Halpeneva bi buustaa bisnestä

”Onnistunut infojärjestelmä perustuu moniulotteiseen ajatteluun ja prosessilähtöiseen suunnitteluun”, Frank Buytendijk sanoo.

Kuva: Jyrki Vesa

Tietovarastoratkaisut tekivät tuloaan kymmenkunta vuotta sitten. Alan pioneerit antoivat perässätulijoille kyynisen budjetointiohjeen. Miljoona markkaa ohjelmistoon, miljoona laitteisiin ja miljoona työhön.

Tietovarastoja tarvitaan, jotta yritys tietäisi, mistä se tulee ja minne se on menossa. Tietovarastoajattelu on laajentunut yrityksen infojärjestelmien arkkitehtuuriksi. Lainailmaisulle bi eli business intelligence on ehdotettu käännökseksi liiketoimintatiedon hallintaa. Ammattislangiin on juurtunut myös napakka infojärjestelmän käsite.

Bi-ratkaisun tunnistaa siitä, että se ei ole osa yrityksen operatiivista sovelluskantaa. Sillä ei liikutella rahaa eikä hoideta toimituksia. Sen tehtävänä on auttaa tekemään oikeita ratkaisuja niin johtoryhmän kokouksissa kuin myyjän välittömässä asiakaskontaktissakin.

Yritystiedon hallinnan osajärjestelmät ovat tuttuja. Asiakkuudenhallinta, johdon tietojärjestelmät ja erilaiset raportointijärjestelmät ovat osa bi:n laajaa kirjoa.

Bi tulee lujaa

Yritystiedon hallintaratkaisut ovat saaneet uutta kiinnostavuutta alan yritysten omistajanvaihdoksista. SAP osti Business Objectsin, IBM Cognosin ja Oracle Hyperionin viime vuoden aikana. Kauppahinnat kertovat kovista kasvuodotuksista.

Toisaalta bi-ratkaisut tarjoavat elintilaa suurille yksinäisille. Vanhan kaartin suuria nimiä ovat InformationBuilders ja itsepäinen, hieman omalaatuinenkin SAS Institute. Ne eivät ole pörssiyhtiöitä, joten niiden taloudesta ei ole tarkkaa kuvaa, mutta raha ei ole ongelma.

Myös uusille yrittäjille on tilaa. Hyvä esimerkki alan dynamiikasta on ruotsalainen, työasema-olapiin erikoistunut QlickView. Sen ideana on hyödyntää työasemien muistikapasiteettia analyysimallin luomiseen ja käyttämiseen.

Vaikka bi-ratkaisut ovat teknisesti lähellä tietokantoja, liiketoiminta-alueella on omat tapansa tehdä kauppaa. Teknologiavetoinen liikkeellelähtö ei yleensä onnistu. Tietotekniikkaväen on usein vaikea ymmärtää, että inforatkaisuissa paras asiantuntemus ei istukaan tietohallinto-osastolla vaan liiketoiminnassa.

Halvalla tulee mutta tulkoon

Äkkiä kasvanut innostus yritystiedon jalostukseen ja jakeluun on imenyt voimaa palvelimien laskentatehon nopeasta halpenemisesta. Tietovarastojen pioneerivuosina kaikki riippui kalliin unix-palvelimen tai keskuskoneen kuorman hallinnasta. Koska palvelimet eivät olleet skaalauntuvia, alimitoitettu palvelin piti korvata uudella.

Erityisesti Intel-yhteensopivan x86-64-kaluston halpeneminen vuosina 2004–2005 on muuttanut kaiken. Suoritintehon kasvatus on helppoa, vaikka aluksi olisikin hankittu turhan pieni laite.

Myös Sunin omistama MySQL on nähnyt mahdollisuutensa. Se hakee jalansijaa bi-markkinoilta ydinosaamisellaan, suorituskyvyllä.

