Tietoviikko

Konsultin kulma

Henkilöstö lähtee – sovellukset jäävät

Viime viikkojen irtisanomisuutisten varjossa vaikuttaa siltä, että yrityksissä eivät ole enää turvassa muut kuin vuosikymmenten saatossa kehitetyt it-järjestelmät. Ne sen sijaan ovat jo kauan sitten ylittäneet oman eläkeikänsä.

It:n rooli yritysten liiketoiminnassa on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, samalla kun käytettävien sovellusten määrä on moninkertaistunut. Seurauksena yritysten liiketoimintaa tukevat monet vanhentuvat tietojärjestelmät, joissa on paljon päällekkäisyyksiä ja joiden valmius muutoksille on erittäin rajoitettu. Yritysten ikääntyvä it sisältää järjestelmiä, joista yritys ei ole välttämättä edes aina tietoinen. Seuraava iso asia it:ssä ei ole yhä uusien teknologioiden luominen vaan kustannussäästöjen löytäminen.

Useissa tapauksissa ikääntyvä it voi muodostaa yrityksen tietotekniikan kokonaiskustannuksista huomattavan osan. Pelkkään käyttöön ja ylläpitoon voidaan käyttää yrityksen it-budjetista jopa 40–50 prosenttia. Samalla yrityksen johto kamppailee valtavan haasteen edessä: mistä saada lisää kustannussäästöjä ja rahoitusta tulevaisuuden investointeihin.

Sovellusportfolion hallinta – tie kilpailuetuun

Tärkeä, mutta Suomessa harvemmin käytetty, keino kustannussäästöihin ja strategisiin investointeihin liittyy yrityksen tietojärjestelmien kokonaisuuden eli sovellusportfolion hallintaan ja optimointiin. Rahoitusteoriasta tutun salkunhoidon soveltaminen tietotekniikkaan pyrkii kartoittamaan yrityksen sovelluskentän kustannusrakenteen sekä erityisesti tunnistamaan arvon, jonka eri sovellukset tarjoavat yrityksen liiketoiminnalle. Toisin sanoen pyritään erottamaan jyvät akanoista yrityksen eri it-järjestelmien välillä.

On tärkeää ymmärtää, mitkä järjestelmistä ovat olennaisen tärkeitä operatiiviselle liiketoiminnalle, toiminnallisesti tulevaisuuden tarpeisiin laajennettavissa ja teknologisen elinkaarensa aktiivi-ikäisiä. Useissa tapauksissa yrityksestä löytyykin järjestelmiä, jotka tuovat suuren osan liikevaihdosta sekä järjestelmiä, jotka aiheuttavat merkittävän osuuden it:n kuluista. Valitettavan usein puhumme tällöin kuitenkin eri järjestelmistä.

Säästöjä optimoinnilla

Osa yrityksistä on jo aloittanut taistelun ikääntyvää it:tä vastaan. Suoraviivainen ja räätälöitävissä oleva prosessi mahdollistaa yrityksen eritystarpeiden huomioimisen sekä säästöjen löytämisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Optimoinnin lisäksi yritykset ovat kustannussäästöjen ohessa myös onnistuneet pienentämään riskiä ikääntyvien teknologioiden sekä niiden vaatiman erikoisosaamisen suhteen.

Yrityksen sovellusten portfoliohallintaa voi pitää eräänlaisena evoluutiona. Portfolio muuttuu koko ajan yrityksen liiketoiminnan kehittyessä. Tämän evoluution aikana sovellusten kuluja, teknistä kyvykkyyttä sekä liiketoiminta-arvoa tulisi systemaattisesti mitata osana tietohallinnon johtamista.

Onnistuneen sovellusportfolion hallinnan avulla on mahdollista saada aikaan merkittäviä kulusäästöjä sekä tehdä strategisia it-investointeja.

