin olevan, mutta kyvykkäitä liiketoimintatiedon hallinnan asiantuntijayksiköitä on vähemmän.

Viisaasti tiedolla johtava yritysjohtaja synnyttääkin juuri nyt tarvittavan asiantuntijayksikön ja pistää sen hommiin. Silloin pienten it-kulusäästöjen sijasta voi syntyä nopeasti juuri niitä kustannussäästöjä hankinnoista tai lisäkatetta kaupoista, joilla yritys selviää tiukan ajan yli.

Sama menettely luo tietysti kilpailuetua myös aikojen parantuessa.

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Mikä saa ihmisen innostumaan it-projektista?

Vedin muutama vuosi sitten tutkimuksen, jonka tarkoitus oli selvittää, miten kustannuksia oli pystytty alentamaan erilaisilla toimenpiteillä suomalaisissa suuryrityksissä. Vain noin neljännes vastaajista ilmoitti päässeensä edes lähelle kustannus­säätö­tavoitteitaan it-projekteissa, eivätkä muutkaan kehittämis­hankkeet juuri useammin onnistuneet.

Yksi muutoksen johtamisen gurujen keskeisin väite muutosten epäonnistumisista on tärkeä: jos et pysty muodostamaan tulevaisuudesta innostavaa ja samalla konkreettista visiota, mikään suunnittelu tai toteutustapa ei sinua pelasta.

Ihmisille tuollaisen järjestelmä- tai prosessikaavion viesti on vastakkainen kuin oletetaan: toimi virheettömästi ja tehokkaasti yhtenä osana isompaa konetta, mutta älä missään nimessä luovana ihmisenä! Ei ihme, jos muutosvastarinta nousee; ja kuitenkin ihminen on käyttäytymistieteilijöiden mukaan luonnostaan muutoshakuinen.

Ihmisten ehdoilla

Ihan toisenlaisia tarinoita on syntynyt menestyneistä kuluttajille suunnatuista it-ratkaisuista.

Kuten tunnettua, Googlen taustalla ovat molempien perustajien tohtoriväitöstutkimukset nettisivujen matemaattisista ominaisuuksista, ja sitä kautta erittäin mutkikkaat palvelinratkaisut.

Googlen perustajat olivat kuitenkin fiksuja: kaikki mutkikkuus piilotetaan käyttäjiltä ja keskitytään käyttäjän inhimilliseen puoleen. Olennaista käyttäjille on Googlen erittäin yksinkertainen ja ylivoimaisen nopea käyttöliittymä.

Tulokset puhuvat puolestaan. Moni meistä kokeili alkuun Googlea hyvin epäileväisenä, mutta mieli muuttui positiivisten käyttökokemuksen perusteella nopeasti. Eikä meistä käyttäjistä kukaan kaipaa kuvauksia mutkikkaista taustajärjestelmistä tai toisiinsa linkitettyjen sivujen matemaattisista malleista.

Google on tietysti esimerkkinä yritysten järjestelmien ja bisnesprosessien maailmassa turhan pelkistetty, mutta sanoma on tärkeä: tee järjestelmästäsi ihmisen näköinen ja selitä tulevaisuus heidän ehdoillaan.

Ihmisiä puhutteleva ja innostava ”it-visio” voi vaatia konkreettisia kuvauksia jopa yksittäisen ihmisten työstä uusien it-ratkaisujen kanssa. Mietipä, miten moni it-ratkaisu on vajaakäytössä nimenomaan ihmisiä poistyöntävän mutkikkaitten käyttöliittymien vuoksi!

Ryhdy siis seuraavassa it-hankkeessasi keskittymään bisneshyötyjen määrityksen jälkeen ihmistä innostavan vision laadintaan. Vähin mitä voit tehdä, on vaatia ihmisten ehdoilla tehdyt käyttöliittymät.

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.

CIO-blogi

Netti uudistaa yritysten järjestelmät

Yksi tämän hetken kuumista puheenaiheista on nettiin perustuvat yrityssovellukset.

Tulevaisuutta on kovin vaikea ennustaa, mutta minusta tuntuu, että nettisovellusten esiinmarssissa on oikeasti ihan uuden it-ajan alku.

Miettikääpä vähän: kenelle käyttäjälle on suurta haittaa siitä, että pelkästään netissä toimivat nettihuutokaupat tai sosiaaliset sovellukset todella toimivat vain netissä? Eikö siinä olekin juuri niiden vahvuus ja helppous?

Varsinkin Salesforce.comin nopea kasvu ja leviäminen suuryrityksiin on johtanut keskusteluihin, joiden mukaan netin varaan rakentuvat palvelupohjaiset ratkaisut korvaavat nopeasti perinteiset yritysten järjestelmät.

Onko massiivinen uskottavampi?

Nettipohjaisten sovellusten tuleminen varsinaisen liiketoiminnan tueksi näyttää kohdistuvan ensimmäisenä pk-sektorin yrityksiin.

Suomessa Severa on tästä oiva esimerkki. Suuressa maailmassa tällä hetkellä lähes tuhannen ihmisen Adventnet tarjoaa edullisia Zoho-järjestelmiään esimerkiksi Salesforce.comin kanssa kilpailevaksi ratkaisuksi vain 12 dollarin kuukausimaksulla per yrityskäyttäjä.

Ydinkysymys tietysti on, tulevatko Zohon kaltaiset järjestelmät piankin suuryritysten usein massiivisten erp-järjestelmien korvaajiksi?

Merkittävä vastavoima tulee todennäköisesti johtavien ohjelmistotalojen suunnalta. Esimerkiksi suuret erp-talot SAP ja Oracle eivät varmasti helpolla luovu mutkikkaitten ja samalla kalliiden yritysohjelmistojen bisneksistään.

Tehtyjen suurten järjestelmäinvestointien perusteluksi on helppo löytää syitä, miksi meidän yrityksemme tarvitsee juuri meidän toimintamalliimme räätälöidyt tietojärjestelmät.

Mutta pistäpä tietohallintojohtaja käsi sydämellesi: ovatko meidän toimialamme yritykset tietojärjestelmämielessä sittenkään niin kovin erilaisia?

Jos ovat, niin miksi sitten haemme referenssejä yleensä juuri omalta toimialaltamme? Olisi varmaan aika tosissaan haastaa tämä ajattelu nettipohjaisten, yleisten ja edullisten ratkaisujen eduksi.

Kirjoittaja on Visual Managementin kehitysjohtaja.