”MySQL poikkeaa useimmista relaatiotietokannoista siinä, että sama järjestelmä voi käyttää erilaisia tallennuskoneita”, MySQL:n yhteisösuhteista vastaava Kaj Arnö sanoo.

Kaikki suuret tietokannat käyttävät MySQL:n tallennuskoneen (storage engine) toukka-astetta muistuttavaa rakennetta, taulutilaa, joka on tietokannalle varattu tiedostoalue.

”Yksi MySQL:n tallennuskoneista keskusmuistikäyttöön optimoitu Memory-kone. Koska olap-ratkaisun dimensiotaulut ovat yleensä pieniä ja paljon käytettyjä, ne sopivat hyvin palvelimen keskusmuistiin”, Saksassa asuva Arnö sanoo.

Levyn lukeminen on aina paljon hitaampaa kuin keskusmuistin. Koska tietovarastoratkaisut päivitetään eräajona, tapahtumankäsittelyssä tärkeät piirteet voi poistaa käytöstä. Arnö kertoo, että levylle kirjoitettavia faktatauluja varten MySQL tarjoaa MyIsam ja Archive-tallennuskoneet.

Avoimet integraatioratkaisut

Belgialainen Michel Goossens vastaa Red Hatin sovelluspalvelin JBossista Euroopassa, Lähi-idässä ja Afrikassa. Hän on voitonvarma.

”Seuraava avoimen lähdekoodin hyökkäyskohde on business intelligence”, Goossens sanoo.

Red Hatin ratkaisu tietovarastojärjestelmien vaikeimpaan ongelmaan, erilaisten järjestelmien integraatioon on nimeltään Metamatrix.

Goossensin itsevarmuus perustuu siihen, että avoimen lähdekoodin järjestelmien keskinäinen integraatio on edennyt nopeasti. Operatiivisten järjestelmien ratkaisut vastaavat usein tietovaraston rakennustarpeisiin.

Metamatrix-integraatioalustalla voidaan virtaviivaistaa kallista ja vaikeaa etl-prosessia. Etl (extract, transform, load) on useimpien suurten tietovarastoprojektien kallein yksittäinen osajärjestelmä.

Ison yrityksen tietovaraston rakentaminen edellyttää eri aikoina eri tarpeisiin luotujen sovellusten tietojen yhdistämistä. Pelkät tekniset ongelmat saattavat pilata projektin. Vielä pahempi ongelma liittyy käsitetason eroihin.

Kun kaksi yritystä, joilla on osittain sama asiakaskunta, yhdistyy, miten yhteiset asiakkaat tunnistetaan? Asiakkailta ei noin vai voi kysellä henkilötunnusta. Yritysasiakkaiden kanssa tilanne on usein vielä vaikeampi. Omistusrakenteet ovat muuttuvia ja mutkikkaita.

Elt-ratkaisuun kuluu monien arvioiden mukaan 60–70 prosenttia tietovarastoprojektien kustannuksista. Erikoistuneilla etl-työkaluilla, jotka yhdistävät tietoja yli laiterajojen, on hyvä markkinarako. Hyvä ratkaisu tuo säästöä koko sovelluksen elinkaaren ajan, koska ajonhallinta ja ylläpito helpottuu.

Xml:n kautta legacyyn

Pystyykö Metamatrix korvaamaan SAS:n, IBM:n tai Informatican pitkälle hioutuneet tuotteet?

”Kyllä ja ei”, Goossens sanoo.

”Metamatrixin liitettävyys legacy-järjestelmiin ei aina kestä vertailua natiivirajapinnat tarjoavien ohjelmien kanssa.”

Hänen mukaansa Metamatrix tukee avoimia jdbc-, soap- ja xml-rajapintoja. Koska xml on tekstimuotoinen, moniin legacy-järjestelmiin voidaan luoda xml-liittymä.