Kirjoittaja on Accenturen Application Portfolio Optimization -asiantuntijayksikön vetäjä Suomessa

Konsultin kulma

Erpeistä irppeihin

Organisaatioiden omistaman informaation määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Koska data on hajallaan useissa eri järjestelmissä, oikean tiedon löytäminen on vaikeaa. Tieto on usein epätarkkaa tai vanhentunutta. Lisäksi tiedon hallintaan ja ylläpitoon käytetään paljon aikaa ja resursseja.

Tieto on usein tallennettu järjestelmiin informaatiotyypin ja käyttötarkoituksen mukaan. Muun muassa toiminnanohjaukseen, dokumentinhallintaan, asianhallintaan, www-sisällönhallintaan on omat järjestelmänsä. Erilaisissa ratkaisuissa on usein hyvin samankaltaisia haasteita liittyen esimerkiksi datan laatuun, tallennuskapasiteetin hallintaan tai informaation jakeluun loppukäyttäjille.

Valitettavan monissa organisaatioissa tuntuu olevan kaksi merkittävää tietojärjestelmää: toiminnanohjausjärjestelmässä (ERP) hoidetaan hyvin määrämuotoiset liiketoimintaprosessit ja kaikki muu hoidetaan sähköpostissa. Seuraukset tuntuvat sähköpostilaatikoissamme.

Perinteinen sisällönhallinta, kuten dokumenttien hallinta ja www-sisällönhallinta, on yhdistymässä voimakkaasti niin kutsuttuihin business intelligence -ratkaisuihin, kuten tiedon varastointi- ja raportointijärjestelmiin, sekä datanhallintaratkaisuihin, joita ovat esimerkiksi datanpuhdistusjärjestelmät. Konvergenssitrendin myötä eri osa-alueiden tuotevalmistajat laajentavat valikoimaansa pystyäkseen tarjoamaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joiden avulla päästään siirtymään siiloajattelusta kokonaisvaltaiseen maailmaan.

Yritykset kehittävät kokonaisvaltaisesti omaa informaationhallintaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyritään tunnistamaan organisaation avainprosessit ja niihin liittyvien informaatiotyyppien koko elinkaari. Tämän jälkeen analysoidaan, miten organisaation nykyiset järjestelmät tukevat näitä informaatioprosesseja (Information Resource Planning = IRP). Tällöin järjestelmäkehityksessä rakennetaan ratkaisuja, jotka tukevat liiketoimintaprosesseja alusta loppuun.

Parhaimmillaan yrityksellä olisi siis kokonaisvaltainen tuotetietojärjestelmä, eikä erikseen dokumenttienhallinta-, ryhmätyö-, www- ja raportointijärjestelmää. Kun informaationhallinnan pääprosessit on tunnistettu ja järjestelmätuki rakennettu, informaation hallinta on näissäkin tilanteissa tehokkaampaa ja halvempaa. Mikä tärkeintä, tieto on ajan tasalla ja pitää paikkansa.

Kirjoittaja Accenturen johtava konsultti ja vetää yhtiön Information Management Services -yksikköä Pohjoismaissa.

Konsultin kulma

Ihmeistä suurin – laadukas it-projekti

Oletko ollut mukana onnistuneissa projekteissa, joissa kaikki menee nappiin? Entä oletko ollut mukana projekteissa, joissa aikataulu pettää ylitöistä huolimatta, ja lopputulos ei vastaa sitä, mitä asiakas odotti? Jokainen projektipäällikkö haluaa vetää projektia, jonka saa vietyä maaliin kunnialla.

Yrityksellä pitää olla toimintatapoja, jotka tukevat projektipäällikköä hänen työssään. Laatujärjestelmä luo toimenpiteille viitekehyksen. Sen kautta yritys varmistaa, että projektin onnistumiseen vaikuttavat asiat on suunniteltu etukäteen ja projektipäälliköllä on selkeä kuva siitä, mitä askeleita hänen tulee ottaa matkan varrella. Laatujärjestelmän avulla yritys parantaa ennustettavuutta ja vähentää projektien alaskirjauksia.

Projektinhallinnan osa-alueita, joihin laatukatselmoija kiinnittää huomiota ovat muun muassa sovelluskehityksen menetelmistön käyttö, asiakkaan odotusten hallinta, muutoshallinta, mittareiden kerääminen ja analysointi, riskien hallinta, projektin käyttämien prosessien ja parhaiden työtapojen määrittely.

Miksi moni inhoaa laatujärjestelmiä?

Yrityksen näkökulmasta laatujärjestelmän pitäisi siis parantaa tuotettavuutta, laatua ja näkyä onnistuneissa projekteissa. Miksi sitä kuitenkin myös vastustetaan?

Laatujärjestelmät koetaan joskus kankeiksi ja turhaa työtä lisääviksi. Tehdään dokumentteja vain sen takia, että saadaan ruksi tarkastuslistaan ilman, että dokumentista on lisäarvoa projektille. Tämä on varmasti totta, mikäli laatujärjestelmä käyttää ”one size fit all” -lähestymistapaa. Tällöin ei oteta huomioon projektin yksilöllisiä piirteitä, kuten kokoa, riskitasoa, valitun teknologian haastavuutta, aikataulua, riippuvuutta muista osa-puolista...

Laatujärjestelmän pitää olla skaalautuva. Sen pitää pystyä joustamaan ja tuomaan lisäarvoa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että projektilta vaaditaan vähemmän pakollisia suunnitelmia, jos sen riskitaso ja budjetti ovat alhaiset, vastaavasti suurilla ja korkean riskin projekteilla on tiukemmat vaatimukset.

Laatujärjestelmän mukanaan tuomat asiat vaativat osaamista ja kokemusta. Tämän vuoksi yrityksillä tulee olla koulutusta ja valmentajia, jotka sekä seuraavat laatuvaatimusten täyttymistä projekteissa että kouluttavat projektipäälliköt laadukkaaseen työhön. Usein projektipäällikkö oppii oltuaan kerran mukana laatuohjauksessa yhden projektin osalta tekemään hyvää sovelluskehitys- ja laatujärjestelmän mukaista työtä jatkossakin. Laatujärjestelmä hyöty näkyy siinä, että asiakkaat saavat yhä useammin sen mitä tilasivat aikataulussa ja sovitussa budjetissa.

Kirjoittaja toimii johtavana konsulttina Accenturella.

Konsultin kulma

Tieto haltuun sodassa ja liike-elämässä

Strategiakirjallisuuden klassikossa "Sodankäynnistä" Carl von Clausewitz kirjoittaa, että "Coup d'œil", tilanteen nopea havaitsemisen ja ymmärtämisen kyky, on yksi sotilaallisen nerouden perusteista. Kyky oivaltaa todellisuutta ja pohjata päätöksenteko siihen ei ole tärkeää ainoastaan taistelukentillä ja sotilailla. Sama taito tekee hyviä liikkeenjohtajia.

Todellisuuden hahmottaminen on kuitenkin vaikeaa. Luotettava tieto niin sotatilanteesta kuin yritysmaailmastakin on kiven takana. Kilpailijoiden aivoituksia ei voi tietää etukäteen varmuudella, ja muiden sidosryhmienkin toiminta on arvaamatonta.

Mikä pahinta, myös sisäinen tieto on usein hämärän peitossa. Omat numerot eivät ole ajan tasalla tai pahimmillaan ERP:stä, CRM:stä ja muualta kerätyt raportit ovat tyystin väärin. Reaaliaikainen EPM (Enterprise Performance Management) on ehkä vasta unelmissa.