”Mikäli datamäärät eivät ole kovin suuria, xml on hyvä siirtotie. Näyttää siltä, että palvelukeskeiseen arkkitehtuuriin kohdistetut liiketoiminnan odotukset eivät ole täyttyneet, vaikka tekniset valmiudet olisivat. Soan käyttö yrityksen sisällä järjestelmäintegraatiossa ratkaisisi bi-integraation ongelmia. Samalla se parantaisi valmiuksia soa-konseptin laajentamiseen.”

”Avoimella puolella on myös varsinaisia etl-sovelluksia, joiden vahvuudet ovat toiset kuin Metamatrixin. Ranskassa tapahtuu tällä hetkellä paljon, ja sikäläinen Talend on tutustumisen arvoinen”, Goossens sanoo.

”Metamatrix on kaksisuuntainen integraatiotyökalu. Kun tietovarastossa on yhdistetty kaikki asiakkaaseen liittyvä tieto, Metamatrix voi palauttaa koosteen asiakaspalvelusovellukseen. Samat tiedot, joilla suunnitellaan markkinointikampanjaa, ovat arvokkaita myös konkreettisessa asiakaspalvelutilanteessa”, Goossens tiivistää.

Ottaa ja antaa

Jos ikivanhat legacy-järjestelmät ovat seniiliytensä vuoksi integraatio-ongelma, uudet kauhukakarat tarvitsevat isän kättä.

”SAP tai Siebel ovat vaikeasti integroitavissa perinteisen etl:n keinoin, mutta molempiin on tehty Metamatrix-liittymä.”

Kuulostaa oudolta, että avoimen lähdekoodin yritys tarjoaa ilmaiseksi SAP-rajapintaa, kun monien etl-ohjelmien SAP-connectoreista saa maksaa yli 100?000 euroa.

Tätä aihetta Goossens ilmeisesti odotti, koska kommenttia säestää ystävällinen nauru.

”Avoin lähdekoodi on antamista ja ottamista. Saat meiltä Metamatrixin, teet siihen SAP NetWeaver -tuen ja annat työsi meidän ja muiden käyttöön. Avoin lähdekoodi luo väistämättä avoimuutta.”

Excel-helvetistä olap-onneen

Oracle osti vuosi sitten yritystiedon analyysin terävimpään kärkeen kuuluvan Hyperionin. Kaupan kylkiäisenä Oracle sai maineikkaan bi-asiantuntijan Frank Buytendijkin. Hän tuli aikanaan Hyperionin palvelukseen Gartnerilta, jossa hän toimi strategian apulaisjohtajana.

Hyperion on ollut analyyttisen tietojenkäsittelyn suuri tuntematon. Se ei pitänyt melua itsestään, mutta kauppa kävi.

Hyperionin tuotteet kuuluvat nyt Oraclen valikoimaan. Liiketoiminta tuntee niistä parhaiten ulkoisen laskennan Financial Management -järjestelmän.

Konehuoneen väelle taas olap-tietokanta Essbase voi kuulostaa tutummalta. Se tallentaa tietoa omaan kuutionsa, ja Hyperionin tuotteilla käsitellään rutiininomaisesti 12-ulotteisia ja monimutkaisempiakin ratkaisuja.

Monet käyttäjät arvostavat Essbasea, koska se on liitettävissä suoraan Microsoftin Exceliin. Mutta mihin olap-tietokantaa tarvitaan – saahan Excelin kytketyksi melkein mihin tahansa relaatiotietokantaan.

”Koko bi voidaan kiteyttää kahteen sanaan: yhteiset säännöt”, Buytendijk sanoo.

”Vaikka lähdetiedot olisivat samat, ilman yhdenmukaisia laskentasääntöjä samasta asiasta syntyy eri lukuja. Jos tulosyksiköt päättävät itsenäisesti, mitä kaikkea yksikön toimintakustannuksiin lasketaan, niiden tulokset eivät ole vertoilukelpoisia. Excel on hyvä raportointiväline, mutta hyvin huono tiedonhallintaratkaisu.”

Exceleistä syntyy suo

Buytendijk tietää mistä puhuu. Analyyttisen tietojenkäsittelyn slangiin kuuluu Excel-laboratorio, varsinainen helvetin esikartano.