On selvää, että coup d'oeil ei ole mahdollista, jos tämä on tilanne. Todellisuuden ymmärtäminen vaatii, että todellisuutta voi seurata. Seuraaminen puolestaan vaatii mittaamista ja sitä, että mittarit ovat kunnossa ja mittaavat oikeita asioita. Tärkeää on myös, että data ja informaatio mittarien takana ovat kunnossa ja laadukkaita

Ensimmäiseen kohtaan on hyviä lähestymisiä sekä konsepti- että työkalutasolla. Esimerkiksi Enterprise Performance Management (EPM), Balanced Scorecard-tyyliset mittariston kehittämiset ja BI/DW-työkalut tarjoavat keinoja muodostaa käsitys todellisuudesta.

Yleisesti uskotaan, että hyvä mittaristo ja state-of-art -työkalut ratkaisevat kaiken. Näin ei ole. Paraskaan mittaristo ei pelasta, jos mittarin takana oleva data on huonoa. Accenturen tuoreen teknologiavision mukaan analyysikyvykkyys muuttuu vähitellen peruskauraksi: analyysien arvo muodostuu taustadatan laadussa.

Raportointi, EPM, ja BI-hankkeiden rinnalla tulisikin aina kehittää tiedonhallintaa ja tiedon laatua. Tämän tekemättä jättäminen on kuin lisäisi vapaaehtoisesti uuden auton öljyn sekaan hiekanmurusia. Tiedonhallinta on siiloutunut monessa suomalaisessa organisaatiossa: data monissa operatiivisissa järjestelmissä ja raportoinnissa on eri tahojen hallussa. CIO ei johda karusellia Chief Information Officer-roolissa, vaan onkin Chief Information Technology Officer. Lopputuloksena mittarien takana oleva data ei ole kunnolla kenenkään hallussa.

Liiketoiminta ei saa haluamaansa luotettavaa tietoa coup d'œil, ei edes tuijottamalla montaa eri paikkaa ja pitkään.

Yhtä patenttilääkettä ei ole. Tiedon hallintamallin, Information Governancen, pystyttäminen on yksi askel. Datan laadun ylläpidon vastuuttaminen ja tarvittaessa datan puhdistusprojekti on merkittävä osa sitä. Kun sekä mittarit että data ovat kunnossa, voi todellisuudesta saada oikean käsityksen.

Kirjoittaja työskentee Accenturella johtavan konsulttina.

Konsultin kulma

Arkkitehtuurilla - vai tuurilla?

Harvassa ovat ne talot, jotka on rakennettu ilman arkkitehtiä. Talon piirustukset ovat pakolliset monestakin syystä. Ne antavat selkeän kuvan siitä, miltä lopputulos näyttää.

Tietojärjestelmät vaativat samanlaista suunnitelmallisuutta ja arkkitehtejä tarvitaan yhtä lailla. IT-maailmassa ei kuitenkaan vallitse samanlainen selkeys kun rakentamisessa. Arkkitehtejä kun ei edes välttämättä ole, tai jos on, heidän nimikkeidensä ja työnkuviensa joukko on kirjava.

Kokemukseni mukaan projektityössä IT-arkkitehtejä tulee olla kahdenlaisia: toiminnallinen arkkitehti hoitaa sisällön ja tekninen arkkitehti tekniikan, kutsuttiin heitä millä nimellä tahansa. Kaikki projektityön vaatimukset voidaan jakaa joko toiminnallisiin tai ei-toiminnallisiin.

Arkkitehti luo omalta alueeltaan selkeät piirustukset samalla tavalla kuin kaimansa rakennuspuolella. IT-alalla käytetään yleisesti myös englanninkielen sanaa BluePrint, joka juontaa juurensa sinisiin rakennuspiirustuksiin. Piirustusten avulla varmistetaan, että vaatimukset on mahdollista täyttää ja että projekti ei romahda niskaan.

Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Hyvistä IT-arkkitehdeistä on jatkuva pula. Mitään standardoitua teoriaa arkkitehtuurien takana ei ole, ja koulutusta ei saa juuri mistään. Arkkitehdin koulutus onkin kuin vanha kisälli-malli: pitää olla joku, jolta oppia. Mestariksi pääsee vain työtä tekemällä.

Arkkitehtuuria ei tule sekoittaa toiminnalliseen määrittelyyn, tekniseen suunnitteluun, oliomalleihin, tietokantojen normalisointiin tai muuhun yksityiskohtaisempaan suunnitteluun. Kaikki nämä tehtävät tulee tehdä arkkitehtuurin linjausten mukaisesti. Arkkitehdit ovat kapellimestareita, jotka näyttävät suunnan. Projektipäällikkö hoitaa sitten tahdin.

IT-arkkitehtuurin osuus projekteista kasvaa koko ajan. Toiminnallisen ja teknisen arkkitehtuurin suunnittelu, rakennus ja tuki on jo 10–20 prosenttia projektin kokonaistyömäärästä. Siksi arkkitehtuuriasiat tulee ottaa vakavasti.

Konsultin kulma

PIM – olet hypnotisoitu!

Ankkafanit muistavat Carl Barksin mainion tarinan, jossa Aku Ankka hypnotisoi ja tuli hypnotisoiduksi apunaan leikkiase ja "PIM!"-huudahdus (AA 10/1953).

Aku Ankan hypnoosi-huudahduksen lisäksi PIM viittaa muun muassa sanoihin Personal Information Management. Se tarkoittaa nimensä mukaisesti henkilökohtaista tiedonhallintaa.

Nyt käsi sydämelle - onko PIM kunnossa? Ovatko työ- ja kotisähköpostisi järjestyksessä? Pidätkö tehtävälistat kurinalaisesti kasassa? Löydätkö toissa kesän tärkeimmät valokuvamuistosi vuonna 2025? Jotkut vastaavat myöntävästi. Monet kuitenkaan eivät. Heillä inboxissa on noin tuhat viestiä.

Äärimmilleen vietynä puhumme koko elämän tiedon hallinnasta. Scientific Americanin artikkelissa "Digital Life" Microsoftin tutkija Gordon Bell kertoo MyLifeBits -projektistaan, jossa hän pyrkii tallentamaan ja hallitsemaan kaikkea tietoaan sähköisesti.

Vaikka oma tavoite ei olisikaan Gordon Bellin tasolla, tieto joutuu helposti epäjärjestykseen. Hyvä PIM on estolääkitys tietoähkyyn. Oman tietokoneen läpi kulkee niin paljon tietoa, että ilman tiedonhallintakäytäntöjä siihen voi hukkua tai vähintään ahdistua. Ajanhukasta päästään pahimmillaan tiedon hukkaamiseen - sitä ei enää löydy lainkaan.

Hyötynäkökulma PIMmissä on myös tehostunut ajan käyttö. Tiedon hakuun käytetty aika kiinnostaa yksilöitä, mutta myös työnantajaa. Jos työ- tai vapaa-aikaa kuluu liikaa tiedon hakuun, on se pois jostakin hyödyllisemmästä.

"Personal" -ulottuvuus alkaa kuitenkin monelta osaltaan sivuta yhteisiä työtapoja: tehtävien ja dokumenttien hallinnan projekteissa on hankalaa, jos yksilötason tiedonhallinta ei ole kunnossa. Jaettujen työpöytien ja wiki-tyylisen tiedonhallinnan myötä "henkilökohtainen" ja "yhteinen" tieto osin konvergoituu.

Kaiken tämän pitäminen järjestyksessä on haastavaa. Seuraavat toimenpiteet auttavat:

1. Yksilötasolla oman sähköpostin ja omien tiedostojen pitäminen kurissa on ensimmäinen askel PIMmiä kohti. Esimerkkejä voi etsiä Upgrade Your Life -kirjasta. (sähköpostikappale näytteenä kotisivulla). Jopa oma ”teknologiastrategia” – mitä tietoa tallentaa mihinkin laitteeseen ja formaattiin – voi tulla tarpeelliseksi.