Syndrooma kehittyy salakavalasti, kun tutun Excelin tietokantaliittymiä aletaan hyödyntää. Pienessä mittakaavassa ratkaisu toimii hyvin. Mutta kun kehittäjien ja laskentataulujen määrä kasvaa, alkaa syntyä kosteikko, joka syvenee suoksi.

Jokainen Excel-tiedosto on oma sovelluksensa. Laskentasääntöjen yhdenmukaistaminen vaikeutuu, ja muutosten hallinta käy lopulta mahdottomaksi.

Microsoft ei koskaan ole tarkoittanut Exceliä tiedonhallintavälineeksi, vaan SQL Server on taulukkolaskennan luonteva laajennus näihin tarpeisiin.

Bi-puolella Microsoft on selvästi vanhojen tekniikoiden haastaja, koska SQL Server sisältää runsaasti toiminnallisuutta, joista kilpailevissa tuotteissa pitää maksaa erikseen. Sen lisäksi, että SQL Server pystyy vapauttamaan Excel-laboratorion koe-eläimet, se on toimiva integraatioalusta myös muihin kuin Microsoft-ympäristöihin.

Kaikki tarvitsevat tietoa

Laskentatehon halpeneminen on Buytendijkin mukaan tärkeämpi muutostekijä kuin avoin lähdekoodi.

”Informaatiojärjestelmien skaalatutuvuus on nyt tärkeämpää kuin ennen.”

Vanhassa maailmassa raportteja ja laskentaa tuotettiin hänen mukaansa lähinnä liikkeenjohdolle. Mutta nyt suorittava porras ja asiakkaatkin tarvitsevat bi-tukea, Buytendijk sanoo.

”Analyyttisten järjestelmien kehitysprosessille tästä on tullut suuri haaste.”

Tarvitaan yleisratkaisuja, joissa sama sovellus kattaa suuren käyttäjäjoukon tarpeet. Onneksi näiden raportit perustuvat pieneen määrään yhteisiä tunnuslukuja, joiden tunnistaminen on ratkaisun avain.

Yleisratkaisujen kehittäminen ison yrityksen informaatiojärjestelmän tarpeisiin ei ole helppo projekti. Konkreettiset tavoitteet ovat aina helpompia. Miten bi-arkkitehtuurin suunnittelussa vältetään virheet?

”Yritys ampuu jalkansa, jos se käynnistää uudistushankkeen, jossa ei uudisteta mitään. Näin käy, kun päätetään tuottaa kaikki vanhat raportit, mutta uudella tekniikalla. Kokonaissuunnittelun puute tulee esiin toisessa muodossa, mikäli jokaisesta raportista tehdään oma projektinsa”, Buytendijk varoittaa.

Unohtakaa organisaatiorakenne

Informaatiojärjestelmän onnistunut määrittely perustuu kahteen päätekijään.

”On ajateltava moniulotteisesti. Liiketoiminnan päätöksenteon keskeiset tekijät ja niitä kuvaavat tunnusluvut täytyy tunnistaa. Ne yhdistämällä saadaan moniulotteinen analyysimalli”, Buytendijk sanoo.

Toinen ratkaiseva menestystekijä perustuu prosessilähtöiseen suunnitteluun.

”Ratkaisun määrittelyssä on aina kiusaus lähteä liikkeelle organisaatiorakenteesta. Vaikka organisaation yksiköiden tehokkuus on kriittinen menestystekijä, sitä voidaan mitata järkevästi vain liiketoimintaprosessien kautta.”

Buytendijkin viimeinen kommentti taustoittaa myös Oraclen päätöstä ostaa juuri Hyperion. Prosessilähtöisyys on ollut Oraclen suunnittelumenetelmien kulmakivi jo 1980-luvun lopusta. Hyperion on sen sielunveli.

Lue myös: Olap kohdistaa bisnestiedon yritysjohdon käsitteisiin