2. Organisaatiotasolla tiedonhallinnan kehittäminen on yhteisten toimintamallien kehittämistä, metodologian luomista ja sen jalkauttamista. Koulutuksen ja ohjeistuksen kautta hyviä tiedonhallintakäytäntöjä voi viedä eteenpäin.

Organisaatioiden tulee varmistaa, että tiedonhallintakäytäntöjä myös seurataan. Tämä pätee niin dokumenttien ja web-sivujen kaltaisten strukturoimattoman sisällön kuin myös ERP-/CRM-järjestelmien kaltaiselle strukturoidulle tietokantasisällölle. Rajapinta PIMmin ja organisaation tiedonhallinnan käytäntöjen välille saadaan selkeämmäksi.

3. Edellisistä päästään yhteen avainsanoista, Information Governanceen eli tiedon hallintamalliin. Hallintamallilla tarkoitetaan päätöksentekorunkoa, vastuita, yhteisiä toimintamalleja ja tavoitteita sekä niiden seurantaa. Sitä tarvitaan niin itse kultakin henkilökohtaisesti, kuin yrityksiltäkin.

Yritetään kuitenkin vielä helpomman kautta ja palataan Aku Ankkaan. Toista perässäni: "PIM - olen hypnotisoitu! Osaan pitää tietoni järjestyksessä!".

Kirjoittaja toimii johtavana konsulttina Accenturella.

Konsultin kulma

Ryhmätyö 2.0 ja viidakon laki

Verkossa tehtävä ryhmätyö lisääntyy organisaatioissa kovaa vauhtia. Perinteisen julkaisun ja dokumentinhallinnan lisäksi verkossa tapahtuvat videoneuvottelut, wikit ja blogit ovat ajankohtaisia monissa organisaatioissa. Perinteisen tiimien sisäisen ryhmätyön lisäksi firma- ja maarajat ylittävä ryhmätyö on kasvussa, jolloin myös eri kulttuurien, aikavyöhykkeiden ja kielten tuomat haasteet on huomioitava.

Verkossa tehtävä ryhmätyö tuo huomattavia hyötyjä: Sähköpostiliitetiedostojen määrä vähenee. Versionhallinnan myötä kaikilla on aina käytettävissään uusimmat versiot dokumenteista. Lisäksi matkustustarve vähenee, mikä on positiivista haasteellisessa markkinatilanteessa.

Työnantajallani verkkopohjaiset ryhmätyövälineet ovat käytössä jokaisessa projektissa. Lisäksi Microsoft-teknologioihin perustuvia ryhmätyövälineitä käytetään innovointiin, oppimiseen ja YouTube-tyylisten videopalveluiden tarjoamiseen sekä sisäisille että ulkoisille käyttäjille. Palvelut ovat tuoneet kustannussäästöjä ja lisänneet tuottavuutta.

Ryhmätyö saa Web 2.0:n piirteitä. Uusissa kollaboraatiotyökaluissa on integrointeja Facebookiin tai yrityksen omiin vastaaviin sivustoihin. Tämä mahdollistaa kirjoittajan persoonan ja verkon voiman yhdistämisen ryhmätyöhön. Ryhmätyön hedelmiä voidaan arvioida ja siten jalostaa sekä nostaa esille ”tietämysmestareita”.

Ryhmätyön siirto verkkoon ei suju haasteitta. Käyttäjät pitää kouluttaa uuteen toimintamalliin. Teknologian on toimittava luotettavasti, muuten käyttäjät hylkäävät palvelut. Lisäksi hallintomallin on tuettava ryhmätyötä. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää sisällön luokitteluun ja sisällön elinkaareen, muuten Notes-tietokantaviidakon sijaan on seurauksena Sharepoint-pusikko.

Janne Lautanala
Accenture Information Management Services

Konsultin kulma

Prosessikeskeiset järjestelmät mullistavat tietotekniikkaa

Miksi prosessit ovat tietotekniikassa nykyään niin keskeisessä asemassa? Kyse on yksinkertaisesti siitä, että vaikka kaikki IT-järjestelmät toteuttavat prosesseja, itse prosessin käsite häviää matkan varrella. Liiketoiminnan prosessi on kuvattu, jos on. Sitten siitä tehdään vaatimuksia ja määrityksiä, joista syntyy suunnitelmia ja lopulta konfiguraatiota ja koodia.

Kaikkia prosesseja ei ole vielä automatisoitu, mutta suuri osa on. Joka niemessä ja notkossa on toiminnanohjausjärjestelmiä, CRM:ää, tehdasjärjestelmiä, dokumentinhallintaa, sähköpostia, raportointia. Jokaisessa yrityksessä on uniikki yhdistelmä eri valmisratkaisuja, kuten SAP, Oracle, Microsoft Dynamics, SalesForce.com tai räätälöityä ratkaisuja. Ne perustuvat kulloinkin vallalla olleeseen teknologiasukupolveen ja siinä käytössä olleisiin tai oleviin ohjelmointikieliin, joita ovat COBOL, PL/1, VB, .NET, Java EE, PHP jne.

Yhteistä näille kaikille on se, että ne ovat olleet erittäin hyviä luomaan automaatiota – ja sitä kautta sitä arvoa, jota prosessien tehokkuus tuo mukanaan. Yrityksissä on kymmeniä, satoja, ellei jopa tuhansia tietojärjestelmiä automatisoimassa prosesseja.

Lopputuloksen, konfiguraation ja koodin perusteella on täysin mahdotonta rekonstruoida uudestaan alkuperäinen prosessi. IT-järjestelmät ovat siis yksisuuntaisia. Lieveilmiö tästä on se, että IT-järjestelmistä on hankala havainnollistaa prosessin tilaa ja siihen liittyvää metriikka: Kuinka kauan menee keskimäärin tilausten kirjaamiseen? Kuinka monta aktiivista asiakaskontaktia meillä on juuri nyt? Mikä käsittelyn vaihe vie eniten aikaa?

Hankalasti havainnollistettava prosessin tila tarkoittaa myös, että prosessi on kovakoodattu järjestelmään, mistä seuraa että järjestelmien muuttaminen on hankalaa, ellei mahdotonta.

Prosessikeskeisyydessä on kyse todella isosta, jopa mullistavasta asiasta. Halutaan saada pakettiratkaisujen tehokkuus räätäliratkaisujen joustavuudella. Halutaan viedä liiketoiminnan prosessikäsite kaikkien tietoteknisten toteutusbarrikadien läpi. Six Sigma ja Lean kohtaavat koodaajan.

Mahdollisuudet hyödyntää prosessikeskeistä toteutustapaa ovat hyvinkin realistiset tänä päivänä. Jalat on kuitenkin syytä pitää tukevasti maassa, niin kuin Suomessa on aina tapana tehdä, ja pienestä on aina hyvä aloittaa.

Prosessikeskeisyyttä ei ole yksinkertaista toteuttaa. On paljon käytännön haasteita ja variaatioita, jotka tulee huomioida. Prosessikeskeisyys luo uusia vaatimuksia niin sovelluksen kehittämiselle kuin käytölle. Teknologinen haaste arkkitehtuuritasolla kasvaa, kun taas sovelluskehitys vaatii enemmän liiketoiminnallista osaamista.

Prosessikeskeisyys tulisi myös nähdä mahdollisuutena lähentää liiketoiminta- ja IT-organisaatioita keskenään. Kysymys kuuluukin nyt: Kenellä on vastuu yrityksen prosessien kuvaamisesta ja kehittämisestä, ja miten siitä saadaan aktiivinen osa jokaista IT-projektia?

Kirjoittaja on Accenturen teknologiajohtaja.